Lue keskustelun säännöt.
13v poika, ollut aina epäluotettava, en jaksa enää lastani
06.12.2020 |
Poikaan ei ole koko 13 vuoden aikana luottaa yhtään, ei pienenä, eikä nyt vieläkään. Jos hänelle sanoo jotakin, tekee toisin heti, kun silmä välttää.
Esim. pyytää autossa puhelimeni kuunnellakseen äänikirjaa, mutta kiellän selaamassa nettiä, voi vain kuunnella, heti kun lähden ajamaan enkä huomaa, poika selaa nettiä.
Jos jääkaappiin ostaa jotakin, mikä on tarkoitettu ruuanlaittoon ja erikseen kieltää syömästä, kun poika on hetken yksin kotona, se on syöty.
Pelipaikkoja ei noudata, siksi konsolit on lukitussa kaapissa, saa ne vain peliaikoina.
Jos on kotiintuloaika, ei ikinä ole tullut sovittuun aikaan, aina pitää soittaa monta kertaa ja kehottaa kotiin.
Lupaa tehdä läksyt ennen harkkoja, ei ole KOSKAAN tehnyt omatoimisesti, jollei ole kehottanut kymmeniä kertoja.
Olen kieltänyt tonkimasta laatikoita, missä on työpapereitani, usein ollessaan yksin kotona käy ko. laatikon ja muitakin kaappeja läpi ja penkoo kaiken.
Meillä on useampi lukittu kaappi ja vaatehuone, koska poikaan ei voi luottaa yhtään. Mikään puhe, tai etuuden menetys ei auta. Koulu menee hyvin ja kavereita on. On vaan kamala asua epäluotettavan ihmisen kanssa.
Onko kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (1081)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin löysin nopealla googletuksella, että liian kova kuri voi AIHEUTTAA ODD:tä, että näin...
Minäkin löysin nopealla googletuksella että liian lepsu, salliva, ja rajaton kasvatustyyli myötävaikuttaa Narsismin syntyyn. että näin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ODD-jankkaaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli keksit itse että lapsellasi on uhmakkuushäiriö ja aloit murtaa hänen mi uttaan.
Mietitkö yhtään omaa aiempaa toimintaasi syyksi sille häiriölke. Eikö tullut mieleen aökaa mupkata itseäsi ja omaa vuorovaikutusta. Sehän auttaa parhaiten.
Ei. Ei tullut. Teit itse diagnoosin ja aloit harjoittaa sadismiasi entistä jääräpäosemmin. Samaa mitä olit ennenkin tehnyt ja sen myötä pakottanut lapselle uhmaa.
Klassista
Teet nyt ensinnäkin aika pitkälle meneviä, toisekseen vääriä, ja kolmanneksi äärimmäisen loukkaavia oletuksia ja väitteitä täällä minusta.
Mikä on motiivisi väittää, että olisin suin päin alkanut käyttää "kovia otteita" heti kun lapseni alkoi käyttäytyä uhmakkaasti???
Ei, kyllä nämä kaikki pehmeät keinot tunteiden sanoittamisesta, neuvottelut ja keskustelut käytiin läpi ihan aluksi, tottakai!
Rileyn oppeihin siirryin vasta siinä vaiheessa, kun kaikki mahdollinen muu oli jo kokeiltu, ja todettu ettei millään "pehmeällä" keinolla ole mitään vaikutusta lapsen käytökseen, se paheni vaan ajan saatossa, siis sen 4 vuoden aikana jolloin näitä pehmeitä keinoja yritin.
Pengoin tuota sinun rakasta rileyta.
Niin kuin arvelinkin, kyseessä on amerikkalainen sadisti, samaa linjaa debi ja michael pearlin kanssa. Tuota on ammattilaiset arvostelleet juurikin siitä, ettei sillä ole mitään tekemistä odd kanssa, vaan pelkkää sadismia, monet vaatii tuolle rileylle tuomiota usassa.
Tiesitkö, että esim. se tyhjään huoneeseen lukitseminen on laitonta suomessa? Toivon, että jäät kiinni siitä mitä olet tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa oli yksi kolmen tunnin seisottaja. Missään tapauksessa se ei ole ok tai laillista.
Näissä.perheissä tämä yksi asia ei ole koskaan ainoa. Kaltoinkohtelua on kaikilla elämänaloillla eikä vanhempi näe niissä mitään ongelmaa. Selitys löytyy aina.
No kerrotko mikä on sopiva maksimi-aika???
Ja nyt tarkkana... Odotan vastausta, joka soveltuu IHAN KAIKILLE lapsille, riippumatta lapsen uhmakkuuden tasosta... ;-)
Huomaatko? Ei ole ihan helppo nakki määritellä sitä...
Taas tätä mustavalkoajattelua, että jos ei voi sanoa jotain tarkkaa rajaa, on kaiken oltava sallittua. Onko sinun mahdollista ajatella, että tässä asiassa on jonkin verran tapauskohtaista joustovaraa, mutta silti myös rajat, joiden ylittäminen katsotaan ylilyönniksi?
No sitähän juuri on tässä tivattu koko ajan. Eli mikä on se raja jonka ylittäminen katsotaan ylilyönniksi? Ja edelleen, että mitä sen rajan ylittämisestä sitten seuraa ja kenen päätöksellä?
Suosittelen, että kysyt tätäkin neuvolasta/lastensuojelusta/poliisilta.
Ajattelin säästää vaivojasi ja koota kaikki viimeisten sivujen kysymykset tähän yhteen. Sinun on sitten helpompi ottaa yhteys viranomaisiin, kun ei tarvitse kahlata ketjua uudestaan läpi.
- Mitä lapsen tulee saada syödä jääkaapista?
- Onko kaltoinkohtelua, jos kieltää lasta hakemasta omatoimisia välipaloja jääkaapista ja ruokailu tapahtuu ruoka-aikoina?
-Onko kaltoinkohtelua, että rangaistuksena kieltää yhtä lasta syömästä jotain herkkua kuten vaikka nakkeja tai kakkua?
- Mitä kaikkea vanhempien omaa lapsi saa ottaa ilman lupaa, ilman että syyllistyy rikokseen?
-Kuinka kauan lasta saa seisottaa nurkassa ennen kuin menee ylilyönniksi? Voitteko antaa tähän tarkan minuuttirajan, joka pätee kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tilanteisiin.
- Mistä te tiedätte, mikä on ok ja mikä ei näissä kaikissa edellä mainituissa tapauksissa?
- Jos en kohtele lastani teiltä saamien ohjeiden mukaisesti, uhkaako minua silloin oikeusprosessi?
Luulen, että kyllä sinä saat tukea vanhemmuuteesi, jos tällaisen kysymyspatterin kanssa jotakuta auttavaa tahoa lähestyt. Tule sitten meillekin kertomaan, millaisen vastauksen sait. ;)
Miksi yrität sanella sääntöjä toisille vanhemmille, mutta jos joku tiukkaa sinulta perusteluja tai tarkennuksia näihin sääntöihin, niin et suostu antamaan vastausta vaan vetoat viranomaisiin?
Tosielämässä voisit vaikka laittaa munalukon jääkaappiin ja pitää avaimen 100% itselläsi, etkä siitä saisi syytettä, vaikka toki alapeukkuja voisi tulla tässä ketjussa.
En yritä sanella sääntöjä, enkä edes halua. Siinä tapauksessahan olisin yrittänyt vastata kysymyksiin itse. Jos tarvitsee kysyä tuollaisia kysymyksiä eikä tosiaan osaa miettiä niihin kohtuullisia, oman perheen tilanteeseen sopivia ja lapsen hyvinvointia tukevia vastauksia, niin sitten on tosiaan syytä hakea tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta.
Etkö tosiaan tajua, että tuollaiset yksityiskohdat ovat lähes aina tapauskohtaisia? Riippuu aina kokonaisuudesta, onko ratkaisu toimiva. Ei tuollaisesta munalukostakaan voi sanoa, että se on joko aina väärin tai ei ikinä väärin. Jos perheessä 1 kk vauva, on ihan sama, onko jääkaapissa munalukko, koska ei se vauva sieltä mitään pysty kuitenkaan ottamaan. Jos perheen teini-ikäisellä lapsella on ahmimishäiriö ja hänen kanssaan on yhdessä sovittu munalukon käyttämisestä, se voi olla hyväkin ratkaisu. Jos perheessä on koululaisia, joille ei anneta mahdollisuutta huolehtia omatoimisesti välipalastaan koulupäivän jälkeen, on asia kyseenalainen. Ja riippuu siitä, mitä kaikkea muuta perheessä on meneillään, tulisiko asiaan puuttua. Jos perheen vanhemmat pitävät jääkaapissa munalukkoa ja asettavat jonkin mielivaltaisen ja epäoikeudenmukaisen ehdon ruoan saamiselle (esim. lapsi ei saa kolmeen päivään ruokaa, jos kokeesta tulee numeroksi alle 9), niin lapsen oikeuksia rikotaan räikeästi.
