Osallistumattomat isovanhemmat - tabujen tabu?

Onpa surullista luettavaa tämä viestiketju monin paikoin. Miksi niin moni ajattelee, että lastenlasten hoitaminen on rasite ja pakkopullaa? Itselleni ainakin lapselapset ovat ilon lähde, hehän ovat ihania ja heidän kehitystään on nautinto seurata. Olen todella kiitollinen, että asumme niin lähekkäin, että voimme tavata parhaimmillaan useita kertoja viikossa. Isoäitiys on paljon helpompaa kuin vanhemmuus, tässä saa ikään kuin poimia rusinat pullasta.

Minusta tuo "eipä niitä lapsenlapsia vanhainkodeilla näy, kun mummi/ukki on ikänsä uhrautunut" on hieman kaksipiippuinen. Toisaalla nähdään ne kiittämättömät lapset, jotka eivät viitsi käydä vilkaisemassakaan. Toisaalla voisi kysyä, miksi suku ei halua käydä. Kokemusta on siitäkin, että se yksinäinen mummo tahi paappa ei aina ole se pyyteetön parka, joka on hylätty ilman mitään syytä.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 10:36"]

Hei,

Kiva kun vastasit. Kertoisitko ihan mielenkiinnosta, että miksi et halua olla mukana lasten arjessa  vaikka välillä auttamassa.

Tuntuuko lapset liian rasittavilta, tylsiltä, vaikeilta?

Jotenkin sitä kuvittelee, että lapsenlapset olisivat niin omaa verta ja lihaa, että olisi kova halu viettää aikaa heidän kanssaan.

[/quote]

En pidä pienten lasten hoitamisesta, ja vuosi vuodelta siedän entistä huonommin kitinä, kiukuttelua, mekastusta, sotkemista ja muuta sellaista, mitä lasten mukana tulee. Lapset ovat mukavia silloin kuin he ovat nätisti, mutta tiedän kokemuksesta, että lasten hoitamiseen kuuluu paljon muutakin kuin lettujen paistamista ja videoiden pyörittämistä.

Jos lapseni päättävät, että lastenlasten hoitaminen on ehtona sille, että saan tavata heitä, se on tietenkin lasteni oikeus. Minua ei kuitenkaan ole mahdollista painostaa tekemään sellaista, mitä en halua tehdä.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 09:49"]Tuli mieleen, kun luin Hesaria, jossa yhdessä artikkelissa mainittiin, että nykyajan lapsiperhellä ei välttämättä ole tukiverkkoa, kun isovanhemmat saattavat asua kaukana. Samaan olen törmännyt neuvolassa, että kysytään, asuvatko isovanhemmat lähellä, että saisitte heistä hiukan apua.

Entä sitten, kun isovanhemmat asuvat kilometrin päässä, mutteivät osallistu mitenkään perheen arkeen? Sanottuani tämän neuvolassa, th meni vaivautuneeksi ja vaihtoi puheenaihetta. No eihän tuohon oikein mitään voi sanoakaan, mutta onko se ns. tabujen tabu, etteivät terveet vierssä asuvat isovanhemmat auta lapsiaan edes todellisessa hädässä, tyyliin toinen lapsista sairaalassa tms. Synttäreille tullaan tyyliin joka toinen vuosi, mutta ilmoitetaan jo etukäteen että kävästään vaan nopeesti ja luikitaan sitten 10 minuutin jälkeen kotiin ilman että seurustellaan yhtään lasten kanssa. Ikinä ei apua ole saatu eikä tosin enää vuosiin pyydettykään.

En sitten tiedä, miten yleistä tällainen on. Ystävilläni isovanhemmat tuntuvat osallistuvan mukavasti. Hakevat lapsia päiväkodista, usein on taloyhtiön pihallakin mummoja ja vaareja leikkimässä, kyläilevät puolin ja toisin. Onko muita samassa tilanteessa? Miksei tällaisista välinpitämättömistä isovanhemmista puhuta koskaan lehdissä, vaan tukiverkon puute selitetään välimatkalla tai sairaudella tms?

