Apua kiitos. Lukiolainen on näköjään ottanut tosi laiskasti opiskelun ja nyt sillä on ennen joulua tosi paljon palautettavia tehtäviä. Teini on ihan murtunut. Mitä tässä voi tehdä?

Kyllä ne kurssit voi uusia. Pitkittää sitten vaikka lukiota. Pahinta mitä voit tehdä, on tehdä tehtävät teinin puolesta.

Voi ei, syysväsymys iskenyt. Vai onko jotain isompaa tapahtunut? Joka päivä vähän jotakin ja kohta huomaatte että onkin ihan kivasti homma pulkassa. Meillä poika saa parhaiten aloitettus läksyt keittiössä. Siitä hipsii jatkamaan omaan huoneeseen jos muiden puhe häiritsee. Auttaisiko siis teilläkin vanhemman läsnäolo?

No ei ne makaamalla tule tehtyä. Joku aikataulu ja priorisointi nyt ensimmäisenä, tehkää se yhdessä. Selkeä ja realistinen ajankäyttösuunnitelma, jonka puitteissa teini tekee yhden tehtävän vuorollaan.

Minkä taakseen jättää...

Ei muuta kun hihat heilumaan nyt sitte. Kerro teinille mitä käy jos tehtävät eivät valmistu. Valmistuminen viivästyy ja kysy, että sitäkö hän haluaa? Onko hänellä muuten kaikki hyvin kun kouluhommat ei maistu? Tekeekö jotakin muuta vapaa ajallaan?

No, se on mahdollista, että jitain jää tekemättä. Tuttu tunne, että sitä lamautuu liian ison työmäärän alle.

Jos on selvää, ettei kaikkea ehdi, ilmoittaa jo nyt opettajalle ja suorittaa myöhemmin uudelleen valitsemansa kurssin/kurssit.

Jos mahdollista onnistua, aloittaa aina jostain helposta ja nopeasta, jotta saa pään auki ja aivoille palkinnon valmiista.

Jos jollain perheenjäsenellä on aikaa, voi vaikka lukea kirjaa teinin sängyllä niin teinillä säilyy paremmin työmoodi työpöytänsä ääressä eikä voi alkaa surffata/pelata.

Yksi asia kerrallaan! Aloittaa tänään jo yhden esseen. Huomenna tekee valmiiksi ja aloittaa toisen jne. Perse penkistä ja töihin! Kyllä yhdessä päivässäkin ehtii vaikka mitä. Ei makaamalla ja lusmuamalla lukio onnistu. Vakava keskustelu viimeistään joululomalla, että onko oikeassa koulussa.

Ensinnäkin kysy että mikä noin väsyttää. Onko teinillä jotain murheita? Ehkä ymmärrät sitten paremmin nuorta. Älä missään nimessä tee teinin tehtäviä, mutta kannusta. Auta vaikka suunnittelemaan lukujärjestys miten alkaa purkamaan rästivuorta. Kyllä se siitä.

Toinen vaihtoehto on että keskeyttää nuo kurssit ja uusii ne. Panostaa tähän jaksoon kunnolla ja tekee nämä tehtävät ajallaan

Hyvä hetki oppia sitä omaa ja itsenäistä aikatauluttamista. Antaa muhia epätoivossa jonkun verran, tää opetus jää parhaiten mieleen kun siinä on tunnetta mukana. Sitten avuksi aikataulun suunnitteluun ja perseenpotkintaan. Ei saa päästä liian helpolla nyt.

Onkohan lukio tuollaiselle oikea paikka ollenkaan?

Anna sille lisäksi hyvälaatuista b-monivitamiinia ja c-vitamiinia 2-3 x 1000 mg vrk, ne otetaan 1000 mg kerralla eikä liian myöhään illalla. Voi ostaa vielä monivitamiinin lisäksi erikseen b1 (ahdistus ja väsymys) ja b5 (stressi).

Onko lukion ekalla? Se työmäärä on yläkouluun verrattuna iso ja on voinut yllättää. Jos tuntuu liian työläältä niin vielä ehtii vaihtamaan koulua. Yliopistossa ei ainakaan nimittäin työmäärä vähene..

