Äitini ei halua hautajaisia

Olen samoilla linjoilla aloittajan äidin kanssa. Olen miehelleni kertonut miten ja mihin tuhkat sirotellaan. Paikalle haluan ainoastaan oman perheeni, vanhempani ja sisarukset perheineen. Miehen suku kahvitelkoot keskenään, jos haluavat muistella. Lähisuvulleni tiedän olleeni tärkeä ja yhteen kokoontuminen varmasti lohdullista. Inhoan pönötyshautajaisia, jonne ilmestyy näitä kumminkaimanserkkuja ja ns. ystäviä, joita ei koskaan näkynyt haudattavan ollessa vielä hengissä. Varmasti selviävät lähdöstäni juomalla sumpit kotonaan. Jos trauma iskee niin kriisiapua saa maksutta vaikka SPR:ltä.

Olen myös ilmoittanut, että jos näitä toiveitani ei kunnioiteta, keksin kyllä tavan tai toisen tulla takaisin kummittelemaan. ;)

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset on hyvästelytilaisuus, siirtymäriitti, konkreettinen osoitus siitä, että elämä on nyt ohi. Että yksi on joukosta poissa.

Siksi minusta on äärettömän itsekästä ja kaikkia läheisiään halveksivaa ilmoittaa, että ei halua hautajaisia. Ei siis salli muistamista, ei surua yhteisöllisesti vaan haluaa, että jokainen surkoon yksinään ja kärsiköön. Tuolla tahdonilmauksellaan haluaa kertoa muille, että katsoo olevansa niin paljon muiden yläpuolella, että on oikeutettu sanomaan, mitä kukakin saa tuntea.

Hautajaiset ovat muistelutilaisuus eläville. Jos vainaja ei niitä eläissään ole halunnut, niin asia sitten OK.  Ap:n äiti ei voi kuitenkaan estää esim. sisaruksiaan kerääntymästä yhteen ja muistelemaan, vaikka arkkua ei tilaisuudessa olisikaan.

Mielestäni ei todellakaan ole itsekästä ja läheisiään halveksivaa, jos ei halua itselleen hautajaisia. Olen todella monet hautajaiset järjestänyt - se on ollut raskas urakka aina. Ihana, ettei lasteni tai mieheni tarvitse kohdallani siihen joutua.

Olen sopinut läheisteni kanssa, että he voivat käydä arkullani jättämässä jäähyväiset ennen tuhkausta, jos haluavat. He voivat myös käydä  jättämässä jäähyväiset tai muistelemassa minua, joko yksin tai yhdessä, siinä kotini kauniiksi laitetussa huoneessa, jossa tuhkauurnani on. Huoneessa on kauniita kukkia ja kaunista musiikkia ja kynttilä palamassa, jos mieheni on vielä elossa kuolemani jälkeen. Jos mieheni ei ole elossa, niin lapseni sitten voivat halutessaan sytyttää kynttilän ja laittaa kaunista musiikkia soimaan taustalle - ei pakko sekään.

Mielestäni on myös omaisille hyvä, että heidän ei ole pakko jonain tiettynä päivänä mennä hautajaisiin tai muistotilaisuuteen, vaan he voivat mennä kotiini silloin kun se sopivalta heille tuntuu, ja jossain vaiheessa he sitten voivat tuhkauurnani käydä hautaamassa valitsemalleni paikalle, sitten kun ovat siihen valmiita.

Vierailija kirjoitti:

On se nyt kumma kun ei saa edes omista hautajaisistaan päättää.

No kai saa mutta sitten ne pitää itse järjestää....harvapa on sopinut päivät valmiiksi.

Keijuliini kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset on hyvästelytilaisuus, siirtymäriitti, konkreettinen osoitus siitä, että elämä on nyt ohi. Että yksi on joukosta poissa.

Siksi minusta on äärettömän itsekästä ja kaikkia läheisiään halveksivaa ilmoittaa, että ei halua hautajaisia. Ei siis salli muistamista, ei surua yhteisöllisesti vaan haluaa, että jokainen surkoon yksinään ja kärsiköön. Tuolla tahdonilmauksellaan haluaa kertoa muille, että katsoo olevansa niin paljon muiden yläpuolella, että on oikeutettu sanomaan, mitä kukakin saa tuntea.

Hautajaiset ovat muistelutilaisuus eläville. Jos vainaja ei niitä eläissään ole halunnut, niin asia sitten OK.  Ap:n äiti ei voi kuitenkaan estää esim. sisaruksiaan kerääntymästä yhteen ja muistelemaan, vaikka arkkua ei tilaisuudessa olisikaan.

Mielestäni ei todellakaan ole itsekästä ja läheisiään halveksivaa, jos ei halua itselleen hautajaisia. Olen todella monet hautajaiset järjestänyt - se on ollut raskas urakka aina. Ihana, ettei lasteni tai mieheni tarvitse kohdallani siihen joutua.

Olen sopinut läheisteni kanssa, että he voivat käydä arkullani jättämässä jäähyväiset ennen tuhkausta, jos haluavat. He voivat myös käydä  jättämässä jäähyväiset tai muistelemassa minua, joko yksin tai yhdessä, siinä kotini kauniiksi laitetussa huoneessa, jossa tuhkauurnani on. Huoneessa on kauniita kukkia ja kaunista musiikkia ja kynttilä palamassa, jos mieheni on vielä elossa kuolemani jälkeen. Jos mieheni ei ole elossa, niin lapseni sitten voivat halutessaan sytyttää kynttilän ja laittaa kaunista musiikkia soimaan taustalle - ei pakko sekään.

