13v poika, ollut aina epäluotettava, en jaksa enää lastani
Poikaan ei ole koko 13 vuoden aikana luottaa yhtään, ei pienenä, eikä nyt vieläkään. Jos hänelle sanoo jotakin, tekee toisin heti, kun silmä välttää.
Esim. pyytää autossa puhelimeni kuunnellakseen äänikirjaa, mutta kiellän selaamassa nettiä, voi vain kuunnella, heti kun lähden ajamaan enkä huomaa, poika selaa nettiä.
Jos jääkaappiin ostaa jotakin, mikä on tarkoitettu ruuanlaittoon ja erikseen kieltää syömästä, kun poika on hetken yksin kotona, se on syöty.
Pelipaikkoja ei noudata, siksi konsolit on lukitussa kaapissa, saa ne vain peliaikoina.
Jos on kotiintuloaika, ei ikinä ole tullut sovittuun aikaan, aina pitää soittaa monta kertaa ja kehottaa kotiin.
Lupaa tehdä läksyt ennen harkkoja, ei ole KOSKAAN tehnyt omatoimisesti, jollei ole kehottanut kymmeniä kertoja.
Olen kieltänyt tonkimasta laatikoita, missä on työpapereitani, usein ollessaan yksin kotona käy ko. laatikon ja muitakin kaappeja läpi ja penkoo kaiken.
Meillä on useampi lukittu kaappi ja vaatehuone, koska poikaan ei voi luottaa yhtään. Mikään puhe, tai etuuden menetys ei auta. Koulu menee hyvin ja kavereita on. On vaan kamala asua epäluotettavan ihmisen kanssa.
Onko kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (1081)
Haha, kaikki nämä henkistä pahoinpitelyä harrastavat tuntuvat olevan samanlaisia vänkääjiä. Miksimiksimiksi mitennniin?!!?!.! Eivät halua ymmärtää/ymmärrä asioita, vaikka ne kuinka selitetään usein esimerkein. Yhteenvetona voitaisiin todeta, että ajattelu nyt ainakin on erittäin musta-valkoista.
Vierailija kirjoitti:
Myönnät, että kirjassa kehoitetaan tekemään asioita, jotka ovat Suomen lainsäädännön mukaan lapsen heitteellejättöä -- mutta samaan aikaan väität, että lastaan alistava ei voi löytää kirjasta oikeutusta lapsensa heitteellejättöön? Ja etkö sinä ole jo tunnustanut, ettet oman lapsesi suhteen konsultoinut ammattilaisia siitä, onko lapsellasi ODD vai ei?
Ymmärsit väärin.
Myönsin että osa kirjan esimerkeistä SAATTAA olla sellaisia, jotka menevät ns. "rimaa hipoen" Suomen lainsäädännön vinkkelistä, tai jopa ehkä hieman yli... Varma en voi olla, koska kirjan esimerkkejä ei tietääkseni ole suomessa lakituvassa mitattu.
Ja olen kyllä konsultoinut, mutta tämä ammattilainen ei kyennyt tarjoamaan mitään konkreettisia keinoja, siksi ammensin oppini tuosta kirjasta.
ODD-jankkaaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnät, että kirjassa kehoitetaan tekemään asioita, jotka ovat Suomen lainsäädännön mukaan lapsen heitteellejättöä -- mutta samaan aikaan väität, että lastaan alistava ei voi löytää kirjasta oikeutusta lapsensa heitteellejättöön? Ja etkö sinä ole jo tunnustanut, ettet oman lapsesi suhteen konsultoinut ammattilaisia siitä, onko lapsellasi ODD vai ei?
Ymmärsit väärin.
Myönsin että osa kirjan esimerkeistä SAATTAA olla sellaisia, jotka menevät ns. "rimaa hipoen" Suomen lainsäädännön vinkkelistä, tai jopa ehkä hieman yli... Varma en voi olla, koska kirjan esimerkkejä ei tietääkseni ole suomessa lakituvassa mitattu.
Ja olen kyllä konsultoinut, mutta tämä ammattilainen ei kyennyt tarjoamaan mitään konkreettisia keinoja, siksi ammensin oppini tuosta kirjasta.
Minä olen törmännyt useampaan lasten heitteellejättöä koskevaan uutiseen, jossa mainittiin juuri sängyn ja petivaatteiden puute. Mutta olkoot. Tämä ammattilainen siis diagnosoi lapsellesi ODD:n?
Neuvoisin kaikkia ongelmaisia hakeutumaan perheneuvonnan piiriin. Ärsyttää aivan tajuttomasti lasten kaltoinkohtelu.
Koti on lapsen turvapaikka ja vanhemmat ei saa kiusata omaa lastaan. Vanhempi on se, joka on tukena aina.
ODD-jankkaaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnät, että kirjassa kehoitetaan tekemään asioita, jotka ovat Suomen lainsäädännön mukaan lapsen heitteellejättöä -- mutta samaan aikaan väität, että lastaan alistava ei voi löytää kirjasta oikeutusta lapsensa heitteellejättöön? Ja etkö sinä ole jo tunnustanut, ettet oman lapsesi suhteen konsultoinut ammattilaisia siitä, onko lapsellasi ODD vai ei?
Ymmärsit väärin.
Myönsin että osa kirjan esimerkeistä SAATTAA olla sellaisia, jotka menevät ns. "rimaa hipoen" Suomen lainsäädännön vinkkelistä, tai jopa ehkä hieman yli... Varma en voi olla, koska kirjan esimerkkejä ei tietääkseni ole suomessa lakituvassa mitattu.
Ja olen kyllä konsultoinut, mutta tämä ammattilainen ei kyennyt tarjoamaan mitään konkreettisia keinoja, siksi ammensin oppini tuosta kirjasta.
Eli teit itse diagnoosin? Perustuen laittomuuksiin rohkaisevaan kirjaan? Just.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa oli yksi kolmen tunnin seisottaja. Missään tapauksessa se ei ole ok tai laillista.
Näissä.perheissä tämä yksi asia ei ole koskaan ainoa. Kaltoinkohtelua on kaikilla elämänaloillla eikä vanhempi näe niissä mitään ongelmaa. Selitys löytyy aina.
No kerrotko mikä on sopiva maksimi-aika???
Ja nyt tarkkana... Odotan vastausta, joka soveltuu IHAN KAIKILLE lapsille, riippumatta lapsen uhmakkuuden tasosta... ;-)
Huomaatko? Ei ole ihan helppo nakki määritellä sitä...
Taas tätä mustavalkoajattelua, että jos ei voi sanoa jotain tarkkaa rajaa, on kaiken oltava sallittua. Onko sinun mahdollista ajatella, että tässä asiassa on jonkin verran tapauskohtaista joustovaraa, mutta silti myös rajat, joiden ylittäminen katsotaan ylilyönniksi?
No sitähän juuri on tässä tivattu koko ajan. Eli mikä on se raja jonka ylittäminen katsotaan ylilyönniksi? Ja edelleen, että mitä sen rajan ylittämisestä sitten seuraa ja kenen päätöksellä?
Suosittelen, että kysyt tätäkin neuvolasta/lastensuojelusta/poliisilta.
Ajattelin säästää vaivojasi ja koota kaikki viimeisten sivujen kysymykset tähän yhteen. Sinun on sitten helpompi ottaa yhteys viranomaisiin, kun ei tarvitse kahlata ketjua uudestaan läpi.
- Mitä lapsen tulee saada syödä jääkaapista?
- Onko kaltoinkohtelua, jos kieltää lasta hakemasta omatoimisia välipaloja jääkaapista ja ruokailu tapahtuu ruoka-aikoina?
-Onko kaltoinkohtelua, että rangaistuksena kieltää yhtä lasta syömästä jotain herkkua kuten vaikka nakkeja tai kakkua?
- Mitä kaikkea vanhempien omaa lapsi saa ottaa ilman lupaa, ilman että syyllistyy rikokseen?
