Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
13v poika, ollut aina epäluotettava, en jaksa enää lastani
06.12.2020 |
Poikaan ei ole koko 13 vuoden aikana luottaa yhtään, ei pienenä, eikä nyt vieläkään. Jos hänelle sanoo jotakin, tekee toisin heti, kun silmä välttää.
Esim. pyytää autossa puhelimeni kuunnellakseen äänikirjaa, mutta kiellän selaamassa nettiä, voi vain kuunnella, heti kun lähden ajamaan enkä huomaa, poika selaa nettiä.
Jos jääkaappiin ostaa jotakin, mikä on tarkoitettu ruuanlaittoon ja erikseen kieltää syömästä, kun poika on hetken yksin kotona, se on syöty.
Pelipaikkoja ei noudata, siksi konsolit on lukitussa kaapissa, saa ne vain peliaikoina.
Jos on kotiintuloaika, ei ikinä ole tullut sovittuun aikaan, aina pitää soittaa monta kertaa ja kehottaa kotiin.
Lupaa tehdä läksyt ennen harkkoja, ei ole KOSKAAN tehnyt omatoimisesti, jollei ole kehottanut kymmeniä kertoja.
Olen kieltänyt tonkimasta laatikoita, missä on työpapereitani, usein ollessaan yksin kotona käy ko. laatikon ja muitakin kaappeja läpi ja penkoo kaiken.
Meillä on useampi lukittu kaappi ja vaatehuone, koska poikaan ei voi luottaa yhtään. Mikään puhe, tai etuuden menetys ei auta. Koulu menee hyvin ja kavereita on. On vaan kamala asua epäluotettavan ihmisen kanssa.
Onko kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (1081)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Ongelma tässä keskustelussa on se, että helppojen lasten äitylit jakaa kasvatusohjeita ja viisauksia ODD-lapsen kasvatukseen... :-|
Niin sä kuvittelet. No kuule ei ole meillä "helppo" lapsi, eikä AP ole kertonut lapsellasi olevan diagnoosia. Kuvauksen perusteella et voi poikaa ODD:ksi myöskään diagnosoida.
Niinpä. Täällä palstalla tehdään ADHD- ja ADD-diagnooseja eikä ODD-diagnooseja.
ODD ei ylipäätään ole mikään muotidiagnoosi, koska sen saamisen myötä vanhemmilla on paine käyttää epäkorrekteja kasvatuskeinoja. ADHD on tässä mielessä paljon mukavampi.
Sopii nyky-yhteiskuntaan paljon paremmin, koska nykyään tärkeintä on ymmärtää ja sanoittaa loputtomiin. Kurilla ja kasvatuksella ei ole merkitystä. Ja sen kyllä huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13- vuotias, murkku ikä alkanut. Ei sen ihmeempää.
Huuto tuskin auttaa. Juttelu ja vaikka pannari onnistumisesta, siis ihan totta.
Pikku murkkulaiset esittää isoa, mutta lapsia ovat. Yhdessä sovitut säännöt paikallaan, joita noudatetaan puolin ja toisin.
Haleja ja pään pörrötystä välillä vanhemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vähän samaa, kaikki herkut yms syötiin kaapista, tavarat (esim. mun meikit) hävisi teinien käyttöön.
Hyvin teillä on neuvot hallussa, jos lapsi syö mozzarellan, niin annatte rahaa, että käy ostamassa uuden. Entä jos ei ole ylimääräistä rahaa? Jos lapsi söi sen ruoka-aineen, jonka piti olla koko perheen ruoka? Ei lapsikaan saa syödä kaapista kaikkea, mitä sieltä löytyy. Hyvin on teillä asiat, jos oletus on aina se, että voi ostaa uuden tilalle. Eihän lapsi opi vastuuta mistään, jos aina vain ostetaan uusi tilalle.
Narsistia kasvatetaan noin, oma mielihyvä on tärkein, ei koko perheen hyvinvointi. Ymmärrän ap:ta, ei lapsi voi pyörittää perhettä noin, ettei häneen voi luottaa edes sen vertaa, että ei penkoisi muiden tavaroita.
No mä mainitsin kyllä tuossa että nuori voi joutua myös korvaamaan ostoksen itse. Riippuu tilanteesta. Mozzarella on mun mielestä aika neutraali ruoka-aine, jota ei 13 veen pitäisi vielä joutua omilla rahoilla ostamaan. Karkit ja muut sitten eri asia. Hauskaa että pidät kasvatustapaani "narsistin" kasvatuksena. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea ikätasoisesta vastuun ottamisesta. Se nimenomaan ehkäisee narsistisen puolen kasvua ihmisessä.
Mistä kuvittelet, että useimmissa perheissä nuorten rahat tulevat? Vinkki: eivät taikaseinästä, vaan ihan vanhemmilta. Eli kun nuorelle annetaan rahaa nuoren syömän ruoan ostamiseen uudelleen, niin se raha menee käytännössä vanhempien rahapussista.
Mutta kiva, jos teillä on toisin ja nuoret saavat rahaa "jostakin" ilman että se vaikuttaa muuhun perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitäon kirjoitti:
Laittaisin niin rajut rangaistukset että tuntuu. Sanoo laki mitä hyvänsä niin teet karhunpalveluksen lapsellesi jollet nin tee. Tosin tiedän yhden tapauksen josta jo 7v näki että nyt on toivoton tapaus ilm jonkinlaista psykopatiaa kyseessä. Esim. Jos tämä lapsi ei saanut jossain asiassa tahtoaan läpi aloitti hän nälkälakon, siis 7v aloitti nälkälakon joka myös piti!
Sen verran mitä mä olen tätä elämää nähnyt, niin kaikkein epärehellisimmät ja kieroimmat lapset, sekä huonoimmat välit perheen sisällä on niissä perheissä, joissa lasten kasvattaminen on rangaistuskeskeistä.
Noissa lapset tekee mitä vaan, valehtelee suut ja silmät täyteen ja vanhempien selän takana sikailee menemään oikein kunnolla, koska kapinoivat vanhempiaan vastaan, ja oikein toimimisella ei ole mitään merkitystä, vaan tärkeintä on yrittää välttää rangaistukset.
Tällaisten perheiden vanhemmat kyllä pitävät itseään oikein mestarikasvattajina, ja katsovat nenänvarttaan pitkin perheitä, joissa mennään sillä keskustelulla ja lasten ( kaikkien perheenjäsenten) kunnioituksella.
Olet siis sitä mieltä, että rangaistuksia ei tule olla? Tai ainakin, että rangaistesssa tulee valita sellaisen tyyppiset rangaistuskeinot jotka eivät tehoa kyseiseen lapseen (kuten ap näyttää tehneen)?
Ap:n tapauksessa on turha rangaista asioista, joissa ei ole rangaistavaa. Yläkoululainen saa käyttää nettiä automatkoilla, saa tehdä läksyt treenien jälkeen jos siltä tuntuu jne.
Pelaamista järkevä vanhempi rajoittaa, jos koulu, harrastukset tai yöuni kärsii. Silloinkin rajoitus suhteutetaan ongelmaan eli otetaan laitteet pois yöksi niin ei yöuni kärsi jne. eikä viedä määrättömäksi ajaksi.