Lakiin ei tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista kirjata kaikkia niitä tapauksia, joissa munalukon pitäminen jääkaapin ovessa on väärin.
P.S. Miten minusta tuntuu, että seuraavaksi kysyt minulta prosenttiosuutta, kuinka ison osan ajasta vanhempi saa munalukon avainta pitää hallussaan, jos 100 % ei ole sopiva aina ja kaikissa tilanteissa.
Miksi kehotat "hakemaan tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta" jos jollakulla on sinusta poikkeavat näkemykset siitä mikä on perusteltua ja hyväksyttävää kasvatusta?
Aivan samalla tavalla minä voisin väittää, että ne asiat joita sinä pidät hyväksyttävinä ovatkin kyseenalaisia tai täysin tuomittavia, ja sitten ehdotella, että sinun tulisi tehdä itsestäsi lasu tai jotain.
Ei vaan kehotin hakemaan tukea vanhemmuuteen, jos kokee tarvetta saada yksityiskohtaisia ja yksiselitteisiä vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Ihmettelen siis ennen kaikkea tuota _kysymyksenasettelua_.
No jospa sovitaan sitten, että kaikki laativat ihan omat säännöt vaikka sen jääkaapin tai nurkkaseisomisen suhteen, eikä tulla syyttelemään hirviövanhemmaksi tai sadistiksi tai muutakaan, vaikka jollakulla sattuisikin olemaan eri käsitys asioista kuin jollain toisella.
Jokainen voi tehdä kotiinsa omat sääntönsä. Me emme niitä täällä voi kaikille sopia. Voi vain keskustella.
Mutta onneksi on olemassa laki, joka puolustaa lapsia vanhempiensa sadistisilta säännöiltä ja kasvatukselta.
Oli säännöt kenellä mitä ovat niin lakia pitää silti noudattaa. Jos ei noudata ja lainvastainen toiminta paljastuu niin siitä on seuraukset.
Siksi on järjetöntä ja tyhmää kenenkään laatia ja noudattaa lapsen oikeuksia rikkovia lainvastaisia sääntöjä.
Vanhempi ei ole kaikkivoipa, vaikka kuinka haluaisikin. Laki koskee Suomessa jokaista täysi-ikäistä ihmistä.Et siis näe ongelmana sitä, että mikä on vanhempien ja erilaisten vieraiden aikuisten oikeusturva lasta kohtaan? Eli mikä suojaa heitä lapsen sadistiselta käytökseltä? Nykyisin on yhä yleisempää, että aikuinen kokee syvää voimattomuutta lapsen käytöksen suhteen. Sinänsä hän tietäisi keinot miten lapsen saisi kuriin, mutta ei uskalla tai voi niitä käyttää, koska pelkää lasuja tai muuten viranomaisia taikka ihmisten tekemää sosiaalista tuomitsemista. Tällaisten käytäntöjen ja kulttuurin synty on sen seurausta, että lapsen oikeuksia on ylikorostettu ja kurinpitoa demonisoitu.
Se on oma aiheensa, ei kannata sekoittaa nyt tähän. Jos joku haluaa voi aloittaa uuden ketjun asiasta.
Sanon sen verran, että yleensä lapsi on pitkään niin paljon heikompi fyysisesti, että lapsen sadismi vanhempaansa on harvinaisempi ongelma. Liki mahdotonta.
Toki ei ole tyystin mahdotonta teini-iässä. Mutta saattaa olla myös seurausta juuri liian ankarasta ja alistavasta kasvatuksesta ja lapsi kostaa kun on kasvanut fyysisesti vahvaksi. Vihaa vanhempaansa (aiheesta) niin paljon, että vetää turpaan kun siihen kykenee.
Eli syyn ja seurauksen laki ehkä joskus.No kerropa miten lapselta estetään se sadismi, kun aikuinen ei saa fyysistä ylivoimaansa hyödyntää?
Ihan normaali kasvatuksella. Kertomalla mikä on oikein ja väärin. Te kiduttajat taidatte olla melko syvällä periaatteidenne kanssa.
Vierailija kirjoitti:
...no jo oli "ammattilainen". Ymmärrän, jos olet kovasti pelästynyt tuollaista. :o Narsistista persoonallisuushäiriötä ei todellakaan anneta alle 18-vuotiaana. Olen pahoillani, että olet kokenut näin huonon kokemuksen, ja varmasti luottamus ammattilaisiin on siitä lähtenyt. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että tuollaisen vaativan diagnoosin lapselle läpsäisy ilman koulutusta pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että pahoinpitelet lasta kun toisenlainen metodi olisi toiminut paremmin.
No olin kyllä tosi pettynyt tuohon "ammattilaiseen" joo :-(
Narsistista persoonallisuushäiriötä ei diagnosoida lapselle seuraavista syistä:
1) Narsismin katsotaan olevan parantumaton sairaus, eli "tuomio" / "stigma" on ikuinen... :-/
--> Lapsen persoonan katsotaan olevan vielä muokattavissa positiiviseen suuntaan, siksi ei mitään
ikuisia ja ehdottomia tuomioita haluta antaa.
2) Narsistien on todettu käyttävän terapiaistuntoja eräänlaisina "sparraus-tuokioina", eli oppivan manipuloimaan terapeuttiaan, ja oppivan yhä taitavammaksi omassa sairaassa pelissään...
...Ja tästä syystä valta-enemmistö ammattilaisista katkaisee hoitosuhteen heti kun diagnosoivat potilaallaan narsismin, koska riski on iso, että potilas ei todellakaan tervehdy, vaan "sairastuu" pahemmin.
--> Apua ja ohjausta kaipaava lapsi putoaa pois hoidon piiristä. Surkea tilanne siis, kun ainakin teoriassa
olisi vielä avun saavutettavissa.
Eli todellakin, on pelkästään hyvä ettei mitään narsisti-diagnooseja anneta lapsille.
Ja kuten olen jo todennut, kyllä ihan kaikki pehmeät konstit ja metodit kokeiltiin ensin.
ODD-jankkaaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli keksit itse että lapsellasi on uhmakkuushäiriö ja aloit murtaa hänen mi uttaan.
Mietitkö yhtään omaa aiempaa toimintaasi syyksi sille häiriölke. Eikö tullut mieleen aökaa mupkata itseäsi ja omaa vuorovaikutusta. Sehän auttaa parhaiten.
Ei. Ei tullut. Teit itse diagnoosin ja aloit harjoittaa sadismiasi entistä jääräpäosemmin. Samaa mitä olit ennenkin tehnyt ja sen myötä pakottanut lapselle uhmaa.
Klassista
Teet nyt ensinnäkin aika pitkälle meneviä, toisekseen vääriä, ja kolmanneksi äärimmäisen loukkaavia oletuksia ja väitteitä täällä minusta.
Mikä on motiivisi väittää, että olisin suin päin alkanut käyttää "kovia otteita" heti kun lapseni alkoi käyttäytyä uhmakkaasti???
Ei, kyllä nämä kaikki pehmeät keinot tunteiden sanoittamisesta, neuvottelut ja keskustelut käytiin läpi ihan aluksi, tottakai!
Rileyn oppeihin siirryin vasta siinä vaiheessa, kun kaikki mahdollinen muu oli jo kokeiltu, ja todettu ettei millään "pehmeällä" keinolla ole mitään vaikutusta lapsen käytökseen, se paheni vaan ajan saatossa, siis sen 4 vuoden aikana jolloin näitä pehmeitä keinoja yritin.
Ei. Oletan että sinun käytöksesi on sen uhmakkuuden saanut aikaan. Ja oletan, että tehtyäsi itse tämän diagnoosin sait luvan itseltäsi pahentaa sadismiasi.
Jos lapsellasi olisi uhmakkuushäiriö, sen syyt ovat useimmiten vanhemman huonossa vuorovaikutuksessa. Tätä et diagnoosisi pohjalta kuitenkaan halunnut korjata. Halusit murtaa lapsen.
