Lue keskustelun säännöt.
Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1386)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
130äo, koulussa 7-8 oppilas. Työtön dropout. Kyllä noita palikoita saa järjesteltyä jossain testeissä, mutta jos omaan vähänkin laiskan luonteen ei siitä paljoa ole hyötyä arkisessa elämässä.
Tätä minun (tavispöljä kun olen) on vaikea ymmärtää. Oletko niin laiska, että vaikka opinnoista olisi luultavasti helppoa suoriutua kohtalaisesti edes liiemmin panostamatta, niin et viitsi sitä tehdä?
Noin se valitettavasti voi mennä. Eikö olekin hullua? Minkäs teet.
No, on hullua! Siis, surullista, valitettavaa. Olisiko alisuoriutumisessa usein kyse huonosta itsetunnosta enemmän kuin laiskuudesta?
Onko järkeä paahtaa niska limassa saadakseen ihmisarvonsa jostakin asemasta, päteäkseen? Ei se tuo kaikille kuin stressiä ja tuskaa, yksinäisyyttä lasitornissa.
Ei tietenkään olekaan järkeä. Mutta jos kykyjä löytyy, niin eikö löytyisi alakin jossa käyttää niitä ilman että se tuntuisi tuollaiselta merkityksettömältä paahtamiselta? Eihän opiskella tai työtä tarvitse tehdä statuksen tai elintason saavuttamiseksi.
Älykkäällä mahtaa olla sellainenkin ongelma, että kiinnostuksen kohteita ja lahjoja on liikaa. Joten voi hyin perehtyä asioihin itsekseen, ilman yhden alan tietä.
Toki ja varmaan usein onkin. Mutta fiksua kai olisi valita niistä kiinnostuksen kohteista yksi, joka toisi leivän pöytään ja harrastaa muita mielenkiinnon mukaan tai sivutoimisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykäs havaitsee herkästi, kun ympärillä tunnelma muuttuu negatiiviseksi. Älykäs huomaa usein herkemmin myös itse sanoneensa jotain, mikä ei ole aivan tilanteeseen sopivaa.
Minun miestäni pidetään sosiaalisesti taitavana, hänellä on laaja kaveripiiri ja hänestä pidetään yleisesti. Minusta hän on vain käsittämättömän paksunahkainen. Tölvii jatkuvasti muita, mutta ei itse tajua sitä ollenkaan, niin jotenkin kaikki hyväksyvät sen häneltä. On lähes julkipersu, eikä kukaan paheksu sitäkään.
Minä olen paljon herkempi, vaivaannun tölväisyistä, otan muut paljon tarkemmin huomioon enkä esimerkiksi vitsaile sopimattomasti. Silti minusta pidetään vähemmän. Jotenkin minulta vaaditaan täydellisyyttä ja pienikin moka on kauuuheaa, mieheltä siedetään vähän mitä vaan, kun se on kumminkin hyvä tyyppi. En käsitä.
Minusta tuo ylempi on kyllä hakoteillä väittäessään, että älykästä seuraa löytäisi helposti. Ei löydä. Perusfiksuja ihmisiä kyllä, mutta ei tosissaan älykkäitä. Ja heissäkin se älykkyys on vain yksi ominaisuus, välttämättä sitten mikään muu ei osukaan yksiin. Ei sillä, että ystävien pitäisikään olla huippuälykkäitä.
