Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
13v poika, ollut aina epäluotettava, en jaksa enää lastani
06.12.2020 |
Poikaan ei ole koko 13 vuoden aikana luottaa yhtään, ei pienenä, eikä nyt vieläkään. Jos hänelle sanoo jotakin, tekee toisin heti, kun silmä välttää.
Esim. pyytää autossa puhelimeni kuunnellakseen äänikirjaa, mutta kiellän selaamassa nettiä, voi vain kuunnella, heti kun lähden ajamaan enkä huomaa, poika selaa nettiä.
Jos jääkaappiin ostaa jotakin, mikä on tarkoitettu ruuanlaittoon ja erikseen kieltää syömästä, kun poika on hetken yksin kotona, se on syöty.
Pelipaikkoja ei noudata, siksi konsolit on lukitussa kaapissa, saa ne vain peliaikoina.
Jos on kotiintuloaika, ei ikinä ole tullut sovittuun aikaan, aina pitää soittaa monta kertaa ja kehottaa kotiin.
Lupaa tehdä läksyt ennen harkkoja, ei ole KOSKAAN tehnyt omatoimisesti, jollei ole kehottanut kymmeniä kertoja.
Olen kieltänyt tonkimasta laatikoita, missä on työpapereitani, usein ollessaan yksin kotona käy ko. laatikon ja muitakin kaappeja läpi ja penkoo kaiken.
Meillä on useampi lukittu kaappi ja vaatehuone, koska poikaan ei voi luottaa yhtään. Mikään puhe, tai etuuden menetys ei auta. Koulu menee hyvin ja kavereita on. On vaan kamala asua epäluotettavan ihmisen kanssa.
Onko kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (1081)
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten välinen toiminta ja oikeat suhteet rakentuu monimutkaisesti, ei sellainen avioliittokaan toimi, jossa uhataan, kiristetään ruuveja, haetaan murtumispisteitä jne. Ei voi olla noin vaikeaa käsittää sen lapsen kasvavan vielä, ja sen pelon aikuista kohtaan olevan pysyvää.
Siis ettei se ole pysyvää oli tarkoitus kirjoittaa.
Onneksi tässä kaikki huomasivat, että ODD on itse sekaisin, joten kukaan tuskin matkii sen murtumispisteitä, mutta sellainen vanhempi asettaa itsensä vaaraan.
Tiedän esim. tapauksen, jossa se lapsi kuristi teini-ikäisenä tuollaisen äidin sairaalaan, kun yritettiin taas hakea murtumispistettä teini-ikäiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuva kuritus jos tahallaan on tottelematon ja vastineeksi runsaasti positiivista huomiota ja palkitsemista silloin, kun on ihmisiksi. Sillä se ratkeaa.
Mitä kuritukseen tulee, niin meillä on ala- ja yläasteikäisillä käytössä kotiaresti ja nurkka-aresti. Kotiaresti tarkoittaa sitä, että kotiintuloaika on arkisin kello 16:00 ja viikonloppuisin ei lähde mihinkään paitsi yhdessä perheen kanssa. Nurkka-aresti taas tarkoittaa nurkassa seisomista siten, että nenä pysyy seinässä kiinni, jalat pysyvät suorina ja juttelu toisten kanssa on kielletty. Nurkka-arestiin joutuu rötöksen vakavuudesta riippuen minimissään vartiksi ja maksimissaan tunniksi. Jos seistessä ei käyttäydy niin kuin on määrätty, niin seisomisaika pitenee 5 min per rike.
Juuri näin!!
ODD-tapauksien kanssa on ehdottoman tärkeää, että ”ruuvia kiristetään” vaikka maailman tappiin...
Eli rangaistus/rangaistukset kovenee niin pitkään että lapsi luovuttaa lopulla.Fakta kuitenkin on, että jokaisella on ns. ”breaking point” , se pitää vaan hakea.
Olin tuollainen ODD-tapaus ja voin kertoa että "ruuvin kiristäminen" ja rangaistus rangaistuksen perään kasvattaa nuoressa semmoista vihaa ettet voi edes käsittää, jos et ole itse kokenut. Jos minua olisi seisotettu tunti nurkassa ja jos olisin ylipäänsä suostunut siihen (varmaan köytettynä) niin olisin ollut siellä koko päivän. Tuo ns. "Breaking point", eli ju****ta halkeamispiste, niinkuin täällä suomessa sanotaan olisi vienyt minut suoraan hullujen huoneelle tai vankilaan pahoinpitelystä yms. Onneksi vanhempani eivät sitä sentään lähteneet etsimään, vaikka muuten rangaistuksia oli jatkuvalla syötöllä. En usko että hellemmällä kasvatustavalla minuun olisi voinut kertyä niin paljon uhmaa ja vihaa kuin mitä on vielä näin aikuisenakin. Voitte vain kuvitella minkälaiset auktoriteetti ongelmat minulla on.
Näin juuri.
Tuokin ODD sekopää saa tuntea sen mahdollisesti vielä nahoissaan, kun se ei enää fyysisellä ylivallalla pysty uhkaamaan, sillä ei ole mitään auktoriteettia, ei rakkautta ja kunnioitusta sen lapsen välillä, jäljellä on hyvin syvä viha ja äärimmäinen halveksunta.
Jos sillä lapsella on itsehillintää niin ODD ei mahdollisesti kuole tai joudu pahoinpidellyksi, vain hylätyksi, jos sillä lapsella ei ole impulssikontrollia, niin siinä käy huonosti nimenomaan ODD hullulle.
Ihmisten välinen toiminta ja oikeat suhteet rakentuu monimutkaisesti, ei sellainen avioliittokaan toimi, jossa uhataan, kiristetään ruuveja, haetaan murtumispisteitä jne. Ei voi olla noin vaikeaa käsittää sen lapsen kasvavan vielä, ja sen pelon aikuista kohtaan olevan pysyvää.
Epäilen kyllä minäkin, että joku kaunis päivä ODD-hullun lapsi päättää ryhtyä kokeilemaan, mistä löytyy vanhemman murtumispiste. Suren lapsen puolesta.
Minulle vanhempana olisi aivan hirveä jo ajatuskin jos lapseni vihaisi ja halveksisi minua. Ja sitähän moni lapsi tekee, ihan oikeutetusti, näille hirviövanhemmilleen.
En kestäisi edes itse itseäni jos olisin pilannut lapseni ja vanhemman välit ja menettänyt siinä samalla lapseni luottamuksen vanhempaansa.
Olemalla rankaiseva, tuomitseva, kontrolloiva, tunteeton, jopa sadistinen kasvattaja.
Sitä varten vanhempaa kutsutaan vanhemmaksi kun hänellä on (pitäisi olla) vanhempana ja enemmän elämää nähneenä rakkautta, viisautta, lempeyttä, ymmärrystä, kärsivällisyyttä ja oikeudenmukaisuutta lastaan kohtaan.
Vihalla ja ankaruudella ei pidä kouluttaa edes koiraa, senkin pitäisi tapahtua muuta kautta.
Kun joku nyt täällä vertaa koiran kasvatusta lapsen kasvatukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuva kuritus jos tahallaan on tottelematon ja vastineeksi runsaasti positiivista huomiota ja palkitsemista silloin, kun on ihmisiksi. Sillä se ratkeaa.