"Käytöshäiriöriskiä lisäävät selvästi lapseen kohdistunut kaltoinkohtelu, vanhemmuuden ongelmat (erityisesti rankaiseva, epäjohdonmukainen kasvatus, vaikeudet ennakoitavuudessa ja lapsen turvallisessa rajaamisessa), lapsen kehitykselliset vaikeudet (esimerkiksi tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriön oireet ja kielelliset- tai oppimisvaikeudet) ja geneettiset tekijät (8-10). Vaikka syysuhteiden osoittaminen lapsen käyttäytymisongelmissa on vaikeaa, on havainnoivan tutkimuksen perusteella todettu, että negatiivisella aikuisen ja lapsen vuorovaikutussuhteella on lapsen käytösongelmaa ylläpitävä vaikutus."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin löysin nopealla googletuksella, että liian kova kuri voi AIHEUTTAA ODD:tä, että näin...
Minäkin löysin nopealla googletuksella että liian lepsu, salliva, ja rajaton kasvatustyyli myötävaikuttaa Narsismin syntyyn. että näin....
Kerrotko vielä kuka on sellaista täällä puolustanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin löysin nopealla googletuksella, että liian kova kuri voi AIHEUTTAA ODD:tä, että näin...
Minäkin löysin nopealla googletuksella että liian lepsu, salliva, ja rajaton kasvatustyyli myötävaikuttaa Narsismin syntyyn. että näin....
Asiahan on juuri päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa oli yksi kolmen tunnin seisottaja. Missään tapauksessa se ei ole ok tai laillista.
Näissä.perheissä tämä yksi asia ei ole koskaan ainoa. Kaltoinkohtelua on kaikilla elämänaloillla eikä vanhempi näe niissä mitään ongelmaa. Selitys löytyy aina.
No kerrotko mikä on sopiva maksimi-aika???
Ja nyt tarkkana... Odotan vastausta, joka soveltuu IHAN KAIKILLE lapsille, riippumatta lapsen uhmakkuuden tasosta... ;-)
Huomaatko? Ei ole ihan helppo nakki määritellä sitä...
Taas tätä mustavalkoajattelua, että jos ei voi sanoa jotain tarkkaa rajaa, on kaiken oltava sallittua. Onko sinun mahdollista ajatella, että tässä asiassa on jonkin verran tapauskohtaista joustovaraa, mutta silti myös rajat, joiden ylittäminen katsotaan ylilyönniksi?
No sitähän juuri on tässä tivattu koko ajan. Eli mikä on se raja jonka ylittäminen katsotaan ylilyönniksi? Ja edelleen, että mitä sen rajan ylittämisestä sitten seuraa ja kenen päätöksellä?
Suosittelen, että kysyt tätäkin neuvolasta/lastensuojelusta/poliisilta.
Ajattelin säästää vaivojasi ja koota kaikki viimeisten sivujen kysymykset tähän yhteen. Sinun on sitten helpompi ottaa yhteys viranomaisiin, kun ei tarvitse kahlata ketjua uudestaan läpi.
- Mitä lapsen tulee saada syödä jääkaapista?
- Onko kaltoinkohtelua, jos kieltää lasta hakemasta omatoimisia välipaloja jääkaapista ja ruokailu tapahtuu ruoka-aikoina?
-Onko kaltoinkohtelua, että rangaistuksena kieltää yhtä lasta syömästä jotain herkkua kuten vaikka nakkeja tai kakkua?
- Mitä kaikkea vanhempien omaa lapsi saa ottaa ilman lupaa, ilman että syyllistyy rikokseen?
-Kuinka kauan lasta saa seisottaa nurkassa ennen kuin menee ylilyönniksi? Voitteko antaa tähän tarkan minuuttirajan, joka pätee kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tilanteisiin.
- Mistä te tiedätte, mikä on ok ja mikä ei näissä kaikissa edellä mainituissa tapauksissa?
- Jos en kohtele lastani teiltä saamien ohjeiden mukaisesti, uhkaako minua silloin oikeusprosessi?
Luulen, että kyllä sinä saat tukea vanhemmuuteesi, jos tällaisen kysymyspatterin kanssa jotakuta auttavaa tahoa lähestyt. Tule sitten meillekin kertomaan, millaisen vastauksen sait. ;)
Miksi yrität sanella sääntöjä toisille vanhemmille, mutta jos joku tiukkaa sinulta perusteluja tai tarkennuksia näihin sääntöihin, niin et suostu antamaan vastausta vaan vetoat viranomaisiin?
Tosielämässä voisit vaikka laittaa munalukon jääkaappiin ja pitää avaimen 100% itselläsi, etkä siitä saisi syytettä, vaikka toki alapeukkuja voisi tulla tässä ketjussa.
En yritä sanella sääntöjä, enkä edes halua. Siinä tapauksessahan olisin yrittänyt vastata kysymyksiin itse. Jos tarvitsee kysyä tuollaisia kysymyksiä eikä tosiaan osaa miettiä niihin kohtuullisia, oman perheen tilanteeseen sopivia ja lapsen hyvinvointia tukevia vastauksia, niin sitten on tosiaan syytä hakea tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta.
Etkö tosiaan tajua, että tuollaiset yksityiskohdat ovat lähes aina tapauskohtaisia? Riippuu aina kokonaisuudesta, onko ratkaisu toimiva. Ei tuollaisesta munalukostakaan voi sanoa, että se on joko aina väärin tai ei ikinä väärin. Jos perheessä 1 kk vauva, on ihan sama, onko jääkaapissa munalukko, koska ei se vauva sieltä mitään pysty kuitenkaan ottamaan. Jos perheen teini-ikäisellä lapsella on ahmimishäiriö ja hänen kanssaan on yhdessä sovittu munalukon käyttämisestä, se voi olla hyväkin ratkaisu. Jos perheessä on koululaisia, joille ei anneta mahdollisuutta huolehtia omatoimisesti välipalastaan koulupäivän jälkeen, on asia kyseenalainen. Ja riippuu siitä, mitä kaikkea muuta perheessä on meneillään, tulisiko asiaan puuttua. Jos perheen vanhemmat pitävät jääkaapissa munalukkoa ja asettavat jonkin mielivaltaisen ja epäoikeudenmukaisen ehdon ruoan saamiselle (esim. lapsi ei saa kolmeen päivään ruokaa, jos kokeesta tulee numeroksi alle 9), niin lapsen oikeuksia rikotaan räikeästi.
Lakiin ei tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista kirjata kaikkia niitä tapauksia, joissa munalukon pitäminen jääkaapin ovessa on väärin.
P.S. Miten minusta tuntuu, että seuraavaksi kysyt minulta prosenttiosuutta, kuinka ison osan ajasta vanhempi saa munalukon avainta pitää hallussaan, jos 100 % ei ole sopiva aina ja kaikissa tilanteissa.
Miksi kehotat "hakemaan tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta" jos jollakulla on sinusta poikkeavat näkemykset siitä mikä on perusteltua ja hyväksyttävää kasvatusta?
Aivan samalla tavalla minä voisin väittää, että ne asiat joita sinä pidät hyväksyttävinä ovatkin kyseenalaisia tai täysin tuomittavia, ja sitten ehdotella, että sinun tulisi tehdä itsestäsi lasu tai jotain.
Ei vaan kehotin hakemaan tukea vanhemmuuteen, jos kokee tarvetta saada yksityiskohtaisia ja yksiselitteisiä vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Ihmettelen siis ennen kaikkea tuota _kysymyksenasettelua_.
No jospa sovitaan sitten, että kaikki laativat ihan omat säännöt vaikka sen jääkaapin tai nurkkaseisomisen suhteen, eikä tulla syyttelemään hirviövanhemmaksi tai sadistiksi tai muutakaan, vaikka jollakulla sattuisikin olemaan eri käsitys asioista kuin jollain toisella.
Jokainen voi tehdä kotiinsa omat sääntönsä. Me emme niitä täällä voi kaikille sopia. Voi vain keskustella.
Mutta onneksi on olemassa laki, joka puolustaa lapsia vanhempiensa sadistisilta säännöiltä ja kasvatukselta.
Oli säännöt kenellä mitä ovat niin lakia pitää silti noudattaa. Jos ei noudata ja lainvastainen toiminta paljastuu niin siitä on seuraukset.
Siksi on järjetöntä ja tyhmää kenenkään laatia ja noudattaa lapsen oikeuksia rikkovia lainvastaisia sääntöjä.