Jos tuollaiset asiat on ap:lle ongelma kuten kuvaili, niin ei ole normaalia teinin vanhemmuutta vaan kontrollifriikkiyttä.
Jos on nettikiellossa rangaistuksena, niin pitääkö sitten sallia netin käyttö kuitenkin?
Niin ja miten sitten kotiintuloajat (kontrollifriikkeyttä sinusta?), ruuanlaittotarpeiden napostelu (kontrollifriikkeyttä?), läksyjen tekemättä jättäminen (kontrollifriikkeyttä?) ja muut mistä ap mainitsi?
Miksi pitäisi olla nettikiellossa rangaistuksena? Typerä rangaistus. Siitä tulee noidankehä: ikätasoon nähden hölmö sääntö johtaa säännön rikkomiseen ja rangaistukseen, joka johtaa taas rangaistuksen rikkomiseen. 13-vuotiaskin on ajatteleva ihminen ja tajuaa, ettei häntä pitäisi kohdella jonain aivottonana olentona.
Ap ei maininnut, ettei teini tee läksyjä, vaan ettei tee läksyjä ennen treenejä. Miksi pitää noin hassua sääntöä?
No ei kannattaisi olla nettikiellossa rangaistuksena jos se kerran ei poikaan tehoa, mutta jos jo määrätyn rangaistuksen valvonnasta lähtee lipsumaan, niin silloin saa kyllä sanoa hei hei omalle auktoriteetilleen.
Jos rangaistus on jo lähtökohtaisesti hölmö, peli on jo siinä vaiheessa menetetty. Kuukauden puhelinkielto esimerkiksi on sellainen.
Miten ihmeessä lasta edes pystyy rangaista näin vuonna 2020? Tässäkin ketjussa on joka ikinen ehdotettu rangaistus tuomittu hölmöksi, traumaattiseksi, väkivaltaiseksi, 50-lukulaiseksi, alistavaksi ym. ym. tai ainakin on alapeukutettu rankasti.
No täällä ehdotettiin, että jos lapsi on syönyt kaapista omin luvin jotain kiellettyä, niin käy itse ostamassa lähikaupasta uuden. 13-vuotiaalta onnistunee jo. Miltä itsestäsi kuulostaa kaksi vaihtoehtoista skenaariota:
Vaihtoehto 1
Äiti tulee kotiin ja huomaa, että poika on syönyt ruoanlaittoon tarkoitetun mozzarellapallon kaapista.
Äiti: Taasko sä oot syönyt jääkaapista omin luvin, miksi sä oot niin epäluotettava!? Nyt tulee loppuviikko pelikieltoa. *Lähtee äkäisenä ostamaan uutta mozzarellaa.
Vaihtoehto 2
Äiti: Muistatko kun sanoin aamulla, että mozzarellaa ei saa syödä, se oli tarkoitettu ruoanlaittoon.
Poika: En muistanut.
Äiti: Voi harmi, nyt mä en pysty jatkamaan ruoanlaittoa. Käy ostamassa uusi, mä annan sulle rahan.
Poika: Ei jaksa.
Äiti: Mutta mä en pysty jatkamaan ruoanlaittoa, ennen kuin mozzarella on ostettu. Ja nyt se on sun tehtävä käydä ostamassa, kun olet syönyt entisen.
Poika: Mä katon tän videon.
Äiti: Nyt me tehdään niin, että katsot sen videon sitten kun olet käynyt ostamassa mozzarellan. (Ottaa puhelimen tarvittaessa pois.) Tässä rahat, sitten voit jatkaa videon katsomista.
Eli siis viimesijainen uhkaus sinulla on tuossa se, että ottaa puhelimen pois. Ap oli yrittänyt ottaa puhelimen pois lyhyemmäksi ja pidemmäksi aikaa, mutta ei ollut toiminut, eli miksi se tässä sinun versiossasi toimisi?
Siksi, että puhelimen voi ansaita takaisin ostamalla uuden mozzarellan. Lapsella on siis mahdollisuus vaikuttaa tekojensa seurauksiin vielä tässä vaiheessa toisin kuin pelikieltoversiossa. Lue myös jatkovastaukseni.
Jos ilman puhelinta olo ei ole sanottava pelote, niin miksi lapsi lähtisi kauppaan ja vielä käyttäisi omia rahojaan kauppareissuun? Varsinkin kun tietää kuitenkin saavansa puhelimen pian takaisin, koska pitkiä aikoja kestävä puhelinkielto olisi "epäinhimillinen"?
Ai sä vielä jaksat? No väännetään ratakiskosta. Jos lapsen pitää korvata ostos omista rahoistaan, vanhempi voi vähentää vastaavan summan seuraavista viikkorahoista. Monille teineille puhelimen menetys illaksi on ihan riittävä motivaatio kaupassa käymiseen. Asian voi kääntää omissa ja lapsen ajatuksissa pikemminkin niin että kun X niin sitten Y eli kun käyt kaupassa, saat jatkaa videon katsomista, kuten äiti esimerkissä tekikin. Ei niin että jos ET käy kaupassa, niin puhelin menee takavarikkoon. Kyllä mä itsekin motivoituisin ensimmäisestä vaihtoehdosta paljon enemmän. Tää jos x niin y toimii jo alle kouluikäisten kanssa.
Jos puhelimen menetys ei ole riittävä motivaatio, vanhemman kuuluu tietää, mikä on. Kuitenkin niin että seuraus on looginen ja sopivassa suhteessa rikkomukseen. Jos oletetaan että teini alkaisi säännöllisesti ja systemaattisesti sabotoimaan ruoanlaittoa, voisi looginen seuraus olla että hän huolehtii jonkin aikaa itse omasta ruoanlaitostaa. Äiti voi tuoda kaupasta ainekset (tyyliin jauhelihaa, tomaattimurskaa, makaronia, kananmunia, ei mitään pakastepitsoja) ja teini sitten laittaa niistä ruokaa itse tai on laittamatta. Karkkirahoja ei tarvitse antaa tällöin ollenkaan. Tämä on kuitenkin jo aika ääritapaus, joka on seuraus tahallisesta kiusaamisesta ja sabotaasista. Ja sen tarkoitus on, että nuori ottaa itse vastuun tekemisistään, ei se että vanhempi saa kostaa lapselle.
Ylipäätään seuraamukset eivät ole "kostoja", vaan ratkaisuja tilanteisiin niin että lapsi ja nuori oppii toimimaan itse vastuullisesti, ei vain alistumaan vanhemman määräyksiin.
Sitten kun kyse on oikeasti vaikeasta tapauksesta voi tapahtua seuraavaa, vaikka kuinka loogista olisi: vähennetään viikkorahoista, mitä teini otti luvatta-> varastaa kaupasta, kun ei ole rahaa. Otetaan puhelimesta datayhteys pois kunnes menee kouluun -> teini karkaa kotoa. Näin kävi meillä. Edelleen, jos ei ole omakohtaista kokemusta oikeasti uhmakkaan teinin kasvattamisesta, turha tulla pätemään. Tuota mozzarella-esimerkkiä lukiessa pääsi tahaton naurunpyrskähdys, sen verran naivi se oli. Ymmärrän, että tarkoita hyvää, mutta et oikeasti tiedä mistä puhut. Jos ei ole itse kasvattanut haastavaa teiniä, aivan turha kommentoida yhtään mitään.