Samanhenkisen seuran löytymiseen liittyen. Moni yksinkertaistaa asiaa valtaväestöön kuulumisen tuomalla varmuudella. Joka keskustelussa typistetään tämä monen ihan aidosti kokema ja esille tuoma ilmiö marginaaliseksi, kyvyttömyydestä kieliväksi "ongelmaksi", jonka pystyy varsinkin älyllä ratkomaan suitsait sukkelaan halutessaan. Tuntuu olevan erittäin vaikeaa samastua marginaalin kokemukseen, jos itse ei ole tällaisen ilmiön olemassaoloa havainnut. Se, että riittävän paljon keskitasoa älykkäämmät ajattelevat hyvin eri tavalla, ei mitenkään käänny heidän heikkoudeksi sopeutua tai kyvyttömyydeksi ymmärtää muita. Se on vain ero, se vain on niin. Mutta vaikka he viettäisivät loputtoman paljon aikaa kaikkien niiden 90% kanssa, ei heistä tule samalla ajattelevia. Se ei ole kyvyttömyyttä sopeutua, ei sosiaalista taitamattomuutta (jonka määritelmänkin valtaväestö yksinoikeudella muuten pyrkii määrittelemään). Se ei ole pikkumaisuutta, ylimielisyyttä, kyvyttömyyttä ongelmanratkaisuun. Se on sitä, että tarpeeksi suuri osa muista ihmisistä on tarpeeksi erilaisia siihen, että tarpeeksi monessa yhteydessä oma erilaisuus suhteessa muihin tuntuu ja se voi aiheuttaa toiseuden tai yksinäisyyden tunteita. Turhautumista vähintään. Oletus on, että normaali on oikealla tavalla erilainen ja poikkeavan älykäs väärällä tavalla erilainen ja jos jonkun täytyy yhteisymmärryksen nimissä joustaa, on se älykäs. Ja toki kapasiteettikin asettaa tälle reunaehdot. Alaspäin on helpompi (mutta ei välttämättä miellyttävämpää) tulla, mutta omaa maksimia on vaikeampi ylittää.
Siinä käy niin, että vaikka älykäs ystävällisesti kuuntelee muiden juttuja kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja, jää hän yksin syömään pullaa kun kerran mainitsee Higgsin bosonin, kuten joku esimerkissään kertoi. Vastavuoroisuutta ei ole, eikä sitä tule. Kuin äärimmäisen pienen, marginaalisen porukan kanssa. Ja jos tekisi kuten muut, eli poistuisi paikalta aina kun ei kiinnosta, on lopulta melko vähän kontakteja. Näinhän moni elääkin, mutta se on SEURAUS, ei SYY. Älykkyys ei Aiheuta sosiaalista turhautumista, mutta siitä voi Seurata sosiaalista turhautumista.
Ja se, ettei löydä samanhenkisiä ihmisiä helposti/lainkaan, ei tarkoita, etteikö voisi silti toivoa asian olevan toisin. Ihmisten ei tarvitse olla toistensa kaltaisia välittääkseen ja tullakseen toimeen. Ystävyydet palvelevat eri tarkoituksia. Luulen että pohjimmailtaan kyseessä on kaipuu sellaiseen, että samanhenkinen ihminen antaisi itsellekin uutta ajateltavaa, pystyisi kriittisesti arvioimaan omat epäjohdonmukaisuudet, pystyisi astumaan sen askeleen eteenpäin vielä ajattelussa. Oppisi ehkä toiselta jotain, mihin ei itse yllä. Että kerrankin kaksi päätä olisi oikeasti parempi kuin yksi, eikä ajanhukkaa.
Piti googlettaa tuo Higgsin bosoni. Eikö kyse ole kuitenkin myös kiinnostuksen kohteista, vai oletatko, että kaikki samalla äo:lla tietävät tai haluavat edes tietää, mikä on Higgsin bosoni. No, halusinhan minäkin tietää, mutta eo ole vielä perehtynyt siihen yhtään enempää. Ehkä voisinkin, ehkä en. Ehkä olen kiinnostunut enemmän muunlaisista ilmiöistä, ainakin tällä hetkellä.
Mielestäni älykkyys on myös sitä, että pystyy olemaan monenlaisissa porukoissa. Sosiaalinen älykkyys on myös osa oivaltamiskykyä. Ehkäpä huippuälykäs ymmärretään liian usein väärin ja tulkitaan sosiaalisesti tyhmäksi? Silloin ei ole osannut mukautua tilanteisiin, kuin kala veteen. Eikös esimerkiiksi presidenttimme osaa aika hyvin sulautua monenlaisten ihmisten seuraan? Veikkaan, että älyäkin löytyy melko paljon.