Vanhempi ei ole kaikkivoipa, vaikka kuinka haluaisikin. Laki koskee Suomessa jokaista täysi-ikäistä ihmistä.Et siis näe ongelmana sitä, että mikä on vanhempien ja erilaisten vieraiden aikuisten oikeusturva lasta kohtaan? Eli mikä suojaa heitä lapsen sadistiselta käytökseltä? Nykyisin on yhä yleisempää, että aikuinen kokee syvää voimattomuutta lapsen käytöksen suhteen. Sinänsä hän tietäisi keinot miten lapsen saisi kuriin, mutta ei uskalla tai voi niitä käyttää, koska pelkää lasuja tai muuten viranomaisia taikka ihmisten tekemää sosiaalista tuomitsemista. Tällaisten käytäntöjen ja kulttuurin synty on sen seurausta, että lapsen oikeuksia on ylikorostettu ja kurinpitoa demonisoitu.
Se on oma aiheensa, ei kannata sekoittaa nyt tähän. Jos joku haluaa voi aloittaa uuden ketjun asiasta.
Sanon sen verran, että yleensä lapsi on pitkään niin paljon heikompi fyysisesti, että lapsen sadismi vanhempaansa on harvinaisempi ongelma. Liki mahdotonta.
Toki ei ole tyystin mahdotonta teini-iässä. Mutta saattaa olla myös seurausta juuri liian ankarasta ja alistavasta kasvatuksesta ja lapsi kostaa kun on kasvanut fyysisesti vahvaksi. Vihaa vanhempaansa (aiheesta) niin paljon, että vetää turpaan kun siihen kykenee.
Eli syyn ja seurauksen laki ehkä joskus.No kerropa miten lapselta estetään se sadismi, kun aikuinen ei saa fyysistä ylivoimaansa hyödyntää?
Ihan normaali kasvatuksella. Kertomalla mikä on oikein ja väärin. Te kiduttajat taidatte olla melko syvällä periaatteidenne kanssa.
Edelleenkin... Tällä "ihan normaali"-kasvatuksella, ja oikean ja väärän kertomalla, se toimii PELKÄSTÄÄN normaaleihin lapsiin, näihin marginaali-tapauksiin sillä ei ole mitään tehoa, mikäli oikeudentunto puuttuu lapselta täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa oli yksi kolmen tunnin seisottaja. Missään tapauksessa se ei ole ok tai laillista.
Näissä.perheissä tämä yksi asia ei ole koskaan ainoa. Kaltoinkohtelua on kaikilla elämänaloillla eikä vanhempi näe niissä mitään ongelmaa. Selitys löytyy aina.
No kerrotko mikä on sopiva maksimi-aika???
Ja nyt tarkkana... Odotan vastausta, joka soveltuu IHAN KAIKILLE lapsille, riippumatta lapsen uhmakkuuden tasosta... ;-)
Huomaatko? Ei ole ihan helppo nakki määritellä sitä...
Taas tätä mustavalkoajattelua, että jos ei voi sanoa jotain tarkkaa rajaa, on kaiken oltava sallittua. Onko sinun mahdollista ajatella, että tässä asiassa on jonkin verran tapauskohtaista joustovaraa, mutta silti myös rajat, joiden ylittäminen katsotaan ylilyönniksi?
No sitähän juuri on tässä tivattu koko ajan. Eli mikä on se raja jonka ylittäminen katsotaan ylilyönniksi? Ja edelleen, että mitä sen rajan ylittämisestä sitten seuraa ja kenen päätöksellä?
Suosittelen, että kysyt tätäkin neuvolasta/lastensuojelusta/poliisilta.
Ajattelin säästää vaivojasi ja koota kaikki viimeisten sivujen kysymykset tähän yhteen. Sinun on sitten helpompi ottaa yhteys viranomaisiin, kun ei tarvitse kahlata ketjua uudestaan läpi.
- Mitä lapsen tulee saada syödä jääkaapista?
- Onko kaltoinkohtelua, jos kieltää lasta hakemasta omatoimisia välipaloja jääkaapista ja ruokailu tapahtuu ruoka-aikoina?
-Onko kaltoinkohtelua, että rangaistuksena kieltää yhtä lasta syömästä jotain herkkua kuten vaikka nakkeja tai kakkua?
- Mitä kaikkea vanhempien omaa lapsi saa ottaa ilman lupaa, ilman että syyllistyy rikokseen?
-Kuinka kauan lasta saa seisottaa nurkassa ennen kuin menee ylilyönniksi? Voitteko antaa tähän tarkan minuuttirajan, joka pätee kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tilanteisiin.
- Mistä te tiedätte, mikä on ok ja mikä ei näissä kaikissa edellä mainituissa tapauksissa?
- Jos en kohtele lastani teiltä saamien ohjeiden mukaisesti, uhkaako minua silloin oikeusprosessi?
Luulen, että kyllä sinä saat tukea vanhemmuuteesi, jos tällaisen kysymyspatterin kanssa jotakuta auttavaa tahoa lähestyt. Tule sitten meillekin kertomaan, millaisen vastauksen sait. ;)
Miksi yrität sanella sääntöjä toisille vanhemmille, mutta jos joku tiukkaa sinulta perusteluja tai tarkennuksia näihin sääntöihin, niin et suostu antamaan vastausta vaan vetoat viranomaisiin?
Tosielämässä voisit vaikka laittaa munalukon jääkaappiin ja pitää avaimen 100% itselläsi, etkä siitä saisi syytettä, vaikka toki alapeukkuja voisi tulla tässä ketjussa.
En yritä sanella sääntöjä, enkä edes halua. Siinä tapauksessahan olisin yrittänyt vastata kysymyksiin itse. Jos tarvitsee kysyä tuollaisia kysymyksiä eikä tosiaan osaa miettiä niihin kohtuullisia, oman perheen tilanteeseen sopivia ja lapsen hyvinvointia tukevia vastauksia, niin sitten on tosiaan syytä hakea tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta.
Etkö tosiaan tajua, että tuollaiset yksityiskohdat ovat lähes aina tapauskohtaisia? Riippuu aina kokonaisuudesta, onko ratkaisu toimiva. Ei tuollaisesta munalukostakaan voi sanoa, että se on joko aina väärin tai ei ikinä väärin. Jos perheessä 1 kk vauva, on ihan sama, onko jääkaapissa munalukko, koska ei se vauva sieltä mitään pysty kuitenkaan ottamaan. Jos perheen teini-ikäisellä lapsella on ahmimishäiriö ja hänen kanssaan on yhdessä sovittu munalukon käyttämisestä, se voi olla hyväkin ratkaisu. Jos perheessä on koululaisia, joille ei anneta mahdollisuutta huolehtia omatoimisesti välipalastaan koulupäivän jälkeen, on asia kyseenalainen. Ja riippuu siitä, mitä kaikkea muuta perheessä on meneillään, tulisiko asiaan puuttua. Jos perheen vanhemmat pitävät jääkaapissa munalukkoa ja asettavat jonkin mielivaltaisen ja epäoikeudenmukaisen ehdon ruoan saamiselle (esim. lapsi ei saa kolmeen päivään ruokaa, jos kokeesta tulee numeroksi alle 9), niin lapsen oikeuksia rikotaan räikeästi.
Lakiin ei tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista kirjata kaikkia niitä tapauksia, joissa munalukon pitäminen jääkaapin ovessa on väärin.
P.S. Miten minusta tuntuu, että seuraavaksi kysyt minulta prosenttiosuutta, kuinka ison osan ajasta vanhempi saa munalukon avainta pitää hallussaan, jos 100 % ei ole sopiva aina ja kaikissa tilanteissa.
Miksi kehotat "hakemaan tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta" jos jollakulla on sinusta poikkeavat näkemykset siitä mikä on perusteltua ja hyväksyttävää kasvatusta?
Aivan samalla tavalla minä voisin väittää, että ne asiat joita sinä pidät hyväksyttävinä ovatkin kyseenalaisia tai täysin tuomittavia, ja sitten ehdotella, että sinun tulisi tehdä itsestäsi lasu tai jotain.
Ei vaan kehotin hakemaan tukea vanhemmuuteen, jos kokee tarvetta saada yksityiskohtaisia ja yksiselitteisiä vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Ihmettelen siis ennen kaikkea tuota _kysymyksenasettelua_.
