Miten ihimisillä on varaa ostaa talo?

Kaikilla tuttavillani, joilla on se iso perheasunto Helsingissä on mennyt historia niin, että ensin vanhemmat ovat rahoittaneet sen yksiön/kaksion ostamisen osittain (niin että nuori pärjää omilla tuloillaan lainanlyhennyksensä kanssa), esim. niin, että asunnosta vanhemmat ovat esim rahoittaneet vähintään 20 %, ja tulleet takaajiksi lainaan joten nuori on saanut sen asunnon hankittua, tai sitten saanut esim. ennakkoperintöä tmv.

Toisekseen nämä samaiset tyttöset ovat nuorena löytäneet sen kumppanin, jolla itselläänkin on mahdollisesti ollut omistusasunto tai muuta omaisuutta alla, yhdessä sitten ollaan ostettu se tilava kaksio tai kolmio, ja alettu perustaa perhettä (huom. molemmilla vakityöt), sitten ensimmäiset vuodet ollaan kituutettu siinä piehekössä kolmiossa, mutta myöhemmin ostettu tilava perheasunto, jossa on sitten ollut jo mukavasti tilaa.

Joten näillä ainakin on se kaava, että ollaan saatu vanhemmilta apua ensiasunnon hankkimiseen, löydetty kumppani maksamaan kulut puoliksi, saatu suht nuorena lapset, ja vakityöt kokoajan alla, ei työttömyyttä, ei sairautta.

Yksi toinen tuttavani tosin tekee poikkeuksen; hän sai satojen tuhansien eurojen perinnön, jolla osti ihanan omakotitalon perheelleen.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 11:08"]

Kaikilla tuttavillani, joilla on se iso perheasunto Helsingissä on mennyt historia niin, että ensin vanhemmat ovat rahoittaneet sen yksiön/kaksion ostamisen osittain (niin että nuori pärjää omilla tuloillaan lainanlyhennyksensä kanssa), esim. niin, että asunnosta vanhemmat ovat esim rahoittaneet vähintään 20 %, ja tulleet takaajiksi lainaan joten nuori on saanut sen asunnon hankittua, tai sitten saanut esim. ennakkoperintöä tmv.

Toisekseen nämä samaiset tyttöset ovat nuorena löytäneet sen kumppanin, jolla itselläänkin on mahdollisesti ollut omistusasunto tai muuta omaisuutta alla, yhdessä sitten ollaan ostettu se tilava kaksio tai kolmio, ja alettu perustaa perhettä (huom. molemmilla vakityöt), sitten ensimmäiset vuodet ollaan kituutettu siinä piehekössä kolmiossa, mutta myöhemmin ostettu tilava perheasunto, jossa on sitten ollut jo mukavasti tilaa.

Joten näillä ainakin on se kaava, että ollaan saatu vanhemmilta apua ensiasunnon hankkimiseen, löydetty kumppani maksamaan kulut puoliksi, saatu suht nuorena lapset, ja vakityöt kokoajan alla, ei työttömyyttä, ei sairautta.

Yksi toinen tuttavani tosin tekee poikkeuksen; hän sai satojen tuhansien eurojen perinnön, jolla osti ihanan omakotitalon perheelleen.

[/quote]

Näinhän se menee. Meillä mun vanhemmat takasivat 1. lainan (60000 mk) tuota yksiötä varten, sen jälkeen emme ole muuta takuuta tarvinneet, käsirahankin (10000mk) maksoimme takaisin aikanaan.

Töihin mentiin suoraan lukiosta, tehtiin lapset ja paljon töitä. Itse opiskelin vasta 30v:nä kun rahatilanne sen salli. Työttömyyttä on ollut 90 luvun lama-aikana ja muutama kuukausi sen  jälkeenkin (itse jäin juuri 1. kertaa työttömäksi), asunto on silti aina maksettu ja muusta tingitty.