Puhuin tuossa kommentissani yksipuolisuudesta. Vaikka minua ei kiinnostaisi juuri higgsin bosoni (luultavasti olisin kyllä kiinnostunut kuulemaan lisää ellen termiä tuntisi), ymmärrän että sitä toista kiinnostaa ja kyselen kohteliaasti. Sosiaalista älyä. Sitä saa joskus toisintona takaisin, mutta usein ei. Sen lisäksi olisi vielä extraplussaa, jos keskusteltaisiin välillä myös itseä kiinnostavista teemoista. Se vastavuoroisuuden puute useammallakin tasolla on varmaan mainitsemieni negatiivisten tunteiden syy. Monella muullakin.
Vierailija kirjoitti:
NB Vikman kirjoitti:
Älykäs ihminen ei ole yhtä kuin hyvä ihminen, saatika parempi, laadukkaampi, kuin muutkaan.
Monet huippurikolliset omaavat ns. korkean älykkyyden.
Ja jos me ihmiset olisimme niin ihailtavan älykkäitä oikeasti..., niin miksi vallan haluiset ja sitä pitävät, rikkaat tekevät muiden elämän helvetillisiksi monella osa- alueella elämässä?
Miksi tuhoamme mielummin, kuin suojelemme ja säilytämme?
Miksi monet eläimet ja luonto ovat arvokkaampia kuolleina, katkaistuina, leikkattuina, poltettuina jne.??
Miksi haaskaamme miljardeja avaruustutkimukselle mielummin, kuin kehitämme OMAA kotiplaneettaamme?
Miksi raha ja valta on liian monelle se tärkein juttu? Pönkittää egoaan ökyautoilla, taloilla ym. omaisuudella? Ja kun täältä lähdemme, mitään emme saa mukaamme.
Miksi länsimaalaiset lapset ovat masentuneita ja itsetuhoisia ja heillä on kaikki mahdollisuudet hyvään elämään. Käydä vaikka Mensan testeissä pätemässä miten ihmeellisen ihania ja hyviä ovatkaan!
Kysymys kuuluukin- mitä teet kaikella tuolla erinomaisuudella, muita "paremmalla" osaamisella ja tiedolla?
Avaruustutkimukseen panostaminen on plan B. Joku Elon Musk ehkä toivoisi ihmisten havahtuvan maapallon tilaan, se olisi ideaalimaailmassa ensimmäinen vaihtoehto. Ja sitten hän katsoo ympärilleen ja toteaa, ei tule tapahtumaan ihmiskunnan elinaikana. Turha tuhlata rahaa kankkulan kaivoon. Käyttöön siis plan B, jotta jokin osa ihmiskunnasta saisi ehkä jonkinlaisen mahdollisuuden. Ehkä heidänkin jälkeläiset, jotka pitävät asiaa nyt turhana haihatteluna.
Kyllähän avaruustutkimus tuo valtavasti mahdollisuuksia ymmärtää ihan ihmistäkin paremmin saati ilmastoa ja muutenkin elämän ja materian kokonaisuutta. Tiedonhalu vaan kasvaa ja nyt ollaan jo Marsissa. Tiedonhalua ei voi tukahduttaa. Omena otetaan, se oli alusta asti ihmisen luonto tässä elämässä. Se toi kuoleman se uteliaisuus ja voi olla että tuo edelleenkin tässä elämässä jokaiselle kuitenkin.
Eettisesti on kovia kysymyksiä kuten moni jo sanoi täällä: onko se reilua mennä muuanne ellemme osaa elää täälläkin ja ruokkia sitä nälkäänkuolevaa lasta.
Toisaalta kärsimys tulee aina olemaan keskellämme muutenkin ja kuitenkin jokatapauksessa. Kuolemme jokatapauksessa.
Eihän sitä tiedä vaikka saamme lisäaikaa avaruudesta, ainakin yritys on kova.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
130äo, koulussa 7-8 oppilas. Työtön dropout. Kyllä noita palikoita saa järjesteltyä jossain testeissä, mutta jos omaan vähänkin laiskan luonteen ei siitä paljoa ole hyötyä arkisessa elämässä.
