Osallistumattomat isovanhemmat - tabujen tabu?

En ole katkera enkä laittaisi vahinkoa kiertämään. Lapseni ovat rakkainta ja tärkeintä mitä minulla on. Olen onnellinen että saan olla heidän kanssaan.

Minä ja mieheni käytämme lähes kaiken rahan ja ajan jotta heillä olisi hyvä tulevaisuus. En harrasta itse mitään koska minulla ei ole heille hoitajaa, mutta teen kaikkeni että he saavat harrastaa. Se etteivät muut halua auttaa meitä ei tarkoita sitä ettenkö minä tekisi ja haluaisi auttaa heitä nyt sekä tulevaisuudessa. Eli jos jossain perheissä lapsien auttaminen / huolehtiminen jaettu vanhempien ja isovanhempien välillä, niin meillä omien lasten huolehtiminen ja auttaminen on 100% meidän käsissä.

Halusin vain sanoa että siihen tottuu ja sekin ärsyttää toisia. Näin niinkuin kokemuksesta vaan.

"Ei se vanhemmuus varmaan sen vaikeampaa ole, mutta on tilanteita, joista on vaikea selvitä ilman ulkopuolista apua, esim just noi synnytykset, kotiäidin hammaslääkäri tai muut lääkärissäkäynnit.

Kyllä se apu on silloin erittäin tervetullutta."

Sinulla on hyvä asenne. Totta kait useimmat isovanhemmat antavat ihan mielellään apua. Mielestäni olis peiliin katsomisen paikka "osallistumattomat" teemassa, sillä niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, jos aikuisten ihmissuhteet eivät toimi, niin kuka kuvittelee silloin toimivan myöskään isovanhemman ja lastenlapsien suhteet. Kyllä se kitka lähtee sieltä lapsen vanhemmista kuin isovanhemmista.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 11:25"]

Laatuaika ei toimi varsinkaan kasvavien lasten kanssa! Ei ehdi luomaan toimivaa suhdetta lapsiin. Eikä ymmärrä, että lapset ovat taas kasvaneet sillä välin kuin ollaan oltu erossa. Lasten kotiin useammaksi päiväksi, pahimmillaan viikoiksi, majoittumalla isovanhempi yleensä rikkoo lasten arjen.  Jos näin joudutte tekemään viipykää vain pari yötä, mutta käykää useammin.

Olkaa viisaita, te joilla on enemmän aikaa. Tarjotkaa lapsenlapsillenne mummola! Siellä mennään teidän säännöillä. Mummolaan voi kutsua lapsenlapsen vaikka tunniksi tai pariksikin ihan ilman vanhempiakin. Vaikka yhdenkin lapsen kerrallaan. Ei tarvitse ottaa lasta viikoiksi niinkuin ennen. Tärkeät asiat sovitaan yhdessä lasten vanhempien kanssa, mutta muuten olette vapaampia toteuttamaan isovanhemmuuttanne omissa oloissanne. Säilyttäkää luottamus. Pysykää sovitussa. Vältytte riidoilta, kun ette kuitenkaan osaisi olla lasten omassa kodissa kauaa ihmisiksi!

[/quote]

Miten niin lastenlasten kanssa avuva isovanhempi rikkoo lasten arjen? Juuri siellä arjessahan hänen pitäisi olla, lähellä lapsenlapsia ihan kaikessa eikä mukana vain silloin, kun vanhemmat haluavat omaa aikaa tai päättävät, että nyt saa isovanhempi tulla meille. Ehei, mitä enemmän isovanhemmat asuvat lapsenlapsen kanssa, sitä parempi se on kaikille osapuolille. Ei lapsenlapsen arki hajoa, vaikka aamupalapöydässä on mummo ja päiväkodista kotiin noutaa vaari.

