Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tapailemani mies (29v) asuu vieläkin vanhempiensa luona
21.04.2014 |
Ollaan tapailtu hetken, 4kk. Ei vielä voi seurustelusta puhua. En halua edetä asiassa kun tämä asia häiritsee koko ajan enemmän ja enemmän. Kiva mies muuten jne, mutta tämä asia häiritsee.
Tämä mies asuu vielä kotonaan vanhempien luona. Hän sanoo, että muuttaa sitten omilleen, kun saa töitä tai sitten parisuhteessa muuttaa naisen kanssa yhteen. Hän jaksaa valittaa kun on raskasta asua vanhempien kanssa. Hänen äitinsä pesee pyykit ja tekee hänelle ruuat. Hän maksaa 200e kuussa ruuista ja asumisesta yms., sekä oman puhelinlaskunsa. Isän autoa käyttää ja vain bensat maksaa itse mutta kuitenkin puhuu autosta hänen autonaan.
Aina ollaan täällä ja hän jää todella mielellään yöksikin "kun täällä on niin rauhallista ja kiva olla". Oli koko pääsiäisen täällä ja äsken lähti kotiinsa.
En minä ainakaan halua olla se nainen, jonka luokse hän muuttaa suoraan lapsuudenkodistaan. Pelkään sitä, että alkaa pitää minua äitinään, ja sitä en kestä. MIelestäni jokaisen aikuisen ihmisen tulisi asua yksin (tai siis pois lapsuudenkodista) edes hetken aikaa ennen kuin muuttaa kumppanin kanssa yhteen. Minusta tämä on tosi outoa, kyllä ton ikäisen olisi pitänyt katkaista se napanuora jo aikoja sitten.
Olenkin tässä miettinyt että pitäisikö vaan antaa herran asua äitinsä kellarissa ja alkaa etsiä jotain toista. Töitä tämä mies ei ainakaan kovin aktiivisesti halua etsiä (vain oman alan hommat käy), eli ei sillä mikään kiire ole äidin helmoistakaan pois.
Kommentit (71)
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 16:40"][quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 19:42"]Kiitos monista hyvistä vastauksista! On ollut tosi paljon hyviä pointteja, joitain olen itsekin miettinyt ja jotkut ei ole tullut mieleenkään.
Selvennän siis, että mies asuu vielä lapsuuden kodissaan. Vanhemmat ihan työssäkäyviä ihmisiä, eläkettä odottelee. Ei siis ole mistään omaishoitajuus-suhteesta kysymys. Myös mies on ihan normaali, että kaikki edellytykset ihan itsenäiseen elämään on kyllä.
Tokihan mietin että onko tämä kaikki "kunnollisuus", mitä hän on mulle näyttänyt vain ensihuumaa, esitystä tai sitten ihan häntä itseään. Tämä ei varmaan selviä ennen kuin suhde etenee pidemmälle.
En koe olevani näin tapailuvaiheessa oikeutettu vaatimaan häneltä yhtään mitään isompia elämänmuutoksia. Sen tiedän, että hän haluaisi kyllä vanhempien luota pois, mutta epävarma työllistyminen epäilyttää. Hän ei vielä tiedä pääseekö kouluunkaan. Todennäköisesti muuttaa jonnekin opiskelijakämppään jos pääsee kouluun. Jos ei pääse, niin alkaa etsimään laajemmalti töitä. Työn perässä sitten mahdollisuus muuttaa. Näin hän on sanonut, mutta tiedä sitten. Toki kuten tuossa yhdessä kommentissa sanottiin, niin työttömyys on passivoivaa. Jonkun pitäisi häntä potkia eteenpäin, mutta luulisi sen tulevan hänestä itsestään.
Tekisi niin mieli tavata sen äiti, niin voisin itse todeta onko miehen puheet lähellekään totuutta, mutta ei me vielä lähellekään siinä pisteessä olla miehen kanssa. Yleensä olen tullut hyvin juttuun äitien (kavereiden ja eksän) kanssa.