Vastasin tähän kommenttiin.
"Miten ihmeessä lasta edes pystyy rangaista näin vuonna 2020? Tässäkin ketjussa on joka ikinen ehdotettu rangaistus tuomittu hölmöksi, traumaattiseksi, väkivaltaiseksi, 50-lukulaiseksi, alistavaksi ym. ym. tai ainakin on alapeukutettu rankasti."Kommentissa, johon vastsasin, ei puhuttu haastavasta teinistä.
Itse ehdotin loogista vaihtoehtoa ketjussa mainituille rangaistuksille, kuten nurkassa seisottamiselle tai kuukauden puhelintakavarikolle.
Jos tilanne on kuvaamasi kaltainen, on syytä hakea ulkopuolista apua.
Toivottavasti sulla ei vielä ole lapsia, jos ehdottamasi lapsellinen ja naiivi keino on mielestäsi looginen ja toimiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitäon kirjoitti:
Laittaisin niin rajut rangaistukset että tuntuu. Sanoo laki mitä hyvänsä niin teet karhunpalveluksen lapsellesi jollet nin tee. Tosin tiedän yhden tapauksen josta jo 7v näki että nyt on toivoton tapaus ilm jonkinlaista psykopatiaa kyseessä. Esim. Jos tämä lapsi ei saanut jossain asiassa tahtoaan läpi aloitti hän nälkälakon, siis 7v aloitti nälkälakon joka myös piti!
Sen verran mitä mä olen tätä elämää nähnyt, niin kaikkein epärehellisimmät ja kieroimmat lapset, sekä huonoimmat välit perheen sisällä on niissä perheissä, joissa lasten kasvattaminen on rangaistuskeskeistä.
Noissa lapset tekee mitä vaan, valehtelee suut ja silmät täyteen ja vanhempien selän takana sikailee menemään oikein kunnolla, koska kapinoivat vanhempiaan vastaan, ja oikein toimimisella ei ole mitään merkitystä, vaan tärkeintä on yrittää välttää rangaistukset.
Tällaisten perheiden vanhemmat kyllä pitävät itseään oikein mestarikasvattajina, ja katsovat nenänvarttaan pitkin perheitä, joissa mennään sillä keskustelulla ja lasten ( kaikkien perheenjäsenten) kunnioituksella.
Olet siis sitä mieltä, että rangaistuksia ei tule olla? Tai ainakin, että rangaistesssa tulee valita sellaisen tyyppiset rangaistuskeinot jotka eivät tehoa kyseiseen lapseen (kuten ap näyttää tehneen)?
Ap:n tapauksessa on turha rangaista asioista, joissa ei ole rangaistavaa. Yläkoululainen saa käyttää nettiä automatkoilla, saa tehdä läksyt treenien jälkeen jos siltä tuntuu jne.
Pelaamista järkevä vanhempi rajoittaa, jos koulu, harrastukset tai yöuni kärsii. Silloinkin rajoitus suhteutetaan ongelmaan eli otetaan laitteet pois yöksi niin ei yöuni kärsi jne. eikä viedä määrättömäksi ajaksi.
Jos tuollaiset asiat on ap:lle ongelma kuten kuvaili, niin ei ole normaalia teinin vanhemmuutta vaan kontrollifriikkiyttä.
Jos on nettikiellossa rangaistuksena, niin pitääkö sitten sallia netin käyttö kuitenkin?
Niin ja miten sitten kotiintuloajat (kontrollifriikkeyttä sinusta?), ruuanlaittotarpeiden napostelu (kontrollifriikkeyttä?), läksyjen tekemättä jättäminen (kontrollifriikkeyttä?) ja muut mistä ap mainitsi?
Miksi pitäisi olla nettikiellossa rangaistuksena? Typerä rangaistus. Siitä tulee noidankehä: ikätasoon nähden hölmö sääntö johtaa säännön rikkomiseen ja rangaistukseen, joka johtaa taas rangaistuksen rikkomiseen. 13-vuotiaskin on ajatteleva ihminen ja tajuaa, ettei häntä pitäisi kohdella jonain aivottonana olentona.
Ap ei maininnut, ettei teini tee läksyjä, vaan ettei tee läksyjä ennen treenejä. Miksi pitää noin hassua sääntöä?
No ei kannattaisi olla nettikiellossa rangaistuksena jos se kerran ei poikaan tehoa, mutta jos jo määrätyn rangaistuksen valvonnasta lähtee lipsumaan, niin silloin saa kyllä sanoa hei hei omalle auktoriteetilleen.
Jos rangaistus on jo lähtökohtaisesti hölmö, peli on jo siinä vaiheessa menetetty. Kuukauden puhelinkielto esimerkiksi on sellainen.
Miten ihmeessä lasta edes pystyy rangaista näin vuonna 2020? Tässäkin ketjussa on joka ikinen ehdotettu rangaistus tuomittu hölmöksi, traumaattiseksi, väkivaltaiseksi, 50-lukulaiseksi, alistavaksi ym. ym. tai ainakin on alapeukutettu rankasti.
No täällä ehdotettiin, että jos lapsi on syönyt kaapista omin luvin jotain kiellettyä, niin käy itse ostamassa lähikaupasta uuden. 13-vuotiaalta onnistunee jo. Miltä itsestäsi kuulostaa kaksi vaihtoehtoista skenaariota:
Vaihtoehto 1
Äiti tulee kotiin ja huomaa, että poika on syönyt ruoanlaittoon tarkoitetun mozzarellapallon kaapista.
Äiti: Taasko sä oot syönyt jääkaapista omin luvin, miksi sä oot niin epäluotettava!? Nyt tulee loppuviikko pelikieltoa. *Lähtee äkäisenä ostamaan uutta mozzarellaa.
Vaihtoehto 2
Äiti: Muistatko kun sanoin aamulla, että mozzarellaa ei saa syödä, se oli tarkoitettu ruoanlaittoon.
Poika: En muistanut.
Äiti: Voi harmi, nyt mä en pysty jatkamaan ruoanlaittoa. Käy ostamassa uusi, mä annan sulle rahan.
Poika: Ei jaksa.
Äiti: Mutta mä en pysty jatkamaan ruoanlaittoa, ennen kuin mozzarella on ostettu. Ja nyt se on sun tehtävä käydä ostamassa, kun olet syönyt entisen.
Poika: Mä katon tän videon.
Äiti: Nyt me tehdään niin, että katsot sen videon sitten kun olet käynyt ostamassa mozzarellan. (Ottaa puhelimen tarvittaessa pois.) Tässä rahat, sitten voit jatkaa videon katsomista.
Eli siis viimesijainen uhkaus sinulla on tuossa se, että ottaa puhelimen pois. Ap oli yrittänyt ottaa puhelimen pois lyhyemmäksi ja pidemmäksi aikaa, mutta ei ollut toiminut, eli miksi se tässä sinun versiossasi toimisi?
Siksi, että puhelimen voi ansaita takaisin ostamalla uuden mozzarellan. Lapsella on siis mahdollisuus vaikuttaa tekojensa seurauksiin vielä tässä vaiheessa toisin kuin pelikieltoversiossa. Lue myös jatkovastaukseni.
