Äitini ei halua hautajaisia

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 20:56"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 20:25"]

Eli pointti oli se, että muistotiliauus yms. on nimenomaan muistelutilaisuus omaisille ja voi olla erittäin tuskallista, jos niitä ei saa pitää. Ja mitä tulee vessapaperin myyntiin, sanoisin, että ymmärrätte kun oma vanhempanne on kuollut ja olette hänet (yksin) haudanneet.

Ap, jos äitisi ei tahtoaan muuta, hänen kannattaa ilmaista tahtonsa ihan kirjallisesti. Siinä vaiheessa olisi hyvä puhua, kuka tuhkan sitten hautaa/sirottelee, jos se sinusta tuntuu pahalta. Jaksamista!

31

[/quote]

Minun vanhempani on jo kuolleet ja heidät haudattu heidän toiveidensa mukaan, Isä haudattiin maahan arkkuun vain perheen läsnäollessa. Äitini tuhkattiin ja tuhkauurna haudattiin samaan hautaan vain me lapset paikalla. 

Toki oli tättähääriä huutamassa, että miksei hautajisia ja nyt kyllä loukkaannutaan iäksi ja he haluavat kokoontua pitkästä aikaa suvun kesken.

Ei se noin toimi. Meidän velvollisuus ei ollut järjestää suvulle tapaamisjuhlaa vanhempiemme kuoleman varjolla, koska he eivät sitä halunneet

Joten tiedän, mitä on noudattaa vainajan toivetta ja sulkea tättähäärien suut. Juhlikoot muualla sukujuhlansa.

Tiedän muutamia perheitä, joissa ei hautajaisia järjestetty eikä annettu sukulaisille mahdollisuutta jättää jäähyväisiä. Myöhemmin vainajan lapset repivät pelihousunsa kun kuulivat, että vainajan sisarukset (yli 60v ikäiset) oli kerääntyneet hautajaispäivänä yhdessä muistelemaan veljeään, laulamaan virsiä ja rukoilemaan aivan kuin kyseessä olisi virallinen muistotilaisuus. Vainajan lasten mielestä se oli väärin, koska he eivät halunneet hautajaisia eikä vainaja eläissään niitä halunnut. Ongelmana on se, että kuka tahansa saa järjestää kenen tahansa muistoksi tilaisuuden, halusipa tämän perhe sitä tai ei.

Nykyihmiset ei pidä hautajaisista, koska ne pakottavat pysähtymään ja muistamaan oman kuolevaisuuden. Vanhempi väki tietää, että hautajaiset on yhtä tärkeä asia kuin ristiäiset. Nimiäisbuumi ja kirkosta eroaminen aiheuttavat sen, että vainajista tulee ongelmajäte, josta halutaan äkkiä eroon.

Mitäpä se sille kuolleelle kuuluu, millaiset bileet hänen muistokseen järjestetään tai ollaan järjestämättä. Jos ap ei halua hautajaisia järjestää, niin sanoo niille sukulaisille että tämä on äidin tahto. Jos haluaa hautajiset pitää, niin en usko että äiti tulee paikanpäälle valittamaan.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 20:56"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 20:25"]

Eli pointti oli se, että muistotiliauus yms. on nimenomaan muistelutilaisuus omaisille ja voi olla erittäin tuskallista, jos niitä ei saa pitää. Ja mitä tulee vessapaperin myyntiin, sanoisin, että ymmärrätte kun oma vanhempanne on kuollut ja olette hänet (yksin) haudanneet.

Ap, jos äitisi ei tahtoaan muuta, hänen kannattaa ilmaista tahtonsa ihan kirjallisesti. Siinä vaiheessa olisi hyvä puhua, kuka tuhkan sitten hautaa/sirottelee, jos se sinusta tuntuu pahalta. Jaksamista!