[/quote] Nykyään monet isovanhemmista on eronneitakin. Uusi kumppani ei välttämättä innostu eikä innosta lapsenlasten hoitoon. Osalla voi olla alkon kanssa ongelmaa. Monilla on velattomat kodit ja kesämökki ja vapaa aikaa vietetään siellä tai matkaillen. Siis tarkoitan että isovanhemmuus on muuttunut peruuttamattomaksi toisenlaiseksi kuin ennen vanhaan. Vanhemmatkin ihmiset ajattelevat omaa hyvinvointia ja jaksamista ensin ja uhrautuminen ei ole muodissa missään ihmisryhmässä.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 11:31"]

Puhumattakaan lähes ilmaisesta kunnallisesta päivähoito-oikeudesta ja kerho-ja muusta toiminnasta.

[/quote]

Lähes ilmaisesta? 2 lapsesta päivähoitomaksu on helposti yli 500 euroa/kk juuri ja juuri keskituloisella perheellä. Monesti isovanhemmat onneksi auttavat, jos esim. toinen vanhempi on osittaisella hoitovapaalla ja tekee nelipäiväistä viikkoa, mutta silti pitäisi pari päivää/kk vielä jotenkin hoitaa, jotta hoitomaksuun saisi alennusta (meillä alempi hintaluokka on alle 13 päivää/kk). Sinä et ilmeisesti auttaisi vaikka voisit, koska hoito on "lähes ilmaista". No kerron, että ainakaan minun 1600 euron nettotuloistani yli 500 euroa ei ole lähes ilmaista!

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 15:26"]

Meillä ei isovanhemmat auta koskaan. Eivät hoida lapsia tai mitään muutakaan... Anoppi ei ole kiinnostunut, ilmeisesti siksi kun en ole määräiltävissä, oman äitini aika menee muuhun ja asuu kauempana. Ilman apua on pärjätty, välillä huonommin ja välillä paremmin :) En edes muista milloin oltaisi miehen kanssa oltu kahdestaan...vanhin lapsista nyt 11.

[/quote]

Jaa, ja no tuo ei johdu isovanhemmista, vaan omasta saamattomuudesta. Ehkä voisi joskus hommata lapsenvahdin, luulisi että kerran kymmenessä vuodessa on varaa törsätä vaikka 50e lastenvahtiin, että pääsee koko illaksi miehen kanssa johonkin.

Ja 11v voi jo viettää aikoja sisarusten kanssa ilman aikuisten läsnäoloa.

Maailman suurin mysteeri on se, että MIKSI ihmiset olettavat että jollain muulla (isovanhemmmat) on velvollisuus hoitaa heidän lapsiaan? Ei vaan voi tajuta. Hankit lapsesi itse, hoida se myös itse!!!

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 13:50"]

Erittäin kummallista semmoinenkin on, että jos ollaan jossain yhteisessä tilaisuudessa suvun kesken, kuten konsertissa, rippijuhlissa tai häissä ja tilanteen pakosta pienet lapsetkin on otettava mukaan, ei kukaan kuitenkaan tarjoa käytännön apua mihinkään konkreettiseen edes. Olen ollut muutamissa ko. tilaisuuksissa ja seurannut, miten isovanhemmat kyllä ovat huolehtineet omasta suustaan samalla, kun itse olen ensin ruokkinut ja paimentanut lapset yhden kerrallaan ja sitten ehkä saanut syödyksi itse jotain pöydän antimista, jos sitäkään. Eikä puhettakaan, että juhlan tuoksinassa joku vahtisi lapsia, että pääsisi yksin vessaan. Kun auttaminen ei ole tapana, niin se on sitten siinä. Ei edes pyydettäessä. Se on todella outoa.

[/quote]Meidän suvussa taasen on aina autettu ja katsottu muiden lasten perään, serkkuja on lähetetty kesäksi toisiin perheisiin avuksi tai silmällä pidettäväksi. Hankalatkin teinit saavat uusia mietteitä kun leikkivät jonkun taaperon kanssa kaksi viikkoa ja pääsevät uusiin ympyröihin jne.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 13:50"]

Erittäin kummallista semmoinenkin on, että jos ollaan jossain yhteisessä tilaisuudessa suvun kesken, kuten konsertissa, rippijuhlissa tai häissä ja tilanteen pakosta pienet lapsetkin on otettava mukaan, ei kukaan kuitenkaan tarjoa käytännön apua mihinkään konkreettiseen edes. Olen ollut muutamissa ko. tilaisuuksissa ja seurannut, miten isovanhemmat kyllä ovat huolehtineet omasta suustaan samalla, kun itse olen ensin ruokkinut ja paimentanut lapset yhden kerrallaan ja sitten ehkä saanut syödyksi itse jotain pöydän antimista, jos sitäkään. Eikä puhettakaan, että juhlan tuoksinassa joku vahtisi lapsia, että pääsisi yksin vessaan. Kun auttaminen ei ole tapana, niin se on sitten siinä. Ei edes pyydettäessä. Se on todella outoa.