Nollasta lähdettiin velallisiksi miehen kanssa

10

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 09:41"]No eihän sitä taloa kerralla eikä kokonaan lainalla osteta. Ensin säästetään muutama vuosi, sitten ostetaan pieni asunto. Kun lapsia alkaa tulla, vaihdetaan hieman isompaan, ja sitten esim 15 vuoden kuluttua sen säästämisen alkamisesta se oma talo. Tällä tavalla työssä käyvällä pariskunnalla on varaa ostaa se talo jopa pääkaupunkiseudulta. Mutta valintoja se vaatii. Ei kalliita vaatteita ja reissuja, vaan oikeaa säästämistä. Ja sitä työtä.

Oikeasti aika moni saa myös hieman pääomaa vanhemmiltaan, se helpottaa sitä säästämisessä alkuunpääsyä,

[/quote]

Tämän perinteisen mallin ongelma on se, että nykyisin asumistottumukset ja vaatimustaso ovat ihan toista kuin vaikkapa 1980-luvulla. Silloin rivitalokolmioon mahtui nelihenkinen perhe, mutta nyt tarvitaan oma huone joka lapselle ja työhuone vanhemmille, kodinhoitotilaa, säilytystilaa ja iso keittiö. Lapsiperheet tiedostavat sen, että tilaa tarvitaan silloin, kun lapset ovat pieniä ja asuvatt vielä kotona, ei 15 vuoden päästä, kun esikoinen pääsee ripiltä ja muuttaa kohta omilleen.

Miten ihmisillä on varaa asua vuokralla? Elinaikanaan ehti maksaa vuorilla asuntonsa noin neljään tai viiteen kertaan.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 09:41"]

No eihän sitä taloa kerralla eikä kokonaan lainalla osteta. Ensin säästetään muutama vuosi, sitten ostetaan pieni asunto. Kun lapsia alkaa tulla, vaihdetaan hieman isompaan, ja sitten esim 15 vuoden kuluttua sen säästämisen alkamisesta se oma talo. Tällä tavalla työssä käyvällä pariskunnalla on varaa ostaa se talo jopa pääkaupunkiseudulta. Mutta valintoja se vaatii. Ei kalliita vaatteita ja reissuja, vaan oikeaa säästämistä. Ja sitä työtä.

Oikeasti aika moni saa myös hieman pääomaa vanhemmiltaan, se helpottaa sitä säästämisessä alkuunpääsyä,

[/quote]Halvemmaksi tulee ostaa heti mieleinen, kun säästää ja vaihdella suurempaan, sillä hinnat nousee kaiken aikaa, jopa nyt kun on taloudessa huonot ajat.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 11:15"]

Miten ihmisillä on varaa asua vuokralla? Elinaikanaan ehti maksaa vuorilla asuntonsa noin neljään tai viiteen kertaan.

[/quote]

Pakko olla, jos pankki ei myönnä lainaa, esim pätkätöiden takia, työttömyyden takia, tai sen takia että ei saada takaajia lainaan jne. Kaikki eivät saa lainaa, vaikka luottotiedot puhtaat olleet koko elämän, ei aimpaa velkaa, työssäkäyvät jne. Mutta kun kaikilla ei ole esim. tarvittavan suuria tuloja, on lapsia ehkä pari-kolme, >lainaa ei saa pieneen perheasuntoon vaadittavaa summaa.

Kuka haluaa talon ja kaikki siihen liittyvät ulko-ja sisätyöt, lämmityskulut, lumenluonnit, nurmikonajelut ym ym ym?

Joo on meilläkin oma koti pk-seudulla ja asuntolaina mutta ei taloa. Lainasta 80 000e jäljellä ja sitä maksetaan n.1000e/kk pois.

Eipä ole vanhemmat rahoittaneet tai taanneet yhtäkään asuntoani.

23 v ostimme avopuolison kanssa ensiasunnoksi kaksion ja 4 vuotta myöhemmin se myytiin ja ostimme avaimet käteen periaatteella rakennetun paritalon puolikkaan. Erossa lunastin paritalon itselleni ja maksoin sen pois. Myin sen kun ostimme nykyisen mieheni kanssa omakotitalon, hieman alle 400 neliötä.