Enkä siis nyt tarkoituksella mitenkään vänkää vastaan teille, jotka sanoo että pitäisi lähteä. Tavallaan tiedän sen itsekin, että se olisi turvallisempi vaihtoehto. Kuitenkin päässä on ajatus että mitä jos kuitenkin tämä olisi se mainittu riskisijoitus. Pitää varmaan vakavasti jutella hänen kanssaan ja heittää nurkkaan kaikki nämä ajatukset, ettenkö voisi häneltä asioita vaatia vasta näin tapailuvaiheessa. Voinhan mä vaatia ainakin jos hän haluaa mitään vakavampaa mun kanssa. Tuntuu vaan niin kamalan pinnalliselta ja tyhmältä mahdollisesti jättää hänet vain näiden asumis/työllistymisasioiden takia. Kuitenkin ihan kunnon mies on muuten!
- ap
[/quote] asun porukoil 28v. intin jälkeen ois tehny mielimuuttaa 20v mut en halunnu elellä tiukilla koska ei ollut vakituista työ paikkaa. 23 v sain vakityön ja aloin hakemaan kaupungin kämppää Ja työttömät tutut sai asuntoja kaupungilta kun oli potkittu himasta pois, Sit 3 läheistä kuoli ja 26 sain burn outin liiallisen duunin takii ( työ vähensi ajatusta porukoil asumisen ahdistuksesta ja läheisten kuolemista) mielen terveys on aika heikoilla kun asuu tässä iässä porukoil. Ei voi avautua kenellekään koska sit oot epäkypsä rutisija. Onneks pääsen kohta omaan vuokra asuntoon . Koska olen tavannut naisen joka palautti minut maan pinnalle leijumasta tästä kuplasta johon olen ongelmieni kanssa joutunut.
[/quote]
Älä jauha paskaa ! Jokainen on vastuussa itsestään, eikä jää voivottelemaan kuinka oli paska lapsuus.
Minulla on kuollu Äiti,isä,sisko,veli.
Olen rakentanu kaiken tyhjästä enkä valita menneisyyttäni.
Nykyään minulla on vaimo,lapset ja velaton ok-talo,
T. Mies joka kasvoi lastenkodissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 19:09"][quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 16:40"][quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 19:42"]Kiitos monista hyvistä vastauksista! On ollut tosi paljon hyviä pointteja, joitain olen itsekin miettinyt ja jotkut ei ole tullut mieleenkään.
Selvennän siis, että mies asuu vielä lapsuuden kodissaan. Vanhemmat ihan työssäkäyviä ihmisiä, eläkettä odottelee. Ei siis ole mistään omaishoitajuus-suhteesta kysymys. Myös mies on ihan normaali, että kaikki edellytykset ihan itsenäiseen elämään on kyllä.
Tokihan mietin että onko tämä kaikki "kunnollisuus", mitä hän on mulle näyttänyt vain ensihuumaa, esitystä tai sitten ihan häntä itseään. Tämä ei varmaan selviä ennen kuin suhde etenee pidemmälle.
En koe olevani näin tapailuvaiheessa oikeutettu vaatimaan häneltä yhtään mitään isompia elämänmuutoksia. Sen tiedän, että hän haluaisi kyllä vanhempien luota pois, mutta epävarma työllistyminen epäilyttää. Hän ei vielä tiedä pääseekö kouluunkaan. Todennäköisesti muuttaa jonnekin opiskelijakämppään jos pääsee kouluun. Jos ei pääse, niin alkaa etsimään laajemmalti töitä. Työn perässä sitten mahdollisuus muuttaa. Näin hän on sanonut, mutta tiedä sitten. Toki kuten tuossa yhdessä kommentissa sanottiin, niin työttömyys on passivoivaa. Jonkun pitäisi häntä potkia eteenpäin, mutta luulisi sen tulevan hänestä itsestään.
Tekisi niin mieli tavata sen äiti, niin voisin itse todeta onko miehen puheet lähellekään totuutta, mutta ei me vielä lähellekään siinä pisteessä olla miehen kanssa. Yleensä olen tullut hyvin juttuun äitien (kavereiden ja eksän) kanssa.
Enkä siis nyt tarkoituksella mitenkään vänkää vastaan teille, jotka sanoo että pitäisi lähteä. Tavallaan tiedän sen itsekin, että se olisi turvallisempi vaihtoehto. Kuitenkin päässä on ajatus että mitä jos kuitenkin tämä olisi se mainittu riskisijoitus. Pitää varmaan vakavasti jutella hänen kanssaan ja heittää nurkkaan kaikki nämä ajatukset, ettenkö voisi häneltä asioita vaatia vasta näin tapailuvaiheessa. Voinhan mä vaatia ainakin jos hän haluaa mitään vakavampaa mun kanssa. Tuntuu vaan niin kamalan pinnalliselta ja tyhmältä mahdollisesti jättää hänet vain näiden asumis/työllistymisasioiden takia. Kuitenkin ihan kunnon mies on muuten!
