Lue keskustelun säännöt.
Naiset, joilla ollut paljon miehiä - oletteko kertoneet puolisolle?
22.04.2014 |
Monissa ketjuissa missä on väännetty tästä naisen (seksi)suhteiden määrästä ja merkityksestä, on ollut paljon niitä kannanottoja, että on ihan ok jos naisella on ollut kymmeniä tai jopa satoja kumppaneita.
Ja toisaalta, että jos mies vaatii naiselta vähäistä aikaisempien kumppaneiden määrää, niin silloin myös miehen tausta pitää olla vähän kokenut.
Ottamatta tässä viestissä nyt kantaa siihen, että miten sen kokemuksen määrän kummallakin sukupuolella tulisi olla, niin kysynkin vaan että miten naiset, joilla niitä aikaisempia kokemuksia on kymmenien eri miesten kanssa, ovat asiasta kertoneet vai eivätkö ole kertoneet.
Eli jos siis on ihan ok, että aikaisempin miesten lukumäärä on suuri ja se on oman maailamnkatsomuksesi mukaan hyvä juttu, niin tietääkö puolisosi lukusi/menneisyytesi tarkasti.
Jos tietää, niin miten suhtautuu.
Jos ei tiedä niin miksi ei (asia jos on kerran ok)
JA ennen kaikkea onko nykyinen mies ns. nössö perheenisä tyyppi jonka otit järkisyistä vai suuri elämäsi rakkaus.
Kysyjä on nainen, jos se nyt jotakuta mietityttää.
Kommentit (207)
Ei mun mielestä tarvi, ellei kysy suoraan. Menneet on menneitä ja niiden ei pitäisi vaikuttaa nykyhetkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kokemusteni ja valintojeni summa. Olen elänyt epätasapainoisen nuoruuden ja tehnyt paljon huonoja päätöksiä pohjautuen itsearvottomuuden tunteeseen (johtuen kyseenalaisesta lapsuudesta). Aiemmissa suhteissa en ole halunnut kertoa mitään lukumääriä, eikä minua ole painostettukaan, ja edelleen olen sitä mieltä että sen saa halutessaan pitää yksityisasianaan. Se mikä minusta on ollut oleellista kertoa on se, että a) en enää osaisi lähteä vieraan ihmisen kanssa sänkyyn (sinkkunakaan) ja b) en ole koskaan pettänyt kumppaneitani.
Nykyisessä parisuhteessa halusin olla rehellinen myös lukumäärästäni, vaikka ei minua nytkään ole painostettu kertomaan. Se on mitä on, ja jos mies ei sitä kestäisi tai arvottaa minut sen perusteella, niin hyvähän hänenkin on se tietää ja tehdä sitten valintansa sen perusteella, haluaako jäädä vai lähteä. Olen kertonut sen samalla kun olen kertonut traumaattisesta menneisyydestäni ja huonoista päätöksistäni elämässä, se miesten kaatamisvaihe - tai miesten kaadettavaksi päätymisen vaihe - oli yksi ajanjakso elämässäni, näin se vain on.
No, onneksi mies on osannut asettaa sen omaan mittasuhteeseen ja menneisyyteen, kaikkien muiden kokemusteni rinnalla. Ja luottaa minuun ja siihen, että en tule pettämään. Lukumäärä ei ole koskaan korreloinut sitä, että haluaisin paljon uusia panokokemuksia, vaan en ole osannut toimia järkevästi nuorena ja haavoittuvana. Nyt osaan, ja nyt haluan olla itsekin lempeä sille nuorelle tytölle, joka tämän elämänvaiheen läpi kävi.
Ei kai elettyä elämää tarvitse anteeksi pyydellä. Oletko sitä mieltä, että olisit ihmisenä parempi, tai miehelle parempi jotenkin, jos ei sinulla olisi ollut kuin vain muutama mies? Katuuko vastaava mies? En usko.
Miehet lähtökohtaisesti arvostaa sitä, jos kertoo rehellisesti kumppanien määrän. 95% ymmärtää, että elämää ja haluja on ollut ennen häntäkin.
Vierailija kirjoitti:
6 osui naulaan, nimenomaan niiden miesten kanssa hurvitellaan keiden kanssa ei tulevaisuutta rakenneta. Perheenperustamiseen harvempi haluaa kukkoilevaa pikkupahista, paremmin siihen kelpaa vakaatuloinen insinööri, joka pyöräilee töihin.
Kyllähän tuon suurin osa tietää. Eri asia sitten mitä mieltä siitä ollaan. Toisille se on ihan ok, toisille ei. Jotkut näkevät sen kuvastavan moraalia, että hurvitellaan seksillä ilman rakkautta. Joillekin taas se kertoo siitä minkälaisia miehiä pitää seksuaalisesti haluttavana. Harva kuitenkaan haluaa olla suhteessa ja perustaa perhettä ihmisen kanssa jolle ei ole seksuaalisesti haluttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaupungissa asuvalle naiselle, joka ei ole päätynyt pysyvään parisuhteeseen teininä, on hyvinkin monelle tullut yli kymmenen kumppania. Minusta se on ihan normisti, eikä millään tavalla paljoa. Ap vaikuttaa nuorelle ja kokemattomalle - vaikkei itse olisikaan niin onhan niitä kavereita joiden touhuja seurata. Bilehileille tai pelimiehelle ei parikymmentä riitä, ellei nyt puhuta per vuosi.
Toisaalta miehellä, joka ei ole päätynyt pysyvään parisuhteeseen, on monella jäänyt kumppanien määrä alle viiteen. Hänestä se yli kymmenen voi hyvinkin kuulostaa paljolta.
Olen kokemusteni ja valintojeni summa. Olen elänyt epätasapainoisen nuoruuden ja tehnyt paljon huonoja päätöksiä pohjautuen itsearvottomuuden tunteeseen (johtuen kyseenalaisesta lapsuudesta). Aiemmissa suhteissa en ole halunnut kertoa mitään lukumääriä, eikä minua ole painostettukaan, ja edelleen olen sitä mieltä että sen saa halutessaan pitää yksityisasianaan. Se mikä minusta on ollut oleellista kertoa on se, että a) en enää osaisi lähteä vieraan ihmisen kanssa sänkyyn (sinkkunakaan) ja b) en ole koskaan pettänyt kumppaneitani.
Nykyisessä parisuhteessa halusin olla rehellinen myös lukumäärästäni, vaikka ei minua nytkään ole painostettu kertomaan. Se on mitä on, ja jos mies ei sitä kestäisi tai arvottaa minut sen perusteella, niin hyvähän hänenkin on se tietää ja tehdä sitten valintansa sen perusteella, haluaako jäädä vai lähteä. Olen kertonut sen samalla kun olen kertonut traumaattisesta menneisyydestäni ja huonoista päätöksistäni elämässä, se miesten kaatamisvaihe - tai miesten kaadettavaksi päätymisen vaihe - oli yksi ajanjakso elämässäni, näin se vain on.
No, onneksi mies on osannut asettaa sen omaan mittasuhteeseen ja menneisyyteen, kaikkien muiden kokemusteni rinnalla. Ja luottaa minuun ja siihen, että en tule pettämään. Lukumäärä ei ole koskaan korreloinut sitä, että haluaisin paljon uusia panokokemuksia, vaan en ole osannut toimia järkevästi nuorena ja haavoittuvana. Nyt osaan, ja nyt haluan olla itsekin lempeä sille nuorelle tytölle, joka tämän elämänvaiheen läpi kävi.