Lue keskustelun säännöt.
Mitä perhe-elämää tällainen oikein on?
06.12.2020 |
Meillä on kaksi pientä lasta. Mies on jo jonkin aikaa viettänyt päivät niin että puuhailee omiaan. Käy lenkillä ja treenaamassa, autotallissa touhuaa yksin jotain, katsoo yksin telkkaria jne. Jopa niin että minä ja lapset syödään aina keittiössä ruokapöydän ääressä ja mies vain ottaa pöydästä ruoan ja menee lautasensa kanssa yksin olohuoneeseen telkkarin ääreen syömään. Jopa aamupala menee näin. On lasten kanssa vain kun vaadin, ei koskaan oma-aloitteisti. Istuu samaan ruokapöytään jos vaadin mutta silloin ei puhu meille mitään vaan näyttää kärsivältä.
Kun puhutaan ongelmista niin en saa mitään kunnon selitystä miksi tekee noin. Saan vain vaatimuksia että minun pitää muuttua, mutta en kunnolla että miten.
Onko tämä nyt sitten sitä tavallista pikkulapsiperhe-elämää? Minusta tämä on todella surullista että on tällaista, eroajatuksetkin välillä käy mielessä.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Kannattiko tehdä lapset pienellä ikäerolla? Tuollaista se nyt on vähän joka perheessä oikeasti. Mies varmaan tarkoitti, että muuttuisit vähemmän jäkättäväksi.
En minä jäkätä. Mies jäkättää enemmän mutta onneksi ei hänkään paljon. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskastaha0n se lasten hoitaminen on. En usko sekuntiakaan, että joku aidosti nauttisi loputtomasta metelistä ja sählingistä. Ja siitä, että samoja asioita joutuu hokemaan koko ajan, kun ne eivät vain mene jakeluun. Joka paikkaan niiden pitää koskea ja kaikki tulee vahingossa rikottua. Pienellä keskittymiskyky on niin huono, että käytännössä mistään ei tule mitään. Kaikki tekeminen pienten kanssa on stressaavaa ja ahdistavaa, koska se on jatkuvaa nalkuttamista. Miettikää vaikka askartelua. "Älä laita kynää suuhun, älä laita kynää suuhun, älä laita kynää suuhun, älä laita kynää suuhun, älä laita kynää suuhun..." Siis tuollaistahan se on.
Näitähän ei saa ääneen sanoa. Mutta olisi jo korkea aika, että vanhemmuuden ikävistäkin puolista saisi avata suunsa ilman tuomitsemista. Ymmärrän siis ap:n miestä tavallaan, mutta ei myöskään ole oikein jättää ap:ta yksin aina. Perhe-elämä pienten kanssa on mitä on, mutta mies ei saa siitä paeta, kun on kerran siihen vapaaehtoisesti aikanaan ryhtynytkin. Se helpottaa ajan kanssa.
Mies valittaa usein metelistä. Ja siitä että en ole kasvattanut lapsia olemaan hiljaa. Ja että en ole itse hiljaa. Ap
Tuollaistahan se on, mitäs läksit. Ehkä miehesi on tuntenut tulleensa syrjäytetyksi jo alusta alkaen kun lapsiin ja kotiin liittyvät asiat on käsitelty sinun kauttasi. Nyt kun hän ei enää anna omaa panostaan, huomaat hänen arvonsa. Ei se kurahoususamba niin ihanaa ole, että sitä sen itsensä vuoksi jaksaa vuodesta toiseen.
Lähde. Näin ne lapset oppivat mikä miehen rooli on. Tytöt hyväksyvät tällaisten käytöksen tulevilta kumppanisikaan ja pojista tulee isiensä kaltaisia luusereita. Jos mies ei suostu painostamana suhteeseen niin sitten on vaan paras lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaistahan se on, mitäs läksit. Ehkä miehesi on tuntenut tulleensa syrjäytetyksi jo alusta alkaen kun lapsiin ja kotiin liittyvät asiat on käsitelty sinun kauttasi. Nyt kun hän ei enää anna omaa panostaan, huomaat hänen arvonsa. Ei se kurahoususamba niin ihanaa ole, että sitä sen itsensä vuoksi jaksaa vuodesta toiseen.
