Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä työelämän sosiaalisia sääntöjä, muita hiljaisia introverttejä?
05.12.2020 |
En kerta kaikkiaan tajua. Onko tosiaan niin, että sosiaalisesti taitavat huuliveikot vievät aina pidemmän korren työn laadusta viis veisaamatta?
Juu, olen se hiljainen, varautunut introvertti, joka ei pidä meteliä itsestään. Teen kuitenkin työni hyvin ja tunnollisesti. En ole juuri koskaan sairauslomalla, enkä valita töistä tai mitenkään muutenkaan heittäydy hankalaksi. 'Huono' puoleni näyttää tosiaan olevan se hiljaisuus ja introverttiys, niin ihmiset ei ehkä saa minuun kontaktia niin helposti. Olen varautuneisuudesta huolimatta aina kaikille kohtelias ja ystävällinen.
Olen ollut nykyisessä työssäni pitkähköllä määräaikaissopimuksella, joka on päättymässä pian. Samaan aikaan kanssani aloitti toinen työntekijä, joka on monessa asiassa miltei täysi vastakohta minusta. Olemme hirveän erilaisia luonteiltamme - siinä missä minä olen hiljainen ja varautunut, hän on hyvin valovoimainen, karismaattinen ja itsevarma persoona ja tykkää myös kovasti olla äänessä ja esillä. Hän kuitenkin tekee työssään paljon virheitä, joita minä jatkuvasti korjailen. Lisäksi hän nakittaa omia tehtäviään minulle tehtäväksi. Hän on usein sairauslomalla ja juuri ennen viikonloppua tai pidempää lomaa siinä missä minä en ole ollut kertaakaan. Asia, joka minua on loukannut on, että hän on väittänyt tehneensä jotain, jonka minä olen oikeasti tehnyt, tai on kertonut työyhteisölle jostain erikoisesta asiakastapahtumasta niin kuin se olisi tapahtunut hänelle, vaikka todellisuudessa se on tapahtunut minulle. Mutta hän heittää hyvää vitsiä kahvihuoneessa ja saa ihmiset nauramaan, niin hän on kaikkien suosikki.
Määräaikaisuudet loppuvat ja vain toiselle meistä tarjotaan jatkoa, ja arvatkaa kumpi se on. Annan vihjeen, että se en ole minä.
Olen ollut ahdistunut viime viikot ja miettinyt, miksi minulla on tällainen luonne ja mitä olisin voinut tehdä toisin. Ei ole ensimmäinen kerta, että työpaikka menee sivu suun, koska en luonteeltani riitä, vaikka osaamisessa ei olisi vikaa. Minkä takia se menee niin, että työn laadulla ja osaamisella ja tunnollisuudella on kuitenkin loppupeleissä vähemmän merkitystä kuin sosiaalisilla taidoilla? Pitkin elämää tuntunut siltä, että hiljaisuudesta ja introverttiydestä vain rangaistaan, vaikka kuinka yrittäisin paikata sosiaalisia puutteitani tunnollisuudella ja työn tekemisellä mahdollisimman hyvin.
T. Paha mieli
Kommentit (115)
Olen oppinut että pitää vain oikeissa kohdissa uskaltaa avata suunsa eli ilmaista esimiehille että on halukas jatkamaan/ etenemään. Ja olemaan ylpeä omista saavutuksistaan ja pitämään niistä kiinni eli ottamaan ne omiin nimiinsä. Missään nimessä ei saa jäädä märehtimään ja pohtimaan että minulle käy aina näin ja olen tuomittu epäonnistumaan. Eikä kannata turhaan vertailla itseään muihin. Jos joku yrittää viedä saavutuksia, väliin vain toteamaan että minähän tuon tein, vaikka se pilaisi tunnelmaa.
Nykyistä työtäsi et ehkä voi enää pelastaa, mutta jos olet tosiaan tehnyt toisen hommia, työtoveriksi puutteet tulevat jatkossa esiin kun et ole enää auttamassa. Tulevaisuudessa ota työntekoon mukaan tervettä itsekkyyttä. Ei pidä tehdä hiljaa muiden töitä vaan pitää kiinni myös omista rajoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen todella puhelias introvertti mutta en silti ymmärrä sosiaalisia pelejä. Valitettavasti usein ihmiset haluaa työskennellä sellaisen kanssa, joka kanssa on mukava työskennellä, jäljestä viis. Itse taas työskentelen mielellään ihmisten kanssa, jotka tekevät työnsä huolella, oli seurallinen tai ei.
Niin, kannattaa myös muistaa, että kaikki haluamme viihtyä töissä, ammattitaidon lisäksi kannattaa tulla toimeen ihmisten kanssa.
Sulle kävi huono tuuri, kun vertailukohdaksi sattui tällä kertaa kaikkien kaveri "hyvä tyyppi".