Olen aina pistänyt rahaa sivuun ja vuokralla asuminen se vasta kallista onkin! Ihan hirvittää nykyvuokrat.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 11:19"]

Kuka haluaa talon ja kaikki siihen liittyvät ulko-ja sisätyöt, lämmityskulut, lumenluonnit, nurmikonajelut ym ym ym?

Joo on meilläkin oma koti pk-seudulla ja asuntolaina mutta ei taloa. Lainasta 80 000e jäljellä ja sitä maksetaan n.1000e/kk pois.

[/quote]

Halvemmaksi meidän tulee asua tässä 250m2 talossa kuin yli puolta pienemmässä rivarissa! Asumiskulut (lämmitys, sähkö, jäte, vesi) 360€/kk - lainankorkoineen, kiinteistöveroineen yms  jää alle 700€/kk.

Nurmikkoa on n 20m2 tällä 3000 m2 tontilla, sen ajaa pari kertaa kesässä trimmerillä alle 5min. Puutarhanhoitoa rakastamme ja on ihanaa kun on tilaa uima-altaalle, isoille terasseille ja mustikatkin saa omasta pihasta:D Arjen luksusta....

Lunta ei luotu kertaakaan tänätalvena, traktori tyhjensi autopaikan kerran. Viimetalvena taisi käydä 4-5 kertaa ja katon tyhjensimme kerran. Ei tarvitse mennä salille kun saa treeniä kotonakin:D

Ulko- ja sisätyöt?? Ei näin uudessa juurikaan ole mitään, ihan omasta halusta vaihdoimme parin huoneen värit vuosi sitten.

10

Pätkätyöläisen on helpompi asua vuokralla. Ei ole taattua, saako asuntoa kaupaksi ja joka kertaa pitää myynnistä maksaa varainsiirtoverotkin. Helpompi ottaa vastaan työtä kauempaa, kun ei ole asuntoa rasitteena. Vähän ristiriitaisia nämä yleiset mielipiteet: Töitä pitää ottaa kauempaa, pitää olla valmis muuttamaan lähelle työpaikkaa ja kuitenkin omistusasunto pitää olla. Tuo on mahdoton yhtälö. 

Ei myynnistä makseta varainsiirtoveroa vaan uuden kohteen ostamisesta.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 09:46"]

Pk seudulla näin:

- 19v ostettu eka yksiö

- 21v pieni kaksio joka vaihdettiin isompaan pari vuotta myöhemmin

- sitten 3h ja lopulta rivari 26v:nä

- 37v:nä ostettu tontti ja rakennettu oma eka talo

- em talo myyty 6 vuotta myöhemmin ja tehty 100k€ voittoa

[/quote]

En taida täysin ymmärtää noin valtavaa muuttamisintoa. Varmasti helpommallakin pääsee muuttamaan suurempaan asuntoon kuin kuvailemasi:

21v. kaksio -> 23 v. toinen kaksio -> 24-25 v. kolmio -> 26 v. rivari

Ja kun otsikossa kysyttiin, miten on varaa, niin et kuitenkaan kertonut, millä rahoilla 19-vuotiaana ostit ensimmäisen asuntosi. Oliko omaa vai perittyä vai mitä?