31

[/quote]

Minun vanhempani on jo kuolleet ja heidät haudattu heidän toiveidensa mukaan, Isä haudattiin maahan arkkuun vain perheen läsnäollessa. Äitini tuhkattiin ja tuhkauurna haudattiin samaan hautaan vain me lapset paikalla. 

Toki oli tättähääriä huutamassa, että miksei hautajisia ja nyt kyllä loukkaannutaan iäksi ja he haluavat kokoontua pitkästä aikaa suvun kesken.

Ei se noin toimi. Meidän velvollisuus ei ollut järjestää suvulle tapaamisjuhlaa vanhempiemme kuoleman varjolla, koska he eivät sitä halunneet

Joten tiedän, mitä on noudattaa vainajan toivetta ja sulkea tättähäärien suut. Juhlikoot muualla sukujuhlansa.

[/quote]

Tässä ei ole kysymys velvollisuudesta, vaan (lähin)omainen HALUAA järjestää hautajaiset. Sinulle se olisi ollut velvollisuus, mutta se ei päde kaikkiin.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 21:09"]

En ymmärrä, että kuka oikeasti haluaa astua vainajaisen tahdon yli ja surussa olevilta läheisiltä vaatia järjestämään heille iso hautajaisjuhla. Annettaisiin surijoidenin surra rauhassa, eikä miettiä häiden raha-asoita ja ongelmia tarpeeksi hyvistä tarjottavista ja isosta juhlapaikasta.

On itsekästä alkaa vaatia surun murtamia omaisia järjestämään heille isot juhlat

[/quote]

Iso? Ei kukaan ole puhunut isosta mitään. Rahaakaan ei voileipiin seurakuntasalissa montaa euroa mene; ehdottomasti kallein kulu kuolemassa on  hautaus/ tuhkaus.

Hyvä olisi jos tosiaan äitisi tekisi asiasta viimeisen toiveen eli testamentin osaksi haluamansa menettely kuolemansa jälkeen. Minä olen lapselleni sanonut (aikuinen), että minulle ihan sama vaikka työnnättä minut vantaanjokeen, mutta kaiketi täytyy hautauslakia noudattaa, mutta mahdollisimman edullisesti ja niin ettei vaivaa tule. Saavat itse sitten järjestää jotain jos haluavat, heitä vartenhan se tilaisuus on jos on, ei minua.

Miksi moni täällä ajattelee, että hautajaisten pitäisi olla joku syy kutsua taas suku kokoon muistelemaan jotain henkilöä, jonka kanssa hänen eläessään ei edes ole oltu kovin läheisiä? Itse olin vähän aikaa sitten vaarini hautajaisissa ja siellä vaarini veli tuli kysymään minulta, että olenko minä se vainajan tytär!!

Jos joku ei halua hautajaisia, sitä tulisi kunnioittaa. Ne halukkaat voivat sitten keskenään omilla rahoillaan järjestää jotain muistotilaisuuksia, jos kerran kokevat siihen jotain tarvetta.

Minä  olen päättänyt ettei kuolemastani edes kerrota sukulaisille (ei vanhemmille eikä sisaruksille), vanhin lapsistani hieman nikotteli kun kerroin. vanhemmat yms. tekivät sellaisia temmpuja, että "otan hieman etäsiyyttä". Näen jo sieluni silmin, kuinka äitini pilaisi koko hautajaiset ja veli pitäisi hauskan tyypin -roolia ja kertoilisi vitsejä (olen ollut näiden kanssa monissa hautajaisissa) . katson, että lapsillani ja ystävilläni on oikeus surra ilman näitä ilveilijöitä. Siis hautajaiset: kahvihetki lasten ja ystävien kanssa.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 20:56"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 20:25"]

Eli pointti oli se, että muistotiliauus yms. on nimenomaan muistelutilaisuus omaisille ja voi olla erittäin tuskallista, jos niitä ei saa pitää. Ja mitä tulee vessapaperin myyntiin, sanoisin, että ymmärrätte kun oma vanhempanne on kuollut ja olette hänet (yksin) haudanneet.