Tätä minun (tavispöljä kun olen) on vaikea ymmärtää. Oletko niin laiska, että vaikka opinnoista olisi luultavasti helppoa suoriutua kohtalaisesti edes liiemmin panostamatta, niin et viitsi sitä tehdä?
Noin se valitettavasti voi mennä. Eikö olekin hullua? Minkäs teet.
No, on hullua! Siis, surullista, valitettavaa. Olisiko alisuoriutumisessa usein kyse huonosta itsetunnosta enemmän kuin laiskuudesta?
Onko järkeä paahtaa niska limassa saadakseen ihmisarvonsa jostakin asemasta, päteäkseen? Ei se tuo kaikille kuin stressiä ja tuskaa, yksinäisyyttä lasitornissa.
En minä saa työstäni ihmisarvoa tai pätemistä. Minä saan siitä rahaa, jolla voin rahoittaa mielenkiintoiset harrastukseni.
Veljeni on erittäin älykäs, minä tutkitusti älykäs, sisareni on OK. Kaksi jälkimmäistä on väitellyt. Veljeni on erittäin laiska, joskin sen perusteella myöskin ilmeisen varakas. Työnteolla kun ei vaurastu, joten sitä välttämällä näyttää menestyvän merkittävästi paremmin. Sisarellani on monta hommaa. Minä taas teen vain sitä, mikä minua huvittaa.
Varallisuus on jakautunut osapuilleen älykkyysosamäärän mukaisessa järjestyksessä. Veljelläni on muutama miljoona enemmän kuin minulla. Sisarellani taitaa olla vain pari.
Huomattavan suuri älykkyys on itse asiassa myös vitsaus. Mihinkään ei viitsi paneutua kunnolla, kun alku joka asiassa on äärimmäisen helppoa.
Veljelläni oli alunperin ongelmana se, että muut olivat liian hitaita minkäänlaiseen järkevään keskusteluun. Ongelma ratkesi sillä tavalla, että hän ryhtyi opettamaan. Hän pääsee johtamaan keskustelua, joten siitä tulee jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän Suomelle on ollut meilkoinen älykkyysseulontatesti olla Ruotsin ja Venäjän välissä kansana. Hyppääppä tuonne ja sinne satoja vuosia välissä ja tee noin ja näin, mistä on milloinkin tuullut. Ihan varmasti tämä on kehittänyt tänne eräänlaisen syvällisen viileän kylmän älynlaadun jossa on tallella jokin roti. Kun maailma keikkuu ja velloo, meillä vaan pureksitaan heinäkortta ja mietitään. Toimitaan ja reagoidaan vasta sitten kun on se tosi, tosipaikka. Ja sitten onkin muilla vitsit vähissä. Suomalainen sissi näkee perille ja osaa ampua, noin kuvaannollisesti, maaliin. Ja ajatella että olemme onnistuneet säilyttämään oman kansan ja kielen tässä välissä, se ei ole ihan pienikään asia.
Maailma luulee meitä hiukan hitaina mutta kyllä ne tietävät ettei meidän kanssa aleta rihtautumaan.
Vierailija kirjoitti:
Salen täytyy olla ainakin auttavasti älykäs, kun on päässyt aikanaan RUK:iin. Kai siellä pällitestit siihenkin aikaan oli?
Jep, jep!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensin tajuaminen että vähemmän älykkäitä on paljon ihan käytännön elämässä näkee. en ole mitenkään hyödyntänyt. jonkin verran keskittymisvaikeuksia tai ainakin että ajatus karkaa helposti omille teilleen. ja sitten niin että on hieman yksinäinen, välillä joutuu keskusteluissa ns.yksinkertaistamaan mitä puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän Suomelle on ollut meilkoinen älykkyysseulontatesti olla Ruotsin ja Venäjän välissä kansana. Hyppääppä tuonne ja sinne satoja vuosia välissä ja tee noin ja näin, mistä on milloinkin tuullut. Ihan varmasti tämä on kehittänyt tänne eräänlaisen syvällisen viileän kylmän älynlaadun jossa on tallella jokin roti. Kun maailma keikkuu ja velloo, meillä vaan pureksitaan heinäkortta ja mietitään. Toimitaan ja reagoidaan vasta sitten kun on se tosi, tosipaikka. Ja sitten onkin muilla vitsit vähissä. Suomalainen sissi näkee perille ja osaa ampua, noin kuvaannollisesti, maaliin. Ja ajatella että olemme onnistuneet säilyttämään oman kansan ja kielen tässä välissä, se ei ole ihan pienikään asia.
