13v poika, ollut aina epäluotettava, en jaksa enää lastani
Poikaan ei ole koko 13 vuoden aikana luottaa yhtään, ei pienenä, eikä nyt vieläkään. Jos hänelle sanoo jotakin, tekee toisin heti, kun silmä välttää.
Esim. pyytää autossa puhelimeni kuunnellakseen äänikirjaa, mutta kiellän selaamassa nettiä, voi vain kuunnella, heti kun lähden ajamaan enkä huomaa, poika selaa nettiä.
Jos jääkaappiin ostaa jotakin, mikä on tarkoitettu ruuanlaittoon ja erikseen kieltää syömästä, kun poika on hetken yksin kotona, se on syöty.
Pelipaikkoja ei noudata, siksi konsolit on lukitussa kaapissa, saa ne vain peliaikoina.
Jos on kotiintuloaika, ei ikinä ole tullut sovittuun aikaan, aina pitää soittaa monta kertaa ja kehottaa kotiin.
Lupaa tehdä läksyt ennen harkkoja, ei ole KOSKAAN tehnyt omatoimisesti, jollei ole kehottanut kymmeniä kertoja.
Olen kieltänyt tonkimasta laatikoita, missä on työpapereitani, usein ollessaan yksin kotona käy ko. laatikon ja muitakin kaappeja läpi ja penkoo kaiken.
Meillä on useampi lukittu kaappi ja vaatehuone, koska poikaan ei voi luottaa yhtään. Mikään puhe, tai etuuden menetys ei auta. Koulu menee hyvin ja kavereita on. On vaan kamala asua epäluotettavan ihmisen kanssa.
Onko kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (1081)
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esitätkö vielä jotain muuta vai joko myönnät olevasi sama ODD pakkomielteinen? Kirjoitat ihan samantyylisesti ja ei kukaan muu viitsisi sitä rileytä nuin hanakasti liputtaa.
Oliko kysymys retorinen? :)
On ihan sama mitä tähän vastaan, koska sinähän olet jo PÄÄTTÄNYT että olen...Jos myönnän, sinä hihkaiset: ”Arvasin!”
Jos kiellän, sinä hihkaiset: ”Valetta!”Eli miksi vaivautua vastaamaan mitään?
Kohtelu kun tulee olemaan sama kuin jankkaajalla...Jos myös myönnät kaltoinkohdelleesi lastasi niin kieltämättä, et välttämättä saa ihan kovin hyvää kohtelua.
No olen jo aiemmin tässä ketjussa kertonut olevani lapseton, eli olisiko näillä puheilla tämä kysymys nyt kuitattu?
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esitätkö vielä jotain muuta vai joko myönnät olevasi sama ODD pakkomielteinen? Kirjoitat ihan samantyylisesti ja ei kukaan muu viitsisi sitä rileytä nuin hanakasti liputtaa.
Oliko kysymys retorinen? :)
On ihan sama mitä tähän vastaan, koska sinähän olet jo PÄÄTTÄNYT että olen...Jos myönnän, sinä hihkaiset: ”Arvasin!”
Jos kiellän, sinä hihkaiset: ”Valetta!”Eli miksi vaivautua vastaamaan mitään?
Kohtelu kun tulee olemaan sama kuin jankkaajalla...Jos myös myönnät kaltoinkohdelleesi lastasi niin kieltämättä, et välttämättä saa ihan kovin hyvää kohtelua.
No olen jo aiemmin tässä ketjussa kertonut olevani lapseton, eli olisiko näillä puheilla tämä kysymys nyt kuitattu?
Pointtini oli, että tälle jankkaajalle ei kommentoida kärkkäästi koska hänen mielipiteensä eivät ole valtavirtaa, vaan koska hän on myöntänyt syyllistyneensä lapsen kaltoinkohteluun ja puolustaa tätä toimintaa. Viesteistäsi saa usein sen kuvan, että ajattelet ihmisten olevan vihaisia vain siksi, että jankkaajalla oli eri mielipide.
