Naiset, joilla ollut paljon miehiä - oletteko kertoneet puolisolle?

Mitäpä keskustelun aloittaja kuvittelee.. kummassa oppii enemmän.. niissä viinan huuruisissa yhden yön lahna panoissa vai kiltin nössön 5-20 vuoden vakisuhteessa?

Minä aloin teininä pitkään parisuhteeseen. Erittäin seksuaaliseen. Erittäin pervoon. Ensimmäiset kaksi vuotta naitiin noin kolmesti päivässä. Siitä eteenpäin noin 1 kerran päivässä. Nyt sinkkuna ollessa ensimmäistä kertaa yhden yön juttuja kokeillessa naiset kehuneet maasta taivaisiin. Ei tarvitse enää seksikumppaneita etsiä.

Harmi vaan että vastapelurit juuri noita suhteettomia, eivätkä oikein osaa mitään. tylysti ja karkeasti yleistäen!!! Seassa muutama ok hyväkin. Mutta heilläkin joku pidempi suhde takana. Elämäni huonoimmat seksit juuri noiden suhteettomien kanssa. Että näin.

Kerran pitkässä parisuhteessa ja pervoa etsiessä.

tippuri kirjoitti:

"JA ennen kaikkea onko nykyinen mies ns. nössö perheenisä tyyppi jonka otit järkisyistä vai suuri elämäsi rakkaus."

Tuo lause ja koko aloitus kertoo minun silmiin kirjoittajasta itsestään erittäin paljon. Se että kyselee netissä siitä pitääkö kertoa kuinka paljon on panoja elämässä ollut, kertoo sen settä niitä on ollut omastakin mielestä todella paljon. Varmaan mennyt nuoruus ja teini aika ja varhais aikuisuus päätä seinään hakatessa niiden pahojen poikien kanssa. Paha mies syndrooma siis.

nössö vastaan elämän rakkaus. Eli se "nössö " (lue kunnollinen) mies ei automaattisesti voi olla se elämän rakkaus. Vaan aito oikea elämänrakkaus on se paha poika, jollaisen varmaan noin 60-70% naisista haluaa. Kiltti kunnollinen mies ei voi mielestäsi olla elämän rakkaus vaan viisas valinta jonka rahoilla eletään ja jota käytetään hyväksi. Tehdään lapset, asutaan omakotitalossa, käydään ulkomailla kahdesti vuodessa (hänen rahoillaan tietenkin) ja petetään sitä joka ikisessä käänteessä niiden "tosi rakkauksien" kanssa.

Et niistä pahoista pojista saanut kirveelläkään itsellesi pakotettua kunnollista uskollista miestä, joten nyt deittailet "nössöä" miestä jonka siivellä haluat elää. Pahoilta pojilta sinulle jäi käteen sata kertaa särjetty sydän, sata panoa, kymmenen sukupuolitautia ja epäilys takaraivoon, kelpaatko edes "nössölle" miehelle kaikkine panoinesi? Moniko kohta sattui ja kolahti?

Miltä tuntuu elää tuollaisen (mielikuvitus-)maailman kanssa? Oletko onnellinen? Onko sinulla hyviä, rakastavia, läheisiä ihmissuhteita?

Vierailija kirjoitti:

Ei ne saa muita. Jos pelimies joskus vakiintuu, se on vähemmän kokeneen naisen kanssa. Näille jää kokemattomat nörtit yms.

Minulla on lähemmäs 60 kumppania menneisyydessä ja ei mies ole kysynyt asiaa. Kertoisin jos kysyisi. Hän on myös monen naisen tavoittelema ja suosittu mies, että eipä tuo pidä aina paikkaansa. Olemme olleet nyt 5 v yhdessä ja naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne saa muita. Jos pelimies joskus vakiintuu, se on vähemmän kokeneen naisen kanssa. Näille jää kokemattomat nörtit yms.