Mitä kuritukseen tulee, niin meillä on ala- ja yläasteikäisillä käytössä kotiaresti ja nurkka-aresti. Kotiaresti tarkoittaa sitä, että kotiintuloaika on arkisin kello 16:00 ja viikonloppuisin ei lähde mihinkään paitsi yhdessä perheen kanssa. Nurkka-aresti taas tarkoittaa nurkassa seisomista siten, että nenä pysyy seinässä kiinni, jalat pysyvät suorina ja juttelu toisten kanssa on kielletty. Nurkka-arestiin joutuu rötöksen vakavuudesta riippuen minimissään vartiksi ja maksimissaan tunniksi. Jos seistessä ei käyttäydy niin kuin on määrätty, niin seisomisaika pitenee 5 min per rike.
Juuri näin!!
ODD-tapauksien kanssa on ehdottoman tärkeää, että ”ruuvia kiristetään” vaikka maailman tappiin...
Eli rangaistus/rangaistukset kovenee niin pitkään että lapsi luovuttaa lopulla.Fakta kuitenkin on, että jokaisella on ns. ”breaking point” , se pitää vaan hakea.
Olin tuollainen ODD-tapaus ja voin kertoa että "ruuvin kiristäminen" ja rangaistus rangaistuksen perään kasvattaa nuoressa semmoista vihaa ettet voi edes käsittää, jos et ole itse kokenut. Jos minua olisi seisotettu tunti nurkassa ja jos olisin ylipäänsä suostunut siihen (varmaan köytettynä) niin olisin ollut siellä koko päivän. Tuo ns. "Breaking point", eli ju****ta halkeamispiste, niinkuin täällä suomessa sanotaan olisi vienyt minut suoraan hullujen huoneelle tai vankilaan pahoinpitelystä yms. Onneksi vanhempani eivät sitä sentään lähteneet etsimään, vaikka muuten rangaistuksia oli jatkuvalla syötöllä. En usko että hellemmällä kasvatustavalla minuun olisi voinut kertyä niin paljon uhmaa ja vihaa kuin mitä on vielä näin aikuisenakin. Voitte vain kuvitella minkälaiset auktoriteetti ongelmat minulla on.
Näin juuri.
Tuokin ODD sekopää saa tuntea sen mahdollisesti vielä nahoissaan, kun se ei enää fyysisellä ylivallalla pysty uhkaamaan, sillä ei ole mitään auktoriteettia, ei rakkautta ja kunnioitusta sen lapsen välillä, jäljellä on hyvin syvä viha ja äärimmäinen halveksunta.
Jos sillä lapsella on itsehillintää niin ODD ei mahdollisesti kuole tai joudu pahoinpidellyksi, vain hylätyksi, jos sillä lapsella ei ole impulssikontrollia, niin siinä käy huonosti nimenomaan ODD hullulle.
Ihmisten välinen toiminta ja oikeat suhteet rakentuu monimutkaisesti, ei sellainen avioliittokaan toimi, jossa uhataan, kiristetään ruuveja, haetaan murtumispisteitä jne. Ei voi olla noin vaikeaa käsittää sen lapsen kasvavan vielä, ja sen pelon aikuista kohtaan olevan pysyvää.
Epäilen kyllä minäkin, että joku kaunis päivä ODD-hullun lapsi päättää ryhtyä kokeilemaan, mistä löytyy vanhemman murtumispiste. Suren lapsen puolesta.
Niin, monet noista kidutetuista lapsista odottaa myös kärsivällisesti sen vanhemman vanhuutta, elder abuse on yleistä, ja olen lukenut noista tapauksista, niissä mainitaan yleensä aina tuollainen lapsuus sillä lapsella mitä ODD-hullu harrastaa.
Nuo ODD-hullun tapaiset käy nimenomaan aina eläinten ja lasten kimppuun, koska lapsi on helppo uhri, eikä ne ymmärrä sen lapsen kasvavan.
Minunkin mielestä rangaistukset on ikäviä, enkä haluaisi niitä antaa, mutta mitä esimerkiksi näissä tilanteissa pitäisi tehdä:
1. Meillä on rahat hyvin tiukassa. Välillä saadaan ostettua parempaa ruokaa tai herkkuja. Yksi lapsista syö ne aina jos ne löytää. Koko muuta perhettä v tuttaa. Aamupalaksi on luvattu leipää ja leikkelettä sunnuntaina, kun aamulla herätään yksi on syönyt kaikki ja muut joutuu vetämään samaa puuroa kuin joka aamu, aikuiset joskus olemaan nälissään. Keskustelua on sekä yksin lapsen kanssa, että koko perheen kesken. Sisarusten paha mieli ei herätä mitään reaktioita. Pyytää anteeksi, mutta selkeästi ei ole pahoillaan.
2. Lasten kotityönä on perjantaisin siivota talo, jonka ansiosta saavat viikkorahaa (viikkorahan maksaa mummo, koska meillä ei ole rahaa). Yksi lapsista huijaa ja valehtelee osallistuvansa, mutta ei oikeasti tee mitään, jos aikuinen ei koko aikaa vahdi. Huijaa myös pienemmiltä sisaruksilta viikkorahan itselleen. Jos huijaus ei onnistu, siirtyy väkivallalla uhkailuun ja sitten väkivaltaan.
Keskustelusta ei tunnu olevan mitään hyötyä, lapsi tietää, että on tehnyt väärin. Lapsi ei itse osallistu keskusteluun, ei tilanteen selvitessä tai myöhemmin otettaessa esille. Miten te saatte lapsen kanssa keskustelua, jos hän selkeästi on eri mieltä, mutta ei suostu asiaa millään kohtaamaan? Pakotettuna pyytää anteeksi, mutta ei mitenkään muuten ilmaise omia tunteitaan tai ajatuksiaan verbaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi sana: Vastuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, 13- vuotias on teini eikä kukaan tuskin äänikirjoja kuuntele tuossa iässä.
Anna sen olla rauhassa.
Todennäköisesti se toimii noin, koska olet toiminut väärin, olet ollut liian hallitseva tai tuomitseva.
Itse annan nuoren olla rauhassa.
Mitä siitä tulisi jos menisin jankkaamaan ja häiritsemään nuorta?
Se häiriintyisi ja voisi nousta kapinaan.Meillä aikuiset sanoo, mitä tehdään. Teinit ei määräile kodin sääntöjä. Jos joku asia on laiminlyöty, niin se todella tehdään uudelleen ja katkeraan loppuun saakka. Vaikka sitten yöllä. Teinit huomaa aika nopeasti, että helpompi tie on tehdä siten kuin käsketään. Teinin uhman edessä luovuttaminen on aikuiselle helpompi tie, mutta ei se mitään kasvattamista ole.
Toi ei ole kasvattamista vaan sadismia.
Mitäs se periksiantaminen ja luovuttaminen sitten on? Ei ainakaan vastuullista, lähinnä se on vastuutonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuva kuritus jos tahallaan on tottelematon ja vastineeksi runsaasti positiivista huomiota ja palkitsemista silloin, kun on ihmisiksi. Sillä se ratkeaa.