Ap, jos äitisi ei tahtoaan muuta, hänen kannattaa ilmaista tahtonsa ihan kirjallisesti. Siinä vaiheessa olisi hyvä puhua, kuka tuhkan sitten hautaa/sirottelee, jos se sinusta tuntuu pahalta. Jaksamista!

31

[/quote]

Minun vanhempani on jo kuolleet ja heidät haudattu heidän toiveidensa mukaan, Isä haudattiin maahan arkkuun vain perheen läsnäollessa. Äitini tuhkattiin ja tuhkauurna haudattiin samaan hautaan vain me lapset paikalla. 

Toki oli tättähääriä huutamassa, että miksei hautajisia ja nyt kyllä loukkaannutaan iäksi ja he haluavat kokoontua pitkästä aikaa suvun kesken.

Ei se noin toimi. Meidän velvollisuus ei ollut järjestää suvulle tapaamisjuhlaa vanhempiemme kuoleman varjolla, koska he eivät sitä halunneet

Joten tiedän, mitä on noudattaa vainajan toivetta ja sulkea tättähäärien suut. Juhlikoot muualla sukujuhlansa.

Tiedän muutamia perheitä, joissa ei hautajaisia järjestetty eikä annettu sukulaisille mahdollisuutta jättää jäähyväisiä. Myöhemmin vainajan lapset repivät pelihousunsa kun kuulivat, että vainajan sisarukset (yli 60v ikäiset) oli kerääntyneet hautajaispäivänä yhdessä muistelemaan veljeään, laulamaan virsiä ja rukoilemaan aivan kuin kyseessä olisi virallinen muistotilaisuus. Vainajan lasten mielestä se oli väärin, koska he eivät halunneet hautajaisia eikä vainaja eläissään niitä halunnut. Ongelmana on se, että kuka tahansa saa järjestää kenen tahansa muistoksi tilaisuuden, halusipa tämän perhe sitä tai ei.

Nykyihmiset ei pidä hautajaisista, koska ne pakottavat pysähtymään ja muistamaan oman kuolevaisuuden. Vanhempi väki tietää, että hautajaiset on yhtä tärkeä asia kuin ristiäiset. Nimiäisbuumi ja kirkosta eroaminen aiheuttavat sen, että vainajista tulee ongelmajäte, josta halutaan äkkiä eroon.

[/quote]

Sittenpä kokoontuvat sinne virsiä veisaamaan. Mutta jos vainaja ei kuulu kirkkoon ja ei halua hautajaisia, niin sitten ei hänen varoilla järjestetä suvun uskovaisille virsijuhlaa.

Näin se vain menee. Uskovaiset voivat mennä kontalleen hoilaamaan ihan minne haluaa, mutta vainajan varoilla ei tarvitse heille järjestää tätä hoilottamis-ja rukoilemisjuhlaa.

Jokainen saa kokoontua vaikka tänään yhteen rukoilemaan alfaplaneetan suohirviötä ja laulamaan reggaeta kuolleen sukulaisen muistoksi, jos välttämättä haluavat, mutta he eivät voi vaatia, että vainajan toiveen vastaisesti on järjestettävä hänelle kuoppajaisjuhla, missä tämä porukka saa laulaa reggaelauluja suohiviön kunniaksi.

Ymmärrätkö nyt tämän asian.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 08:06"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 20:56"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 20:25"]

Eli pointti oli se, että muistotiliauus yms. on nimenomaan muistelutilaisuus omaisille ja voi olla erittäin tuskallista, jos niitä ei saa pitää. Ja mitä tulee vessapaperin myyntiin, sanoisin, että ymmärrätte kun oma vanhempanne on kuollut ja olette hänet (yksin) haudanneet.

Ap, jos äitisi ei tahtoaan muuta, hänen kannattaa ilmaista tahtonsa ihan kirjallisesti. Siinä vaiheessa olisi hyvä puhua, kuka tuhkan sitten hautaa/sirottelee, jos se sinusta tuntuu pahalta. Jaksamista!