Kyllä se on pitkälti lapsen luonteesta kiinni. Minulla on kaksi aikuista lasta. Samalla lailla kasvatin ja samat neuvot annoin. Toinen oli uhmakas ja kiusasi ja teki jekkuja ja ilkeyksiä aina tälle toiselle. Koulu läksyjään ei tehnyt lähes koskaan vaikka käskin, komensin, pyysin, ja tarjouduin auttamaankin ja jopa lopulta hädissäni yritin lahjoakin. Usein valehteli että ei tullut läksyjä. Annoin kyllä hänelle itselleenkin omaa vastuuta koulutöistään mutta reppu oli sitten usein miten vielä 21 aikaan eteisen nurkassa. Vein repun hänen huoneeseen ja sanoin että tee nyt läksysi niin hän saattoi huutaa kymmenen minuutin kuluttua että, joko mä oon tarpeeksi lukenut, kun oli vaikka kokeet seuraavana päivänä. Kerran kouluakin vaihdettiin kun sitä kiusaamistakin oli ja ajateltiin opettajien kanssa asian auttavan. Lopulta hän sai peruskoulun käytyä, mutta ammattikoulun jätti kesken. Aikuis iällä hänellä on ollut vain lyhyitä työssä oloja. Paljon päihteitten käyttöä ja suuria ongelmia, asunnoista häätöjä ym. Rakastan häntä edelleen, onhan hän lapseni kaikesta huolimatta. Toinen lapseni on täysin erillainen, menestyi koulussa hyvin ja luki itselleen hyvän ammatin ja on muutenkin aina pärjännyt hyvin. Tykkäsi paljon koulusta, ja oli ahkera.
Oli myös hyvin kiltti lapsena ja opettajat aina kehui, kun näki niin paljon vaivaa ja ainekirjoituksetkin oli niin pitkiä että monta sivua, että oli siinä opella lukemista. On avioliitossa ja lapsiakin on. Toinen taas on hyvin yksinäinen ja olen paljon huolissani hänestä. Saman arvoisina rakkaina lapsinani heitä kasvatin ja yhtä paljon aikaa molemmille annoin. Ikävää näin verrata lapsiaan mutta sisarukset voivat olla niin kuin yö ja päivä niin erillaisia. Useinkin tätä mietin ja tunnen kuinka rakastan heitä mutta tämä toisen lapseni kohtalo tuntuu sellaisena kivun sekaisena rakkautena.
Vierailija kirjoitti:
Pointtini oli, että tälle jankkaajalle ei kommentoida kärkkäästi koska hänen mielipiteensä eivät ole valtavirtaa, vaan koska hän on myöntänyt syyllistyneensä lapsen kaltoinkohteluun ja puolustaa tätä toimintaa. Viesteistäsi saa usein sen kuvan, että ajattelet ihmisten olevan vihaisia vain siksi, että jankkaajalla oli eri mielipide.
Okei, asia selvä.
Oma pointtini taas oli, että aika heppoisin perustein mielestäni tuo jankkaaja ”ristiin-naulittiin” täällä...
En ole lukenut ihan koko ketjua, mutta yrittänyt lukea kaikki tuon nimimerkin kommentit, ja niissä ainakin hän näyttää ennemminkin kiistävän kaikenlaisen kaltoinkohtelun, eikä myöntävän.
No, ehkä minulla on mennyt jotain ohitse :-|
Vierailija kirjoitti:
Oma näkemyksesi lapsista on, että ne ovat pieniä enkeleitä jotka eivät ikinä hairahtuisi tekemään toiselle ilkeästi jolleivät vanhemmat ole komentamalla ja rankaisemalla istuttaneet ilkeyden siementä lapseen?
Miksi tämä kommentti saa näin paljon alapeukkuja???
Tällaisina pikku kullannuppuinahan te IHAN KAIKKIA lapsia pidätte!!
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointtini oli, että tälle jankkaajalle ei kommentoida kärkkäästi koska hänen mielipiteensä eivät ole valtavirtaa, vaan koska hän on myöntänyt syyllistyneensä lapsen kaltoinkohteluun ja puolustaa tätä toimintaa. Viesteistäsi saa usein sen kuvan, että ajattelet ihmisten olevan vihaisia vain siksi, että jankkaajalla oli eri mielipide.