Mitä kuritukseen tulee, niin meillä on ala- ja yläasteikäisillä käytössä kotiaresti ja nurkka-aresti. Kotiaresti tarkoittaa sitä, että kotiintuloaika on arkisin kello 16:00 ja viikonloppuisin ei lähde mihinkään paitsi yhdessä perheen kanssa. Nurkka-aresti taas tarkoittaa nurkassa seisomista siten, että nenä pysyy seinässä kiinni, jalat pysyvät suorina ja juttelu toisten kanssa on kielletty. Nurkka-arestiin joutuu rötöksen vakavuudesta riippuen minimissään vartiksi ja maksimissaan tunniksi. Jos seistessä ei käyttäydy niin kuin on määrätty, niin seisomisaika pitenee 5 min per rike.
Juuri näin!!
ODD-tapauksien kanssa on ehdottoman tärkeää, että ”ruuvia kiristetään” vaikka maailman tappiin...
Eli rangaistus/rangaistukset kovenee niin pitkään että lapsi luovuttaa lopulla.Fakta kuitenkin on, että jokaisella on ns. ”breaking point” , se pitää vaan hakea.
Olin tuollainen ODD-tapaus ja voin kertoa että "ruuvin kiristäminen" ja rangaistus rangaistuksen perään kasvattaa nuoressa semmoista vihaa ettet voi edes käsittää, jos et ole itse kokenut. Jos minua olisi seisotettu tunti nurkassa ja jos olisin ylipäänsä suostunut siihen (varmaan köytettynä) niin olisin ollut siellä koko päivän. Tuo ns. "Breaking point", eli ju****ta halkeamispiste, niinkuin täällä suomessa sanotaan olisi vienyt minut suoraan hullujen huoneelle tai vankilaan pahoinpitelystä yms. Onneksi vanhempani eivät sitä sentään lähteneet etsimään, vaikka muuten rangaistuksia oli jatkuvalla syötöllä. En usko että hellemmällä kasvatustavalla minuun olisi voinut kertyä niin paljon uhmaa ja vihaa kuin mitä on vielä näin aikuisenakin. Voitte vain kuvitella minkälaiset auktoriteetti ongelmat minulla on.
Näin juuri.
Tuokin ODD sekopää saa tuntea sen mahdollisesti vielä nahoissaan, kun se ei enää fyysisellä ylivallalla pysty uhkaamaan, sillä ei ole mitään auktoriteettia, ei rakkautta ja kunnioitusta sen lapsen välillä, jäljellä on hyvin syvä viha ja äärimmäinen halveksunta.
Jos sillä lapsella on itsehillintää niin ODD ei mahdollisesti kuole tai joudu pahoinpidellyksi, vain hylätyksi, jos sillä lapsella ei ole impulssikontrollia, niin siinä käy huonosti nimenomaan ODD hullulle.
Ihmisten välinen toiminta ja oikeat suhteet rakentuu monimutkaisesti, ei sellainen avioliittokaan toimi, jossa uhataan, kiristetään ruuveja, haetaan murtumispisteitä jne. Ei voi olla noin vaikeaa käsittää sen lapsen kasvavan vielä, ja sen pelon aikuista kohtaan olevan pysyvää.
Epäilen kyllä minäkin, että joku kaunis päivä ODD-hullun lapsi päättää ryhtyä kokeilemaan, mistä löytyy vanhemman murtumispiste. Suren lapsen puolesta.
Niin, monet noista kidutetuista lapsista odottaa myös kärsivällisesti sen vanhemman vanhuutta, elder abuse on yleistä, ja olen lukenut noista tapauksista, niissä mainitaan yleensä aina tuollainen lapsuus sillä lapsella mitä ODD-hullu harrastaa.
Nuo ODD-hullun tapaiset käy nimenomaan aina eläinten ja lasten kimppuun, koska lapsi on helppo uhri, eikä ne ymmärrä sen lapsen kasvavan.
Se mikä nykyään lasketaan hirviövanhemman harjoittamaksi kidutukseksi, eli tiukat säännöt ja kovat rangaistukset, oli ihan normaalia lastenkasvatusta vielä parikymmentä vuotta sitten. Siihen aikaan oli monissa perheissä lentävä lause "tottelet tai itket ja tottelet". Voitteko kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuva kuritus jos tahallaan on tottelematon ja vastineeksi runsaasti positiivista huomiota ja palkitsemista silloin, kun on ihmisiksi. Sillä se ratkeaa.
Mitä kuritukseen tulee, niin meillä on ala- ja yläasteikäisillä käytössä kotiaresti ja nurkka-aresti. Kotiaresti tarkoittaa sitä, että kotiintuloaika on arkisin kello 16:00 ja viikonloppuisin ei lähde mihinkään paitsi yhdessä perheen kanssa. Nurkka-aresti taas tarkoittaa nurkassa seisomista siten, että nenä pysyy seinässä kiinni, jalat pysyvät suorina ja juttelu toisten kanssa on kielletty. Nurkka-arestiin joutuu rötöksen vakavuudesta riippuen minimissään vartiksi ja maksimissaan tunniksi. Jos seistessä ei käyttäydy niin kuin on määrätty, niin seisomisaika pitenee 5 min per rike.
Juuri näin!!
ODD-tapauksien kanssa on ehdottoman tärkeää, että ”ruuvia kiristetään” vaikka maailman tappiin...
Eli rangaistus/rangaistukset kovenee niin pitkään että lapsi luovuttaa lopulla.Fakta kuitenkin on, että jokaisella on ns. ”breaking point” , se pitää vaan hakea.
Olin tuollainen ODD-tapaus ja voin kertoa että "ruuvin kiristäminen" ja rangaistus rangaistuksen perään kasvattaa nuoressa semmoista vihaa ettet voi edes käsittää, jos et ole itse kokenut. Jos minua olisi seisotettu tunti nurkassa ja jos olisin ylipäänsä suostunut siihen (varmaan köytettynä) niin olisin ollut siellä koko päivän. Tuo ns. "Breaking point", eli ju****ta halkeamispiste, niinkuin täällä suomessa sanotaan olisi vienyt minut suoraan hullujen huoneelle tai vankilaan pahoinpitelystä yms. Onneksi vanhempani eivät sitä sentään lähteneet etsimään, vaikka muuten rangaistuksia oli jatkuvalla syötöllä. En usko että hellemmällä kasvatustavalla minuun olisi voinut kertyä niin paljon uhmaa ja vihaa kuin mitä on vielä näin aikuisenakin. Voitte vain kuvitella minkälaiset auktoriteetti ongelmat minulla on.
Näin juuri.
Tuokin ODD sekopää saa tuntea sen mahdollisesti vielä nahoissaan, kun se ei enää fyysisellä ylivallalla pysty uhkaamaan, sillä ei ole mitään auktoriteettia, ei rakkautta ja kunnioitusta sen lapsen välillä, jäljellä on hyvin syvä viha ja äärimmäinen halveksunta.
Jos sillä lapsella on itsehillintää niin ODD ei mahdollisesti kuole tai joudu pahoinpidellyksi, vain hylätyksi, jos sillä lapsella ei ole impulssikontrollia, niin siinä käy huonosti nimenomaan ODD hullulle.
Ihmisten välinen toiminta ja oikeat suhteet rakentuu monimutkaisesti, ei sellainen avioliittokaan toimi, jossa uhataan, kiristetään ruuveja, haetaan murtumispisteitä jne. Ei voi olla noin vaikeaa käsittää sen lapsen kasvavan vielä, ja sen pelon aikuista kohtaan olevan pysyvää.