-Kuinka kauan lasta saa seisottaa nurkassa ennen kuin menee ylilyönniksi? Voitteko antaa tähän tarkan minuuttirajan, joka pätee kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tilanteisiin.
- Mistä te tiedätte, mikä on ok ja mikä ei näissä kaikissa edellä mainituissa tapauksissa?
- Jos en kohtele lastani teiltä saamien ohjeiden mukaisesti, uhkaako minua silloin oikeusprosessi?
Luulen, että kyllä sinä saat tukea vanhemmuuteesi, jos tällaisen kysymyspatterin kanssa jotakuta auttavaa tahoa lähestyt. Tule sitten meillekin kertomaan, millaisen vastauksen sait. ;)
Miksi yrität sanella sääntöjä toisille vanhemmille, mutta jos joku tiukkaa sinulta perusteluja tai tarkennuksia näihin sääntöihin, niin et suostu antamaan vastausta vaan vetoat viranomaisiin?
Tosielämässä voisit vaikka laittaa munalukon jääkaappiin ja pitää avaimen 100% itselläsi, etkä siitä saisi syytettä, vaikka toki alapeukkuja voisi tulla tässä ketjussa.
En yritä sanella sääntöjä, enkä edes halua. Siinä tapauksessahan olisin yrittänyt vastata kysymyksiin itse. Jos tarvitsee kysyä tuollaisia kysymyksiä eikä tosiaan osaa miettiä niihin kohtuullisia, oman perheen tilanteeseen sopivia ja lapsen hyvinvointia tukevia vastauksia, niin sitten on tosiaan syytä hakea tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta.
Etkö tosiaan tajua, että tuollaiset yksityiskohdat ovat lähes aina tapauskohtaisia? Riippuu aina kokonaisuudesta, onko ratkaisu toimiva. Ei tuollaisesta munalukostakaan voi sanoa, että se on joko aina väärin tai ei ikinä väärin. Jos perheessä 1 kk vauva, on ihan sama, onko jääkaapissa munalukko, koska ei se vauva sieltä mitään pysty kuitenkaan ottamaan. Jos perheen teini-ikäisellä lapsella on ahmimishäiriö ja hänen kanssaan on yhdessä sovittu munalukon käyttämisestä, se voi olla hyväkin ratkaisu. Jos perheessä on koululaisia, joille ei anneta mahdollisuutta huolehtia omatoimisesti välipalastaan koulupäivän jälkeen, on asia kyseenalainen. Ja riippuu siitä, mitä kaikkea muuta perheessä on meneillään, tulisiko asiaan puuttua. Jos perheen vanhemmat pitävät jääkaapissa munalukkoa ja asettavat jonkin mielivaltaisen ja epäoikeudenmukaisen ehdon ruoan saamiselle (esim. lapsi ei saa kolmeen päivään ruokaa, jos kokeesta tulee numeroksi alle 9), niin lapsen oikeuksia rikotaan räikeästi.
Lakiin ei tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista kirjata kaikkia niitä tapauksia, joissa munalukon pitäminen jääkaapin ovessa on väärin.
P.S. Miten minusta tuntuu, että seuraavaksi kysyt minulta prosenttiosuutta, kuinka ison osan ajasta vanhempi saa munalukon avainta pitää hallussaan, jos 100 % ei ole sopiva aina ja kaikissa tilanteissa.
Miksi kehotat "hakemaan tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta" jos jollakulla on sinusta poikkeavat näkemykset siitä mikä on perusteltua ja hyväksyttävää kasvatusta?
Aivan samalla tavalla minä voisin väittää, että ne asiat joita sinä pidät hyväksyttävinä ovatkin kyseenalaisia tai täysin tuomittavia, ja sitten ehdotella, että sinun tulisi tehdä itsestäsi lasu tai jotain.
Ei vaan kehotin hakemaan tukea vanhemmuuteen, jos kokee tarvetta saada yksityiskohtaisia ja yksiselitteisiä vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Ihmettelen siis ennen kaikkea tuota _kysymyksenasettelua_.
No jospa sovitaan sitten, että kaikki laativat ihan omat säännöt vaikka sen jääkaapin tai nurkkaseisomisen suhteen, eikä tulla syyttelemään hirviövanhemmaksi tai sadistiksi tai muutakaan, vaikka jollakulla sattuisikin olemaan eri käsitys asioista kuin jollain toisella.
Nyt tämä on kyllä viimeinen viesti, jonka kirjoitan tähän viestiin. Kukin perhe hoitakoon lain raamien sisällä asiansa. Tätä ei tarvitse erikseen sopia av:lla, kun asia on jo päätetty aikoinaan eduskunnassa.
Ap:n lapsen tilanteessa ei mielestäni ollut itsestäänselvää, että ap pystyy nykytilanteessa "turvaamaan myönteiset ja läheiset ihmissuhteet lapsen ja hänen vanhempiensa välillä" ja kasvattamaan lapsen "siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä" (lainaukset on otettu laista lapsen huollosta). Siksi olen sitä mieltä, että ap:n tulisi hakea tilanteeseen apua ja tukea, jotta nämä asiat saataisiin kuntoon. Mielestäni ketjussa on myös ollut viestejä, joissa lapsia kehotetaan kohtelemaan tuon lain vastaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen törmännyt useampaan lasten heitteellejättöä koskevaan uutiseen, jossa mainittiin juuri sängyn ja petivaatteiden puute. Mutta olkoot. Tämä ammattilainen siis diagnosoi lapsellesi ODD:n?
Tämä ammattilainen alkoi puhua narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, sen syntymekanismeista ja varhaisista tunnusmerkeistä... :-/
Alkoi sitten pakittaa puheissaan, totesi että moista diagnoosia ei alle täysi-ikäisille anneta.
En uskalla spekuloida, ovatko ODD ja Narsismi jollain tapaa "sukua" keskenään, mutta väittäisin että suoranaisesti ainakaan ei, vaikka yhteisiä piirteitäkin löytyy, on myös monia erottavia tekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa oli yksi kolmen tunnin seisottaja. Missään tapauksessa se ei ole ok tai laillista.
Näissä.perheissä tämä yksi asia ei ole koskaan ainoa. Kaltoinkohtelua on kaikilla elämänaloillla eikä vanhempi näe niissä mitään ongelmaa. Selitys löytyy aina.
No kerrotko mikä on sopiva maksimi-aika???
Ja nyt tarkkana... Odotan vastausta, joka soveltuu IHAN KAIKILLE lapsille, riippumatta lapsen uhmakkuuden tasosta... ;-)
Huomaatko? Ei ole ihan helppo nakki määritellä sitä...
Taas tätä mustavalkoajattelua, että jos ei voi sanoa jotain tarkkaa rajaa, on kaiken oltava sallittua. Onko sinun mahdollista ajatella, että tässä asiassa on jonkin verran tapauskohtaista joustovaraa, mutta silti myös rajat, joiden ylittäminen katsotaan ylilyönniksi?
No sitähän juuri on tässä tivattu koko ajan. Eli mikä on se raja jonka ylittäminen katsotaan ylilyönniksi? Ja edelleen, että mitä sen rajan ylittämisestä sitten seuraa ja kenen päätöksellä?
Suosittelen, että kysyt tätäkin neuvolasta/lastensuojelusta/poliisilta.
Ajattelin säästää vaivojasi ja koota kaikki viimeisten sivujen kysymykset tähän yhteen. Sinun on sitten helpompi ottaa yhteys viranomaisiin, kun ei tarvitse kahlata ketjua uudestaan läpi.
- Mitä lapsen tulee saada syödä jääkaapista?
- Onko kaltoinkohtelua, jos kieltää lasta hakemasta omatoimisia välipaloja jääkaapista ja ruokailu tapahtuu ruoka-aikoina?
-Onko kaltoinkohtelua, että rangaistuksena kieltää yhtä lasta syömästä jotain herkkua kuten vaikka nakkeja tai kakkua?
