Lue keskustelun säännöt.
13v poika, ollut aina epäluotettava, en jaksa enää lastani
06.12.2020 |
Poikaan ei ole koko 13 vuoden aikana luottaa yhtään, ei pienenä, eikä nyt vieläkään. Jos hänelle sanoo jotakin, tekee toisin heti, kun silmä välttää.
Esim. pyytää autossa puhelimeni kuunnellakseen äänikirjaa, mutta kiellän selaamassa nettiä, voi vain kuunnella, heti kun lähden ajamaan enkä huomaa, poika selaa nettiä.
Jos jääkaappiin ostaa jotakin, mikä on tarkoitettu ruuanlaittoon ja erikseen kieltää syömästä, kun poika on hetken yksin kotona, se on syöty.
Pelipaikkoja ei noudata, siksi konsolit on lukitussa kaapissa, saa ne vain peliaikoina.
Jos on kotiintuloaika, ei ikinä ole tullut sovittuun aikaan, aina pitää soittaa monta kertaa ja kehottaa kotiin.
Lupaa tehdä läksyt ennen harkkoja, ei ole KOSKAAN tehnyt omatoimisesti, jollei ole kehottanut kymmeniä kertoja.
Olen kieltänyt tonkimasta laatikoita, missä on työpapereitani, usein ollessaan yksin kotona käy ko. laatikon ja muitakin kaappeja läpi ja penkoo kaiken.
Meillä on useampi lukittu kaappi ja vaatehuone, koska poikaan ei voi luottaa yhtään. Mikään puhe, tai etuuden menetys ei auta. Koulu menee hyvin ja kavereita on. On vaan kamala asua epäluotettavan ihmisen kanssa.
Onko kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (1081)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ODD-jankkaaja kirjoitti:
Olisiko pienen "välitilinpäätöksen" aika tässä keskustelussa?
Suuria tunteita täällä on herättänyt tämä referoimani "breaking point" ja "peukaloruuvi-metodi".
Mahtaako sitten johtua hiukan rajulta kuulostavasta terminologiasta, mutta aika monella kirjoittajalla on nyt läikähtänyt pahasti ylitse, ja palsta on täyttynyt lapsen oikeuksista vaahtoamisesta , lakitekstin referoimisesta, ja joku ilmeisesti tehnyt jo tutkintapyynnönkin näistä kirjoituksistani...
(kysehän on siis kuitenkin pelkistä metaforista...)Todella moni on vaihtoehdoksi tarjonnut nyt tätä tunteiden sanoittamista, neuvottelua, lapsen kuuntelemista ym. ym. ym.
Aivan erinomaisia menetelmiä, ja todistetusti toimivia, siis "normaalien" lasten kanssa.
Joku täällä kysyikin: "miksei tämä toimisi myös ODD-lapsella?"
No lähinnä komesta eri syystä:
1) Syyllisyyden tunto
2) Halu toimia harmoniassa ympäristön kanssa
3) Halu miellyttää vanhempia
Karkeasti voidaan sanoa, että siinä missä normaalilla lapsella on kaikki 3 edellä mainittua ominaisuutta, ODD-lapsella ei ole ainuttakaan...
ODD-lapsen obsessiivinen halu hallita tilanteita ja kapinoida kaikkia normeja ja sääntöjä vastaan on niin hallitseva, että se peittää alleen kaiken muun.
Ja ei, en halua että "ODD-leima" lyödään liian kevyesti kehenkään.
En halua tätä diagnoosia antaa näillä puheilla edes AP:n pojalle.
Toin tämän ODD:n tähän ketjuun ihan yleisellä tasolla, ja halusin kertoa Douglas Rileyn metodista.
Ja kyllä, Rileyn metodista voi rakentaa myös täysin sadistisen variaation, jotenkin haluan kuitenkin uskoa, että metodista löytää avun nimenomaan ne, jotka apua tarvitsee, ja taas toisaalta sadistit on sadisteja joka tapauksessa, eivätkä tarvitse mitään oppikirjoja toimimaan innoituksen lähteinään.
Loppukaneettina: Lapsen täydellinen "demonisointi" on huono ratkaisu, mutta ihan yhtä huono ratkaisu on yli-idealisointi.
Koska palstalla on nyt ainakin yksi, joka "varmuuskopioi" näitä tekstejä, ymmärtää tekstejäni tahallaan väärin, irrottaa yksittäisiä lauseitani asiayhteydestä, ja tekee ainakin omien puheidensa mukaan nettivinkkejä, en aio aiheesta kirjoittaa tämän enempää...
Lähtökohtasi on 100% virheellinen uhmakkuushäiriöisestä lapsesta. Ja kun perusoletus on virheellinen, myös ratkaisut ovat virheellisiä.
Suorastaan pelottavaa, että joku jakaa täyttä peetä "faktana".
Minäkin löysin nopealla googletuksella, että liian kova kuri voi AIHEUTTAA ODD:tä, että näin...
Kirjoittelin tästä vähän jo noin 10 sivua sitten, mutta mainitaan uudestaan: noin 10% ODD lapsista saa aikuisena antisosiaalisen persoonallisuushäiriön diagnoosin. Myös antisosiaalisen persoonallisuushäiriön synnyssä korostuu lapsuudessa tapahtunut kaltoinkohtelu.
Että joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Munalukoista nyt puhuen kun ne nyt mainittiin.
Aikuisella ja vanhemkalla on kotonaan ehkä valta laittaa munalukot niin jääkaappiin, ruokakomeroihin, lapsen makuuhuoneeseen, keittiöön, ulko-oveen jne.
Mutta missä menee raja?
Jos lasta ei päästetä eli lukkoa avata hänen huoneeseensa kuin määrättynä aikoina. Esimerkiksi illalla klo 20.00- 20.01 pääsee sisään ja aamulla klo 7.00-7.01 sieltä ulos niin onko kaltoinkohtelua? Ei pääse yöllä vessaan eikä saa pissata huoneessaan mihinkään. Jos, niin saa siitä rangaistuksen. Myös jos ei sillä kellonlyömällä mene sinne niin saa nukkua olohuoneen lattialla. Ilman peittoa ja patjaa.
Samoin kotiovesta pääsee ulos aamulla, mutta takaisin sisään pääsee vain tarkoin määirteltyinä aikoina. Jos ei ole juuri silloin ovella, niin saa olla ulkona tai saa rangaistuksen. Tai silti ulkona ja rangaistuksen. Jne,
Vanhempi voi määrätä kotiinsa melkein mitä kieltoja haluaa, mutta on todella vaikeaa yksittäisellä lauseella määritellä onko se oikein, laillista tai lasta vahingoittavaa toimintaa vai ei.
Sen tulkitseminen riippuu paljon muusta kotona tapahtuvasta toiminnasta.
Juuri sai tuomion pariskunta, jonka lapsi lukittiin makuuhuoneeseen yöksi ja jolla oli hyvin vähän virikkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa oli yksi kolmen tunnin seisottaja. Missään tapauksessa se ei ole ok tai laillista.
Näissä.perheissä tämä yksi asia ei ole koskaan ainoa. Kaltoinkohtelua on kaikilla elämänaloillla eikä vanhempi näe niissä mitään ongelmaa. Selitys löytyy aina.
No kerrotko mikä on sopiva maksimi-aika???
Ja nyt tarkkana... Odotan vastausta, joka soveltuu IHAN KAIKILLE lapsille, riippumatta lapsen uhmakkuuden tasosta... ;-)
Huomaatko? Ei ole ihan helppo nakki määritellä sitä...
Taas tätä mustavalkoajattelua, että jos ei voi sanoa jotain tarkkaa rajaa, on kaiken oltava sallittua. Onko sinun mahdollista ajatella, että tässä asiassa on jonkin verran tapauskohtaista joustovaraa, mutta silti myös rajat, joiden ylittäminen katsotaan ylilyönniksi?
No sitähän juuri on tässä tivattu koko ajan. Eli mikä on se raja jonka ylittäminen katsotaan ylilyönniksi? Ja edelleen, että mitä sen rajan ylittämisestä sitten seuraa ja kenen päätöksellä?
Suosittelen, että kysyt tätäkin neuvolasta/lastensuojelusta/poliisilta.
Ajattelin säästää vaivojasi ja koota kaikki viimeisten sivujen kysymykset tähän yhteen. Sinun on sitten helpompi ottaa yhteys viranomaisiin, kun ei tarvitse kahlata ketjua uudestaan läpi.
- Mitä lapsen tulee saada syödä jääkaapista?
- Onko kaltoinkohtelua, jos kieltää lasta hakemasta omatoimisia välipaloja jääkaapista ja ruokailu tapahtuu ruoka-aikoina?
-Onko kaltoinkohtelua, että rangaistuksena kieltää yhtä lasta syömästä jotain herkkua kuten vaikka nakkeja tai kakkua?
- Mitä kaikkea vanhempien omaa lapsi saa ottaa ilman lupaa, ilman että syyllistyy rikokseen?
-Kuinka kauan lasta saa seisottaa nurkassa ennen kuin menee ylilyönniksi? Voitteko antaa tähän tarkan minuuttirajan, joka pätee kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tilanteisiin.
- Mistä te tiedätte, mikä on ok ja mikä ei näissä kaikissa edellä mainituissa tapauksissa?
- Jos en kohtele lastani teiltä saamien ohjeiden mukaisesti, uhkaako minua silloin oikeusprosessi?
Luulen, että kyllä sinä saat tukea vanhemmuuteesi, jos tällaisen kysymyspatterin kanssa jotakuta auttavaa tahoa lähestyt. Tule sitten meillekin kertomaan, millaisen vastauksen sait. ;)
Miksi yrität sanella sääntöjä toisille vanhemmille, mutta jos joku tiukkaa sinulta perusteluja tai tarkennuksia näihin sääntöihin, niin et suostu antamaan vastausta vaan vetoat viranomaisiin?
Tosielämässä voisit vaikka laittaa munalukon jääkaappiin ja pitää avaimen 100% itselläsi, etkä siitä saisi syytettä, vaikka toki alapeukkuja voisi tulla tässä ketjussa.
En yritä sanella sääntöjä, enkä edes halua. Siinä tapauksessahan olisin yrittänyt vastata kysymyksiin itse. Jos tarvitsee kysyä tuollaisia kysymyksiä eikä tosiaan osaa miettiä niihin kohtuullisia, oman perheen tilanteeseen sopivia ja lapsen hyvinvointia tukevia vastauksia, niin sitten on tosiaan syytä hakea tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta.
Etkö tosiaan tajua, että tuollaiset yksityiskohdat ovat lähes aina tapauskohtaisia? Riippuu aina kokonaisuudesta, onko ratkaisu toimiva. Ei tuollaisesta munalukostakaan voi sanoa, että se on joko aina väärin tai ei ikinä väärin. Jos perheessä 1 kk vauva, on ihan sama, onko jääkaapissa munalukko, koska ei se vauva sieltä mitään pysty kuitenkaan ottamaan. Jos perheen teini-ikäisellä lapsella on ahmimishäiriö ja hänen kanssaan on yhdessä sovittu munalukon käyttämisestä, se voi olla hyväkin ratkaisu. Jos perheessä on koululaisia, joille ei anneta mahdollisuutta huolehtia omatoimisesti välipalastaan koulupäivän jälkeen, on asia kyseenalainen. Ja riippuu siitä, mitä kaikkea muuta perheessä on meneillään, tulisiko asiaan puuttua. Jos perheen vanhemmat pitävät jääkaapissa munalukkoa ja asettavat jonkin mielivaltaisen ja epäoikeudenmukaisen ehdon ruoan saamiselle (esim. lapsi ei saa kolmeen päivään ruokaa, jos kokeesta tulee numeroksi alle 9), niin lapsen oikeuksia rikotaan räikeästi.
Lakiin ei tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista kirjata kaikkia niitä tapauksia, joissa munalukon pitäminen jääkaapin ovessa on väärin.
P.S. Miten minusta tuntuu, että seuraavaksi kysyt minulta prosenttiosuutta, kuinka ison osan ajasta vanhempi saa munalukon avainta pitää hallussaan, jos 100 % ei ole sopiva aina ja kaikissa tilanteissa.
Miksi kehotat "hakemaan tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta" jos jollakulla on sinusta poikkeavat näkemykset siitä mikä on perusteltua ja hyväksyttävää kasvatusta?
Aivan samalla tavalla minä voisin väittää, että ne asiat joita sinä pidät hyväksyttävinä ovatkin kyseenalaisia tai täysin tuomittavia, ja sitten ehdotella, että sinun tulisi tehdä itsestäsi lasu tai jotain.
Ei vaan kehotin hakemaan tukea vanhemmuuteen, jos kokee tarvetta saada yksityiskohtaisia ja yksiselitteisiä vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Ihmettelen siis ennen kaikkea tuota _kysymyksenasettelua_.