No jospa sovitaan sitten, että kaikki laativat ihan omat säännöt vaikka sen jääkaapin tai nurkkaseisomisen suhteen, eikä tulla syyttelemään hirviövanhemmaksi tai sadistiksi tai muutakaan, vaikka jollakulla sattuisikin olemaan eri käsitys asioista kuin jollain toisella.
Jokainen voi tehdä kotiinsa omat sääntönsä. Me emme niitä täällä voi kaikille sopia. Voi vain keskustella.
Mutta onneksi on olemassa laki, joka puolustaa lapsia vanhempiensa sadistisilta säännöiltä ja kasvatukselta.
Oli säännöt kenellä mitä ovat niin lakia pitää silti noudattaa. Jos ei noudata ja lainvastainen toiminta paljastuu niin siitä on seuraukset.
Siksi on järjetöntä ja tyhmää kenenkään laatia ja noudattaa lapsen oikeuksia rikkovia lainvastaisia sääntöjä.
Vanhempi ei ole kaikkivoipa, vaikka kuinka haluaisikin. Laki koskee Suomessa jokaista täysi-ikäistä ihmistä.Et siis näe ongelmana sitä, että mikä on vanhempien ja erilaisten vieraiden aikuisten oikeusturva lasta kohtaan? Eli mikä suojaa heitä lapsen sadistiselta käytökseltä? Nykyisin on yhä yleisempää, että aikuinen kokee syvää voimattomuutta lapsen käytöksen suhteen. Sinänsä hän tietäisi keinot miten lapsen saisi kuriin, mutta ei uskalla tai voi niitä käyttää, koska pelkää lasuja tai muuten viranomaisia taikka ihmisten tekemää sosiaalista tuomitsemista. Tällaisten käytäntöjen ja kulttuurin synty on sen seurausta, että lapsen oikeuksia on ylikorostettu ja kurinpitoa demonisoitu.
Se on oma aiheensa, ei kannata sekoittaa nyt tähän. Jos joku haluaa voi aloittaa uuden ketjun asiasta.
Sanon sen verran, että yleensä lapsi on pitkään niin paljon heikompi fyysisesti, että lapsen sadismi vanhempaansa on harvinaisempi ongelma. Liki mahdotonta.
Toki ei ole tyystin mahdotonta teini-iässä. Mutta saattaa olla myös seurausta juuri liian ankarasta ja alistavasta kasvatuksesta ja lapsi kostaa kun on kasvanut fyysisesti vahvaksi. Vihaa vanhempaansa (aiheesta) niin paljon, että vetää turpaan kun siihen kykenee.
Eli syyn ja seurauksen laki ehkä joskus.No kerropa miten lapselta estetään se sadismi, kun aikuinen ei saa fyysistä ylivoimaansa hyödyntää?
Esimerkillä. Ongelma on se, että empatiakyvyttömät vanhemmat kasvattavat lapsistaan esimerkillään empatiakyvyttömiä ja sitten voivottelevat että nämä lapset ovat empatiakyvyttömiä. Ajatellaan, että lapset ovat jo pienestä jotain itsellisiä psykoja, vaikka mallioppiminen on niin vahvaa, että seuraavat esimerkkiä monessa asiassa. Empatiaa opitaan tarkastelemalla toisten suhtautumista ja reagointia käytökseen. Jos vanhempi ei pysty lainkaan tiristämään sitä lastaan tai muita kohtaan, niin mistäs sviidusta opit? Sadistisesti mietitään oman fyysisen ylivallan keinoja ratkaisuina, kröhöm, itseaiheutettuihin ongelmiin, samalla kun pohditaan, miten tuon sadistisen (niin miksiköhän...?) lapsen saisi taipumaan ei-sadistiseksi (huom. ei empaattiseksi, vaan ei-sadistiseksi, koska tämä on ainoa mitä itse kyetään toteuttamaan mallioppimisen avulla, muusta ei ole tajua). Pus, voimia.
Se lapsi tottelee sinun esimerkkiäsi tuosta vaan? Ilmeisesti kuvittelet lapsen joksikin tyhjäksi tauluksi joka pienestä pitäen omaksuu vain ne käyttäytymismallit jotka vanhempi hänelle esittää ja näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ODD-jankkaaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...no jo oli "ammattilainen". Ymmärrän, jos olet kovasti pelästynyt tuollaista. :o Narsistista persoonallisuushäiriötä ei todellakaan anneta alle 18-vuotiaana. Olen pahoillani, että olet kokenut näin huonon kokemuksen, ja varmasti luottamus ammattilaisiin on siitä lähtenyt. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että tuollaisen vaativan diagnoosin lapselle läpsäisy ilman koulutusta pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että pahoinpitelet lasta kun toisenlainen metodi olisi toiminut paremmin.
No olin kyllä tosi pettynyt tuohon "ammattilaiseen" joo :-(
Narsistista persoonallisuushäiriötä ei diagnosoida lapselle seuraavista syistä:
1) Narsismin katsotaan olevan parantumaton sairaus, eli "tuomio" / "stigma" on ikuinen... :-/
--> Lapsen persoonan katsotaan olevan vielä muokattavissa positiiviseen suuntaan, siksi ei mitään
ikuisia ja ehdottomia tuomioita haluta antaa.2) Narsistien on todettu käyttävän terapiaistuntoja eräänlaisina "sparraus-tuokioina", eli oppivan manipuloimaan terapeuttiaan, ja oppivan yhä taitavammaksi omassa sairaassa pelissään...
...Ja tästä syystä valta-enemmistö ammattilaisista katkaisee hoitosuhteen heti kun diagnosoivat potilaallaan narsismin, koska riski on iso, että potilas ei todellakaan tervehdy, vaan "sairastuu" pahemmin.--> Apua ja ohjausta kaipaava lapsi putoaa pois hoidon piiristä. Surkea tilanne siis, kun ainakin teoriassa
olisi vielä avun saavutettavissa.Eli todellakin, on pelkästään hyvä ettei mitään narsisti-diagnooseja anneta lapsille.
Ja kuten olen jo todennut, kyllä ihan kaikki pehmeät konstit ja metodit kokeiltiin ensin.
Kirjoitat taas täyttä puppua ja naamioit sen kuin tietäisit adiasta jotain.
Lisäksi kukaan ei usko noihin pehmeisiin keinoihisi!
Jos olet tyytymätön asiantuntijaan, menet toiselle. ET tee itse diagnoosia etkä ala aen oikeuttamana pahounpidellä lastasi. Niinhän sinä teit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin löysin nopealla googletuksella, että liian kova kuri voi AIHEUTTAA ODD:tä, että näin...
Minäkin löysin nopealla googletuksella että liian lepsu, salliva, ja rajaton kasvatustyyli myötävaikuttaa Narsismin syntyyn. että näin....
Asiahan on juuri päinvastoin.
Eipäs ole.
Jatkapas sitä googlettamista...
Narsistin voi kasvattaa 2 eri tapaa:
1) Liian kovat kasvatusmetodit
2) liian lepsu, salliva, ja rajaton kasvatustyyli
Molemmat tavat on tutkimuksissa todettu ihan yhtä tehokkaiksi, mikäli haluaa lapsestaan narsistin.
Oikea tapa on siis löytää se kultainen keskitie, sopivassa määrin kuria, ja sopivassa määrin lempeyttä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa oli yksi kolmen tunnin seisottaja. Missään tapauksessa se ei ole ok tai laillista.
Näissä.perheissä tämä yksi asia ei ole koskaan ainoa. Kaltoinkohtelua on kaikilla elämänaloillla eikä vanhempi näe niissä mitään ongelmaa. Selitys löytyy aina.
No kerrotko mikä on sopiva maksimi-aika???
Ja nyt tarkkana... Odotan vastausta, joka soveltuu IHAN KAIKILLE lapsille, riippumatta lapsen uhmakkuuden tasosta... ;-)
Huomaatko? Ei ole ihan helppo nakki määritellä sitä...
Taas tätä mustavalkoajattelua, että jos ei voi sanoa jotain tarkkaa rajaa, on kaiken oltava sallittua. Onko sinun mahdollista ajatella, että tässä asiassa on jonkin verran tapauskohtaista joustovaraa, mutta silti myös rajat, joiden ylittäminen katsotaan ylilyönniksi?
No sitähän juuri on tässä tivattu koko ajan. Eli mikä on se raja jonka ylittäminen katsotaan ylilyönniksi? Ja edelleen, että mitä sen rajan ylittämisestä sitten seuraa ja kenen päätöksellä?