[/quote]Meidän suvussa taasen on aina autettu ja katsottu muiden lasten perään, serkkuja on lähetetty kesäksi toisiin perheisiin avuksi tai silmällä pidettäväksi. Hankalatkin teinit saavat uusia mietteitä kun leikkivät jonkun taaperon kanssa kaksi viikkoa ja pääsevät uusiin ympyröihin jne.

[/quote]

Ehkä ne juhliin tulevat sukulaiset haluavat juhlia rauhassa, eikä vahtia ja syöttää sinun lapsiasi? Aika itsekeskeistä ajatella, että juhlissa joku hoitaa minun lapsiani ja minä voin syödä ja olla itse rauhassa. Ei ne muut vieraat sinne lapsenvahdeiksi ole tulleet.

Emme sa arkeen juurikaan apua isovanhemmilta ja se on iso suru perheessämme. Isäni ja anoppini ovat kuolleet. Äitini asuu satojen kilometrien päässä ja appikin muualla. Äitini auttaa muutaman kerran vuodessa, jos on jotain hyvin tärkeää esim. pikkusisaruksen syntymä. Apesta ei lastenhoitajaksi ole ainakaan vielä, kun pikkulapsemme vierastavat häntä aika pahasti.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 11:07"]

Olen myös huomannnut että monet vanhemmat, jotka eivät ole ennättäneet välittää juuri sen enempää lapsistaan eikä lastenlapsistaankaan, muuttuvat vanhoina marttyyreiksi, jotka luettelevat mitä kaikkea he ovat muka tehneet muiden eteen itsensä ja omat tarpeensa unohtaen ja nyt ei edes katsomassa käydä. Sitä saa mitä tilaa. Itselläni ei tulisi mieleenkään takertua lapsiini tai lapsenlapsiini vanhana, mutta silti olen niin paljon kuin mahdollista osana heidän elämäänsä ja uskon että lapsenlapsiltani jonkun iloisen postikortin tulen aina silloin tällöin saamaan.

[/quote]

Tämä on totta, itsekäs on itsekäs joka iässä ja kaikissa rooleissa. 

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 16:00"]

Maailman suurin mysteeri on se, että MIKSI ihmiset olettavat että jollain muulla (isovanhemmmat) on velvollisuus hoitaa heidän lapsiaan? Ei vaan voi tajuta. Hankit lapsesi itse, hoida se myös itse!!!

[/quote]

Ei ollut kyse siitä, että kukaan olettaisi näin. Ap varsinkin ja muutkin tässä ketjussa ovat tuoneet esiin surunsa siitä, että isovanhempia ei millään lailla kiinnosta omat lapsenlapset.

Ne, joiden omat vanhemmat auttavat lastenlasten hoidossa, ovat tässä ketjussa esittäneet ilonsa ja kiitollisuutensa siitä, miten kivaa se on kun apua saa.

Ymmärrän hyvin, jos joku kokee tuota surua. Onhan se ihanaa nähdä se isovanhempien rakkaus lastenlapsiin.

Eri asia on pitää isovanhempia hoitoautomaatteina ja sitä ei kukaan tässä ketjussa ole ollut vaatimassa.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 14:36"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 13:50"]

Erittäin kummallista semmoinenkin on, että jos ollaan jossain yhteisessä tilaisuudessa suvun kesken, kuten konsertissa, rippijuhlissa tai häissä ja tilanteen pakosta pienet lapsetkin on otettava mukaan, ei kukaan kuitenkaan tarjoa käytännön apua mihinkään konkreettiseen edes. Olen ollut muutamissa ko. tilaisuuksissa ja seurannut, miten isovanhemmat kyllä ovat huolehtineet omasta suustaan samalla, kun itse olen ensin ruokkinut ja paimentanut lapset yhden kerrallaan ja sitten ehkä saanut syödyksi itse jotain pöydän antimista, jos sitäkään. Eikä puhettakaan, että juhlan tuoksinassa joku vahtisi lapsia, että pääsisi yksin vessaan. Kun auttaminen ei ole tapana, niin se on sitten siinä. Ei edes pyydettäessä. Se on todella outoa.