Minulla on lähemmäs 60 kumppania menneisyydessä ja ei mies ole kysynyt asiaa. Kertoisin jos kysyisi. Hän on myös monen naisen tavoittelema ja suosittu mies, että eipä tuo pidä aina paikkaansa. Olemme olleet nyt 5 v yhdessä ja naimisissa.

Minä en tiedä omaa lukemaani, se on jossain 80-90 välillä ja kertynyt lähes 40 vuoden aikana. Eipä ole mies koskaan kysynyt kuten en minäkään häneltä. Kun oltiin molemmat 50+ vuotiaita tavatessamme niin eiköhän se ollut kummallekin itsestäänselvyys, että sitä elettyä elämää on takana molemmilla.

Jo ensimmäistä kertaa sänkyyn mentäessä annan yleensä hienovaraisesti ymmärtää, että tässä sängyssä on sitten käynyt moni muukin. Joillekin miehille se on sellainen turn-off, että he jäätyvät alkuunsa eivätkä pysty seksiin, eivätkä myöskään enää ota yhteyttä. Haluan olla rehellinen, vaikka joskus se tarkoittaakin kultakimpaleen menettämistä.

Mikä nyt on paljon. Mulla on ollut parikymmentä partneria ja mies on siitä tietoinen. Ei se häntä näytä haittaavan eikä edes kiinnostavan. En tiedä hänen omaa lukumääräänsä, oletan että huomattavasti vähemmän. Alussa se kiinnosti mua kovastikin, enää ei.

Mies tietää kyllä tarkan luvun. On asian kanssa ihan sinut eikä tuo ole koskaan ollut mikään ongelma.

Mies on ihana, kiinnostava, fiksu, pitkä ja komea. Tuollainen rauhallinen mies jota joku voisikin pitää järkiratkaisuna tai turvallisena vaihtoehtona, mutta omaan silmään hän on kaikista vastaan tulleista miehistä se paras mulle. Ei siis mikään nössö tai tossutettava tyyppi, mutta kuitenkin luotettava kumppani.

Kun minä aikoinani menin naimisiin, en peitellyt mutta en myöskään leveillyt sillä että useita kumppaneita, lyhyemmn ajan ja vähän pitemmän ajan, oli takana.

Miehellä oli kokemusta yhdestä, ja hän kertoi tästä paljon. Kertoi, koska se oli ollut melkoisen koomista hommaa alusta loppuun. Tämän ensimmäisen äiti kun puuhaili siinä kolmantena pyöränä ja hääräsi ahkerana naittajana! Jälkeenpäin mieskin jo osasi nauraa.

Me puhuimme menneestä sen mikä oli oleellista meidän suhteelle, emme kaivaneet joka ikistä edesottamusta pivänvaloon reposteltavaksi. Mitä se olisi hyödyttänyt? Menneet asiat?

Typerintä mitä voi olla on olla mustasukkainen toisen menneisyydelle. Voin taata että ihan juuri munasta kuoriutunutta untuvikkoa kukaan tuskin löytää. Jokaisella on takana jotain, mutta onko toisen tarpeen tietää se kaikki? Eikö se oma parisuhde nyt kuitenkin ole se oleellisin ja siihen satsataan. Siihen tuodaan hyvät asiat ja vanhat erehdykset ym. jätetään sinne historiankirjan väliin.  Vai pitäisikö asettua luostariin odottamaan sitä Oikeaa? Entäs jos osottautuu ettei se ollutkaan oikea? Apuva! Mullahan on MENNEISYYS! Millä nyt pyyhin tauluni puhtaaksi ja tehdyn tekemättömäksi, ettei sen OIKEAN Oikean tarvitse pettyä?

Kasvakaa aikuiseksi, myös henkisesti.

Olen tällä hetkellä sinkku. Viimeisin mies ei koskaan kysynyt sellaisia, eikä sitä edellinenkään. Itse olen kyllä ollut utelias ja kysellyt miehiltäni noita. Kai nuo ko. miehet ovat sitten arvanneet, että luku on niin korkea, etteivät halua edes kuulla.

