13v poika, ollut aina epäluotettava, en jaksa enää lastani

Vierailija kirjoitti:

Minulle vanhempana olisi aivan hirveä jo ajatuskin jos lapseni vihaisi ja halveksisi minua. Ja sitähän moni lapsi tekee, ihan oikeutetusti, näille hirviövanhemmilleen.

En kestäisi edes itse itseäni jos olisin pilannut lapseni ja vanhemman välit ja menettänyt siinä samalla lapseni luottamuksen vanhempaansa.

Olemalla rankaiseva, tuomitseva, kontrolloiva, tunteeton, jopa sadistinen kasvattaja.

Sitä varten vanhempaa kutsutaan vanhemmaksi kun hänellä on (pitäisi olla) vanhempana ja enemmän elämää nähneenä rakkautta, viisautta, lempeyttä, ymmärrystä, kärsivällisyyttä ja oikeudenmukaisuutta lastaan kohtaan.

Vihalla ja ankaruudella ei pidä kouluttaa edes koiraa, senkin pitäisi tapahtua muuta kautta.

Kun joku nyt täällä vertaa koiran kasvatusta lapsen kasvatukseen.

En ole lukenut ketjua aloitusta pidemmälle, mutta tähän kommentoisin, että kun meidän 13 vuotiasta uhmakasta teiniä kohtelee lempeydellä,kärsivällisyydellä ja oikeudenmukaisuudella, niin homma levisi täysin mahdottomaksi. Sen jälkeen hän otti täysin ohjat omiin käsiinsä. Ainoastaan tiukka kuri tehoaa edes hitusen tähän tapaukseen. Epäilen lapsella olevan PDA ja myös jotain muita neurologisia ongelmia. Ainakin ADD-viitteitä on vahvasti neuropsykologin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Minunkin mielestä rangaistukset on ikäviä, enkä haluaisi niitä antaa, mutta mitä esimerkiksi näissä tilanteissa pitäisi tehdä:

1. Meillä on rahat hyvin tiukassa. Välillä saadaan ostettua parempaa ruokaa tai herkkuja. Yksi lapsista syö ne aina jos ne löytää. Koko muuta perhettä v tuttaa. Aamupalaksi on luvattu leipää ja leikkelettä sunnuntaina, kun aamulla herätään yksi on syönyt kaikki ja muut joutuu vetämään samaa puuroa kuin joka aamu, aikuiset joskus olemaan nälissään. Keskustelua on sekä yksin lapsen kanssa, että koko perheen kesken. Sisarusten paha mieli ei herätä mitään reaktioita. Pyytää anteeksi, mutta selkeästi ei ole pahoillaan.

2. Lasten kotityönä on perjantaisin siivota talo, jonka ansiosta saavat viikkorahaa (viikkorahan maksaa mummo, koska meillä ei ole rahaa). Yksi lapsista huijaa ja valehtelee osallistuvansa, mutta ei oikeasti tee mitään, jos aikuinen ei koko aikaa vahdi. Huijaa myös pienemmiltä sisaruksilta viikkorahan itselleen. Jos huijaus ei onnistu, siirtyy väkivallalla uhkailuun ja sitten väkivaltaan.

Keskustelusta ei tunnu olevan mitään hyötyä, lapsi tietää, että on tehnyt väärin. Lapsi ei itse osallistu keskusteluun, ei tilanteen selvitessä tai myöhemmin otettaessa esille. Miten te saatte lapsen kanssa keskustelua, jos hän selkeästi on eri mieltä, mutta ei suostu asiaa millään kohtaamaan? Pakotettuna pyytää anteeksi, mutta ei mitenkään muuten ilmaise omia tunteitaan tai ajatuksiaan verbaalisesti.

Ainakin hän tietää, että on vahvoilla vanhempien suhteen. Mitään fyysistä ei voi koettaa, ja myöhäistä se olisikin.   Jos hän aikuisena vielä on tuollainen, joutuu  varmaan piireihin joissa ei jäädä  asiaa ihmettelemään vaan palaute on suoraa.  Lapsen oma etu vaatisi sosiaalistamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän "asiantuntijoiden suosittelema" kasvatuslinja pähkinänkuoressa:

- Rangaistukset ovat pahasta. Ne aiheuttavat vain silmänpalvontaa ja traumoja lapselle sekä rikkovat lapsen ja vanhemman välisen luottamussuhteen. Mitä kovempi rangaistus niin sitä vahingollisempi se on.

