Lue keskustelun säännöt.
13v poika, ollut aina epäluotettava, en jaksa enää lastani
06.12.2020 |
Poikaan ei ole koko 13 vuoden aikana luottaa yhtään, ei pienenä, eikä nyt vieläkään. Jos hänelle sanoo jotakin, tekee toisin heti, kun silmä välttää.
Esim. pyytää autossa puhelimeni kuunnellakseen äänikirjaa, mutta kiellän selaamassa nettiä, voi vain kuunnella, heti kun lähden ajamaan enkä huomaa, poika selaa nettiä.
Jos jääkaappiin ostaa jotakin, mikä on tarkoitettu ruuanlaittoon ja erikseen kieltää syömästä, kun poika on hetken yksin kotona, se on syöty.
Pelipaikkoja ei noudata, siksi konsolit on lukitussa kaapissa, saa ne vain peliaikoina.
Jos on kotiintuloaika, ei ikinä ole tullut sovittuun aikaan, aina pitää soittaa monta kertaa ja kehottaa kotiin.
Lupaa tehdä läksyt ennen harkkoja, ei ole KOSKAAN tehnyt omatoimisesti, jollei ole kehottanut kymmeniä kertoja.
Olen kieltänyt tonkimasta laatikoita, missä on työpapereitani, usein ollessaan yksin kotona käy ko. laatikon ja muitakin kaappeja läpi ja penkoo kaiken.
Meillä on useampi lukittu kaappi ja vaatehuone, koska poikaan ei voi luottaa yhtään. Mikään puhe, tai etuuden menetys ei auta. Koulu menee hyvin ja kavereita on. On vaan kamala asua epäluotettavan ihmisen kanssa.
Onko kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (1081)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kurjaa, kun ladot LAPSEN niskaan, että hän on epäluotettava. Imet motivaation ja uskon itseensä. Hän saa epäluotettavan stigman, jolla hän kurjuuttaa loppuelämäänsä, koska äidin ääni jää takaraivoon.
Hienoa, äiti (ja isä)!
P.S. minä sain aina kuulla olevani laiska ja saamaton (oikeasti koulukiusattu), vielä tänäkin päivänä "toteutan" stigmaani.
On siis huono asia, jos lapselle sanoo suorat sanat tämän toiminnasta? Sen sijaan pitäisi hymistellä vaan ja olla "positiivinen"?
Se, että toitotat lapselle hänen olevan huono ja kelpaamaton, ei todellakaan auta asiaa. Vai luuletko tosiaan sen auttavan?
Tuskin ap:n perheen ilmapiiri on täysin avoin, lämmin ja lasta huomioiva. Jos äidin prioriteetti on juosta karkuun omaa lastaan, ei hän voi olla kovin vahvoilla tunnekasvatuksessa.
Ehkä kannattaisi uskoa omia silmiään eikä jotain tunnekasvatusideologiaa?
Käytännön kokemus osoittaa, että jos lapselle ei edes saa kertoa hänen käytöksensä olevan huonoa ja haitallista, niin sen käytöksen korjaaminen on lähes mahdotonta. Toki lasta ei ole syytä "peruuttamattomasti tuomita" vaan korostaa sitä, että omaa käytöstään voi koska vain muuttaa ja siten pyrkiä parempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vähän samaa, kaikki herkut yms syötiin kaapista, tavarat (esim. mun meikit) hävisi teinien käyttöön.
Hyvin teillä on neuvot hallussa, jos lapsi syö mozzarellan, niin annatte rahaa, että käy ostamassa uuden. Entä jos ei ole ylimääräistä rahaa? Jos lapsi söi sen ruoka-aineen, jonka piti olla koko perheen ruoka? Ei lapsikaan saa syödä kaapista kaikkea, mitä sieltä löytyy. Hyvin on teillä asiat, jos oletus on aina se, että voi ostaa uuden tilalle. Eihän lapsi opi vastuuta mistään, jos aina vain ostetaan uusi tilalle.
Narsistia kasvatetaan noin, oma mielihyvä on tärkein, ei koko perheen hyvinvointi. Ymmärrän ap:ta, ei lapsi voi pyörittää perhettä noin, ettei häneen voi luottaa edes sen vertaa, että ei penkoisi muiden tavaroita.
No mä mainitsin kyllä tuossa että nuori voi joutua myös korvaamaan ostoksen itse. Riippuu tilanteesta. Mozzarella on mun mielestä aika neutraali ruoka-aine, jota ei 13 veen pitäisi vielä joutua omilla rahoilla ostamaan. Karkit ja muut sitten eri asia. Hauskaa että pidät kasvatustapaani "narsistin" kasvatuksena. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea ikätasoisesta vastuun ottamisesta. Se nimenomaan ehkäisee narsistisen puolen kasvua ihmisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitäon kirjoitti:
Laittaisin niin rajut rangaistukset että tuntuu. Sanoo laki mitä hyvänsä niin teet karhunpalveluksen lapsellesi jollet nin tee. Tosin tiedän yhden tapauksen josta jo 7v näki että nyt on toivoton tapaus ilm jonkinlaista psykopatiaa kyseessä. Esim. Jos tämä lapsi ei saanut jossain asiassa tahtoaan läpi aloitti hän nälkälakon, siis 7v aloitti nälkälakon joka myös piti!
Sen verran mitä mä olen tätä elämää nähnyt, niin kaikkein epärehellisimmät ja kieroimmat lapset, sekä huonoimmat välit perheen sisällä on niissä perheissä, joissa lasten kasvattaminen on rangaistuskeskeistä.
Noissa lapset tekee mitä vaan, valehtelee suut ja silmät täyteen ja vanhempien selän takana sikailee menemään oikein kunnolla, koska kapinoivat vanhempiaan vastaan, ja oikein toimimisella ei ole mitään merkitystä, vaan tärkeintä on yrittää välttää rangaistukset.
Tällaisten perheiden vanhemmat kyllä pitävät itseään oikein mestarikasvattajina, ja katsovat nenänvarttaan pitkin perheitä, joissa mennään sillä keskustelulla ja lasten ( kaikkien perheenjäsenten) kunnioituksella.
Olet siis sitä mieltä, että rangaistuksia ei tule olla? Tai ainakin, että rangaistesssa tulee valita sellaisen tyyppiset rangaistuskeinot jotka eivät tehoa kyseiseen lapseen (kuten ap näyttää tehneen)?
Ap:n tapauksessa on turha rangaista asioista, joissa ei ole rangaistavaa. Yläkoululainen saa käyttää nettiä automatkoilla, saa tehdä läksyt treenien jälkeen jos siltä tuntuu jne.
Pelaamista järkevä vanhempi rajoittaa, jos koulu, harrastukset tai yöuni kärsii. Silloinkin rajoitus suhteutetaan ongelmaan eli otetaan laitteet pois yöksi niin ei yöuni kärsi jne. eikä viedä määrättömäksi ajaksi.
Jos tuollaiset asiat on ap:lle ongelma kuten kuvaili, niin ei ole normaalia teinin vanhemmuutta vaan kontrollifriikkiyttä.
Jos on nettikiellossa rangaistuksena, niin pitääkö sitten sallia netin käyttö kuitenkin?
Niin ja miten sitten kotiintuloajat (kontrollifriikkeyttä sinusta?), ruuanlaittotarpeiden napostelu (kontrollifriikkeyttä?), läksyjen tekemättä jättäminen (kontrollifriikkeyttä?) ja muut mistä ap mainitsi?
Miksi pitäisi olla nettikiellossa rangaistuksena? Typerä rangaistus. Siitä tulee noidankehä: ikätasoon nähden hölmö sääntö johtaa säännön rikkomiseen ja rangaistukseen, joka johtaa taas rangaistuksen rikkomiseen. 13-vuotiaskin on ajatteleva ihminen ja tajuaa, ettei häntä pitäisi kohdella jonain aivottonana olentona.
Ap ei maininnut, ettei teini tee läksyjä, vaan ettei tee läksyjä ennen treenejä. Miksi pitää noin hassua sääntöä?
