Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Osallistumattomat isovanhemmat - tabujen tabu?
22.04.2014 |
Tuli mieleen, kun luin Hesaria, jossa yhdessä artikkelissa mainittiin, että nykyajan lapsiperhellä ei välttämättä ole tukiverkkoa, kun isovanhemmat saattavat asua kaukana. Samaan olen törmännyt neuvolassa, että kysytään, asuvatko isovanhemmat lähellä, että saisitte heistä hiukan apua.
Entä sitten, kun isovanhemmat asuvat kilometrin päässä, mutteivät osallistu mitenkään perheen arkeen? Sanottuani tämän neuvolassa, th meni vaivautuneeksi ja vaihtoi puheenaihetta. No eihän tuohon oikein mitään voi sanoakaan, mutta onko se ns. tabujen tabu, etteivät terveet vierssä asuvat isovanhemmat auta lapsiaan edes todellisessa hädässä, tyyliin toinen lapsista sairaalassa tms. Synttäreille tullaan tyyliin joka toinen vuosi, mutta ilmoitetaan jo etukäteen että kävästään vaan nopeesti ja luikitaan sitten 10 minuutin jälkeen kotiin ilman että seurustellaan yhtään lasten kanssa. Ikinä ei apua ole saatu eikä tosin enää vuosiin pyydettykään.
En sitten tiedä, miten yleistä tällainen on. Ystävilläni isovanhemmat tuntuvat osallistuvan mukavasti. Hakevat lapsia päiväkodista, usein on taloyhtiön pihallakin mummoja ja vaareja leikkimässä, kyläilevät puolin ja toisin. Onko muita samassa tilanteessa? Miksei tällaisista välinpitämättömistä isovanhemmista puhuta koskaan lehdissä, vaan tukiverkon puute selitetään välimatkalla tai sairaudella tms?
Kommentit (143)
mielestäni asia ei ole tabu mutta kyllä monet tuttavani ovat kovasti ihmetelleet sitä, että lapsillamme ei ole sellaisia isovanhempia, jotka joskus ottaisivat lapset hoitoon. Siis aina välillä saamme kutsun johonkin aikuisten illanviettoon (pikkujoulut Tms.) mutta koskaan emme pysty molemmat osallistumaan, ja sitä sitten monet kummastelevat. Tuntuu nololta selittää, että isovanhemmat eivät lapsiamme hoida. Ovat sanoneet että ovat jo oman osansa tehneet. Minua se nyt ei kauheasti haitaa mutta muille se tuntuu olevan järkytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 15:28"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 15:11"]
Tiedän kymmeniä isovanhempia, joita kukaan ei käynyt katsomassa pääsiäisenä, koska "ei meillä ole aikaa, me ei haluta tuhlata meidän juhlapyhiä pakkovierailuihin". Kyllä se on tämä nykyvanhempien sukupolvi, joka nyppii rusinoita pullasta eikä suinkaan isovanhemmat. Anoppilaa pidetään pakkokäyntikohteena, kun ei anoppi osaa edes ruokaa laittaa (luettu tältä palstalta pääsiäisenä) tai kun miehen sisko on niin hankala, ettei haluta mennä mummolaan, kun se on siellä. Jouluna ei voi mennä mummolaan, kun on meidän omat jouluperinteet nyt tässä ja viikonloput ollaan omissa menoissa, salilla ja lenkillä. Isovanhempien odotetaan silti olevan aina valmiina, kun lapsi sairastuu ja tarvitaan apua
[/quote]
Kyllä, tuo on ikävä piirre nuorissa vanhemmissa tänä päivänä. Mutta minä näen sen osana tämän päivän kulttuuria kokonaisuudessaan, en vain esim. nuorten aikuisten asennevammana. Puolin ja toisin pidetään lukua enemmän omista uhrautumisista kuin siitä, mitä itse on saanut vastavuoroisesti.
Minusta esim. hoitoavunannosta kieltäytyessään isovanhempi ei voi automaattisesti olettaa, että lapset tulisivat sitten perinteisesti laittamaan vaikkapa kesämökkiä talviteloille. Avun tulee olla vastavuoroista, puolin ja toisin - ja se nähdään tänä päivänä ilmeisesti enemmän rasitteena kuin laumana mukavia ihmisiä, jotka jeesivät toinen toistaan hädässä.