"Onhan sillä nyt merkitystä. Jos ihmisellä on hyvät ja lämpimät välit vanhempiinsa niin kyllähän silloin todennäköisesti sama pätee myös lapsenlapsiin. Jos taas välit eivät ole erityisen lämpimät niin sama jatkuu todennäköisemmin myös mummuksi/vaariksi tullessa."

Tuo kyllä pitää paikkansa. Ikävä kyllä, lastenlapsetkaan ja heidän vanhempansa eivät kaikki ole samanlaisia ja joskus isovanhemmuutta koetellaan äärirajoille ja jaksamista.

Minulla on lämpimät välit poikani ja miniäni kanssa, ovat aina niin ystävällisiä ja ymmärtäväisiä, vaikka mummi tarjoaisi pullat lapsille. Mummolassa ollaan mummolan säännöillä ja he pitävät siitä kiinni ja lapset ovat kasvatettu hyvin. On ilo hoitaa lapsia, kun eivät hypi silmille, eivätkä riko paikkoja ja ruuanlaitossa on tarvittaessa apua, jolloin voi keskittyä lapsenlapsiinsa.

Tyttäreni on sitten toinen ääripää, ainaista vinkumista parisuhde ajasta ja laatuajasta, lapset elävät kuin pellosta, eikä juuri käytöstapoja ole. Kotimme on kuin myrskyn jäljiltä heidän lähdettyään ja kaikki sotku jää sille tielleen ja arvostelua arvostelun perään lastenhoidosta ja kaikki on tarkkaan määrätty mitä lapsi syö ja mitä ei.   Siinä sitä isovanhemmuutta koetellaan.

49, nykyään on kyllä hyvät vanhempainlomat, mutta uskallan väittää, että työpäivät ovat kyllä pitempiä, työelämä keskimäärin vaativampaa, ja työpaikat epävarmempia ja vakituiset työt harvinaisempia kuin 60-80-luvuilla. Toki meidän isovanhemmilla (n. 1910-1930 syntyneillä) oli varmasti todella raskasta nyrkkipyykin, maatilan hoidon, sähköttömyyden, vesijohdottomuuden ym. kanssa, mutta silloin lastenhoidon standardit olivat myös matalammat kuin nykyään, lapsia jätettiin paljon yksin jo taaperoina ym. 

Mutta ihan tuohon lastenhoidon käytännön järjestelyyn: mä en ainakaan olisi voinut jättää taaperoani jollekin vieraalle MLL:n hoitajalle. Mulla on paljon ystäviä, mutta kaikilla muillakin on pienet lapset, eikä heiltä välttämättä saa akuuttia hoitoapua. Ja kuumeista taaperoa ei mielellään raahaa pois kotoa, eikä myöskään tartuttamaan ystävän pieniä lapsia. Lapsettomat ovat töissä. Sitäpaitsi en mä ainakaan onnistunut tekemään kaikista ystävistäni lapsilleni niin tuttuja taaperovaiheessa, että olisin voinut valita hoitajan suuresta joukosta lapsille tuttuja, turvallisia hoitajia ystävien joukosta. Tässä tutut ja läheiset isovanhemmat ovat olleet ihanteellinen ratkaisu - onneksi meillä isovanhemmat haluavat tarjota apuaan. Jota ei todellakaan ole riistokäytetty.

Mulla oli siis kaksi pointtia: isovanhemmilla ei missään nimessä ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsia, mutta tämä ei poista sitä tosiasiaa, että monet(useimmat) lapsiperheet tarvitsisivat isovanhempien hoitoapua. Toiseksi, nykyvanhemmat eivät ole avuttomampia kuin aiemmat sukupolvet, vaan kerta kaikkiaan hoitavat lapsensa turvallisemmin (esim vauvoja ei jätetä leikki-ikäisten vastuulle eikä yksin sänkyyn huutamaan), mikä tietysti vaatii enemmän resursseja.