Toisekseen "voiton tekeminen" perustuu usein yleiseen hinnan nousuun. Minä ostin 80 000 euron kaksion aikoinaan. Nyt tämän kokoisten asuntojen hinnat ovat alueella väh. 150 000 euroa. Mitä sitten? Jos yhä haluaisin pysyä täällä, niin suunnilleen saman kokoiseen olisi tyytyminen. Vain muuttaminen halvemmalle alueelle (tai erittäin huonokuntoisen asunnon ostaminen) auttaisi siihen, että saisin tuolla rahalla enemmän neliöitä.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 11:17"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 09:41"]

No eihän sitä taloa kerralla eikä kokonaan lainalla osteta. Ensin säästetään muutama vuosi, sitten ostetaan pieni asunto. Kun lapsia alkaa tulla, vaihdetaan hieman isompaan, ja sitten esim 15 vuoden kuluttua sen säästämisen alkamisesta se oma talo. Tällä tavalla työssä käyvällä pariskunnalla on varaa ostaa se talo jopa pääkaupunkiseudulta. Mutta valintoja se vaatii. Ei kalliita vaatteita ja reissuja, vaan oikeaa säästämistä. Ja sitä työtä.

Oikeasti aika moni saa myös hieman pääomaa vanhemmiltaan, se helpottaa sitä säästämisessä alkuunpääsyä,

[/quote]Halvemmaksi tulee ostaa heti mieleinen, kun säästää ja vaihdella suurempaan, sillä hinnat nousee kaiken aikaa, jopa nyt kun on taloudessa huonot ajat.

[/quote]

Vaihtaessa on edellisen asunnonkin arvo noussut, ei siinä välttämättä jää yhtään tappiolle.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 11:45"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 09:46"]

Pk seudulla näin:

- 19v ostettu eka yksiö

- 21v pieni kaksio joka vaihdettiin isompaan pari vuotta myöhemmin

- sitten 3h ja lopulta rivari 26v:nä

- 37v:nä ostettu tontti ja rakennettu oma eka talo

- em talo myyty 6 vuotta myöhemmin ja tehty 100k€ voittoa

[/quote]

En taida täysin ymmärtää noin valtavaa muuttamisintoa. Varmasti helpommallakin pääsee muuttamaan suurempaan asuntoon kuin kuvailemasi:

21v. kaksio -> 23 v. toinen kaksio -> 24-25 v. kolmio -> 26 v. rivari

Ja kun otsikossa kysyttiin, miten on varaa, niin et kuitenkaan kertonut, millä rahoilla 19-vuotiaana ostit ensimmäisen asuntosi. Oliko omaa vai perittyä vai mitä?

Toisekseen "voiton tekeminen" perustuu usein yleiseen hinnan nousuun. Minä ostin 80 000 euron kaksion aikoinaan. Nyt tämän kokoisten asuntojen hinnat ovat alueella väh. 150 000 euroa. Mitä sitten? Jos yhä haluaisin pysyä täällä, niin suunnilleen saman kokoiseen olisi tyytyminen. Vain muuttaminen halvemmalle alueelle (tai erittäin huonokuntoisen asunnon ostaminen) auttaisi siihen, että saisin tuolla rahalla enemmän neliöitä.

[/quote]

Ks viestini nro 23, siinä kerroin 1. asunnon rahoittamisesta. Eli vanhemmat lainasivat käsirahan ja takasivat lainan.

Me tosiaan muutimme parin vuoden välein isompaan kun lapsia tuli  lisää ja teimme kivasti voittoa joka kerran (lukuunottamatta lamaan osunutta rivarin myyntiä, samalla hinnalla myytiin mitä ostettiinkin). Rivarissa asuttiin sitten pidempään kun tilaa oli hyvin siihen elämäntilanteeseen. Pakko tehdä noin koska olimme pienituloisia ja saimme vain vähän lainaa kerrallaan, korot oli siihen aikaan 13,5-16%

"Halvemmaksi tulee ostaa heti mieleinen, kun säästää ja vaihdella suurempaan, sillä hinnat nousee kaiken aikaa, jopa nyt kun on taloudessa huonot ajat."

No tottakai, mutta kun harvalla tavallisella nuorellaparilla ( varattomilla ) on mitään mahdollisuutta ostaa ensiasunnoksi omakotitaloa. Tätähän ap kyseli aloituksessaan.

Varmaan niitäkin on, jotka pystyvät, jos vanhemmat voivat auttaa , tai pystyy itse rakentamaan sen talon.