Mitä se syrjäyttäminen oikein tarkoittaa? Pikkulasten ja vauvojen kanssa on koko ajan jotain mitä pitää tehdä. Minä olen vain ryhtynyt tekemään ja hoitamaan, en sen kummempaa. Mies oikein ei kovin aktiivisesti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jos eroat, niin tajuutko, ettei elämä tuosta helpotu?
Eron jälkeen tulet riitelemään, kun lapset eivät tykkää olla isän luona, kun isä ei tee heidän kanssaan mitään.
Sitten isä perustaa uuden perheen, ja tulee vielä lisäkuvioita mukanaa. Jne.
Nyt sinulla on yksi ongelma. Eron jälkeen sinulla on kymmenen muuta ongelmaa.
Tästä ei vain puhuta.
Terv. Eronnut
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos eroat, niin tajuutko, ettei elämä tuosta helpotu?
Eron jälkeen tulet riitelemään, kun lapset eivät tykkää olla isän luona, kun isä ei tee heidän kanssaan mitään.
Sitten isä perustaa uuden perheen, ja tulee vielä lisäkuvioita mukanaa. Jne.Nyt sinulla on yksi ongelma. Eron jälkeen sinulla on kymmenen muuta ongelmaa.
Tästä ei vain puhuta.
Terv. Eronnut
Kyllä minä tämän ymmärrän. Nykytilanne on huono mutta muut vaihtoehdotkin on huonoja. Olenko nyt sitten tuomityu pask*an elämään tein mitä tahansa? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos eroat, niin tajuutko, ettei elämä tuosta helpotu?
Eron jälkeen tulet riitelemään, kun lapset eivät tykkää olla isän luona, kun isä ei tee heidän kanssaan mitään.
Sitten isä perustaa uuden perheen, ja tulee vielä lisäkuvioita mukanaa. Jne.Nyt sinulla on yksi ongelma. Eron jälkeen sinulla on kymmenen muuta ongelmaa.
Tästä ei vain puhuta.
Terv. Eronnut
Kyllä minä tämän ymmärrän. Nykytilanne on huono mutta muut vaihtoehdotkin on huonoja. Olenko nyt sitten tuomityu pask*an elämään tein mitä tahansa? Ap
Entä se pariterapia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos eroat, niin tajuutko, ettei elämä tuosta helpotu?
Eron jälkeen tulet riitelemään, kun lapset eivät tykkää olla isän luona, kun isä ei tee heidän kanssaan mitään.
Sitten isä perustaa uuden perheen, ja tulee vielä lisäkuvioita mukanaa. Jne.Nyt sinulla on yksi ongelma. Eron jälkeen sinulla on kymmenen muuta ongelmaa.
Tästä ei vain puhuta.
Terv. Eronnut
Kyllä minä tämän ymmärrän. Nykytilanne on huono mutta muut vaihtoehdotkin on huonoja. Olenko nyt sitten tuomityu pask*an elämään tein mitä tahansa? Ap
Kakku on vain siihen saakka kun lapset lähtevät kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos eroat, niin tajuutko, ettei elämä tuosta helpotu?
Eron jälkeen tulet riitelemään, kun lapset eivät tykkää olla isän luona, kun isä ei tee heidän kanssaan mitään.
Sitten isä perustaa uuden perheen, ja tulee vielä lisäkuvioita mukanaa. Jne.Nyt sinulla on yksi ongelma. Eron jälkeen sinulla on kymmenen muuta ongelmaa.
Tästä ei vain puhuta.
Terv. Eronnut
Kyllä minä tämän ymmärrän. Nykytilanne on huono mutta muut vaihtoehdotkin on huonoja. Olenko nyt sitten tuomityu pask*an elämään tein mitä tahansa? Ap
Entä se pariterapia?
Kyllä lähtisin ja olen miestä pyytänytkin mutta mies kieltäytyy. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos eroat, niin tajuutko, ettei elämä tuosta helpotu?
Eron jälkeen tulet riitelemään, kun lapset eivät tykkää olla isän luona, kun isä ei tee heidän kanssaan mitään.
Sitten isä perustaa uuden perheen, ja tulee vielä lisäkuvioita mukanaa. Jne.Nyt sinulla on yksi ongelma. Eron jälkeen sinulla on kymmenen muuta ongelmaa.
Tästä ei vain puhuta.