Olen 24 ja luku on n. 35-40.

Olen käynyt paljon treffeillä ja säätänyt. Ihan silkkoja yhden yön juttuja ei ole edes montaa, ehkä n. 10 noista.

Kai nuo seikkailut ovat kuitenkin jonkin jäljen jättäneet. Tänä päivänä olen seksuaalisesti kovin estynyt. Miesten tapailu ahdistaa ja tuntuu etten osaa olla oikein kenenkään kanssa oma itseni treffeillä. Tai sitten se johtuu siitä, että erosta on kulunut liian vähän aikaa.

tippuri kirjoitti:

"JA ennen kaikkea onko nykyinen mies ns. nössö perheenisä tyyppi jonka otit järkisyistä vai suuri elämäsi rakkaus."

Tuo lause ja koko aloitus kertoo minun silmiin kirjoittajasta itsestään erittäin paljon. Se että kyselee netissä siitä pitääkö kertoa kuinka paljon on panoja elämässä ollut, kertoo sen settä niitä on ollut omastakin mielestä todella paljon. Varmaan mennyt nuoruus ja teini aika ja varhais aikuisuus päätä seinään hakatessa niiden pahojen poikien kanssa. Paha mies syndrooma siis.

nössö vastaan elämän rakkaus. Eli se "nössö " (lue kunnollinen) mies ei automaattisesti voi olla se elämän rakkaus. Vaan aito oikea elämänrakkaus on se paha poika, jollaisen varmaan noin 60-70% naisista haluaa. Kiltti kunnollinen mies ei voi mielestäsi olla elämän rakkaus vaan viisas valinta jonka rahoilla eletään ja jota käytetään hyväksi. Tehdään lapset, asutaan omakotitalossa, käydään ulkomailla kahdesti vuodessa (hänen rahoillaan tietenkin) ja petetään sitä joka ikisessä käänteessä niiden "tosi rakkauksien" kanssa.

Et niistä pahoista pojista saanut kirveelläkään itsellesi pakotettua kunnollista uskollista miestä, joten nyt deittailet "nössöä" miestä jonka siivellä haluat elää. Pahoilta pojilta sinulle jäi käteen sata kertaa särjetty sydän, sata panoa, kymmenen sukupuolitautia ja epäilys takaraivoon, kelpaatko edes "nössölle" miehelle kaikkine panoinesi? Moniko kohta sattui ja kolahti?

Byhyy, yäää, en ole kiinnostava enkä saa naisilta pesää koska olen nynnerö.

Paljon on laaja käsite, mutta _omasta_ mielestäni mun 32 on paljon. Mun villit bilevuodet, jolloin voin aika huonosti loppujen lopuksi, oli noin 16-20-vuotiaana. Sen jälkeen olen kasvanut ja muuttunut aika merkittävästi ja voin sanoa, että jos saisin nyt päättää, jättäisin suurimman osan seksikumppaneistani mielelläni pois. Menneitä ei voi kuitenkaan enää muuttaa ja kyllä, olen kertonut rehellisesti nykyiselle kihlatulleni seksikumppaneideni määrän. Yllättyi ehkä vähän, koska kuten sanottu, olen aika erilainen nykyään ja hänen kanssaankin edettiin suhteellisen hitaasti alkuaikoina. Olen kuitenkin selittänyt millainen olin teininä ja miksi ja on ymmärtänyt sen eikä tuo sinänsä hänelle mikään ongelma ole, eihän se hänelle varsinaisesti kuulu eikä hän määrittele mua ihmisenä sen perusteella. Muistan kyllä miten aluksi jännitti sanoa tuo luku, kun asiasta juteltiin ja hän sanoi oman lukunsa ensin, joka oli 5 ennen mua. :D

N27

Niin.

Otetaan mies, joka on ollut sängyssä 3.n naisen kanssa. Ensimmäinen oli neitsyt, seuraavan kanssa oli yhden yön juttu ja kolmas on nykyinen vaimo.