Mielestäni on myös omaisille hyvä, että heidän ei ole pakko jonain tiettynä päivänä mennä hautajaisiin tai muistotilaisuuteen, vaan he voivat mennä kotiini silloin kun se sopivalta heille tuntuu, ja jossain vaiheessa he sitten voivat tuhkauurnani käydä hautaamassa valitsemalleni paikalle, sitten kun ovat siihen valmiita.

Meinaatko että kotisi ja kaunis muistohuone pidetään sinun muistollesi omistettuna kun te molemmat olette kuolleet

Itsekäs ajatus

Vierailija kirjoitti:

Keijuliini kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei todellakaan ole itsekästä ja läheisiään halveksivaa, jos ei halua itselleen hautajaisia. Olen todella monet hautajaiset järjestänyt - se on ollut raskas urakka aina. Ihana, ettei lasteni tai mieheni tarvitse kohdallani siihen joutua.

Olen sopinut läheisteni kanssa, että he voivat käydä arkullani jättämässä jäähyväiset ennen tuhkausta, jos haluavat. He voivat myös käydä  jättämässä jäähyväiset tai muistelemassa minua, joko yksin tai yhdessä, siinä kotini kauniiksi laitetussa huoneessa, jossa tuhkauurnani on. Huoneessa on kauniita kukkia ja kaunista musiikkia ja kynttilä palamassa, jos mieheni on vielä elossa kuolemani jälkeen. Jos mieheni ei ole elossa, niin lapseni sitten voivat halutessaan sytyttää kynttilän ja laittaa kaunista musiikkia soimaan taustalle - ei pakko sekään.

Mielestäni on myös omaisille hyvä, että heidän ei ole pakko jonain tiettynä päivänä mennä hautajaisiin tai muistotilaisuuteen, vaan he voivat mennä kotiini silloin kun se sopivalta heille tuntuu, ja jossain vaiheessa he sitten voivat tuhkauurnani käydä hautaamassa valitsemalleni paikalle, sitten kun ovat siihen valmiita.

Meinaatko että kotisi ja kaunis muistohuone pidetään sinun muistollesi omistettuna kun te molemmat olette kuolleet

Itsekäs ajatus

Siis mitä itsekästä siinä on, että kotini kaunis muistohuone pidetään jonkun aikaa rakkaitani ja ystäviäni varten,  että he voivat sinne tulla joko kerran porukalla tai kukin yksin tai kaksin silloin, kun heille parhaiten sopii ?

Onko sekin itsekästä, että sitten, kun läheiseni ovat valmiita, ehkä muutaman viikon tai muutaman kuukauden kuluttua, he voivat käydä hautaamassa tuhkani?

Jos kuolen helmikuussa ja  he haluavat haudata tuhkani toukokuussa, niin sen ajan läheiseni voivat käydä halutessaan muistelemassa minua kodissamme. Tuhkani hautaamisen jälkeen muistohuone lakkaa olemasta muistohuone. Olisi eri asia, jos asuisimme vuokra-asunnossa, mutta asumme omakotitalossa, jonka on tarkoitus siirtyä myöhemmin eräälle lapsistamme. Lapsillemme sopii hyvin, että jos molemmat vanhemmat ovat kuolleet, niin yksi huoneista saa olla muutaman viikon tai kuukauden ihan rauhassa lapsia ja tarvittaessa ja sovitusti ystäviä ja sukulaisia varten, jos he haluavat siellä käydä, sillä asioiden järjestäminen vie kuitenkin aikaa, eikä kukaan ole taloamme ottamassa käyttöön alle 3 kuukaudessa.

Jos mieheni on elossa kuolemani jälkeen, myös hänelle sopii hyvin, että uurnani on yhdessä huoneessa jonkin aikaa, vaikka pitempäänkin - hän sanoi. 

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 19:40"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 19:34"]

Kyllä ne hautajaiset oikeesti pidetään eläville, vainajan viimeinen juhla, jossa häntä muistellaan. Minusta kukaan ei ole niin vähäpätöinen, ettei haútajaisia ansaitsisi.

Meilla sanotaan etta rakastan sinua melkein paivittain. Tiedamme kuinka ylpeita olemme toisistamme ihmisina, ei tarvitse odottaa etta se sanottaisiin hautajaisissa kun sita ei enaa itse kuule.

Entä ystäväsi, tuttusi, naapurisi - he eivät saa sinua jälkeenpäin yhdessä muistella?

Oletko siis sitä mieltä, että muistelemiseen tarvitaan hautajaiset?

Minä muistelen kuolleita läheisiäni päivittäin. En koskaan käy kenenkään haudalla, mutta muistelen heitä varmasti enemmän kuin moni muu läheisiään. He ovat elävästi mukana myös puheissani. Jaan heidän muistoaan muiden kanssa ahkerasti.

Olen haudannut monta läheistäni ja jokaisen hautajaiset on järjestetty vainajan eläissään toivomalla tavalla.

Pitäisin itseäni itsekkäänä, jos en olisi noudattanut vainajan omaa tahtoa.