No jospa sovitaan sitten, että kaikki laativat ihan omat säännöt vaikka sen jääkaapin tai nurkkaseisomisen suhteen, eikä tulla syyttelemään hirviövanhemmaksi tai sadistiksi tai muutakaan, vaikka jollakulla sattuisikin olemaan eri käsitys asioista kuin jollain toisella.
Jokainen voi tehdä kotiinsa omat sääntönsä. Me emme niitä täällä voi kaikille sopia. Voi vain keskustella.
Mutta onneksi on olemassa laki, joka puolustaa lapsia vanhempiensa sadistisilta säännöiltä ja kasvatukselta.
Oli säännöt kenellä mitä ovat niin lakia pitää silti noudattaa. Jos ei noudata ja lainvastainen toiminta paljastuu niin siitä on seuraukset.
Siksi on järjetöntä ja tyhmää kenenkään laatia ja noudattaa lapsen oikeuksia rikkovia lainvastaisia sääntöjä.
Vanhempi ei ole kaikkivoipa, vaikka kuinka haluaisikin. Laki koskee Suomessa jokaista täysi-ikäistä ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa oli yksi kolmen tunnin seisottaja. Missään tapauksessa se ei ole ok tai laillista.
Näissä.perheissä tämä yksi asia ei ole koskaan ainoa. Kaltoinkohtelua on kaikilla elämänaloillla eikä vanhempi näe niissä mitään ongelmaa. Selitys löytyy aina.
No kerrotko mikä on sopiva maksimi-aika???
Ja nyt tarkkana... Odotan vastausta, joka soveltuu IHAN KAIKILLE lapsille, riippumatta lapsen uhmakkuuden tasosta... ;-)
Huomaatko? Ei ole ihan helppo nakki määritellä sitä...
Taas tätä mustavalkoajattelua, että jos ei voi sanoa jotain tarkkaa rajaa, on kaiken oltava sallittua. Onko sinun mahdollista ajatella, että tässä asiassa on jonkin verran tapauskohtaista joustovaraa, mutta silti myös rajat, joiden ylittäminen katsotaan ylilyönniksi?
No sitähän juuri on tässä tivattu koko ajan. Eli mikä on se raja jonka ylittäminen katsotaan ylilyönniksi? Ja edelleen, että mitä sen rajan ylittämisestä sitten seuraa ja kenen päätöksellä?
Suosittelen, että kysyt tätäkin neuvolasta/lastensuojelusta/poliisilta.
Ajattelin säästää vaivojasi ja koota kaikki viimeisten sivujen kysymykset tähän yhteen. Sinun on sitten helpompi ottaa yhteys viranomaisiin, kun ei tarvitse kahlata ketjua uudestaan läpi.
- Mitä lapsen tulee saada syödä jääkaapista?
- Onko kaltoinkohtelua, jos kieltää lasta hakemasta omatoimisia välipaloja jääkaapista ja ruokailu tapahtuu ruoka-aikoina?
-Onko kaltoinkohtelua, että rangaistuksena kieltää yhtä lasta syömästä jotain herkkua kuten vaikka nakkeja tai kakkua?
- Mitä kaikkea vanhempien omaa lapsi saa ottaa ilman lupaa, ilman että syyllistyy rikokseen?
-Kuinka kauan lasta saa seisottaa nurkassa ennen kuin menee ylilyönniksi? Voitteko antaa tähän tarkan minuuttirajan, joka pätee kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tilanteisiin.
- Mistä te tiedätte, mikä on ok ja mikä ei näissä kaikissa edellä mainituissa tapauksissa?
- Jos en kohtele lastani teiltä saamien ohjeiden mukaisesti, uhkaako minua silloin oikeusprosessi?
Luulen, että kyllä sinä saat tukea vanhemmuuteesi, jos tällaisen kysymyspatterin kanssa jotakuta auttavaa tahoa lähestyt. Tule sitten meillekin kertomaan, millaisen vastauksen sait. ;)
Miksi yrität sanella sääntöjä toisille vanhemmille, mutta jos joku tiukkaa sinulta perusteluja tai tarkennuksia näihin sääntöihin, niin et suostu antamaan vastausta vaan vetoat viranomaisiin?
Tosielämässä voisit vaikka laittaa munalukon jääkaappiin ja pitää avaimen 100% itselläsi, etkä siitä saisi syytettä, vaikka toki alapeukkuja voisi tulla tässä ketjussa.
En yritä sanella sääntöjä, enkä edes halua. Siinä tapauksessahan olisin yrittänyt vastata kysymyksiin itse. Jos tarvitsee kysyä tuollaisia kysymyksiä eikä tosiaan osaa miettiä niihin kohtuullisia, oman perheen tilanteeseen sopivia ja lapsen hyvinvointia tukevia vastauksia, niin sitten on tosiaan syytä hakea tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta.
Etkö tosiaan tajua, että tuollaiset yksityiskohdat ovat lähes aina tapauskohtaisia? Riippuu aina kokonaisuudesta, onko ratkaisu toimiva. Ei tuollaisesta munalukostakaan voi sanoa, että se on joko aina väärin tai ei ikinä väärin. Jos perheessä 1 kk vauva, on ihan sama, onko jääkaapissa munalukko, koska ei se vauva sieltä mitään pysty kuitenkaan ottamaan. Jos perheen teini-ikäisellä lapsella on ahmimishäiriö ja hänen kanssaan on yhdessä sovittu munalukon käyttämisestä, se voi olla hyväkin ratkaisu. Jos perheessä on koululaisia, joille ei anneta mahdollisuutta huolehtia omatoimisesti välipalastaan koulupäivän jälkeen, on asia kyseenalainen. Ja riippuu siitä, mitä kaikkea muuta perheessä on meneillään, tulisiko asiaan puuttua. Jos perheen vanhemmat pitävät jääkaapissa munalukkoa ja asettavat jonkin mielivaltaisen ja epäoikeudenmukaisen ehdon ruoan saamiselle (esim. lapsi ei saa kolmeen päivään ruokaa, jos kokeesta tulee numeroksi alle 9), niin lapsen oikeuksia rikotaan räikeästi.
Lakiin ei tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista kirjata kaikkia niitä tapauksia, joissa munalukon pitäminen jääkaapin ovessa on väärin.
P.S. Miten minusta tuntuu, että seuraavaksi kysyt minulta prosenttiosuutta, kuinka ison osan ajasta vanhempi saa munalukon avainta pitää hallussaan, jos 100 % ei ole sopiva aina ja kaikissa tilanteissa.
Miksi kehotat "hakemaan tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta" jos jollakulla on sinusta poikkeavat näkemykset siitä mikä on perusteltua ja hyväksyttävää kasvatusta?
Aivan samalla tavalla minä voisin väittää, että ne asiat joita sinä pidät hyväksyttävinä ovatkin kyseenalaisia tai täysin tuomittavia, ja sitten ehdotella, että sinun tulisi tehdä itsestäsi lasu tai jotain.
Ei vaan kehotin hakemaan tukea vanhemmuuteen, jos kokee tarvetta saada yksityiskohtaisia ja yksiselitteisiä vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Ihmettelen siis ennen kaikkea tuota _kysymyksenasettelua_.
No jospa sovitaan sitten, että kaikki laativat ihan omat säännöt vaikka sen jääkaapin tai nurkkaseisomisen suhteen, eikä tulla syyttelemään hirviövanhemmaksi tai sadistiksi tai muutakaan, vaikka jollakulla sattuisikin olemaan eri käsitys asioista kuin jollain toisella.
Jokainen voi tehdä kotiinsa omat sääntönsä. Me emme niitä täällä voi kaikille sopia. Voi vain keskustella.
Mutta onneksi on olemassa laki, joka puolustaa lapsia vanhempiensa sadistisilta säännöiltä ja kasvatukselta.
Oli säännöt kenellä mitä ovat niin lakia pitää silti noudattaa. Jos ei noudata ja lainvastainen toiminta paljastuu niin siitä on seuraukset.
Siksi on järjetöntä ja tyhmää kenenkään laatia ja noudattaa lapsen oikeuksia rikkovia lainvastaisia sääntöjä.
Vanhempi ei ole kaikkivoipa, vaikka kuinka haluaisikin. Laki koskee Suomessa jokaista täysi-ikäistä ihmistä.
Et siis näe ongelmana sitä, että mikä on vanhempien ja erilaisten vieraiden aikuisten oikeusturva lasta kohtaan? Eli mikä suojaa heitä lapsen sadistiselta käytökseltä? Nykyisin on yhä yleisempää, että aikuinen kokee syvää voimattomuutta lapsen käytöksen suhteen. Sinänsä hän tietäisi keinot miten lapsen saisi kuriin, mutta ei uskalla tai voi niitä käyttää, koska pelkää lasuja tai muuten viranomaisia taikka ihmisten tekemää sosiaalista tuomitsemista. Tällaisten käytäntöjen ja kulttuurin synty on sen seurausta, että lapsen oikeuksia on ylikorostettu ja kurinpitoa demonisoitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa oli yksi kolmen tunnin seisottaja. Missään tapauksessa se ei ole ok tai laillista.
Näissä.perheissä tämä yksi asia ei ole koskaan ainoa. Kaltoinkohtelua on kaikilla elämänaloillla eikä vanhempi näe niissä mitään ongelmaa. Selitys löytyy aina.
No kerrotko mikä on sopiva maksimi-aika???
Ja nyt tarkkana... Odotan vastausta, joka soveltuu IHAN KAIKILLE lapsille, riippumatta lapsen uhmakkuuden tasosta... ;-)
Huomaatko? Ei ole ihan helppo nakki määritellä sitä...
Taas tätä mustavalkoajattelua, että jos ei voi sanoa jotain tarkkaa rajaa, on kaiken oltava sallittua. Onko sinun mahdollista ajatella, että tässä asiassa on jonkin verran tapauskohtaista joustovaraa, mutta silti myös rajat, joiden ylittäminen katsotaan ylilyönniksi?
No sitähän juuri on tässä tivattu koko ajan. Eli mikä on se raja jonka ylittäminen katsotaan ylilyönniksi? Ja edelleen, että mitä sen rajan ylittämisestä sitten seuraa ja kenen päätöksellä?
Suosittelen, että kysyt tätäkin neuvolasta/lastensuojelusta/poliisilta.
Ajattelin säästää vaivojasi ja koota kaikki viimeisten sivujen kysymykset tähän yhteen. Sinun on sitten helpompi ottaa yhteys viranomaisiin, kun ei tarvitse kahlata ketjua uudestaan läpi.
- Mitä lapsen tulee saada syödä jääkaapista?
- Onko kaltoinkohtelua, jos kieltää lasta hakemasta omatoimisia välipaloja jääkaapista ja ruokailu tapahtuu ruoka-aikoina?
-Onko kaltoinkohtelua, että rangaistuksena kieltää yhtä lasta syömästä jotain herkkua kuten vaikka nakkeja tai kakkua?
- Mitä kaikkea vanhempien omaa lapsi saa ottaa ilman lupaa, ilman että syyllistyy rikokseen?
-Kuinka kauan lasta saa seisottaa nurkassa ennen kuin menee ylilyönniksi? Voitteko antaa tähän tarkan minuuttirajan, joka pätee kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tilanteisiin.
- Mistä te tiedätte, mikä on ok ja mikä ei näissä kaikissa edellä mainituissa tapauksissa?
- Jos en kohtele lastani teiltä saamien ohjeiden mukaisesti, uhkaako minua silloin oikeusprosessi?
Luulen, että kyllä sinä saat tukea vanhemmuuteesi, jos tällaisen kysymyspatterin kanssa jotakuta auttavaa tahoa lähestyt. Tule sitten meillekin kertomaan, millaisen vastauksen sait. ;)
Miksi yrität sanella sääntöjä toisille vanhemmille, mutta jos joku tiukkaa sinulta perusteluja tai tarkennuksia näihin sääntöihin, niin et suostu antamaan vastausta vaan vetoat viranomaisiin?
Tosielämässä voisit vaikka laittaa munalukon jääkaappiin ja pitää avaimen 100% itselläsi, etkä siitä saisi syytettä, vaikka toki alapeukkuja voisi tulla tässä ketjussa.
En yritä sanella sääntöjä, enkä edes halua. Siinä tapauksessahan olisin yrittänyt vastata kysymyksiin itse. Jos tarvitsee kysyä tuollaisia kysymyksiä eikä tosiaan osaa miettiä niihin kohtuullisia, oman perheen tilanteeseen sopivia ja lapsen hyvinvointia tukevia vastauksia, niin sitten on tosiaan syytä hakea tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta.