[/quote]

Ihan tosissasiko olet sitä mieltä, että muiden on pilattava juhlansa, koska sinun lapsillasi ei ole isää?  Jos et pärjää lasten kanssa, älä tule juhliin.

[/quote]

Kyllä kateellisille pitäisi olla jotain kasvatuslaitoksia, missä aamupäivät annettaisiin piiskaa ja iltapäivät lohdutettaisiin. Ei tuollaista vihamielisyyttä pitäisi kenenkään suvaita tässäkään maassa, niin myrkyllistä se on.

On vaikea lukea hyväksyvästi kenenkään vakuutteluja, että kyllä me ihan hyvin on pärjätty näinkin, kun tietää, että kääntöpuolena sitten ollaan pidättelemättömän ilkeitä niille, jotka kehtaavat valittaa puolella sanallakaan. Ei se sitten niin hyväätekevää se yksinpärjääminen ollut kuitenkaan.

Kovat on asenteet, ja lapset sitten maksavat seuraukset, kun vanhemmat kiristyy ja uupuu.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 10:33"]Isovanhemmat ovat osa lapsensa perheitä vain silloin, jos he ovat saaneet olla osa lastensa elämää jo aikaisemmin. Ei se isovanhemmuus synny tuosta vain vauvailmoituksesta vaan sitä valmistellaan jo paljon aikaisemmin, ihan murrosiästä alkaen. Jos nuori aikuinen tekee kaikin tavoin selväksi, että omat vanhemmat on surkeita paskoja ja jos nuori aikuinen tekee ehdoin tahdoin valintoja, joilla loukkaa vanhempiaan, niin on aika epäloogista olettaa, että vauvan syntyessä rynnättäisiin paikalle pelastamaan pikkuvauvan vanhempia.

Hyvillä isovanhemmilla on hyvät lapset, jotka ova antaneet vanhempiensa olla osa elämäänsä koko ajan! Silloin lapsenlapsetkin saavat sukupolvikokemuksen eikä tiuskivia isovanhempia jotka tietävät olevansa ilmaisena hoitoreservinä sen sijaan, että heitä arvostetaan ihmisinä.

Katso vähän, miten ne isovanhemmat ja lapsensa kohtelevat toisiaan puistossa. Hämmästyt, että nehän näyttää oikeasti välittävän toisistaan toisin kuin perheissä, joissa isovanhempia pidetään lähinnä pankkina.

[/quote]

Pitäisiköhän isovanhemman katsoa peiliin, jos oma lapsi ei arvosta ja välitä...

Kiinnostaisi kyllä miten esim. 4 vuotiaaseen luodaan suhde tasavertaisena aikuisena? Pieneen lapseen tutustuminen nyt vaan menee sen hoitamisen kautta. Tasavertaisia aikuisia ollaan sitten myöhemmin, kun ensin on luotu läheinen suhde lapsuudessa. 

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 10:23"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 09:56"]

suurin menetys tässä on heillä itsellään, kun eivät saa tutustua lastenlapsiinsa.

[/quote]

Kyllä minä voin lapsenlapsiini tutustua, mutta lastenhoitajaksi en ryhdy. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vieraammalta hoivaaminen ja huolehtiminen tuntuu. Keskityn mieluummin omaan elämääni ja rooliini tasavertaisena aikuisena, en minään lapsenhoitajana tai suvun matriarkkana.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 16:00"]

Maailman suurin mysteeri on se, että MIKSI ihmiset olettavat että jollain muulla (isovanhemmmat) on velvollisuus hoitaa heidän lapsiaan? Ei vaan voi tajuta. Hankit lapsesi itse, hoida se myös itse!!!