[/quote]
Kyllä se on niin päin, että isovanhempien mökki otetaan heinä-elokuussa omaan käyttöön, "kun ei meillä nuorilla ole varaa omaan", mutta ei puhettakaan, että siellä tehtäisiin mitään. Oletetaan , että kyllä ne isovanhemmat laittaa kuntoon, heidänhän se mökki on ja lapset omine lapsineen vain käymässä (2 kk ajan...). Onpa niitäkin, jotka soittavat ns. mökkitalkkarin apuun ja sanovat, että laskun avusta voi laittaa mökin omistajille - jotka eivät välttämättä edes tiedä, että siellä on keksitty vaatia uudet terassinkaiteet tai pihan kunnostus.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 11:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 11:31"]
Mikä tekee tämän päivän lapsista niin erikoisia, vaatia ja raskaasti hoidettavia, ettei lapsen omat vanhemmat edes pysty pienokaisia hoitamaan, ilman isovanhempien/ulkopuolista apua, sillä koskaan aikaisemmin Suomen historiassa ei ole ollut niin pitkät äitiys-ja vanhempainvapaat, lyhyet työpäivät, pitkät lomat ja arkipyhävapaat ja mahdollisuus palkalliseen sairaanlapsenhoitamiseen työstä, jopa 10-ikävuoteen asti. Ja se oikeus koskee molempia vanhempia. Puhumattakaan lähes ilmaisesta kunnallisesta päivähoito-oikeudesta ja kerho-ja muusta toiminnasta. Ja suomalainen nainen synnyttää keskim. vain 1.8 lasta ja niiden hoitamiseen tarvittaisiin armeeja.
Ennen monet isoäidit olivat työelämän ulkopuolella (josta nyt maksavat kovan hinnan menetetynä eläkkeenä) jolloin oli aikaa hoitaa lapsenlapsia, olihan vanhemmat työelämässä - oli lyhyet äitiyslomat 2-6 kk, eikä hoitovapaita tai kunnallista päivähoito-oikeutta tunnettu, työajat pitkät, lyhyet lomat jne.
Ja jokainen maksoi lapsensa hoidon täyden hinnan, eikä työelämästä lapsen vuoksi poissa oloja sallittu, vaan oli irtisanomisperuste.
[/quote]
Olet oikeassa, että lapsiperheiden asiat ovat pääasiassa hyvin.
Olen kyllä kiitollinen omille vanhemmilleni, jotka hoitavat esim sairasta lasta välillä siksi, että itse tai mieheni ei voi olla vaikkapa viikkoa pois töistä sairaan lapsen takia. Ei vaan voi. Tai voisi jos olisi ihan pakko, mutta on aika kivaa, että itse on kotona vaikkapa lapsen taudin pahimman vaiheen ja on sitten vielä muutaman päivän isovanhemmalla.
On kiva, jos vaikka remontoi, tai tekee jotain muuta asiaa mihin tarvitsee vähän pidemmän ajan, mihin voi laittaa lapset hoitoon, varsinkin kun lapsia on enemmän kuin 1.
Tämä on kaikki extraa, mutta ah niin tervetullutta.
On kiva, kun mies sai tulla mukaan synnytykseen, koska muut lapset olivat isovanhemmilla.
On kiva, kun itsellä hirveä migreeni kotiäitinä, että isovanhempi auttaa.
Ei se vanhemmuus varmaan sen vaikeampaa ole, mutta on tilanteita, joista on vaikea selvitä ilman ulkopuolista apua, esim just noi synnytykset, kotiäidin hammaslääkäri tai muut lääkärissäkäynnit.
Kyllä se apu on silloin erittäin tervetullutta.
[/quote]hyvä kirjoitus, minä mummina allekirjoitan tuon kaiken.
Olen todella itse joutunut olemaan ilman työtä, kun ei ollut hoitovapaita ja ei saanut kunnallista hoitoa ja halusin hoitaa lapset 3-v itse.
Silti anopin apu satunnaisesti oli tosi kivaa. Oma äitini ei enää jaksanut tyttären lapsia, kun oli hoitanut poikien lapsia ja oli jo 60-v.
Itse olen kohta 70-v ja tukka putkella ajan fillarilla pikkuisten luokse, jos vähänkin kutsutaan.