No ei kannattaisi olla nettikiellossa rangaistuksena jos se kerran ei poikaan tehoa, mutta jos jo määrätyn rangaistuksen valvonnasta lähtee lipsumaan, niin silloin saa kyllä sanoa hei hei omalle auktoriteetilleen.
Jos rangaistus on jo lähtökohtaisesti hölmö, peli on jo siinä vaiheessa menetetty. Kuukauden puhelinkielto esimerkiksi on sellainen.
Miten ihmeessä lasta edes pystyy rangaista näin vuonna 2020? Tässäkin ketjussa on joka ikinen ehdotettu rangaistus tuomittu hölmöksi, traumaattiseksi, väkivaltaiseksi, 50-lukulaiseksi, alistavaksi ym. ym. tai ainakin on alapeukutettu rankasti.
No täällä ehdotettiin, että jos lapsi on syönyt kaapista omin luvin jotain kiellettyä, niin käy itse ostamassa lähikaupasta uuden. 13-vuotiaalta onnistunee jo. Miltä itsestäsi kuulostaa kaksi vaihtoehtoista skenaariota:
Vaihtoehto 1
Äiti tulee kotiin ja huomaa, että poika on syönyt ruoanlaittoon tarkoitetun mozzarellapallon kaapista.
Äiti: Taasko sä oot syönyt jääkaapista omin luvin, miksi sä oot niin epäluotettava!? Nyt tulee loppuviikko pelikieltoa. *Lähtee äkäisenä ostamaan uutta mozzarellaa.
Vaihtoehto 2
Äiti: Muistatko kun sanoin aamulla, että mozzarellaa ei saa syödä, se oli tarkoitettu ruoanlaittoon.
Poika: En muistanut.
Äiti: Voi harmi, nyt mä en pysty jatkamaan ruoanlaittoa. Käy ostamassa uusi, mä annan sulle rahan.
Poika: Ei jaksa.
Äiti: Mutta mä en pysty jatkamaan ruoanlaittoa, ennen kuin mozzarella on ostettu. Ja nyt se on sun tehtävä käydä ostamassa, kun olet syönyt entisen.
Poika: Mä katon tän videon.
Äiti: Nyt me tehdään niin, että katsot sen videon sitten kun olet käynyt ostamassa mozzarellan. (Ottaa puhelimen tarvittaessa pois.) Tässä rahat, sitten voit jatkaa videon katsomista.
Eli siis viimesijainen uhkaus sinulla on tuossa se, että ottaa puhelimen pois. Ap oli yrittänyt ottaa puhelimen pois lyhyemmäksi ja pidemmäksi aikaa, mutta ei ollut toiminut, eli miksi se tässä sinun versiossasi toimisi?
Siksi, että puhelimen voi ansaita takaisin ostamalla uuden mozzarellan. Lapsella on siis mahdollisuus vaikuttaa tekojensa seurauksiin vielä tässä vaiheessa toisin kuin pelikieltoversiossa. Lue myös jatkovastaukseni.
Jos ilman puhelinta olo ei ole sanottava pelote, niin miksi lapsi lähtisi kauppaan ja vielä käyttäisi omia rahojaan kauppareissuun? Varsinkin kun tietää kuitenkin saavansa puhelimen pian takaisin, koska pitkiä aikoja kestävä puhelinkielto olisi "epäinhimillinen"?
Ai sä vielä jaksat? No väännetään ratakiskosta. Jos lapsen pitää korvata ostos omista rahoistaan, vanhempi voi vähentää vastaavan summan seuraavista viikkorahoista. Monille teineille puhelimen menetys illaksi on ihan riittävä motivaatio kaupassa käymiseen. Asian voi kääntää omissa ja lapsen ajatuksissa pikemminkin niin että kun X niin sitten Y eli kun käyt kaupassa, saat jatkaa videon katsomista, kuten äiti esimerkissä tekikin. Ei niin että jos ET käy kaupassa, niin puhelin menee takavarikkoon. Kyllä mä itsekin motivoituisin ensimmäisestä vaihtoehdosta paljon enemmän. Tää jos x niin y toimii jo alle kouluikäisten kanssa.
Jos puhelimen menetys ei ole riittävä motivaatio, vanhemman kuuluu tietää, mikä on. Kuitenkin niin että seuraus on looginen ja sopivassa suhteessa rikkomukseen. Jos oletetaan että teini alkaisi säännöllisesti ja systemaattisesti sabotoimaan ruoanlaittoa, voisi looginen seuraus olla että hän huolehtii jonkin aikaa itse omasta ruoanlaitostaa. Äiti voi tuoda kaupasta ainekset (tyyliin jauhelihaa, tomaattimurskaa, makaronia, kananmunia, ei mitään pakastepitsoja) ja teini sitten laittaa niistä ruokaa itse tai on laittamatta. Karkkirahoja ei tarvitse antaa tällöin ollenkaan. Tämä on kuitenkin jo aika ääritapaus, joka on seuraus tahallisesta kiusaamisesta ja sabotaasista. Ja sen tarkoitus on, että nuori ottaa itse vastuun tekemisistään, ei se että vanhempi saa kostaa lapselle.
Ylipäätään seuraamukset eivät ole "kostoja", vaan ratkaisuja tilanteisiin niin että lapsi ja nuori oppii toimimaan itse vastuullisesti, ei vain alistumaan vanhemman määräyksiin.
Sitten kun kyse on oikeasti vaikeasta tapauksesta voi tapahtua seuraavaa, vaikka kuinka loogista olisi: vähennetään viikkorahoista, mitä teini otti luvatta-> varastaa kaupasta, kun ei ole rahaa. Otetaan puhelimesta datayhteys pois kunnes menee kouluun -> teini karkaa kotoa. Näin kävi meillä. Edelleen, jos ei ole omakohtaista kokemusta oikeasti uhmakkaan teinin kasvattamisesta, turha tulla pätemään. Tuota mozzarella-esimerkkiä lukiessa pääsi tahaton naurunpyrskähdys, sen verran naivi se oli. Ymmärrän, että tarkoita hyvää, mutta et oikeasti tiedä mistä puhut. Jos ei ole itse kasvattanut haastavaa teiniä, aivan turha kommentoida yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitäon kirjoitti:
Laittaisin niin rajut rangaistukset että tuntuu. Sanoo laki mitä hyvänsä niin teet karhunpalveluksen lapsellesi jollet nin tee. Tosin tiedän yhden tapauksen josta jo 7v näki että nyt on toivoton tapaus ilm jonkinlaista psykopatiaa kyseessä. Esim. Jos tämä lapsi ei saanut jossain asiassa tahtoaan läpi aloitti hän nälkälakon, siis 7v aloitti nälkälakon joka myös piti!
Sen verran mitä mä olen tätä elämää nähnyt, niin kaikkein epärehellisimmät ja kieroimmat lapset, sekä huonoimmat välit perheen sisällä on niissä perheissä, joissa lasten kasvattaminen on rangaistuskeskeistä.
Noissa lapset tekee mitä vaan, valehtelee suut ja silmät täyteen ja vanhempien selän takana sikailee menemään oikein kunnolla, koska kapinoivat vanhempiaan vastaan, ja oikein toimimisella ei ole mitään merkitystä, vaan tärkeintä on yrittää välttää rangaistukset.
Tällaisten perheiden vanhemmat kyllä pitävät itseään oikein mestarikasvattajina, ja katsovat nenänvarttaan pitkin perheitä, joissa mennään sillä keskustelulla ja lasten ( kaikkien perheenjäsenten) kunnioituksella.
Olet siis sitä mieltä, että rangaistuksia ei tule olla? Tai ainakin, että rangaistesssa tulee valita sellaisen tyyppiset rangaistuskeinot jotka eivät tehoa kyseiseen lapseen (kuten ap näyttää tehneen)?
Ap:n tapauksessa on turha rangaista asioista, joissa ei ole rangaistavaa. Yläkoululainen saa käyttää nettiä automatkoilla, saa tehdä läksyt treenien jälkeen jos siltä tuntuu jne.