Epäilen kyllä minäkin, että joku kaunis päivä ODD-hullun lapsi päättää ryhtyä kokeilemaan, mistä löytyy vanhemman murtumispiste. Suren lapsen puolesta.
Niin, monet noista kidutetuista lapsista odottaa myös kärsivällisesti sen vanhemman vanhuutta, elder abuse on yleistä, ja olen lukenut noista tapauksista, niissä mainitaan yleensä aina tuollainen lapsuus sillä lapsella mitä ODD-hullu harrastaa.
Nuo ODD-hullun tapaiset käy nimenomaan aina eläinten ja lasten kimppuun, koska lapsi on helppo uhri, eikä ne ymmärrä sen lapsen kasvavan.
Se mikä nykyään lasketaan hirviövanhemman harjoittamaksi kidutukseksi, eli tiukat säännöt ja kovat rangaistukset, oli ihan normaalia lastenkasvatusta vielä parikymmentä vuotta sitten. Siihen aikaan oli monissa perheissä lentävä lause "tottelet tai itket ja tottelet". Voitteko kuvitella.
Joo, maailma muuttuu kauheaa vauhtia. Vaimon ráiskaaminenkin on nykyään rikos. Ennen todettiin, että papin sanoessa aamen on suostumus annettu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kanssa siinä kohtaa kun lapsen kanssa pelaa valtapeliä, koko homma on jo menetetty.
Väärin...
Peli on menetetty siinä vaiheessa, kun lapsen haastamaan valtapeliin ei vastata, vaan heitetään pyyhe kehään.
--> Näin lapsen jo epäterveeksi paisunut Ego kasvaa entisestään
Puhutko nyt ODD-lapsista vai ns. tavallisista?
Jos puhut tavallisista tai sellaisista, joilla ODD on vasta kehittymässä, niin silloin täytyy sanoa että et ole itse aikuinen vaan menet lapsen tasolle.
Oikeat aikuiset ovat niin itsestäänselvästi lasten yläpuolella (tämä positiivisessa merkityksessä), että heidän ei tarvitse heittäytyä lapsen tasolle taistelemaan ja kostamaan. He pystyvät pitämään rauhallisesti, järkähtämättömästi ja rakentavasti kiinni loogisesta ja johdonmukaisesta kasvatustyylistä.
ODD-tapauksia en edelleenkään kommentoi, koska minulla ei ole niistä tarpeeksi tietoa. Todennäköisesti myös ODD-lapset hyötyvät mainitsemastani tavasta kasvattaa.
Et kommentoi, koska et tiedä.
Mutta kuitenkin tiedät, että juuri tuosta tavasta nuokin hyötyisivät. Sinun kannattaisi lähettää ehdotuksesi tiedoksi niille tahoille, jotka hoitavat näitä äärimmäisen vaikeasti hoidettavissa olevia lapsia.
Olen ihan varma, että juuri sinun ehdotuksesi ratkaisee koko ongelman!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuva kuritus jos tahallaan on tottelematon ja vastineeksi runsaasti positiivista huomiota ja palkitsemista silloin, kun on ihmisiksi. Sillä se ratkeaa.
Mitä kuritukseen tulee, niin meillä on ala- ja yläasteikäisillä käytössä kotiaresti ja nurkka-aresti. Kotiaresti tarkoittaa sitä, että kotiintuloaika on arkisin kello 16:00 ja viikonloppuisin ei lähde mihinkään paitsi yhdessä perheen kanssa. Nurkka-aresti taas tarkoittaa nurkassa seisomista siten, että nenä pysyy seinässä kiinni, jalat pysyvät suorina ja juttelu toisten kanssa on kielletty. Nurkka-arestiin joutuu rötöksen vakavuudesta riippuen minimissään vartiksi ja maksimissaan tunniksi. Jos seistessä ei käyttäydy niin kuin on määrätty, niin seisomisaika pitenee 5 min per rike.
Juuri näin!!
ODD-tapauksien kanssa on ehdottoman tärkeää, että ”ruuvia kiristetään” vaikka maailman tappiin...
Eli rangaistus/rangaistukset kovenee niin pitkään että lapsi luovuttaa lopulla.Fakta kuitenkin on, että jokaisella on ns. ”breaking point” , se pitää vaan hakea.
Olin tuollainen ODD-tapaus ja voin kertoa että "ruuvin kiristäminen" ja rangaistus rangaistuksen perään kasvattaa nuoressa semmoista vihaa ettet voi edes käsittää, jos et ole itse kokenut. Jos minua olisi seisotettu tunti nurkassa ja jos olisin ylipäänsä suostunut siihen (varmaan köytettynä) niin olisin ollut siellä koko päivän. Tuo ns. "Breaking point", eli ju****ta halkeamispiste, niinkuin täällä suomessa sanotaan olisi vienyt minut suoraan hullujen huoneelle tai vankilaan pahoinpitelystä yms. Onneksi vanhempani eivät sitä sentään lähteneet etsimään, vaikka muuten rangaistuksia oli jatkuvalla syötöllä. En usko että hellemmällä kasvatustavalla minuun olisi voinut kertyä niin paljon uhmaa ja vihaa kuin mitä on vielä näin aikuisenakin. Voitte vain kuvitella minkälaiset auktoriteetti ongelmat minulla on.
Näin juuri.
Tuokin ODD sekopää saa tuntea sen mahdollisesti vielä nahoissaan, kun se ei enää fyysisellä ylivallalla pysty uhkaamaan, sillä ei ole mitään auktoriteettia, ei rakkautta ja kunnioitusta sen lapsen välillä, jäljellä on hyvin syvä viha ja äärimmäinen halveksunta.
Jos sillä lapsella on itsehillintää niin ODD ei mahdollisesti kuole tai joudu pahoinpidellyksi, vain hylätyksi, jos sillä lapsella ei ole impulssikontrollia, niin siinä käy huonosti nimenomaan ODD hullulle.
Ihmisten välinen toiminta ja oikeat suhteet rakentuu monimutkaisesti, ei sellainen avioliittokaan toimi, jossa uhataan, kiristetään ruuveja, haetaan murtumispisteitä jne. Ei voi olla noin vaikeaa käsittää sen lapsen kasvavan vielä, ja sen pelon aikuista kohtaan olevan pysyvää.
Epäilen kyllä minäkin, että joku kaunis päivä ODD-hullun lapsi päättää ryhtyä kokeilemaan, mistä löytyy vanhemman murtumispiste. Suren lapsen puolesta.
Niin, monet noista kidutetuista lapsista odottaa myös kärsivällisesti sen vanhemman vanhuutta, elder abuse on yleistä, ja olen lukenut noista tapauksista, niissä mainitaan yleensä aina tuollainen lapsuus sillä lapsella mitä ODD-hullu harrastaa.
Nuo ODD-hullun tapaiset käy nimenomaan aina eläinten ja lasten kimppuun, koska lapsi on helppo uhri, eikä ne ymmärrä sen lapsen kasvavan.
Se mikä nykyään lasketaan hirviövanhemman harjoittamaksi kidutukseksi, eli tiukat säännöt ja kovat rangaistukset, oli ihan normaalia lastenkasvatusta vielä parikymmentä vuotta sitten. Siihen aikaan oli monissa perheissä lentävä lause "tottelet tai itket ja tottelet". Voitteko kuvitella.