Suosittelen, että kysyt tätäkin neuvolasta/lastensuojelusta/poliisilta.
Ajattelin säästää vaivojasi ja koota kaikki viimeisten sivujen kysymykset tähän yhteen. Sinun on sitten helpompi ottaa yhteys viranomaisiin, kun ei tarvitse kahlata ketjua uudestaan läpi.
- Mitä lapsen tulee saada syödä jääkaapista?
- Onko kaltoinkohtelua, jos kieltää lasta hakemasta omatoimisia välipaloja jääkaapista ja ruokailu tapahtuu ruoka-aikoina?
-Onko kaltoinkohtelua, että rangaistuksena kieltää yhtä lasta syömästä jotain herkkua kuten vaikka nakkeja tai kakkua?
- Mitä kaikkea vanhempien omaa lapsi saa ottaa ilman lupaa, ilman että syyllistyy rikokseen?
-Kuinka kauan lasta saa seisottaa nurkassa ennen kuin menee ylilyönniksi? Voitteko antaa tähän tarkan minuuttirajan, joka pätee kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tilanteisiin.
- Mistä te tiedätte, mikä on ok ja mikä ei näissä kaikissa edellä mainituissa tapauksissa?
- Jos en kohtele lastani teiltä saamien ohjeiden mukaisesti, uhkaako minua silloin oikeusprosessi?
Luulen, että kyllä sinä saat tukea vanhemmuuteesi, jos tällaisen kysymyspatterin kanssa jotakuta auttavaa tahoa lähestyt. Tule sitten meillekin kertomaan, millaisen vastauksen sait. ;)
Miksi yrität sanella sääntöjä toisille vanhemmille, mutta jos joku tiukkaa sinulta perusteluja tai tarkennuksia näihin sääntöihin, niin et suostu antamaan vastausta vaan vetoat viranomaisiin?
Tosielämässä voisit vaikka laittaa munalukon jääkaappiin ja pitää avaimen 100% itselläsi, etkä siitä saisi syytettä, vaikka toki alapeukkuja voisi tulla tässä ketjussa.
En yritä sanella sääntöjä, enkä edes halua. Siinä tapauksessahan olisin yrittänyt vastata kysymyksiin itse. Jos tarvitsee kysyä tuollaisia kysymyksiä eikä tosiaan osaa miettiä niihin kohtuullisia, oman perheen tilanteeseen sopivia ja lapsen hyvinvointia tukevia vastauksia, niin sitten on tosiaan syytä hakea tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta.
Etkö tosiaan tajua, että tuollaiset yksityiskohdat ovat lähes aina tapauskohtaisia? Riippuu aina kokonaisuudesta, onko ratkaisu toimiva. Ei tuollaisesta munalukostakaan voi sanoa, että se on joko aina väärin tai ei ikinä väärin. Jos perheessä 1 kk vauva, on ihan sama, onko jääkaapissa munalukko, koska ei se vauva sieltä mitään pysty kuitenkaan ottamaan. Jos perheen teini-ikäisellä lapsella on ahmimishäiriö ja hänen kanssaan on yhdessä sovittu munalukon käyttämisestä, se voi olla hyväkin ratkaisu. Jos perheessä on koululaisia, joille ei anneta mahdollisuutta huolehtia omatoimisesti välipalastaan koulupäivän jälkeen, on asia kyseenalainen. Ja riippuu siitä, mitä kaikkea muuta perheessä on meneillään, tulisiko asiaan puuttua. Jos perheen vanhemmat pitävät jääkaapissa munalukkoa ja asettavat jonkin mielivaltaisen ja epäoikeudenmukaisen ehdon ruoan saamiselle (esim. lapsi ei saa kolmeen päivään ruokaa, jos kokeesta tulee numeroksi alle 9), niin lapsen oikeuksia rikotaan räikeästi.
Lakiin ei tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista kirjata kaikkia niitä tapauksia, joissa munalukon pitäminen jääkaapin ovessa on väärin.
P.S. Miten minusta tuntuu, että seuraavaksi kysyt minulta prosenttiosuutta, kuinka ison osan ajasta vanhempi saa munalukon avainta pitää hallussaan, jos 100 % ei ole sopiva aina ja kaikissa tilanteissa.
Miksi kehotat "hakemaan tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta" jos jollakulla on sinusta poikkeavat näkemykset siitä mikä on perusteltua ja hyväksyttävää kasvatusta?
Aivan samalla tavalla minä voisin väittää, että ne asiat joita sinä pidät hyväksyttävinä ovatkin kyseenalaisia tai täysin tuomittavia, ja sitten ehdotella, että sinun tulisi tehdä itsestäsi lasu tai jotain.
Ei vaan kehotin hakemaan tukea vanhemmuuteen, jos kokee tarvetta saada yksityiskohtaisia ja yksiselitteisiä vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Ihmettelen siis ennen kaikkea tuota _kysymyksenasettelua_.
No jospa sovitaan sitten, että kaikki laativat ihan omat säännöt vaikka sen jääkaapin tai nurkkaseisomisen suhteen, eikä tulla syyttelemään hirviövanhemmaksi tai sadistiksi tai muutakaan, vaikka jollakulla sattuisikin olemaan eri käsitys asioista kuin jollain toisella.
Jokainen voi tehdä kotiinsa omat sääntönsä. Me emme niitä täällä voi kaikille sopia. Voi vain keskustella.
Mutta onneksi on olemassa laki, joka puolustaa lapsia vanhempiensa sadistisilta säännöiltä ja kasvatukselta.
Oli säännöt kenellä mitä ovat niin lakia pitää silti noudattaa. Jos ei noudata ja lainvastainen toiminta paljastuu niin siitä on seuraukset.
Siksi on järjetöntä ja tyhmää kenenkään laatia ja noudattaa lapsen oikeuksia rikkovia lainvastaisia sääntöjä.
Vanhempi ei ole kaikkivoipa, vaikka kuinka haluaisikin. Laki koskee Suomessa jokaista täysi-ikäistä ihmistä.Et siis näe ongelmana sitä, että mikä on vanhempien ja erilaisten vieraiden aikuisten oikeusturva lasta kohtaan? Eli mikä suojaa heitä lapsen sadistiselta käytökseltä? Nykyisin on yhä yleisempää, että aikuinen kokee syvää voimattomuutta lapsen käytöksen suhteen. Sinänsä hän tietäisi keinot miten lapsen saisi kuriin, mutta ei uskalla tai voi niitä käyttää, koska pelkää lasuja tai muuten viranomaisia taikka ihmisten tekemää sosiaalista tuomitsemista. Tällaisten käytäntöjen ja kulttuurin synty on sen seurausta, että lapsen oikeuksia on ylikorostettu ja kurinpitoa demonisoitu.
Se on oma aiheensa, ei kannata sekoittaa nyt tähän. Jos joku haluaa voi aloittaa uuden ketjun asiasta.
Sanon sen verran, että yleensä lapsi on pitkään niin paljon heikompi fyysisesti, että lapsen sadismi vanhempaansa on harvinaisempi ongelma. Liki mahdotonta.
Toki ei ole tyystin mahdotonta teini-iässä. Mutta saattaa olla myös seurausta juuri liian ankarasta ja alistavasta kasvatuksesta ja lapsi kostaa kun on kasvanut fyysisesti vahvaksi. Vihaa vanhempaansa (aiheesta) niin paljon, että vetää turpaan kun siihen kykenee.
Eli syyn ja seurauksen laki ehkä joskus.No kerropa miten lapselta estetään se sadismi, kun aikuinen ei saa fyysistä ylivoimaansa hyödyntää?
Ihan normaali kasvatuksella. Kertomalla mikä on oikein ja väärin. Te kiduttajat taidatte olla melko syvällä periaatteidenne kanssa.
Mitä tarkoittamaasi normaaliin kasvatukseen sisältyy. Aikuisen fyysisen ylivoiman hyödyntäminen kun ei ilmeisesti ainakaan sisälly, niin jäljelle jää vain se kertominen mikä on oikein ja väärin. Lapsi sitten tottelee tai jättää tottelematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa oli yksi kolmen tunnin seisottaja. Missään tapauksessa se ei ole ok tai laillista.
Näissä.perheissä tämä yksi asia ei ole koskaan ainoa. Kaltoinkohtelua on kaikilla elämänaloillla eikä vanhempi näe niissä mitään ongelmaa. Selitys löytyy aina.
No kerrotko mikä on sopiva maksimi-aika???