Etkö tosiaan tajua, että tuollaiset yksityiskohdat ovat lähes aina tapauskohtaisia? Riippuu aina kokonaisuudesta, onko ratkaisu toimiva. Ei tuollaisesta munalukostakaan voi sanoa, että se on joko aina väärin tai ei ikinä väärin. Jos perheessä 1 kk vauva, on ihan sama, onko jääkaapissa munalukko, koska ei se vauva sieltä mitään pysty kuitenkaan ottamaan. Jos perheen teini-ikäisellä lapsella on ahmimishäiriö ja hänen kanssaan on yhdessä sovittu munalukon käyttämisestä, se voi olla hyväkin ratkaisu. Jos perheessä on koululaisia, joille ei anneta mahdollisuutta huolehtia omatoimisesti välipalastaan koulupäivän jälkeen, on asia kyseenalainen. Ja riippuu siitä, mitä kaikkea muuta perheessä on meneillään, tulisiko asiaan puuttua. Jos perheen vanhemmat pitävät jääkaapissa munalukkoa ja asettavat jonkin mielivaltaisen ja epäoikeudenmukaisen ehdon ruoan saamiselle (esim. lapsi ei saa kolmeen päivään ruokaa, jos kokeesta tulee numeroksi alle 9), niin lapsen oikeuksia rikotaan räikeästi.
Lakiin ei tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista kirjata kaikkia niitä tapauksia, joissa munalukon pitäminen jääkaapin ovessa on väärin.
P.S. Miten minusta tuntuu, että seuraavaksi kysyt minulta prosenttiosuutta, kuinka ison osan ajasta vanhempi saa munalukon avainta pitää hallussaan, jos 100 % ei ole sopiva aina ja kaikissa tilanteissa.
Miksi kehotat "hakemaan tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta" jos jollakulla on sinusta poikkeavat näkemykset siitä mikä on perusteltua ja hyväksyttävää kasvatusta?
Aivan samalla tavalla minä voisin väittää, että ne asiat joita sinä pidät hyväksyttävinä ovatkin kyseenalaisia tai täysin tuomittavia, ja sitten ehdotella, että sinun tulisi tehdä itsestäsi lasu tai jotain.
Ei vaan kehotin hakemaan tukea vanhemmuuteen, jos kokee tarvetta saada yksityiskohtaisia ja yksiselitteisiä vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Ihmettelen siis ennen kaikkea tuota _kysymyksenasettelua_.
No jospa sovitaan sitten, että kaikki laativat ihan omat säännöt vaikka sen jääkaapin tai nurkkaseisomisen suhteen, eikä tulla syyttelemään hirviövanhemmaksi tai sadistiksi tai muutakaan, vaikka jollakulla sattuisikin olemaan eri käsitys asioista kuin jollain toisella.
Jokainen voi tehdä kotiinsa omat sääntönsä. Me emme niitä täällä voi kaikille sopia. Voi vain keskustella.
Mutta onneksi on olemassa laki, joka puolustaa lapsia vanhempiensa sadistisilta säännöiltä ja kasvatukselta.
Oli säännöt kenellä mitä ovat niin lakia pitää silti noudattaa. Jos ei noudata ja lainvastainen toiminta paljastuu niin siitä on seuraukset.
Siksi on järjetöntä ja tyhmää kenenkään laatia ja noudattaa lapsen oikeuksia rikkovia lainvastaisia sääntöjä.
Vanhempi ei ole kaikkivoipa, vaikka kuinka haluaisikin. Laki koskee Suomessa jokaista täysi-ikäistä ihmistä.Et siis näe ongelmana sitä, että mikä on vanhempien ja erilaisten vieraiden aikuisten oikeusturva lasta kohtaan? Eli mikä suojaa heitä lapsen sadistiselta käytökseltä? Nykyisin on yhä yleisempää, että aikuinen kokee syvää voimattomuutta lapsen käytöksen suhteen. Sinänsä hän tietäisi keinot miten lapsen saisi kuriin, mutta ei uskalla tai voi niitä käyttää, koska pelkää lasuja tai muuten viranomaisia taikka ihmisten tekemää sosiaalista tuomitsemista. Tällaisten käytäntöjen ja kulttuurin synty on sen seurausta, että lapsen oikeuksia on ylikorostettu ja kurinpitoa demonisoitu.
Mistä nyt tuli tuo oletus, että lapsi on sadistinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää 50-lukulaista nöyryyttämistä tuollainen nurkka-aresti. Sehän on jo fyysinenkin rangaistus.
En usko, että kukaan oppii yhtään mitään tuollaisella väkivallalla.
ODD-tapauksilla, tämä on nimenomaan ainoa lääke joka toimii.
Juujuu. Kai teillä selkäsaunatkin ja turpiin lyöminen selitetään tuolla ODDlla?
No meillä ei ole tarvinnut vielä turpiin lyödä.
Kuopuksen ”breaking point” löytyi 3 tunnin nurkassa seisomisen kohdalla.Pahoinpitelyn merkit voi täyttyä, 3 tuntia seisotusta on hurjan kuuloista. Melkein itkettää lapsen puolesta. Kysymys: Tuliko suvantovaihe, jolloin lapsi oli hyvin säyseä, melkein unelias, ajatuksiinsa uppoutuva? 'Loistavaa', olet murtanut lapsen. Varsinaiset ongelmat alkavat näkyä vasta paljon, paljon myöhemmin. Nyt oikeasti, pysähdy, hakekaa apua jostain, mistä saa kasvatukseen apua.
Niin, siis tuo on dissosiaatio, se tapahtuu lapsille, joita rangaistaan juurikin sadistisesti, voi olla psyykkistä, tai fyysistä väkivaltaa.
Esim. tuota seisotusjuttua on käytetty vankileireillä juurikin dissosiaation aikaansaamiseksi, jolla saadaan hyvinkin säyseä vanki, jota aletaan sitten sitten aivopestä.
Sen lapsen mieli on kirjaimellisesti hajonnut, eikä se tule enää ikinä olemaan koossa, eli melkoisia juttuja tällä ODD-mielipuolella.
Tuo disso tapahtuu sen lapsen mielen suojaamiseksi, sen mieli ja minuus on suojassa sillä tavalla, mutta se ei tule enää koskaan olemaan kokonainen ihminen, joka on kosketuksissa minuuteensa.
Tarvitaan kyllä ihan omanlaisensa kirjaimellinen hullu (veikkaan ODD jankkaajaa cluster b häiriöiseksi, ne on lapsille tuollaisia vanhempia), että kokee tarpeelliseksi kiduttaa pienen lapsen mielen kirjaimellisesti rikki, olen sanaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa oli yksi kolmen tunnin seisottaja. Missään tapauksessa se ei ole ok tai laillista.
Näissä.perheissä tämä yksi asia ei ole koskaan ainoa. Kaltoinkohtelua on kaikilla elämänaloillla eikä vanhempi näe niissä mitään ongelmaa. Selitys löytyy aina.
No kerrotko mikä on sopiva maksimi-aika???
Ja nyt tarkkana... Odotan vastausta, joka soveltuu IHAN KAIKILLE lapsille, riippumatta lapsen uhmakkuuden tasosta... ;-)
Huomaatko? Ei ole ihan helppo nakki määritellä sitä...
Taas tätä mustavalkoajattelua, että jos ei voi sanoa jotain tarkkaa rajaa, on kaiken oltava sallittua. Onko sinun mahdollista ajatella, että tässä asiassa on jonkin verran tapauskohtaista joustovaraa, mutta silti myös rajat, joiden ylittäminen katsotaan ylilyönniksi?
No sitähän juuri on tässä tivattu koko ajan. Eli mikä on se raja jonka ylittäminen katsotaan ylilyönniksi? Ja edelleen, että mitä sen rajan ylittämisestä sitten seuraa ja kenen päätöksellä?
Suosittelen, että kysyt tätäkin neuvolasta/lastensuojelusta/poliisilta.
Ajattelin säästää vaivojasi ja koota kaikki viimeisten sivujen kysymykset tähän yhteen. Sinun on sitten helpompi ottaa yhteys viranomaisiin, kun ei tarvitse kahlata ketjua uudestaan läpi.
- Mitä lapsen tulee saada syödä jääkaapista?
- Onko kaltoinkohtelua, jos kieltää lasta hakemasta omatoimisia välipaloja jääkaapista ja ruokailu tapahtuu ruoka-aikoina?
-Onko kaltoinkohtelua, että rangaistuksena kieltää yhtä lasta syömästä jotain herkkua kuten vaikka nakkeja tai kakkua?
- Mitä kaikkea vanhempien omaa lapsi saa ottaa ilman lupaa, ilman että syyllistyy rikokseen?
-Kuinka kauan lasta saa seisottaa nurkassa ennen kuin menee ylilyönniksi? Voitteko antaa tähän tarkan minuuttirajan, joka pätee kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tilanteisiin.
- Mistä te tiedätte, mikä on ok ja mikä ei näissä kaikissa edellä mainituissa tapauksissa?
- Jos en kohtele lastani teiltä saamien ohjeiden mukaisesti, uhkaako minua silloin oikeusprosessi?
Luulen, että kyllä sinä saat tukea vanhemmuuteesi, jos tällaisen kysymyspatterin kanssa jotakuta auttavaa tahoa lähestyt. Tule sitten meillekin kertomaan, millaisen vastauksen sait. ;)
Miksi yrität sanella sääntöjä toisille vanhemmille, mutta jos joku tiukkaa sinulta perusteluja tai tarkennuksia näihin sääntöihin, niin et suostu antamaan vastausta vaan vetoat viranomaisiin?
Tosielämässä voisit vaikka laittaa munalukon jääkaappiin ja pitää avaimen 100% itselläsi, etkä siitä saisi syytettä, vaikka toki alapeukkuja voisi tulla tässä ketjussa.
En yritä sanella sääntöjä, enkä edes halua. Siinä tapauksessahan olisin yrittänyt vastata kysymyksiin itse. Jos tarvitsee kysyä tuollaisia kysymyksiä eikä tosiaan osaa miettiä niihin kohtuullisia, oman perheen tilanteeseen sopivia ja lapsen hyvinvointia tukevia vastauksia, niin sitten on tosiaan syytä hakea tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta.
Etkö tosiaan tajua, että tuollaiset yksityiskohdat ovat lähes aina tapauskohtaisia? Riippuu aina kokonaisuudesta, onko ratkaisu toimiva. Ei tuollaisesta munalukostakaan voi sanoa, että se on joko aina väärin tai ei ikinä väärin. Jos perheessä 1 kk vauva, on ihan sama, onko jääkaapissa munalukko, koska ei se vauva sieltä mitään pysty kuitenkaan ottamaan. Jos perheen teini-ikäisellä lapsella on ahmimishäiriö ja hänen kanssaan on yhdessä sovittu munalukon käyttämisestä, se voi olla hyväkin ratkaisu. Jos perheessä on koululaisia, joille ei anneta mahdollisuutta huolehtia omatoimisesti välipalastaan koulupäivän jälkeen, on asia kyseenalainen. Ja riippuu siitä, mitä kaikkea muuta perheessä on meneillään, tulisiko asiaan puuttua. Jos perheen vanhemmat pitävät jääkaapissa munalukkoa ja asettavat jonkin mielivaltaisen ja epäoikeudenmukaisen ehdon ruoan saamiselle (esim. lapsi ei saa kolmeen päivään ruokaa, jos kokeesta tulee numeroksi alle 9), niin lapsen oikeuksia rikotaan räikeästi.
Lakiin ei tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista kirjata kaikkia niitä tapauksia, joissa munalukon pitäminen jääkaapin ovessa on väärin.
P.S. Miten minusta tuntuu, että seuraavaksi kysyt minulta prosenttiosuutta, kuinka ison osan ajasta vanhempi saa munalukon avainta pitää hallussaan, jos 100 % ei ole sopiva aina ja kaikissa tilanteissa.
Miksi kehotat "hakemaan tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta" jos jollakulla on sinusta poikkeavat näkemykset siitä mikä on perusteltua ja hyväksyttävää kasvatusta?
Aivan samalla tavalla minä voisin väittää, että ne asiat joita sinä pidät hyväksyttävinä ovatkin kyseenalaisia tai täysin tuomittavia, ja sitten ehdotella, että sinun tulisi tehdä itsestäsi lasu tai jotain.
Ei vaan kehotin hakemaan tukea vanhemmuuteen, jos kokee tarvetta saada yksityiskohtaisia ja yksiselitteisiä vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Ihmettelen siis ennen kaikkea tuota _kysymyksenasettelua_.
No jospa sovitaan sitten, että kaikki laativat ihan omat säännöt vaikka sen jääkaapin tai nurkkaseisomisen suhteen, eikä tulla syyttelemään hirviövanhemmaksi tai sadistiksi tai muutakaan, vaikka jollakulla sattuisikin olemaan eri käsitys asioista kuin jollain toisella.