Tässä välillähän pankit antoivat myös ylisuuria asuntolainoja ja luulenpa ap, että monelle saattaa tulla noissa ylisuurilla lainoilla hankituissa taloissa ( joihin aloituksessasi viittasit ) hätä, jos vaikka työpaikka menee alta. On viisasta laskea, millaista lainaa pystyy maksamaan. Jos korot nousevat, lainanhoitokustannukset saattavat nousta yllättävästi.

Mutta esim meillä oli ne yksiöt ja  isommat kerrostaloasunnot ja ok-taloon muutettiin vasta, kun oli jo kolme lasta. Koko asuntorumba on tehty omilla rahoilla, mitään ei ole peritty, eikä lotossa voitettu. Aika mukavalta tuntuu, kun nyt saa asua velattomana.

Aina voi myös leikitellä ajatuksella, että sitten kun jää eläkkeelle, voi myydä tämän pk-seudun kalliin asunnon ja muuttaa vaikka Mäntsälään : )

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 09:45"]

Me otettiin miehen kanssa laina 250 000 ja rakennettiin 170m2 omakotitalo pienelle maalaispaikkakunnalle. Ikää oli 22 & 24, eikä edes lapsia.

[/quote]

Ja lyhennykset?

No minä kun tässä juurikin talokauppoja teen, niin käytännössä kysyivät pankista että paljonko lainaa haluat. Toki isäni on takaamassa, mutta sanoivat myös että koska olen lähihoitaja, he katsovat automaattisesti että minulla on vakituinen työsuhde ( vaikka siis tälläkin hetkellä olen määräaikainen ja sen kyllä kerroin pankissakin ). Kuukausilyhennys lainassa on puolet pienempi kuin nykyinen vuokrani, joten ei pitäisi tulla ongelmaa vesien, sähköjen tai muidenkaan laskujen kanssa.

Pikkupaikkakuntien pankeissa noin lähtökohtaisesti ollaan muutenkin myötämielisempiä lainanhakijoita kohtaan kun "kaikki tuntee kaikki", eli jos ei oma maine satu olemaan joku ojanpohjalla nukkuva rapajuoppo niin kyllä täällä ainakin irtoaa kohtalaisen nätisti. Tosin jos aikoo heti ostaa jonkun monensadantonnin pytingin niin sitten voi olla jo hieman haastavampaa :)

Tyhmät täällä luottaa siihen, että tämä pyramidipeli, että ostetaan asunto ja myydään voitolla, jatkuu ikuisesti. Mustia Pekkoja jaetaan jo hölmöimmille

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 12:15"]

No minä kun tässä juurikin talokauppoja teen, niin käytännössä kysyivät pankista että paljonko lainaa haluat. Toki isäni on takaamassa, mutta sanoivat myös että koska olen lähihoitaja, he katsovat automaattisesti että minulla on vakituinen työsuhde ( vaikka siis tälläkin hetkellä olen määräaikainen ja sen kyllä kerroin pankissakin ). Kuukausilyhennys lainassa on puolet pienempi kuin nykyinen vuokrani, joten ei pitäisi tulla ongelmaa vesien, sähköjen tai muidenkaan laskujen kanssa.

Pikkupaikkakuntien pankeissa noin lähtökohtaisesti ollaan muutenkin myötämielisempiä lainanhakijoita kohtaan kun "kaikki tuntee kaikki", eli jos ei oma maine satu olemaan joku ojanpohjalla nukkuva rapajuoppo niin kyllä täällä ainakin irtoaa kohtalaisen nätisti. Tosin jos aikoo heti ostaa jonkun monensadantonnin pytingin niin sitten voi olla jo hieman haastavampaa :)

[/quote]Laitappa numeroina tuo

Kuka oikeasti haluu ostaa kerrostalo/rivaria´asuntoa? masentavia neukkukuutioita.

Eikö olisi helpompoaa rakentaa oma ja olisi pihaakin eikä tarvitsisi maksella mitään yhtiövastikkeitq.