- ap
[/quote] asun porukoil 28v. intin jälkeen ois tehny mielimuuttaa 20v mut en halunnu elellä tiukilla koska ei ollut vakituista työ paikkaa. 23 v sain vakityön ja aloin hakemaan kaupungin kämppää Ja työttömät tutut sai asuntoja kaupungilta kun oli potkittu himasta pois, Sit 3 läheistä kuoli ja 26 sain burn outin liiallisen duunin takii ( työ vähensi ajatusta porukoil asumisen ahdistuksesta ja läheisten kuolemista) mielen terveys on aika heikoilla kun asuu tässä iässä porukoil. Ei voi avautua kenellekään koska sit oot epäkypsä rutisija. Onneks pääsen kohta omaan vuokra asuntoon . Koska olen tavannut naisen joka palautti minut maan pinnalle leijumasta tästä kuplasta johon olen ongelmieni kanssa joutunut.
[/quote]
Älä jauha paskaa ! Jokainen on vastuussa itsestään, eikä jää voivottelemaan kuinka oli paska lapsuus.
Minulla on kuollu Äiti,isä,sisko,veli.
Olen rakentanu kaiken tyhjästä enkä valita menneisyyttäni.
Nykyään minulla on vaimo,lapset ja velaton ok-talo,
T. Mies joka kasvoi lastenkodissa
[/quote] siehän palasit aika kauas menneisyyteen. Kiva että, sinulla/teillä on nyt asiat hyvin. Ex mieheni oli myös lastenkodinkasvatti ja tarttui pulloon 50 kohdilla...sitten sain mie tuntea ne patoumat. Nuorella alle 30 v on vielä elämä edessä..t.ex miehen jälkeen mielenterveys ongelmainen
Miten oikein tutustuit tuollaiseen mieheen? Itselläni ei tutustuminen olisi lähtenyt edes alkuun noilla perustiedoilla.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 13:17"]
Miten oikein tutustuit tuollaiseen mieheen? Itselläni ei tutustuminen olisi lähtenyt edes alkuun noilla perustiedoilla.
[/quote]Ehkä mies oli aluksi valehdellut tilanteensa tai ainakin "kaunistellut"?
Tuttavapiirissä sattunut parikin tuollaista tapausta joissa totuus on tullut ilmi vasta sitten kun ollaan jo suhteessa.
Parempi että vanhempiensa kuin vaimonsa luona :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko jutellut asiasta miehen kanssa? Miten hän suhtautuu asiaan?
Mainittakoon vielä, että tämä mies puhuu vanhemmistaan todella epäkunnioittavasti. Musta se on ikävää.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole koskaan asunut omillaan? Onko opiskellut pitkään? Vai oliko työttömänä pitkään? Tuo työttömyys huolestuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No me muut ei olla tavattu sitä miestä. Sinun täytyy pitää "kehityskeskustelu" ja sen jälkeen vastauksien mukaan päättää. Yleensä ihmiset yhdessä asuessaan puhuvat ikävämmin toisistaan, koska ei saa "hengähdystaukoja" . Tsemppiä :)
Mee kyrpis nukkumaan noi huurut pois. Huomenna on arki taas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole koskaan asunut omillaan. Opiskellut itsensä datanomiksi, nyt hakemassa opiskelemaan AMK tietotekniikkaa. Työttömänä ollut n. 5 vuotta.
- ap
Itselleni särähtää eniten korvaan tuo epäkunnioittava suhtautuminen vanhempiin, vaikka saakin asua näiden luona. Muualla maailmassa ei ole kovinkaan harvinaista, että kolmekymppiset lapset asuvat vanhempiensa luona - tosin minun tuntemani henkilöt käyvät kyllä töissä, vaikka asuvatkin vanhempiensa nurkissa.
Jos tapailemasi mies ei ole koskaan asunut omillaan, edes opiskeluaikana, sekin kuulostaa minusta huolestuttavalta.