- Mitä kaikkea vanhempien omaa lapsi saa ottaa ilman lupaa, ilman että syyllistyy rikokseen?
-Kuinka kauan lasta saa seisottaa nurkassa ennen kuin menee ylilyönniksi? Voitteko antaa tähän tarkan minuuttirajan, joka pätee kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tilanteisiin.
- Mistä te tiedätte, mikä on ok ja mikä ei näissä kaikissa edellä mainituissa tapauksissa?
- Jos en kohtele lastani teiltä saamien ohjeiden mukaisesti, uhkaako minua silloin oikeusprosessi?
Luulen, että kyllä sinä saat tukea vanhemmuuteesi, jos tällaisen kysymyspatterin kanssa jotakuta auttavaa tahoa lähestyt. Tule sitten meillekin kertomaan, millaisen vastauksen sait. ;)
Miksi yrität sanella sääntöjä toisille vanhemmille, mutta jos joku tiukkaa sinulta perusteluja tai tarkennuksia näihin sääntöihin, niin et suostu antamaan vastausta vaan vetoat viranomaisiin?
Tosielämässä voisit vaikka laittaa munalukon jääkaappiin ja pitää avaimen 100% itselläsi, etkä siitä saisi syytettä, vaikka toki alapeukkuja voisi tulla tässä ketjussa.
En yritä sanella sääntöjä, enkä edes halua. Siinä tapauksessahan olisin yrittänyt vastata kysymyksiin itse. Jos tarvitsee kysyä tuollaisia kysymyksiä eikä tosiaan osaa miettiä niihin kohtuullisia, oman perheen tilanteeseen sopivia ja lapsen hyvinvointia tukevia vastauksia, niin sitten on tosiaan syytä hakea tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta.
Etkö tosiaan tajua, että tuollaiset yksityiskohdat ovat lähes aina tapauskohtaisia? Riippuu aina kokonaisuudesta, onko ratkaisu toimiva. Ei tuollaisesta munalukostakaan voi sanoa, että se on joko aina väärin tai ei ikinä väärin. Jos perheessä 1 kk vauva, on ihan sama, onko jääkaapissa munalukko, koska ei se vauva sieltä mitään pysty kuitenkaan ottamaan. Jos perheen teini-ikäisellä lapsella on ahmimishäiriö ja hänen kanssaan on yhdessä sovittu munalukon käyttämisestä, se voi olla hyväkin ratkaisu. Jos perheessä on koululaisia, joille ei anneta mahdollisuutta huolehtia omatoimisesti välipalastaan koulupäivän jälkeen, on asia kyseenalainen. Ja riippuu siitä, mitä kaikkea muuta perheessä on meneillään, tulisiko asiaan puuttua. Jos perheen vanhemmat pitävät jääkaapissa munalukkoa ja asettavat jonkin mielivaltaisen ja epäoikeudenmukaisen ehdon ruoan saamiselle (esim. lapsi ei saa kolmeen päivään ruokaa, jos kokeesta tulee numeroksi alle 9), niin lapsen oikeuksia rikotaan räikeästi.
Lakiin ei tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista kirjata kaikkia niitä tapauksia, joissa munalukon pitäminen jääkaapin ovessa on väärin.
P.S. Miten minusta tuntuu, että seuraavaksi kysyt minulta prosenttiosuutta, kuinka ison osan ajasta vanhempi saa munalukon avainta pitää hallussaan, jos 100 % ei ole sopiva aina ja kaikissa tilanteissa.
Miksi kehotat "hakemaan tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta" jos jollakulla on sinusta poikkeavat näkemykset siitä mikä on perusteltua ja hyväksyttävää kasvatusta?
Aivan samalla tavalla minä voisin väittää, että ne asiat joita sinä pidät hyväksyttävinä ovatkin kyseenalaisia tai täysin tuomittavia, ja sitten ehdotella, että sinun tulisi tehdä itsestäsi lasu tai jotain.
Ei vaan kehotin hakemaan tukea vanhemmuuteen, jos kokee tarvetta saada yksityiskohtaisia ja yksiselitteisiä vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Ihmettelen siis ennen kaikkea tuota _kysymyksenasettelua_.
No jospa sovitaan sitten, että kaikki laativat ihan omat säännöt vaikka sen jääkaapin tai nurkkaseisomisen suhteen, eikä tulla syyttelemään hirviövanhemmaksi tai sadistiksi tai muutakaan, vaikka jollakulla sattuisikin olemaan eri käsitys asioista kuin jollain toisella.
Eli siis jos joku vanhempi seisottaa lastaan nurkassa 24h, se on sinusta vanhemman oma asia?
Onko se vanhemman oma asia, jos vanhempi reagoi kaikkeen lapsen käytökseen jollain tunnelässytyksellä ja lapsesta kasvaa täysin kuriton?
Sinun kirjoituksistasi nimittäin saa sen vaikutelman, että "kurittomuus hyvä – kuri paha". Ja että näin ollen viranomaisten tehtävä on suojella lasta vanhemmilta jotka yrittävät hänelle pitää kuria.
Lapsi siis on se poloinen sorrettu jolla tulee olla vain oikeuksia ja vanhempi pahis sortaja jolla tulee olla vain velvollisuuksia.
ODD-jankkaaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen törmännyt useampaan lasten heitteellejättöä koskevaan uutiseen, jossa mainittiin juuri sängyn ja petivaatteiden puute. Mutta olkoot. Tämä ammattilainen siis diagnosoi lapsellesi ODD:n?
Tämä ammattilainen alkoi puhua narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, sen syntymekanismeista ja varhaisista tunnusmerkeistä... :-/
Alkoi sitten pakittaa puheissaan, totesi että moista diagnoosia ei alle täysi-ikäisille anneta.
En uskalla spekuloida, ovatko ODD ja Narsismi jollain tapaa "sukua" keskenään, mutta väittäisin että suoranaisesti ainakaan ei, vaikka yhteisiä piirteitäkin löytyy, on myös monia erottavia tekijöitä.
...no jo oli "ammattilainen". Ymmärrän, jos olet kovasti pelästynyt tuollaista. :o Narsistista persoonallisuushäiriötä ei todellakaan anneta alle 18-vuotiaana. Olen pahoillani, että olet kokenut näin huonon kokemuksen, ja varmasti luottamus ammattilaisiin on siitä lähtenyt. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että tuollaisen vaativan diagnoosin lapselle läpsäisy ilman koulutusta pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että pahoinpitelet lasta kun toisenlainen metodi olisi toiminut paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa oli yksi kolmen tunnin seisottaja. Missään tapauksessa se ei ole ok tai laillista.
Näissä.perheissä tämä yksi asia ei ole koskaan ainoa. Kaltoinkohtelua on kaikilla elämänaloillla eikä vanhempi näe niissä mitään ongelmaa. Selitys löytyy aina.
No kerrotko mikä on sopiva maksimi-aika???
Ja nyt tarkkana... Odotan vastausta, joka soveltuu IHAN KAIKILLE lapsille, riippumatta lapsen uhmakkuuden tasosta... ;-)
Huomaatko? Ei ole ihan helppo nakki määritellä sitä...
Taas tätä mustavalkoajattelua, että jos ei voi sanoa jotain tarkkaa rajaa, on kaiken oltava sallittua. Onko sinun mahdollista ajatella, että tässä asiassa on jonkin verran tapauskohtaista joustovaraa, mutta silti myös rajat, joiden ylittäminen katsotaan ylilyönniksi?
No sitähän juuri on tässä tivattu koko ajan. Eli mikä on se raja jonka ylittäminen katsotaan ylilyönniksi? Ja edelleen, että mitä sen rajan ylittämisestä sitten seuraa ja kenen päätöksellä?
Suosittelen, että kysyt tätäkin neuvolasta/lastensuojelusta/poliisilta.
Ajattelin säästää vaivojasi ja koota kaikki viimeisten sivujen kysymykset tähän yhteen. Sinun on sitten helpompi ottaa yhteys viranomaisiin, kun ei tarvitse kahlata ketjua uudestaan läpi.
