Lue keskustelun säännöt.
Mitä perhe-elämää tällainen oikein on?
06.12.2020 |
Meillä on kaksi pientä lasta. Mies on jo jonkin aikaa viettänyt päivät niin että puuhailee omiaan. Käy lenkillä ja treenaamassa, autotallissa touhuaa yksin jotain, katsoo yksin telkkaria jne. Jopa niin että minä ja lapset syödään aina keittiössä ruokapöydän ääressä ja mies vain ottaa pöydästä ruoan ja menee lautasensa kanssa yksin olohuoneeseen telkkarin ääreen syömään. Jopa aamupala menee näin. On lasten kanssa vain kun vaadin, ei koskaan oma-aloitteisti. Istuu samaan ruokapöytään jos vaadin mutta silloin ei puhu meille mitään vaan näyttää kärsivältä.
Kun puhutaan ongelmista niin en saa mitään kunnon selitystä miksi tekee noin. Saan vain vaatimuksia että minun pitää muuttua, mutta en kunnolla että miten.
Onko tämä nyt sitten sitä tavallista pikkulapsiperhe-elämää? Minusta tämä on todella surullista että on tällaista, eroajatuksetkin välillä käy mielessä.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että olet ominut lapset ja mies ei voi olla heidän seurassaan oma itsensä kun olet paikalla. Kaikki mitä mies tekee lasten kanssa on väärin tehty. Kyllästyi arvosteluun ja pysyy mieluummin poissa kuin kuuntelee jatkuvaa vähättelyä.
Jos mies kuitenkin viettää mielellään lastensa kanssa aikaa kun olet poissa, asia on selvä.
Mies ei koskaan oma-alotteisesti ole lasten kanssa, ei siis koskaan ehdota minulle että voisin mennä jonnekin. Jos vaatimalla vaadin että on lasten kanssa jotta minä pääsen käymään jossain niin on pakotettuna sen hetken mutta usein silloinkin sanoo että käy äkkiä sitten. Ap
No mies ei vain yksinkertaisesti jaksa sitä lasten jatkuvaa kitinää ja sitä, että he eivät voi olla hetkeäkään ilman aikuisen huomiota. Jos jaksat tuota pikkulapsivaiheen ohi, mies taas palautuu normaaliksi.
En tiedä palaudunko minä tästä enää sillä katkeruus ja pettymys syö minua joka päivä sisältäpäin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan outo ukko. Suunnitteleeko perheen jättämistä vai mitä ihmettä? Lapsuudesta muistin kyllä itsekin sellaista, että perjantai-iltana esim. äiti halusi meidän syövän hampurilaisateriat kokiksella kun joskus on kiva "herkutella" ja isä tuhahti tälle kommentille olohuoneesta. Tuli myös usein olo, että muu perhe on sille taakka ja halveksuu äitiä. Itse olen täysin allerginen kodinhengetär-meiningille ja minkäänlaiselle naisiin kohdistuvalle päänaukomiselle.
Kuulostaa aivan minun mieslapsi-isältäni joka ulkoisti kaiken perheenhoidon äidilleni ja jolla ei koskaan ollut rahaa, koska käytti ne omiin harrastuksiinsa. Kaiken lisäksi hän lähti melkein joka viikonloppu mökille harrastelemaan koska kertomansa mukaan ei viihdy kaupungissa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tässäkin nyt haukutaan vain miestä, niin kysynkin sinulta ap, että millainen mies oli ENNEN lapsia? Jos oli samanlainen vätys, voit syyttää vain itseäsi. Ei kaikki ihmiset muutu kuin taikaiskusta eriksi ihmiseksi, vaikka lapsia pukataan maailmaan.
Ei hän ole varsinaisesti vätys. Eikä ollut ennen lapsiakaan. On aina tehnyt puolet kotitöistä, käy päivittäin lenkillä, treenaa, käy töissä jne. Ei sohvaperuna millään tavalla. Mutta hän ei tunnu haluavan osallistua perheeseensä. Ap
Ap. Sinulla on hyvä mies. Vaadit häneltä liikaa.
Kukaan ei ole täydellinen. Jos lähdet sutta pakoon, tulee karhu vastaan.
Täysin luonnollista. Miehen luonteeseen kuuluu levittää siementä ja naisten luonteeseen kuuluu huolehtia jälkikasvusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tässäkin nyt haukutaan vain miestä, niin kysynkin sinulta ap, että millainen mies oli ENNEN lapsia? Jos oli samanlainen vätys, voit syyttää vain itseäsi. Ei kaikki ihmiset muutu kuin taikaiskusta eriksi ihmiseksi, vaikka lapsia pukataan maailmaan.
Ei hän ole varsinaisesti vätys. Eikä ollut ennen lapsiakaan. On aina tehnyt puolet kotitöistä, käy päivittäin lenkillä, treenaa, käy töissä jne. Ei sohvaperuna millään tavalla. Mutta hän ei tunnu haluavan osallistua perheeseensä. Ap
Ap. Sinulla on hyvä mies. Vaadit häneltä liikaa.