31

[/quote]

Minun vanhempani on jo kuolleet ja heidät haudattu heidän toiveidensa mukaan, Isä haudattiin maahan arkkuun vain perheen läsnäollessa. Äitini tuhkattiin ja tuhkauurna haudattiin samaan hautaan vain me lapset paikalla. 

Toki oli tättähääriä huutamassa, että miksei hautajisia ja nyt kyllä loukkaannutaan iäksi ja he haluavat kokoontua pitkästä aikaa suvun kesken.

Ei se noin toimi. Meidän velvollisuus ei ollut järjestää suvulle tapaamisjuhlaa vanhempiemme kuoleman varjolla, koska he eivät sitä halunneet

Joten tiedän, mitä on noudattaa vainajan toivetta ja sulkea tättähäärien suut. Juhlikoot muualla sukujuhlansa.

Tiedän muutamia perheitä, joissa ei hautajaisia järjestetty eikä annettu sukulaisille mahdollisuutta jättää jäähyväisiä. Myöhemmin vainajan lapset repivät pelihousunsa kun kuulivat, että vainajan sisarukset (yli 60v ikäiset) oli kerääntyneet hautajaispäivänä yhdessä muistelemaan veljeään, laulamaan virsiä ja rukoilemaan aivan kuin kyseessä olisi virallinen muistotilaisuus. Vainajan lasten mielestä se oli väärin, koska he eivät halunneet hautajaisia eikä vainaja eläissään niitä halunnut. Ongelmana on se, että kuka tahansa saa järjestää kenen tahansa muistoksi tilaisuuden, halusipa tämän perhe sitä tai ei.

Nykyihmiset ei pidä hautajaisista, koska ne pakottavat pysähtymään ja muistamaan oman kuolevaisuuden. Vanhempi väki tietää, että hautajaiset on yhtä tärkeä asia kuin ristiäiset. Nimiäisbuumi ja kirkosta eroaminen aiheuttavat sen, että vainajista tulee ongelmajäte, josta halutaan äkkiä eroon.

[/quote]

Sittenpä kokoontuvat sinne virsiä veisaamaan. Mutta jos vainaja ei kuulu kirkkoon ja ei halua hautajaisia, niin sitten ei hänen varoilla järjestetä suvun uskovaisille virsijuhlaa.

Näin se vain menee. Uskovaiset voivat mennä kontalleen hoilaamaan ihan minne haluaa, mutta vainajan varoilla ei tarvitse heille järjestää tätä hoilottamis-ja rukoilemisjuhlaa.

Jokainen saa kokoontua vaikka tänään yhteen rukoilemaan alfaplaneetan suohirviötä ja laulamaan reggaeta kuolleen sukulaisen muistoksi, jos välttämättä haluavat, mutta he eivät voi vaatia, että vainajan toiveen vastaisesti on järjestettävä hänelle kuoppajaisjuhla, missä tämä porukka saa laulaa reggaelauluja suohiviön kunniaksi.

Ymmärrätkö nyt tämän asian.

[/quote]

Tietenkin ymmärrän, mutta sitä en ymmärrä, miksi sinä haluat suohirviöinesi halveksia muiden surua. Sillä tiedätkö, että ne hautajaiset ei maksa mitään, ne saa varaton kunnalta . Muistotilaisuus maksaa tai ei maksa, ihan miten sen haluaa järjestää tai olla järjestämättä. Hautajaiset on hyvästijättötilaisuus, ei siellä ole pakko laulaa virsiä tai reggeitä tai edes iskelmiä, mutta jokainen ikäpolvi ilmentää omaa suruaan omilla rituaaleillaan - 60-kymppiset usein virsillä, joissa on lohtua tyyliin "jo joutui armas aika ja suvi suloinen".