Ja nyt tarkkana... Odotan vastausta, joka soveltuu IHAN KAIKILLE lapsille, riippumatta lapsen uhmakkuuden tasosta... ;-)
Huomaatko? Ei ole ihan helppo nakki määritellä sitä...
Taas tätä mustavalkoajattelua, että jos ei voi sanoa jotain tarkkaa rajaa, on kaiken oltava sallittua. Onko sinun mahdollista ajatella, että tässä asiassa on jonkin verran tapauskohtaista joustovaraa, mutta silti myös rajat, joiden ylittäminen katsotaan ylilyönniksi?
No sitähän juuri on tässä tivattu koko ajan. Eli mikä on se raja jonka ylittäminen katsotaan ylilyönniksi? Ja edelleen, että mitä sen rajan ylittämisestä sitten seuraa ja kenen päätöksellä?
Suosittelen, että kysyt tätäkin neuvolasta/lastensuojelusta/poliisilta.
Ajattelin säästää vaivojasi ja koota kaikki viimeisten sivujen kysymykset tähän yhteen. Sinun on sitten helpompi ottaa yhteys viranomaisiin, kun ei tarvitse kahlata ketjua uudestaan läpi.
- Mitä lapsen tulee saada syödä jääkaapista?
- Onko kaltoinkohtelua, jos kieltää lasta hakemasta omatoimisia välipaloja jääkaapista ja ruokailu tapahtuu ruoka-aikoina?
-Onko kaltoinkohtelua, että rangaistuksena kieltää yhtä lasta syömästä jotain herkkua kuten vaikka nakkeja tai kakkua?
- Mitä kaikkea vanhempien omaa lapsi saa ottaa ilman lupaa, ilman että syyllistyy rikokseen?
-Kuinka kauan lasta saa seisottaa nurkassa ennen kuin menee ylilyönniksi? Voitteko antaa tähän tarkan minuuttirajan, joka pätee kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tilanteisiin.
- Mistä te tiedätte, mikä on ok ja mikä ei näissä kaikissa edellä mainituissa tapauksissa?
- Jos en kohtele lastani teiltä saamien ohjeiden mukaisesti, uhkaako minua silloin oikeusprosessi?
Luulen, että kyllä sinä saat tukea vanhemmuuteesi, jos tällaisen kysymyspatterin kanssa jotakuta auttavaa tahoa lähestyt. Tule sitten meillekin kertomaan, millaisen vastauksen sait. ;)
Miksi yrität sanella sääntöjä toisille vanhemmille, mutta jos joku tiukkaa sinulta perusteluja tai tarkennuksia näihin sääntöihin, niin et suostu antamaan vastausta vaan vetoat viranomaisiin?
Tosielämässä voisit vaikka laittaa munalukon jääkaappiin ja pitää avaimen 100% itselläsi, etkä siitä saisi syytettä, vaikka toki alapeukkuja voisi tulla tässä ketjussa.
En yritä sanella sääntöjä, enkä edes halua. Siinä tapauksessahan olisin yrittänyt vastata kysymyksiin itse. Jos tarvitsee kysyä tuollaisia kysymyksiä eikä tosiaan osaa miettiä niihin kohtuullisia, oman perheen tilanteeseen sopivia ja lapsen hyvinvointia tukevia vastauksia, niin sitten on tosiaan syytä hakea tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta.
Etkö tosiaan tajua, että tuollaiset yksityiskohdat ovat lähes aina tapauskohtaisia? Riippuu aina kokonaisuudesta, onko ratkaisu toimiva. Ei tuollaisesta munalukostakaan voi sanoa, että se on joko aina väärin tai ei ikinä väärin. Jos perheessä 1 kk vauva, on ihan sama, onko jääkaapissa munalukko, koska ei se vauva sieltä mitään pysty kuitenkaan ottamaan. Jos perheen teini-ikäisellä lapsella on ahmimishäiriö ja hänen kanssaan on yhdessä sovittu munalukon käyttämisestä, se voi olla hyväkin ratkaisu. Jos perheessä on koululaisia, joille ei anneta mahdollisuutta huolehtia omatoimisesti välipalastaan koulupäivän jälkeen, on asia kyseenalainen. Ja riippuu siitä, mitä kaikkea muuta perheessä on meneillään, tulisiko asiaan puuttua. Jos perheen vanhemmat pitävät jääkaapissa munalukkoa ja asettavat jonkin mielivaltaisen ja epäoikeudenmukaisen ehdon ruoan saamiselle (esim. lapsi ei saa kolmeen päivään ruokaa, jos kokeesta tulee numeroksi alle 9), niin lapsen oikeuksia rikotaan räikeästi.
Lakiin ei tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista kirjata kaikkia niitä tapauksia, joissa munalukon pitäminen jääkaapin ovessa on väärin.
P.S. Miten minusta tuntuu, että seuraavaksi kysyt minulta prosenttiosuutta, kuinka ison osan ajasta vanhempi saa munalukon avainta pitää hallussaan, jos 100 % ei ole sopiva aina ja kaikissa tilanteissa.
Miksi kehotat "hakemaan tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta" jos jollakulla on sinusta poikkeavat näkemykset siitä mikä on perusteltua ja hyväksyttävää kasvatusta?
Aivan samalla tavalla minä voisin väittää, että ne asiat joita sinä pidät hyväksyttävinä ovatkin kyseenalaisia tai täysin tuomittavia, ja sitten ehdotella, että sinun tulisi tehdä itsestäsi lasu tai jotain.
Ei vaan kehotin hakemaan tukea vanhemmuuteen, jos kokee tarvetta saada yksityiskohtaisia ja yksiselitteisiä vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Ihmettelen siis ennen kaikkea tuota _kysymyksenasettelua_.
No jospa sovitaan sitten, että kaikki laativat ihan omat säännöt vaikka sen jääkaapin tai nurkkaseisomisen suhteen, eikä tulla syyttelemään hirviövanhemmaksi tai sadistiksi tai muutakaan, vaikka jollakulla sattuisikin olemaan eri käsitys asioista kuin jollain toisella.
Jokainen voi tehdä kotiinsa omat sääntönsä. Me emme niitä täällä voi kaikille sopia. Voi vain keskustella.
Mutta onneksi on olemassa laki, joka puolustaa lapsia vanhempiensa sadistisilta säännöiltä ja kasvatukselta.
Oli säännöt kenellä mitä ovat niin lakia pitää silti noudattaa. Jos ei noudata ja lainvastainen toiminta paljastuu niin siitä on seuraukset.
Siksi on järjetöntä ja tyhmää kenenkään laatia ja noudattaa lapsen oikeuksia rikkovia lainvastaisia sääntöjä.
Vanhempi ei ole kaikkivoipa, vaikka kuinka haluaisikin. Laki koskee Suomessa jokaista täysi-ikäistä ihmistä.Et siis näe ongelmana sitä, että mikä on vanhempien ja erilaisten vieraiden aikuisten oikeusturva lasta kohtaan? Eli mikä suojaa heitä lapsen sadistiselta käytökseltä? Nykyisin on yhä yleisempää, että aikuinen kokee syvää voimattomuutta lapsen käytöksen suhteen. Sinänsä hän tietäisi keinot miten lapsen saisi kuriin, mutta ei uskalla tai voi niitä käyttää, koska pelkää lasuja tai muuten viranomaisia taikka ihmisten tekemää sosiaalista tuomitsemista. Tällaisten käytäntöjen ja kulttuurin synty on sen seurausta, että lapsen oikeuksia on ylikorostettu ja kurinpitoa demonisoitu.
Se on oma aiheensa, ei kannata sekoittaa nyt tähän. Jos joku haluaa voi aloittaa uuden ketjun asiasta.
Sanon sen verran, että yleensä lapsi on pitkään niin paljon heikompi fyysisesti, että lapsen sadismi vanhempaansa on harvinaisempi ongelma. Liki mahdotonta.
Toki ei ole tyystin mahdotonta teini-iässä. Mutta saattaa olla myös seurausta juuri liian ankarasta ja alistavasta kasvatuksesta ja lapsi kostaa kun on kasvanut fyysisesti vahvaksi. Vihaa vanhempaansa (aiheesta) niin paljon, että vetää turpaan kun siihen kykenee.
Eli syyn ja seurauksen laki ehkä joskus.No kerropa miten lapselta estetään se sadismi, kun aikuinen ei saa fyysistä ylivoimaansa hyödyntää?