Lastenlapsistaan piittaamattomat vanhemmat ovat juuri niitä samoja, jotka eivät ole piitanneet omista lapsistaankaan vaan sysänneet ne aina muiden hoidettaviksi ja lomilla sukulaisiiin tai riidelleet ex-puolison kanssa siitä kenen milloinkin kuuluu sitä lasta hoitaa. Tämä on niin nähty. Nämä mummot sitten vielä kehtaavat kokkareilla kauhistella muille kuinka lapset menivät niitä lapsia tekemään vaikka hän ei olisi vielä halunnut mummoksi tulla.
Omista lapsistaan välittänyt vanhempi iloitsee myös lastenlapsistaan ja huolehtii mahdollisuuksiensa mukaan myös omien lastensa perheiden hyvinvoinnista.
mummo
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 17:11"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 16:00"]
Maailman suurin mysteeri on se, että MIKSI ihmiset olettavat että jollain muulla (isovanhemmmat) on velvollisuus hoitaa heidän lapsiaan? Ei vaan voi tajuta. Hankit lapsesi itse, hoida se myös itse!!!
[/quote]
Maailman suurin mysteeri on se, ettei omaa aikuista lasta haluta tai viitsitä auttaa. Aika harvassa taitaa olla ne, jotka oikeasti häikäilemöttämästi käyttää isovanhempia hyväkseen ja lykkää lapset joka päivä aamusta iltaan hoitoon.
Onko äidin/isän toive saada lapselle läheinen suhde isovanhempaan synonyymi jokapäiväiselle hoitoon laittamiselle?
Mä en ymmärrä mistä te isovanhemmat, jotka ette halua olla tekemisissä lastenlastenne kanssa, olette repineet ajatuksen, että teidän pitäisi se lapsi kasvattaa, jos erehdytte joskus auttamaan tai olemaan muuten vain ystävällisiä?
20
[/quote]
Koska käytännössä se menee siihen, että on oltava koko ajan apuna. Kerran kun myönnyt, huomaat (vaikka kieltäydyt) saaneesi täyden vastuun lapsenlapsesta, mutta et tietenkään mitään oikeuksia. Harva isovanhempi oikeasti haluaa olla 24/7 valmiina jättämään oman elämänsä, jotta voi auttaa. Ei saa enää harrastaa, ei matkustaa, ei tehdä mitään säännöllistä, koska lapsenlapsen takia on oltava aina valmiina lähtöön. Kamalaa elämää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle suurin ongelma on hylätyksi tulemisen tunne. Kun suku ei halua viihtyä kanssamme, tulee maristen perhejuhliimme, kieltää lasten osallistumisen ihan lähipiirinkin juhliin, ei muista lastemme nimiä jne. Yhdessäoloa olisin halunnut ja mielelläni olisin vastavuoroisesti auttanutkin. Mutta miniänä en kelpaa .
109/20: naulan kantaan!
Mietin, kuinka moni näistä ankarimmista "hoida itse lapsesi" huutajista on itse saanut apua. Ja jos ei nyt syystä tai toisesta ole saanut, niin tietää varmaan kuinka rankkaa se on - ja luulisi, että omaa lastaan haluaisi tukea tiettyjen rajojen puitteissa. Esim. minusta on tyystin naurettavaa, että vanhemman jonkin akuutin menon vuoksi isovanhempi voi vain tokaista, että "siihen on kunnallista apua saatavilla!". Tietenkin säännöllinen päivähoito on tyystin eri asia, sen varmaan taukkikin ymmärtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 16:07"][quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 16:03"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 13:50"]
Erittäin kummallista semmoinenkin on, että jos ollaan jossain yhteisessä tilaisuudessa suvun kesken, kuten konsertissa, rippijuhlissa tai häissä ja tilanteen pakosta pienet lapsetkin on otettava mukaan, ei kukaan kuitenkaan tarjoa käytännön apua mihinkään konkreettiseen edes. Olen ollut muutamissa ko. tilaisuuksissa ja seurannut, miten isovanhemmat kyllä ovat huolehtineet omasta suustaan samalla, kun itse olen ensin ruokkinut ja paimentanut lapset yhden kerrallaan ja sitten ehkä saanut syödyksi itse jotain pöydän antimista, jos sitäkään. Eikä puhettakaan, että juhlan tuoksinassa joku vahtisi lapsia, että pääsisi yksin vessaan. Kun auttaminen ei ole tapana, niin se on sitten siinä. Ei edes pyydettäessä. Se on todella outoa.