Jos ilman puhelinta olo ei ole sanottava pelote, niin miksi lapsi lähtisi kauppaan ja vielä käyttäisi omia rahojaan kauppareissuun? Varsinkin kun tietää kuitenkin saavansa puhelimen pian takaisin, koska pitkiä aikoja kestävä puhelinkielto olisi "epäinhimillinen"?
Ai sä vielä jaksat? No väännetään ratakiskosta. Jos lapsen pitää korvata ostos omista rahoistaan, vanhempi voi vähentää vastaavan summan seuraavista viikkorahoista. Monille teineille puhelimen menetys illaksi on ihan riittävä motivaatio kaupassa käymiseen. Asian voi kääntää omissa ja lapsen ajatuksissa pikemminkin niin että kun X niin sitten Y eli kun käyt kaupassa, saat jatkaa videon katsomista, kuten äiti esimerkissä tekikin. Ei niin että jos ET käy kaupassa, niin puhelin menee takavarikkoon. Kyllä mä itsekin motivoituisin ensimmäisestä vaihtoehdosta paljon enemmän. Tää jos x niin y toimii jo alle kouluikäisten kanssa.
Jos puhelimen menetys ei ole riittävä motivaatio, vanhemman kuuluu tietää, mikä on. Kuitenkin niin että seuraus on looginen ja sopivassa suhteessa rikkomukseen. Jos oletetaan että teini alkaisi säännöllisesti ja systemaattisesti sabotoimaan ruoanlaittoa, voisi looginen seuraus olla että hän huolehtii jonkin aikaa itse omasta ruoanlaitostaa. Äiti voi tuoda kaupasta ainekset (tyyliin jauhelihaa, tomaattimurskaa, makaronia, kananmunia, ei mitään pakastepitsoja) ja teini sitten laittaa niistä ruokaa itse tai on laittamatta. Karkkirahoja ei tarvitse antaa tällöin ollenkaan. Tämä on kuitenkin jo aika ääritapaus, joka on seuraus tahallisesta kiusaamisesta ja sabotaasista. Ja sen tarkoitus on, että nuori ottaa itse vastuun tekemisistään, ei se että vanhempi saa kostaa lapselle.
Ylipäätään seuraamukset eivät ole "kostoja", vaan ratkaisuja tilanteisiin niin että lapsi ja nuori oppii toimimaan itse vastuullisesti, ei vain alistumaan vanhemman määräyksiin.
Sitten kun kyse on oikeasti vaikeasta tapauksesta voi tapahtua seuraavaa, vaikka kuinka loogista olisi: vähennetään viikkorahoista, mitä teini otti luvatta-> varastaa kaupasta, kun ei ole rahaa. Otetaan puhelimesta datayhteys pois kunnes menee kouluun -> teini karkaa kotoa. Näin kävi meillä. Edelleen, jos ei ole omakohtaista kokemusta oikeasti uhmakkaan teinin kasvattamisesta, turha tulla pätemään. Tuota mozzarella-esimerkkiä lukiessa pääsi tahaton naurunpyrskähdys, sen verran naivi se oli. Ymmärrän, että tarkoita hyvää, mutta et oikeasti tiedä mistä puhut. Jos ei ole itse kasvattanut haastavaa teiniä, aivan turha kommentoida yhtään mitään.
Vastasin tähän kommenttiin.
"Miten ihmeessä lasta edes pystyy rangaista näin vuonna 2020? Tässäkin ketjussa on joka ikinen ehdotettu rangaistus tuomittu hölmöksi, traumaattiseksi, väkivaltaiseksi, 50-lukulaiseksi, alistavaksi ym. ym. tai ainakin on alapeukutettu rankasti."Kommentissa, johon vastsasin, ei puhuttu haastavasta teinistä.
Itse ehdotin loogista vaihtoehtoa ketjussa mainituille rangaistuksille, kuten nurkassa seisottamiselle tai kuukauden puhelintakavarikolle.
Jos tilanne on kuvaamasi kaltainen, on syytä hakea ulkopuolista apua.
Mikä on looginen seuraamus vaikka sille, että lapsi myöhästyy jatkuvasti kotiintuloajalta, tonkii papereita ilman lupaa tai laiminlyö läksyt? Olettaen siis, että esimerkiksi kotiarestia ei voi määrätä, koska a) se on rangaistus eikä looginen seuraamus ja b) se ei ole tätä päivää muutenkaan.
Mä en ole missään kohti sanonut, että kotiaresti ei voisi olla looginen seuraamus --> jos myöhästyy jatkuvasti sovitusta niin sitten ei mene ulos. Mut ei kotiaresti ole looginen seuraus vaikka siitä että on syönyt jääkaapista mozzarellan. Niin kuin puhelimen takavarikointi ei ole looginen seuraus siitä että on "kiukutellut" (jos kiukuttelu ei liity siis puhelimeen).
En mä väitä että mä tietäisin aina täydellisesti mikä toimii. Jollain toimii joku toinen asia paremmin, jollain huonommin. Yleensä asiat vaatii vanhempien panostusta ja valvontaa joka vähenee pikkuhiljaa kun lapsi kasvaa. Jos laiminlyö läksyt niin sitten joutuu valvontaan että tekee ne. Istutaan keittiön pöydän ääressä vaikka koko viikonlopun ja vanhempi vahtii että lapsi tekee ne. Tuo papereiden tonkiminen on toki hankala, koska lasten ja aikuisten maailmat on siinä suhteessa niin erillään. Mutta koska lapsen impulssikontrolli on vielä kehittymätön, lukollinen kaappi on ihan hyvä vaihtoehto. Samalla voi todeta ettei sinustakaan varmaan kivalta tuntuisi, jos minä tutkisin sun puhelimen ja repun. Ja puhun edelleenkin tavallisista lapsista ja nuorista, en ODD-diagnosoiduista.
Mun lapsi EI ole ns. "helppo". Sen takia olenkin juuri huomannut, että käskyttäminen ja rankaiseminen ei toimi, jukuripää kun on. Perustelu, loogisuus, vastuuttaminen ja vanhemman läsnäolo toimii paljon paremmin. Toki se vaatii itseltä tosi paljon ja välillä menee metsään. Perheneuvolassakin on käyty kun oli pienempi. Olen kirjoittanut näitä vastauksia siksi, että tässä ketjussa kuten av:llä yleensäkin tulee aina muutama kirjoittaja huutelemaan että rankkua, rankkua ja vielä kovempaa rankkua. Muuten menee lapsi pilalle. Helpoimmallahan sitä pääsisi jos voisi vaan hakea risun metsästä niin kuin tuolla aiemmin todettiin. Ja niin on ennen toimittukin. Mutta kyllä mä näen monista nykylapsista että tunnetaidot on paljon paremmalla mallilla kuin omassa lapsuudessa, kun ei mennä rankaisu edellä. Ja saman näen omassa lapsessani.
Enkä todellakaan syytä AP:tä, me ei voida tietää missä kohtaa ongelma on. Mut ei kukaan täällä voi oikeasti tietää AP:n kertoman perusteella että lapsessa on ongelma ja kovemmat rangaistukset ratkaisisi tilanteen.