Maailma luulee meitä hiukan hitaina mutta kyllä ne tietävät ettei meidän kanssa aleta rihtautumaan.
no nyt ollaan hyvää vauhtia menossa yhteen eu:ssa kaikin puolin
Vierailija kirjoitti:
Pidän aika vahvana stereotypiana sitä ettäkö älykkäät ihmiset olisivat oletusarvoisesti kehnoja sosiaalisesti, en ole itsekään mikään "social butterfly" koska olen introvertti ja karsastan huomiota, mutta jos ei puhuta autismin kirjosta niin en tunne ketään älykästä ihmistä, joka ei osaisi käyttäytyä sosiaalisissa tapahtumissa hyvin ja normaalisti.
En ymmärrä minäkään. ÄO 157 ja tehnyt työtä akateemisella alalla, jossa vaaditaan sekä analyyttisyyttä että sosiaalisuutta. Pärjännyt hyvin eri kulttuureissa, mikä vaatii sosiaalista älyä. Enkä suinkaan ole poikkeus, minulla on satoja samantyyppisiä kollegoita.
Nuorena minulla oli vaikeuksia ymmärtää miksi muut eivät tajunneet samoja asioita ja yhtä nopeasti kuin minä. Nopeaälyisyys voi tehdä kärsimättömäksi ja sitä taipumusta olen työstänyt itsessäni. Jos niin käy, niin lähden kävelylle, ja jätän muut vänkäämään. Jos vänkääminen jatkuu vielä kun palaan, niin lataan faktat pöytään. Kokous loppuu yleensä siihen.:)
Koulutus ja työelämä ovat olleet suhteellisen helppoja, koska aivot toimivat kuin sieni. Ne imevät kaiken, mistä olen kiinnostunut. Ja minä olen kiinnostunut todella monista asioista. Siitä on ollut apua työssä, joka vaatii isojen kokonaisuuksien ymmärtämistä. Ikävystyn harvoin, sillä niin kauan kuin voin pohdiskella, minulla on rikas sisäinen elämä.:) Minun on helppo tutustua ihmisiin, mutta valitsen ystäväni huolella.
Testien testaama älykkyys on vain yksi asia elämässä. Se ei takaa menestystä saati sitten onnea. On myös löydettävä arvot ja asiat, joita pitää tärkeinä. Menestys tulee itsestään kun tekee sitä mistä on aidosti kiinnostunut ja mikä ei sodi omia arvoja vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisas on, ken tuntee muut.
Joka tuntee itsensä, on valistunut.
Vahva on, ken voittaa muut.
Joka voittaa itsensä, on mahtava.
Olen tyhmä kuin saapas, mutta luin ketjua ja nonilla on hyvä muisti. Eli hyvä muisti on äkykkyyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän aika vahvana stereotypiana sitä ettäkö älykkäät ihmiset olisivat oletusarvoisesti kehnoja sosiaalisesti, en ole itsekään mikään "social butterfly" koska olen introvertti ja karsastan huomiota, mutta jos ei puhuta autismin kirjosta niin en tunne ketään älykästä ihmistä, joka ei osaisi käyttäytyä sosiaalisissa tapahtumissa hyvin ja normaalisti.
En ymmärrä minäkään. ÄO 157 ja tehnyt työtä akateemisella alalla, jossa vaaditaan sekä analyyttisyyttä että sosiaalisuutta. Pärjännyt hyvin eri kulttuureissa, mikä vaatii sosiaalista älyä. Enkä suinkaan ole poikkeus, minulla on satoja samantyyppisiä kollegoita.