Pelaamista järkevä vanhempi rajoittaa, jos koulu, harrastukset tai yöuni kärsii. Silloinkin rajoitus suhteutetaan ongelmaan eli otetaan laitteet pois yöksi niin ei yöuni kärsi jne. eikä viedä määrättömäksi ajaksi.
Jos tuollaiset asiat on ap:lle ongelma kuten kuvaili, niin ei ole normaalia teinin vanhemmuutta vaan kontrollifriikkiyttä.
Jos on nettikiellossa rangaistuksena, niin pitääkö sitten sallia netin käyttö kuitenkin?
Niin ja miten sitten kotiintuloajat (kontrollifriikkeyttä sinusta?), ruuanlaittotarpeiden napostelu (kontrollifriikkeyttä?), läksyjen tekemättä jättäminen (kontrollifriikkeyttä?) ja muut mistä ap mainitsi?
Miksi pitäisi olla nettikiellossa rangaistuksena? Typerä rangaistus. Siitä tulee noidankehä: ikätasoon nähden hölmö sääntö johtaa säännön rikkomiseen ja rangaistukseen, joka johtaa taas rangaistuksen rikkomiseen. 13-vuotiaskin on ajatteleva ihminen ja tajuaa, ettei häntä pitäisi kohdella jonain aivottonana olentona.
Ap ei maininnut, ettei teini tee läksyjä, vaan ettei tee läksyjä ennen treenejä. Miksi pitää noin hassua sääntöä?
No ei kannattaisi olla nettikiellossa rangaistuksena jos se kerran ei poikaan tehoa, mutta jos jo määrätyn rangaistuksen valvonnasta lähtee lipsumaan, niin silloin saa kyllä sanoa hei hei omalle auktoriteetilleen.
Jos rangaistus on jo lähtökohtaisesti hölmö, peli on jo siinä vaiheessa menetetty. Kuukauden puhelinkielto esimerkiksi on sellainen.
Miten ihmeessä lasta edes pystyy rangaista näin vuonna 2020? Tässäkin ketjussa on joka ikinen ehdotettu rangaistus tuomittu hölmöksi, traumaattiseksi, väkivaltaiseksi, 50-lukulaiseksi, alistavaksi ym. ym. tai ainakin on alapeukutettu rankasti.
No täällä ehdotettiin, että jos lapsi on syönyt kaapista omin luvin jotain kiellettyä, niin käy itse ostamassa lähikaupasta uuden. 13-vuotiaalta onnistunee jo. Miltä itsestäsi kuulostaa kaksi vaihtoehtoista skenaariota:
Vaihtoehto 1
Äiti tulee kotiin ja huomaa, että poika on syönyt ruoanlaittoon tarkoitetun mozzarellapallon kaapista.
Äiti: Taasko sä oot syönyt jääkaapista omin luvin, miksi sä oot niin epäluotettava!? Nyt tulee loppuviikko pelikieltoa. *Lähtee äkäisenä ostamaan uutta mozzarellaa.
Vaihtoehto 2
Äiti: Muistatko kun sanoin aamulla, että mozzarellaa ei saa syödä, se oli tarkoitettu ruoanlaittoon.
Poika: En muistanut.
Äiti: Voi harmi, nyt mä en pysty jatkamaan ruoanlaittoa. Käy ostamassa uusi, mä annan sulle rahan.
Poika: Ei jaksa.
Äiti: Mutta mä en pysty jatkamaan ruoanlaittoa, ennen kuin mozzarella on ostettu. Ja nyt se on sun tehtävä käydä ostamassa, kun olet syönyt entisen.
Poika: Mä katon tän videon.
Äiti: Nyt me tehdään niin, että katsot sen videon sitten kun olet käynyt ostamassa mozzarellan. (Ottaa puhelimen tarvittaessa pois.) Tässä rahat, sitten voit jatkaa videon katsomista.
Eli siis viimesijainen uhkaus sinulla on tuossa se, että ottaa puhelimen pois. Ap oli yrittänyt ottaa puhelimen pois lyhyemmäksi ja pidemmäksi aikaa, mutta ei ollut toiminut, eli miksi se tässä sinun versiossasi toimisi?
Siksi, että puhelimen voi ansaita takaisin ostamalla uuden mozzarellan. Lapsella on siis mahdollisuus vaikuttaa tekojensa seurauksiin vielä tässä vaiheessa toisin kuin pelikieltoversiossa. Lue myös jatkovastaukseni.
Jos ilman puhelinta olo ei ole sanottava pelote, niin miksi lapsi lähtisi kauppaan ja vielä käyttäisi omia rahojaan kauppareissuun? Varsinkin kun tietää kuitenkin saavansa puhelimen pian takaisin, koska pitkiä aikoja kestävä puhelinkielto olisi "epäinhimillinen"?
Ai sä vielä jaksat? No väännetään ratakiskosta. Jos lapsen pitää korvata ostos omista rahoistaan, vanhempi voi vähentää vastaavan summan seuraavista viikkorahoista. Monille teineille puhelimen menetys illaksi on ihan riittävä motivaatio kaupassa käymiseen. Asian voi kääntää omissa ja lapsen ajatuksissa pikemminkin niin että kun X niin sitten Y eli kun käyt kaupassa, saat jatkaa videon katsomista, kuten äiti esimerkissä tekikin. Ei niin että jos ET käy kaupassa, niin puhelin menee takavarikkoon. Kyllä mä itsekin motivoituisin ensimmäisestä vaihtoehdosta paljon enemmän. Tää jos x niin y toimii jo alle kouluikäisten kanssa.
Jos puhelimen menetys ei ole riittävä motivaatio, vanhemman kuuluu tietää, mikä on. Kuitenkin niin että seuraus on looginen ja sopivassa suhteessa rikkomukseen. Jos oletetaan että teini alkaisi säännöllisesti ja systemaattisesti sabotoimaan ruoanlaittoa, voisi looginen seuraus olla että hän huolehtii jonkin aikaa itse omasta ruoanlaitostaa. Äiti voi tuoda kaupasta ainekset (tyyliin jauhelihaa, tomaattimurskaa, makaronia, kananmunia, ei mitään pakastepitsoja) ja teini sitten laittaa niistä ruokaa itse tai on laittamatta. Karkkirahoja ei tarvitse antaa tällöin ollenkaan. Tämä on kuitenkin jo aika ääritapaus, joka on seuraus tahallisesta kiusaamisesta ja sabotaasista. Ja sen tarkoitus on, että nuori ottaa itse vastuun tekemisistään, ei se että vanhempi saa kostaa lapselle.
Ylipäätään seuraamukset eivät ole "kostoja", vaan ratkaisuja tilanteisiin niin että lapsi ja nuori oppii toimimaan itse vastuullisesti, ei vain alistumaan vanhemman määräyksiin.
Meillä ei lapsella ole viikkorahaa eikä myöskään ole riippuvainen puhelimestaan. Välillä puhelin jää/unohtuu kotiin, kun menee kouluun/kaverille, ja akkukin siitä saattaa olla loppu päiväkaudet.
Ap kysyi kokemuksia. Täällä suurin osa vastaajista on helppojen lasten vanhempia, joilla ei ole pienintäkään kokemusta vastaavasta ja joiden ainoa motivaatio kommentoimiseen, on oman sädekehän kiillottaminen ja muutenkin vaikeassa tilanteessa olevan ap:n mollaaminen. Hävetkää! Tuo ei auta ap:ta millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitäon kirjoitti:
Laittaisin niin rajut rangaistukset että tuntuu. Sanoo laki mitä hyvänsä niin teet karhunpalveluksen lapsellesi jollet nin tee. Tosin tiedän yhden tapauksen josta jo 7v näki että nyt on toivoton tapaus ilm jonkinlaista psykopatiaa kyseessä. Esim. Jos tämä lapsi ei saanut jossain asiassa tahtoaan läpi aloitti hän nälkälakon, siis 7v aloitti nälkälakon joka myös piti!
Sen verran mitä mä olen tätä elämää nähnyt, niin kaikkein epärehellisimmät ja kieroimmat lapset, sekä huonoimmat välit perheen sisällä on niissä perheissä, joissa lasten kasvattaminen on rangaistuskeskeistä.