Ei meillä neuvolassa ole isovanhemmista mitään kyselty. Miksi kyselisivätkään, perhetilanteita on kovin erilaisia, eikä se nykyään ole mikään oletusarvo, että isovanhemmat osallistuisivat aktiivisesti lastenlastensa elämään. Yhä tavallisempaa on se, että eläkkeelle päästyä matkustellaan ja harrastetaan, eikä ehditä auttaa omia lapsia tai tutustua kunnolla lastenlapsiin.

Meillä toinen lasten mummeista on jo kuollut ja toinen on vakavasti sairas. Toinen pappa on uusissa naimisissa ja hänellä on itsellään kouluikäisiä lapsia. Toinen pappa ei ole kiinnostunut hoitamaan. Synttäreillä kyllä yleensä käyvät, mutta muuten näemme ehkä pari-kolme kertaa vuodessa. Lapsilla ei ole isovanhempiinsa oikeastaan minkäälnaista suhdetta. Kyselin tässä eräänä päivänä, kuka on minun äitini ja isäi (lapseni ovat 8-ja 5-vuotiaita) ja kauan piti miettiä, ennen kuin osasivat vastata. Jotenkin surullista. Myönnän olevani myös hieman katkera, sillä lapsena olimme esimerkiksi kesällä viikkokausia mummoloissa ja meillä on todella läheiset suhteet isovanhempiimme, joista osa on yhä elossa.

Lisäisin vielä, että kyllä nykyään työelämä on tutkitusti raskaampaa kuin vielä kymmenenkin vuotta sitten, monissa töissä pitäisi koko ajan, iltaisinkin, olla tavoitettavissa ja monen ihmisen työt on kasattu yhdelle ihmiselle. Vanhemmillani on ollut helpompaa töissä ja sen lisäksi kahdet isovanhemmat auttamassa lasten hoidossa (esimerkiksi koululaisten kesälomat ovat usein vaikea paikka, jos ei ole isovanhempia hoitoapuna, lapsilla kun on 10 viikon kesäloma ja vanhemmilla molemmilla 4 vkoa. Samoin joululomat, hiihtolomat, pitkät sairastumiset, puhumattakaan vanhempien sairastumisista ja työmatkoista yms).

"Miten niin lastenlasten kanssa avuva isovanhempi rikkoo lasten arjen?"

Huomasin itsekin, että osa ajatuksestani jäi kirjoittamatta. Tarkoitus oli laittaa toiseen kappaleeseenkin.

Siis isovanhemmat, jotka näkevät lapsiaan harvoin, mutta kerrallaan pitkän ajan (tyypillistä pitkänmatkalaisille), rikkovat lapsiperheen arkea. He yrittävät tuoda oman arkensa perheeseen, vaikka ovatkin vieraina. Sitten alkavat syyttelemään lapsenlapsiaan ja lapsiaan, kun arki onkin täyttä kaaosta heidän tultuaan asumaan. Pahimmillaan näin. Heille ei jää kokemusta lapsen normaalista arjesta. Jos isovanhempi haluaa olla kauemmin lapsenlapsiensa kanssa, niin joko asutaan yhteistaloudessa pysyvästi tai sitten on lapsia lähellä oleva mummola. 

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 12:55"]

"Miten niin lastenlasten kanssa avuva isovanhempi rikkoo lasten arjen?"

Huomasin itsekin, että osa ajatuksestani jäi kirjoittamatta. Tarkoitus oli laittaa toiseen kappaleeseenkin.

Siis isovanhemmat, jotka näkevät lapsiaan harvoin, mutta kerrallaan pitkän ajan (tyypillistä pitkänmatkalaisille), rikkovat lapsiperheen arkea. He yrittävät tuoda oman arkensa perheeseen, vaikka ovatkin vieraina. Sitten alkavat syyttelemään lapsenlapsiaan ja lapsiaan, kun arki onkin täyttä kaaosta heidän tultuaan asumaan. Pahimmillaan näin. Heille ei jää kokemusta lapsen normaalista arjesta. Jos isovanhempi haluaa olla kauemmin lapsenlapsiensa kanssa, niin joko asutaan yhteistaloudessa pysyvästi tai sitten on lapsia lähellä oleva mummola. 