[/quote]

Taitaa olla isompi mysteeri, miksi jonkun, joka ei ole pyytänyt syntyä, pitäisi käydä katsomassa vanhempiaan, jotka ilmoittavat, ettei heidän tarvitse hoitaa enää ketään, koskaan. Jos on hankkinut lapsia, ottaa myös ison riskin, että hekin hankkivat lapsia, joille kaikissa aiemmissa sukupolvissa on ollut tapana ajatella, että pitäisi myös jotain apua antaa. Miksi tämä yksi sukupolvi äkkiä onkin täysin vapautettu velvollisuuksistaan kunhan on omat lapset maailmalle potkaistu, mutta saamapuolella oltaisiin kyllä mielellään? Kyllä puhui Korkman asiaa.

Ja miksiköhän ihmiset leuhkivat sillä, että eivät ymmärrä jotain asiaa yhtään? Ennen vanhaan sellaista on ymmärretty hävetä hiljaa.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 11:14"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 11:07"]

Olen myös huomannnut että monet vanhemmat, jotka eivät ole ennättäneet välittää juuri sen enempää lapsistaan eikä lastenlapsistaankaan, muuttuvat vanhoina marttyyreiksi, jotka luettelevat mitä kaikkea he ovat muka tehneet muiden eteen itsensä ja omat tarpeensa unohtaen ja nyt ei edes katsomassa käydä. Sitä saa mitä tilaa. Itselläni ei tulisi mieleenkään takertua lapsiini tai lapsenlapsiini vanhana, mutta silti olen niin paljon kuin mahdollista osana heidän elämäänsä ja uskon että lapsenlapsiltani jonkun iloisen postikortin tulen aina silloin tällöin saamaan.

[/quote]

En ole huomannut samaa. Sen sijaan napanuoran lapsiinsa latkaisseet ovat eläneet kymmeniä vuosia hyvää aikuista elämää, jonka loppupuolella heillä on paljon ystäviä, jotka haluavat olla heidän kanssaan siksi, että he ovat kivaa väkeä eikä siksi, että on pakko, koska he ovat sukua.

[/quote]

Oikeastaan tosi traagista, miten joillakin ihmisillä on hyvinkin hallussa aikuisuuden muoto, mutta sisällöstä ei ole mitään käsitystä.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 10:20"]

Noh. Ainoa aiheeseen liittyvä asia mediassa oli se jonkin lehden mainos, missä perheenäiti tiuskii täysi-ikäiselle lapselleen tosi tylysti ja messuaa, että hän on jo hommansa hoitanut. Mikä on muuten minun mielestäni tosi epämiellyttävä mainos, vaikka tuota "aikaa itselle" ajatusta siinä onkin yritetty viedä positiivisessa valossa eteenpäin.

Vähän kaksipiippuinen juttu: tämän päivän mediassa on valtavasti juttuja, joissa joku vanhus on muumioitunut kotiinsa kahdeksi vuodeksi eikä kukaan ole kaivannut, tai vanhuksista joiden vessassakäyntejä säännöstellään. Se saa tällä hetkellä paljon palstatilaa, ja täysin ymmärrettävästi. 

Tuskinpa isovanhempien osallistumattomuus on samalla tavalla akuutti ongelma kuin ylläolevat asiat, mutta ymmärrän silti harmin.Ymmärtäisin jos isovanhempia velvoitettaisiin aivan älyttömiin vastuuasioihin. Nykyään vain tuntuu, että jopa kyläily lapsensa perheessä koetaan valtavaksi rasitteeksi, eikä auttavaa kättä voi periaatteestakaan tarjota. "Kun he ovat jo lapsensa kasvattaneet". 

Toivoisin kovasti, että palattaisiin tähän vastavuoroisuuden kulttuuriin (molemmin puolin!) sen sijaan että pidetään kirjaa siitä, ettei vain vahingossa luopuisi liikaa omasta mukavuudestaan toisen hyväksi. Pieni apu lasten ollessa pieniä voisi olla yhtä kova sana kuin se, että lapset ja lapsenlapset käyvät kesällä leikkaamassa ruohoa ja kääntämässä maata.