Mutta ilmeisesti olet kuitenkin ollut aikaisemmin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, että olet tullut valituksi määräaikaiseen työhön ja joku muu on todennäköisesti jäänyt ilman paikkaa. Eli toivoa on, että jatkossakin töitä löytyy.
Samaistun paljon. Itse olen nyt työtön, ja tulevaisuudessa pyrin työskentelemään itsenäisesti. Jos vaan mahdollista niin sellaisen työpaikan hankin. Olen mielummin vaikka työtön, jos pärjään taloudellisesti. Paha mieli on itsellä vähän helpottanut kun en edes yritä pyrkiä siihen kilpailuun mukaan.
Oisko ihan mahdoton idea jutella pomon kanssa ennen lähtöä kahdestaan että voisko hän suositella yms, ja kertoa vähän miksei nyt tullut jatkoa sinulle? Että olettehan tietoisia että minä tein välillä noita hommia mitä tämä toinen väitti tehneensä? Se jää vaivaamaan jos ei sano mitään mutta kieltämättä vaikea tilanne, kun ei se muuta varmaan mitään. Mutta ainakin itselle jäisi parempi olo. Toisaalta kohtahan he ovat pulassa tämän suupaltin kanssa jos se jatkaa samalla linjalla :D Älä vaan sitten auta yhtään jos ei ole enää työsuhdetta voimassa! Jos soittelevat apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, kannattaa myös muistaa, että kaikki haluamme viihtyä töissä, ammattitaidon lisäksi kannattaa tulla toimeen ihmisten kanssa.
Tulen kaikkien kanssa toimeen, kuten sanoin, olen ystävällinen ja kohtelias kaikille. En vain ole mitenkään erityisen suupaltti ja karismaattinen vitsiniekka kahvihuoneessa.
Mulla on juuri vastaava työkaveri josta pomo kysyi mielipidettäni, jatkoon vai ei. En voinut suositella niin flegmaattista yksilöä. Tekee kyllä työnsä mutta ei huolellisesti ja on todella passiiviinen. Ei mitään pelisilmää vaan jättää tervehtimättä isoa pomoakin ihan pokkana kun keskittyy johonkin omaan ns. tekemiseen yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit yrittää kertoa pomolle, että haluaisit jatkaa ja korostaa omaa itsenäisen tekijän rooliasi. Toisaalta jos vain toinen jatkaa, ehkä toinen joutuu alkaa tehdä enemmän töitä itse? Vai arveletko, että muut auttavat häntä silti?
Tilanne on hyvin tuttu. Kokeneena työntekijänä pomokin vaikuttaa usein olevan valovoimaisen ja sosiaalisen puolella. Työn tekijällä ei aina ole väliä, kunhan työyhteisö saa kehua suosittua tai jossain tietyssä asemassa olevaa muiden edessä. Täysin järjetöntä mielestäni. Pomo itsekin saattaa olla muiden töitä ominut ja kunnian keruulla meritoitunut henkilö.
Yhdessä työhaastattelussa yritin antaa kuvaa, että työyhteisö tukee minua, kuten nuo persoonat yleensä arjessa tekevät. Sen sijaan, että olisin korostanut ahkeran työnteon olevan vahvuuteni. En tiedä, väittävätkö suosiohakuiset haastattelussa päinvastaista, mahdollisesti. Yritinpä kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on juuri vastaava työkaveri josta pomo kysyi mielipidettäni, jatkoon vai ei. En voinut suositella niin flegmaattista yksilöä. Tekee kyllä työnsä mutta ei huolellisesti ja on todella passiiviinen. Ei mitään pelisilmää vaan jättää tervehtimättä isoa pomoakin ihan pokkana kun keskittyy johonkin omaan ns. tekemiseen yms.
Ap sanoi olevansa tunnollinen työntekijä ja ystävällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kyllä kiinnostaisi kuulla tämä toinen näkökulma asiaan. Itse paljon rekrytoivana näen näissä tilanteissa yleensä myös toisen totuuden.
Vierailija kirjoitti:
Voit yrittää kertoa pomolle, että haluaisit jatkaa ja korostaa omaa itsenäisen tekijän rooliasi. Toisaalta jos vain toinen jatkaa, ehkä toinen joutuu alkaa tehdä enemmän töitä itse? Vai arveletko, että muut auttavat häntä silti?
Tilanne on hyvin tuttu. Kokeneena työntekijänä pomokin vaikuttaa usein olevan valovoimaisen ja sosiaalisen puolella. Työn tekijällä ei aina ole väliä, kunhan työyhteisö saa kehua suosittua tai jossain tietyssä asemassa olevaa muiden edessä. Täysin järjetöntä mielestäni. Pomo itsekin saattaa olla muiden töitä ominut ja kunnian keruulla meritoitunut henkilö.