Noissa lapset tekee mitä vaan, valehtelee suut ja silmät täyteen ja vanhempien selän takana sikailee menemään oikein kunnolla, koska kapinoivat vanhempiaan vastaan, ja oikein toimimisella ei ole mitään merkitystä, vaan tärkeintä on yrittää välttää rangaistukset.
Tällaisten perheiden vanhemmat kyllä pitävät itseään oikein mestarikasvattajina, ja katsovat nenänvarttaan pitkin perheitä, joissa mennään sillä keskustelulla ja lasten ( kaikkien perheenjäsenten) kunnioituksella.
Olet siis sitä mieltä, että rangaistuksia ei tule olla? Tai ainakin, että rangaistesssa tulee valita sellaisen tyyppiset rangaistuskeinot jotka eivät tehoa kyseiseen lapseen (kuten ap näyttää tehneen)?
Ap:n tapauksessa on turha rangaista asioista, joissa ei ole rangaistavaa. Yläkoululainen saa käyttää nettiä automatkoilla, saa tehdä läksyt treenien jälkeen jos siltä tuntuu jne.
Pelaamista järkevä vanhempi rajoittaa, jos koulu, harrastukset tai yöuni kärsii. Silloinkin rajoitus suhteutetaan ongelmaan eli otetaan laitteet pois yöksi niin ei yöuni kärsi jne. eikä viedä määrättömäksi ajaksi.
Jos tuollaiset asiat on ap:lle ongelma kuten kuvaili, niin ei ole normaalia teinin vanhemmuutta vaan kontrollifriikkiyttä.
Jos on nettikiellossa rangaistuksena, niin pitääkö sitten sallia netin käyttö kuitenkin?
Niin ja miten sitten kotiintuloajat (kontrollifriikkeyttä sinusta?), ruuanlaittotarpeiden napostelu (kontrollifriikkeyttä?), läksyjen tekemättä jättäminen (kontrollifriikkeyttä?) ja muut mistä ap mainitsi?
Miksi pitäisi olla nettikiellossa rangaistuksena? Typerä rangaistus. Siitä tulee noidankehä: ikätasoon nähden hölmö sääntö johtaa säännön rikkomiseen ja rangaistukseen, joka johtaa taas rangaistuksen rikkomiseen. 13-vuotiaskin on ajatteleva ihminen ja tajuaa, ettei häntä pitäisi kohdella jonain aivottonana olentona.
Ap ei maininnut, ettei teini tee läksyjä, vaan ettei tee läksyjä ennen treenejä. Miksi pitää noin hassua sääntöä?
No ei kannattaisi olla nettikiellossa rangaistuksena jos se kerran ei poikaan tehoa, mutta jos jo määrätyn rangaistuksen valvonnasta lähtee lipsumaan, niin silloin saa kyllä sanoa hei hei omalle auktoriteetilleen.
Jos rangaistus on jo lähtökohtaisesti hölmö, peli on jo siinä vaiheessa menetetty. Kuukauden puhelinkielto esimerkiksi on sellainen.
Miten ihmeessä lasta edes pystyy rangaista näin vuonna 2020? Tässäkin ketjussa on joka ikinen ehdotettu rangaistus tuomittu hölmöksi, traumaattiseksi, väkivaltaiseksi, 50-lukulaiseksi, alistavaksi ym. ym. tai ainakin on alapeukutettu rankasti.
No täällä ehdotettiin, että jos lapsi on syönyt kaapista omin luvin jotain kiellettyä, niin käy itse ostamassa lähikaupasta uuden. 13-vuotiaalta onnistunee jo. Miltä itsestäsi kuulostaa kaksi vaihtoehtoista skenaariota:
Vaihtoehto 1
Äiti tulee kotiin ja huomaa, että poika on syönyt ruoanlaittoon tarkoitetun mozzarellapallon kaapista.
Äiti: Taasko sä oot syönyt jääkaapista omin luvin, miksi sä oot niin epäluotettava!? Nyt tulee loppuviikko pelikieltoa. *Lähtee äkäisenä ostamaan uutta mozzarellaa.
Vaihtoehto 2
Äiti: Muistatko kun sanoin aamulla, että mozzarellaa ei saa syödä, se oli tarkoitettu ruoanlaittoon.
Poika: En muistanut.
Äiti: Voi harmi, nyt mä en pysty jatkamaan ruoanlaittoa. Käy ostamassa uusi, mä annan sulle rahan.
Poika: Ei jaksa.
Äiti: Mutta mä en pysty jatkamaan ruoanlaittoa, ennen kuin mozzarella on ostettu. Ja nyt se on sun tehtävä käydä ostamassa, kun olet syönyt entisen.
Poika: Mä katon tän videon.
Äiti: Nyt me tehdään niin, että katsot sen videon sitten kun olet käynyt ostamassa mozzarellan. (Ottaa puhelimen tarvittaessa pois.) Tässä rahat, sitten voit jatkaa videon katsomista.
Eli siis viimesijainen uhkaus sinulla on tuossa se, että ottaa puhelimen pois. Ap oli yrittänyt ottaa puhelimen pois lyhyemmäksi ja pidemmäksi aikaa, mutta ei ollut toiminut, eli miksi se tässä sinun versiossasi toimisi?
Siksi, että puhelimen voi ansaita takaisin ostamalla uuden mozzarellan. Lapsella on siis mahdollisuus vaikuttaa tekojensa seurauksiin vielä tässä vaiheessa toisin kuin pelikieltoversiossa. Lue myös jatkovastaukseni.
Jos ilman puhelinta olo ei ole sanottava pelote, niin miksi lapsi lähtisi kauppaan ja vielä käyttäisi omia rahojaan kauppareissuun? Varsinkin kun tietää kuitenkin saavansa puhelimen pian takaisin, koska pitkiä aikoja kestävä puhelinkielto olisi "epäinhimillinen"?
Ai sä vielä jaksat? No väännetään ratakiskosta. Jos lapsen pitää korvata ostos omista rahoistaan, vanhempi voi vähentää vastaavan summan seuraavista viikkorahoista. Monille teineille puhelimen menetys illaksi on ihan riittävä motivaatio kaupassa käymiseen. Asian voi kääntää omissa ja lapsen ajatuksissa pikemminkin niin että kun X niin sitten Y eli kun käyt kaupassa, saat jatkaa videon katsomista, kuten äiti esimerkissä tekikin. Ei niin että jos ET käy kaupassa, niin puhelin menee takavarikkoon. Kyllä mä itsekin motivoituisin ensimmäisestä vaihtoehdosta paljon enemmän. Tää jos x niin y toimii jo alle kouluikäisten kanssa.
Jos puhelimen menetys ei ole riittävä motivaatio, vanhemman kuuluu tietää, mikä on. Kuitenkin niin että seuraus on looginen ja sopivassa suhteessa rikkomukseen. Jos oletetaan että teini alkaisi säännöllisesti ja systemaattisesti sabotoimaan ruoanlaittoa, voisi looginen seuraus olla että hän huolehtii jonkin aikaa itse omasta ruoanlaitostaa. Äiti voi tuoda kaupasta ainekset (tyyliin jauhelihaa, tomaattimurskaa, makaronia, kananmunia, ei mitään pakastepitsoja) ja teini sitten laittaa niistä ruokaa itse tai on laittamatta. Karkkirahoja ei tarvitse antaa tällöin ollenkaan. Tämä on kuitenkin jo aika ääritapaus, joka on seuraus tahallisesta kiusaamisesta ja sabotaasista. Ja sen tarkoitus on, että nuori ottaa itse vastuun tekemisistään, ei se että vanhempi saa kostaa lapselle.
Ylipäätään seuraamukset eivät ole "kostoja", vaan ratkaisuja tilanteisiin niin että lapsi ja nuori oppii toimimaan itse vastuullisesti, ei vain alistumaan vanhemman määräyksiin.