Kehotan kuitenkin tarkkailemaan tilannetta ihan rauhassa. Jos tuntuu mahdottomalta, tietenkään sellaiseen suhteeseen ei tarvitse jäädä. Mutta jos hyviä asioita on enemmän kuin huonoja, kannattaa antaa suhteelle mahdollisuus. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä katsoisi yhtään! Tuttavalla tuollainen mies eikä todellakaan mitään töitä ole vuosikausiin etsinyt, mitään tuloja ei taida olla ja jos jostain jotain saa niin käy laivalla hakemasta Tallinnasta viinaa ym hauskaa. Pelaa tietokoneella päivät pitkät eikä osallistu kotitöihin millään lailla :-(
Pistää vihaksi mutten oikein tiedä miten voisi herätellä tätä tuttavaa miettimään omaa suhdettaan, ovat kuitenkin kihloissa.
Tuollainen peräkammarin poika suomalaisessa kulttuurissa ei yleensä ole aviomiesainesta (ehkei muuallakaan). Napanuora on katkaistava, jos aikoo elää aikuisen ihmisen vastuullista elämää.
Tooooodella hälyyttävää. Sanon ihan suoraan miten tuossa aivan varmasti käy: mies muuttaa äidin helmoista suoraan naisen helmoihin passattavaksi, kuten on tähänkin asti ollut. Eihän hän muusta tiedä! Ei ole koskaan oppinut ottamaan vastuuta itsestään ja elämästään. Juokse ap niinku olisit jo! Ihan totta, jos alat suhteeseen tollasen kanssa, n.viiden vuoden sisällä me av-mammat saadaan lukea täältä valitusta kuinka on kauheaa kun mies ei tee kotona mitään.
Huolestuttaisi kyllä, en voisi kuvitellakaan seurustelevani noin pitkään työttömänä olleen kanssa. Huolestuttaisi myös epäitsenäisyys ja tuo puhetapa vanhemmista. Pelkäisin että siitä tulee vaan riippakivi mun elämään. Juoksisin pois ja nopeasti!!
En kyllä muuttaisi suoraan yhteen. Muutin itse vaimoni kanssa yhteen 20-vuotiaina. Nyt 15 vuotta myöhemmin huomaan, että hän ei osaa/viitsi tehdä tietyjä kotihommia itse kun isä/mies on aina ne tehnyt. Ja ap:n tapauksessa asia on vielä vaikeampi.
Sitä minä tässä ehkä eniten pelkäänkin, että hän etsii musta jotain äidinkorviketta ja pelkään, että millon se ehdottaa muuttamista tänne. Minulle tuntuu niin käsittämättömältä, ettei esim. kaupungin vuokra-asuntoa ole edes hakenut. Itse muutin pois kotoa 17-vuotiaana, joten tässä on aika paljon eroa meidän tilanteessa (olen nyt 26).
Kun se ei ole mun kanssa, niin käy salilla tosi ahkerasti ja sitten pelailee tietokoneella ja katsoo jotain sarjoja. Vähän tulee teinipoika mieleen. Enkä mä halua aikuista teinipoikaa helmoihini passattavaksi.
Aika kovasti ihastunut olen kyllä, valitettavasti. Seksikin on ihan älyttömän hyvää. :( En haluaisi lähteä. Mutta tässä vaiheessa elämää etsin jo sitä tulevaa aviomiestä ja mahdollista lasten isää. Tuosta saisi kyllä kai hyvän aviomiehen ja lasten isän, mutta minusta yksin asuminen kertoo kyllä tietynlaisesta vastuunkannosta, jota ei kotona vanhempien kanssa asuessa opi.
- ap
Alue: Aihe vapaa
Mua ei niinkään huolestuttaisi se, että asuu jossain vanhempiensa kellariluukussa, mutta toi että on ollut pitkään työttömänä eikä aktiivisesti hae töitä ja vanhemmat maksaa elämisen...
Mitäs luulet mitä tapahtuu, kun hän muuttaa luoksesi?
Jos nyt kuitenkin haluat juuri tämän miehen pitää, ja hän ehdottaa luoksesi muuttamista, niin sano että se on loistoidea _sitten_ kun hänellä on töitä! Sanot että omillaan asuminen on kallista, ja sinun palkallasi ei kaksi elä. Vaadit häntä myös maksamaan puolet vuokrasta, ruuasta, oman osuutensa kaikesta.