Mieheni mielestä en ole kaunis.
Niin. Kun aloimme seurustella, meni muutamia kuukausia, etten edes ihmetellyt asiaa. Laittauduin ihan normaalisti arkena, ja juhlana tietenkin hienommaksi. Kehuja ei vaan koskaan tullut. Satuin sitten kysymään, miksen saa koskaan kehuja, vaikka olisinkin laittautunut. Että olenko minä sitten hänen mielestään ollenkaan kaunis?
Vastaus oli: Hänen mielestään en ole kaunista ihmistyyppiä. Siis hänellä on jokin ihanne ihmistyyppi, joka on kaunis, mutta minä en kuulu siihen ryhmään.
Tämä oli minulle kuin potku vatsaan. Hän tietää että olen ollut huonoissa ihmissuhteissa, joissa minua on pahoinpidelty henkisesti ja fyysisesti ja alistettu kaikin tavoin, että itsetuntoni ja minäkuvani on ollut välillä todella pohjalukemissa.
Mutta silti olen aina ollut omasta mielestäni "kaunis"
Olen tykännyt kasvoistani, ja useimmiten kehostanikin.
Olen myös saanut paljon kehuja ulkonäöstäni muilta ihmisiltä.
Mutta entä nyt?
Pikkuvauvan äitinä en useimmiten jaksa usein oikein laittautua. Mutta TÄNÄÄN olin laittanut hiukset hienosti, meikannut, (huulipunaa myös) ja laittanut kivat, siistit vaatteet. Kun kävin hakemassa eskarilaisen (vauva ja 2v. taapero mukanani) sain kehuja jopa eskariopeilta. SE oli niin mukavaa kuultavaa. Kiittelin ja hymyilin koko päivän. Mutta kotiin tullessani aina kun katsoin peiliin, huomasin ajattelevani, että se ainoa ihminen, jonka takia, ja jolle haluaisin olla kaunis, ei pidä minua kauniina.. Joten miksi itsekään pitäisin. :'(
Ja kun mies tulee töistä kotiin, ei mitään kehuja tai kommentteja tietenkään heru..
Se särkee sydämeni uudestaan ja uudestaan. Mietin mielessäni, miksi ihmeessä hän alkoi edes alunperinkään seurustella kanssani, jos en kerran ole mielestää kaunis. Miksi en jo tähän mennessä ole muuttunut kauniiksi hänen silmissään. Ja miksi hänelle kauneus on pelkästään ulkonäöstä riippuvainen asia? Eikö jo se kaunista minua hänen silmissään, että olen tunnollinen ja rakastava vaimo? Ja että teen hänen ja lapsiemme puolesta kaiken, minkä vain tehdä voi. Eivätkö ihmisen kauniit teot ole kaikkein parasta kauneutta?
Välillä hän toki sanoo, (jos olen oikein oikein vimosen päälle tälläytynyt) että näytän hyvältä. Mutta kuka haluaa vain näyttää hyvältä? Minä ainakin haluaisin olla kaunis..
PS. Tänään oltiin jo ihan viittä vaille menossa petipuuhiin, mutta muistin sitten asian ja otin sen puheeksi. Ei mitään vastausta taasen kerran tullut, niin minua alkoi itkettämään niin paljon, että pakenin paikalta. Eli ei kai tämä herkkua hällekään ole. Mutta on vaan niin perhanan jääräpää, ettei edes hiuksenhienoa valkoista valhetta voi sanoa, kun pitää vaan oman mielipiteensä.
Ja kyllä. Ottaisin mieluummin sen valkoisen valheen, kuin kylmän totuuden tässä asiassa.
UGH! Olen puhunut.
Kommentit (85)
Minulle tuli ap:n kuvasta mieleen Nefertiti. Olet mielestäni kaunis. Ja mikä iho, olen kateellinen!
Heh, hyvää piilovittuilua täällä...
Miksi miehen pitäisi kehua ulkonäköäsi, jos se hänen mielestään ei ole lainkaan oleellinen asia? Huomioitko itse ympärilläsi olevien ihmisten ulkonäköä jatkuvsti, ja kommentoitko?
Ainakaan minun perheessäni ei ulkonäköä kommentoida koskaan. En odota mieheltäni kehuja, enkä ole koskaan kysynyt että pitääkö hän minua kauniina. Muuten hän kyllä kohtelee minua kauniisti ja arvostavasti
Voisitko, ap, ajatella keskittyväsi vähemmän pinnallisiin asioihin?
Kyllä sinä ap olet kaunis.
Kaunis vaalea iho, korkeahko kulmaluu, veistoksellinen siro nenä, sirot huulet ja nätin muotoiset silmät.
Meikkaan työkseni ihmisiä ja piirteidesi perusteella lukeudut aivan helposti keskiverto-naista kauniimmaksi.
Kauneus on sinällään tutkittu asia, mitä symmetrisemmät kasvot, sitä kauniinpana keskimäärin ihmistä pidetään.
Kuitenkin kauneus on pitkälti katsojan silmässä, mutta näin ihmisenä joka näkee paljon kasvoja, en näe kyllä kasvoissasi mitään vikaa. Meikillä saa vielä ehostettua entisestään.
Harmi, että teillä on noin juntteja miehiä. Tulee mieleen, että pelkäävätkö he, että vaimo ylpistyy ja lähtee jonkun muun matkaan. Minun mieheni kutsuu minua usein kauniiksi, vaikka olen omasta mielestäni korkeintaan söpö. Ja minä kutsun häntä komeaksi. Pidän siis häntä oikeasti komeana, mutta onhan hänenkin ulkonäössään erinäisiä asioita, jotka poikkeavat kiiltokuvakomeudesta. Silti ei tulisi ikinä mieleenkään sanoa ääneen, että enpä nyt erityisemmin tykkää ulkonäöllisesti siitä ja tästä kohdasta sinussa. Se ei ole rehellisyyttä, vaan silkkaa ilkeyttä. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin parempi olla hiljaa. No ehkä ap:n mies on tuota noudattanutkin, mutta saanut osakseen niin paljon painostusta, että tuli lipsautettua inhottava kommentti. Toisaalta erittäin outoa, ettei rakkainta ihmistä pidä kauniina. Vaikkei ulkonäöllisesti pitäisikään, niin voihan sillä tarkoittaa sisintä, jolloin se ei olisi mikään valhe.