Kukaan ei ole täydellinen. Jos lähdet sutta pakoon, tulee karhu vastaan.
Vaadin osallistumaan perheeseen jonka halusi perustaa. Ei kai se nyt liikaa ole vaadittu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tässäkin nyt haukutaan vain miestä, niin kysynkin sinulta ap, että millainen mies oli ENNEN lapsia? Jos oli samanlainen vätys, voit syyttää vain itseäsi. Ei kaikki ihmiset muutu kuin taikaiskusta eriksi ihmiseksi, vaikka lapsia pukataan maailmaan.
Ei hän ole varsinaisesti vätys. Eikä ollut ennen lapsiakaan. On aina tehnyt puolet kotitöistä, käy päivittäin lenkillä, treenaa, käy töissä jne. Ei sohvaperuna millään tavalla. Mutta hän ei tunnu haluavan osallistua perheeseensä. Ap
Ap. Sinulla on hyvä mies. Vaadit häneltä liikaa.
Kukaan ei ole täydellinen. Jos lähdet sutta pakoon, tulee karhu vastaan.
Vaadin osallistumaan perheeseen jonka halusi perustaa. Ei kai se nyt liikaa ole vaadittu. Ap
Kyllä se on. Koska vaatimukset tappavat rakkauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Enbusken haastattelusta: "Lasten kanssa hengailu on ollut sellaista, että lähtisipä ne jo, en jaksa tätä meteliä, minulla on mun omat jutut."
Luultavasti miehesi, kuten lähes kaikki miehet, ajattelee samalla tavoin.
m38
Niinpä. Ennen vanhaan naiset ymmärsivät tämän, ja siksi avioliitot jatkuivat. Kumpikin hoiti mukisematta oman roolinsa.
"Ennen vanhaan" useat avioliitot kestivät ainoastaan koska naisella ei ollut taloudellisesti mahdollisuutta häipyä.
Tavallaan ymmärrän ap:n miestä, mutta en hyväksy hänen tapaansa vetäytyä. Se ei ole oikein lapsia ja toista vanhempaa kohraan.
Onhan tämä perhe-elämä syvältä. Jatkuvaa mekastusta, joku haluaa koko ajan jotakin, kinastelua, itkua ja aina jotain murhetta, jatkuvaa muistuttelua käytöstavoista, omien jälkien siivoamisesta, läksyistä, kauniista puheesta jne. Itseäni ahdistaa, että koko ajan joku on iholla tai siinä lähellä kiinni. Juuri mietittiin miehen kanssa, että onhan tämä nyt melko tylsää, kun lasten saatua pitää parikymmentä vuotta odottaa, että saadaan taas rauhassa maata koko päivä sängyssä sekssin merkeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, mies on todella itsekäs ja empatiakyky nolla. Jos joku asia yhteisessä perheessä on raskasta, ei empatiakykyinen ihminen jätä sitä rakastamansa kumppanin yksin hoidettavaksi, vaan ottaa osan taakasta itselleen.
Ap ei mahda miehen vastuunpaolle oikeastaan mitään. Jos selkeä muutos on tapahduttava tänään tai huomenna tulee ero ei auta, ota ap lapset ja lähde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tässäkin nyt haukutaan vain miestä, niin kysynkin sinulta ap, että millainen mies oli ENNEN lapsia? Jos oli samanlainen vätys, voit syyttää vain itseäsi. Ei kaikki ihmiset muutu kuin taikaiskusta eriksi ihmiseksi, vaikka lapsia pukataan maailmaan.
Ei hän ole varsinaisesti vätys. Eikä ollut ennen lapsiakaan. On aina tehnyt puolet kotitöistä, käy päivittäin lenkillä, treenaa, käy töissä jne. Ei sohvaperuna millään tavalla. Mutta hän ei tunnu haluavan osallistua perheeseensä. Ap
Ap. Sinulla on hyvä mies. Vaadit häneltä liikaa.
Kukaan ei ole täydellinen. Jos lähdet sutta pakoon, tulee karhu vastaan.
Vaadin osallistumaan perheeseen jonka halusi perustaa. Ei kai se nyt liikaa ole vaadittu. Ap
Kyllä se on. Koska vaatimukset tappavat rakkauden.
Eli sinunko mielestä pitäisi hyväksyä mitä tahansa toiselta ettei vain vaatisi mitään?
Kyllä toisen osallistumattomuuskin tappaa rakkauden.
Ap
No mies ei vain yksinkertaisesti jaksa sitä lasten jatkuvaa kitinää ja sitä, että he eivät voi olla hetkeäkään ilman aikuisen huomiota. Jos jaksat tuota pikkulapsivaiheen ohi, mies taas palautuu normaaliksi.