Sitten kun kyse on oikeasti vaikeasta tapauksesta voi tapahtua seuraavaa, vaikka kuinka loogista olisi: vähennetään viikkorahoista, mitä teini otti luvatta-> varastaa kaupasta, kun ei ole rahaa. Otetaan puhelimesta datayhteys pois kunnes menee kouluun -> teini karkaa kotoa. Näin kävi meillä. Edelleen, jos ei ole omakohtaista kokemusta oikeasti uhmakkaan teinin kasvattamisesta, turha tulla pätemään. Tuota mozzarella-esimerkkiä lukiessa pääsi tahaton naurunpyrskähdys, sen verran naivi se oli. Ymmärrän, että tarkoita hyvää, mutta et oikeasti tiedä mistä puhut. Jos ei ole itse kasvattanut haastavaa teiniä, aivan turha kommentoida yhtään mitään.
Vastasin tähän kommenttiin.
"Miten ihmeessä lasta edes pystyy rangaista näin vuonna 2020? Tässäkin ketjussa on joka ikinen ehdotettu rangaistus tuomittu hölmöksi, traumaattiseksi, väkivaltaiseksi, 50-lukulaiseksi, alistavaksi ym. ym. tai ainakin on alapeukutettu rankasti."
Kommentissa, johon vastsasin, ei puhuttu haastavasta teinistä.
Itse ehdotin loogista vaihtoehtoa ketjussa mainituille rangaistuksille, kuten nurkassa seisottamiselle tai kuukauden puhelintakavarikolle.
Jos tilanne on kuvaamasi kaltainen, on syytä hakea ulkopuolista apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitäon kirjoitti:
Laittaisin niin rajut rangaistukset että tuntuu. Sanoo laki mitä hyvänsä niin teet karhunpalveluksen lapsellesi jollet nin tee. Tosin tiedän yhden tapauksen josta jo 7v näki että nyt on toivoton tapaus ilm jonkinlaista psykopatiaa kyseessä. Esim. Jos tämä lapsi ei saanut jossain asiassa tahtoaan läpi aloitti hän nälkälakon, siis 7v aloitti nälkälakon joka myös piti!
Sen verran mitä mä olen tätä elämää nähnyt, niin kaikkein epärehellisimmät ja kieroimmat lapset, sekä huonoimmat välit perheen sisällä on niissä perheissä, joissa lasten kasvattaminen on rangaistuskeskeistä.
Noissa lapset tekee mitä vaan, valehtelee suut ja silmät täyteen ja vanhempien selän takana sikailee menemään oikein kunnolla, koska kapinoivat vanhempiaan vastaan, ja oikein toimimisella ei ole mitään merkitystä, vaan tärkeintä on yrittää välttää rangaistukset.
Tällaisten perheiden vanhemmat kyllä pitävät itseään oikein mestarikasvattajina, ja katsovat nenänvarttaan pitkin perheitä, joissa mennään sillä keskustelulla ja lasten ( kaikkien perheenjäsenten) kunnioituksella.
Olet siis sitä mieltä, että rangaistuksia ei tule olla? Tai ainakin, että rangaistesssa tulee valita sellaisen tyyppiset rangaistuskeinot jotka eivät tehoa kyseiseen lapseen (kuten ap näyttää tehneen)?
Ap:n tapauksessa on turha rangaista asioista, joissa ei ole rangaistavaa. Yläkoululainen saa käyttää nettiä automatkoilla, saa tehdä läksyt treenien jälkeen jos siltä tuntuu jne.
Pelaamista järkevä vanhempi rajoittaa, jos koulu, harrastukset tai yöuni kärsii. Silloinkin rajoitus suhteutetaan ongelmaan eli otetaan laitteet pois yöksi niin ei yöuni kärsi jne. eikä viedä määrättömäksi ajaksi.
Jos tuollaiset asiat on ap:lle ongelma kuten kuvaili, niin ei ole normaalia teinin vanhemmuutta vaan kontrollifriikkiyttä.
Jos on nettikiellossa rangaistuksena, niin pitääkö sitten sallia netin käyttö kuitenkin?
Niin ja miten sitten kotiintuloajat (kontrollifriikkeyttä sinusta?), ruuanlaittotarpeiden napostelu (kontrollifriikkeyttä?), läksyjen tekemättä jättäminen (kontrollifriikkeyttä?) ja muut mistä ap mainitsi?
Miksi pitäisi olla nettikiellossa rangaistuksena? Typerä rangaistus. Siitä tulee noidankehä: ikätasoon nähden hölmö sääntö johtaa säännön rikkomiseen ja rangaistukseen, joka johtaa taas rangaistuksen rikkomiseen. 13-vuotiaskin on ajatteleva ihminen ja tajuaa, ettei häntä pitäisi kohdella jonain aivottonana olentona.
Ap ei maininnut, ettei teini tee läksyjä, vaan ettei tee läksyjä ennen treenejä. Miksi pitää noin hassua sääntöä?
No ei kannattaisi olla nettikiellossa rangaistuksena jos se kerran ei poikaan tehoa, mutta jos jo määrätyn rangaistuksen valvonnasta lähtee lipsumaan, niin silloin saa kyllä sanoa hei hei omalle auktoriteetilleen.
Jos rangaistus on jo lähtökohtaisesti hölmö, peli on jo siinä vaiheessa menetetty. Kuukauden puhelinkielto esimerkiksi on sellainen.
Miten ihmeessä lasta edes pystyy rangaista näin vuonna 2020? Tässäkin ketjussa on joka ikinen ehdotettu rangaistus tuomittu hölmöksi, traumaattiseksi, väkivaltaiseksi, 50-lukulaiseksi, alistavaksi ym. ym. tai ainakin on alapeukutettu rankasti.
No täällä ehdotettiin, että jos lapsi on syönyt kaapista omin luvin jotain kiellettyä, niin käy itse ostamassa lähikaupasta uuden. 13-vuotiaalta onnistunee jo. Miltä itsestäsi kuulostaa kaksi vaihtoehtoista skenaariota:
Vaihtoehto 1
Äiti tulee kotiin ja huomaa, että poika on syönyt ruoanlaittoon tarkoitetun mozzarellapallon kaapista.
Äiti: Taasko sä oot syönyt jääkaapista omin luvin, miksi sä oot niin epäluotettava!? Nyt tulee loppuviikko pelikieltoa. *Lähtee äkäisenä ostamaan uutta mozzarellaa.
Vaihtoehto 2
Äiti: Muistatko kun sanoin aamulla, että mozzarellaa ei saa syödä, se oli tarkoitettu ruoanlaittoon.
Poika: En muistanut.
Äiti: Voi harmi, nyt mä en pysty jatkamaan ruoanlaittoa. Käy ostamassa uusi, mä annan sulle rahan.
Poika: Ei jaksa.
Äiti: Mutta mä en pysty jatkamaan ruoanlaittoa, ennen kuin mozzarella on ostettu. Ja nyt se on sun tehtävä käydä ostamassa, kun olet syönyt entisen.
Poika: Mä katon tän videon.
Äiti: Nyt me tehdään niin, että katsot sen videon sitten kun olet käynyt ostamassa mozzarellan. (Ottaa puhelimen tarvittaessa pois.) Tässä rahat, sitten voit jatkaa videon katsomista.
Eli siis viimesijainen uhkaus sinulla on tuossa se, että ottaa puhelimen pois. Ap oli yrittänyt ottaa puhelimen pois lyhyemmäksi ja pidemmäksi aikaa, mutta ei ollut toiminut, eli miksi se tässä sinun versiossasi toimisi?
Siksi, että puhelimen voi ansaita takaisin ostamalla uuden mozzarellan. Lapsella on siis mahdollisuus vaikuttaa tekojensa seurauksiin vielä tässä vaiheessa toisin kuin pelikieltoversiossa. Lue myös jatkovastaukseni.
Jos ilman puhelinta olo ei ole sanottava pelote, niin miksi lapsi lähtisi kauppaan ja vielä käyttäisi omia rahojaan kauppareissuun? Varsinkin kun tietää kuitenkin saavansa puhelimen pian takaisin, koska pitkiä aikoja kestävä puhelinkielto olisi "epäinhimillinen"?