[/quote]

Miten niin yrittävät tuoda oman arkensa? Eikö ihan samalla tavalla vastaavasti lapsenlapset mene rikki mummolassa, jossa on se oma arki?

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 11:46"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 10:44"]

Kuten sanottu, isovanhemmat ovat jo hoivaamisensa hoivanneet, mistä ihmeestä olet keksinyt "kovan halun viettää aikaa lastenlasten kanssa"?

[/quote]Minusta tulee mummo ensi kesänä ja ainakin itselläni on kova halu viettää aikaa tulevan lapsenlapsen kanssa ja halu auttaa perhettä myös, tietysti. Vaikka olen vielä töissä vuosikausia ja kotona on myös nuorempia lapsia huollettavana.  Ihme nihkeilijöitä joillakin isovanhempina.

[/quote]

Minustakin tulee mummo ja olen jo nyt suunnitellut, että hankin kesälomaksi halvan soluasunnon tms., että pääsen joka päivä pojan ja perheen luokse apuun. Asun sen verran kaukana, että muute ei jokapäiväinen auttaminen onnistu. Jo nyt olen hankkinut lapselle kaikkea tarpeellista, vaatteita ja leluja ja vaippoja ja rintapumpun, kantoliinakin on, jotta voin vauvaa sitten ulkoiluttaa lähelläni, kun vanhempansa lepäävät. Olen valmis ottamaan vauvan yökylään vaikka suoraa laitokselta, jos äiti on rasittunut ja olemaan ihan kaikin tavoin sille vauvalle läheinen ja tärkeä isoäiti.

Erittäin kummallista semmoinenkin on, että jos ollaan jossain yhteisessä tilaisuudessa suvun kesken, kuten konsertissa, rippijuhlissa tai häissä ja tilanteen pakosta pienet lapsetkin on otettava mukaan, ei kukaan kuitenkaan tarjoa käytännön apua mihinkään konkreettiseen edes. Olen ollut muutamissa ko. tilaisuuksissa ja seurannut, miten isovanhemmat kyllä ovat huolehtineet omasta suustaan samalla, kun itse olen ensin ruokkinut ja paimentanut lapset yhden kerrallaan ja sitten ehkä saanut syödyksi itse jotain pöydän antimista, jos sitäkään. Eikä puhettakaan, että juhlan tuoksinassa joku vahtisi lapsia, että pääsisi yksin vessaan. Kun auttaminen ei ole tapana, niin se on sitten siinä. Ei edes pyydettäessä. Se on todella outoa.

Meillä asuvat miehen isä ja uusi vaimo 600 metrin päässä. Minun vanhempani (heitä 20 vuotta vanhemmat) asuvat 350 kilometrin päässä. Arvaa vain, ap, kumpaa vaaria lapsemme näkee useammin! Aivan oikein, meilläkään ei toisia isovanhempia voisi vähempää kiinnostaa. Lapsemme perii aikanaa sievoisen omaisuuden, mutta se maallinen hyvä onkin ainoa asia. Onneksi vanhempani ovat todella virkeitä ja hyväkuntoisia, joten lapsemme saa jatkvuuden tunnetta edes toisista isovanhemmista.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 17:38"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 17:19"][quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 17:11"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 16:00"]

Maailman suurin mysteeri on se, että MIKSI ihmiset olettavat että jollain muulla (isovanhemmmat) on velvollisuus hoitaa heidän lapsiaan? Ei vaan voi tajuta. Hankit lapsesi itse, hoida se myös itse!!!

[/quote]

Maailman suurin mysteeri on se, ettei omaa aikuista lasta haluta tai viitsitä auttaa. Aika harvassa taitaa olla ne, jotka oikeasti häikäilemöttämästi käyttää isovanhempia hyväkseen ja lykkää lapset joka päivä aamusta iltaan hoitoon. 