Nuorena minulla oli vaikeuksia ymmärtää miksi muut eivät tajunneet samoja asioita ja yhtä nopeasti kuin minä. Nopeaälyisyys voi tehdä kärsimättömäksi ja sitä taipumusta olen työstänyt itsessäni. Jos niin käy, niin lähden kävelylle, ja jätän muut vänkäämään. Jos vänkääminen jatkuu vielä kun palaan, niin lataan faktat pöytään. Kokous loppuu yleensä siihen.:)
Koulutus ja työelämä ovat olleet suhteellisen helppoja, koska aivot toimivat kuin sieni. Ne imevät kaiken, mistä olen kiinnostunut. Ja minä olen kiinnostunut todella monista asioista. Siitä on ollut apua työssä, joka vaatii isojen kokonaisuuksien ymmärtämistä. Ikävystyn harvoin, sillä niin kauan kuin voin pohdiskella, minulla on rikas sisäinen elämä.:) Minun on helppo tutustua ihmisiin, mutta valitsen ystäväni huolella.
Testien testaama älykkyys on vain yksi asia elämässä. Se ei takaa menestystä saati sitten onnea. On myös löydettävä arvot ja asiat, joita pitää tärkeinä. Menestys tulee itsestään kun tekee sitä mistä on aidosti kiinnostunut ja mikä ei sodi omia arvoja vastaan.
Älykäs onkin tarkka siitä ettei häntä huijata tekemään omia arvojaan vastaan, sillä ne kuvastavat koko tapaa olla ja elää. Nyt maailmassa on vaan esim abortit määrättävinä ja suoritettavina lääkäreille ja hoitajille ja monia muita vaikeita kysymyksiä esim Puolustusvoimien parissa ja materiaalihankintojen parissa teollisuudessa jne , että alkaa olla monille vaikeaa sitoutua projektiin joka oli ennen kyseenalaistamatta juuri niitten arvojen kohdalla jota ne edustavat. Älykkäimmät olisivat innokkaita kehittämään asioita eikä se aina käy, esim sotateollisuus voi vaan muuttua raskaammaksikin jne. vaikka samalla on vahdittava mummon saunankäyttöä ja suruutettava ekologisella ajoneuvolla.
Sodathan kuitenkin ovat ilmastolle tuhoisimmat tulivuoren purkausten ja liikenteen ja teollisuuden ohella.
Eläintuotanto tekee sielulle pahaa, jos näkee esineellistettyjä alistettuja eläinsieluja...jne. Älykäs kärsii tällaisesta paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
130äo, koulussa 7-8 oppilas. Työtön dropout. Kyllä noita palikoita saa järjesteltyä jossain testeissä, mutta jos omaan vähänkin laiskan luonteen ei siitä paljoa ole hyötyä arkisessa elämässä.
Tätä minun (tavispöljä kun olen) on vaikea ymmärtää. Oletko niin laiska, että vaikka opinnoista olisi luultavasti helppoa suoriutua kohtalaisesti edes liiemmin panostamatta, niin et viitsi sitä tehdä?
Noin se valitettavasti voi mennä. Eikö olekin hullua? Minkäs teet.
No, on hullua! Siis, surullista, valitettavaa. Olisiko alisuoriutumisessa usein kyse huonosta itsetunnosta enemmän kuin laiskuudesta?
Onko järkeä paahtaa niska limassa saadakseen ihmisarvonsa jostakin asemasta, päteäkseen? Ei se tuo kaikille kuin stressiä ja tuskaa, yksinäisyyttä lasitornissa.
Ei tietenkään olekaan järkeä. Mutta jos kykyjä löytyy, niin eikö löytyisi alakin jossa käyttää niitä ilman että se tuntuisi tuollaiselta merkityksettömältä paahtamiselta? Eihän opiskella tai työtä tarvitse tehdä statuksen tai elintason saavuttamiseksi.
Opiskella voi, vaikka montaa eri alaa esim. avoimessa yliopistossa ja rahoittaa sitä esim. siivoustyöllä. Näin tulee tyydytettyä tiedonjano, tavattua mielenkiintoisia ihmisiä, mutta säästyy turhalta stressiltä ja tärkeilyltä. Kuntoakin tulee kivasti. Loppututkielmaan se tie ei johda, mutta tarvitseeko aina? Toki hyvä, että ahkerimmat tekevät ihmiskunnalle mahtavia palveluksia mm. syöpä- ja rokotetutkimuksin. Hatunnosto heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljeni on superälykäs - ÄO 160.