- Lapsi ei ole koskaan tahallaan itsekäs tai ilkeä. Lapsella on aina jokin legitiimi syy huonolle käytökselleen, kuten taitojen ja tietojen puute tai hyvin usein jokin diagnoosi. Tästäkään syystä rangaistukset eivät auta mitään, vaan pelkästään opettaminen ja ohjaaminen.

- Jos lapsi on poikkeuksellisen vaikea, niin sillä on diagnoosi, joko vanhempien epäilemä tai lääkärin toteama.

- Kaikein keskeisin syy käytösongelmille on tunnetaitojen puute. Lapsi yleensä käyttäytyy huonosti koska ei osaa sanoittaa tunteitaan tai hänelle ei ole opetettu tapoja reagoida erilaisiin sanoitettuihin tunteisiin.

- Vanhempi ei saa autoritaarisesti määrätä sääntöjä, vaan niistä on neuvoteltava tasavertaisesti lapsen kanssa. Tässä aina on muistettava periaate "valitse taistelusi".

Ja sitä linkkiä kiitos?

Niin, sä vääristelet tarkoituksella nykyajan kasvatusohjeita laittamalla osan totuutta, osan tarkoituksellista väärinlukemista ja osan silkkaa soppaa. Ei jatkoon.

Lue vaikka tämä ketju niin huomaat. Siellä on suositeltu juurikin yllä kuvattuja kasvatusperiaatteita, ja ne ovat keränneet myös valtavan yläpeukkujen vyöryn. Poikkeuksena muutaman yksittäisen henkistä 1900-lukua elävän ODD-tyypin ja nurkassa seisottajan viestit, joita on alapeukutettu ja jotka on myös osin poistettu.

Jos totuus vaikuttaa sinusta niin absurdilta että sitä on vaikea uskoa, niin se on sinun ongelmasi.

Itseasiassa heti ensimmäisenä ketjussa on kuritusta puolustava viesti joka on kerännyt satoja yläpeukutuksia. Vrt. tämä ketjun loppupää missä häärää lähinnä muutama trolli ja jossa on kirjoitettu noita että ettei lapsi voi olla ilkeä ja että jäähypenkillä istuminen rinnastuu väkivaltaan yms.

Ei ihme, että lapset oireilee nykyisin. Ihan hirveä ketju. Ap voisi viettää aikaa poikansa kanssa, oppia tuntemaan ja kohdella tätä kuin ihmistä. Seuraukset ja rangaistukset ovat hyviä, kun on mokailtu tahallaan, mutta ap:n kohdalla taitaa poika toivoa vaan ihan normaalia 13-vuotiaan elämää. Oppinut valehtelemaan, koska älyä löytyy. Vain tyhmä alistuu tuollaiseen touhuun. Todennäköisesti poikasi muuttaa kotoa pois asap.

Vierailija kirjoitti:

Minunkin mielestä rangaistukset on ikäviä, enkä haluaisi niitä antaa, mutta mitä esimerkiksi näissä tilanteissa pitäisi tehdä:

1. Meillä on rahat hyvin tiukassa. Välillä saadaan ostettua parempaa ruokaa tai herkkuja. Yksi lapsista syö ne aina jos ne löytää. Koko muuta perhettä v tuttaa. Aamupalaksi on luvattu leipää ja leikkelettä sunnuntaina, kun aamulla herätään yksi on syönyt kaikki ja muut joutuu vetämään samaa puuroa kuin joka aamu, aikuiset joskus olemaan nälissään. Keskustelua on sekä yksin lapsen kanssa, että koko perheen kesken. Sisarusten paha mieli ei herätä mitään reaktioita. Pyytää anteeksi, mutta selkeästi ei ole pahoillaan.

2. Lasten kotityönä on perjantaisin siivota talo, jonka ansiosta saavat viikkorahaa (viikkorahan maksaa mummo, koska meillä ei ole rahaa). Yksi lapsista huijaa ja valehtelee osallistuvansa, mutta ei oikeasti tee mitään, jos aikuinen ei koko aikaa vahdi. Huijaa myös pienemmiltä sisaruksilta viikkorahan itselleen. Jos huijaus ei onnistu, siirtyy väkivallalla uhkailuun ja sitten väkivaltaan.