[/quote]Meidän suvussa taasen on aina autettu ja katsottu muiden lasten perään, serkkuja on lähetetty kesäksi toisiin perheisiin avuksi tai silmällä pidettäväksi. Hankalatkin teinit saavat uusia mietteitä kun leikkivät jonkun taaperon kanssa kaksi viikkoa ja pääsevät uusiin ympyröihin jne.
[/quote]
Ehkä ne juhliin tulevat sukulaiset haluavat juhlia rauhassa, eikä vahtia ja syöttää sinun lapsiasi? Aika itsekeskeistä ajatella, että juhlissa joku hoitaa minun lapsiani ja minä voin syödä ja olla itse rauhassa. Ei ne muut vieraat sinne lapsenvahdeiksi ole tulleet.
[/quote]No meillä nyt vaan on sellaista porukkaa että autetaan mielellään. Jos kymmenen ihmistä katsoo vuorotellen vilkasta taaperoa, aikaa ei mene paljoa ja lapsiperheen vanhemmatkin saavat nauttia juhlasta.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 17:16"]
Kyllä se on niin päin, että isovanhempien mökki otetaan heinä-elokuussa omaan käyttöön, "kun ei meillä nuorilla ole varaa omaan", mutta ei puhettakaan, että siellä tehtäisiin mitään. Oletetaan , että kyllä ne isovanhemmat laittaa kuntoon, heidänhän se mökki on ja lapset omine lapsineen vain käymässä (2 kk ajan...). Onpa niitäkin, jotka soittavat ns. mökkitalkkarin apuun ja sanovat, että laskun avusta voi laittaa mökin omistajille - jotka eivät välttämättä edes tiedä, että siellä on keksitty vaatia uudet terassinkaiteet tai pihan kunnostus.
[/quote]
Nyt värität tarinaa, varsinkin jos oletat että enemmistö toimisi isovanhempia kohtaan juuri näin. Vai oletko itse joutunut tällaisen sorron kohteeksi?
Minä ihmettelen, onko tässä nyt osaltaan "jos annat pikkusormen, se vie koko käden" suhtautumista. Että jos antaa piirunkaan verran periksi, niin löytää itsensä yhtäkkiä uhrautuvana mummi- tai vaariraukkana, jolta katoaa kaikki oma aika, kesämökit ja kaikki.
Enemmän alkaa kuulostaa marttyyrinkruunun kiillottamiselta.
P.S Olen itse suvusta, jossa autetaan puolin ja toisin säännöllisesti, jopa ilman erillistä soittoa. Enkä minä kyllä niin harvinaisuus kuitenkaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 17:19"][quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 17:11"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 16:00"]
Maailman suurin mysteeri on se, että MIKSI ihmiset olettavat että jollain muulla (isovanhemmmat) on velvollisuus hoitaa heidän lapsiaan? Ei vaan voi tajuta. Hankit lapsesi itse, hoida se myös itse!!!
[/quote]
Maailman suurin mysteeri on se, ettei omaa aikuista lasta haluta tai viitsitä auttaa. Aika harvassa taitaa olla ne, jotka oikeasti häikäilemöttämästi käyttää isovanhempia hyväkseen ja lykkää lapset joka päivä aamusta iltaan hoitoon.
Onko äidin/isän toive saada lapselle läheinen suhde isovanhempaan synonyymi jokapäiväiselle hoitoon laittamiselle?
Mä en ymmärrä mistä te isovanhemmat, jotka ette halua olla tekemisissä lastenlastenne kanssa, olette repineet ajatuksen, että teidän pitäisi se lapsi kasvattaa, jos erehdytte joskus auttamaan tai olemaan muuten vain ystävällisiä?
20
[/quote]
Koska käytännössä se menee siihen, että on oltava koko ajan apuna. Kerran kun myönnyt, huomaat (vaikka kieltäydyt) saaneesi täyden vastuun lapsenlapsesta, mutta et tietenkään mitään oikeuksia. Harva isovanhempi oikeasti haluaa olla 24/7 valmiina jättämään oman elämänsä, jotta voi auttaa. Ei saa enää harrastaa, ei matkustaa, ei tehdä mitään säännöllistä, koska lapsenlapsen takia on oltava aina valmiina lähtöön. Kamalaa elämää!