Ei hyvä jumala.
Sun mielestä rangaistuksen pitää siis liittyä kyseiseen, konkreettiseen esineeseen, jotta se olisi "looginen".
Eli mozzarellaan liittyvään tekoon ainoa "looginen" rangaistus on sellainen, joka myös liittyy mozzarellaan.
Puhelinta ei voi ottaa pois, jos teko ei ole liittynyt puhelimeen?
Huhhuhhuh. Apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se mitä jyrkästi kielletään ja kontrolloidaan usein pahentaa tilannetta.
Kun poikani oli lapsi, niin meillä sai olla kaikki herkut tms. normaalisti saatavilla. Mieheni oli perso makealle ja usein jäi palasokeriaski pöydälle, keksejä oli kaapissa ja voileipää ja välipalaa sai ottaa vapaasti. Poikani ei koskaan rohmunnut ja oli normaalipainoinen.
Siihen aikaan kaverit kävivät toistensa luona. Samassa kerrostalossa asui lapsia joilla oli kovempi kuri ja he himoitsivat makeaa. Monesti kun tulivat meille niin ne palasokeritkin hävisivät joskus, en ollut huomaavInani. Usein laitoin mehua ja keksiä, poikani joi mehun, muttei välittänyt kekseistä. Kaverit ottivat silmät loistaen. Kun laitoin voileipiä niin annoin muillekin lapsille samalla. He usein kiittelivät ja sanoivat, että kiva kun täällä saa voileipää, kotona ei saa vaikka pyytää. Kun oli tarkat säännöt.
Kasvavat lapset olivat aina nälkäisiä, silloin leikittiin paljon ulkona.Mitä vapaammin lapsi saa olla ilman turhia sääntöjä ja vääntöjä niin sitä helpompaa ja mukavampaa on hänen kanssaan. Tietyt asiat ja tavat tietysti pitää opettaa.
Se on just näin. Mutta moni ei täällä sitä mitenkään suostu ymmärtämään. Tärkeintä on, että lasta saa komennella ja pakottaa täysin turhiin sääntöihin.
Olen ihmetellyt näitä, jotka komppaa ap:ta ja on kovin huolissaan ap:n pojasta.
Kertokaa nyt ihmeessä mulle, mikä tarkalleen tuon pojan käytöksessä huolettaa? Kun musta kuulostaa ihan normaalilta teiniltä, jonka äidillä on kontrollifriikkeys-ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitäon kirjoitti:
Laittaisin niin rajut rangaistukset että tuntuu. Sanoo laki mitä hyvänsä niin teet karhunpalveluksen lapsellesi jollet nin tee. Tosin tiedän yhden tapauksen josta jo 7v näki että nyt on toivoton tapaus ilm jonkinlaista psykopatiaa kyseessä. Esim. Jos tämä lapsi ei saanut jossain asiassa tahtoaan läpi aloitti hän nälkälakon, siis 7v aloitti nälkälakon joka myös piti!
Sen verran mitä mä olen tätä elämää nähnyt, niin kaikkein epärehellisimmät ja kieroimmat lapset, sekä huonoimmat välit perheen sisällä on niissä perheissä, joissa lasten kasvattaminen on rangaistuskeskeistä.
Noissa lapset tekee mitä vaan, valehtelee suut ja silmät täyteen ja vanhempien selän takana sikailee menemään oikein kunnolla, koska kapinoivat vanhempiaan vastaan, ja oikein toimimisella ei ole mitään merkitystä, vaan tärkeintä on yrittää välttää rangaistukset.
Tällaisten perheiden vanhemmat kyllä pitävät itseään oikein mestarikasvattajina, ja katsovat nenänvarttaan pitkin perheitä, joissa mennään sillä keskustelulla ja lasten ( kaikkien perheenjäsenten) kunnioituksella.
Olet siis sitä mieltä, että rangaistuksia ei tule olla? Tai ainakin, että rangaistesssa tulee valita sellaisen tyyppiset rangaistuskeinot jotka eivät tehoa kyseiseen lapseen (kuten ap näyttää tehneen)?
Ap:n tapauksessa on turha rangaista asioista, joissa ei ole rangaistavaa. Yläkoululainen saa käyttää nettiä automatkoilla, saa tehdä läksyt treenien jälkeen jos siltä tuntuu jne.
Pelaamista järkevä vanhempi rajoittaa, jos koulu, harrastukset tai yöuni kärsii. Silloinkin rajoitus suhteutetaan ongelmaan eli otetaan laitteet pois yöksi niin ei yöuni kärsi jne. eikä viedä määrättömäksi ajaksi.
Jos tuollaiset asiat on ap:lle ongelma kuten kuvaili, niin ei ole normaalia teinin vanhemmuutta vaan kontrollifriikkiyttä.
Jos on nettikiellossa rangaistuksena, niin pitääkö sitten sallia netin käyttö kuitenkin?
Niin ja miten sitten kotiintuloajat (kontrollifriikkeyttä sinusta?), ruuanlaittotarpeiden napostelu (kontrollifriikkeyttä?), läksyjen tekemättä jättäminen (kontrollifriikkeyttä?) ja muut mistä ap mainitsi?
Miksi pitäisi olla nettikiellossa rangaistuksena? Typerä rangaistus. Siitä tulee noidankehä: ikätasoon nähden hölmö sääntö johtaa säännön rikkomiseen ja rangaistukseen, joka johtaa taas rangaistuksen rikkomiseen. 13-vuotiaskin on ajatteleva ihminen ja tajuaa, ettei häntä pitäisi kohdella jonain aivottonana olentona.
Ap ei maininnut, ettei teini tee läksyjä, vaan ettei tee läksyjä ennen treenejä. Miksi pitää noin hassua sääntöä?
No ei kannattaisi olla nettikiellossa rangaistuksena jos se kerran ei poikaan tehoa, mutta jos jo määrätyn rangaistuksen valvonnasta lähtee lipsumaan, niin silloin saa kyllä sanoa hei hei omalle auktoriteetilleen.
Jos rangaistus on jo lähtökohtaisesti hölmö, peli on jo siinä vaiheessa menetetty. Kuukauden puhelinkielto esimerkiksi on sellainen.
Miten ihmeessä lasta edes pystyy rangaista näin vuonna 2020? Tässäkin ketjussa on joka ikinen ehdotettu rangaistus tuomittu hölmöksi, traumaattiseksi, väkivaltaiseksi, 50-lukulaiseksi, alistavaksi ym. ym. tai ainakin on alapeukutettu rankasti.
No täällä ehdotettiin, että jos lapsi on syönyt kaapista omin luvin jotain kiellettyä, niin käy itse ostamassa lähikaupasta uuden. 13-vuotiaalta onnistunee jo. Miltä itsestäsi kuulostaa kaksi vaihtoehtoista skenaariota:
Vaihtoehto 1
Äiti tulee kotiin ja huomaa, että poika on syönyt ruoanlaittoon tarkoitetun mozzarellapallon kaapista.
Äiti: Taasko sä oot syönyt jääkaapista omin luvin, miksi sä oot niin epäluotettava!? Nyt tulee loppuviikko pelikieltoa. *Lähtee äkäisenä ostamaan uutta mozzarellaa.