Tämäkin riippui paljon vanhemmista, ei välttämättä aikakaudesta. Ne vanhemmat kasvattivat noin ketkä kasvattivat, mutta oli myös niitä jotka silloin ja aikaisemminkin kasvattivat eri tyylillä.
Uskon, että lempeä vanhempi kasvattaa lempeydella ja ankaruudella kasvattava vanhempi ankaruudella oli aika sitten mikä tahansa.
Kuten nytkin tästä keskustelusta huomataan vuonna 2020.
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän "asiantuntijoiden suosittelema" kasvatuslinja pähkinänkuoressa:
- Rangaistukset ovat pahasta. Ne aiheuttavat vain silmänpalvontaa ja traumoja lapselle sekä rikkovat lapsen ja vanhemman välisen luottamussuhteen. Mitä kovempi rangaistus niin sitä vahingollisempi se on.
- Lapsi ei ole koskaan tahallaan itsekäs tai ilkeä. Lapsella on aina jokin legitiimi syy huonolle käytökselleen, kuten taitojen ja tietojen puute tai hyvin usein jokin diagnoosi. Tästäkään syystä rangaistukset eivät auta mitään, vaan pelkästään opettaminen ja ohjaaminen.
- Jos lapsi on poikkeuksellisen vaikea, niin sillä on diagnoosi, joko vanhempien epäilemä tai lääkärin toteama.
- Kaikein keskeisin syy käytösongelmille on tunnetaitojen puute. Lapsi yleensä käyttäytyy huonosti koska ei osaa sanoittaa tunteitaan tai hänelle ei ole opetettu tapoja reagoida erilaisiin sanoitettuihin tunteisiin.
- Vanhempi ei saa autoritaarisesti määrätä sääntöjä, vaan niistä on neuvoteltava tasavertaisesti lapsen kanssa. Tässä aina on muistettava periaate "valitse taistelusi".
Ja sitä linkkiä kiitos?
Niin, sä vääristelet tarkoituksella nykyajan kasvatusohjeita laittamalla osan totuutta, osan tarkoituksellista väärinlukemista ja osan silkkaa soppaa. Ei jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuva kuritus jos tahallaan on tottelematon ja vastineeksi runsaasti positiivista huomiota ja palkitsemista silloin, kun on ihmisiksi. Sillä se ratkeaa.
Mitä kuritukseen tulee, niin meillä on ala- ja yläasteikäisillä käytössä kotiaresti ja nurkka-aresti. Kotiaresti tarkoittaa sitä, että kotiintuloaika on arkisin kello 16:00 ja viikonloppuisin ei lähde mihinkään paitsi yhdessä perheen kanssa. Nurkka-aresti taas tarkoittaa nurkassa seisomista siten, että nenä pysyy seinässä kiinni, jalat pysyvät suorina ja juttelu toisten kanssa on kielletty. Nurkka-arestiin joutuu rötöksen vakavuudesta riippuen minimissään vartiksi ja maksimissaan tunniksi. Jos seistessä ei käyttäydy niin kuin on määrätty, niin seisomisaika pitenee 5 min per rike.
Juuri näin!!
ODD-tapauksien kanssa on ehdottoman tärkeää, että ”ruuvia kiristetään” vaikka maailman tappiin...
Eli rangaistus/rangaistukset kovenee niin pitkään että lapsi luovuttaa lopulla.Fakta kuitenkin on, että jokaisella on ns. ”breaking point” , se pitää vaan hakea.
Olin tuollainen ODD-tapaus ja voin kertoa että "ruuvin kiristäminen" ja rangaistus rangaistuksen perään kasvattaa nuoressa semmoista vihaa ettet voi edes käsittää, jos et ole itse kokenut. Jos minua olisi seisotettu tunti nurkassa ja jos olisin ylipäänsä suostunut siihen (varmaan köytettynä) niin olisin ollut siellä koko päivän. Tuo ns. "Breaking point", eli ju****ta halkeamispiste, niinkuin täällä suomessa sanotaan olisi vienyt minut suoraan hullujen huoneelle tai vankilaan pahoinpitelystä yms. Onneksi vanhempani eivät sitä sentään lähteneet etsimään, vaikka muuten rangaistuksia oli jatkuvalla syötöllä. En usko että hellemmällä kasvatustavalla minuun olisi voinut kertyä niin paljon uhmaa ja vihaa kuin mitä on vielä näin aikuisenakin. Voitte vain kuvitella minkälaiset auktoriteetti ongelmat minulla on.
Näin juuri.
Tuokin ODD sekopää saa tuntea sen mahdollisesti vielä nahoissaan, kun se ei enää fyysisellä ylivallalla pysty uhkaamaan, sillä ei ole mitään auktoriteettia, ei rakkautta ja kunnioitusta sen lapsen välillä, jäljellä on hyvin syvä viha ja äärimmäinen halveksunta.
Jos sillä lapsella on itsehillintää niin ODD ei mahdollisesti kuole tai joudu pahoinpidellyksi, vain hylätyksi, jos sillä lapsella ei ole impulssikontrollia, niin siinä käy huonosti nimenomaan ODD hullulle.
Ihmisten välinen toiminta ja oikeat suhteet rakentuu monimutkaisesti, ei sellainen avioliittokaan toimi, jossa uhataan, kiristetään ruuveja, haetaan murtumispisteitä jne. Ei voi olla noin vaikeaa käsittää sen lapsen kasvavan vielä, ja sen pelon aikuista kohtaan olevan pysyvää.
Epäilen kyllä minäkin, että joku kaunis päivä ODD-hullun lapsi päättää ryhtyä kokeilemaan, mistä löytyy vanhemman murtumispiste. Suren lapsen puolesta.
Niin, monet noista kidutetuista lapsista odottaa myös kärsivällisesti sen vanhemman vanhuutta, elder abuse on yleistä, ja olen lukenut noista tapauksista, niissä mainitaan yleensä aina tuollainen lapsuus sillä lapsella mitä ODD-hullu harrastaa.
Nuo ODD-hullun tapaiset käy nimenomaan aina eläinten ja lasten kimppuun, koska lapsi on helppo uhri, eikä ne ymmärrä sen lapsen kasvavan.
Se mikä nykyään lasketaan hirviövanhemman harjoittamaksi kidutukseksi, eli tiukat säännöt ja kovat rangaistukset, oli ihan normaalia lastenkasvatusta vielä parikymmentä vuotta sitten. Siihen aikaan oli monissa perheissä lentävä lause "tottelet tai itket ja tottelet". Voitteko kuvitella.
Joo, maailma muuttuu kauheaa vauhtia. Vaimon ráiskaaminenkin on nykyään rikos. Ennen todettiin, että papin sanoessa aamen on suostumus annettu!
Eikä tunnekasvatustakaan käyttänyt vielä kukaan muutama vuosi sitten. Itse olen päiväkodissa varhaiskasvattajana ja meillä töissä tunnekasvatuksesta alettiin puhua ensimmäistä kertaa 3-4 vuotta sitten. Nykyisin tunnekasvatus on varhaiskasvatuksen keskiössä, ja täytyy sanoa, että hävettää miten on lapsia tullut kohdeltua takavuosina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kanssa siinä kohtaa kun lapsen kanssa pelaa valtapeliä, koko homma on jo menetetty.