Okei, asia selvä.
Oma pointtini taas oli, että aika heppoisin perustein mielestäni tuo jankkaaja ”ristiin-naulittiin” täällä...
En ole lukenut ihan koko ketjua, mutta yrittänyt lukea kaikki tuon nimimerkin kommentit, ja niissä ainakin hän näyttää ennemminkin kiistävän kaikenlaisen kaltoinkohtelun, eikä myöntävän.No, ehkä minulla on mennyt jotain ohitse :-|
Ehkä sinulta meni ohitse esim. se 3h nurkkaseisotus. Jollet sitten pidä sitä hyväksyttävänä kasvatustaktiikkana?
Tuhkelo kirjoitti:
Pakko kommentoida täältä välistä.
Nyt kun siis näyttää siltä että palsta-mammat onnistui savustamaan tuon 'ODD-jankkaajan' ulos. :-D
Kysyikö kukaan millaisissa tilanteissa hän on ollut oman lapsensa kanssa? Ei kysynyt.
Uskoiko kukaan kun hän totesi kokeilleensa ihan kaikkea muuta ennen tuota Rileyn metodiikkaa? Ei uskonut.
Kysyikö kukaan, miten hänen soveltamansa metodiikka on tuottanut tulosta? Ei kysynyt, ei selvästi kiinnosta...
Tuon kirjoittajan soveltamasta metodiikasta voi ja saakin olla montaa eri mieltä, ei siinä mitään.
Mutta tuon ODD-jankkaajan saamat vastaukset oli kyllä toisinaan tosi ala-arvoisia.
Nimittelyä, uhkailua, haukkumista, ivaamista, herkuttelua ajatuksella että hänelle käy huonosti, ihan puhdas lynkkays-meininki täällä.
Eli menkääpä itseenne, ettekö juuri syyllistyneet lähes kaikkeen siihen, mistä häntä syytitte? ;-)
Olen samaa mieltä, että osa syytöksistä meni liian pitkälle. Mutta kyllähän häneltä yritettiin kysyä noita asioita useampaan otteeseen. En nyt jaksa kahlata koko ketjua läpi, mutta esim. viesti 346:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostelee tietää minkä ikäisestä lapsesta on kysymys? Millaiset välinne ovat? Osaatko kertoa miksi lapselle kehittyi ODD?
Missä kaikkialla oireili? Oireileeko edelleen?
Hän ei yleensä vastannut näihin mitään. :/
Vierailija kirjoitti:
Pointtini oli, että tälle jankkaajalle ei kommentoida kärkkäästi koska hänen mielipiteensä eivät ole valtavirtaa, vaan koska hän on myöntänyt syyllistyneensä lapsen kaltoinkohteluun ja puolustaa tätä toimintaa. Viesteistäsi saa usein sen kuvan, että ajattelet ihmisten olevan vihaisia vain siksi, että jankkaajalla oli eri mielipide.
Tämä kaltoinkohtelukin on kyllä aika venyvä käsite...
Jos lapsi pudottaa vahingossa juomalasin lattialle, ja saa tukkapöllyä, se on selvästi kaltoinkohtelua, ei kahta sanaa!