Onko äidin/isän toive saada lapselle läheinen suhde isovanhempaan synonyymi jokapäiväiselle hoitoon laittamiselle?

Mä en ymmärrä mistä te isovanhemmat, jotka ette halua olla tekemisissä lastenlastenne kanssa, olette repineet ajatuksen, että teidän pitäisi se lapsi kasvattaa, jos erehdytte joskus auttamaan tai olemaan muuten vain ystävällisiä?

20

[/quote]

Koska käytännössä se menee siihen, että on oltava koko ajan apuna. Kerran kun myönnyt, huomaat (vaikka kieltäydyt) saaneesi täyden vastuun lapsenlapsesta, mutta et tietenkään mitään oikeuksia. Harva isovanhempi oikeasti haluaa olla 24/7 valmiina jättämään oman elämänsä, jotta voi auttaa. Ei saa enää harrastaa, ei matkustaa, ei tehdä mitään säännöllistä, koska lapsenlapsen takia on oltava aina valmiina lähtöön. Kamalaa elämää!

[/quote]Mitä hemmettiä nyt taas. Minä olen auttanut kaikin mahdollisin tavoin lapsiani heidän aikuistuessaan mutta en toki itseni kustannuksella. Kerran lapseni olisi tarvinnut autoani Euroopan kiertueelle mutta toki ymmärsi että tarvitsin sitä itse juuri silloin. Me osaamme neuvotella ja tehdä aikatauluja ja etsiä vaihtoehtoja kuten varmasti käy kun eka lapsenlapsi syntyy kohta. Keikathan eivät lopu eikä avun tarve joten joustan mielelläni omista menoistani ollakseni avuksi. Mutta kaikki sovitaan yhdessä.

[/quote]

Sinulla on asiat hyvin balanssissa. Autat, kun se on mahdollista, mutta osaat pitää myös omista rajoistasi kiinni, et ole marttyyri etkä uhri.

Tämän kun kaikki osaisivat!

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 17:42"]

Joo, olisi meillä 50 e rahaa lapsenhoitajaan, mutta sitten muuhun ei jäisikään mitään. Voitais miehen kanssa istua iltaa vaikka autossa :)

Omat vanhempani kyllä saivat apua lastenhoitoon omilta vanhemmiltaan...on vaan tainnut unohtua heiltä ja samoin anopilta, joka jäi ajoissa eläkkeelle, että voi juhlia. 

[/quote]

Tämä viesti on varmaan tarkoitettu minulle, joka hämmästelin sitä että yhdellä pariskunnalla ei 11 vuoden aikana ole kertaakaan ollut kahdenkeskistä aikaa. Että 11 vuoden aikana ei ole pystytty säästämään sitä 50e, jolla saa 5h aikaa. Olisitte voineet säästää myös 20e kahden tunnin hoidoksi ja sitten leffat ja karkit siihen päälle niin maksaa 50e. Tämä tekee huimat 1e kuukaudessa säästöön laitettavaksi, niin saisi kerran kymmenessä vuodessa mennä leffaan.

No, sori , tämä meni kyllä ketjun ulkopuolelle, mutta on mielestäni myös peiliin katsomisen paikka tai uusavuttomuutta, jos ei KOSKAAN onnistu järjestämään aikuisten omaa aikaa.

Minä siis ehdottomasti olen iloinen kaikesta avusta, joita saan isovanhemmilta, ja ihmettelen niitä isovanhempia, jotka eivät ole kiinnostuneet lapsenlapsistaan. Silti tuon kirjoittajan sanoma siitä, että eivät ole ikinä onnistuneet järjestämään aikuisten aikaa, koska ei ole isovanhempia, johtuu kyllä heidän omasta viitseliäisyydestään.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 19:25"]