Sinun 80-lukuinen ikäpolvesi näkee suuret ikäluokat pelkkänä perinnönjättäjänä ja muistotilaisuudet merkitsevät sitä, että jää vähemmän perittävää, kun täytyy tarjota pullakahvit. Ehkä siksi nämä ilman vainajan lapsia järjestettävät muistotilaisuudet ovat yleistymässä: hautajaisiin ei enää kutsuta, lapset ei halua muistotilaisuutta => vainajan sisarukset ja ystävät kokoontuvat yhteen muistelemaan sillai epävirallisesti ja takuulla niin, ettei tule kuolinpesälle kuluja. Vainajan lapsille kuollut on ongelmajäte, josta pitää päästä eroon jonain tiistai-iltapäivänä ja tietty mahdollisimman huomaamattomasti, koska elämä menee eteenpäin eikä ole aikaa haikailla menneitä.

Tuhkaa ei saa enää ripotella minne sattuu, eikä sitä saa säilöä kotonaankaan oliko vuotta pidempään. Muutama vuosi sitten tullut lakimuutos asiaan.

Minulla oli niin hyvä itseäni vanhempi ystävä, että kutsuin häntä henkiseksi äidikseni. Hän kuoli syöpään ja tiesi kuolevansa. Tiesimme kaikki, siis sekä hänen lapsensa että me ystävät, että hän ei halunnut hautajaisia. Olen ikuisesti kiitollinen, että hänen lapsensa silti järjestivät hautajaiset ja pienen muistotilaisuuden. Oli tärkeää kokoontua jättämään hyvästit ja muistelemaan yhdessä. Lapset sanoivat, että he järjestivät bileet juuri meidän ystävien takia, joille he tiesivät äitinsä olleen hyvin läheinen. Meistä ystävistä vain harva oli päässyt häntä hyvästelemään sairaalaan toiselle paikkakunnalle.

Ymmärrän tietysti sen, että ajatus omista hautajaisia, joihin läheiset kokoontuvat itkemään ja suremaan, on ahdistava. Kuolevasta voi tuntua, ettei häntä surra niin paljoa jos hautajaisia ei järjestetä. Hautajaisilla on kuitenkin tärkeä merkitys suruprosessissa. Siinä jätetään jäähyväiset ja muistellaan. Ne ovat ikään kuin konkreettinen ilmentymämä surulle. 

Toki voidaan ajatella, että kuolevalla on oikeus päättää järjestetäänkö hänelle hautajaiset vai ei. Ja niinhän hänellä periaateessa onkin. Toisaalta, mitä väliä sillä enää on kuolleelle henkilölle jos muut kuitenkin kokevat hautajaisten järjestämisen tärkeänä. Siinä mielessä ap:n äiti on hieman itsekäs.

Tiedän perheen, jonka 30v aikuiset loukkaantuivat verisesti kuultuaan, että setänsä ja tätinsä perheineen olivat järjestäneet muistotilaisuuden, jota nämä 30v aikuiset eivät (isänsä tahdosta) järjestäneet. Puhuttiin kunnianloukkauksesta ja vainajan häpäisemisestä ja ties mistä, vaikka kyseessä oli puhdas muistotilaisuus, hyvästijätön paikka. Kävivät veljensä (enonsa, setänsä) haudalla, veivät kukkia ja sen jälkeen menivät suvun yhteiseen kesäpaikkaan kahville. Heille oli tärkeää hyvästellä sisaruksen elämä lapsuudesta vanhuuteen, vaikka vainajan omat lapset olivat sitä mieltä, että syytä sellaiseen ei ole,

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 08:31"]

Minulla oli niin hyvä itseäni vanhempi ystävä, että kutsuin häntä henkiseksi äidikseni. Hän kuoli syöpään ja tiesi kuolevansa. Tiesimme kaikki, siis sekä hänen lapsensa että me ystävät, että hän ei halunnut hautajaisia. Olen ikuisesti kiitollinen, että hänen lapsensa silti järjestivät hautajaiset ja pienen muistotilaisuuden. Oli tärkeää kokoontua jättämään hyvästit ja muistelemaan yhdessä. Lapset sanoivat, että he järjestivät bileet juuri meidän ystävien takia, joille he tiesivät äitinsä olleen hyvin läheinen. Meistä ystävistä vain harva oli päässyt häntä hyvästelemään sairaalaan toiselle paikkakunnalle.