- Mitä lapsen tulee saada syödä jääkaapista?
- Onko kaltoinkohtelua, jos kieltää lasta hakemasta omatoimisia välipaloja jääkaapista ja ruokailu tapahtuu ruoka-aikoina?
-Onko kaltoinkohtelua, että rangaistuksena kieltää yhtä lasta syömästä jotain herkkua kuten vaikka nakkeja tai kakkua?
- Mitä kaikkea vanhempien omaa lapsi saa ottaa ilman lupaa, ilman että syyllistyy rikokseen?
-Kuinka kauan lasta saa seisottaa nurkassa ennen kuin menee ylilyönniksi? Voitteko antaa tähän tarkan minuuttirajan, joka pätee kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tilanteisiin.
- Mistä te tiedätte, mikä on ok ja mikä ei näissä kaikissa edellä mainituissa tapauksissa?
- Jos en kohtele lastani teiltä saamien ohjeiden mukaisesti, uhkaako minua silloin oikeusprosessi?
Luulen, että kyllä sinä saat tukea vanhemmuuteesi, jos tällaisen kysymyspatterin kanssa jotakuta auttavaa tahoa lähestyt. Tule sitten meillekin kertomaan, millaisen vastauksen sait. ;)
Miksi yrität sanella sääntöjä toisille vanhemmille, mutta jos joku tiukkaa sinulta perusteluja tai tarkennuksia näihin sääntöihin, niin et suostu antamaan vastausta vaan vetoat viranomaisiin?
Tosielämässä voisit vaikka laittaa munalukon jääkaappiin ja pitää avaimen 100% itselläsi, etkä siitä saisi syytettä, vaikka toki alapeukkuja voisi tulla tässä ketjussa.
En yritä sanella sääntöjä, enkä edes halua. Siinä tapauksessahan olisin yrittänyt vastata kysymyksiin itse. Jos tarvitsee kysyä tuollaisia kysymyksiä eikä tosiaan osaa miettiä niihin kohtuullisia, oman perheen tilanteeseen sopivia ja lapsen hyvinvointia tukevia vastauksia, niin sitten on tosiaan syytä hakea tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta.
Etkö tosiaan tajua, että tuollaiset yksityiskohdat ovat lähes aina tapauskohtaisia? Riippuu aina kokonaisuudesta, onko ratkaisu toimiva. Ei tuollaisesta munalukostakaan voi sanoa, että se on joko aina väärin tai ei ikinä väärin. Jos perheessä 1 kk vauva, on ihan sama, onko jääkaapissa munalukko, koska ei se vauva sieltä mitään pysty kuitenkaan ottamaan. Jos perheen teini-ikäisellä lapsella on ahmimishäiriö ja hänen kanssaan on yhdessä sovittu munalukon käyttämisestä, se voi olla hyväkin ratkaisu. Jos perheessä on koululaisia, joille ei anneta mahdollisuutta huolehtia omatoimisesti välipalastaan koulupäivän jälkeen, on asia kyseenalainen. Ja riippuu siitä, mitä kaikkea muuta perheessä on meneillään, tulisiko asiaan puuttua. Jos perheen vanhemmat pitävät jääkaapissa munalukkoa ja asettavat jonkin mielivaltaisen ja epäoikeudenmukaisen ehdon ruoan saamiselle (esim. lapsi ei saa kolmeen päivään ruokaa, jos kokeesta tulee numeroksi alle 9), niin lapsen oikeuksia rikotaan räikeästi.
Lakiin ei tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista kirjata kaikkia niitä tapauksia, joissa munalukon pitäminen jääkaapin ovessa on väärin.
P.S. Miten minusta tuntuu, että seuraavaksi kysyt minulta prosenttiosuutta, kuinka ison osan ajasta vanhempi saa munalukon avainta pitää hallussaan, jos 100 % ei ole sopiva aina ja kaikissa tilanteissa.
Miksi kehotat "hakemaan tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta" jos jollakulla on sinusta poikkeavat näkemykset siitä mikä on perusteltua ja hyväksyttävää kasvatusta?
Aivan samalla tavalla minä voisin väittää, että ne asiat joita sinä pidät hyväksyttävinä ovatkin kyseenalaisia tai täysin tuomittavia, ja sitten ehdotella, että sinun tulisi tehdä itsestäsi lasu tai jotain.
Ei vaan kehotin hakemaan tukea vanhemmuuteen, jos kokee tarvetta saada yksityiskohtaisia ja yksiselitteisiä vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Ihmettelen siis ennen kaikkea tuota _kysymyksenasettelua_.
No jospa sovitaan sitten, että kaikki laativat ihan omat säännöt vaikka sen jääkaapin tai nurkkaseisomisen suhteen, eikä tulla syyttelemään hirviövanhemmaksi tai sadistiksi tai muutakaan, vaikka jollakulla sattuisikin olemaan eri käsitys asioista kuin jollain toisella.
Eli siis jos joku vanhempi seisottaa lastaan nurkassa 24h, se on sinusta vanhemman oma asia?
Onko se vanhemman oma asia, jos vanhempi reagoi kaikkeen lapsen käytökseen jollain tunnelässytyksellä ja lapsesta kasvaa täysin kuriton?
Sinun kirjoituksistasi nimittäin saa sen vaikutelman, että "kurittomuus hyvä – kuri paha". Ja että näin ollen viranomaisten tehtävä on suojella lasta vanhemmilta jotka yrittävät hänelle pitää kuria.
Lapsi siis on se poloinen sorrettu jolla tulee olla vain oikeuksia ja vanhempi pahis sortaja jolla tulee olla vain velvollisuuksia.
En ole se, jonka kanssa olet aiemmin keskustellut. Minusta vaan on hassua, että peräät ns. vastapuolelta rajoja siitä, kuinka monta minuuttia sitä lasta saa pitää vaikkapa nurkassa -- muttet halua nimetä mitään rajoja, missä kasvatus loppuu ja kuritus alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa oli yksi kolmen tunnin seisottaja. Missään tapauksessa se ei ole ok tai laillista.
Näissä.perheissä tämä yksi asia ei ole koskaan ainoa. Kaltoinkohtelua on kaikilla elämänaloillla eikä vanhempi näe niissä mitään ongelmaa. Selitys löytyy aina.
No kerrotko mikä on sopiva maksimi-aika???
Ja nyt tarkkana... Odotan vastausta, joka soveltuu IHAN KAIKILLE lapsille, riippumatta lapsen uhmakkuuden tasosta... ;-)
Huomaatko? Ei ole ihan helppo nakki määritellä sitä...
Taas tätä mustavalkoajattelua, että jos ei voi sanoa jotain tarkkaa rajaa, on kaiken oltava sallittua. Onko sinun mahdollista ajatella, että tässä asiassa on jonkin verran tapauskohtaista joustovaraa, mutta silti myös rajat, joiden ylittäminen katsotaan ylilyönniksi?
No sitähän juuri on tässä tivattu koko ajan. Eli mikä on se raja jonka ylittäminen katsotaan ylilyönniksi? Ja edelleen, että mitä sen rajan ylittämisestä sitten seuraa ja kenen päätöksellä?
Suosittelen, että kysyt tätäkin neuvolasta/lastensuojelusta/poliisilta.
Ajattelin säästää vaivojasi ja koota kaikki viimeisten sivujen kysymykset tähän yhteen. Sinun on sitten helpompi ottaa yhteys viranomaisiin, kun ei tarvitse kahlata ketjua uudestaan läpi.
- Mitä lapsen tulee saada syödä jääkaapista?
- Onko kaltoinkohtelua, jos kieltää lasta hakemasta omatoimisia välipaloja jääkaapista ja ruokailu tapahtuu ruoka-aikoina?
-Onko kaltoinkohtelua, että rangaistuksena kieltää yhtä lasta syömästä jotain herkkua kuten vaikka nakkeja tai kakkua?