Mutta jos lapsi satuttaa tahallaan pikkusiskoaan, ja saa tämän seurauksena tukkapöllyä, hmmm... En olisi ihan niin valmis puhumaan kaltoinkohtelusta tässä tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on pitkälti lapsen luonteesta kiinni. Minulla on kaksi aikuista lasta. Samalla lailla kasvatin ja samat neuvot annoin. Toinen oli uhmakas ja kiusasi ja teki jekkuja ja ilkeyksiä aina tälle toiselle. Koulu läksyjään ei tehnyt lähes koskaan vaikka käskin, komensin, pyysin, ja tarjouduin auttamaankin ja jopa lopulta hädissäni yritin lahjoakin. Usein valehteli että ei tullut läksyjä. Annoin kyllä hänelle itselleenkin omaa vastuuta koulutöistään mutta reppu oli sitten usein miten vielä 21 aikaan eteisen nurkassa. Vein repun hänen huoneeseen ja sanoin että tee nyt läksysi niin hän saattoi huutaa kymmenen minuutin kuluttua että, joko mä oon tarpeeksi lukenut, kun oli vaikka kokeet seuraavana päivänä. Kerran kouluakin vaihdettiin kun sitä kiusaamistakin oli ja ajateltiin opettajien kanssa asian auttavan. Lopulta hän sai peruskoulun käytyä, mutta ammattikoulun jätti kesken. Aikuis iällä hänellä on ollut vain lyhyitä työssä oloja. Paljon päihteitten käyttöä ja suuria ongelmia, asunnoista häätöjä ym. Rakastan häntä edelleen, onhan hän lapseni kaikesta huolimatta. Toinen lapseni on täysin erillainen, menestyi koulussa hyvin ja luki itselleen hyvän ammatin ja on muutenkin aina pärjännyt hyvin. Tykkäsi paljon koulusta, ja oli ahkera.
Oli myös hyvin kiltti lapsena ja opettajat aina kehui, kun näki niin paljon vaivaa ja ainekirjoituksetkin oli niin pitkiä että monta sivua, että oli siinä opella lukemista. On avioliitossa ja lapsiakin on. Toinen taas on hyvin yksinäinen ja olen paljon huolissani hänestä. Saman arvoisina rakkaina lapsinani heitä kasvatin ja yhtä paljon aikaa molemmille annoin. Ikävää näin verrata lapsiaan mutta sisarukset voivat olla niin kuin yö ja päivä niin erillaisia. Useinkin tätä mietin ja tunnen kuinka rakastan heitä mutta tämä toisen lapseni kohtalo tuntuu sellaisena kivun sekaisena rakkautena.
Lapset voivat kokea hyvinkin erilailla lapsuuden kokemukset, ja ikäkin vaikuttaa todella paljon siihen kuinka lapsi kokee esimerkiksi vanhempien eron, vanhemman masennuksen tai muun vastaavan rankan ajanjakson.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma näkemyksesi lapsista on, että ne ovat pieniä enkeleitä jotka eivät ikinä hairahtuisi tekemään toiselle ilkeästi jolleivät vanhemmat ole komentamalla ja rankaisemalla istuttaneet ilkeyden siementä lapseen?
Miksi tämä kommentti saa näin paljon alapeukkuja???
Tällaisina pikku kullannuppuinahan te IHAN KAIKKIA lapsia pidätte!!
Kyllä ihan kaikki lapset ovat kasvatettavissa kunnollisiksi aikuisiksi. Kukaan ei ole syntyjään paha, vaan kasvuympäristön muokkaamana voi lähteä oikeille tai väärille urille. Tämän takia niihin ammattilaisiin pitäisi hoksata olla ajoissa yhteydessä ja tämän takia nykypäivänä puhutaan paljon varhaisesta puuttumisesta esim. Varhaiskasvatuksen ja neuvolan puolella, että saadaan tuki ja apu ajoissa perille. Tämä ei toki aina ja kaikkien kohdalla valitettavasti toteudu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointtini oli, että tälle jankkaajalle ei kommentoida kärkkäästi koska hänen mielipiteensä eivät ole valtavirtaa, vaan koska hän on myöntänyt syyllistyneensä lapsen kaltoinkohteluun ja puolustaa tätä toimintaa. Viesteistäsi saa usein sen kuvan, että ajattelet ihmisten olevan vihaisia vain siksi, että jankkaajalla oli eri mielipide.
Tämä kaltoinkohtelukin on kyllä aika venyvä käsite...
Jos lapsi pudottaa vahingossa juomalasin lattialle, ja saa tukkapöllyä, se on selvästi kaltoinkohtelua, ei kahta sanaa!Mutta jos lapsi satuttaa tahallaan pikkusiskoaan, ja saa tämän seurauksena tukkapöllyä, hmmm... En olisi ihan niin valmis puhumaan kaltoinkohtelusta tässä tapauksessa.