[/quote]

pakko sanoa, että naurettavaa. Ei se vainaja enää tiedä, että olette häntä hyvästelemässä.

Minä en ihan oikeasti ymmärrä näitä, jotka haluaa jyrätä vainajankin toiveet. Esim. yksi sukulainen halusi polttohautauksen ja tuhkansa siroteltavan tuuleen. Ei, sukulaiset hautasi arkkuun ja piti isot, perinteiset hautajaiset kirkonmenoineen.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 08:25"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 08:06"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 20:56"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 20:25"]

Eli pointti oli se, että muistotiliauus yms. on nimenomaan muistelutilaisuus omaisille ja voi olla erittäin tuskallista, jos niitä ei saa pitää. Ja mitä tulee vessapaperin myyntiin, sanoisin, että ymmärrätte kun oma vanhempanne on kuollut ja olette hänet (yksin) haudanneet.

Ap, jos äitisi ei tahtoaan muuta, hänen kannattaa ilmaista tahtonsa ihan kirjallisesti. Siinä vaiheessa olisi hyvä puhua, kuka tuhkan sitten hautaa/sirottelee, jos se sinusta tuntuu pahalta. Jaksamista!

31

[/quote]

Minun vanhempani on jo kuolleet ja heidät haudattu heidän toiveidensa mukaan, Isä haudattiin maahan arkkuun vain perheen läsnäollessa. Äitini tuhkattiin ja tuhkauurna haudattiin samaan hautaan vain me lapset paikalla. 

Toki oli tättähääriä huutamassa, että miksei hautajisia ja nyt kyllä loukkaannutaan iäksi ja he haluavat kokoontua pitkästä aikaa suvun kesken.

Ei se noin toimi. Meidän velvollisuus ei ollut järjestää suvulle tapaamisjuhlaa vanhempiemme kuoleman varjolla, koska he eivät sitä halunneet

Joten tiedän, mitä on noudattaa vainajan toivetta ja sulkea tättähäärien suut. Juhlikoot muualla sukujuhlansa.

Tiedän muutamia perheitä, joissa ei hautajaisia järjestetty eikä annettu sukulaisille mahdollisuutta jättää jäähyväisiä. Myöhemmin vainajan lapset repivät pelihousunsa kun kuulivat, että vainajan sisarukset (yli 60v ikäiset) oli kerääntyneet hautajaispäivänä yhdessä muistelemaan veljeään, laulamaan virsiä ja rukoilemaan aivan kuin kyseessä olisi virallinen muistotilaisuus. Vainajan lasten mielestä se oli väärin, koska he eivät halunneet hautajaisia eikä vainaja eläissään niitä halunnut. Ongelmana on se, että kuka tahansa saa järjestää kenen tahansa muistoksi tilaisuuden, halusipa tämän perhe sitä tai ei.

Nykyihmiset ei pidä hautajaisista, koska ne pakottavat pysähtymään ja muistamaan oman kuolevaisuuden. Vanhempi väki tietää, että hautajaiset on yhtä tärkeä asia kuin ristiäiset. Nimiäisbuumi ja kirkosta eroaminen aiheuttavat sen, että vainajista tulee ongelmajäte, josta halutaan äkkiä eroon.

[/quote]

Sittenpä kokoontuvat sinne virsiä veisaamaan. Mutta jos vainaja ei kuulu kirkkoon ja ei halua hautajaisia, niin sitten ei hänen varoilla järjestetä suvun uskovaisille virsijuhlaa.