- Mitä kaikkea vanhempien omaa lapsi saa ottaa ilman lupaa, ilman että syyllistyy rikokseen?
-Kuinka kauan lasta saa seisottaa nurkassa ennen kuin menee ylilyönniksi? Voitteko antaa tähän tarkan minuuttirajan, joka pätee kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tilanteisiin.
- Mistä te tiedätte, mikä on ok ja mikä ei näissä kaikissa edellä mainituissa tapauksissa?
- Jos en kohtele lastani teiltä saamien ohjeiden mukaisesti, uhkaako minua silloin oikeusprosessi?
Luulen, että kyllä sinä saat tukea vanhemmuuteesi, jos tällaisen kysymyspatterin kanssa jotakuta auttavaa tahoa lähestyt. Tule sitten meillekin kertomaan, millaisen vastauksen sait. ;)
Miksi yrität sanella sääntöjä toisille vanhemmille, mutta jos joku tiukkaa sinulta perusteluja tai tarkennuksia näihin sääntöihin, niin et suostu antamaan vastausta vaan vetoat viranomaisiin?
Tosielämässä voisit vaikka laittaa munalukon jääkaappiin ja pitää avaimen 100% itselläsi, etkä siitä saisi syytettä, vaikka toki alapeukkuja voisi tulla tässä ketjussa.
En yritä sanella sääntöjä, enkä edes halua. Siinä tapauksessahan olisin yrittänyt vastata kysymyksiin itse. Jos tarvitsee kysyä tuollaisia kysymyksiä eikä tosiaan osaa miettiä niihin kohtuullisia, oman perheen tilanteeseen sopivia ja lapsen hyvinvointia tukevia vastauksia, niin sitten on tosiaan syytä hakea tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta.
Etkö tosiaan tajua, että tuollaiset yksityiskohdat ovat lähes aina tapauskohtaisia? Riippuu aina kokonaisuudesta, onko ratkaisu toimiva. Ei tuollaisesta munalukostakaan voi sanoa, että se on joko aina väärin tai ei ikinä väärin. Jos perheessä 1 kk vauva, on ihan sama, onko jääkaapissa munalukko, koska ei se vauva sieltä mitään pysty kuitenkaan ottamaan. Jos perheen teini-ikäisellä lapsella on ahmimishäiriö ja hänen kanssaan on yhdessä sovittu munalukon käyttämisestä, se voi olla hyväkin ratkaisu. Jos perheessä on koululaisia, joille ei anneta mahdollisuutta huolehtia omatoimisesti välipalastaan koulupäivän jälkeen, on asia kyseenalainen. Ja riippuu siitä, mitä kaikkea muuta perheessä on meneillään, tulisiko asiaan puuttua. Jos perheen vanhemmat pitävät jääkaapissa munalukkoa ja asettavat jonkin mielivaltaisen ja epäoikeudenmukaisen ehdon ruoan saamiselle (esim. lapsi ei saa kolmeen päivään ruokaa, jos kokeesta tulee numeroksi alle 9), niin lapsen oikeuksia rikotaan räikeästi.
Lakiin ei tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista kirjata kaikkia niitä tapauksia, joissa munalukon pitäminen jääkaapin ovessa on väärin.
P.S. Miten minusta tuntuu, että seuraavaksi kysyt minulta prosenttiosuutta, kuinka ison osan ajasta vanhempi saa munalukon avainta pitää hallussaan, jos 100 % ei ole sopiva aina ja kaikissa tilanteissa.
Miksi kehotat "hakemaan tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta" jos jollakulla on sinusta poikkeavat näkemykset siitä mikä on perusteltua ja hyväksyttävää kasvatusta?
Aivan samalla tavalla minä voisin väittää, että ne asiat joita sinä pidät hyväksyttävinä ovatkin kyseenalaisia tai täysin tuomittavia, ja sitten ehdotella, että sinun tulisi tehdä itsestäsi lasu tai jotain.
Ei vaan kehotin hakemaan tukea vanhemmuuteen, jos kokee tarvetta saada yksityiskohtaisia ja yksiselitteisiä vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Ihmettelen siis ennen kaikkea tuota _kysymyksenasettelua_.
No jospa sovitaan sitten, että kaikki laativat ihan omat säännöt vaikka sen jääkaapin tai nurkkaseisomisen suhteen, eikä tulla syyttelemään hirviövanhemmaksi tai sadistiksi tai muutakaan, vaikka jollakulla sattuisikin olemaan eri käsitys asioista kuin jollain toisella.
Eli siis jos joku vanhempi seisottaa lastaan nurkassa 24h, se on sinusta vanhemman oma asia?
Onko se vanhemman oma asia, jos vanhempi reagoi kaikkeen lapsen käytökseen jollain tunnelässytyksellä ja lapsesta kasvaa täysin kuriton?
Sinun kirjoituksistasi nimittäin saa sen vaikutelman, että "kurittomuus hyvä – kuri paha". Ja että näin ollen viranomaisten tehtävä on suojella lasta vanhemmilta jotka yrittävät hänelle pitää kuria.
Lapsi siis on se poloinen sorrettu jolla tulee olla vain oikeuksia ja vanhempi pahis sortaja jolla tulee olla vain velvollisuuksia.
En ole se, jonka kanssa olet aiemmin keskustellut. Minusta vaan on hassua, että peräät ns. vastapuolelta rajoja siitä, kuinka monta minuuttia sitä lasta saa pitää vaikkapa nurkassa -- muttet halua nimetä mitään rajoja, missä kasvatus loppuu ja kuritus alkaa.
Kuritus on kasvatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää 50-lukulaista nöyryyttämistä tuollainen nurkka-aresti. Sehän on jo fyysinenkin rangaistus.
En usko, että kukaan oppii yhtään mitään tuollaisella väkivallalla.
ODD-tapauksilla, tämä on nimenomaan ainoa lääke joka toimii.
Juujuu. Kai teillä selkäsaunatkin ja turpiin lyöminen selitetään tuolla ODDlla?
No meillä ei ole tarvinnut vielä turpiin lyödä.
Kuopuksen ”breaking point” löytyi 3 tunnin nurkassa seisomisen kohdalla.
Pahoinpitelyn merkit voi täyttyä, 3 tuntia seisotusta on hurjan kuuloista. Melkein itkettää lapsen puolesta. Kysymys: Tuliko suvantovaihe, jolloin lapsi oli hyvin säyseä, melkein unelias, ajatuksiinsa uppoutuva? 'Loistavaa', olet murtanut lapsen. Varsinaiset ongelmat alkavat näkyä vasta paljon, paljon myöhemmin. Nyt oikeasti, pysähdy, hakekaa apua jostain, mistä saa kasvatukseen apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa oli yksi kolmen tunnin seisottaja. Missään tapauksessa se ei ole ok tai laillista.
Näissä.perheissä tämä yksi asia ei ole koskaan ainoa. Kaltoinkohtelua on kaikilla elämänaloillla eikä vanhempi näe niissä mitään ongelmaa. Selitys löytyy aina.
No kerrotko mikä on sopiva maksimi-aika???
Ja nyt tarkkana... Odotan vastausta, joka soveltuu IHAN KAIKILLE lapsille, riippumatta lapsen uhmakkuuden tasosta... ;-)
Huomaatko? Ei ole ihan helppo nakki määritellä sitä...
Taas tätä mustavalkoajattelua, että jos ei voi sanoa jotain tarkkaa rajaa, on kaiken oltava sallittua. Onko sinun mahdollista ajatella, että tässä asiassa on jonkin verran tapauskohtaista joustovaraa, mutta silti myös rajat, joiden ylittäminen katsotaan ylilyönniksi?
No sitähän juuri on tässä tivattu koko ajan. Eli mikä on se raja jonka ylittäminen katsotaan ylilyönniksi? Ja edelleen, että mitä sen rajan ylittämisestä sitten seuraa ja kenen päätöksellä?