[/quote]Mitä hemmettiä nyt taas. Minä olen auttanut kaikin mahdollisin tavoin lapsiani heidän aikuistuessaan mutta en toki itseni kustannuksella. Kerran lapseni olisi tarvinnut autoani Euroopan kiertueelle mutta toki ymmärsi että tarvitsin sitä itse juuri silloin. Me osaamme neuvotella ja tehdä aikatauluja ja etsiä vaihtoehtoja kuten varmasti käy kun eka lapsenlapsi syntyy kohta. Keikathan eivät lopu eikä avun tarve joten joustan mielelläni omista menoistani ollakseni avuksi. Mutta kaikki sovitaan yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 17:19"]
Koska käytännössä se menee siihen, että on oltava koko ajan apuna. Kerran kun myönnyt, huomaat (vaikka kieltäydyt) saaneesi täyden vastuun lapsenlapsesta, mutta et tietenkään mitään oikeuksia. Harva isovanhempi oikeasti haluaa olla 24/7 valmiina jättämään oman elämänsä, jotta voi auttaa. Ei saa enää harrastaa, ei matkustaa, ei tehdä mitään säännöllistä, koska lapsenlapsen takia on oltava aina valmiina lähtöön. Kamalaa elämää!
[/quote]
Onko ihan noinkaan, että kerran apua tarjottuasi sinulle saman tien pedataan komeroon peti, kuppiin ruokaa ja otetaan hoito-orjaksi? No johan on inhoja lapsia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, olisi meillä 50 e rahaa lapsenhoitajaan, mutta sitten muuhun ei jäisikään mitään. Voitais miehen kanssa istua iltaa vaikka autossa :)
Omat vanhempani kyllä saivat apua lastenhoitoon omilta vanhemmiltaan...on vaan tainnut unohtua heiltä ja samoin anopilta, joka jäi ajoissa eläkkeelle, että voi juhlia.
Osallistumaton isovanhempi on vanhempana kokenut uhrautuneensa. Hän on - tuon yhden aiemman esimerkin mukaisesti - laittanut elämänsä tauolle lastensa vuoksi ja odottaa kieli pitkällä elämää ilman lapsia. Lapset ovat hänelle velvollisuus, ei ilo. Miten sellainen voisi löytää mitään iloa isovanhemmuudesta, kun hän ei ole löytänyt mitään iloa omista lapsistaankaan?
Näitä marttyyrivanhempia löytyy yllättävän paljon. Jopa oma hyvä ystäväni liukuu välillä rajan yli marttyyriuden puolelle muistuttamalla lapsiaan, miten uhrasi 10 vuotta lasten kanssa kotona oloon aivan kuin se olisi jotenkin ollut lasten vaatimus. Nyt kun lapset ovat teini-ikäisiä, vipattaa menojalka ja omat harrastukset ja menot ovat aina ykkösiä, koska "uhrasin 10 vuotta teille ja nyt on minun vuoroni".
Tällaisesta marttyyriudesta lähtee käsitys, että olen uhrannut lasteni eteen niin paljon, että olen oikeutettu olemaan itsekäs tämän jälkeen. Ei vain käsitetä, että ne uhraukset ovat oma valinta eivätkä lapset ole näistä valinnoista mitään velkaa. Kun on itse hankkinut lapsia, on ihan itse vastuussa kaikista valinnoista, joita lasten eteen tekee. Lapsista huolehtiminen ei normaalin tunneälyn omaavalla vanhemmalla lopu siihen, että lapsi täyttää 18 vuotta. Kyllä omasta lapsesta ja tämän elämästä pitäisi olla kiinnostunut ihan loppuelämän ajan.