Terv. Eronnut
Kyllä minä tämän ymmärrän. Nykytilanne on huono mutta muut vaihtoehdotkin on huonoja. Olenko nyt sitten tuomityu pask*an elämään tein mitä tahansa? Ap
Kyllä se näin taitaa olla. Lapset pilaavat elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Enbusken haastattelusta: "Lasten kanssa hengailu on ollut sellaista, että lähtisipä ne jo, en jaksa tätä meteliä, minulla on mun omat jutut."
Luultavasti miehesi, kuten lähes kaikki miehet, ajattelee samalla tavoin.
m38
Niinpä. Ennen vanhaan naiset ymmärsivät tämän, ja siksi avioliitot jatkuivat. Kumpikin hoiti mukisematta oman roolinsa.
Ai nyrkin ja hellan välissä?
Mitä sä oikein yleistät?
Sillonkin oli monenlaisia perheitä ja moni nainen uhriutui ja moni mies uhtiutui noihin kummiin rooleihin.
Nykyään kaikki tekee kaikkea. Ja miten perheelle on parasta, niin olisi hyvä toimia.
Aapeen mies on hukassa itsensä kanssa. Millaisesta perheestä tulee. Ja millaiset on roolimallit? Ei ole muuta, jos ei uskalla yrittää.
Mies pelkää, ettei onnistu.
Keskustelun paikka. Kasvun paikka teille molemmille aapee.
Siedätkö aapee miehesi epätäydellisyyttä, jos hän alkaa yrittää? Vaatii kenties neuvoja. Veikkaan.
Iivari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskastahan se lasten hoitaminen on. En usko sekuntiakaan, että joku aidosti nauttisi loputtomasta metelistä ja sählingistä. Ja siitä, että samoja asioita joutuu hokemaan koko ajan, kun ne eivät vain mene jakeluun. Joka paikkaan niiden pitää koskea ja kaikki tulee vahingossa rikottua. Pienellä keskittymiskyky on niin huono, että käytännössä mistään ei tule mitään. Kaikki tekeminen pienten kanssa on stressaavaa ja ahdistavaa, koska se on jatkuvaa nalkuttamista. Miettikää vaikka askartelua. "Älä laita kynää suuhun, älä laita kynää suuhun, älä laita kynää suuhun, älä laita kynää suuhun, älä laita kynää suuhun..." Siis tuollaistahan se on.
Näitähän ei saa ääneen sanoa. Mutta olisi jo korkea aika, että vanhemmuuden ikävistäkin puolista saisi avata suunsa ilman tuomitsemista. Ymmärrän siis ap:n miestä tavallaan, mutta ei myöskään ole oikein jättää ap:ta yksin aina. Perhe-elämä pienten kanssa on mitä on, mutta mies ei saa siitä paeta, kun on kerran siihen vapaaehtoisesti aikanaan ryhtynytkin. Se helpottaa ajan kanssa.
Näin juuri. Sanoin eksälle, että voin harkita lasten hankkimista vain kahdessa tilanteessa:
1) eksä hoitaa lapset 100% vuorokaudet ympäri vähintään siihen asti kunnes ovat kouluiässä.
2) kerätään rahaa niin paljon että on varaa palkata kokoaikainen lastenhoitaja.
Sillä varmaa on, että minä en tuohon ruljanssiin lähde. Ero tuli, toivottavasti eksä on löytänyt höynäytettävän miehen.
Reilua sinulta, että annoit esälle vapautensa olemalla rehellinen.
Epäreilua leimata perhettä haluavat miehet "höynäytettäviksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos eroat, niin tajuutko, ettei elämä tuosta helpotu?
Eron jälkeen tulet riitelemään, kun lapset eivät tykkää olla isän luona, kun isä ei tee heidän kanssaan mitään.
Sitten isä perustaa uuden perheen, ja tulee vielä lisäkuvioita mukanaa. Jne.Nyt sinulla on yksi ongelma. Eron jälkeen sinulla on kymmenen muuta ongelmaa.
Tästä ei vain puhuta.
Terv. Eronnut
Kyllä minä tämän ymmärrän. Nykytilanne on huono mutta muut vaihtoehdotkin on huonoja. Olenko nyt sitten tuomityu pask*an elämään tein mitä tahansa? Ap
Entä se pariterapia?