Ai sä vielä jaksat? No väännetään ratakiskosta. Jos lapsen pitää korvata ostos omista rahoistaan, vanhempi voi vähentää vastaavan summan seuraavista viikkorahoista. Monille teineille puhelimen menetys illaksi on ihan riittävä motivaatio kaupassa käymiseen. Asian voi kääntää omissa ja lapsen ajatuksissa pikemminkin niin että kun X niin sitten Y eli kun käyt kaupassa, saat jatkaa videon katsomista, kuten äiti esimerkissä tekikin. Ei niin että jos ET käy kaupassa, niin puhelin menee takavarikkoon. Kyllä mä itsekin motivoituisin ensimmäisestä vaihtoehdosta paljon enemmän. Tää jos x niin y toimii jo alle kouluikäisten kanssa.
Jos puhelimen menetys ei ole riittävä motivaatio, vanhemman kuuluu tietää, mikä on. Kuitenkin niin että seuraus on looginen ja sopivassa suhteessa rikkomukseen. Jos oletetaan että teini alkaisi säännöllisesti ja systemaattisesti sabotoimaan ruoanlaittoa, voisi looginen seuraus olla että hän huolehtii jonkin aikaa itse omasta ruoanlaitostaa. Äiti voi tuoda kaupasta ainekset (tyyliin jauhelihaa, tomaattimurskaa, makaronia, kananmunia, ei mitään pakastepitsoja) ja teini sitten laittaa niistä ruokaa itse tai on laittamatta. Karkkirahoja ei tarvitse antaa tällöin ollenkaan. Tämä on kuitenkin jo aika ääritapaus, joka on seuraus tahallisesta kiusaamisesta ja sabotaasista. Ja sen tarkoitus on, että nuori ottaa itse vastuun tekemisistään, ei se että vanhempi saa kostaa lapselle.
Ylipäätään seuraamukset eivät ole "kostoja", vaan ratkaisuja tilanteisiin niin että lapsi ja nuori oppii toimimaan itse vastuullisesti, ei vain alistumaan vanhemman määräyksiin.
Sitten kun kyse on oikeasti vaikeasta tapauksesta voi tapahtua seuraavaa, vaikka kuinka loogista olisi: vähennetään viikkorahoista, mitä teini otti luvatta-> varastaa kaupasta, kun ei ole rahaa. Otetaan puhelimesta datayhteys pois kunnes menee kouluun -> teini karkaa kotoa. Näin kävi meillä. Edelleen, jos ei ole omakohtaista kokemusta oikeasti uhmakkaan teinin kasvattamisesta, turha tulla pätemään. Tuota mozzarella-esimerkkiä lukiessa pääsi tahaton naurunpyrskähdys, sen verran naivi se oli. Ymmärrän, että tarkoita hyvää, mutta et oikeasti tiedä mistä puhut. Jos ei ole itse kasvattanut haastavaa teiniä, aivan turha kommentoida yhtään mitään.
Vastasin tähän kommenttiin.
"Miten ihmeessä lasta edes pystyy rangaista näin vuonna 2020? Tässäkin ketjussa on joka ikinen ehdotettu rangaistus tuomittu hölmöksi, traumaattiseksi, väkivaltaiseksi, 50-lukulaiseksi, alistavaksi ym. ym. tai ainakin on alapeukutettu rankasti."Kommentissa, johon vastsasin, ei puhuttu haastavasta teinistä.
Itse ehdotin loogista vaihtoehtoa ketjussa mainituille rangaistuksille, kuten nurkassa seisottamiselle tai kuukauden puhelintakavarikolle.
Jos tilanne on kuvaamasi kaltainen, on syytä hakea ulkopuolista apua.
Mikä on looginen seuraamus vaikka sille, että lapsi myöhästyy jatkuvasti kotiintuloajalta, tonkii papereita ilman lupaa tai laiminlyö läksyt? Olettaen siis, että esimerkiksi kotiarestia ei voi määrätä, koska a) se on rangaistus eikä looginen seuraamus ja b) se ei ole tätä päivää muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyi kokemuksia. Täällä suurin osa vastaajista on helppojen lasten vanhempia, joilla ei ole pienintäkään kokemusta vastaavasta ja joiden ainoa motivaatio kommentoimiseen, on oman sädekehän kiillottaminen ja muutenkin vaikeassa tilanteessa olevan ap:n mollaaminen. Hävetkää! Tuo ei auta ap:ta millään tavalla.
Kyllähän tuolla oli neuvo myös vaikeiden lasten varalta. Eli haetaan lapselle erityislapsidiagnoosi. :D
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun kyse on oikeasti vaikeasta tapauksesta voi tapahtua seuraavaa, vaikka kuinka loogista olisi: vähennetään viikkorahoista, mitä teini otti luvatta-> varastaa kaupasta, kun ei ole rahaa. Otetaan puhelimesta datayhteys pois kunnes menee kouluun -> teini karkaa kotoa. Näin kävi meillä. Edelleen, jos ei ole omakohtaista kokemusta oikeasti uhmakkaan teinin kasvattamisesta, turha tulla pätemään. Tuota mozzarella-esimerkkiä lukiessa pääsi tahaton naurunpyrskähdys, sen verran naivi se oli. Ymmärrän, että tarkoita hyvää, mutta et oikeasti tiedä mistä puhut. Jos ei ole itse kasvattanut haastavaa teiniä, aivan turha kommentoida yhtään mitään.
Ihan mahdollista tämä, mutta periksi ei saa antaa!
Eli seuraavasti:
Varastaa kaupasta --> Joku lapselle tärkeä esine myydään, ja saaduista rahoista maksetaan varastettu tavara kaupalle (mikäli rahaa jää yli, se pidätetään "sakkona"
Teini karkaa --> Ei toimenpiteitä, odotellaan vaan että "routa ajaa porsaan kotiin"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyi kokemuksia. Täällä suurin osa vastaajista on helppojen lasten vanhempia, joilla ei ole pienintäkään kokemusta vastaavasta ja joiden ainoa motivaatio kommentoimiseen, on oman sädekehän kiillottaminen ja muutenkin vaikeassa tilanteessa olevan ap:n mollaaminen. Hävetkää! Tuo ei auta ap:ta millään tavalla.
Kyllähän tuolla oli neuvo myös vaikeiden lasten varalta. Eli haetaan lapselle erityislapsidiagnoosi. :D
Se ei ole mikään huono neuvo, niin kauan kuin muistetaan että diagnoosi ei itsessään ole mikään autuaaksi tekevä ratkaisu, vaan pelkkä välietappi.
Eli esimerkiksi ODD-diagnoosin jälkeen pitää olla valmis ryhtymään niihin hyvin rankkoihinkin kasvatuksellisiin keinoihin mitä tuo kyseinen diagnoosi edellyttää.
Heippa! Kinkkine tilanne ja kuullostaa siltä että olette ajautuneet pattitilanteeseen. Ehdottaisin että hakeudutte perheneuvolaan jotta saatte tilanteeseen uutta näkökulmaa ja ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpä jos lakkaisit pakoilemasta poikaasi ja alkaisitte käymään pitkillä kävelyillä yhdessä? Tai aloittaisitte muun harrastuksen nimenomaan yhdessä. Ihmeitä voisi tapahtua siinä sivussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitäon kirjoitti:
Laittaisin niin rajut rangaistukset että tuntuu. Sanoo laki mitä hyvänsä niin teet karhunpalveluksen lapsellesi jollet nin tee. Tosin tiedän yhden tapauksen josta jo 7v näki että nyt on toivoton tapaus ilm jonkinlaista psykopatiaa kyseessä. Esim. Jos tämä lapsi ei saanut jossain asiassa tahtoaan läpi aloitti hän nälkälakon, siis 7v aloitti nälkälakon joka myös piti!
Sen verran mitä mä olen tätä elämää nähnyt, niin kaikkein epärehellisimmät ja kieroimmat lapset, sekä huonoimmat välit perheen sisällä on niissä perheissä, joissa lasten kasvattaminen on rangaistuskeskeistä.