Jokainen voi tehdä kotiinsa omat sääntönsä. Me emme niitä täällä voi kaikille sopia. Voi vain keskustella.
Mutta onneksi on olemassa laki, joka puolustaa lapsia vanhempiensa sadistisilta säännöiltä ja kasvatukselta.
Oli säännöt kenellä mitä ovat niin lakia pitää silti noudattaa. Jos ei noudata ja lainvastainen toiminta paljastuu niin siitä on seuraukset.
Siksi on järjetöntä ja tyhmää kenenkään laatia ja noudattaa lapsen oikeuksia rikkovia lainvastaisia sääntöjä.
Vanhempi ei ole kaikkivoipa, vaikka kuinka haluaisikin. Laki koskee Suomessa jokaista täysi-ikäistä ihmistä.Et siis näe ongelmana sitä, että mikä on vanhempien ja erilaisten vieraiden aikuisten oikeusturva lasta kohtaan? Eli mikä suojaa heitä lapsen sadistiselta käytökseltä? Nykyisin on yhä yleisempää, että aikuinen kokee syvää voimattomuutta lapsen käytöksen suhteen. Sinänsä hän tietäisi keinot miten lapsen saisi kuriin, mutta ei uskalla tai voi niitä käyttää, koska pelkää lasuja tai muuten viranomaisia taikka ihmisten tekemää sosiaalista tuomitsemista. Tällaisten käytäntöjen ja kulttuurin synty on sen seurausta, että lapsen oikeuksia on ylikorostettu ja kurinpitoa demonisoitu.
Mistä nyt tuli tuo oletus, että lapsi on sadistinen?
Lapset ovat usein todella julmia toisia kohtaan jollei heitä estetä toimimasta niin. Hyvä esimerkki on koulukiusaus. Lapsi voi "koulukiusata" myös aikuisia.
Perussyy tähän on lasten vajavainen empatiakyky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa oli yksi kolmen tunnin seisottaja. Missään tapauksessa se ei ole ok tai laillista.
Näissä.perheissä tämä yksi asia ei ole koskaan ainoa. Kaltoinkohtelua on kaikilla elämänaloillla eikä vanhempi näe niissä mitään ongelmaa. Selitys löytyy aina.
No kerrotko mikä on sopiva maksimi-aika???
Ja nyt tarkkana... Odotan vastausta, joka soveltuu IHAN KAIKILLE lapsille, riippumatta lapsen uhmakkuuden tasosta... ;-)
Huomaatko? Ei ole ihan helppo nakki määritellä sitä...
Taas tätä mustavalkoajattelua, että jos ei voi sanoa jotain tarkkaa rajaa, on kaiken oltava sallittua. Onko sinun mahdollista ajatella, että tässä asiassa on jonkin verran tapauskohtaista joustovaraa, mutta silti myös rajat, joiden ylittäminen katsotaan ylilyönniksi?
No sitähän juuri on tässä tivattu koko ajan. Eli mikä on se raja jonka ylittäminen katsotaan ylilyönniksi? Ja edelleen, että mitä sen rajan ylittämisestä sitten seuraa ja kenen päätöksellä?
Suosittelen, että kysyt tätäkin neuvolasta/lastensuojelusta/poliisilta.
Ajattelin säästää vaivojasi ja koota kaikki viimeisten sivujen kysymykset tähän yhteen. Sinun on sitten helpompi ottaa yhteys viranomaisiin, kun ei tarvitse kahlata ketjua uudestaan läpi.
- Mitä lapsen tulee saada syödä jääkaapista?
- Onko kaltoinkohtelua, jos kieltää lasta hakemasta omatoimisia välipaloja jääkaapista ja ruokailu tapahtuu ruoka-aikoina?
-Onko kaltoinkohtelua, että rangaistuksena kieltää yhtä lasta syömästä jotain herkkua kuten vaikka nakkeja tai kakkua?
- Mitä kaikkea vanhempien omaa lapsi saa ottaa ilman lupaa, ilman että syyllistyy rikokseen?
-Kuinka kauan lasta saa seisottaa nurkassa ennen kuin menee ylilyönniksi? Voitteko antaa tähän tarkan minuuttirajan, joka pätee kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tilanteisiin.
- Mistä te tiedätte, mikä on ok ja mikä ei näissä kaikissa edellä mainituissa tapauksissa?
- Jos en kohtele lastani teiltä saamien ohjeiden mukaisesti, uhkaako minua silloin oikeusprosessi?
Luulen, että kyllä sinä saat tukea vanhemmuuteesi, jos tällaisen kysymyspatterin kanssa jotakuta auttavaa tahoa lähestyt. Tule sitten meillekin kertomaan, millaisen vastauksen sait. ;)
Miksi yrität sanella sääntöjä toisille vanhemmille, mutta jos joku tiukkaa sinulta perusteluja tai tarkennuksia näihin sääntöihin, niin et suostu antamaan vastausta vaan vetoat viranomaisiin?
Tosielämässä voisit vaikka laittaa munalukon jääkaappiin ja pitää avaimen 100% itselläsi, etkä siitä saisi syytettä, vaikka toki alapeukkuja voisi tulla tässä ketjussa.
En yritä sanella sääntöjä, enkä edes halua. Siinä tapauksessahan olisin yrittänyt vastata kysymyksiin itse. Jos tarvitsee kysyä tuollaisia kysymyksiä eikä tosiaan osaa miettiä niihin kohtuullisia, oman perheen tilanteeseen sopivia ja lapsen hyvinvointia tukevia vastauksia, niin sitten on tosiaan syytä hakea tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta.
Etkö tosiaan tajua, että tuollaiset yksityiskohdat ovat lähes aina tapauskohtaisia? Riippuu aina kokonaisuudesta, onko ratkaisu toimiva. Ei tuollaisesta munalukostakaan voi sanoa, että se on joko aina väärin tai ei ikinä väärin. Jos perheessä 1 kk vauva, on ihan sama, onko jääkaapissa munalukko, koska ei se vauva sieltä mitään pysty kuitenkaan ottamaan. Jos perheen teini-ikäisellä lapsella on ahmimishäiriö ja hänen kanssaan on yhdessä sovittu munalukon käyttämisestä, se voi olla hyväkin ratkaisu. Jos perheessä on koululaisia, joille ei anneta mahdollisuutta huolehtia omatoimisesti välipalastaan koulupäivän jälkeen, on asia kyseenalainen. Ja riippuu siitä, mitä kaikkea muuta perheessä on meneillään, tulisiko asiaan puuttua. Jos perheen vanhemmat pitävät jääkaapissa munalukkoa ja asettavat jonkin mielivaltaisen ja epäoikeudenmukaisen ehdon ruoan saamiselle (esim. lapsi ei saa kolmeen päivään ruokaa, jos kokeesta tulee numeroksi alle 9), niin lapsen oikeuksia rikotaan räikeästi.
Lakiin ei tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista kirjata kaikkia niitä tapauksia, joissa munalukon pitäminen jääkaapin ovessa on väärin.
P.S. Miten minusta tuntuu, että seuraavaksi kysyt minulta prosenttiosuutta, kuinka ison osan ajasta vanhempi saa munalukon avainta pitää hallussaan, jos 100 % ei ole sopiva aina ja kaikissa tilanteissa.
Miksi kehotat "hakemaan tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta" jos jollakulla on sinusta poikkeavat näkemykset siitä mikä on perusteltua ja hyväksyttävää kasvatusta?
Aivan samalla tavalla minä voisin väittää, että ne asiat joita sinä pidät hyväksyttävinä ovatkin kyseenalaisia tai täysin tuomittavia, ja sitten ehdotella, että sinun tulisi tehdä itsestäsi lasu tai jotain.
Ei vaan kehotin hakemaan tukea vanhemmuuteen, jos kokee tarvetta saada yksityiskohtaisia ja yksiselitteisiä vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Ihmettelen siis ennen kaikkea tuota _kysymyksenasettelua_.
No jospa sovitaan sitten, että kaikki laativat ihan omat säännöt vaikka sen jääkaapin tai nurkkaseisomisen suhteen, eikä tulla syyttelemään hirviövanhemmaksi tai sadistiksi tai muutakaan, vaikka jollakulla sattuisikin olemaan eri käsitys asioista kuin jollain toisella.
Jokainen voi tehdä kotiinsa omat sääntönsä. Me emme niitä täällä voi kaikille sopia. Voi vain keskustella.
Mutta onneksi on olemassa laki, joka puolustaa lapsia vanhempiensa sadistisilta säännöiltä ja kasvatukselta.
Oli säännöt kenellä mitä ovat niin lakia pitää silti noudattaa. Jos ei noudata ja lainvastainen toiminta paljastuu niin siitä on seuraukset.
Siksi on järjetöntä ja tyhmää kenenkään laatia ja noudattaa lapsen oikeuksia rikkovia lainvastaisia sääntöjä.
Vanhempi ei ole kaikkivoipa, vaikka kuinka haluaisikin. Laki koskee Suomessa jokaista täysi-ikäistä ihmistä.Et siis näe ongelmana sitä, että mikä on vanhempien ja erilaisten vieraiden aikuisten oikeusturva lasta kohtaan? Eli mikä suojaa heitä lapsen sadistiselta käytökseltä? Nykyisin on yhä yleisempää, että aikuinen kokee syvää voimattomuutta lapsen käytöksen suhteen. Sinänsä hän tietäisi keinot miten lapsen saisi kuriin, mutta ei uskalla tai voi niitä käyttää, koska pelkää lasuja tai muuten viranomaisia taikka ihmisten tekemää sosiaalista tuomitsemista. Tällaisten käytäntöjen ja kulttuurin synty on sen seurausta, että lapsen oikeuksia on ylikorostettu ja kurinpitoa demonisoitu.
Mistä nyt tuli tuo oletus, että lapsi on sadistinen?
Lapset ovat usein todella julmia toisia kohtaan jollei heitä estetä toimimasta niin. Hyvä esimerkki on koulukiusaus. Lapsi voi "koulukiusata" myös aikuisia.
Perussyy tähän on lasten vajavainen empatiakyky.
Kyllähän tuollaisiakin perhedynamiikan ongelmia voi korjata rakentavasti. Jos se ei auta, voi vanhempi sitten pyytää apuja lastensuojelusta. Sieltä myös ohjataan tarvittaessa muun avun piiriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa oli yksi kolmen tunnin seisottaja. Missään tapauksessa se ei ole ok tai laillista.
Näissä.perheissä tämä yksi asia ei ole koskaan ainoa. Kaltoinkohtelua on kaikilla elämänaloillla eikä vanhempi näe niissä mitään ongelmaa. Selitys löytyy aina.
No kerrotko mikä on sopiva maksimi-aika???
Ja nyt tarkkana... Odotan vastausta, joka soveltuu IHAN KAIKILLE lapsille, riippumatta lapsen uhmakkuuden tasosta... ;-)
Huomaatko? Ei ole ihan helppo nakki määritellä sitä...
Taas tätä mustavalkoajattelua, että jos ei voi sanoa jotain tarkkaa rajaa, on kaiken oltava sallittua. Onko sinun mahdollista ajatella, että tässä asiassa on jonkin verran tapauskohtaista joustovaraa, mutta silti myös rajat, joiden ylittäminen katsotaan ylilyönniksi?
No sitähän juuri on tässä tivattu koko ajan. Eli mikä on se raja jonka ylittäminen katsotaan ylilyönniksi? Ja edelleen, että mitä sen rajan ylittämisestä sitten seuraa ja kenen päätöksellä?
Suosittelen, että kysyt tätäkin neuvolasta/lastensuojelusta/poliisilta.
Ajattelin säästää vaivojasi ja koota kaikki viimeisten sivujen kysymykset tähän yhteen. Sinun on sitten helpompi ottaa yhteys viranomaisiin, kun ei tarvitse kahlata ketjua uudestaan läpi.
- Mitä lapsen tulee saada syödä jääkaapista?
- Onko kaltoinkohtelua, jos kieltää lasta hakemasta omatoimisia välipaloja jääkaapista ja ruokailu tapahtuu ruoka-aikoina?
-Onko kaltoinkohtelua, että rangaistuksena kieltää yhtä lasta syömästä jotain herkkua kuten vaikka nakkeja tai kakkua?
- Mitä kaikkea vanhempien omaa lapsi saa ottaa ilman lupaa, ilman että syyllistyy rikokseen?
-Kuinka kauan lasta saa seisottaa nurkassa ennen kuin menee ylilyönniksi? Voitteko antaa tähän tarkan minuuttirajan, joka pätee kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tilanteisiin.
- Mistä te tiedätte, mikä on ok ja mikä ei näissä kaikissa edellä mainituissa tapauksissa?