Keskustelusta ei tunnu olevan mitään hyötyä, lapsi tietää, että on tehnyt väärin. Lapsi ei itse osallistu keskusteluun, ei tilanteen selvitessä tai myöhemmin otettaessa esille. Miten te saatte lapsen kanssa keskustelua, jos hän selkeästi on eri mieltä, mutta ei suostu asiaa millään kohtaamaan? Pakotettuna pyytää anteeksi, mutta ei mitenkään muuten ilmaise omia tunteitaan tai ajatuksiaan verbaalisesti.

Oisko perhepalaverista hyötyä? Istutte yhteisen pöydän ääreen ja sovitte johdonmukaiset ja oikeudenmukaiset seuraukset, jotka sääntöjen rikkomisesta tulee. Tärkeää on, että säännöt ja sanktiot on kaikkien lasten tiedossa jo etukäteen.

Esim. tuohon kohtaan 1: jos syö yhteiset herkut, menettää seuraavan aterian ja muut syö sitten tukevammin. Tai joutuu ostamaan korvaavat herkut noista mummon antamista viikkorahoistaan.

Kohtaan 2: jos huijaa pienemmiltä viikkorahat, menettää oman viikkorahansa. Tai joutuu ostamaan omilla viikkorahoillaan jotain sisaruksille. Jos ei siivoa, ei saa viikkorahaa (tilanne tietoon myös mummolle). Talon voisi myös jakaa osiohin, joista kukin lapsi on vastuussa (vuorot voi kiertää). Näin ollen kaikki sisarukset tietävät, että kyseisen lapsen tulee siivota huoneet x ja y eikä niiden huoneiden siivoaminen ole muiden homma.

Nää nyt oli vain esimerkkejä, mutta istukaa yhdessä alas ja pohtikaa, mikä olisi teidän perheessä toimivaa ja reilua.

Kiire jo kirjoitti:

Onko vanhemmat ihan sokeita? Lapsi ei pysty sääntöihin eikä keskittymään. Muistiin ei jää mitään. Kyse ei ole tottelemattomuudesta vaan aivojen häiriöstä. Ei toimi noin ilkeyttään.

Aivoissa käy myrsky. Kuka vanhempi luulee jatkuvalla jankkaamisella auttavan tällaista lasta?

Vielä jopa rankaisemalla. Ihmeohjeita jaetaan. Nyt ei eletä 1900 lukua.

Lapsihan ihan pilataan ellei kiireesti viedä tutkimuksiin.

Kamalaa jos kukaan ei välitä ja auta.

Vanhemmat, menkää itseenne ja hankkikaa apua.

Suoraan sanoen ap.n lapsella on päässä vikaa.

Korjaamista voi yrittää asiantuntijoiden avulla.

Vierailija kirjoitti:

433 jatkaa. Unohtui lisätä loppuun, että kouluikäinen lapsi/esiteini/teini osaa käyttää järkeään, kunhan hänen kanssaan keskustellaan asiallisesti eikä ruvata rähisemään lapselle heti, kun oma pinna rupeaa kiristämään liikaa. 

Niin. Ne tavalliset, järkevät lapset osaavat. Tässä ketjussa ei olekaan kyse sellaisista lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko kenellekään muulle sellainen olo, että ODD jankkaajalla itsellään on diagnoosi?

Samoin se on tehnyt jotain peruuttamatonta ja yrittää nyt täällä jankkaamalla vakuutella ennen kaikkea itselleen tehneensä oikein.

Tuo on esim. lastenmurhaajille tyypillistä, ne jankuttaa viimeisillä voimillaan vielä vankilassa sen lapsen olleen paha, se tarvitsi sen rangaistuksen (johon se kuoli) jne.

Ei tule tuollaista oloa. Vaan hänellä on äärimmäisen vaativa lapsi, jota ei voi "korjata" ulkopuolisella terapialla tai lääkkeillä. Sen vuoksi tämä kirjoittaja joutuu itse päivittäin kasvattamaan ODD-lastaan.