Itsestä en tiedä mutta lapsena en kokenut yhtään että ”onpas veli viisas”.
Varmaankin hänen huonot sosiaaliset taidot peittivät älykkyyden?
Viisaus kasvaa vasta iän myötä, ei lapsella ole mahdollisesta älystään huolimatta vielä kokemusta tai tietoa arvioida asioita. On hallittava perusteet ennen kuin voi siirtyä abstraktille tasolle. Monet eivät tietysti pääse sille kokemuksenkaan karttuessa ja tämän eron se älykkyys tekee sitten aikanaan.
Juuri näin, abstrahointikyky kehittyy tai ei. Joskus kyllä konkreettisista operaatioista ei nytkähdetä abstrahoimaan paljoa esim viidakossa. Tosin esteitäkään sille ei ole, onhan heimoilla ihan jumaluutensa ja oppinsa ja uskomuksensa ja sääntönsä ja moraalikoodinsa siinä kuin meilläkin.Erilainen ympäristö varmaan vaikuttaa mutta he pärjäävät siellä ja me emme pärjäisi kovin hyvin enää siellä niinkuin täällä.
Älykkyystesti kriittinen olen, koska jos sama paperi tyrkättäisiin viidan asukille niin ei Mensaan menisi saletisti ellei testiä modifioitaisi huolella. Hän saattaisi pärjätä toisissa testeissä maagisenkin hyvin.
He saattaisivat metsästäessä kuulla ja nähdä asioita joita me emme havaitse. Ja me pitäisimme heitä älykkäinä, koska osaavat ennustaa eli "päätellä" ympäristön tapahtumia. Se on vähäntulokulmasta kiinni.
Olisi mielenkiintoista nähdä miten he kokevat esim tähtitaivaan ja lentokoneet jne. Miten paljon heillä olisi intuitiota enemmän kuin meillä. Ihan mielettömän kiinnostavia juttuja varmaankin. Kun ajattelee joitain sumerialaisia/assyrialaisia tai kiinalaisia miten ne ovat kehitelleet tähtitieteet ja kalenterin ja ihan kevollista yhteiskuntajärjestystä ja jopa korkee moraalia hyvine paimenineen jne ja matematiikkaa, niin tajuaa että olemme myös tyhmistyneet ihan varmasti tai köydyttäneet aivojamme.
Oikeastaan jokainen helpotettu työvaihe riistää aivoilta mahdollisuuksia kehittyä, siksi pitäisi nähdä paljon vaivaa kaikessa.
Mitähän ihmettä ne ajattelevat lentokoneista tai jos pudottaisi Ipadin sinne kylään? Keiksi he luulevat koneellisia? Miten he käsittäisivät Ipadi kuvavirran ja tekstit? Entä valokuvat itsestä, jos siis olisi ihan koskematonta heimoa.
On jännää että näitä on ja mitkään meidän maailman lait ja tieto ei ylettynyt. Vain se perusihmisyys.
Jos jonnekin centillien saarelle pakkolaskeutuisi nykyaikainen lentokone ja porukka ois elossa osittain ja alkais olla känny kourassa ja muuta niin siinäpä olisi puolin ja toisin pällistelemistä. Ihan uskomatonta että toiset elävät kivikauttaan ja toisilla jetti alla.
Mitenkähän tuo tilanne sujuisi?
Vierailija kirjoitti:
Nää meidän ruumiit lähtevät pois, toisilla aiemmin ja toisilla myöhemmin. Ruumis ei ole se JUTTU, niitä on niin moneen lähtöön, se laitetaan maahan ja maatuu/palaa/hajoaa mitä milloinkin. Sinut tekee sinuksi elävä Henki, sielu ja se mitä hengessäsi ja sielussasi olet. Se osa on parhaimmillaan kuolematon, jos niin haluat. Sielussa voi aina parantaa ja kehittyä.