Vaihtoehto 2
Äiti: Muistatko kun sanoin aamulla, että mozzarellaa ei saa syödä, se oli tarkoitettu ruoanlaittoon.
Poika: En muistanut.
Äiti: Voi harmi, nyt mä en pysty jatkamaan ruoanlaittoa. Käy ostamassa uusi, mä annan sulle rahan.
Poika: Ei jaksa.
Äiti: Mutta mä en pysty jatkamaan ruoanlaittoa, ennen kuin mozzarella on ostettu. Ja nyt se on sun tehtävä käydä ostamassa, kun olet syönyt entisen.
Poika: Mä katon tän videon.
Äiti: Nyt me tehdään niin, että katsot sen videon sitten kun olet käynyt ostamassa mozzarellan. (Ottaa puhelimen tarvittaessa pois.) Tässä rahat, sitten voit jatkaa videon katsomista.
Eli siis viimesijainen uhkaus sinulla on tuossa se, että ottaa puhelimen pois. Ap oli yrittänyt ottaa puhelimen pois lyhyemmäksi ja pidemmäksi aikaa, mutta ei ollut toiminut, eli miksi se tässä sinun versiossasi toimisi?
Siksi, että puhelimen voi ansaita takaisin ostamalla uuden mozzarellan. Lapsella on siis mahdollisuus vaikuttaa tekojensa seurauksiin vielä tässä vaiheessa toisin kuin pelikieltoversiossa. Lue myös jatkovastaukseni.
Jos ilman puhelinta olo ei ole sanottava pelote, niin miksi lapsi lähtisi kauppaan ja vielä käyttäisi omia rahojaan kauppareissuun? Varsinkin kun tietää kuitenkin saavansa puhelimen pian takaisin, koska pitkiä aikoja kestävä puhelinkielto olisi "epäinhimillinen"?
Ai sä vielä jaksat? No väännetään ratakiskosta. Jos lapsen pitää korvata ostos omista rahoistaan, vanhempi voi vähentää vastaavan summan seuraavista viikkorahoista. Monille teineille puhelimen menetys illaksi on ihan riittävä motivaatio kaupassa käymiseen. Asian voi kääntää omissa ja lapsen ajatuksissa pikemminkin niin että kun X niin sitten Y eli kun käyt kaupassa, saat jatkaa videon katsomista, kuten äiti esimerkissä tekikin. Ei niin että jos ET käy kaupassa, niin puhelin menee takavarikkoon. Kyllä mä itsekin motivoituisin ensimmäisestä vaihtoehdosta paljon enemmän. Tää jos x niin y toimii jo alle kouluikäisten kanssa.
Jos puhelimen menetys ei ole riittävä motivaatio, vanhemman kuuluu tietää, mikä on. Kuitenkin niin että seuraus on looginen ja sopivassa suhteessa rikkomukseen. Jos oletetaan että teini alkaisi säännöllisesti ja systemaattisesti sabotoimaan ruoanlaittoa, voisi looginen seuraus olla että hän huolehtii jonkin aikaa itse omasta ruoanlaitostaa. Äiti voi tuoda kaupasta ainekset (tyyliin jauhelihaa, tomaattimurskaa, makaronia, kananmunia, ei mitään pakastepitsoja) ja teini sitten laittaa niistä ruokaa itse tai on laittamatta. Karkkirahoja ei tarvitse antaa tällöin ollenkaan. Tämä on kuitenkin jo aika ääritapaus, joka on seuraus tahallisesta kiusaamisesta ja sabotaasista. Ja sen tarkoitus on, että nuori ottaa itse vastuun tekemisistään, ei se että vanhempi saa kostaa lapselle.
Ylipäätään seuraamukset eivät ole "kostoja", vaan ratkaisuja tilanteisiin niin että lapsi ja nuori oppii toimimaan itse vastuullisesti, ei vain alistumaan vanhemman määräyksiin.
Sitten kun kyse on oikeasti vaikeasta tapauksesta voi tapahtua seuraavaa, vaikka kuinka loogista olisi: vähennetään viikkorahoista, mitä teini otti luvatta-> varastaa kaupasta, kun ei ole rahaa. Otetaan puhelimesta datayhteys pois kunnes menee kouluun -> teini karkaa kotoa. Näin kävi meillä. Edelleen, jos ei ole omakohtaista kokemusta oikeasti uhmakkaan teinin kasvattamisesta, turha tulla pätemään. Tuota mozzarella-esimerkkiä lukiessa pääsi tahaton naurunpyrskähdys, sen verran naivi se oli. Ymmärrän, että tarkoita hyvää, mutta et oikeasti tiedä mistä puhut. Jos ei ole itse kasvattanut haastavaa teiniä, aivan turha kommentoida yhtään mitään.
Vastasin tähän kommenttiin.
"Miten ihmeessä lasta edes pystyy rangaista näin vuonna 2020? Tässäkin ketjussa on joka ikinen ehdotettu rangaistus tuomittu hölmöksi, traumaattiseksi, väkivaltaiseksi, 50-lukulaiseksi, alistavaksi ym. ym. tai ainakin on alapeukutettu rankasti."Kommentissa, johon vastsasin, ei puhuttu haastavasta teinistä.
Itse ehdotin loogista vaihtoehtoa ketjussa mainituille rangaistuksille, kuten nurkassa seisottamiselle tai kuukauden puhelintakavarikolle.
Jos tilanne on kuvaamasi kaltainen, on syytä hakea ulkopuolista apua.
Mikä on looginen seuraamus vaikka sille, että lapsi myöhästyy jatkuvasti kotiintuloajalta, tonkii papereita ilman lupaa tai laiminlyö läksyt? Olettaen siis, että esimerkiksi kotiarestia ei voi määrätä, koska a) se on rangaistus eikä looginen seuraamus ja b) se ei ole tätä päivää muutenkaan.
Mä en ole missään kohti sanonut, että kotiaresti ei voisi olla looginen seuraamus --> jos myöhästyy jatkuvasti sovitusta niin sitten ei mene ulos. Mut ei kotiaresti ole looginen seuraus vaikka siitä että on syönyt jääkaapista mozzarellan. Niin kuin puhelimen takavarikointi ei ole looginen seuraus siitä että on "kiukutellut" (jos kiukuttelu ei liity siis puhelimeen).
En mä väitä että mä tietäisin aina täydellisesti mikä toimii. Jollain toimii joku toinen asia paremmin, jollain huonommin. Yleensä asiat vaatii vanhempien panostusta ja valvontaa joka vähenee pikkuhiljaa kun lapsi kasvaa. Jos laiminlyö läksyt niin sitten joutuu valvontaan että tekee ne. Istutaan keittiön pöydän ääressä vaikka koko viikonlopun ja vanhempi vahtii että lapsi tekee ne. Tuo papereiden tonkiminen on toki hankala, koska lasten ja aikuisten maailmat on siinä suhteessa niin erillään. Mutta koska lapsen impulssikontrolli on vielä kehittymätön, lukollinen kaappi on ihan hyvä vaihtoehto. Samalla voi todeta ettei sinustakaan varmaan kivalta tuntuisi, jos minä tutkisin sun puhelimen ja repun. Ja puhun edelleenkin tavallisista lapsista ja nuorista, en ODD-diagnosoiduista.