Minkälainen vanhempi voi katsoa vierestä, kun omalla lapsella on vaikeaa ja naureskella vain, että enpäs auta? Eihän tässä ole kyse mistään hoitoautomaatiksi ryhtymisestä. Onko muka oikeasti vaikeaa uhrata oman lapsen elämisen helpottamiseen vaikkapa tunti viikossa esim. kuuntelemalla toista, lykkimällä koliikkivauvaa vaunuissa, vahtimalla lapsia leikkipuistossa hammaslääkärireissun ajan tai tarjoamalla kivan aterian koko poppoolle ja samalla saada ainutlaatuinen tilaisuus tutustua lastenlapsiinsa vähän lähemmin? Ei sen tarvitse olla yhtään sitä tuntia enempää. Eikä sen tarvitse olla itselleen vastenmielisiä asioita. On vain järjestelykysymys, miten saada homma helpoitein hoidettua. Voi katsoa lapsia pihalla, viedä leikkipuistoon, eläintarhaan tai voi katsoa vain yhtä lasta kerrallaan tai sopia, että vie lapsen muskariin tai muuhun kerhotoimintaan tuoksi ajaksi. Sen isovanhemman ei oikeasti tarvitse syöttää, pyyhkiä pyllyä tai vaihtaa vaippaa, asioita voi järjestellä aivan toisella tavalla ja saada silti ihan kohtuuhyvät välit jälkeläisiinsä.
Omat vanhempani eivät varsinaisesti viihdy lasteni kanssa. Onhan se vähän pettymys mutta toisaalta ovat kiinnostuneita elämästämme, soittelevat ja kutsuvat kylään, ostavat lapsille pieniä yllätyksiä ja juttelevat heidän kanssaan, kun tapaamme toisiamme. Ymmärrän, ettei heitä viehätä pyllyjen pyyhintä ja että heitä ei oikeasti jaksa kiinnostaa lapsiperheen arjen jakaminen ja sen takia arvostan, että jaksavat silti osoittaa kiinnostusta ja välittämistä, vaikkakin vähän eri tavalla kuin ehkä odotin. Tiukan paikan tullen ovat tarjoutuneet hoitamaankin lapsia eli sen hammaslääkärireissun verran saan aina hoitoapua. Vastaavasti vanhempani hoitavat omat asiansa ilman meidän apuamme ja vain erittäin harvinaisissa tilanteissa pyytävät apua (esim. muutto tai jokin vaikea korjaustyö), mutta se ei ole tehnyt meistä etäisiä vaan nimenomaan kunnioitamme toistemme rajoja. Isäni on ilmoittanut, ettei meidän tarvitse ruveta omaishoitajiksi vaan heillä on rahaa säästössä ja niillä palkataan sitten hoitaja. Meillä on siis puolin ja toisin hiljainen sopimus, että pyritään pärjäämään omillamme mutta pahassa hädässä se apu löytyy puolin ja toisin.
Ja tästähän siinä vanhemmuudessa on kyse. Sitä lasta halutaan auttaa mutta ei kuitenkaan uhrautumalla tai leikkimällä marttyyriä vaan sillä omalla tavallaan ja omien voimavarojensa puitteissa. Tiukka kieltäytyminen ja viileästi vierestä seuraaminen, kun toisilla on vaikeaa, on epäonnistunutta vanhemmuutta, vaikka sitä kuinka voi yrittää naamioida sillä, että on aikanaan niin kovasti uhrautunut lastensa eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kyllä kummallinen suku. Meitä sisaruksia on 4 ja me kaikki olemme saaneet lapsia niin, että lapsenlapsia on 15. Äitini ei ole hoitanut yhtäkään heistä ja silti vanhimmat nyt päälle 40 ovat todella hyvissä väleissä äitini kanssa. Vanhimmat lapsenlapset huolehtivat äidistäni ja käyvät kylässä. Minun lapseni ovat nuorimpia ja heilläkin on todella hyvät välit äitiini. Ensi kesänä vanhin lapsistani menee jopa mummin luo asumaan viikoksi ja auttamaan mummia pihatöissä ja maalaamaan aitoja ja muuta ihan vapaaehtoisesti, kun ei saanut kesätöitä.
Tämänhän ei pitäisi olla mahollista, koska äitini ei ole hoitanut lapsenlapsiaan, eikä ole ottanut yökylään. Lapsenlapsien pitäisi olla etäisiä ja unohtaa koko mumminsa.
Mutta ehkä salaisuus onkin juuri siinä, että mummilla on hyvät välit lapsenlapsiinsa ja on jaksanut olla kiinnostunut heidän elämästään, kun ei ikinä tarvinnut pelätä, että joutuu kaiken vapaa-aikansa olemaan lapsenvahtina ja apuna. On tehnyt ikänsä rankasti töitä ja on ansainnut leponsa, joten sai rauhassa napsia rusinat pullista ja nauttia lapsenlapsista ilman hoitovastuuta.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 16:22"]
Kiinnostaisi kyllä miten esim. 4 vuotiaaseen luodaan suhde tasavertaisena aikuisena?