- Jos en kohtele lastani teiltä saamien ohjeiden mukaisesti, uhkaako minua silloin oikeusprosessi?
Luulen, että kyllä sinä saat tukea vanhemmuuteesi, jos tällaisen kysymyspatterin kanssa jotakuta auttavaa tahoa lähestyt. Tule sitten meillekin kertomaan, millaisen vastauksen sait. ;)
Miksi yrität sanella sääntöjä toisille vanhemmille, mutta jos joku tiukkaa sinulta perusteluja tai tarkennuksia näihin sääntöihin, niin et suostu antamaan vastausta vaan vetoat viranomaisiin?
Tosielämässä voisit vaikka laittaa munalukon jääkaappiin ja pitää avaimen 100% itselläsi, etkä siitä saisi syytettä, vaikka toki alapeukkuja voisi tulla tässä ketjussa.
En yritä sanella sääntöjä, enkä edes halua. Siinä tapauksessahan olisin yrittänyt vastata kysymyksiin itse. Jos tarvitsee kysyä tuollaisia kysymyksiä eikä tosiaan osaa miettiä niihin kohtuullisia, oman perheen tilanteeseen sopivia ja lapsen hyvinvointia tukevia vastauksia, niin sitten on tosiaan syytä hakea tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta.
Etkö tosiaan tajua, että tuollaiset yksityiskohdat ovat lähes aina tapauskohtaisia? Riippuu aina kokonaisuudesta, onko ratkaisu toimiva. Ei tuollaisesta munalukostakaan voi sanoa, että se on joko aina väärin tai ei ikinä väärin. Jos perheessä 1 kk vauva, on ihan sama, onko jääkaapissa munalukko, koska ei se vauva sieltä mitään pysty kuitenkaan ottamaan. Jos perheen teini-ikäisellä lapsella on ahmimishäiriö ja hänen kanssaan on yhdessä sovittu munalukon käyttämisestä, se voi olla hyväkin ratkaisu. Jos perheessä on koululaisia, joille ei anneta mahdollisuutta huolehtia omatoimisesti välipalastaan koulupäivän jälkeen, on asia kyseenalainen. Ja riippuu siitä, mitä kaikkea muuta perheessä on meneillään, tulisiko asiaan puuttua. Jos perheen vanhemmat pitävät jääkaapissa munalukkoa ja asettavat jonkin mielivaltaisen ja epäoikeudenmukaisen ehdon ruoan saamiselle (esim. lapsi ei saa kolmeen päivään ruokaa, jos kokeesta tulee numeroksi alle 9), niin lapsen oikeuksia rikotaan räikeästi.
Lakiin ei tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista kirjata kaikkia niitä tapauksia, joissa munalukon pitäminen jääkaapin ovessa on väärin.
P.S. Miten minusta tuntuu, että seuraavaksi kysyt minulta prosenttiosuutta, kuinka ison osan ajasta vanhempi saa munalukon avainta pitää hallussaan, jos 100 % ei ole sopiva aina ja kaikissa tilanteissa.
Miksi kehotat "hakemaan tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta" jos jollakulla on sinusta poikkeavat näkemykset siitä mikä on perusteltua ja hyväksyttävää kasvatusta?
Aivan samalla tavalla minä voisin väittää, että ne asiat joita sinä pidät hyväksyttävinä ovatkin kyseenalaisia tai täysin tuomittavia, ja sitten ehdotella, että sinun tulisi tehdä itsestäsi lasu tai jotain.
Ei vaan kehotin hakemaan tukea vanhemmuuteen, jos kokee tarvetta saada yksityiskohtaisia ja yksiselitteisiä vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Ihmettelen siis ennen kaikkea tuota _kysymyksenasettelua_.
No jospa sovitaan sitten, että kaikki laativat ihan omat säännöt vaikka sen jääkaapin tai nurkkaseisomisen suhteen, eikä tulla syyttelemään hirviövanhemmaksi tai sadistiksi tai muutakaan, vaikka jollakulla sattuisikin olemaan eri käsitys asioista kuin jollain toisella.
Jokainen voi tehdä kotiinsa omat sääntönsä. Me emme niitä täällä voi kaikille sopia. Voi vain keskustella.
Mutta onneksi on olemassa laki, joka puolustaa lapsia vanhempiensa sadistisilta säännöiltä ja kasvatukselta.
Oli säännöt kenellä mitä ovat niin lakia pitää silti noudattaa. Jos ei noudata ja lainvastainen toiminta paljastuu niin siitä on seuraukset.
Siksi on järjetöntä ja tyhmää kenenkään laatia ja noudattaa lapsen oikeuksia rikkovia lainvastaisia sääntöjä.
Vanhempi ei ole kaikkivoipa, vaikka kuinka haluaisikin. Laki koskee Suomessa jokaista täysi-ikäistä ihmistä.Et siis näe ongelmana sitä, että mikä on vanhempien ja erilaisten vieraiden aikuisten oikeusturva lasta kohtaan? Eli mikä suojaa heitä lapsen sadistiselta käytökseltä? Nykyisin on yhä yleisempää, että aikuinen kokee syvää voimattomuutta lapsen käytöksen suhteen. Sinänsä hän tietäisi keinot miten lapsen saisi kuriin, mutta ei uskalla tai voi niitä käyttää, koska pelkää lasuja tai muuten viranomaisia taikka ihmisten tekemää sosiaalista tuomitsemista. Tällaisten käytäntöjen ja kulttuurin synty on sen seurausta, että lapsen oikeuksia on ylikorostettu ja kurinpitoa demonisoitu.
Mistä nyt tuli tuo oletus, että lapsi on sadistinen?
Lapset ovat usein todella julmia toisia kohtaan jollei heitä estetä toimimasta niin. Hyvä esimerkki on koulukiusaus. Lapsi voi "koulukiusata" myös aikuisia.
Perussyy tähän on lasten vajavainen empatiakyky.
Kyllähän tuollaisiakin perhedynamiikan ongelmia voi korjata rakentavasti. Jos se ei auta, voi vanhempi sitten pyytää apuja lastensuojelusta. Sieltä myös ohjataan tarvittaessa muun avun piiriin.
Mistä tulee se käsitys, että kurinpito on ei-rakentavaa?
Kovin herkästi en muuten lähtisi tekemään oman lapsen huonosta käytöksestä viranomaisasiaa tai lääketieteellistä ongelmaa, mutta kukin toki taaplaa tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa oli yksi kolmen tunnin seisottaja. Missään tapauksessa se ei ole ok tai laillista.
Näissä.perheissä tämä yksi asia ei ole koskaan ainoa. Kaltoinkohtelua on kaikilla elämänaloillla eikä vanhempi näe niissä mitään ongelmaa. Selitys löytyy aina.
No kerrotko mikä on sopiva maksimi-aika???
Ja nyt tarkkana... Odotan vastausta, joka soveltuu IHAN KAIKILLE lapsille, riippumatta lapsen uhmakkuuden tasosta... ;-)
Huomaatko? Ei ole ihan helppo nakki määritellä sitä...
Taas tätä mustavalkoajattelua, että jos ei voi sanoa jotain tarkkaa rajaa, on kaiken oltava sallittua. Onko sinun mahdollista ajatella, että tässä asiassa on jonkin verran tapauskohtaista joustovaraa, mutta silti myös rajat, joiden ylittäminen katsotaan ylilyönniksi?
No sitähän juuri on tässä tivattu koko ajan. Eli mikä on se raja jonka ylittäminen katsotaan ylilyönniksi? Ja edelleen, että mitä sen rajan ylittämisestä sitten seuraa ja kenen päätöksellä?
Suosittelen, että kysyt tätäkin neuvolasta/lastensuojelusta/poliisilta.
Ajattelin säästää vaivojasi ja koota kaikki viimeisten sivujen kysymykset tähän yhteen. Sinun on sitten helpompi ottaa yhteys viranomaisiin, kun ei tarvitse kahlata ketjua uudestaan läpi.
- Mitä lapsen tulee saada syödä jääkaapista?
- Onko kaltoinkohtelua, jos kieltää lasta hakemasta omatoimisia välipaloja jääkaapista ja ruokailu tapahtuu ruoka-aikoina?
-Onko kaltoinkohtelua, että rangaistuksena kieltää yhtä lasta syömästä jotain herkkua kuten vaikka nakkeja tai kakkua?
- Mitä kaikkea vanhempien omaa lapsi saa ottaa ilman lupaa, ilman että syyllistyy rikokseen?
-Kuinka kauan lasta saa seisottaa nurkassa ennen kuin menee ylilyönniksi? Voitteko antaa tähän tarkan minuuttirajan, joka pätee kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tilanteisiin.
- Mistä te tiedätte, mikä on ok ja mikä ei näissä kaikissa edellä mainituissa tapauksissa?
- Jos en kohtele lastani teiltä saamien ohjeiden mukaisesti, uhkaako minua silloin oikeusprosessi?
Luulen, että kyllä sinä saat tukea vanhemmuuteesi, jos tällaisen kysymyspatterin kanssa jotakuta auttavaa tahoa lähestyt. Tule sitten meillekin kertomaan, millaisen vastauksen sait. ;)
Miksi yrität sanella sääntöjä toisille vanhemmille, mutta jos joku tiukkaa sinulta perusteluja tai tarkennuksia näihin sääntöihin, niin et suostu antamaan vastausta vaan vetoat viranomaisiin?
Tosielämässä voisit vaikka laittaa munalukon jääkaappiin ja pitää avaimen 100% itselläsi, etkä siitä saisi syytettä, vaikka toki alapeukkuja voisi tulla tässä ketjussa.
En yritä sanella sääntöjä, enkä edes halua. Siinä tapauksessahan olisin yrittänyt vastata kysymyksiin itse. Jos tarvitsee kysyä tuollaisia kysymyksiä eikä tosiaan osaa miettiä niihin kohtuullisia, oman perheen tilanteeseen sopivia ja lapsen hyvinvointia tukevia vastauksia, niin sitten on tosiaan syytä hakea tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta.
Etkö tosiaan tajua, että tuollaiset yksityiskohdat ovat lähes aina tapauskohtaisia? Riippuu aina kokonaisuudesta, onko ratkaisu toimiva. Ei tuollaisesta munalukostakaan voi sanoa, että se on joko aina väärin tai ei ikinä väärin. Jos perheessä 1 kk vauva, on ihan sama, onko jääkaapissa munalukko, koska ei se vauva sieltä mitään pysty kuitenkaan ottamaan. Jos perheen teini-ikäisellä lapsella on ahmimishäiriö ja hänen kanssaan on yhdessä sovittu munalukon käyttämisestä, se voi olla hyväkin ratkaisu. Jos perheessä on koululaisia, joille ei anneta mahdollisuutta huolehtia omatoimisesti välipalastaan koulupäivän jälkeen, on asia kyseenalainen. Ja riippuu siitä, mitä kaikkea muuta perheessä on meneillään, tulisiko asiaan puuttua. Jos perheen vanhemmat pitävät jääkaapissa munalukkoa ja asettavat jonkin mielivaltaisen ja epäoikeudenmukaisen ehdon ruoan saamiselle (esim. lapsi ei saa kolmeen päivään ruokaa, jos kokeesta tulee numeroksi alle 9), niin lapsen oikeuksia rikotaan räikeästi.
Lakiin ei tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista kirjata kaikkia niitä tapauksia, joissa munalukon pitäminen jääkaapin ovessa on väärin.
P.S. Miten minusta tuntuu, että seuraavaksi kysyt minulta prosenttiosuutta, kuinka ison osan ajasta vanhempi saa munalukon avainta pitää hallussaan, jos 100 % ei ole sopiva aina ja kaikissa tilanteissa.
Miksi kehotat "hakemaan tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta" jos jollakulla on sinusta poikkeavat näkemykset siitä mikä on perusteltua ja hyväksyttävää kasvatusta?
Aivan samalla tavalla minä voisin väittää, että ne asiat joita sinä pidät hyväksyttävinä ovatkin kyseenalaisia tai täysin tuomittavia, ja sitten ehdotella, että sinun tulisi tehdä itsestäsi lasu tai jotain.
Ei vaan kehotin hakemaan tukea vanhemmuuteen, jos kokee tarvetta saada yksityiskohtaisia ja yksiselitteisiä vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Ihmettelen siis ennen kaikkea tuota _kysymyksenasettelua_.
No jospa sovitaan sitten, että kaikki laativat ihan omat säännöt vaikka sen jääkaapin tai nurkkaseisomisen suhteen, eikä tulla syyttelemään hirviövanhemmaksi tai sadistiksi tai muutakaan, vaikka jollakulla sattuisikin olemaan eri käsitys asioista kuin jollain toisella.