Mun lapsi EI ole ns. "helppo". Sen takia olenkin juuri huomannut, että käskyttäminen ja rankaiseminen ei toimi, jukuripää kun on. Perustelu, loogisuus, vastuuttaminen ja vanhemman läsnäolo toimii paljon paremmin. Toki se vaatii itseltä tosi paljon ja välillä menee metsään. Perheneuvolassakin on käyty kun oli pienempi. Olen kirjoittanut näitä vastauksia siksi, että tässä ketjussa kuten av:llä yleensäkin tulee aina muutama kirjoittaja huutelemaan että rankkua, rankkua ja vielä kovempaa rankkua. Muuten menee lapsi pilalle. Helpoimmallahan sitä pääsisi jos voisi vaan hakea risun metsästä niin kuin tuolla aiemmin todettiin. Ja niin on ennen toimittukin. Mutta kyllä mä näen monista nykylapsista että tunnetaidot on paljon paremmalla mallilla kuin omassa lapsuudessa, kun ei mennä rankaisu edellä. Ja saman näen omassa lapsessani.
Enkä todellakaan syytä AP:tä, me ei voida tietää missä kohtaa ongelma on. Mut ei kukaan täällä voi oikeasti tietää AP:n kertoman perusteella että lapsessa on ongelma ja kovemmat rangaistukset ratkaisisi tilanteen.
Ei hyvä jumala.
Sun mielestä rangaistuksen pitää siis liittyä kyseiseen, konkreettiseen esineeseen, jotta se olisi "looginen".
Eli mozzarellaan liittyvään tekoon ainoa "looginen" rangaistus on sellainen, joka myös liittyy mozzarellaan.
Puhelinta ei voi ottaa pois, jos teko ei ole liittynyt puhelimeen?
Huhhuhhuh. Apua.
Ainahan aikuisena VOI tehdä ihan mitä tahansa. Yleensä vaan ne loogiset seuraamukset toimii paremmin. Mutta jatka ihmeessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voitko kysyä häneltä miksi tekee noin? Jos pohtisitte yhdessä miksi luottamus on tärkeää jne.
Omat vanhempani pauhasivt mulle koko lapsuuden että "sinuun ei voi luottaa"
Joo-o. En tosiaan luottanut niihin. Ajattele jos sulle esim töissä 10 v jauhettaisiim päivittäin kuinka epäluotettava olet.
Aloita pienillä vahvistamisilla.
Hei tosi kiva että voin luottaa suhun kun teit x ja x. Hienoa!
Kommunikaation tärkeys! Lapselle pitää osata selittää asia niin että hän ymmärtää ja tulee ymmärretyksi.
Vierailija kirjoitti:
Näitäon kirjoitti:
Laittaisin niin rajut rangaistukset että tuntuu. Sanoo laki mitä hyvänsä niin teet karhunpalveluksen lapsellesi jollet nin tee. Tosin tiedän yhden tapauksen josta jo 7v näki että nyt on toivoton tapaus ilm jonkinlaista psykopatiaa kyseessä. Esim. Jos tämä lapsi ei saanut jossain asiassa tahtoaan läpi aloitti hän nälkälakon, siis 7v aloitti nälkälakon joka myös piti!
Miten ajattelet, että rangaistukset poistaa epärehellisyyden?
Sen takia että ihminen on eläin. Koirakin oppii ehdollistumalla. Jostain tavarasta saa sähköiskun niin koira välttelee esinettä sen jälkeen.
Jostain jutusta tarpeeksi kova rangaistus --> pentu oppii ettei sitä tehdä.
Palkintojako pitäisi mielestäsi jakaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi sana: Vastuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, 13- vuotias on teini eikä kukaan tuskin äänikirjoja kuuntele tuossa iässä.
Anna sen olla rauhassa.
Todennäköisesti se toimii noin, koska olet toiminut väärin, olet ollut liian hallitseva tai tuomitseva.
Itse annan nuoren olla rauhassa.
Mitä siitä tulisi jos menisin jankkaamaan ja häiritsemään nuorta?
Se häiriintyisi ja voisi nousta kapinaan.Meillä aikuiset sanoo, mitä tehdään. Teinit ei määräile kodin sääntöjä. Jos joku asia on laiminlyöty, niin se todella tehdään uudelleen ja katkeraan loppuun saakka. Vaikka sitten yöllä. Teinit huomaa aika nopeasti, että helpompi tie on tehdä siten kuin käsketään. Teinin uhman edessä luovuttaminen on aikuiselle helpompi tie, mutta ei se mitään kasvattamista ole.
Toi ei ole kasvattamista vaan sadismia.
Mä en kerta kaikkiaan ymmärrä näitä vanhempia. Onko se jotenkin kivaa, kun oma lapsi inhoaa ja halveksuu teitä?
Kyllä mulle ainakin tuli tosi surullinen olo, kun tuttu 14-v sanoi ihan hiljaa yhden keskustelumme päätteeksi, että heti kun hän vaan pystyy, hän muuttaa pois kotoa. Ja siinä ei ollut mitään teiniuhmaa tai ylimääräistä kiukkua, se oli niin varma päätös, etten epäile hetkeäkään, etteikö hän sitä toteuttaisi. Kotona on kunnon armeijakuri, eikä lapsilla mihinkään sananvaltaa.
Kylläpä tulee taas vihapostia. Tsemppiä aloittajalle! Onnistuisiko jokin vaihtokauppa pojan kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan terve lapsi tai nuori . Käyttää omaa päätään . On oma yksilö persoonallinen varmaan taiteellinen . Kohta aikuinen seisottava omilla jaloilla itsenäistyy hyvin. Kohta armeijaan sitä ennen ammatti . Liikuntaa lisää oltava hyvä kunto uimataito . Ei vaan se on tavallinen nuori ja lapset tutkii kaiken myös ymmärtää siksi ihmettelee mitä salaat kun voit puhua asioista etkä salata. Hän on perheen jäsen ja tulee olemaan perillusesi .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni 3- 4 -vuotiaana olisi halunnut lähteä sortsiasussa päiväkotiin eikä olisi halunnut pukea ulkovaatteitakaan päälleen, vaikka ulkona oli - 15-asteinen pakkanen (talvi). Sanoin hänelle, että sinulle tulee kylmä, jos et pue vaatteita. Vaatteet pitää pukea päälle. Hän kuitenkin halusi pitää päänsä, voimakastahtoinen kun oli.
En kuitenkaan halunnut ruveta kinaamaan hänen kanssaan vaan sanoin, että mennäänpä katsomaan ulko-ovesta, millainen sää siellä on. Hetken paljain jaloin, kesävaatteissaan ulko-ovella seisottuaan lapsi totesi, että puetaan vaan vaatteet. Ei tullut riitaa, ei nolaamista, ei kasvojen menetystä eikä muitakaan traumoja kummallekaan.
Hieno tarina, ja toimii ihan varmasti, mikäli lapsi on kategoriaa "voimakastahtoinen".