Kyllä lähtisin ja olen miestä pyytänytkin mutta mies kieltäytyy. Ap
Saisitko hänet neuvottelemaan, mitä teette jatkossa toisin. Molemmat saavat esittää yhden pyynnön toiselle, tyyliin ”istu yhden kerran päivässä samaan ruokapöytään” ja ”huomata lapselle, ett’ madaltaa volyymiä”. Kun se toimii, niin sitten seuraava pyyntö. Ja muutoin annatte toistenne toimia kuten haluatte.
Siis mitä mä täällä luen??? Että tollasta shaissea pitäis vaan hiljaa katella?? Voi hyvä luoja, av 0/10. Eroa. Ihan oikeasti. Siitä sun elämä alkaa. Pesetkö vielä tuon ällötyksen pyykit? Sun työmäärä vähenee huomattavasti kun ei ole sen vaatteita ja tiskejä pestävänä. Eikä kotona tollasta vapaamatkustaja-jurottajaa pilaamassa ilmapiiriä. Ihan sama mitä se tienaa, kukaan tervejärkinen ei kattele tollasta mistään hinnasta!
Ja lisää hyviä neuvoja: ala tekemään miehelle jotain käytössääntöjä niinku jollekin uhmaikäiselle. Pakota terapiaan jne. Nyt valoja päälle: sun miehes ei muutu vaikka opettaisit sen pieremään hoosiannan sävelellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Enbusken haastattelusta: "Lasten kanssa hengailu on ollut sellaista, että lähtisipä ne jo, en jaksa tätä meteliä, minulla on mun omat jutut."
Luultavasti miehesi, kuten lähes kaikki miehet, ajattelee samalla tavoin.
m38
Niinpä. Ennen vanhaan naiset ymmärsivät tämän, ja siksi avioliitot jatkuivat. Kumpikin hoiti mukisematta oman roolinsa.
Ne olikin ihan pskoja avioliittoja. Sellaisessa kasvanut ei halua samaa itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Enbusken haastattelusta: "Lasten kanssa hengailu on ollut sellaista, että lähtisipä ne jo, en jaksa tätä meteliä, minulla on mun omat jutut."
Luultavasti miehesi, kuten lähes kaikki miehet, ajattelee samalla tavoin.
m38
Niinpä. Ennen vanhaan naiset ymmärsivät tämän, ja siksi avioliitot jatkuivat. Kumpikin hoiti mukisematta oman roolinsa.
Ne olikin ihan pskoja avioliittoja. Sellaisessa kasvanut ei halua samaa itselleen.
Miten niin olivat paskoja? Jokaisella on oma rooli ja oma tontti, jonka hoitaa. Mikä siitä tekee paskaa, jos molemmille tuo rooli sopii?
Vierailija kirjoitti:
Jos ette pariterapiaan suostu, niinntiesä, ettö sinun loppuelämäsi tulee olemaan tuollaista.
Jos eroat, niin eimkukaan muukaan mies ole kovin innolla perhe-elämään menossa. Hän ulkoistaa itsensä sinusta ja lapsista samalla tavalla.
Eli ero ei ole ratkaisu tähän ongelmaan.Hyväksy se.
Taidat olla ap miehen kaltainen, joka yrittää paeta vastuutaan, ettei eron jälkeen tarvitsisi hoitaa omaa osuutta lapsista.
Kannustat, "ettei kannata erota" ---> ap joutuu hoitamaan jatkossakin lapset (= käytännössä YH). Tosin lapsien lisäksi tässä tapauksessa tulee ylimääräinen lapsi, se täysin huollettava mies.
Taitaisi olla helpompi erota, jos mies ei kanna vastuuta, lapsista ja muusta ja työtaakka jää täysin yhdelle (ap).
Kuoritko ap miehen perunatkin?
T. Minä kuorin, vielä 15v sitten, kunnes potkaisi pas_kan pihalle.
Täällä sama tilanne, mutta sukupuolet toistepäit.
Muija yrittää vapaamatkustaa koko pikkulapsiajan.
Valitettavasti osaa ei kiinnosta enää kun todellisuus iskee, jotenkin kuvitellaan aina että " meillä ei oo niinku muilla".
Otin itse eron, ja viikko / viikko systeemi. Siinä ei enää jää vapaamatkustukselle saumaa.