Jokainen voi tehdä kotiinsa omat sääntönsä. Me emme niitä täällä voi kaikille sopia. Voi vain keskustella.
Mutta onneksi on olemassa laki, joka puolustaa lapsia vanhempiensa sadistisilta säännöiltä ja kasvatukselta.
Oli säännöt kenellä mitä ovat niin lakia pitää silti noudattaa. Jos ei noudata ja lainvastainen toiminta paljastuu niin siitä on seuraukset.
Siksi on järjetöntä ja tyhmää kenenkään laatia ja noudattaa lapsen oikeuksia rikkovia lainvastaisia sääntöjä.
Vanhempi ei ole kaikkivoipa, vaikka kuinka haluaisikin. Laki koskee Suomessa jokaista täysi-ikäistä ihmistä.Et siis näe ongelmana sitä, että mikä on vanhempien ja erilaisten vieraiden aikuisten oikeusturva lasta kohtaan? Eli mikä suojaa heitä lapsen sadistiselta käytökseltä? Nykyisin on yhä yleisempää, että aikuinen kokee syvää voimattomuutta lapsen käytöksen suhteen. Sinänsä hän tietäisi keinot miten lapsen saisi kuriin, mutta ei uskalla tai voi niitä käyttää, koska pelkää lasuja tai muuten viranomaisia taikka ihmisten tekemää sosiaalista tuomitsemista. Tällaisten käytäntöjen ja kulttuurin synty on sen seurausta, että lapsen oikeuksia on ylikorostettu ja kurinpitoa demonisoitu.
Mistä nyt tuli tuo oletus, että lapsi on sadistinen?
Lapset ovat usein todella julmia toisia kohtaan jollei heitä estetä toimimasta niin. Hyvä esimerkki on koulukiusaus. Lapsi voi "koulukiusata" myös aikuisia.
Perussyy tähän on lasten vajavainen empatiakyky.
Kyllähän tuollaisiakin perhedynamiikan ongelmia voi korjata rakentavasti. Jos se ei auta, voi vanhempi sitten pyytää apuja lastensuojelusta. Sieltä myös ohjataan tarvittaessa muun avun piiriin.
Mistä tulee se käsitys, että kurinpito on ei-rakentavaa?
Kovin herkästi en muuten lähtisi tekemään oman lapsen huonosta käytöksestä viranomaisasiaa tai lääketieteellistä ongelmaa, mutta kukin toki taaplaa tyylillään.
En tiedä. Onko sinulla siis sellainen käsitys? Eiköhän tuo liene tapauskohtaista, riippuu myös siitä, miten kukin kurin määrittelee.
Ja onhan se toki hyvä ensin yrittää ratkaista asiaa ihan omin neuvoin. Mutta jos asiat yrityksestä huolimatta tuntuvat menevän umpisolmuun ja kokee tuota ylemmässä viestissä mainittua "syvää voimattomuutta", niin siinä vaiheessa kannattaa ehkä kysyä jo ulkopuolisen apua. Jo ihan vanhemman oman jaksamisenkin kannalta.
Ja onhan noita monenlaisia matalan kynnyksen palveluitakin, esim. monessa kunnassa on neuvolan perheohjaus, joka on maksuton palvelu, eikä siinä vielä tehdä mitään virallisia ilmoituksia tai diagnooseja mistään. Samaten esiopetuksen ja koulujen kuraattoreilta voi saada tällaista apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko kysyä häneltä miksi tekee noin? Jos pohtisitte yhdessä miksi luottamus on tärkeää jne.
Omat vanhempani pauhasivt mulle koko lapsuuden että "sinuun ei voi luottaa"
Joo-o. En tosiaan luottanut niihin. Ajattele jos sulle esim töissä 10 v jauhettaisiim päivittäin kuinka epäluotettava olet.
Aloita pienillä vahvistamisilla.
Hei tosi kiva että voin luottaa suhun kun teit x ja x. Hienoa!
Puhuttu on niin paljon ja monesti. Luotettavuudesta on joutuu puhumaan monta kertaa päivässä. Puhuttaessa poikaan ei saa kontaktia. On kuin ei kuulisi mitä puhuu. Kun minä kysyn jotain, esim. miksi oli taas epäluotettava, ei vastaa vaan on omissa maailmoissaan, kunnes isänsä häikäisee "vastaa kun sulta kysytään", jolloin poika vastaa "ai mikä se kysymys olikaan". Ei kuuntele tai on mielessään ihan jossain muualla, kun hänelle yrittää puhua.
Ap
Tarkkaavuushäiriö. Uhmaaminen ja kiellettyjen asioiden tekeminen myös houkuttaa, koska lisää dopamiinin tuotantoa aivoissa. Luonnollinen palkitsemis/motivaatiovaste vaillinainen samasta syystä, joten "houkuttimet" tai rangaistukset eivät tehoa. Välinearvoa ei tästä syystä tunnista, eivätkä ne motivoi, ts. vaikea sitoutua viivästyvään palkintoon välittömän seurauksen sijaan. Kumpa näitä ymmärrettäisiin paremmin, seuraukset ovat muuten katastrogaaliset, niin poikkeavan yksilön, kuin perhesuhteiden ja perheiden jaksamisen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa oli yksi kolmen tunnin seisottaja. Missään tapauksessa se ei ole ok tai laillista.
Näissä.perheissä tämä yksi asia ei ole koskaan ainoa. Kaltoinkohtelua on kaikilla elämänaloillla eikä vanhempi näe niissä mitään ongelmaa. Selitys löytyy aina.
No kerrotko mikä on sopiva maksimi-aika???
Ja nyt tarkkana... Odotan vastausta, joka soveltuu IHAN KAIKILLE lapsille, riippumatta lapsen uhmakkuuden tasosta... ;-)
Huomaatko? Ei ole ihan helppo nakki määritellä sitä...
Taas tätä mustavalkoajattelua, että jos ei voi sanoa jotain tarkkaa rajaa, on kaiken oltava sallittua. Onko sinun mahdollista ajatella, että tässä asiassa on jonkin verran tapauskohtaista joustovaraa, mutta silti myös rajat, joiden ylittäminen katsotaan ylilyönniksi?
No sitähän juuri on tässä tivattu koko ajan. Eli mikä on se raja jonka ylittäminen katsotaan ylilyönniksi? Ja edelleen, että mitä sen rajan ylittämisestä sitten seuraa ja kenen päätöksellä?
Suosittelen, että kysyt tätäkin neuvolasta/lastensuojelusta/poliisilta.
Ajattelin säästää vaivojasi ja koota kaikki viimeisten sivujen kysymykset tähän yhteen. Sinun on sitten helpompi ottaa yhteys viranomaisiin, kun ei tarvitse kahlata ketjua uudestaan läpi.
- Mitä lapsen tulee saada syödä jääkaapista?
- Onko kaltoinkohtelua, jos kieltää lasta hakemasta omatoimisia välipaloja jääkaapista ja ruokailu tapahtuu ruoka-aikoina?
-Onko kaltoinkohtelua, että rangaistuksena kieltää yhtä lasta syömästä jotain herkkua kuten vaikka nakkeja tai kakkua?
- Mitä kaikkea vanhempien omaa lapsi saa ottaa ilman lupaa, ilman että syyllistyy rikokseen?
-Kuinka kauan lasta saa seisottaa nurkassa ennen kuin menee ylilyönniksi? Voitteko antaa tähän tarkan minuuttirajan, joka pätee kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tilanteisiin.
- Mistä te tiedätte, mikä on ok ja mikä ei näissä kaikissa edellä mainituissa tapauksissa?
- Jos en kohtele lastani teiltä saamien ohjeiden mukaisesti, uhkaako minua silloin oikeusprosessi?
Luulen, että kyllä sinä saat tukea vanhemmuuteesi, jos tällaisen kysymyspatterin kanssa jotakuta auttavaa tahoa lähestyt. Tule sitten meillekin kertomaan, millaisen vastauksen sait. ;)
Miksi yrität sanella sääntöjä toisille vanhemmille, mutta jos joku tiukkaa sinulta perusteluja tai tarkennuksia näihin sääntöihin, niin et suostu antamaan vastausta vaan vetoat viranomaisiin?
Tosielämässä voisit vaikka laittaa munalukon jääkaappiin ja pitää avaimen 100% itselläsi, etkä siitä saisi syytettä, vaikka toki alapeukkuja voisi tulla tässä ketjussa.
En yritä sanella sääntöjä, enkä edes halua. Siinä tapauksessahan olisin yrittänyt vastata kysymyksiin itse. Jos tarvitsee kysyä tuollaisia kysymyksiä eikä tosiaan osaa miettiä niihin kohtuullisia, oman perheen tilanteeseen sopivia ja lapsen hyvinvointia tukevia vastauksia, niin sitten on tosiaan syytä hakea tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta.
Etkö tosiaan tajua, että tuollaiset yksityiskohdat ovat lähes aina tapauskohtaisia? Riippuu aina kokonaisuudesta, onko ratkaisu toimiva. Ei tuollaisesta munalukostakaan voi sanoa, että se on joko aina väärin tai ei ikinä väärin. Jos perheessä 1 kk vauva, on ihan sama, onko jääkaapissa munalukko, koska ei se vauva sieltä mitään pysty kuitenkaan ottamaan. Jos perheen teini-ikäisellä lapsella on ahmimishäiriö ja hänen kanssaan on yhdessä sovittu munalukon käyttämisestä, se voi olla hyväkin ratkaisu. Jos perheessä on koululaisia, joille ei anneta mahdollisuutta huolehtia omatoimisesti välipalastaan koulupäivän jälkeen, on asia kyseenalainen. Ja riippuu siitä, mitä kaikkea muuta perheessä on meneillään, tulisiko asiaan puuttua. Jos perheen vanhemmat pitävät jääkaapissa munalukkoa ja asettavat jonkin mielivaltaisen ja epäoikeudenmukaisen ehdon ruoan saamiselle (esim. lapsi ei saa kolmeen päivään ruokaa, jos kokeesta tulee numeroksi alle 9), niin lapsen oikeuksia rikotaan räikeästi.
Lakiin ei tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista kirjata kaikkia niitä tapauksia, joissa munalukon pitäminen jääkaapin ovessa on väärin.
P.S. Miten minusta tuntuu, että seuraavaksi kysyt minulta prosenttiosuutta, kuinka ison osan ajasta vanhempi saa munalukon avainta pitää hallussaan, jos 100 % ei ole sopiva aina ja kaikissa tilanteissa.
Miksi kehotat "hakemaan tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta" jos jollakulla on sinusta poikkeavat näkemykset siitä mikä on perusteltua ja hyväksyttävää kasvatusta?
Aivan samalla tavalla minä voisin väittää, että ne asiat joita sinä pidät hyväksyttävinä ovatkin kyseenalaisia tai täysin tuomittavia, ja sitten ehdotella, että sinun tulisi tehdä itsestäsi lasu tai jotain.
Ei vaan kehotin hakemaan tukea vanhemmuuteen, jos kokee tarvetta saada yksityiskohtaisia ja yksiselitteisiä vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Ihmettelen siis ennen kaikkea tuota _kysymyksenasettelua_.
No jospa sovitaan sitten, että kaikki laativat ihan omat säännöt vaikka sen jääkaapin tai nurkkaseisomisen suhteen, eikä tulla syyttelemään hirviövanhemmaksi tai sadistiksi tai muutakaan, vaikka jollakulla sattuisikin olemaan eri käsitys asioista kuin jollain toisella.
Jokainen voi tehdä kotiinsa omat sääntönsä. Me emme niitä täällä voi kaikille sopia. Voi vain keskustella.
Mutta onneksi on olemassa laki, joka puolustaa lapsia vanhempiensa sadistisilta säännöiltä ja kasvatukselta.
Oli säännöt kenellä mitä ovat niin lakia pitää silti noudattaa. Jos ei noudata ja lainvastainen toiminta paljastuu niin siitä on seuraukset.
Siksi on järjetöntä ja tyhmää kenenkään laatia ja noudattaa lapsen oikeuksia rikkovia lainvastaisia sääntöjä.
Vanhempi ei ole kaikkivoipa, vaikka kuinka haluaisikin. Laki koskee Suomessa jokaista täysi-ikäistä ihmistä.Et siis näe ongelmana sitä, että mikä on vanhempien ja erilaisten vieraiden aikuisten oikeusturva lasta kohtaan? Eli mikä suojaa heitä lapsen sadistiselta käytökseltä? Nykyisin on yhä yleisempää, että aikuinen kokee syvää voimattomuutta lapsen käytöksen suhteen. Sinänsä hän tietäisi keinot miten lapsen saisi kuriin, mutta ei uskalla tai voi niitä käyttää, koska pelkää lasuja tai muuten viranomaisia taikka ihmisten tekemää sosiaalista tuomitsemista. Tällaisten käytäntöjen ja kulttuurin synty on sen seurausta, että lapsen oikeuksia on ylikorostettu ja kurinpitoa demonisoitu.