Väärin...
Peli on menetetty siinä vaiheessa, kun lapsen haastamaan valtapeliin ei vastata, vaan heitetään pyyhe kehään.
--> Näin lapsen jo epäterveeksi paisunut Ego kasvaa entisestään
Puhutko nyt ODD-lapsista vai ns. tavallisista?
Jos puhut tavallisista tai sellaisista, joilla ODD on vasta kehittymässä, niin silloin täytyy sanoa että et ole itse aikuinen vaan menet lapsen tasolle.
Oikeat aikuiset ovat niin itsestäänselvästi lasten yläpuolella (tämä positiivisessa merkityksessä), että heidän ei tarvitse heittäytyä lapsen tasolle taistelemaan ja kostamaan. He pystyvät pitämään rauhallisesti, järkähtämättömästi ja rakentavasti kiinni loogisesta ja johdonmukaisesta kasvatustyylistä.
ODD-tapauksia en edelleenkään kommentoi, koska minulla ei ole niistä tarpeeksi tietoa. Todennäköisesti myös ODD-lapset hyötyvät mainitsemastani tavasta kasvattaa.
Et kommentoi, koska et tiedä.
Mutta kuitenkin tiedät, että juuri tuosta tavasta nuokin hyötyisivät. Sinun kannattaisi lähettää ehdotuksesi tiedoksi niille tahoille, jotka hoitavat näitä äärimmäisen vaikeasti hoidettavissa olevia lapsia.
Olen ihan varma, että juuri sinun ehdotuksesi ratkaisee koko ongelman!
Niin uskalsin sanoa että ODD lapset todennäköisesti hyötyisivät enemmän vanhemmista, jotka pitävät rauhallisesti, järkähtämättömästi ja rakentavasti kiinni loogisesta ja johdonmukaisesti kasvatustyylistä kuin sellaisista vanhemmista jotka kostavat ja taistelevat lapsen tasolla, eivät aikuisina. Oliko tässä päätelmässä sun mielestä joku ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Törmäsin vastaavaan tapaukseen kun rupesin seurustelemaan nykyisen avovaimoni kanssa. Silloin hänen poikansa oli 4 vuotias. Ennen 13 ikävuotta oli tuo avokin poika jäänyt kiinni rahan ja minun kultasormukseni varastamisesta. 13 vuotiaana jäi kiinni myymälävarkaudesta, kaverinsa äidin kaupan pohjakassan varastamisesta, sitten 13 ikävuoden jälkeen tuli alkoholin varastaminen kotona. Sen jälkeen kaikki alkoholi on täytynyt pitää lukkojen takana mutta jos jää yksikin kalja jääkaappiin on se hävinnyt sieltä 24 h sisään. Nyt tuo kakara joka edelleen asuu kotona on kohta 20 vuotta. Keväällä ryyppäsi ajokorttinsa jota ei vieläkään ole saanut takaisin. Viimesin asia on että keplotteli itselleen vapautuksen armeijasta. Täysin looseri jätkä jota hänen äitinsä ( minun avovaimoni) paapoo ja paapoo. Ottasi varmaan suihinkin siltä jätkältä jos se älyäisi pyytää. No oli vähän ilkeästi sanottu mutta olen niiiin kypsä tuohon jätkään että tiedän tasan tarkkaan miltä aloittajasta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän "asiantuntijoiden suosittelema" kasvatuslinja pähkinänkuoressa:
- Rangaistukset ovat pahasta. Ne aiheuttavat vain silmänpalvontaa ja traumoja lapselle sekä rikkovat lapsen ja vanhemman välisen luottamussuhteen. Mitä kovempi rangaistus niin sitä vahingollisempi se on.
- Lapsi ei ole koskaan tahallaan itsekäs tai ilkeä. Lapsella on aina jokin legitiimi syy huonolle käytökselleen, kuten taitojen ja tietojen puute tai hyvin usein jokin diagnoosi. Tästäkään syystä rangaistukset eivät auta mitään, vaan pelkästään opettaminen ja ohjaaminen.
- Jos lapsi on poikkeuksellisen vaikea, niin sillä on diagnoosi, joko vanhempien epäilemä tai lääkärin toteama.
- Kaikein keskeisin syy käytösongelmille on tunnetaitojen puute. Lapsi yleensä käyttäytyy huonosti koska ei osaa sanoittaa tunteitaan tai hänelle ei ole opetettu tapoja reagoida erilaisiin sanoitettuihin tunteisiin.
- Vanhempi ei saa autoritaarisesti määrätä sääntöjä, vaan niistä on neuvoteltava tasavertaisesti lapsen kanssa. Tässä aina on muistettava periaate "valitse taistelusi".Ja sitä linkkiä kiitos?
Niin, sä vääristelet tarkoituksella nykyajan kasvatusohjeita laittamalla osan totuutta, osan tarkoituksellista väärinlukemista ja osan silkkaa soppaa. Ei jatkoon.
Lue vaikka tämä ketju niin huomaat. Siellä on suositeltu juurikin yllä kuvattuja kasvatusperiaatteita, ja ne ovat keränneet myös valtavan yläpeukkujen vyöryn. Poikkeuksena muutaman yksittäisen henkistä 1900-lukua elävän ODD-tyypin ja nurkassa seisottajan viestit, joita on alapeukutettu ja jotka on myös osin poistettu.
Jos totuus vaikuttaa sinusta niin absurdilta että sitä on vaikea uskoa, niin se on sinun ongelmasi.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Törmäsin vastaavaan tapaukseen kun rupesin seurustelemaan nykyisen avovaimoni kanssa. Silloin hänen poikansa oli 4 vuotias. Ennen 13 ikävuotta oli tuo avokin poika jäänyt kiinni rahan ja minun kultasormukseni varastamisesta. 13 vuotiaana jäi kiinni myymälävarkaudesta, kaverinsa äidin kaupan pohjakassan varastamisesta, sitten 13 ikävuoden jälkeen tuli alkoholin varastaminen kotona. Sen jälkeen kaikki alkoholi on täytynyt pitää lukkojen takana mutta jos jää yksikin kalja jääkaappiin on se hävinnyt sieltä 24 h sisään. Nyt tuo kakara joka edelleen asuu kotona on kohta 20 vuotta. Keväällä ryyppäsi ajokorttinsa jota ei vieläkään ole saanut takaisin. Viimesin asia on että keplotteli itselleen vapautuksen armeijasta. Täysin looseri jätkä jota hänen äitinsä ( minun avovaimoni) paapoo ja paapoo. Ottasi varmaan suihinkin siltä jätkältä jos se älyäisi pyytää. No oli vähän ilkeästi sanottu mutta olen niiiin kypsä tuohon jätkään että tiedän tasan tarkkaan miltä aloittajasta tuntuu.