Aikaa ei oikeastaan ole, se on ihmisen kokemuksessa ja rajallisuuden käsite. Sielu voi olla ilman aikaa ja materiaa olemassa.
Rakkautta ei näe kaukoputkella toiselta planeetalta, se on voima joka on universumin se elämää synnyttävä voima. Universumi on tehty rakkaudella ja ihminen ollaan tehty sieluksi rakkauden voimalla ei minkään muun voimalla. Korkein moraalinen älyllisyys loi kaiken ja on ikuinen Jumala. Mikään materia ei elä kuin Hengestään. Hän antoi ja valoi sinuun henkeään.
Sielu on unessa omimmillaan, vapaa ajasta ja materiaalisista asioista ja rajoitteista, silti haistaa maistaa ja tuntee kaiken.
Sellaiseen menemme kuolemassa, alkuun Paratiisiin jos uskomme tai Tuonelaan vangituiksi sieluiksi sitten meidät kutsutaan Viimeisenä Tuomiopäivänä, elämän kirjat avataan ja meidät tuomitsee Jeesus Kristus Jumalan oikealla puolella joko Taivaaseen tai Kadotukseen joka on Helvetti sielulle.
Olemme syntymästä kuolemaan ja senjälkeenkin niitä samoja ja pakoon emme pääse. Jumala kutsui meidät nimeltä elämään ja haluaa että eläisimme ikuisesti. Kroppa vaan jää tänne. Se kirkastetaan sitten ja ennallistetaan kaiketi. Mutta uudelleen emme synny samoin kuin kohdusta. Synnymme Uudelleen Sanan kautta ja uskomme. Silloin olemme jo Jumalan luona täällä sielultamme ja kun kuolemme se osa jatkaa Paratiisiin ja Taivaaseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän Suomelle on ollut meilkoinen älykkyysseulontatesti olla Ruotsin ja Venäjän välissä kansana. Hyppääppä tuonne ja sinne satoja vuosia välissä ja tee noin ja näin, mistä on milloinkin tuullut. Ihan varmasti tämä on kehittänyt tänne eräänlaisen syvällisen viileän kylmän älynlaadun jossa on tallella jokin roti. Kun maailma keikkuu ja velloo, meillä vaan pureksitaan heinäkortta ja mietitään. Toimitaan ja reagoidaan vasta sitten kun on se tosi, tosipaikka. Ja sitten onkin muilla vitsit vähissä. Suomalainen sissi näkee perille ja osaa ampua, noin kuvaannollisesti, maaliin. Ja ajatella että olemme onnistuneet säilyttämään oman kansan ja kielen tässä välissä, se ei ole ihan pienikään asia.
Maailma luulee meitä hiukan hitaina mutta kyllä ne tietävät ettei meidän kanssa aleta rihtautumaan.
no nyt ollaan hyvää vauhtia menossa yhteen eu:ssa kaikin puolin
Niin mutta identiteetti ja kieli ja kansa voi tiivistyä siitä vaan. Jos on tietoinen mitä tehdään.
Vierailija kirjoitti:
ÄO on 144. Olen Kiltti Mies ja ilman naista. Naisia kiinnostaa vain jännittävät ja tyhmät miehet. Minulla on hyvä työ ja asema sekä olen varakas. Mutta Kiltti Mies saa olla yksin älynsä kanssa.
Olisikohan syy jossain muussa kuin älykkyydessäsi? Tuollainen itsesäälissä piehtarointi ja uhriutuminen on aika rasittavaa, en itse ainakaan haluaisi elää kurjuuttaan julistavan ihmisen kanssa. Lisäksi myönnät, ettet ole "jännittävä". Sekin on parisuhteessa ongelma, jos toisella ei ole tippaakaan mielikuvitusta. Tasaisentappavaan tylsyyteen kyllästyy nopeasti.
Niin, ja taitaahan tuolla myös varsin vaativat korkeakouluopinnot olla alla ja ihan vastuullisissa tehtävissä toiminut ;) Voidaan varmaan todeta, että fiksu mies. Koirarodun valinnassa ei tosin järkeä käytetty, mutta ehkä se oli Jenskan idea?