Suosittelen, että kysyt tätäkin neuvolasta/lastensuojelusta/poliisilta.
Ajattelin säästää vaivojasi ja koota kaikki viimeisten sivujen kysymykset tähän yhteen. Sinun on sitten helpompi ottaa yhteys viranomaisiin, kun ei tarvitse kahlata ketjua uudestaan läpi.
- Mitä lapsen tulee saada syödä jääkaapista?
- Onko kaltoinkohtelua, jos kieltää lasta hakemasta omatoimisia välipaloja jääkaapista ja ruokailu tapahtuu ruoka-aikoina?
-Onko kaltoinkohtelua, että rangaistuksena kieltää yhtä lasta syömästä jotain herkkua kuten vaikka nakkeja tai kakkua?
- Mitä kaikkea vanhempien omaa lapsi saa ottaa ilman lupaa, ilman että syyllistyy rikokseen?
-Kuinka kauan lasta saa seisottaa nurkassa ennen kuin menee ylilyönniksi? Voitteko antaa tähän tarkan minuuttirajan, joka pätee kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tilanteisiin.
- Mistä te tiedätte, mikä on ok ja mikä ei näissä kaikissa edellä mainituissa tapauksissa?
- Jos en kohtele lastani teiltä saamien ohjeiden mukaisesti, uhkaako minua silloin oikeusprosessi?
Luulen, että kyllä sinä saat tukea vanhemmuuteesi, jos tällaisen kysymyspatterin kanssa jotakuta auttavaa tahoa lähestyt. Tule sitten meillekin kertomaan, millaisen vastauksen sait. ;)
Miksi yrität sanella sääntöjä toisille vanhemmille, mutta jos joku tiukkaa sinulta perusteluja tai tarkennuksia näihin sääntöihin, niin et suostu antamaan vastausta vaan vetoat viranomaisiin?
Tosielämässä voisit vaikka laittaa munalukon jääkaappiin ja pitää avaimen 100% itselläsi, etkä siitä saisi syytettä, vaikka toki alapeukkuja voisi tulla tässä ketjussa.
En yritä sanella sääntöjä, enkä edes halua. Siinä tapauksessahan olisin yrittänyt vastata kysymyksiin itse. Jos tarvitsee kysyä tuollaisia kysymyksiä eikä tosiaan osaa miettiä niihin kohtuullisia, oman perheen tilanteeseen sopivia ja lapsen hyvinvointia tukevia vastauksia, niin sitten on tosiaan syytä hakea tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta.
Etkö tosiaan tajua, että tuollaiset yksityiskohdat ovat lähes aina tapauskohtaisia? Riippuu aina kokonaisuudesta, onko ratkaisu toimiva. Ei tuollaisesta munalukostakaan voi sanoa, että se on joko aina väärin tai ei ikinä väärin. Jos perheessä 1 kk vauva, on ihan sama, onko jääkaapissa munalukko, koska ei se vauva sieltä mitään pysty kuitenkaan ottamaan. Jos perheen teini-ikäisellä lapsella on ahmimishäiriö ja hänen kanssaan on yhdessä sovittu munalukon käyttämisestä, se voi olla hyväkin ratkaisu. Jos perheessä on koululaisia, joille ei anneta mahdollisuutta huolehtia omatoimisesti välipalastaan koulupäivän jälkeen, on asia kyseenalainen. Ja riippuu siitä, mitä kaikkea muuta perheessä on meneillään, tulisiko asiaan puuttua. Jos perheen vanhemmat pitävät jääkaapissa munalukkoa ja asettavat jonkin mielivaltaisen ja epäoikeudenmukaisen ehdon ruoan saamiselle (esim. lapsi ei saa kolmeen päivään ruokaa, jos kokeesta tulee numeroksi alle 9), niin lapsen oikeuksia rikotaan räikeästi.
Lakiin ei tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista kirjata kaikkia niitä tapauksia, joissa munalukon pitäminen jääkaapin ovessa on väärin.
P.S. Miten minusta tuntuu, että seuraavaksi kysyt minulta prosenttiosuutta, kuinka ison osan ajasta vanhempi saa munalukon avainta pitää hallussaan, jos 100 % ei ole sopiva aina ja kaikissa tilanteissa.
Miksi kehotat "hakemaan tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta" jos jollakulla on sinusta poikkeavat näkemykset siitä mikä on perusteltua ja hyväksyttävää kasvatusta?
Aivan samalla tavalla minä voisin väittää, että ne asiat joita sinä pidät hyväksyttävinä ovatkin kyseenalaisia tai täysin tuomittavia, ja sitten ehdotella, että sinun tulisi tehdä itsestäsi lasu tai jotain.
Ei vaan kehotin hakemaan tukea vanhemmuuteen, jos kokee tarvetta saada yksityiskohtaisia ja yksiselitteisiä vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Ihmettelen siis ennen kaikkea tuota _kysymyksenasettelua_.
No jospa sovitaan sitten, että kaikki laativat ihan omat säännöt vaikka sen jääkaapin tai nurkkaseisomisen suhteen, eikä tulla syyttelemään hirviövanhemmaksi tai sadistiksi tai muutakaan, vaikka jollakulla sattuisikin olemaan eri käsitys asioista kuin jollain toisella.
Eli siis jos joku vanhempi seisottaa lastaan nurkassa 24h, se on sinusta vanhemman oma asia?
Onko se vanhemman oma asia, jos vanhempi reagoi kaikkeen lapsen käytökseen jollain tunnelässytyksellä ja lapsesta kasvaa täysin kuriton?
Sinun kirjoituksistasi nimittäin saa sen vaikutelman, että "kurittomuus hyvä – kuri paha". Ja että näin ollen viranomaisten tehtävä on suojella lasta vanhemmilta jotka yrittävät hänelle pitää kuria.
Lapsi siis on se poloinen sorrettu jolla tulee olla vain oikeuksia ja vanhempi pahis sortaja jolla tulee olla vain velvollisuuksia.
En ole se, jonka kanssa olet aiemmin keskustellut. Minusta vaan on hassua, että peräät ns. vastapuolelta rajoja siitä, kuinka monta minuuttia sitä lasta saa pitää vaikkapa nurkassa -- muttet halua nimetä mitään rajoja, missä kasvatus loppuu ja kuritus alkaa.
Kuritus on kasvatusta.
Kutsu sitä sitten lapsen pahoinpitelyksi -- missä kohtaa se alkaa? Anna tuntimäärä nurkassa seisotusta.
ODD-jankkaaja kirjoitti:
Olisiko pienen "välitilinpäätöksen" aika tässä keskustelussa?
Suuria tunteita täällä on herättänyt tämä referoimani "breaking point" ja "peukaloruuvi-metodi".
Mahtaako sitten johtua hiukan rajulta kuulostavasta terminologiasta, mutta aika monella kirjoittajalla on nyt läikähtänyt pahasti ylitse, ja palsta on täyttynyt lapsen oikeuksista vaahtoamisesta , lakitekstin referoimisesta, ja joku ilmeisesti tehnyt jo tutkintapyynnönkin näistä kirjoituksistani...
(kysehän on siis kuitenkin pelkistä metaforista...)Todella moni on vaihtoehdoksi tarjonnut nyt tätä tunteiden sanoittamista, neuvottelua, lapsen kuuntelemista ym. ym. ym.
Aivan erinomaisia menetelmiä, ja todistetusti toimivia, siis "normaalien" lasten kanssa.
Joku täällä kysyikin: "miksei tämä toimisi myös ODD-lapsella?"
No lähinnä komesta eri syystä:
1) Syyllisyyden tunto
2) Halu toimia harmoniassa ympäristön kanssa
3) Halu miellyttää vanhempia
Karkeasti voidaan sanoa, että siinä missä normaalilla lapsella on kaikki 3 edellä mainittua ominaisuutta, ODD-lapsella ei ole ainuttakaan...