[/quote]
Puhuin tietysti omista lapsistani.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 16:08"]
Ei ollut kyse siitä, että kukaan olettaisi näin. Ap varsinkin ja muutkin tässä ketjussa ovat tuoneet esiin surunsa siitä, että isovanhempia ei millään lailla kiinnosta omat lapsenlapset.
[/quote]
Väärä dikotomia. Kyllä lapsenlapset voivat kiinnostaa vaikka lastenhoitajana toimiminen ei kiinnostaisikaan.
123: pointti tässä keskustelussa taisi alunperin olla, ettei isovanhemmat ole edes kiinnostuneita lapsensa ja heidän lastensa elämästä. Mutta saatiinhan tässä taas vastakkainasettelu poispilatut kakarat - uhrautuva mummi-rukka.
Mutta hienoa siis, että teillä noin! Tuohan on se ihannetilanne.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 19:29"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 16:08"]
Ei ollut kyse siitä, että kukaan olettaisi näin. Ap varsinkin ja muutkin tässä ketjussa ovat tuoneet esiin surunsa siitä, että isovanhempia ei millään lailla kiinnosta omat lapsenlapset.
[/quote]
Väärä dikotomia. Kyllä lapsenlapset voivat kiinnostaa vaikka lastenhoitajana toimiminen ei kiinnostaisikaan.
[/quote]
No, entäs sitten kun ei kiinnosta käydä kylässä, ei oikein kiinnosta niiden kanssa mitään touhuta eikä oikeastaan kiinnostaisi mikään muukaan? ;)
..."Mutta kyllä ne silti kiinnostavat!"
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 15:35"]
Onpa surullista luettavaa tämä viestiketju monin paikoin. Miksi niin moni ajattelee, että lastenlasten hoitaminen on rasite ja pakkopullaa? Itselleni ainakin lapselapset ovat ilon lähde, hehän ovat ihania ja heidän kehitystään on nautinto seurata. Olen todella kiitollinen, että asumme niin lähekkäin, että voimme tavata parhaimmillaan useita kertoja viikossa. Isoäitiys on paljon helpompaa kuin vanhemmuus, tässä saa ikään kuin poimia rusinat pullasta.
[/quote]
No kyllä se tuntuu olevan omille vanhemmille rasite ja pakkopullaa. Kun uusi vauva syntyy, edellinen nakataan virikehoitoon, kun ei jaksa kahta. Vingutaan täälläkin päivittäin, kuinka vaikeaa lasten kans on jne..
silti oletetaan, että yhden satsin kasvattaneet isovanhemmat repeää onnesta sitten näiden mukuloiden takia, jotka ovat omillekin vanhemmille riesa ja jaksavat niitä hoitaa töidensä sivussa.
Voin kuvitella, että tämä sukupolvi kun tulee mummoiksi ja papoiksi, ei jaksa sitä vähääkään. Kun ei omia lapsia jakseta, niin miten jaksetaan lapsenlapsia. Lisäksi kun on näitä uusperheitä ja sinun lapsia ja lapsenlapsia ja minun lapsen lapsia ja lapsenlapsia ja puolison uuden puolison lapsenlapsia ja ja ja....
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 16:00"]
Maailman suurin mysteeri on se, että MIKSI ihmiset olettavat että jollain muulla (isovanhemmmat) on velvollisuus hoitaa heidän lapsiaan? Ei vaan voi tajuta. Hankit lapsesi itse, hoida se myös itse!!!
[/quote]
Maailman suurin mysteeri on se, ettei omaa aikuista lasta haluta tai viitsitä auttaa. Aika harvassa taitaa olla ne, jotka oikeasti häikäilemöttämästi käyttää isovanhempia hyväkseen ja lykkää lapset joka päivä aamusta iltaan hoitoon.
Onko äidin/isän toive saada lapselle läheinen suhde isovanhempaan synonyymi jokapäiväiselle hoitoon laittamiselle?
Mä en ymmärrä mistä te isovanhemmat, jotka ette halua olla tekemisissä lastenlastenne kanssa, olette repineet ajatuksen, että teidän pitäisi se lapsi kasvattaa, jos erehdytte joskus auttamaan tai olemaan muuten vain ystävällisiä?
20