Ihan normaali kasvatuksella. Kertomalla mikä on oikein ja väärin. Te kiduttajat taidatte olla melko syvällä periaatteidenne kanssa.
Edelleenkin... Tällä "ihan normaali"-kasvatuksella, ja oikean ja väärän kertomalla, se toimii PELKÄSTÄÄN normaaleihin lapsiin, näihin marginaali-tapauksiin sillä ei ole mitään tehoa, mikäli oikeudentunto puuttuu lapselta täysin.
Muistetaan vielä se, että nämä marginaalitapaukset ovat vanhemman kaltoinkohtelun seurausta. Ei tilanne korjaannu lisäämällä kaltoinkohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin löysin nopealla googletuksella, että liian kova kuri voi AIHEUTTAA ODD:tä, että näin...
Minäkin löysin nopealla googletuksella että liian lepsu, salliva, ja rajaton kasvatustyyli myötävaikuttaa Narsismin syntyyn. että näin....
Kerrotko vielä kuka on sellaista täällä puolustanut?
No lähes kaikki kirjoittajat.
Lasta ei saa rangaista, lasta ei saa ojentaa, lasta ei saa seisottaa nurkassa, lapsella on pelkkiä oikeuksia, ei mitään velvollisuuksia jne. jne. jne.
Vierailija kirjoitti:
ODD-jankkaaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...no jo oli "ammattilainen". Ymmärrän, jos olet kovasti pelästynyt tuollaista. :o Narsistista persoonallisuushäiriötä ei todellakaan anneta alle 18-vuotiaana. Olen pahoillani, että olet kokenut näin huonon kokemuksen, ja varmasti luottamus ammattilaisiin on siitä lähtenyt. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että tuollaisen vaativan diagnoosin lapselle läpsäisy ilman koulutusta pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että pahoinpitelet lasta kun toisenlainen metodi olisi toiminut paremmin.
No olin kyllä tosi pettynyt tuohon "ammattilaiseen" joo :-(
Narsistista persoonallisuushäiriötä ei diagnosoida lapselle seuraavista syistä:
1) Narsismin katsotaan olevan parantumaton sairaus, eli "tuomio" / "stigma" on ikuinen... :-/
--> Lapsen persoonan katsotaan olevan vielä muokattavissa positiiviseen suuntaan, siksi ei mitään
ikuisia ja ehdottomia tuomioita haluta antaa.2) Narsistien on todettu käyttävän terapiaistuntoja eräänlaisina "sparraus-tuokioina", eli oppivan manipuloimaan terapeuttiaan, ja oppivan yhä taitavammaksi omassa sairaassa pelissään...
...Ja tästä syystä valta-enemmistö ammattilaisista katkaisee hoitosuhteen heti kun diagnosoivat potilaallaan narsismin, koska riski on iso, että potilas ei todellakaan tervehdy, vaan "sairastuu" pahemmin.--> Apua ja ohjausta kaipaava lapsi putoaa pois hoidon piiristä. Surkea tilanne siis, kun ainakin teoriassa
olisi vielä avun saavutettavissa.Eli todellakin, on pelkästään hyvä ettei mitään narsisti-diagnooseja anneta lapsille.
Ja kuten olen jo todennut, kyllä ihan kaikki pehmeät konstit ja metodit kokeiltiin ensin.
Kirjoitat taas täyttä puppua ja naamioit sen kuin tietäisit adiasta jotain.
Lisäksi kukaan ei usko noihin pehmeisiin keinoihisi!
Jos olet tyytymätön asiantuntijaan, menet toiselle. ET tee itse diagnoosia etkä ala aen oikeuttamana pahounpidellä lastasi. Niinhän sinä teit.
Ei, vaan sinä olet nyt jossain hysteerisessä moodissa, ja kieltäydyt sulattamasta mitään mitä kirjoitan...
Vietäpä loppupäivä googlessa, ja tutki narsismia. Kaikki tuossa yllä kirjoittamani löytyy useista eri lähteistä ja kirjallisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Muistetaan vielä se, että nämä marginaalitapaukset ovat vanhemman kaltoinkohtelun seurausta. Ei tilanne korjaannu lisäämällä kaltoinkohtelua.
Osa on, osa taas jo ihan syntyjään.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itse vanhempana osaa nähdä lasta sadistina jos 1-12-vuotiaana jotenkin yrittää vastustaa vanhempaansa.
Jos yrittää lyödä, niin tietysti täytyy rauhoitella ja kieltää. Usein jo pelkkä rauhallinen juttelu ja huomion antaminen auttaa. Lyöminen puolin ja toisin on tietysti väärin.
Raju suusanallinen kiusaaminen joka kohdistuu aikuiseen. Oletko esimerkiksi kuullut sellaisesta?
ODD-jankkaaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ODD-jankkaaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...no jo oli "ammattilainen". Ymmärrän, jos olet kovasti pelästynyt tuollaista. :o Narsistista persoonallisuushäiriötä ei todellakaan anneta alle 18-vuotiaana. Olen pahoillani, että olet kokenut näin huonon kokemuksen, ja varmasti luottamus ammattilaisiin on siitä lähtenyt. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että tuollaisen vaativan diagnoosin lapselle läpsäisy ilman koulutusta pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että pahoinpitelet lasta kun toisenlainen metodi olisi toiminut paremmin.
No olin kyllä tosi pettynyt tuohon "ammattilaiseen" joo :-(
Narsistista persoonallisuushäiriötä ei diagnosoida lapselle seuraavista syistä:
1) Narsismin katsotaan olevan parantumaton sairaus, eli "tuomio" / "stigma" on ikuinen... :-/
--> Lapsen persoonan katsotaan olevan vielä muokattavissa positiiviseen suuntaan, siksi ei mitään
ikuisia ja ehdottomia tuomioita haluta antaa.2) Narsistien on todettu käyttävän terapiaistuntoja eräänlaisina "sparraus-tuokioina", eli oppivan manipuloimaan terapeuttiaan, ja oppivan yhä taitavammaksi omassa sairaassa pelissään...
...Ja tästä syystä valta-enemmistö ammattilaisista katkaisee hoitosuhteen heti kun diagnosoivat potilaallaan narsismin, koska riski on iso, että potilas ei todellakaan tervehdy, vaan "sairastuu" pahemmin.--> Apua ja ohjausta kaipaava lapsi putoaa pois hoidon piiristä. Surkea tilanne siis, kun ainakin teoriassa
olisi vielä avun saavutettavissa.Eli todellakin, on pelkästään hyvä ettei mitään narsisti-diagnooseja anneta lapsille.
Ja kuten olen jo todennut, kyllä ihan kaikki pehmeät konstit ja metodit kokeiltiin ensin.
Kirjoitat taas täyttä puppua ja naamioit sen kuin tietäisit adiasta jotain.
Lisäksi kukaan ei usko noihin pehmeisiin keinoihisi!
Jos olet tyytymätön asiantuntijaan, menet toiselle. ET tee itse diagnoosia etkä ala aen oikeuttamana pahounpidellä lastasi. Niinhän sinä teit.Ei, vaan sinä olet nyt jossain hysteerisessä moodissa, ja kieltäydyt sulattamasta mitään mitä kirjoitan...
Vietäpä loppupäivä googlessa, ja tutki narsismia. Kaikki tuossa yllä kirjoittamani löytyy useista eri lähteistä ja kirjallisuudesta.
Tiedät että olet toiminut väärin. Suorastaan laittomasti.
Osaatko tuntea häpeää?
Mitä jos kokeilet rangaistuksen sijaan porkkanoita eli palkitset ja huomioit hyvästä käytöksestä. Teet seinälle taulut/ruudukon mihin saa tarran kun on totellut ja kun on 2 tarraa lähdette vaikka jätskille. Kun on seuraavan kerran saanut 5 tarraa lisää, ostat hänelle vaikka jonkun pienen jutun. 10 tarran jälkeen lähdette yhdessä vaikka uimahalliin tms. riippuen minkälaiset palkinnot nyt toimii lapsesi kanssa.
Tuo tuli mieleen ap valituksesta siitä miten se poika penkoo yksityisiä papereita jne.
Onko sillä pojalla ollut aina omaa tilaa, saako se kieltää sen tavaroihin koskemisen, saako se kieltää sen huoneeseen tulemiseen ja muut kunnioittaa sitä?
Jos sille on näytetty pienestä asti ettei sen omaa tilaa ja tavaroita kunnioiteta, niin tietysti se tekee saman perässä, eikä kunnioita muiden yksityisyyttä.