Se on oma aiheensa, ei kannata sekoittaa nyt tähän. Jos joku haluaa voi aloittaa uuden ketjun asiasta.
Sanon sen verran, että yleensä lapsi on pitkään niin paljon heikompi fyysisesti, että lapsen sadismi vanhempaansa on harvinaisempi ongelma. Liki mahdotonta.
Toki ei ole tyystin mahdotonta teini-iässä. Mutta saattaa olla myös seurausta juuri liian ankarasta ja alistavasta kasvatuksesta ja lapsi kostaa kun on kasvanut fyysisesti vahvaksi. Vihaa vanhempaansa (aiheesta) niin paljon, että vetää turpaan kun siihen kykenee.
Eli syyn ja seurauksen laki ehkä joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö voi kurittaa jotenkin muuten kuin etuuksia poistamalla, jos se kerran ei toimi?
Nyt on jo ollut kaikki pelilaitteet ja puhelin takavarikoitu puolitoista kuukautta.
Mitä enemmän annan rangaistuksia, sitä enemmän uhmaa. Ja taas tulee lisää rangaistusta ja uhmaa entistä enemmän. Tuntuu, että välimme on niin tulehtuneet, etten halua olla kotona samaan aikaan lapsen kanssa. Keksin Vaikka Mitä menoa ja pitkiä ulkoiluja ollakseni pois mahdollisimman paljon kotoa ja etten näkisi häntä.
Ap
Onhan se ikävä piirre tuo valehtelu. Sinulla on ehkä joku toinen ikävä piirre kuten kontrollointi. Ehkä olet "respect my authority"-tyyppiä ja jyräät lapsesi mielipiteet/toiveet/tarpeet saman tien vedoten siihen että sinä olet äiti ja päätät kaikesta.
Pieni lapsi tyyliin 2 v ei pysty päättämään juuri mistään. Vanhemmat päättää kaikesta. Kun ikää tulee lisää, päätösvalta pikku hiljaa siirtyy lapselle kunnes 18-vuotiaalla on täysi valta itsestään. Hän voi vaan muuttaa omaan kämppään ja et voi vaikuttaa yhtään hänen tekemisiinsä.
Se että lapsesi ei saisi autossa selata nettiä kännykällä tuo mieleeni sen, että taidat olla kontrollifriikki. Mitä pahaa siinä muka olisi. Kyseessä on kuitenkin 13-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa oli yksi kolmen tunnin seisottaja. Missään tapauksessa se ei ole ok tai laillista.
Näissä.perheissä tämä yksi asia ei ole koskaan ainoa. Kaltoinkohtelua on kaikilla elämänaloillla eikä vanhempi näe niissä mitään ongelmaa. Selitys löytyy aina.
No kerrotko mikä on sopiva maksimi-aika???
Ja nyt tarkkana... Odotan vastausta, joka soveltuu IHAN KAIKILLE lapsille, riippumatta lapsen uhmakkuuden tasosta... ;-)
Huomaatko? Ei ole ihan helppo nakki määritellä sitä...
Taas tätä mustavalkoajattelua, että jos ei voi sanoa jotain tarkkaa rajaa, on kaiken oltava sallittua. Onko sinun mahdollista ajatella, että tässä asiassa on jonkin verran tapauskohtaista joustovaraa, mutta silti myös rajat, joiden ylittäminen katsotaan ylilyönniksi?
No sitähän juuri on tässä tivattu koko ajan. Eli mikä on se raja jonka ylittäminen katsotaan ylilyönniksi? Ja edelleen, että mitä sen rajan ylittämisestä sitten seuraa ja kenen päätöksellä?
Suosittelen, että kysyt tätäkin neuvolasta/lastensuojelusta/poliisilta.
Ajattelin säästää vaivojasi ja koota kaikki viimeisten sivujen kysymykset tähän yhteen. Sinun on sitten helpompi ottaa yhteys viranomaisiin, kun ei tarvitse kahlata ketjua uudestaan läpi.
- Mitä lapsen tulee saada syödä jääkaapista?
- Onko kaltoinkohtelua, jos kieltää lasta hakemasta omatoimisia välipaloja jääkaapista ja ruokailu tapahtuu ruoka-aikoina?
-Onko kaltoinkohtelua, että rangaistuksena kieltää yhtä lasta syömästä jotain herkkua kuten vaikka nakkeja tai kakkua?
- Mitä kaikkea vanhempien omaa lapsi saa ottaa ilman lupaa, ilman että syyllistyy rikokseen?
-Kuinka kauan lasta saa seisottaa nurkassa ennen kuin menee ylilyönniksi? Voitteko antaa tähän tarkan minuuttirajan, joka pätee kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tilanteisiin.
- Mistä te tiedätte, mikä on ok ja mikä ei näissä kaikissa edellä mainituissa tapauksissa?
- Jos en kohtele lastani teiltä saamien ohjeiden mukaisesti, uhkaako minua silloin oikeusprosessi?
Luulen, että kyllä sinä saat tukea vanhemmuuteesi, jos tällaisen kysymyspatterin kanssa jotakuta auttavaa tahoa lähestyt. Tule sitten meillekin kertomaan, millaisen vastauksen sait. ;)
Miksi yrität sanella sääntöjä toisille vanhemmille, mutta jos joku tiukkaa sinulta perusteluja tai tarkennuksia näihin sääntöihin, niin et suostu antamaan vastausta vaan vetoat viranomaisiin?
Tosielämässä voisit vaikka laittaa munalukon jääkaappiin ja pitää avaimen 100% itselläsi, etkä siitä saisi syytettä, vaikka toki alapeukkuja voisi tulla tässä ketjussa.
En yritä sanella sääntöjä, enkä edes halua. Siinä tapauksessahan olisin yrittänyt vastata kysymyksiin itse. Jos tarvitsee kysyä tuollaisia kysymyksiä eikä tosiaan osaa miettiä niihin kohtuullisia, oman perheen tilanteeseen sopivia ja lapsen hyvinvointia tukevia vastauksia, niin sitten on tosiaan syytä hakea tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta.
Etkö tosiaan tajua, että tuollaiset yksityiskohdat ovat lähes aina tapauskohtaisia? Riippuu aina kokonaisuudesta, onko ratkaisu toimiva. Ei tuollaisesta munalukostakaan voi sanoa, että se on joko aina väärin tai ei ikinä väärin. Jos perheessä 1 kk vauva, on ihan sama, onko jääkaapissa munalukko, koska ei se vauva sieltä mitään pysty kuitenkaan ottamaan. Jos perheen teini-ikäisellä lapsella on ahmimishäiriö ja hänen kanssaan on yhdessä sovittu munalukon käyttämisestä, se voi olla hyväkin ratkaisu. Jos perheessä on koululaisia, joille ei anneta mahdollisuutta huolehtia omatoimisesti välipalastaan koulupäivän jälkeen, on asia kyseenalainen. Ja riippuu siitä, mitä kaikkea muuta perheessä on meneillään, tulisiko asiaan puuttua. Jos perheen vanhemmat pitävät jääkaapissa munalukkoa ja asettavat jonkin mielivaltaisen ja epäoikeudenmukaisen ehdon ruoan saamiselle (esim. lapsi ei saa kolmeen päivään ruokaa, jos kokeesta tulee numeroksi alle 9), niin lapsen oikeuksia rikotaan räikeästi.
Lakiin ei tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista kirjata kaikkia niitä tapauksia, joissa munalukon pitäminen jääkaapin ovessa on väärin.
P.S. Miten minusta tuntuu, että seuraavaksi kysyt minulta prosenttiosuutta, kuinka ison osan ajasta vanhempi saa munalukon avainta pitää hallussaan, jos 100 % ei ole sopiva aina ja kaikissa tilanteissa.
Miksi kehotat "hakemaan tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta" jos jollakulla on sinusta poikkeavat näkemykset siitä mikä on perusteltua ja hyväksyttävää kasvatusta?
Aivan samalla tavalla minä voisin väittää, että ne asiat joita sinä pidät hyväksyttävinä ovatkin kyseenalaisia tai täysin tuomittavia, ja sitten ehdotella, että sinun tulisi tehdä itsestäsi lasu tai jotain.
Ei vaan kehotin hakemaan tukea vanhemmuuteen, jos kokee tarvetta saada yksityiskohtaisia ja yksiselitteisiä vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Ihmettelen siis ennen kaikkea tuota _kysymyksenasettelua_.
No jospa sovitaan sitten, että kaikki laativat ihan omat säännöt vaikka sen jääkaapin tai nurkkaseisomisen suhteen, eikä tulla syyttelemään hirviövanhemmaksi tai sadistiksi tai muutakaan, vaikka jollakulla sattuisikin olemaan eri käsitys asioista kuin jollain toisella.
Jokainen voi tehdä kotiinsa omat sääntönsä. Me emme niitä täällä voi kaikille sopia. Voi vain keskustella.
Mutta onneksi on olemassa laki, joka puolustaa lapsia vanhempiensa sadistisilta säännöiltä ja kasvatukselta.
Oli säännöt kenellä mitä ovat niin lakia pitää silti noudattaa. Jos ei noudata ja lainvastainen toiminta paljastuu niin siitä on seuraukset.
Siksi on järjetöntä ja tyhmää kenenkään laatia ja noudattaa lapsen oikeuksia rikkovia lainvastaisia sääntöjä.
Vanhempi ei ole kaikkivoipa, vaikka kuinka haluaisikin. Laki koskee Suomessa jokaista täysi-ikäistä ihmistä.Et siis näe ongelmana sitä, että mikä on vanhempien ja erilaisten vieraiden aikuisten oikeusturva lasta kohtaan? Eli mikä suojaa heitä lapsen sadistiselta käytökseltä? Nykyisin on yhä yleisempää, että aikuinen kokee syvää voimattomuutta lapsen käytöksen suhteen. Sinänsä hän tietäisi keinot miten lapsen saisi kuriin, mutta ei uskalla tai voi niitä käyttää, koska pelkää lasuja tai muuten viranomaisia taikka ihmisten tekemää sosiaalista tuomitsemista. Tällaisten käytäntöjen ja kulttuurin synty on sen seurausta, että lapsen oikeuksia on ylikorostettu ja kurinpitoa demonisoitu.
Se on oma aiheensa, ei kannata sekoittaa nyt tähän. Jos joku haluaa voi aloittaa uuden ketjun asiasta.
Sanon sen verran, että yleensä lapsi on pitkään niin paljon heikompi fyysisesti, että lapsen sadismi vanhempaansa on harvinaisempi ongelma. Liki mahdotonta.
Toki ei ole tyystin mahdotonta teini-iässä. Mutta saattaa olla myös seurausta juuri liian ankarasta ja alistavasta kasvatuksesta ja lapsi kostaa kun on kasvanut fyysisesti vahvaksi. Vihaa vanhempaansa (aiheesta) niin paljon, että vetää turpaan kun siihen kykenee.
Eli syyn ja seurauksen laki ehkä joskus.
No kerropa miten lapselta estetään se sadismi, kun aikuinen ei saa fyysistä ylivoimaansa hyödyntää?
Nurkassa seisottajat puolustelevat kovin itseään.
Onhan olemassa sellainenkin rangaistus(kidutus)keino, jossa ihminen kahlitaan paikoilleen laitetaan vettä tippumaan päälakeen tasaisin väliajoin. Lopulta kun sitä jatketaan tarpeeksi pitkään ihminen murtuu.
Hoh, mikäs paha rangaistus tuo nyt on, vaivainen vesitippa, naurettavaa, vai?
Myös valvottaminen on kidutuskeino. Hehhee, kyllähän ihminen nyt jonkin aikaa valvoa voi, ei se ole niin vaarallista.
Niinpä, pistää vihaksi nämä, jotka vähättelevät ja naureskelevat, että muutama tunti nurkassa nyt ei ole yhtään mitään.
Eikä muutama vesitippa, eikä, eikä, eikä...
Vierailija kirjoitti:
Nurkassa seisottajat puolustelevat kovin itseään.
Onhan olemassa sellainenkin rangaistus(kidutus)keino, jossa ihminen kahlitaan paikoilleen laitetaan vettä tippumaan päälakeen tasaisin väliajoin. Lopulta kun sitä jatketaan tarpeeksi pitkään ihminen murtuu.
Hoh, mikäs paha rangaistus tuo nyt on, vaivainen vesitippa, naurettavaa, vai?
Myös valvottaminen on kidutuskeino. Hehhee, kyllähän ihminen nyt jonkin aikaa valvoa voi, ei se ole niin vaarallista.