Kolmen tunnin seisottaminen on aika kyseenalaista, teki lapsi mitä hyvänsä. Jos lapsi tekee niin pahoja asioita, että noin extreme rangaistus on paikallaan, lapsen paikka olisi varmaan psykiatrisessa laitoksessa. Lisäksi ko. jankkaaja sanoi käyttämäänsä kasvatusmetodiin kuuluvan mm. lapsen sängyn ja petivaatteiden viemisen jos lapsi ei tottele, hänen vaatteidensa takavarikoinnin ja korvaamisen mahdollisimman nöyryyttävillä vaatteilla (=nöyrtyy tai on alasti).
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinulta meni ohitse esim. se 3h nurkkaseisotus. Jollet sitten pidä sitä hyväksyttävänä kasvatustaktiikkana?
No sikäli mikäli aiemmin oli jo kokeiltu lyhyempiä aikoja, ja todettu ettei esim. 2h 45min nurkkaseisotuksella ollut mitään tehoa, niin periaatteessa, miksei?
En kyllä osaa yhtään sanoa kuinka tavallista on, että lapsi on niin kovapäinen, ettei tosiaan lyhyemmällä ajalla ”palaa ruotuun”.
Olen kuvitellut että tuollainen 5...15 minuuttia on tyypillisesti jo teholtaan riittävä.
Ehkä nämä ODD:t sitten on ihan oma lukunsa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointtini oli, että tälle jankkaajalle ei kommentoida kärkkäästi koska hänen mielipiteensä eivät ole valtavirtaa, vaan koska hän on myöntänyt syyllistyneensä lapsen kaltoinkohteluun ja puolustaa tätä toimintaa. Viesteistäsi saa usein sen kuvan, että ajattelet ihmisten olevan vihaisia vain siksi, että jankkaajalla oli eri mielipide.
Tämä kaltoinkohtelukin on kyllä aika venyvä käsite...
Jos lapsi pudottaa vahingossa juomalasin lattialle, ja saa tukkapöllyä, se on selvästi kaltoinkohtelua, ei kahta sanaa!Mutta jos lapsi satuttaa tahallaan pikkusiskoaan, ja saa tämän seurauksena tukkapöllyä, hmmm... En olisi ihan niin valmis puhumaan kaltoinkohtelusta tässä tapauksessa.
Toivottavasti et ole töissä päiväkodissa. Jos oma lapseni tönäisisi päiväkodissa kaveria ja menisit aikuisena tönäisemään lastani, niin tekisin sinusta rikosilmoituksen ja vaatisin niin pahoja rangaistuksia kun ikinä voisin. Miksi saisit tehdä niin omalle lapsellesi? Et saisi. Väkivaltaan ei vastata väkivallalla. Ei lasten tai aikuisten kanssa.
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinulta meni ohitse esim. se 3h nurkkaseisotus. Jollet sitten pidä sitä hyväksyttävänä kasvatustaktiikkana?
No sikäli mikäli aiemmin oli jo kokeiltu lyhyempiä aikoja, ja todettu ettei esim. 2h 45min nurkkaseisotuksella ollut mitään tehoa, niin periaatteessa, miksei?
En kyllä osaa yhtään sanoa kuinka tavallista on, että lapsi on niin kovapäinen, ettei tosiaan lyhyemmällä ajalla ”palaa ruotuun”.
Olen kuvitellut että tuollainen 5...15 minuuttia on tyypillisesti jo teholtaan riittävä.
Ehkä nämä ODD:t sitten on ihan oma lukunsa?
Ko. jankkaajan lapsella ei ole diagnosoitu ODD:ta. Hän oli käynyt tapaamassa yhtä jonkin tason ammattilaista, joka oli epäammattimaisesti pelotellut jankkaajaa narsistisella persoonallisuushäiriöllä, vaikka sitä ei todellakaan diagnosoida lapsilla ja moni muukin ongelma voi ilmetä tottelemattomuutena. Esim. neuroepätyypillisillä lapsilla (ADD, ADHD, asperger) voi olla sitä, että he eivät siinä iässä yksinkertaisesti pysty toimimaan kaikkien neurotyypillisten vaatimusten mukaan. Siihen ei mikään seisottaminen auta, kun kyse on aivojen rakenteesta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihan kaikki lapset ovat kasvatettavissa kunnollisiksi aikuisiksi. Kukaan ei ole syntyjään paha...