Vaimo tykkää nuolettaa itseään miehellä, usein. Mies tykkää nuolla.

Vaimo kertoi suhteen alussa, että on ollut 5 miehen kanssa sängyssä. Totuus oli kuitenkin jotain 25-40 miehen välillä. Kännipäissään ei ole tullut käytettyä kumia. Lukuisia yhden yön, kumittomia kännipanoja.

Suhdetta kestää vuosia, mies sairastuu kaulanalueen syöpään. Selviää, että naisella on HPV, joka ei näy päälle, mutta papa-kokeessa näkyy solutasolla muutoksia.

Mies kuolee naisen tartuttamaan papilloomaviruksen aiheuttamaan kaulanalueen syöpään alle 40 vuotiaana.

Nainen saa miehen omaisuuden, talot, mökin ja autot.

Nainen hankkii uuden miehen ja jatkaa samaan malliin.

Kenen syy ? Tä?

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla ylpeä siitä, että tyttöystävä on pannu ympärikyliä, mutta itsevarma mies osaa ajatella myös sen puolen asiasta, että itse teki jotakin oikein, kun sai sen naisen kokonaan itselleen.

Tuo on kyllä typeryksen ajatus. Heikkolahjaisen, puhdasta egon suojelemista.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 19:17"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 19:05"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 18:49"]

Ei tarvitse olla ylpeä siitä, että tyttöystävä on pannu ympärikyliä, mutta itsevarma mies osaa ajatella myös sen puolen asiasta, että itse teki jotakin oikein, kun sai sen naisen kokonaan itselleen.

 

Meinaatko että kaikille antava nainen on joku saalis?

Ne muut miehet ei vaan oo huolinu sitä.

 

Kymmeniä miehiä pannut ei ole automaattisesti helppo, joka antaa kaikille. Kumpi on helpompi, se jota haluaa 500 miestä ja joka antaa niistä viidellekymmenelle vai se, joka antaa sille ensimmäiselle, joka kelpuuttaa?

 

Ei aina ne isot määrät, vaan myös ne monet mahdollisuudet.

 

 

Mihis aina jää se ryhmä naisia, joka antaa jokaiselle (no okei, ei ehkä ihan) mutta siis suurimmalle osalle jotka vaan haluaa? Niitäkin on, ja paljon. Ymmärrettävää sinänsä, että kukaan ei myönnä kuuluvansa tähän ryhmään.

 

Enemmän näitä kaikille halukkaille antavia on miehissä, mutta jostain kumman syystä siitä ei tällä tavalla jauheta.

Yhdelle erehdyin kertomaan. En oikein tiedä, mitä hän odotti tai oletti - varmaankin sitä, että olisin ollut täysin koskematon noin 25-vuotiaana. Ainakin asiasta riitti sanomista ja keljuilemista ihan omiksi tarpeiksi. Ja ei, minulla ei ole ollut satoja eikä edes kymmeniä kumppaneita ennen tätä miestä, mutta pari yhden illan juttua oli ollut ja pari pidempää suhdetta. Itse ei kauheasti udellut miehen menneisyydestä - sen tiesin, että hänellä oli takanaan pitkä suhde ja kihlaus, joka päättyi siihen, että hän kyllästyi odottelemaan, milloin tyttöystävä suostuu naimisiin.

Kaikkein "hauskinta" tässä on, että mies paljastui sittemmin varsinaiseksi häntäheikiksi. Ilmeisesti hän valehteli minulle aika reippaasti suhteistaan ja moraalistaan oman suhteemme alkuaikoina. Olimme jo tukevasti naimisissa ja lapsiakin oli tullut, kun hänen "toinen elämänsä" alkoi paljastua. Erohan siitä tuli loppujen lopuksi. No, se siitä - mutta sen opin, että ikinä en enää kerro menneistä suhteistani mitään. Tietysti se on varmaan pakkokin kertoa, että olen ollut naimisissa tai ainakin sen verran miehen kanssa tekemisissä, että lapsia on siunaantunut useampikin.