[/quote]Mä kans vihaan sitä mainosta ja päätin, että ei tule sitä lehteä meidän kotiin ikinä.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 10:36"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 10:31"]

Kysyn 10:ltä, että koetko sen liian sitovaksi lasten hoivaamiseksi, jos minulla on hammaslääkäri ja toisin lapsen noin puoleksi tunniksi max tunniksi luoksesi? Oletetaan, että olisit hyvässä kunnossa, vapaa ja meno olisi tiedossa ja hyvissä ajoin? Entä jos lähtisin synnyttämään toista lastamme, niin pääsisikö 2 v teille siksi aikaa, jotta vävysikin voisi tullla synnytykseen mukaan? Voisimme vastaavasti kuljetella painavampia kauppaostoksiasi autolla aina kun olisi tarvis, tarjota kyydin teatteriin ja muuta vastaavaa, mitä nyt keksisit.

7.

[/quote]

En ole 10, mutta ainakaan minä en ottaisi lapsenlasta meille hammalääkärissä käymisen ajaksi. Tuollaisiin tarpeisiin on yhteiskunnalla runsaasti palveluja tarjolla, joten en ymmärrä, miksi minua tarvittaisiin paikkaamaan keksitty hoitovaje.

[/quote]

Onko tämä vitsi? Siis oletko oikeasti isovanhempi?

Miksi et ottaisi?

Tiedoksesi, että tuota asiaa varten ei ole olemassa yhtään mitään yhteiskunnallisia palveluita, kuten hyvin tiedät.

[/quote]

Mistä noita katkeria mummeja sikiää.

Itse vakavasta sairaudesta huolimatta olen hoitanut lapsenlapsiani vauvasta asti aina tarvittaessa ja ihan huvikseen menen leikkimään, kun ruikuttavat ikäväänsä ja yökylään otan 3 pikkuista yhtäaikaa.

Ovat kyllä mulle tosi tärkeitä ja 3-v alkaen ovat auttaneet minua, jos en ole pystynyt jotakin tekemään.

Jeesuskin sanoi, minkä teet yhdellekin näistä pienimmistä, sen sinä teet minulle.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 16:08"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 14:36"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 13:50"]

Erittäin kummallista semmoinenkin on, että jos ollaan jossain yhteisessä tilaisuudessa suvun kesken, kuten konsertissa, rippijuhlissa tai häissä ja tilanteen pakosta pienet lapsetkin on otettava mukaan, ei kukaan kuitenkaan tarjoa käytännön apua mihinkään konkreettiseen edes. Olen ollut muutamissa ko. tilaisuuksissa ja seurannut, miten isovanhemmat kyllä ovat huolehtineet omasta suustaan samalla, kun itse olen ensin ruokkinut ja paimentanut lapset yhden kerrallaan ja sitten ehkä saanut syödyksi itse jotain pöydän antimista, jos sitäkään. Eikä puhettakaan, että juhlan tuoksinassa joku vahtisi lapsia, että pääsisi yksin vessaan. Kun auttaminen ei ole tapana, niin se on sitten siinä. Ei edes pyydettäessä. Se on todella outoa.

[/quote]

Ihan tosissasiko olet sitä mieltä, että muiden on pilattava juhlansa, koska sinun lapsillasi ei ole isää?  Jos et pärjää lasten kanssa, älä tule juhliin.

[/quote]

Kyllä kateellisille pitäisi olla jotain kasvatuslaitoksia, missä aamupäivät annettaisiin piiskaa ja iltapäivät lohdutettaisiin. Ei tuollaista vihamielisyyttä pitäisi kenenkään suvaita tässäkään maassa, niin myrkyllistä se on.

On vaikea lukea hyväksyvästi kenenkään vakuutteluja, että kyllä me ihan hyvin on pärjätty näinkin, kun tietää, että kääntöpuolena sitten ollaan pidättelemättömän ilkeitä niille, jotka kehtaavat valittaa puolella sanallakaan. Ei se sitten niin hyväätekevää se yksinpärjääminen ollut kuitenkaan.

Kovat on asenteet, ja lapset sitten maksavat seuraukset, kun vanhemmat kiristyy ja uupuu.

[/quote]

Vielä 50-luvulla se uupunut perhe antoi liiat lapset pois ja kas - kaikki voivat hyvin. Se sukulaisapu oli sitä, että lapseton perhe sai uupuneen perheen lapset ja jostain kumman syystä jaksoi niitä paremmin kuin omat vanhemmat. Nykyisin voitaisiin tehdä samoin eli se, joka joutuu hoitajaksi, saa pitää lapset kokonaan.