Nyt kerron sinulle miten ODD-lapsi toimii tuossa tilanteessa... :-/
Hetken paljain jaloin, kesävaatteissaan ulko-ovella seisottuaan lapsi totesi, että:
"mähän sanoin että täällä pärjää ilman vaatteita!"ODD-lapsi on siis valmis kokemaan huomattavassakin määrin epämukavuuden tunnetta, mikäli "voitto" aikuisesta sitä edellyttää.
Nyt sanon suoraan: on surkeaa, mielikuvituksetonta vanhemmuutta, jos ei missään kohtaa opi toimimaan voimakastahtoisen omaehtoisen lapsen kanssa.
MIKSI pitää tehdä mitään vastakkainasetteluita?? MIKSI vanhemman pitää kertoa lapselle mitä lapsen pitäisi pukea päälle, jos tietää, että lapsi sitä vastustaa? Miksei voisi kääntää tilannetta positiiviseksi: Ennen kuin pukemaan edes aletaan, niin voisiko pyytää lasta käymään itse ovella, ja kertomaan millainen keli siellä on. Sen jälkeen voisi yhdessä lapsen kanssa pohtia millaisissa vaatteissa ihan varmasti pysyy lämpimänä. Ja kun lapsi ehdottaa mitä tahansa lämmintä vaatetta, niin aina hurjat kehut.
Äläkä tule änkyttämään, että ei toimi. Kaikesta tästä lapsen kanssa väkisin vääntämisestä käy aivan täysin selväksi, että et ole oikeasti ikinä edes yrittänyt ainakaan yhtä kertaa enempää.
Näistä asioista voi tehdä leikkejä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitäon kirjoitti:
Laittaisin niin rajut rangaistukset että tuntuu. Sanoo laki mitä hyvänsä niin teet karhunpalveluksen lapsellesi jollet nin tee. Tosin tiedän yhden tapauksen josta jo 7v näki että nyt on toivoton tapaus ilm jonkinlaista psykopatiaa kyseessä. Esim. Jos tämä lapsi ei saanut jossain asiassa tahtoaan läpi aloitti hän nälkälakon, siis 7v aloitti nälkälakon joka myös piti!
Miten ajattelet, että rangaistukset poistaa epärehellisyyden?
Sen takia että ihminen on eläin. Koirakin oppii ehdollistumalla. Jostain tavarasta saa sähköiskun niin koira välttelee esinettä sen jälkeen.
Jostain jutusta tarpeeksi kova rangaistus --> pentu oppii ettei sitä tehdä.Palkintojako pitäisi mielestäsi jakaa?
Olet ihan täysi uuno.
Behaviorismi on kumottu ajat sitten lasten "kouluttamisessa".
Tämän päivän "asiantuntijoiden suosittelema" kasvatuslinja pähkinänkuoressa:
- Rangaistukset ovat pahasta. Ne aiheuttavat vain silmänpalvontaa ja traumoja lapselle sekä rikkovat lapsen ja vanhemman välisen luottamussuhteen. Mitä kovempi rangaistus niin sitä vahingollisempi se on.
- Lapsi ei ole koskaan tahallaan itsekäs tai ilkeä. Lapsella on aina jokin legitiimi syy huonolle käytökselleen, kuten taitojen ja tietojen puute tai hyvin usein jokin diagnoosi. Tästäkään syystä rangaistukset eivät auta mitään, vaan pelkästään opettaminen ja ohjaaminen.
- Jos lapsi on poikkeuksellisen vaikea, niin sillä on diagnoosi, joko vanhempien epäilemä tai lääkärin toteama.
- Kaikein keskeisin syy käytösongelmille on tunnetaitojen puute. Lapsi yleensä käyttäytyy huonosti koska ei osaa sanoittaa tunteitaan tai hänelle ei ole opetettu tapoja reagoida erilaisiin sanoitettuihin tunteisiin.
- Vanhempi ei saa autoritaarisesti määrätä sääntöjä, vaan niistä on neuvoteltava tasavertaisesti lapsen kanssa. Tässä aina on muistettava periaate "valitse taistelusi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuva kuritus jos tahallaan on tottelematon ja vastineeksi runsaasti positiivista huomiota ja palkitsemista silloin, kun on ihmisiksi. Sillä se ratkeaa.
Mitä kuritukseen tulee, niin meillä on ala- ja yläasteikäisillä käytössä kotiaresti ja nurkka-aresti. Kotiaresti tarkoittaa sitä, että kotiintuloaika on arkisin kello 16:00 ja viikonloppuisin ei lähde mihinkään paitsi yhdessä perheen kanssa. Nurkka-aresti taas tarkoittaa nurkassa seisomista siten, että nenä pysyy seinässä kiinni, jalat pysyvät suorina ja juttelu toisten kanssa on kielletty. Nurkka-arestiin joutuu rötöksen vakavuudesta riippuen minimissään vartiksi ja maksimissaan tunniksi. Jos seistessä ei käyttäydy niin kuin on määrätty, niin seisomisaika pitenee 5 min per rike.
Juuri näin!!
ODD-tapauksien kanssa on ehdottoman tärkeää, että ”ruuvia kiristetään” vaikka maailman tappiin...
Eli rangaistus/rangaistukset kovenee niin pitkään että lapsi luovuttaa lopulla.Fakta kuitenkin on, että jokaisella on ns. ”breaking point” , se pitää vaan hakea.
Olin tuollainen ODD-tapaus ja voin kertoa että "ruuvin kiristäminen" ja rangaistus rangaistuksen perään kasvattaa nuoressa semmoista vihaa ettet voi edes käsittää, jos et ole itse kokenut. Jos minua olisi seisotettu tunti nurkassa ja jos olisin ylipäänsä suostunut siihen (varmaan köytettynä) niin olisin ollut siellä koko päivän. Tuo ns. "Breaking point", eli ju****ta halkeamispiste, niinkuin täällä suomessa sanotaan olisi vienyt minut suoraan hullujen huoneelle tai vankilaan pahoinpitelystä yms. Onneksi vanhempani eivät sitä sentään lähteneet etsimään, vaikka muuten rangaistuksia oli jatkuvalla syötöllä. En usko että hellemmällä kasvatustavalla minuun olisi voinut kertyä niin paljon uhmaa ja vihaa kuin mitä on vielä näin aikuisenakin. Voitte vain kuvitella minkälaiset auktoriteetti ongelmat minulla on.
Älkää hyvät ihmiset kasvattako lapsia rangaistuksilla ja vihalla. Itse en kunnioita tai edes arvosta vanhempiani vieläkään heidän liian rankan kasvatustapansa takia. Vihanhallinnan kanssa minulla on ongelmia edelleen, mutta en näytä sitä lapselleni tai miehelleni. Menen vaikka mielummin juoksemaan ja höyryän oman pääni sisällä ja poden migreeniä sitten loppupäivän. Olen kuitenkin (suhteellisen) normaali omakotitalossa asuva perheen äiti vakityöpaikalla, mutta lapsuus ja nuoruus on jättänyt turhan raskaan taakan.
Alue: Aihe vapaa
Ja mitä lapsi tässä mielestäsi oppii? Sen, että kaikenlaista voi tehdä jos on rahaa korvata se. Ja korvaaminenkin tarvii tehdä vasta pitkän sanoituksen jälkeen, eikä silloin kun äiti sitä ensin pyytää.