Niinpä, pistää vihaksi nämä, jotka vähättelevät ja naureskelevat, että muutama tunti nurkassa nyt ei ole yhtään mitään.
Eikä muutama vesitippa, eikä, eikä, eikä...
Tuo ODD-hullu tietää kiduttaneensa sen lasta, ei se ole sille epäselvää, sen kirjoituksista huomaa myös, että se nautti siitä.
Se yrittää hakea täällä hyväksyntää sille kidutukselle, sen takia se jankuttaa koko ajan ettei sillä ollut vaihtoehtoja, hyväksykää tekoni jne.
Tuo on tavallista tietyissä persoonallisuushäiriöissä, sen on pakko hakea hyväksyntää sen teoille.
On ollut ihan mielenkiintoista lukea noin syvästi häiriintyneen lasten kiduttajan puolustuksia, harvoin pääsee näin suoraan lukemaan mitä ne ajattelee, mutta sen lapsi tarvitsee apua.
En kyllä itse vanhempana osaa nähdä lasta sadistina jos 1-12-vuotiaana jotenkin yrittää vastustaa vanhempaansa.
Jos yrittää lyödä, niin tietysti täytyy rauhoitella ja kieltää. Usein jo pelkkä rauhallinen juttelu ja huomion antaminen auttaa. Lyöminen puolin ja toisin on tietysti väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa oli yksi kolmen tunnin seisottaja. Missään tapauksessa se ei ole ok tai laillista.
Näissä.perheissä tämä yksi asia ei ole koskaan ainoa. Kaltoinkohtelua on kaikilla elämänaloillla eikä vanhempi näe niissä mitään ongelmaa. Selitys löytyy aina.
No kerrotko mikä on sopiva maksimi-aika???
Ja nyt tarkkana... Odotan vastausta, joka soveltuu IHAN KAIKILLE lapsille, riippumatta lapsen uhmakkuuden tasosta... ;-)
Huomaatko? Ei ole ihan helppo nakki määritellä sitä...
Taas tätä mustavalkoajattelua, että jos ei voi sanoa jotain tarkkaa rajaa, on kaiken oltava sallittua. Onko sinun mahdollista ajatella, että tässä asiassa on jonkin verran tapauskohtaista joustovaraa, mutta silti myös rajat, joiden ylittäminen katsotaan ylilyönniksi?
No sitähän juuri on tässä tivattu koko ajan. Eli mikä on se raja jonka ylittäminen katsotaan ylilyönniksi? Ja edelleen, että mitä sen rajan ylittämisestä sitten seuraa ja kenen päätöksellä?
Suosittelen, että kysyt tätäkin neuvolasta/lastensuojelusta/poliisilta.
Ajattelin säästää vaivojasi ja koota kaikki viimeisten sivujen kysymykset tähän yhteen. Sinun on sitten helpompi ottaa yhteys viranomaisiin, kun ei tarvitse kahlata ketjua uudestaan läpi.
- Mitä lapsen tulee saada syödä jääkaapista?
- Onko kaltoinkohtelua, jos kieltää lasta hakemasta omatoimisia välipaloja jääkaapista ja ruokailu tapahtuu ruoka-aikoina?
-Onko kaltoinkohtelua, että rangaistuksena kieltää yhtä lasta syömästä jotain herkkua kuten vaikka nakkeja tai kakkua?
- Mitä kaikkea vanhempien omaa lapsi saa ottaa ilman lupaa, ilman että syyllistyy rikokseen?
-Kuinka kauan lasta saa seisottaa nurkassa ennen kuin menee ylilyönniksi? Voitteko antaa tähän tarkan minuuttirajan, joka pätee kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tilanteisiin.
- Mistä te tiedätte, mikä on ok ja mikä ei näissä kaikissa edellä mainituissa tapauksissa?
- Jos en kohtele lastani teiltä saamien ohjeiden mukaisesti, uhkaako minua silloin oikeusprosessi?
Luulen, että kyllä sinä saat tukea vanhemmuuteesi, jos tällaisen kysymyspatterin kanssa jotakuta auttavaa tahoa lähestyt. Tule sitten meillekin kertomaan, millaisen vastauksen sait. ;)
Miksi yrität sanella sääntöjä toisille vanhemmille, mutta jos joku tiukkaa sinulta perusteluja tai tarkennuksia näihin sääntöihin, niin et suostu antamaan vastausta vaan vetoat viranomaisiin?
Tosielämässä voisit vaikka laittaa munalukon jääkaappiin ja pitää avaimen 100% itselläsi, etkä siitä saisi syytettä, vaikka toki alapeukkuja voisi tulla tässä ketjussa.
En yritä sanella sääntöjä, enkä edes halua. Siinä tapauksessahan olisin yrittänyt vastata kysymyksiin itse. Jos tarvitsee kysyä tuollaisia kysymyksiä eikä tosiaan osaa miettiä niihin kohtuullisia, oman perheen tilanteeseen sopivia ja lapsen hyvinvointia tukevia vastauksia, niin sitten on tosiaan syytä hakea tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta.
Etkö tosiaan tajua, että tuollaiset yksityiskohdat ovat lähes aina tapauskohtaisia? Riippuu aina kokonaisuudesta, onko ratkaisu toimiva. Ei tuollaisesta munalukostakaan voi sanoa, että se on joko aina väärin tai ei ikinä väärin. Jos perheessä 1 kk vauva, on ihan sama, onko jääkaapissa munalukko, koska ei se vauva sieltä mitään pysty kuitenkaan ottamaan. Jos perheen teini-ikäisellä lapsella on ahmimishäiriö ja hänen kanssaan on yhdessä sovittu munalukon käyttämisestä, se voi olla hyväkin ratkaisu. Jos perheessä on koululaisia, joille ei anneta mahdollisuutta huolehtia omatoimisesti välipalastaan koulupäivän jälkeen, on asia kyseenalainen. Ja riippuu siitä, mitä kaikkea muuta perheessä on meneillään, tulisiko asiaan puuttua. Jos perheen vanhemmat pitävät jääkaapissa munalukkoa ja asettavat jonkin mielivaltaisen ja epäoikeudenmukaisen ehdon ruoan saamiselle (esim. lapsi ei saa kolmeen päivään ruokaa, jos kokeesta tulee numeroksi alle 9), niin lapsen oikeuksia rikotaan räikeästi.
Lakiin ei tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista kirjata kaikkia niitä tapauksia, joissa munalukon pitäminen jääkaapin ovessa on väärin.
P.S. Miten minusta tuntuu, että seuraavaksi kysyt minulta prosenttiosuutta, kuinka ison osan ajasta vanhempi saa munalukon avainta pitää hallussaan, jos 100 % ei ole sopiva aina ja kaikissa tilanteissa.
Miksi kehotat "hakemaan tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta" jos jollakulla on sinusta poikkeavat näkemykset siitä mikä on perusteltua ja hyväksyttävää kasvatusta?
Aivan samalla tavalla minä voisin väittää, että ne asiat joita sinä pidät hyväksyttävinä ovatkin kyseenalaisia tai täysin tuomittavia, ja sitten ehdotella, että sinun tulisi tehdä itsestäsi lasu tai jotain.
Ei vaan kehotin hakemaan tukea vanhemmuuteen, jos kokee tarvetta saada yksityiskohtaisia ja yksiselitteisiä vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Ihmettelen siis ennen kaikkea tuota _kysymyksenasettelua_.
No jospa sovitaan sitten, että kaikki laativat ihan omat säännöt vaikka sen jääkaapin tai nurkkaseisomisen suhteen, eikä tulla syyttelemään hirviövanhemmaksi tai sadistiksi tai muutakaan, vaikka jollakulla sattuisikin olemaan eri käsitys asioista kuin jollain toisella.
Jokainen voi tehdä kotiinsa omat sääntönsä. Me emme niitä täällä voi kaikille sopia. Voi vain keskustella.
Mutta onneksi on olemassa laki, joka puolustaa lapsia vanhempiensa sadistisilta säännöiltä ja kasvatukselta.
Oli säännöt kenellä mitä ovat niin lakia pitää silti noudattaa. Jos ei noudata ja lainvastainen toiminta paljastuu niin siitä on seuraukset.
Siksi on järjetöntä ja tyhmää kenenkään laatia ja noudattaa lapsen oikeuksia rikkovia lainvastaisia sääntöjä.
Vanhempi ei ole kaikkivoipa, vaikka kuinka haluaisikin. Laki koskee Suomessa jokaista täysi-ikäistä ihmistä.Et siis näe ongelmana sitä, että mikä on vanhempien ja erilaisten vieraiden aikuisten oikeusturva lasta kohtaan? Eli mikä suojaa heitä lapsen sadistiselta käytökseltä? Nykyisin on yhä yleisempää, että aikuinen kokee syvää voimattomuutta lapsen käytöksen suhteen. Sinänsä hän tietäisi keinot miten lapsen saisi kuriin, mutta ei uskalla tai voi niitä käyttää, koska pelkää lasuja tai muuten viranomaisia taikka ihmisten tekemää sosiaalista tuomitsemista. Tällaisten käytäntöjen ja kulttuurin synty on sen seurausta, että lapsen oikeuksia on ylikorostettu ja kurinpitoa demonisoitu.
Se on oma aiheensa, ei kannata sekoittaa nyt tähän. Jos joku haluaa voi aloittaa uuden ketjun asiasta.
Sanon sen verran, että yleensä lapsi on pitkään niin paljon heikompi fyysisesti, että lapsen sadismi vanhempaansa on harvinaisempi ongelma. Liki mahdotonta.
Toki ei ole tyystin mahdotonta teini-iässä. Mutta saattaa olla myös seurausta juuri liian ankarasta ja alistavasta kasvatuksesta ja lapsi kostaa kun on kasvanut fyysisesti vahvaksi. Vihaa vanhempaansa (aiheesta) niin paljon, että vetää turpaan kun siihen kykenee.
Eli syyn ja seurauksen laki ehkä joskus.No kerropa miten lapselta estetään se sadismi, kun aikuinen ei saa fyysistä ylivoimaansa hyödyntää?
Esimerkillä. Ongelma on se, että empatiakyvyttömät vanhemmat kasvattavat lapsistaan esimerkillään empatiakyvyttömiä ja sitten voivottelevat että nämä lapset ovat empatiakyvyttömiä. Ajatellaan, että lapset ovat jo pienestä jotain itsellisiä psykoja, vaikka mallioppiminen on niin vahvaa, että seuraavat esimerkkiä monessa asiassa. Empatiaa opitaan tarkastelemalla toisten suhtautumista ja reagointia käytökseen. Jos vanhempi ei pysty lainkaan tiristämään sitä lastaan tai muita kohtaan, niin mistäs sviidusta opit? Sadistisesti mietitään oman fyysisen ylivallan keinoja ratkaisuina, kröhöm, itseaiheutettuihin ongelmiin, samalla kun pohditaan, miten tuon sadistisen (niin miksiköhän...?) lapsen saisi taipumaan ei-sadistiseksi (huom. ei empaattiseksi, vaan ei-sadistiseksi, koska tämä on ainoa mitä itse kyetään toteuttamaan mallioppimisen avulla, muusta ei ole tajua). Pus, voimia.
Vierailija kirjoitti:
Eli keksit itse että lapsellasi on uhmakkuushäiriö ja aloit murtaa hänen mi uttaan.
Mietitkö yhtään omaa aiempaa toimintaasi syyksi sille häiriölke. Eikö tullut mieleen aökaa mupkata itseäsi ja omaa vuorovaikutusta. Sehän auttaa parhaiten.
Ei. Ei tullut. Teit itse diagnoosin ja aloit harjoittaa sadismiasi entistä jääräpäosemmin. Samaa mitä olit ennenkin tehnyt ja sen myötä pakottanut lapselle uhmaa.
Klassista
Teet nyt ensinnäkin aika pitkälle meneviä, toisekseen vääriä, ja kolmanneksi äärimmäisen loukkaavia oletuksia ja väitteitä täällä minusta.
Mikä on motiivisi väittää, että olisin suin päin alkanut käyttää "kovia otteita" heti kun lapseni alkoi käyttäytyä uhmakkaasti???
Ei, kyllä nämä kaikki pehmeät keinot tunteiden sanoittamisesta, neuvottelut ja keskustelut käytiin läpi ihan aluksi, tottakai!
Rileyn oppeihin siirryin vasta siinä vaiheessa, kun kaikki mahdollinen muu oli jo kokeiltu, ja todettu ettei millään "pehmeällä" keinolla ole mitään vaikutusta lapsen käytökseen, se paheni vaan ajan saatossa, siis sen 4 vuoden aikana jolloin näitä pehmeitä keinoja yritin.
Minäkin löysin nopealla googletuksella, että liian kova kuri voi AIHEUTTAA ODD:tä, että näin...