Vierailija kirjoitti:

Jotain on mennyt pahasti pieleen jo kauan sitten lapsesi ja sinun välisessä suhteessa. Onko sääntöjä ollut joka tilanteeseen jo pienestä pitäen? Miksi 13-vuotias ei saa mennä nettiin vaan pitää kuunnella äänikirjaa yms. Jokainen sääntö, jonka vanhemmat lapsilleen asettavat on oltava perusteltu jollain tavalla. Kukaan ei pysty elämään elämää, jossa sääntöjä on sääntöjen perään, kirjoituksesi ahdisti jo lukiessakin. Toivon, että haette apua nopeasti tilanteeseenne kodin ulkopuolelta. Liialliset säännöt toimivat samalla tavalla negatiivisesti kuin vapaakasvatuskin. Lapsi ei enää välitä säännöistä vaan jo periaatteestakin jättää ne noudattamatta.

Tuossa taisi olla kyse siitä, että juuri sillä nimenomaisella hetkellä ei ollut hyvä mennä kännykällä nettiin, mutta pälli-pentu ei edes sitä voinut uskoa. Ei kategorisesti kielletty netin käyttöä kokonaan. 

Todella epämiellyttävän kuuloinen tuo ap:n poika, hyi. 

Vierailija kirjoitti:

Aika harmittomaltahan tuo AP:n pojan käytös vaikuttaa, ja häntä on rangaistu sillä ettei yli kuukauteen ole saanut käyttää kännykkää ja pelilaitteita.  Tuon ikäinen voisi tehdä paljon pahempiakin asioita, esim. myymälävarkaudet, huumeiden käyttö, alkoholin juominen, tulee kotiin vasta aamulla, väkivaltainen käytös jne. 

Niin että teinien vanhemmille voikin tästä lähtien sanoa että olkaa tyytyväisiä, kun lapsenne ei sentään tapa toisia?

No kohta tuo ap:n taatusti tekee kaikkea tuota mitä mainitsit, kun ei kerran osaa lainkaan käyttäytyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko kenellekään muulle sellainen olo, että ODD jankkaajalla itsellään on diagnoosi?

Samoin se on tehnyt jotain peruuttamatonta ja yrittää nyt täällä jankkaamalla vakuutella ennen kaikkea itselleen tehneensä oikein.

Tuo on esim. lastenmurhaajille tyypillistä, ne jankuttaa viimeisillä voimillaan vielä vankilassa sen lapsen olleen paha, se tarvitsi sen rangaistuksen (johon se kuoli) jne.

Tuo ODD-jankkaajanhan lapsellahan ei ole mitään diagnoosia, hän on vain päättänyt, että lapsi on tällainen ja siksi tällaiset keinot on sallittuja. Hän etsii lapsen "murtumispistettä" esimerkiksi viemällä lapsen sängyn ja petivaatteet. Tämä lasketaan lapsen laiminlyönniksi, ja on rikos. Siitä huolimatta hän oikeuttaa toimintansa sillä, että haluaa tehdä lapsestaan lainkuuliaisen kansalaisen -- rikkomalla itse lakia.

ODD:sta, narsismista ja psykopatiasta hän puhuu mieluusti -- mutta antisosiaalinen persoonallisuushäiriö ei tunnu olevan tuttu. Se oireilee esim. niin, että henkilö kokee oikeudekseen rikkoa sääntöjä, jotka ovat hänestä typeriä ja eivät koske häntä (esim. lastensuojeluun liittyvät). Siihen kuuluu myös täysi raivo ja tappelu toisten kanssa, kunnes toinen alistuu (=ko. henkilön kasvatustavat).

Noin 10% ODD lapsista saa myöhemmin antisosiaalisen persoonallisuushäiriön diagnoosin. Kuulostaa minusta siltä, että vanhemmalla on ainakin antisosiaalisia piirteitä, lapsi on oppinut ne häneltä, ja nyt ollaan hätää kärsimässä.

Ymmärsin tämän, ja epäilen, että kyseinen henkilö on lukenut mm. sen to train up a childin, joka on johtanut todella monen lapsen murhaan.

Melkein kaikki lasten murhat tapahtuu noilla ODD jankkaajan jutuilla, lapsi on paha, vastustaa, haetaan murtumispiste, ja se lapsi kuolee siinä prosessissa.

Nettivinkkasin tuon, katsotaan käyttikö se toria tai vpn, jääkö kiinni.