Jos viittaat ap:n poikaan, niin ei, et tiedä. Kyseessä on 13-vuotias lapsi, ei kohta 20-vuotias aikuinen. Ei ole varastanut muuta kuin ruokaa perheen omasta jääkaapista. Koulu sujuu, mutta ei tee läksyjä ENNEN harkkoja. Ei pidä kiinni sovituista peliajoista ja kotiintuloajoista. Käyttää salaa ap:n puhelimen nettiä sen sijaan että kuuntelisi sovitusti äänikirjaa. Onko nyt pikkuisen eri kaliiberin jätkä kyseessä? Ei sillä, varmasti raskasta sulle. Tän AP:n tapauksen kohdalla herää kuitenkin vahva epäilys että vikaa on myös äidin kontrollintarpeessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän "asiantuntijoiden suosittelema" kasvatuslinja pähkinänkuoressa:
- Rangaistukset ovat pahasta. Ne aiheuttavat vain silmänpalvontaa ja traumoja lapselle sekä rikkovat lapsen ja vanhemman välisen luottamussuhteen. Mitä kovempi rangaistus niin sitä vahingollisempi se on.
- Lapsi ei ole koskaan tahallaan itsekäs tai ilkeä. Lapsella on aina jokin legitiimi syy huonolle käytökselleen, kuten taitojen ja tietojen puute tai hyvin usein jokin diagnoosi. Tästäkään syystä rangaistukset eivät auta mitään, vaan pelkästään opettaminen ja ohjaaminen.
- Jos lapsi on poikkeuksellisen vaikea, niin sillä on diagnoosi, joko vanhempien epäilemä tai lääkärin toteama.
- Kaikein keskeisin syy käytösongelmille on tunnetaitojen puute. Lapsi yleensä käyttäytyy huonosti koska ei osaa sanoittaa tunteitaan tai hänelle ei ole opetettu tapoja reagoida erilaisiin sanoitettuihin tunteisiin.
- Vanhempi ei saa autoritaarisesti määrätä sääntöjä, vaan niistä on neuvoteltava tasavertaisesti lapsen kanssa. Tässä aina on muistettava periaate "valitse taistelusi".Ja sitä linkkiä kiitos?
Niin, sä vääristelet tarkoituksella nykyajan kasvatusohjeita laittamalla osan totuutta, osan tarkoituksellista väärinlukemista ja osan silkkaa soppaa. Ei jatkoon.
Lue vaikka tämä ketju niin huomaat. Siellä on suositeltu juurikin yllä kuvattuja kasvatusperiaatteita, ja ne ovat keränneet myös valtavan yläpeukkujen vyöryn. Poikkeuksena muutaman yksittäisen henkistä 1900-lukua elävän ODD-tyypin ja nurkassa seisottajan viestit, joita on alapeukutettu ja jotka on myös osin poistettu.
Jos totuus vaikuttaa sinusta niin absurdilta että sitä on vaikea uskoa, niin se on sinun ongelmasi.
Ketjussa kuvatut kasvatusperiaatteet, jotka ovat saaneet paljon yläpeukkuja, pähkinänkuoressa ilman vääristelyä:
- Rangaistukset, erityisesti mielivaltaiset ja väkivaltaiset, ovat pahasta. Loogiset ja tekoon nähden kohtuulliset seuraamukset, erityisesti sellaiset, jotka saavat lapsen/nuoren ottamaan vastuun tekemisistään, ovat hyvästä.
- Lapsi tarvitsee aikuisen tukea ja ohjausta tunnekuohuista selviytymiseen ikätason mukaan. Eristäminen ja jäähyttäminen ei ole hyvä asia siksi, että siinä aikuinen ei auta lasta, vaan jättää hänet yksin selviytymään tunnekuohusta. Aivotutkimuksissa on osoitettu, että eristäminen aktivoi samat aivoalueet kuin kipu.
- Jos lapsi on poikkeuksellisen vaikea, kasvatustyö vaatii vanhemmilta paljon kärsivällisyyttä, viitseliäisyyttä ja määrätietoisuutta.
- Vanhemman tehtävä on pitää kiinni auktoriteetistaan, mutta lapsen kanssa voi keskustella, lasta voi kuunnella ja lasta kohtaan voi osoittaa empatiaa.
Kukaan ei ole väittänyt, ettei lapsi ole koskaan tahallaan itsekäs ja ilkeä. Siihen, miten asiaan puututaan, voi olla myös rakentavampia tapoja kuin esimerkiksi nurkassa seisottaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siis se sama, joka kirjoitti tuon mozzarella-viestin ja koko tämä keskustelu lähti mun osalta siitä että mä vastasin kysymykseen, että miten lasta voi rangaista 2000-luvulla. Se, että lapselle osoittaa tekojen loogiset seuraukset niin, että hänen on korvattava aiheuttamansa vahingot esimerkiksi rahallisesti, ostamalla uuden tuotteen, siivoamalla jne. on looginen, ja lapsen kannalta tarpeellinen seuraus ja se käy useimmissa tapauksissa ihan rangaistuksesta. Periaatteessa nämä seuraukset voi olla "koviakin" lapsen kannalta, mutta ei epäloogisia, ei kohtuuttomia eikä rangaistuksia rangaistuksien vuoksi. Mut jos lähdetään siihen valtataisteluun, että ruuvia kiristetään vaikka peliajalla, niin ollaan pian siinä tilanteessa että vuorovaikutussuhde on niin tulehtunut, että mikään ei enää mene läpi. Ja silloin aikuisen vastuulla on rakentaa tilanne uudestaan esimerkiksi ulkopuolisella avulla.
Kuka nämä mainitsemasi ei-rakentavat rangaistukset on muuten määritellyt? Se, että jäähypenkkiä tai nurkkaa ei enää suositella lapsen eristämisenä ei tarkoita sitä, etteikö lasta voi auttaa rauhoittumaan vaikkapa vanhemman sylissä tai omassa huoneessa vanhemman ollessa lähellä ja saatavilla. Tätä ihan ammattilaisetkin suosittelevat.
Läheskään kaikkeen ja aina et pysty keksimään mitään toimivaa "loogista seuraamusta". Siksi myös ihan puhtaita rangaistuksia tarvitaan.
Mitä valtataisteluun tulee, niin kurinpito on aina pohjimmiltaan valtataistelua. Koko kurinpidon tarve tulee siitä, että auktoriteetin opetuksia ei ole haluttu noudattaa.
Varmasti ammattilainen voi kutsua lapsen rauhoittumaan syliinsä, mutta pakottaa hän ei voi, koska se taas olisi heidän säännöillään vapaudenriisto, joten vastahakoisen lapsen kohdalla tuo ei toimi.
Sitä taas en ymmärrä mitenkään, että millä logiikalla jäähypenkki tai seinän vieressä seisominen on joitain ei-suositeltua haitallista eristämistä ja omaan huoneeseen laitto taas ei. Todennäköisempänä pitäisinkin sitä, että ne jotka näitä suosituksia keksivät ovat sitä koulukuntaa, jotka ylipäätään pitävät kaikkea tuntuvampaa rankaisemista haitallisena.
Jäähypenkkiä ei suositella siksi että eristäminen aktivoi samat aivoalueet kuin kipu, se on siis väkivaltaa lapsen aivoille. Lapsen rauhoittamisessa olennaista on se, että aikuinen on saatavilla ja auttaa säätelemään lapsen tunnetta.