Meillä on kyllä kummallinen suku. Meitä sisaruksia on 4 ja me kaikki olemme saaneet lapsia niin, että lapsenlapsia on 15. Äitini ei ole hoitanut yhtäkään heistä ja silti vanhimmat nyt päälle 40 ovat todella hyvissä väleissä äitini kanssa. Vanhimmat lapsenlapset huolehtivat äidistäni ja käyvät kylässä. Minun lapseni ovat nuorimpia ja heilläkin on todella hyvät välit äitiini. Ensi kesänä vanhin lapsistani menee jopa mummin luo asumaan viikoksi ja auttamaan mummia pihatöissä ja maalaamaan aitoja ja muuta ihan vapaaehtoisesti, kun ei saanut kesätöitä.

Tämänhän ei pitäisi olla mahollista, koska äitini ei ole hoitanut lapsenlapsiaan, eikä ole ottanut yökylään. Lapsenlapsien pitäisi olla etäisiä ja unohtaa koko mumminsa.

Mutta ehkä salaisuus onkin juuri siinä, että mummilla on hyvät välit lapsenlapsiinsa ja on jaksanut olla kiinnostunut heidän elämästään, kun ei ikinä tarvinnut pelätä, että joutuu kaiken vapaa-aikansa olemaan lapsenvahtina ja apuna. On tehnyt ikänsä rankasti töitä ja on ansainnut leponsa, joten sai rauhassa napsia rusinat pullista ja nauttia lapsenlapsista ilman hoitovastuuta.

[/quote]

Teillä on asiat hyvin. Teidän tapauksessa, toisin kuin ap:n, mumminne on kuitenkin selvästi erittäin kiinnostunut lapsenlapsistaan, vaikkei heitä ole hoitanut. ;)

Ei voi osata rakastaa jälkikasvuaan (myös lapsenlapset)

jos ei itse ole saanut sitä kokea.

Turha loukkaantua hlökohtaisesti, kun tämän ymmärtää, voi valita miten toimii:

antaa olla tai yrittää itse rakastaa oivaltaen että tismalleen samaa ei saa takaisin (ainakaan hetimiten).

Itsekyydessä ja pihiydessä on sama perustavanlaatuinen pelko taustalla, se liittyy juuri tuohon rakkaudettomuuden kokemiseen. Ei voi antaa kun ei ole itsekään saanut.

Minun vanhempani eivät ole kiinnostuneita meistä ja lapsistamme ollenkaan. Asuvat 20 kilometrin päässä, mutta eivät käy ollenkaan kylässä eivätkä soittele. Ainut mahdollisuus on käydä heillä tai soittaa itse kuulumisia. Kun käydään, ovat ihan muissa maailmoissa.

En odota lastenhoitoapua. Vuosia sitten muutaman kerran pyysin hätiin viimeisenä keinona, kun muualta en saanut. 

Pahinta on se, ettei heitä kiinnosta mitä meille kuuluu ja miten on mennyt. Luulisi, ettei silloin tällöin soittaminen olisi niin vaikeaa!

Itse haluan auttaa omia lapsiani aikanaan lastenhoidossa.oma äitini auttoi minua,nyt hän on kuollut.Yhdellä naapurilla oli sanomista kun äitini kävi meillä lapsenvahtina.räksytti että ei tarvitse enää ketään hoitaa kun omansa on hoitanut.Itsekin tämä nainen oli mummo,juominen ja risteilyt kiinnosti enemmän joten eli kuten opetti.Ei kuulu ulkopuolisille mitä kukin mummo tekee.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 17:42"]

Joo, olisi meillä 50 e rahaa lapsenhoitajaan, mutta sitten muuhun ei jäisikään mitään. Voitais miehen kanssa istua iltaa vaikka autossa :)

Omat vanhempani kyllä saivat apua lastenhoitoon omilta vanhemmiltaan...on vaan tainnut unohtua heiltä ja samoin anopilta, joka jäi ajoissa eläkkeelle, että voi juhlia. 