Olet väärässä.
Kyllä näitäkin tapauksia on, valitettavasti.
Onneksi todella vähän, vähemmän kuin 1%.
Ihan sillä korjasin, koska virheluulosi automaattisesti syyllistää kasvattajan, ja tämä ei ole reilua.
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinulta meni ohitse esim. se 3h nurkkaseisotus. Jollet sitten pidä sitä hyväksyttävänä kasvatustaktiikkana?
No sikäli mikäli aiemmin oli jo kokeiltu lyhyempiä aikoja, ja todettu ettei esim. 2h 45min nurkkaseisotuksella ollut mitään tehoa, niin periaatteessa, miksei?
En kyllä osaa yhtään sanoa kuinka tavallista on, että lapsi on niin kovapäinen, ettei tosiaan lyhyemmällä ajalla ”palaa ruotuun”.
Olen kuvitellut että tuollainen 5...15 minuuttia on tyypillisesti jo teholtaan riittävä.
Ehkä nämä ODD:t sitten on ihan oma lukunsa?
Ja miksi lapsi pitäisi alistaa? Miksi osallistut keskusteluun, jos sinulla ei ole lapsia etkä ymmärrä kasvatuksesta tai ole perehtynyt siihen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihan kaikki lapset ovat kasvatettavissa kunnollisiksi aikuisiksi. Kukaan ei ole syntyjään paha...
Olet väärässä.
Kyllä näitäkin tapauksia on, valitettavasti.
Onneksi todella vähän, vähemmän kuin 1%.Ihan sillä korjasin, koska virheluulosi automaattisesti syyllistää kasvattajan, ja tämä ei ole reilua.
Olet oikeassa, että yksi tapaus (psykopatia) on osoittanut viitteitä siitä, että olisi puhtaasti synnynnäinen aivorakenteen ongelma. Mutta heistäkin on kasvatettavissa lainkuuliaisia kansalaisia, juuri niitä kylmähermoisia kirurgeja.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti et ole töissä päiväkodissa. Jos oma lapseni tönäisisi päiväkodissa kaveria ja menisit aikuisena tönäisemään lastani, niin tekisin sinusta rikosilmoituksen ja vaatisin niin pahoja rangaistuksia kun ikinä voisin. Miksi saisit tehdä niin omalle lapsellesi? Et saisi. Väkivaltaan ei vastata väkivallalla. Ei lasten tai aikuisten kanssa.
Miksi sinun lapsesi saa töniä päiväkodissa muita lapsia ilman mitään seuraamuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma näkemyksesi lapsista on, että ne ovat pieniä enkeleitä jotka eivät ikinä hairahtuisi tekemään toiselle ilkeästi jolleivät vanhemmat ole komentamalla ja rankaisemalla istuttaneet ilkeyden siementä lapseen?
Miksi tämä kommentti saa näin paljon alapeukkuja???
Tällaisina pikku kullannuppuinahan te IHAN KAIKKIA lapsia pidätte!!Kyllä ihan kaikki lapset ovat kasvatettavissa kunnollisiksi aikuisiksi. Kukaan ei ole syntyjään paha, vaan kasvuympäristön muokkaamana voi lähteä oikeille tai väärille urille. Tämän takia niihin ammattilaisiin pitäisi hoksata olla ajoissa yhteydessä ja tämän takia nykypäivänä puhutaan paljon varhaisesta puuttumisesta esim. Varhaiskasvatuksen ja neuvolan puolella, että saadaan tuki ja apu ajoissa perille. Tämä ei toki aina ja kaikkien kohdalla valitettavasti toteudu.
Ei kukaan ole synnynnäisesti hyväkään, vaan sekoitus hyvää ja pahaa. Lisäksi ihmiset ovat itsekkäitä vaihtelevissa määrin.
Jos myös myönnät kaltoinkohdelleesi lastasi niin kieltämättä, et välttämättä saa ihan kovin hyvää kohtelua.