Noissa lapset tekee mitä vaan, valehtelee suut ja silmät täyteen ja vanhempien selän takana sikailee menemään oikein kunnolla, koska kapinoivat vanhempiaan vastaan, ja oikein toimimisella ei ole mitään merkitystä, vaan tärkeintä on yrittää välttää rangaistukset.
Tällaisten perheiden vanhemmat kyllä pitävät itseään oikein mestarikasvattajina, ja katsovat nenänvarttaan pitkin perheitä, joissa mennään sillä keskustelulla ja lasten ( kaikkien perheenjäsenten) kunnioituksella.
Olet siis sitä mieltä, että rangaistuksia ei tule olla? Tai ainakin, että rangaistesssa tulee valita sellaisen tyyppiset rangaistuskeinot jotka eivät tehoa kyseiseen lapseen (kuten ap näyttää tehneen)?
Ap:n tapauksessa on turha rangaista asioista, joissa ei ole rangaistavaa. Yläkoululainen saa käyttää nettiä automatkoilla, saa tehdä läksyt treenien jälkeen jos siltä tuntuu jne.
Pelaamista järkevä vanhempi rajoittaa, jos koulu, harrastukset tai yöuni kärsii. Silloinkin rajoitus suhteutetaan ongelmaan eli otetaan laitteet pois yöksi niin ei yöuni kärsi jne. eikä viedä määrättömäksi ajaksi.
Jos tuollaiset asiat on ap:lle ongelma kuten kuvaili, niin ei ole normaalia teinin vanhemmuutta vaan kontrollifriikkiyttä.
Jos on nettikiellossa rangaistuksena, niin pitääkö sitten sallia netin käyttö kuitenkin?
Niin ja miten sitten kotiintuloajat (kontrollifriikkeyttä sinusta?), ruuanlaittotarpeiden napostelu (kontrollifriikkeyttä?), läksyjen tekemättä jättäminen (kontrollifriikkeyttä?) ja muut mistä ap mainitsi?
Miksi pitäisi olla nettikiellossa rangaistuksena? Typerä rangaistus. Siitä tulee noidankehä: ikätasoon nähden hölmö sääntö johtaa säännön rikkomiseen ja rangaistukseen, joka johtaa taas rangaistuksen rikkomiseen. 13-vuotiaskin on ajatteleva ihminen ja tajuaa, ettei häntä pitäisi kohdella jonain aivottonana olentona.
Ap ei maininnut, ettei teini tee läksyjä, vaan ettei tee läksyjä ennen treenejä. Miksi pitää noin hassua sääntöä?
No ei kannattaisi olla nettikiellossa rangaistuksena jos se kerran ei poikaan tehoa, mutta jos jo määrätyn rangaistuksen valvonnasta lähtee lipsumaan, niin silloin saa kyllä sanoa hei hei omalle auktoriteetilleen.
Jos rangaistus on jo lähtökohtaisesti hölmö, peli on jo siinä vaiheessa menetetty. Kuukauden puhelinkielto esimerkiksi on sellainen.
Miten ihmeessä lasta edes pystyy rangaista näin vuonna 2020? Tässäkin ketjussa on joka ikinen ehdotettu rangaistus tuomittu hölmöksi, traumaattiseksi, väkivaltaiseksi, 50-lukulaiseksi, alistavaksi ym. ym. tai ainakin on alapeukutettu rankasti.
No täällä ehdotettiin, että jos lapsi on syönyt kaapista omin luvin jotain kiellettyä, niin käy itse ostamassa lähikaupasta uuden. 13-vuotiaalta onnistunee jo. Miltä itsestäsi kuulostaa kaksi vaihtoehtoista skenaariota:
Vaihtoehto 1
Äiti tulee kotiin ja huomaa, että poika on syönyt ruoanlaittoon tarkoitetun mozzarellapallon kaapista.
Äiti: Taasko sä oot syönyt jääkaapista omin luvin, miksi sä oot niin epäluotettava!? Nyt tulee loppuviikko pelikieltoa. *Lähtee äkäisenä ostamaan uutta mozzarellaa.
Vaihtoehto 2
Äiti: Muistatko kun sanoin aamulla, että mozzarellaa ei saa syödä, se oli tarkoitettu ruoanlaittoon.
Poika: En muistanut.
Äiti: Voi harmi, nyt mä en pysty jatkamaan ruoanlaittoa. Käy ostamassa uusi, mä annan sulle rahan.
Poika: Ei jaksa.
Äiti: Mutta mä en pysty jatkamaan ruoanlaittoa, ennen kuin mozzarella on ostettu. Ja nyt se on sun tehtävä käydä ostamassa, kun olet syönyt entisen.
Poika: Mä katon tän videon.
Äiti: Nyt me tehdään niin, että katsot sen videon sitten kun olet käynyt ostamassa mozzarellan. (Ottaa puhelimen tarvittaessa pois.) Tässä rahat, sitten voit jatkaa videon katsomista.
Eli siis viimesijainen uhkaus sinulla on tuossa se, että ottaa puhelimen pois. Ap oli yrittänyt ottaa puhelimen pois lyhyemmäksi ja pidemmäksi aikaa, mutta ei ollut toiminut, eli miksi se tässä sinun versiossasi toimisi?
Siksi, että puhelimen voi ansaita takaisin ostamalla uuden mozzarellan. Lapsella on siis mahdollisuus vaikuttaa tekojensa seurauksiin vielä tässä vaiheessa toisin kuin pelikieltoversiossa. Lue myös jatkovastaukseni.
Jos ilman puhelinta olo ei ole sanottava pelote, niin miksi lapsi lähtisi kauppaan ja vielä käyttäisi omia rahojaan kauppareissuun? Varsinkin kun tietää kuitenkin saavansa puhelimen pian takaisin, koska pitkiä aikoja kestävä puhelinkielto olisi "epäinhimillinen"?
Ai sä vielä jaksat? No väännetään ratakiskosta. Jos lapsen pitää korvata ostos omista rahoistaan, vanhempi voi vähentää vastaavan summan seuraavista viikkorahoista. Monille teineille puhelimen menetys illaksi on ihan riittävä motivaatio kaupassa käymiseen. Asian voi kääntää omissa ja lapsen ajatuksissa pikemminkin niin että kun X niin sitten Y eli kun käyt kaupassa, saat jatkaa videon katsomista, kuten äiti esimerkissä tekikin. Ei niin että jos ET käy kaupassa, niin puhelin menee takavarikkoon. Kyllä mä itsekin motivoituisin ensimmäisestä vaihtoehdosta paljon enemmän. Tää jos x niin y toimii jo alle kouluikäisten kanssa.
Jos puhelimen menetys ei ole riittävä motivaatio, vanhemman kuuluu tietää, mikä on. Kuitenkin niin että seuraus on looginen ja sopivassa suhteessa rikkomukseen. Jos oletetaan että teini alkaisi säännöllisesti ja systemaattisesti sabotoimaan ruoanlaittoa, voisi looginen seuraus olla että hän huolehtii jonkin aikaa itse omasta ruoanlaitostaa. Äiti voi tuoda kaupasta ainekset (tyyliin jauhelihaa, tomaattimurskaa, makaronia, kananmunia, ei mitään pakastepitsoja) ja teini sitten laittaa niistä ruokaa itse tai on laittamatta. Karkkirahoja ei tarvitse antaa tällöin ollenkaan. Tämä on kuitenkin jo aika ääritapaus, joka on seuraus tahallisesta kiusaamisesta ja sabotaasista. Ja sen tarkoitus on, että nuori ottaa itse vastuun tekemisistään, ei se että vanhempi saa kostaa lapselle.
Ylipäätään seuraamukset eivät ole "kostoja", vaan ratkaisuja tilanteisiin niin että lapsi ja nuori oppii toimimaan itse vastuullisesti, ei vain alistumaan vanhemman määräyksiin.