[/quote]

Tämä viesti on varmaan tarkoitettu minulle, joka hämmästelin sitä että yhdellä pariskunnalla ei 11 vuoden aikana ole kertaakaan ollut kahdenkeskistä aikaa. Että 11 vuoden aikana ei ole pystytty säästämään sitä 50e, jolla saa 5h aikaa. Olisitte voineet säästää myös 20e kahden tunnin hoidoksi ja sitten leffat ja karkit siihen päälle niin maksaa 50e. Tämä tekee huimat 1e kuukaudessa säästöön laitettavaksi, niin saisi kerran kymmenessä vuodessa mennä leffaan.

No, sori , tämä meni kyllä ketjun ulkopuolelle, mutta on mielestäni myös peiliin katsomisen paikka tai uusavuttomuutta, jos ei KOSKAAN onnistu järjestämään aikuisten omaa aikaa.

Minä siis ehdottomasti olen iloinen kaikesta avusta, joita saan isovanhemmilta, ja ihmettelen niitä isovanhempia, jotka eivät ole kiinnostuneet lapsenlapsistaan. Silti tuon kirjoittajan sanoma siitä, että eivät ole ikinä onnistuneet järjestämään aikuisten aikaa, koska ei ole isovanhempia, johtuu kyllä heidän omasta viitseliäisyydestään.

[/quote]

Meillä ainakaan se ulkopuolisen avun palkaaminen ei ole rahasta kiinni vaan siitä mikä show siitä saadaan aikaiseksi.... Kauhee järkkääminen aikataulujen kanssa että sen hoitajan saa just oikealle päivälle, ja silti saattaa omat aikataulut pettää. Ja se vielä oleellisempi, että lapsi jätetään vieraan ihmisen kanssa! No, käy meillä lapsi päiväkodissa ja siellä on oppinut olemaan, mutta siihenkin meni aikaa ja nyt pitäisi järkätä vieras hoitamaan sen takia että pääsisin miehen kans leffaan, kiitos ei! Vuokrataan mieluummin leffa himaan ja katotaan sitä yöllä silmät ristissä :) Meillä nyt onneksi miehen kans ollaan saatu järkättyä kaikki sellaiset  omat menot niin että toinen jää kotiin lapsen kanssa. Lääkärit, parturit ym ajat.

Me olemme ainakin asennoituneet siihen että omat (varsinkin parisuhteen)  tarpeet ovat nykyään toissijaisia ja varmaan vielä joskus päästään tuulettumaan yhdessä 

Me tiedettiin että isovanhemmat asuvat kaukana kun lapsi tehtiin.

Silti kateellisena katson sellaisi joilla on omistautuvat isovanhemmat, tulevat apuun vaikka kauempaakin. Meillä toisilla isovanhemmilla on veljen lapsi KOKO AJAN hoidossa ja ottavat sen aina mukaankin meille silloin harvoin kun tulevat. Jolloin heidän vierailuaika menee serkkua vahtiessa, eikä meidän lapsi saa heidän huomiota juurikaan. Toisille isovanhemmille on taas kuppi ruvennut maistumaan kun saavat viettää sitä kaipaamaansa ja paljon puhuttua isovanhempien "omaa aikaa" .

Te kenellä on omistaununeet tai hyvät isovanhemmat, olkaa kiitollisia, älkäkää pitäkö heitä itsestään selvyytenä. Viekää mummoille välillä kukkia ja kutsukaa syömään tai jotain kiitosta osoittakaa heille!

Meillä toiset osallistuu, toiset eivät näe lapsiamme koskaan. En ymmärrä mitä nämä toiset kuvittelevat heille tapahtuvan, kun jäävät pois työelämästä, kun vanhenevat ja eteenkin, kun eivät enää pysty itse huolehtimaan asioistaan. Me emme ala auttaa heitä, meille täysin ventovieraita ihmisiä mutta todennäköistä on, että jossain vaiheessa muutamme lähemmäs näitä perheeseemme kuuluvia isovanhempia.