ODD-lapsen obsessiivinen halu hallita tilanteita ja kapinoida kaikkia normeja ja sääntöjä vastaan on niin hallitseva, että se peittää alleen kaiken muun.
Ja ei, en halua että "ODD-leima" lyödään liian kevyesti kehenkään.
En halua tätä diagnoosia antaa näillä puheilla edes AP:n pojalle.
Toin tämän ODD:n tähän ketjuun ihan yleisellä tasolla, ja halusin kertoa Douglas Rileyn metodista.
Ja kyllä, Rileyn metodista voi rakentaa myös täysin sadistisen variaation, jotenkin haluan kuitenkin uskoa, että metodista löytää avun nimenomaan ne, jotka apua tarvitsee, ja taas toisaalta sadistit on sadisteja joka tapauksessa, eivätkä tarvitse mitään oppikirjoja toimimaan innoituksen lähteinään.
Loppukaneettina: Lapsen täydellinen "demonisointi" on huono ratkaisu, mutta ihan yhtä huono ratkaisu on yli-idealisointi.
Koska palstalla on nyt ainakin yksi, joka "varmuuskopioi" näitä tekstejä, ymmärtää tekstejäni tahallaan väärin, irrottaa yksittäisiä lauseitani asiayhteydestä, ja tekee ainakin omien puheidensa mukaan nettivinkkejä, en aio aiheesta kirjoittaa tämän enempää...
Lähtökohtasi on 100% virheellinen uhmakkuushäiriöisestä lapsesta. Ja kun perusoletus on virheellinen, myös ratkaisut ovat virheellisiä.
Suorastaan pelottavaa, että joku jakaa täyttä peetä "faktana".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa oli yksi kolmen tunnin seisottaja. Missään tapauksessa se ei ole ok tai laillista.
Näissä.perheissä tämä yksi asia ei ole koskaan ainoa. Kaltoinkohtelua on kaikilla elämänaloillla eikä vanhempi näe niissä mitään ongelmaa. Selitys löytyy aina.
No kerrotko mikä on sopiva maksimi-aika???
Ja nyt tarkkana... Odotan vastausta, joka soveltuu IHAN KAIKILLE lapsille, riippumatta lapsen uhmakkuuden tasosta... ;-)
Huomaatko? Ei ole ihan helppo nakki määritellä sitä...
Taas tätä mustavalkoajattelua, että jos ei voi sanoa jotain tarkkaa rajaa, on kaiken oltava sallittua. Onko sinun mahdollista ajatella, että tässä asiassa on jonkin verran tapauskohtaista joustovaraa, mutta silti myös rajat, joiden ylittäminen katsotaan ylilyönniksi?
No sitähän juuri on tässä tivattu koko ajan. Eli mikä on se raja jonka ylittäminen katsotaan ylilyönniksi? Ja edelleen, että mitä sen rajan ylittämisestä sitten seuraa ja kenen päätöksellä?
Suosittelen, että kysyt tätäkin neuvolasta/lastensuojelusta/poliisilta.
Ajattelin säästää vaivojasi ja koota kaikki viimeisten sivujen kysymykset tähän yhteen. Sinun on sitten helpompi ottaa yhteys viranomaisiin, kun ei tarvitse kahlata ketjua uudestaan läpi.
- Mitä lapsen tulee saada syödä jääkaapista?
- Onko kaltoinkohtelua, jos kieltää lasta hakemasta omatoimisia välipaloja jääkaapista ja ruokailu tapahtuu ruoka-aikoina?
-Onko kaltoinkohtelua, että rangaistuksena kieltää yhtä lasta syömästä jotain herkkua kuten vaikka nakkeja tai kakkua?
- Mitä kaikkea vanhempien omaa lapsi saa ottaa ilman lupaa, ilman että syyllistyy rikokseen?
-Kuinka kauan lasta saa seisottaa nurkassa ennen kuin menee ylilyönniksi? Voitteko antaa tähän tarkan minuuttirajan, joka pätee kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tilanteisiin.
- Mistä te tiedätte, mikä on ok ja mikä ei näissä kaikissa edellä mainituissa tapauksissa?
- Jos en kohtele lastani teiltä saamien ohjeiden mukaisesti, uhkaako minua silloin oikeusprosessi?
Luulen, että kyllä sinä saat tukea vanhemmuuteesi, jos tällaisen kysymyspatterin kanssa jotakuta auttavaa tahoa lähestyt. Tule sitten meillekin kertomaan, millaisen vastauksen sait. ;)
Miksi yrität sanella sääntöjä toisille vanhemmille, mutta jos joku tiukkaa sinulta perusteluja tai tarkennuksia näihin sääntöihin, niin et suostu antamaan vastausta vaan vetoat viranomaisiin?
Tosielämässä voisit vaikka laittaa munalukon jääkaappiin ja pitää avaimen 100% itselläsi, etkä siitä saisi syytettä, vaikka toki alapeukkuja voisi tulla tässä ketjussa.
En yritä sanella sääntöjä, enkä edes halua. Siinä tapauksessahan olisin yrittänyt vastata kysymyksiin itse. Jos tarvitsee kysyä tuollaisia kysymyksiä eikä tosiaan osaa miettiä niihin kohtuullisia, oman perheen tilanteeseen sopivia ja lapsen hyvinvointia tukevia vastauksia, niin sitten on tosiaan syytä hakea tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta.
Etkö tosiaan tajua, että tuollaiset yksityiskohdat ovat lähes aina tapauskohtaisia? Riippuu aina kokonaisuudesta, onko ratkaisu toimiva. Ei tuollaisesta munalukostakaan voi sanoa, että se on joko aina väärin tai ei ikinä väärin. Jos perheessä 1 kk vauva, on ihan sama, onko jääkaapissa munalukko, koska ei se vauva sieltä mitään pysty kuitenkaan ottamaan. Jos perheen teini-ikäisellä lapsella on ahmimishäiriö ja hänen kanssaan on yhdessä sovittu munalukon käyttämisestä, se voi olla hyväkin ratkaisu. Jos perheessä on koululaisia, joille ei anneta mahdollisuutta huolehtia omatoimisesti välipalastaan koulupäivän jälkeen, on asia kyseenalainen. Ja riippuu siitä, mitä kaikkea muuta perheessä on meneillään, tulisiko asiaan puuttua. Jos perheen vanhemmat pitävät jääkaapissa munalukkoa ja asettavat jonkin mielivaltaisen ja epäoikeudenmukaisen ehdon ruoan saamiselle (esim. lapsi ei saa kolmeen päivään ruokaa, jos kokeesta tulee numeroksi alle 9), niin lapsen oikeuksia rikotaan räikeästi.
Lakiin ei tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista kirjata kaikkia niitä tapauksia, joissa munalukon pitäminen jääkaapin ovessa on väärin.
P.S. Miten minusta tuntuu, että seuraavaksi kysyt minulta prosenttiosuutta, kuinka ison osan ajasta vanhempi saa munalukon avainta pitää hallussaan, jos 100 % ei ole sopiva aina ja kaikissa tilanteissa.
Miksi kehotat "hakemaan tukea vanhemmuuteen alan ammattilaisilta" jos jollakulla on sinusta poikkeavat näkemykset siitä mikä on perusteltua ja hyväksyttävää kasvatusta?
Aivan samalla tavalla minä voisin väittää, että ne asiat joita sinä pidät hyväksyttävinä ovatkin kyseenalaisia tai täysin tuomittavia, ja sitten ehdotella, että sinun tulisi tehdä itsestäsi lasu tai jotain.
Ei vaan kehotin hakemaan tukea vanhemmuuteen, jos kokee tarvetta saada yksityiskohtaisia ja yksiselitteisiä vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Ihmettelen siis ennen kaikkea tuota _kysymyksenasettelua_.