Vierailija kirjoitti:

Mä jäin miettimään tätä lukiessa, että ihanko oikeasti kerrotte kaiken miehelle? Ja missä vaiheessa, heti oksennatte toisen infoähkyyn vai vasta myöhemmin?

Mä en ole avautunut aikaisemmasta seksielämästäni miehelle (enkä edellisillekään) eikä mies ole mulle. Enkä haluakaan tietää. Mut me tavattiinkin kolmekymppisenä.

Ei kai sitä tarvitse mitenkään oksentaa väkisin, vaan kertoa rehellisesti jos toinen itse kysyy. Jotkut haluaa tietää ja jotkut ei. Nykyisessä suhteessani ei ole erikseen keskusteltu määristä, mutta on koetusta elämästä puhuttu muutoin sen verran, että on nuo jutut tulleet aika selviksi sitä kautta.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 11:35"]

Mä jäin miettimään tätä lukiessa, että ihanko oikeasti kerrotte kaiken miehelle? Ja missä vaiheessa, heti oksennatte toisen infoähkyyn vai vasta myöhemmin?

 

Mä en ole avautunut aikaisemmasta seksielämästäni miehelle (enkä edellisillekään) eikä mies ole mulle. Enkä haluakaan tietää. Mut me tavattiinkin kolmekymppisenä.

 

Siinä on iso ero jättääkö kertomatta/keskustelematta koko aiheesta vai kertooko menneisyydestään "kaunistellun" totuuden.

Eikö sitä olisi ollut parempi alun alkaenkin elää sellaista elämää, jota ei sitten jälkikäteen tarvitse häpeillen salailla? Luulis olevan ikävä elää itsensä kanssa, kun sen oman menneisyyden kanssa ei ole itsekään sinut. Ja silloin kun on, sitä ei ole mitään tarvetta salata ja siihen suhtautuu neutraalisti. Pystyy siis rehellisesti keskustelemaan aiheesta jos/kun se tulee puheeksi. Ja useinhan se siinä vaiheessa tulee, kun aletaan vakiintumaan. Sitä kun jostain syystä haluaa tietää ihastuksen kohteestaan kaiken.

:D

Ihmiset nyt valitettavasti muuttuu ja se, mikä nyt tuntuu oman tyyliseltä elämältä, ei välttämättä ole sitä enää muutaman vuoden kuluttua. Itse ainakin haluaisin muuttaa koko menneisyyteni ja sen millainen ihminen olen ollut, tosin ihan muista syistä.

Vierailija kirjoitti:

tippuri kirjoitti:

"JA ennen kaikkea onko nykyinen mies ns. nössö perheenisä tyyppi jonka otit järkisyistä vai suuri elämäsi rakkaus."

Tuo lause ja koko aloitus kertoo minun silmiin kirjoittajasta itsestään erittäin paljon. Se että kyselee netissä siitä pitääkö kertoa kuinka paljon on panoja elämässä ollut, kertoo sen settä niitä on ollut omastakin mielestä todella paljon. Varmaan mennyt nuoruus ja teini aika ja varhais aikuisuus päätä seinään hakatessa niiden pahojen poikien kanssa. Paha mies syndrooma siis.

nössö vastaan elämän rakkaus. Eli se "nössö " (lue kunnollinen) mies ei automaattisesti voi olla se elämän rakkaus. Vaan aito oikea elämänrakkaus on se paha poika, jollaisen varmaan noin 60-70% naisista haluaa. Kiltti kunnollinen mies ei voi mielestäsi olla elämän rakkaus vaan viisas valinta jonka rahoilla eletään ja jota käytetään hyväksi. Tehdään lapset, asutaan omakotitalossa, käydään ulkomailla kahdesti vuodessa (hänen rahoillaan tietenkin) ja petetään sitä joka ikisessä käänteessä niiden "tosi rakkauksien" kanssa.