Sitten kun kyse on oikeasti vaikeasta tapauksesta voi tapahtua seuraavaa, vaikka kuinka loogista olisi: vähennetään viikkorahoista, mitä teini otti luvatta-> varastaa kaupasta, kun ei ole rahaa. Otetaan puhelimesta datayhteys pois kunnes menee kouluun -> teini karkaa kotoa. Näin kävi meillä. Edelleen, jos ei ole omakohtaista kokemusta oikeasti uhmakkaan teinin kasvattamisesta, turha tulla pätemään. Tuota mozzarella-esimerkkiä lukiessa pääsi tahaton naurunpyrskähdys, sen verran naivi se oli. Ymmärrän, että tarkoita hyvää, mutta et oikeasti tiedä mistä puhut. Jos ei ole itse kasvattanut haastavaa teiniä, aivan turha kommentoida yhtään mitään.
Vastasin tähän kommenttiin.
"Miten ihmeessä lasta edes pystyy rangaista näin vuonna 2020? Tässäkin ketjussa on joka ikinen ehdotettu rangaistus tuomittu hölmöksi, traumaattiseksi, väkivaltaiseksi, 50-lukulaiseksi, alistavaksi ym. ym. tai ainakin on alapeukutettu rankasti."Kommentissa, johon vastsasin, ei puhuttu haastavasta teinistä.
Itse ehdotin loogista vaihtoehtoa ketjussa mainituille rangaistuksille, kuten nurkassa seisottamiselle tai kuukauden puhelintakavarikolle.
Jos tilanne on kuvaamasi kaltainen, on syytä hakea ulkopuolista apua.
Mikä on looginen seuraamus vaikka sille, että lapsi myöhästyy jatkuvasti kotiintuloajalta, tonkii papereita ilman lupaa tai laiminlyö läksyt? Olettaen siis, että esimerkiksi kotiarestia ei voi määrätä, koska a) se on rangaistus eikä looginen seuraamus ja b) se ei ole tätä päivää muutenkaan.
Mä en ole missään kohti sanonut, että kotiaresti ei voisi olla looginen seuraamus --> jos myöhästyy jatkuvasti sovitusta niin sitten ei mene ulos. Mut ei kotiaresti ole looginen seuraus vaikka siitä että on syönyt jääkaapista mozzarellan. Niin kuin puhelimen takavarikointi ei ole looginen seuraus siitä että on "kiukutellut" (jos kiukuttelu ei liity siis puhelimeen).
En mä väitä että mä tietäisin aina täydellisesti mikä toimii. Jollain toimii joku toinen asia paremmin, jollain huonommin. Yleensä asiat vaatii vanhempien panostusta ja valvontaa joka vähenee pikkuhiljaa kun lapsi kasvaa. Jos laiminlyö läksyt niin sitten joutuu valvontaan että tekee ne. Istutaan keittiön pöydän ääressä vaikka koko viikonlopun ja vanhempi vahtii että lapsi tekee ne. Tuo papereiden tonkiminen on toki hankala, koska lasten ja aikuisten maailmat on siinä suhteessa niin erillään. Mutta koska lapsen impulssikontrolli on vielä kehittymätön, lukollinen kaappi on ihan hyvä vaihtoehto. Samalla voi todeta ettei sinustakaan varmaan kivalta tuntuisi, jos minä tutkisin sun puhelimen ja repun. Ja puhun edelleenkin tavallisista lapsista ja nuorista, en ODD-diagnosoiduista.
Mun lapsi EI ole ns. "helppo". Sen takia olenkin juuri huomannut, että käskyttäminen ja rankaiseminen ei toimi, jukuripää kun on. Perustelu, loogisuus, vastuuttaminen ja vanhemman läsnäolo toimii paljon paremmin. Toki se vaatii itseltä tosi paljon ja välillä menee metsään. Perheneuvolassakin on käyty kun oli pienempi. Olen kirjoittanut näitä vastauksia siksi, että tässä ketjussa kuten av:llä yleensäkin tulee aina muutama kirjoittaja huutelemaan että rankkua, rankkua ja vielä kovempaa rankkua. Muuten menee lapsi pilalle. Helpoimmallahan sitä pääsisi jos voisi vaan hakea risun metsästä niin kuin tuolla aiemmin todettiin. Ja niin on ennen toimittukin. Mutta kyllä mä näen monista nykylapsista että tunnetaidot on paljon paremmalla mallilla kuin omassa lapsuudessa, kun ei mennä rankaisu edellä. Ja saman näen omassa lapsessani.
Enkä todellakaan syytä AP:tä, me ei voida tietää missä kohtaa ongelma on. Mut ei kukaan täällä voi oikeasti tietää AP:n kertoman perusteella että lapsessa on ongelma ja kovemmat rangaistukset ratkaisisi tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi 13v ollut aina epäluotettava.
Pistäkääs nyt valoja vähän kommentoijat!
Kuka äiti kehtaa tuollaista väittää ja sanoa. Kuvitelkaa, aina epäluotettava!
Aloittajan on oltava sukupuoliprovokaattori.
Vierailija kirjoitti:
Onpa kurjaa, kun ladot LAPSEN niskaan, että hän on epäluotettava. Imet motivaation ja uskon itseensä. Hän saa epäluotettavan stigman, jolla hän kurjuuttaa loppuelämäänsä, koska äidin ääni jää takaraivoon.
Hienoa, äiti (ja isä)!
P.S. minä sain aina kuulla olevani laiska ja saamaton (oikeasti koulukiusattu), vielä tänäkin päivänä "toteutan" stigmaani.
Ikävää, että sinuun on lyöty lapsena tuollainen leima. Se ei ole oikein. :(
Toivoisin kuitenkin, että alkaisit aikuisena etsiä keinoja päästä tuosta leimasta eroon. Nyt, kun olet aikuinen, sinulla on mahdollisuus itse vaikuttaa asioihin. Vanhempien lyömän leiman ei tarvitse olla ikuinen.
Kaikkea hyvää elämääsi!
T. kohtalotoveri, jota haukuttiin lapsena lähes päivittäin rumaksi ja tyhmäksi
Jotenkin tästä tulee mieleen kirja Poikani Kevin. Ei tietystikään se loppuratkaisu vaan yksi kirjan päähenkilön eli äidin suurimmista pohdinnoista: miten rangaista lasta, jota mikään asia ei kiinnosta niin paljon, että sen menettämisellä olisi mitään vaikutusta. -Ohis
Kehu ihan kaikesta ja lämpimästi. Kehu keksimälläkin. Kiitä ja hymyile. Jätä nyt ne rangaistukset pois teidän suhteesta. Aloittakaa tosiaan yhteinen harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuolla oli neuvo myös vaikeiden lasten varalta. Eli haetaan lapselle erityislapsidiagnoosi. :D
Se ei ole mikään huono neuvo, niin kauan kuin muistetaan että diagnoosi ei itsessään ole mikään autuaaksi tekevä ratkaisu, vaan pelkkä välietappi.
Eli esimerkiksi ODD-diagnoosin jälkeen pitää olla valmis ryhtymään niihin hyvin rankkoihinkin kasvatuksellisiin keinoihin mitä tuo kyseinen diagnoosi edellyttää.
Jep.
ODD-lapsi todellakin vaatii melko äärimmäisiä otteita, mikä on tietysti rankkaa vanhemmillekin :-/
Jos ja kun lapsi on täysin välinpitämätön säännöistä, siis jo oppinut nauttimaan "vapaasta" elämästä, ei perinteiset normaaleihin lapsiin toimivat kännykän takavarikot ym. enää valitettavasti toimi.
Lapsen vapautta pitää alkaa rajoittaa todella voimakkaasti, niin pitkälle kuin tarve on.
Mutta kuten joku tuolla edellä jo totesikin, kaikilla on "breaking point", se vain pitää kaivaa esiin.
Sanonpahan vain, että nyt on viimeiset hetket tehdä hänelle jotain.
T: minä joka seurustelen aikuisen miehen kanssa, jolle ei laitettu lapsena kuria. Nyt hän on sosiopaatti.
Ap:n poika on syntymäpaha, eikä ap:n kasvatusmenetelmissä mitään vikaa.
Lapsihan on ollut syntymästä asti epäluotettava.
Missä isä?