Näin se vain menee. Uskovaiset voivat mennä kontalleen hoilaamaan ihan minne haluaa, mutta vainajan varoilla ei tarvitse heille järjestää tätä hoilottamis-ja rukoilemisjuhlaa.

Jokainen saa kokoontua vaikka tänään yhteen rukoilemaan alfaplaneetan suohirviötä ja laulamaan reggaeta kuolleen sukulaisen muistoksi, jos välttämättä haluavat, mutta he eivät voi vaatia, että vainajan toiveen vastaisesti on järjestettävä hänelle kuoppajaisjuhla, missä tämä porukka saa laulaa reggaelauluja suohiviön kunniaksi.

Ymmärrätkö nyt tämän asian.

[/quote]

Tietenkin ymmärrän, mutta sitä en ymmärrä, miksi sinä haluat suohirviöinesi halveksia muiden surua. Sillä tiedätkö, että ne hautajaiset ei maksa mitään, ne saa varaton kunnalta . Muistotilaisuus maksaa tai ei maksa, ihan miten sen haluaa järjestää tai olla järjestämättä. Hautajaiset on hyvästijättötilaisuus, ei siellä ole pakko laulaa virsiä tai reggeitä tai edes iskelmiä, mutta jokainen ikäpolvi ilmentää omaa suruaan omilla rituaaleillaan - 60-kymppiset usein virsillä, joissa on lohtua tyyliin "jo joutui armas aika ja suvi suloinen".

Sinun 80-lukuinen ikäpolvesi näkee suuret ikäluokat pelkkänä perinnönjättäjänä ja muistotilaisuudet merkitsevät sitä, että jää vähemmän perittävää, kun täytyy tarjota pullakahvit. Ehkä siksi nämä ilman vainajan lapsia järjestettävät muistotilaisuudet ovat yleistymässä: hautajaisiin ei enää kutsuta, lapset ei halua muistotilaisuutta => vainajan sisarukset ja ystävät kokoontuvat yhteen muistelemaan sillai epävirallisesti ja takuulla niin, ettei tule kuolinpesälle kuluja. Vainajan lapsille kuollut on ongelmajäte, josta pitää päästä eroon jonain tiistai-iltapäivänä ja tietty mahdollisimman huomaamattomasti, koska elämä menee eteenpäin eikä ole aikaa haikailla menneitä.

[/quote]

Minä olen kyllä syntynyt 50 -luvulla ja kunnioitan vainajan toivetta, enkä ala tekemään sitä vastaan. On kyse sitten hautajaisista tai perinnönjaosta. 

En ole minäminä-tyyppi, joka haluaa jyrätä vainajan toiveen vain sen takia, että joku haluaa tulla hautajaisiin. Haluta saa vaikka mitä, mutta kuolevalla on oikeus esittää toiveensa, miten haluaa haudattavan. Se, joka ei sitä halua kunnioittaa, on minusta halveksuttava ulkokultaisuuden palvoja.

Minä olen toteuttanut vanhempieni toiveet ja olen tyytyväinen ratkaisuun. Jos joku on siitä suuttunut, toivon, että hän kasvaa joskus niin aikuiseksi ja ottaa itse vastuun suuttumisestaan. Jos siihen ei kykene, hän on avun ulottumattomissa.

Anteeksi vaan mutta en ymmärrä yhtään. Hautajaisethan järjestetään niiden vuoksi, jotka jäävät suremaan, ei sen vuoksi joka on kuollut, ja jolle ei asialla ole siinä vaiheessa enää minkään valtakunnan merkitystä.

Omaisille voi olla tärkeää toteuttaa vainajan tahto, mutta vainaja itse ei ole kokemassa tätä tahtonsa toteutumista tai toteutumatta jättämistä. Itse ainakin annan omaisteni surra niin kuin tahtovat.