Et niistä pahoista pojista saanut kirveelläkään itsellesi pakotettua kunnollista uskollista miestä, joten nyt deittailet "nössöä" miestä jonka siivellä haluat elää. Pahoilta pojilta sinulle jäi käteen sata kertaa särjetty sydän, sata panoa, kymmenen sukupuolitautia ja epäilys takaraivoon, kelpaatko edes "nössölle" miehelle kaikkine panoinesi? Moniko kohta sattui ja kolahti?

Miltä tuntuu elää tuollaisen (mielikuvitus-)maailman kanssa? Oletko onnellinen? Onko sinulla hyviä, rakastavia, läheisiä ihmissuhteita?

1. minun maailmassa on kiva elää. 2. Olen todella onnellinen tällä hetkellä. 3. On myös hyviä rakastavia läheisiä ihmissuhteita. Kiitos kysymästä:)

Vierailija kirjoitti:

tippuri kirjoitti:

"JA ennen kaikkea onko nykyinen mies ns. nössö perheenisä tyyppi jonka otit järkisyistä vai suuri elämäsi rakkaus."

Tuo lause ja koko aloitus kertoo minun silmiin kirjoittajasta itsestään erittäin paljon. Se että kyselee netissä siitä pitääkö kertoa kuinka paljon on panoja elämässä ollut, kertoo sen settä niitä on ollut omastakin mielestä todella paljon. Varmaan mennyt nuoruus ja teini aika ja varhais aikuisuus päätä seinään hakatessa niiden pahojen poikien kanssa. Paha mies syndrooma siis.

nössö vastaan elämän rakkaus. Eli se "nössö " (lue kunnollinen) mies ei automaattisesti voi olla se elämän rakkaus. Vaan aito oikea elämänrakkaus on se paha poika, jollaisen varmaan noin 60-70% naisista haluaa. Kiltti kunnollinen mies ei voi mielestäsi olla elämän rakkaus vaan viisas valinta jonka rahoilla eletään ja jota käytetään hyväksi. Tehdään lapset, asutaan omakotitalossa, käydään ulkomailla kahdesti vuodessa (hänen rahoillaan tietenkin) ja petetään sitä joka ikisessä käänteessä niiden "tosi rakkauksien" kanssa.

Et niistä pahoista pojista saanut kirveelläkään itsellesi pakotettua kunnollista uskollista miestä, joten nyt deittailet "nössöä" miestä jonka siivellä haluat elää. Pahoilta pojilta sinulle jäi käteen sata kertaa särjetty sydän, sata panoa, kymmenen sukupuolitautia ja epäilys takaraivoon, kelpaatko edes "nössölle" miehelle kaikkine panoinesi? Moniko kohta sattui ja kolahti?

Byhyy, yäää, en ole kiinnostava enkä saa naisilta pesää koska olen nynnerö.

:D Ihana lukea kun keppi kalahtaa ja koira älähtää:D

Olen onnellisesti naimisissa ja hyvin on saanut tähän asti. Ja olen joo kai nynnerö kun en ole naista hakannut ja pettänyt. :D

Vierailija kirjoitti:

Hmmm... Tata ketjua lukiessani oma mielipiteeni suomalaisista naisista vahvistui vain entisestaan.

Jopa Englannissa tyopiirini vitsailee suomalaisista ja ruotsalaisista naisista, etenkin teidan helppoudesta. Teilla ei ole enaan moraalia tai kunniaa. Jopa koira on arvokkaampi orgaaninen elio kuin te. Olette saastuneita.

- Oliver

Nyyh nyyh kun naisetkin harrastavat seksia kun haluavat ja kenen kanssa haluavat. Se sen sijaan on ok, että miehet polkevat ketä vain jolta irtoaa ja juoksevat huo*issa, vaikka tietysti noita kaikkia kumppaneita pitää sitten haukkua "helppoudestaan" syvimpään maan rakoon heti aktin jälkeen, koska jossain siinä piilee jokin logiikka.