No jospa sovitaan sitten, että kaikki laativat ihan omat säännöt vaikka sen jääkaapin tai nurkkaseisomisen suhteen, eikä tulla syyttelemään hirviövanhemmaksi tai sadistiksi tai muutakaan, vaikka jollakulla sattuisikin olemaan eri käsitys asioista kuin jollain toisella.
Eli siis jos joku vanhempi seisottaa lastaan nurkassa 24h, se on sinusta vanhemman oma asia?
Onko se vanhemman oma asia, jos vanhempi reagoi kaikkeen lapsen käytökseen jollain tunnelässytyksellä ja lapsesta kasvaa täysin kuriton?
Sinun kirjoituksistasi nimittäin saa sen vaikutelman, että "kurittomuus hyvä – kuri paha". Ja että näin ollen viranomaisten tehtävä on suojella lasta vanhemmilta jotka yrittävät hänelle pitää kuria.
Lapsi siis on se poloinen sorrettu jolla tulee olla vain oikeuksia ja vanhempi pahis sortaja jolla tulee olla vain velvollisuuksia.
En ole se, jonka kanssa olet aiemmin keskustellut. Minusta vaan on hassua, että peräät ns. vastapuolelta rajoja siitä, kuinka monta minuuttia sitä lasta saa pitää vaikkapa nurkassa -- muttet halua nimetä mitään rajoja, missä kasvatus loppuu ja kuritus alkaa.
Kuritus on kasvatusta.
Kutsu sitä sitten lapsen pahoinpitelyksi -- missä kohtaa se alkaa? Anna tuntimäärä nurkassa seisotusta.
Pitäisikö tässä kohtaa kehottaa kysymään asiaa perheneuvolasta tai jotain?
Munalukoista nyt puhuen kun ne nyt mainittiin.
Aikuisella ja vanhemkalla on kotonaan ehkä valta laittaa munalukot niin jääkaappiin, ruokakomeroihin, lapsen makuuhuoneeseen, keittiöön, ulko-oveen jne.
Mutta missä menee raja?
Jos lasta ei päästetä eli lukkoa avata hänen huoneeseensa kuin määrättynä aikoina. Esimerkiksi illalla klo 20.00- 20.01 pääsee sisään ja aamulla klo 7.00-7.01 sieltä ulos niin onko kaltoinkohtelua? Ei pääse yöllä vessaan eikä saa pissata huoneessaan mihinkään. Jos, niin saa siitä rangaistuksen. Myös jos ei sillä kellonlyömällä mene sinne niin saa nukkua olohuoneen lattialla. Ilman peittoa ja patjaa.
Samoin kotiovesta pääsee ulos aamulla, mutta takaisin sisään pääsee vain tarkoin määirteltyinä aikoina. Jos ei ole juuri silloin ovella, niin saa olla ulkona tai saa rangaistuksen. Tai silti ulkona ja rangaistuksen. Jne,
Vanhempi voi määrätä kotiinsa melkein mitä kieltoja haluaa, mutta on todella vaikeaa yksittäisellä lauseella määritellä onko se oikein, laillista tai lasta vahingoittavaa toimintaa vai ei.
Sen tulkitseminen riippuu paljon muusta kotona tapahtuvasta toiminnasta.
ODD-jankkaaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli ihan hyvä viesti, kiitos! Oli hyvä, kun laitoit tuon nimimerkin, jotta sinun viestisi erottaa muista. Se tuli kuitenkin niin myöhään, että ketjun alkupäässä on sekaisin hyvin monenlaisia odd-viestejä, joista osa on ihan kamalia. En itse ole tehnyt sinusta tutkintapyyntöä, mutta käsittääkseni se perustuu ip-osoitteeseen, joten siinä vaiheessa pystytään kyllä erottelemaan sinun viestisi muista viesteistä. Jos olet koko ajan pysynyt itse asialinjalla, ei kannata ottaa yhtään stressiä tuosta asiasta.
No selvennetään nyt tämän verran vielä...
1) Aika moni ODD-kirjoitus on minulta lähtöisin (alkuunhan kirjoittelin ilman nimimerkkiä)
2) Suosittelen lämpimästi Douglas Rileyn kirjan lukemista kaikille jotka EPÄILEE lapsellansa ODD:tä
3) Kirjan luettuaan suosittelen lämpimästi ammattilais-konsultaatiota.
SYY: Ihmisellä on taipumus kompastua 'Vahvistus-harha' nimiseen ilmiöön, eli taipumus nähdä juuri sellaisia yksityiskohtia ja tunnusmerkkejä kuin haluaa nähdä, --> "koti-diagnoosi" menee siis herkästi metsään... :-/
4) Huomatkaa että Riley on jenkki, ja kirjan sisältö siis esimerkkeineen on ihan legitiimi jenkkiläisen lainsäädännön mukaan... Mutta ihan kaikki esimerkit ei välttämättä ole täysin laillisia Suomessa...
Ja nyt kun joku kuitenkin kysyy miksi mainostan kirjaa, joka kehottaa "laittomuuksiin", vastaan jo etukäteen: Luotan siihen, että jokainen ODD-lapsen kanssa kipuileva vanhempi haluaa kuitenkin lapsensa parasta, ja soveltaa kirjan oppeja kaiken inhimillisyyden rajoissa.
Kuten tuossa aiemmin totesin, sadistit eivät kirjasta löydä mitään "virikkeitä" taikka ideoita, mitä eivät olisi jo itsekin keksineet. --> Kirjan väärinkäyttö-potentiaali siis olematon.
Luotat että galuavat parasta vaikka tiedetään, että vanhempien vuorovaikutustyyli ja jopa kaltoinkohtelu on aina uhmakkuushäiriön takana. Ja luotat ettei sadisti keksi lisää vinkkejä.
Juupa.
Antamasi esimerkit olivat äärimmäisen kamalia eikä niitä toteuta yksikään lastaan rakastava ihminen.
Ei nämä selityksedi poista miten hirveää lapsen minuuden murtamista olet täällä ajanut.
Olet sadisti.
Vierailija kirjoitti:
Haha, kaikki nämä henkistä pahoinpitelyä harrastavat tuntuvat olevan samanlaisia vänkääjiä. Miksimiksimiksi mitennniin?!!?!.! Eivät halua ymmärtää/ymmärrä asioita, vaikka ne kuinka selitetään usein esimerkein. Yhteenvetona voitaisiin todeta, että ajattelu nyt ainakin on erittäin musta-valkoista.
Tämän tyyppiset vanhemmat ovat myös niiltä, joilta lapsi otettiin huostaan "ilman mitään syytä".
T. Töissä nähtyä
ODD-jankkaaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen törmännyt useampaan lasten heitteellejättöä koskevaan uutiseen, jossa mainittiin juuri sängyn ja petivaatteiden puute. Mutta olkoot. Tämä ammattilainen siis diagnosoi lapsellesi ODD:n?
Tämä ammattilainen alkoi puhua narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, sen syntymekanismeista ja varhaisista tunnusmerkeistä... :-/
Alkoi sitten pakittaa puheissaan, totesi että moista diagnoosia ei alle täysi-ikäisille anneta.
En uskalla spekuloida, ovatko ODD ja Narsismi jollain tapaa "sukua" keskenään, mutta väittäisin että suoranaisesti ainakaan ei, vaikka yhteisiä piirteitäkin löytyy, on myös monia erottavia tekijöitä.
Eli keksit itse että lapsellasi on uhmakkuushäiriö ja aloit murtaa hänen mi uttaan.
Mietitkö yhtään omaa aiempaa toimintaasi syyksi sille häiriölke. Eikö tullut mieleen aökaa mupkata itseäsi ja omaa vuorovaikutusta. Sehän auttaa parhaiten.
Ei. Ei tullut. Teit itse diagnoosin ja aloit harjoittaa sadismiasi entistä jääräpäosemmin. Samaa mitä olit ennenkin tehnyt ja sen myötä pakottanut lapselle uhmaa.
Klassista
Eli siis jos joku vanhempi seisottaa lastaan nurkassa 24h, se on sinusta vanhemman oma asia?