OT, olen omille lapsilleni sanonut, että saavat tehdä hautajaisten suhteen ihan mitä itse haluavat, ainoa toiveeni on, että minut poltetaan ja tuhkat heitetään tiettyyn paikkaan, millään muulla ei ole väliä.

55, emme me ystävät vainajaa tapaamaan sinne hautajaisiin menneet. Meille oli täysin selvää, ettei hän tiennyt, että olimme siellä.Hautajaiset ovat surevia varten, eivät kuollutta varten. Naura ihan vapaasti. Meille oli tärkeää saada itkeä seurassa, joka ymmärsi, mitä itkimme.

Edes lapset eivät täysin tienneet, mitä me itkimme. Eihän äiti ole lapsilleen ystävä, vaan äiti. Aika harva tuntee äitinsä pohjimmaiset ajatukset yhtä hyvin kuin ystävät, jotka ovat keskutelleet hänen kanssaan yökaudet.  On surullista, etteivät lapset läheskään aina ymmärrä ystävien arvoa vanhemmilleen eivätkä ystävien surua.

52

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 08:31"]

Minulla oli niin hyvä itseäni vanhempi ystävä, että kutsuin häntä henkiseksi äidikseni. Hän kuoli syöpään ja tiesi kuolevansa. Tiesimme kaikki, siis sekä hänen lapsensa että me ystävät, että hän ei halunnut hautajaisia. Olen ikuisesti kiitollinen, että hänen lapsensa silti järjestivät hautajaiset ja pienen muistotilaisuuden. Oli tärkeää kokoontua jättämään hyvästit ja muistelemaan yhdessä. Lapset sanoivat, että he järjestivät bileet juuri meidän ystävien takia, joille he tiesivät äitinsä olleen hyvin läheinen. Meistä ystävistä vain harva oli päässyt häntä hyvästelemään sairaalaan toiselle paikkakunnalle.

[/quote]

Minusta vainajan toivomusta olisi tullut kunnioittaa. Ettekö voineet tavata muissa merkeissä ja muistella tätä ihmistä?!

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 19:43"]

Hautajaiset on hyvästelytilaisuus, siirtymäriitti, konkreettinen osoitus siitä, että elämä on nyt ohi. Että yksi on joukosta poissa.

Siksi minusta on äärettömän itsekästä ja kaikkia läheisiään halveksivaa ilmoittaa, että ei halua hautajaisia. Ei siis salli muistamista, ei surua yhteisöllisesti vaan haluaa, että jokainen surkoon yksinään ja kärsiköön. Tuolla tahdonilmauksellaan haluaa kertoa muille, että katsoo olevansa niin paljon muiden yläpuolella, että on oikeutettu sanomaan, mitä kukakin saa tuntea.

Hautajaiset ovat muistelutilaisuus eläville. Jos vainaja ei niitä eläissään ole halunnut, niin asia sitten OK.  Ap:n äiti ei voi kuitenkaan estää esim. sisaruksiaan kerääntymästä yhteen ja muistelemaan, vaikka arkkua ei tilaisuudessa olisikaan.

[/quote]

Täysin samaa mieltä. Hautajaisia ei pidetä äitiä vaan surijoita varten. Se on surijoiden juhla.

Ehkä äitisi tarkoitti, että ei halua kirkollisia hautajaisia, siis papin siunausta, vaan haluaa ihan vain uurnan laskun siihen hautaan, jonka seurakunta hänelle on osoittanut. Sinun täytyy tosin itse maksaa sitten haudan kaivu ja peitto. Paikalla voi olla kuka vain tai ei kukaan, vähintään sinä itse uurnaa laskemassa.

Itse muistotilaisuus taas on tyystin eri asia. Sinne kokoontuvat sukulaiset ja ystävät ja siellä on vähintään kahvitarjoilu ja siellä muistellaan vainajaa. Siihen ei äidilläsi ole mitään sanomista. Vähän sama asia kuin äitisi koettaisi sanoa, että hänen kuoltuaan ei sitten enää mitään joulua juhlita.