Olitpa kovis. Anonyymin palstan perusteella laitoit menemään. 

Vierailija kirjoitti:

Aluksi luulin aloitusta keksityksi, mutta kyllä näitä tapauksia on oikeasti olemassa, jossa vanhempi on todella ylikontrolloiva.

Onko ylikontrollointia, jos ei halua muun perheen tutkivan työpapereita?   Normaali lapsi tajuaisi edes sen verran rajoista.

ODD-hullu on poistattanut tästä ketjusta ihan asiallisia viestejä. Säälittävää. :D

Vierailija kirjoitti:

ODD-hullu on poistattanut tästä ketjusta ihan asiallisia viestejä. Säälittävää. :D

Mitä on lähtenyt?

Olen lukenut tästä ketjusta vain ensimmäisen ja tämän viimeisen sivun tähän asti, niin en tiedä onko tästä ollut puhetta, mutta käyttääkö ap ollenkaan palkkioita, vai pelkästään rangaistuksia? Mun lapsella on ehkä adhd ja hänelle ei toimisi pelkät rangaistukset, hän saisi vain raivareita, ja sitten siihen ei saisi mitään kontaktia, mutta palkkiot toimii paremmin, tai tarvittaessa molemmat vaihtoehdot "jos teet oikein, saat palkkion, jos teet väärin, tulee rangaistus". Viikkoraha teillä oli, mutta se kuulosti aika automaattiselta, niin jotain extraa. Ei sen tarvi olla mitään kallista, vaan esim yhteinen peli- tai leffailta kotona, mistä lapsi tykkää. Saattaa tuntua, että ei ole mitään aihetta palkkioon, kun ei se koskaan tottele, mutta kannattaa aloittaa ihan pienestä, joka onnistuu varmasti, ja siis sovitte etukäteen siitä palkkiosta. Sitten kun se onnistuu, niin voi vähän rimaa nostaa.

Asiantuntijoidenkin mukaanhan lasten rangaistusten pitää olla seurauksia siitä rikkeestä. Esimerkiksi, jos ei tottele kotiintuloaikoja, niin ei siitä rangaista pelin menetyksellä, koska se ei liity siihen mitenkään (paitsi jos myöhästyi, kun oli kaverin luona pelaamassa) vaan seuraavalla kerralla ei pääse ulos, tai kotiintuloaikaa aikaistetaan. Liiasta pelaamisesta taas voi seurata pelin tai peliajan menetys.

Kuulosti surullisesti siltä, että olet jo useamman vuoden lähinnä kieltänyt, sättinyt ja nalkuttanut.  Toivottavasti olet kuitenkin muistanut kertoa, että tykkäät, että hän on joissain asioissa hyvä, että on sulle tärkeä, ja että olet aina kuulolla jos on jotain kerrottavaa? Toivottavasti halaat, arvostat, kerrot että haluat hänen olevan onnellinen? Pitkä työkokemus nuorten parissa on osoittanut, että todella usein uhmaava käytös johtuu tunteesta, että on näkymätön, arvoton, ja sitten nuori päätyy jatkuvasti hakemaan kontaktia edes ärsyttämällä. Mieti siis, miten voisit itse toimia toisin. En usko, että saat näitä ongelmia selviämään rangaistuksia koventamalla. Kannattaa olla jonnekin nuorten palveluihin yhteyksissä (etsivä nuorisotyö, ohjaamo, nuorisopoli tai mikä vain) ja lähteä yhdessä juttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin mielestä rangaistukset on ikäviä, enkä haluaisi niitä antaa, mutta mitä esimerkiksi näissä tilanteissa pitäisi tehdä:

1. Meillä on rahat hyvin tiukassa. Välillä saadaan ostettua parempaa ruokaa tai herkkuja. Yksi lapsista syö ne aina jos ne löytää. Koko muuta perhettä v tuttaa. Aamupalaksi on luvattu leipää ja leikkelettä sunnuntaina, kun aamulla herätään yksi on syönyt kaikki ja muut joutuu vetämään samaa puuroa kuin joka aamu, aikuiset joskus olemaan nälissään. Keskustelua on sekä yksin lapsen kanssa, että koko perheen kesken. Sisarusten paha mieli ei herätä mitään reaktioita. Pyytää anteeksi, mutta selkeästi ei ole pahoillaan.