Jonain päivänä tulee hetki jollain vastuun joutuu kantaan tai sitten äiti tekee ne. Ei lukio ole mikään välttämättömyys, jos se ei vaan onnistu ei väkisin kannata jatkaa, edessä on luvassa vielä enemmän töitä.

Kouluissa on myös nyt opettajat syyllistyneet siihen että moneen kuukauteen ei tapahdu mitään ja sitten herätään kun pitäisi arvioida.

Laaditte nyt vaan realistisen aikataulun tekemisille, vanhemmat auttaa niin paljon kuin voivat ja jos joku oikeasti näyttää jäävän tekemättä, heti yhteys opettajaan.

t. lukiolaisen ja ysiluokkalaisen äiti

Kyllä lukioikäiselle voi ja täytyy minusta sanoa suoraan, napakasti mutta silti hellästi, että ymmärtää tilanteen kurjuuden, mutta että nyt on vain ryhdyttävä töihin. Selvitä ensin, mitä kaikkea on tekemättä, tehkää yhdessä aikataulu ja suunnitelma, mitä tehdään ja milloin. Huolehdi tarvitteassa, että teini pitää aikataulusta kiinni ja sano, että voit aina auttaa, jos tarvitsee apua.

Korosta, että virheitä sattuu kaikille, mutta niistä täytyy sitten vain selvitä. Ole napakka, empaattinen, keskity siihen, miten asia saadaan kuntoon ja mikä on jo paremmin kuin hetki sitten ja jos teillä on yhteinen huumorintaju, sitä hyödyntämällä raskas urakka voi keventyä kovasti.

Jos motivoinnissa on jostain pienestä palkinnosta (rahapalkinto, pieni lomareissu, joku pitkään toivottu kalliimpi hankinta tms.) apua, se voi olla paikallaan, sillä muuten tuollainen kömmähdys saattaa paitsi lannistaa, oikeasti myös tuottaa pitkälle vieviä seurauksia, joista teini joutuu kärsimään kohtuuttoman paljon. Toivon, että minua olisi osattu tukea lukioiän masennuksessa näin ja itse aion omaa lastani tukea.

Mitä ihmettä. Yhden esseen tekemiseen menee noin 2 h,   kirjanlukemiseen yksi päivä. Mikä on ongelma. Laiska teini? Niitähän on maailma täynnä. Kysy aikooko elää loppuelämänsä asunnottomana alkoholistina vai mikä on tulevaisuuden suunnitelma hällä. Potku persieeseen , nyt!

Onpa kurjia vastauksia monella täällä. Minulle äitini sanoi vielä yliopistossa, kun meinasin isämme kuoleman ja oman sairastumiseni, tukien katkeamisen ym. takia luhistua opintojen alle että "ehkä toi yliopisto ei vaan oo sua varten." MINKÄLAINEN äiti sanoo noin? Olen tajunnut vasta mieheni tavattuani, että toisinkin voi jopa aikuisia lapsiaan vielä kasvattaa ja kannustaa. Olen myös ymmärtänyt nyt, miksi mieheni on positiivinen, luottaa itseensä ja muihin ja uskoo aina asioiden järjestyvän parhain päin (ja tuskin yllättää, että näin myös elämässä käy helpommin, kuin silloin, jos on tottunut epäilemään muiden sanomisia ja tekemisiä.) 

Anna siis teinin kantaa vastuunsa ja tehdä työnsä itse, mutta auta alkuun aikatauluttamisessa, kysy onko jotain muita huolia, jotain, mikä on jäänyt ymmärtämättä ja mihin kaipaisi apua? Älä siis tee puolesta, vaan kysele ja koita saada selville, missä ns. mättää ja auta keksimään sitten sopiva ratkaisu siihen yhdessä teinin kanssa.

No hei, tähän vuodenaikaan kaikkia väsyttää. Oletko itse hoitanut osasi äitinä hyvin? Valmistanut hyvää ja monipuolista ruokaa, mistä teini saa energiaa? Ostanut hyviä välipaloja kaappiin? Oletko keksinyt teille mitään piristävää tekemistä viimeisen kahden kuukauden aikana?

Tulee mieleen masennus. Vai voisiko olla diagnosoimaton oppimisvaikeus?

Mun pojalla oli samaa, vaihtoi amikseen ja sai elämänhalunsa takaisin

Eikö osaa tehdä tehtäviään?