Auktoriteetin kyseenalaistaminen taas voi olla lapsen näkökulmasta ihan loogista. Vanhempi alkaa vaatia lasta osaamaan tai opettelemaan uusia taitoja, joita hänellä ei ole ennen ollut. Tämä on tietysti rakkaudellista ja välttämätöntä lapsen kehityksen kannalta, mutta lapsen kannalta näitä aikuisen uusia keksintöjä on ihan loogista vastustaa. Aikuisen tehtävä on auttaa lapsi uudelle kehitystasolle. Siihen voidaan tarvita seuraamuksia. Valta on tässä toki mukana, mutta eri tavalla kuin nämä rankaisijat haluavat sen ymmärtää. Lapsen on tarkoitus tulla omaksi erilliseksi itsekseen, ei vanhempien tottelevaiseksi jatkeeksi.
Niissä tilanteissa, joihin ei ole olemassa loogista seuraamusta, on mahdollista käyttää jo ennalta sovittuja seuraamuksia, esim. viikkorahan menetys. Jos asioista ei ole puhuttu ennalta, niistä on joko mahdollista keskustella tilanteessa lapsen kanssa tai - jos tämä on mahdotonta - aikuinen voi määrätä ne mutta ei mielivaltaisesti, vaan perustellen. Vaikea keksiä tekoa, johon ei pystyisi liittämään etäiselläkään tavalla loogista seuraamusta.
Viikkorahan menetys on rangaistus ja varmasti aiheuttaa kovat traumat, kun lapsi ei pääsekään kaveriensa kanssa johonkin maksulliseen juttuun mukaan, ja siksi eristyy, joka puolestaan rinnastuu väkivaltaan.
Ajatteleeko joku oikeasti näin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siis se sama, joka kirjoitti tuon mozzarella-viestin ja koko tämä keskustelu lähti mun osalta siitä että mä vastasin kysymykseen, että miten lasta voi rangaista 2000-luvulla. Se, että lapselle osoittaa tekojen loogiset seuraukset niin, että hänen on korvattava aiheuttamansa vahingot esimerkiksi rahallisesti, ostamalla uuden tuotteen, siivoamalla jne. on looginen, ja lapsen kannalta tarpeellinen seuraus ja se käy useimmissa tapauksissa ihan rangaistuksesta. Periaatteessa nämä seuraukset voi olla "koviakin" lapsen kannalta, mutta ei epäloogisia, ei kohtuuttomia eikä rangaistuksia rangaistuksien vuoksi. Mut jos lähdetään siihen valtataisteluun, että ruuvia kiristetään vaikka peliajalla, niin ollaan pian siinä tilanteessa että vuorovaikutussuhde on niin tulehtunut, että mikään ei enää mene läpi. Ja silloin aikuisen vastuulla on rakentaa tilanne uudestaan esimerkiksi ulkopuolisella avulla.
Kuka nämä mainitsemasi ei-rakentavat rangaistukset on muuten määritellyt? Se, että jäähypenkkiä tai nurkkaa ei enää suositella lapsen eristämisenä ei tarkoita sitä, etteikö lasta voi auttaa rauhoittumaan vaikkapa vanhemman sylissä tai omassa huoneessa vanhemman ollessa lähellä ja saatavilla. Tätä ihan ammattilaisetkin suosittelevat.
Läheskään kaikkeen ja aina et pysty keksimään mitään toimivaa "loogista seuraamusta". Siksi myös ihan puhtaita rangaistuksia tarvitaan.
Mitä valtataisteluun tulee, niin kurinpito on aina pohjimmiltaan valtataistelua. Koko kurinpidon tarve tulee siitä, että auktoriteetin opetuksia ei ole haluttu noudattaa.
Varmasti ammattilainen voi kutsua lapsen rauhoittumaan syliinsä, mutta pakottaa hän ei voi, koska se taas olisi heidän säännöillään vapaudenriisto, joten vastahakoisen lapsen kohdalla tuo ei toimi.
Sitä taas en ymmärrä mitenkään, että millä logiikalla jäähypenkki tai seinän vieressä seisominen on joitain ei-suositeltua haitallista eristämistä ja omaan huoneeseen laitto taas ei. Todennäköisempänä pitäisinkin sitä, että ne jotka näitä suosituksia keksivät ovat sitä koulukuntaa, jotka ylipäätään pitävät kaikkea tuntuvampaa rankaisemista haitallisena.
Jäähypenkkiä ei suositella siksi että eristäminen aktivoi samat aivoalueet kuin kipu, se on siis väkivaltaa lapsen aivoille. Lapsen rauhoittamisessa olennaista on se, että aikuinen on saatavilla ja auttaa säätelemään lapsen tunnetta.
Auktoriteetin kyseenalaistaminen taas voi olla lapsen näkökulmasta ihan loogista. Vanhempi alkaa vaatia lasta osaamaan tai opettelemaan uusia taitoja, joita hänellä ei ole ennen ollut. Tämä on tietysti rakkaudellista ja välttämätöntä lapsen kehityksen kannalta, mutta lapsen kannalta näitä aikuisen uusia keksintöjä on ihan loogista vastustaa. Aikuisen tehtävä on auttaa lapsi uudelle kehitystasolle. Siihen voidaan tarvita seuraamuksia. Valta on tässä toki mukana, mutta eri tavalla kuin nämä rankaisijat haluavat sen ymmärtää. Lapsen on tarkoitus tulla omaksi erilliseksi itsekseen, ei vanhempien tottelevaiseksi jatkeeksi.
Niissä tilanteissa, joihin ei ole olemassa loogista seuraamusta, on mahdollista käyttää jo ennalta sovittuja seuraamuksia, esim. viikkorahan menetys. Jos asioista ei ole puhuttu ennalta, niistä on joko mahdollista keskustella tilanteessa lapsen kanssa tai - jos tämä on mahdotonta - aikuinen voi määrätä ne mutta ei mielivaltaisesti, vaan perustellen. Vaikea keksiä tekoa, johon ei pystyisi liittämään etäiselläkään tavalla loogista seuraamusta.
Viikkorahan menetys on rangaistus ja varmasti aiheuttaa kovat traumat, kun lapsi ei pääsekään kaveriensa kanssa johonkin maksulliseen juttuun mukaan, ja siksi eristyy, joka puolestaan rinnastuu väkivaltaan.
Ajatteleeko joku oikeasti näin?
Ei, kyseessä oli joko olkiukko, jolla yritettiin horjuttaa edellisen kirjoittajan argumentteja tai huono yritys ironiaan.
Alue: Aihe vapaa
Näin juuri.
Tuokin ODD sekopää saa tuntea sen mahdollisesti vielä nahoissaan, kun se ei enää fyysisellä ylivallalla pysty uhkaamaan, sillä ei ole mitään auktoriteettia, ei rakkautta ja kunnioitusta sen lapsen välillä, jäljellä on hyvin syvä viha ja äärimmäinen halveksunta.
Jos sillä lapsella on itsehillintää niin ODD ei mahdollisesti kuole tai joudu pahoinpidellyksi, vain hylätyksi, jos sillä lapsella ei ole impulssikontrollia, niin siinä käy huonosti nimenomaan ODD hullulle.
Ihmisten välinen toiminta ja oikeat suhteet rakentuu monimutkaisesti, ei sellainen avioliittokaan toimi, jossa uhataan, kiristetään ruuveja, haetaan murtumispisteitä jne. Ei voi olla noin vaikeaa käsittää sen lapsen kasvavan vielä, ja sen pelon aikuista kohtaan olevan pysyvää.