2. Lasten kotityönä on perjantaisin siivota talo, jonka ansiosta saavat viikkorahaa (viikkorahan maksaa mummo, koska meillä ei ole rahaa). Yksi lapsista huijaa ja valehtelee osallistuvansa, mutta ei oikeasti tee mitään, jos aikuinen ei koko aikaa vahdi. Huijaa myös pienemmiltä sisaruksilta viikkorahan itselleen. Jos huijaus ei onnistu, siirtyy väkivallalla uhkailuun ja sitten väkivaltaan.

Keskustelusta ei tunnu olevan mitään hyötyä, lapsi tietää, että on tehnyt väärin. Lapsi ei itse osallistu keskusteluun, ei tilanteen selvitessä tai myöhemmin otettaessa esille. Miten te saatte lapsen kanssa keskustelua, jos hän selkeästi on eri mieltä, mutta ei suostu asiaa millään kohtaamaan? Pakotettuna pyytää anteeksi, mutta ei mitenkään muuten ilmaise omia tunteitaan tai ajatuksiaan verbaalisesti.

Tähän olisi pitänyt puuttua joa ekan kerran jälkeen kunnolla. Viestistä ei nyt käy ilmi minkä ikäisestä lapsesta on kyse, ja kauanko olet antanut asian jatkua, joten jatkan jos siihen tulee vastaus.

Vetelisin nahkavyöllä jos olisi minun kakarani.

Vierailija kirjoitti:

Asiantuntijoidenkin mukaanhan lasten rangaistusten pitää olla seurauksia siitä rikkeestä. Esimerkiksi, jos ei tottele kotiintuloaikoja, niin ei siitä rangaista pelin menetyksellä, koska se ei liity siihen mitenkään (paitsi jos myöhästyi, kun oli kaverin luona pelaamassa) vaan seuraavalla kerralla ei pääse ulos, tai kotiintuloaikaa aikaistetaan. Liiasta pelaamisesta taas voi seurata pelin tai peliajan menetys.

Ei tuollaista syy-yhteyttä voi aina keksiä (miten esim. rankaista rumista puheista, suukapulallako?) tai vaikka voisi, niin sen syy-yhteyden kautta keksitty rangaistus ei välttämättä ole tehokas.

Mitä asiantuntijoihin tulee, niin niitä nyt löytyy kaikensorttisia. Kasvatusasioista harvemmin on mitään totuuksia olemassa, on vain erilaisia näkemyksiä tai koulukuntia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vielä joku, joka ei tiedä, että rangaistukset lisäävät uhmaa...?

Lepsut rangaistukset lisää.

Kovat ja tuntuvat rangaistukset hillitsee sitä.

Ei vaan oikeudenmukaiset ja johdonmukaiset.

Niinhän yritin juuri sanoa.

Rangaistuksen tulee olla:

1) Johdonmukainen, eli mikä on kiellettyä ja rangaistavaa tänään, on sitä myös huomenna.

2) Oikeudenmukainen, eli lapselle on kerrottu että rankku tulee mikäli tekee väärin.

3) Tuntuva.

—> Rangaistusta kovennetaan aina teon uusiutuessa, niin pitkään että lapsen ”breaking point” löytyy.

Kiinnostava ajatus, että pitää murtaa toinen ihminen jos on diagnoosi ODD. Mennäänkö väki-valtaan asti, jos murtumispiste ei muuten löydy?

Fyysinen väkivalta on huono lääke ODD:lle, koska heillä on tyypillisesti korkea kipukynnys.

Resepti on seuraava:

Ensin lapselta viedään kännykät ja pelikoneet ja lelut, seuraavaksi huonekalut huoneesta sänkyä myöden, seuraavaksi lempivaatteet jne. jne. jne.

Kun lapsi alkaa ymmärtää, että aikuinen on mielikuvituksessaan rajaton uusia rangaistuksia keksiessään, alkaa hän pikkuhiljaa luovuttaa.

Lapselta viedään siis kaikki. Huonekalut sänkyä myöten...

Tässä kohdassa toivon lastensuojelun vierailua viimeistään.

Ja vanhempi selittää, että ihan lapsen pargaaksi etsimme tässä murtumispistettä.