Yhdessä työhaastattelussa yritin antaa kuvaa, että työyhteisö tukee minua, kuten nuo persoonat yleensä arjessa tekevät. Sen sijaan, että olisin korostanut ahkeran työnteon olevan vahvuuteni. En tiedä, väittävätkö suosiohakuiset haastattelussa päinvastaista, mahdollisesti. Yritinpä kuitenkin.
Niinpä. Täysin järjetöntä koko tämä teatteri. Feikkauksella ja epärehellisyydellä voi pötkiä yllättävän pitkälle ja tunnolliset jää jalkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kyllä kiinnostaisi kuulla tämä toinen näkökulma asiaan. Itse paljon rekrytoivana näen näissä tilanteissa yleensä myös toisen totuuden.
No kerro mitä olet nähnyt?
Vierailija kirjoitti:
Minua kyllä kiinnostaisi kuulla tämä toinen näkökulma asiaan. Itse paljon rekrytoivana näen näissä tilanteissa yleensä myös toisen totuuden.
Haluaisitko avata vähän tätä toista totuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introvertti täälläkin, tosin olen suhteellisen puhelias töissä kyllä. En silti pidä mitään meteliä työstäni, vaikka olen huomannut olevani useimmiten tehokkaampi ja tarkempi kuin muut. Tilanne on johtanut siihen että muut (ne joiden kämmejä usein paikkailen) saavat kaikki kehut ja selkääntaputtelut, minä en oikeastaan koskaan. "Hiukan" on alkanut nyppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on juuri vastaava työkaveri josta pomo kysyi mielipidettäni, jatkoon vai ei. En voinut suositella niin flegmaattista yksilöä. Tekee kyllä työnsä mutta ei huolellisesti ja on todella passiiviinen. Ei mitään pelisilmää vaan jättää tervehtimättä isoa pomoakin ihan pokkana kun keskittyy johonkin omaan ns. tekemiseen yms.
Ap sanoi olevansa tunnollinen työntekijä ja ystävällinen.
Hän ei välttämättä itse tiedosta virheitään kuitenkaan. En usko että tuo minunkaan työkaverini tarkoituksellisesti on noin kuutamolla vaan luulee olevansa ihan hyvä tyyppi. Eikä edes huomaa menetettyjä tilaisuuksia kun sitä pelisilmää juuri ei ole.
Nykyään paras työntekijä on se, joka osaa puhua parhaiten töiden tekemisestä - tai jostain muusta.
Sillä ei ole merkitystä kuinka hyvin osaa tehdä töitä.
Tuo on aika hassua kun miettii millaisia lausuntoja työnantajapuoli on antanut tämän vuoden aikana suomalaisista työntekijöistä. "Eivät osaa mitään, eivätkä viitsi tehdä töitä." Marjanpoimijatkin pitää saada ulkomailta kun suomalaiset "eivät osaa".
En ymmärrä tuota valitusta. Eiväthän he edes halua niitä työntekijöitä, jotka osaisivat tehdä töitä, ja vielä tekisivät työnsä kunnolla ja tunnollisesti.
Vika ei ole sinussa vaan työelämä on mädättynyt. Näen omassa työssäni, että aiemmilla vuosikymmenillä on vielä ollut osaavia työntekijöitä. Ovat lähteneet lamoissa ja jäljelle ovat jääneet sosiaalisien pelien pelaajat. Tällä alalla se vain tarkoittaa sitä, että pahimmassa tapauksessa lyhyellä aikavälillä ei ole koko yritystä. Samanlaisia esimerkkejä löytyy jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kyllä kiinnostaisi kuulla tämä toinen näkökulma asiaan. Itse paljon rekrytoivana näen näissä tilanteissa yleensä myös toisen totuuden.
Haluaisitko avata vähän tätä toista totuutta?
On varmaan kerran tavannut autismikirjon henkilön ja nauranut tämän pihalle työpaikkahaastattelusta kun ei se raukka edes silmiin osannut katsoa ja mutisi tervehdyksen epäselvästi. Ihme hiippari. Oli sillä tosi hyvät paperit ja työnäyte oli ihan huippu, mutta ei "heille sovi sellainen tyyppi".
On huijaus, että tärkeintä on kehittää ammattitaitoa tai että edes yritykset hakevat sitä.
Tuon takia en mieluiten ole töissä, ellei se ole itsenäistä työtä jonka voi tehdä yksin. En jaksais kuunnella tälläsiä vitsiveikkoja. Kilpailu ei auta, koska varmaan häviät hänelle sosiaalisissa taidoista. Ainoa mitä voit tehdä on olla välittämättä ja olla ystävällinen vaikka työpaikka menis. Mieli vaan tyhjäks ja voithan aina toivoa että sinut valitaan, mutta mikään ei ole varmaa, ellei ole fiksumpi pomo ja näe että introverttisuus on etu myös.