Olen syrjäytynyt nuori. Kysyttävää?

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 16:18"]

Voisitko määritellä tarkemmin? Mitä tarkoittaa, että olet syrjäytynyt? Tunnettko itsesi syrjäytyneeksi? Eli määrittelitkö itse itsesi vai tuloiko määritelmä ulkopuolelta?

[/quote]

Elän toimeentulotuella, en käy töissä tai opiskele, minulla ei ole harrastuksia tai paljoakaan sosiaalista elämää, muuten kuin toisten syrjäytyneiden kanssa. Olen niinsanotusti ulkopuolinen tässä yhteiskunnassa. Tajusin itse asiassa vasta tänään olevani syrjäytynyt, vaikka olen elänyt näin jo vuoden päivät. Määrittelin siis itse itseni. -ap

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 15:37"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 15:19"]

Onko sinulla ystäviä?

[/quote]

Periaatteessa kyllä, mutta pidän häneen aika harvoin yhteyttä, koska välimatkaa on sekä fyysisesti että henkisesti. Renttuseuraa minulla kyllä on, mutta en pidä heitä oikeina ystävinäni; pikemminkin yksinäisyyden lievittäjinä, välttämättömänä pahana, joita en tapaisi, jos olisi yhtään varaa valita. -ap

[/quote]Mitä tarkoitat tuolla "vara valita" mitä et pysty valitsemaan?

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 16:22"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 16:12"]Miksi syytät tilanteestasi muita paitsi itseäsi? Näyttää siltä, että olet syrjäyttänyt ihan itse itsesi, kun et halua etkä viitsi yrittää muuttaa tilannettasi. Toivottavasti kasvat nopeasti aikuiseksi ja tajuat ottaa itseäsi niskasta kiinni.[/quote]

Huh, missä kohtaa olen syyttänyt muita? Kuten sanoin, sisaruksistani on kaikista tullut kunnon kansalaisia, joten vanhempiani en tosiaankaan voi syyttää. Ihan itse minä kouluni olen keskeyttänyt ja kaljapulloon tarttunut.

On totta, että pystyisin varmasti muuttamaan elämäni, jos tahtoa ja uskoa vaan riittäisi, vaikka vaikeaa se varmasti olisi. Mutta mitä tehdä, kun sitä motivaatiota ei ole tarpeeksi? Kun viimeistään pari kuukautta siitä, kun on yrittänyt saada elämänsä kuntoon, tulee sellainen hällä väliä- olo ja vastustamaton halu palata takaisin tuttuun, turvalliseen ja mukavaan entiseen elämään? Ns. normaali elämä ei tunnu tarjoavan minulle tarpeeksi, että valitsisin sen ja kaiken sen vaivannäön.

Toivottavasti sinäkin joku päivä vielä opit ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja tilanteita. Ajattelutapasi on aika mustavalkoinen. -ap

[/quote]No valinta on sinun. Kyllä kai sitä jotain motivaatiota pitää olla, mutta ei se elämä välttämättä tälläkään puolella sen ehdomaa ole.

Oon itsekin paska lapsuudesta ja tehnyt sitä sun tätä, mutta nyt elän ihan normaalia elämää. Olen kouluttautunut korkealle ja kouluttaudun edelleen. Vaikka elämässä on vastoinkäymisiä vieläkin, niin mitään syytä en näe käyttää liikaa päihteitä.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 16:21"]

Tais omaa blogiaan mainostaa, eipä ollut muuten blogiin kommentoitu. Ootko ajatellu lopettaa päihteet? kysyn mä

[/quote]

Olen ajatellut, mutta en usko, että se muuttaisi elämäni suuntaa merkittävästi- jumissa olisin kuitenkin. Silloin joutuisin jättäytymään tuosta renttuporukasta pois, ja sosiaalinen elämäni kutistuisi olemattomaksi. En usko, että päihteettömyys ja täydellinen yksinäisyys olisi yhtään sen parempi kuin päihteet ja jonkinlaista seuraa. Entä jos etsisin ns. kunnollista seuraa? Se on vaikeaa, kun ei tapaa uusia ihmisiä missään. Netissä tietysti on aina juttuseuraa, mutta se ei mitenkään voi korvata toisen fyysistä läsnäoloa.

Päihteet tuovat myös sisältöä varsin tyhjään elämääni. Ja tietysti myös hyvää oloa, jota on hyvin vaikeaa saada muualta. -ap

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 16:29"]

Mitä tarkoitat tuolla "vara valita" mitä et pysty valitsemaan?

[/quote]

Seuraa, ystäviä, kavereita. -ap

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 16:38"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 16:29"]

Mitä tarkoitat tuolla "vara valita" mitä et pysty valitsemaan?

[/quote]

Seuraa, ystäviä, kavereita. -ap

[/quote]

Minkä ikäinen olet? Vaikutat kovin nuorelta vielä. Ei kai kukaan pakota tietyssä seurassa olemaan?

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 16:34"]

No valinta on sinun. Kyllä kai sitä jotain motivaatiota pitää olla, mutta ei se elämä välttämättä tälläkään puolella sen ehdomaa ole.

Oon itsekin paska lapsuudesta ja tehnyt sitä sun tätä, mutta nyt elän ihan normaalia elämää. Olen kouluttautunut korkealle ja kouluttaudun edelleen. Vaikka elämässä on vastoinkäymisiä vieläkin, niin mitään syytä en näe käyttää liikaa päihteitä.

[/quote]

Mukava kuulla, että et ole antanut lapsuutesi sinetöidä kohtaloasi. -ap

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 16:41"]

Minkä ikäinen olet? Vaikutat kovin nuorelta vielä. Ei kai kukaan pakota tietyssä seurassa olemaan?

[/quote]

Olen 19- vuotias. Ei pakota, mutta olen kokenut myös täydellisen yksinäisyyden, ja koen sen hajottavan mielenterveyteni paljon pahemmin kuin ei-niin-hirveän-miellyttävässä seurassa olemisen. Niihin renttuihinkin kiintyy, ja on meillä ihan mukavaa yleensä. -ap

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 16:41"]

Minkä ikäinen olet? Vaikutat kovin nuorelta vielä. Ei kai kukaan pakota tietyssä seurassa olemaan?

[/quote]

Olen 19- vuotias. Ei pakota, mutta olen kokenut myös täydellisen yksinäisyyden, ja koen sen hajottavan mielenterveyteni paljon pahemmin kuin ei-niin-hirveän-miellyttävässä seurassa olemisen. Niihin renttuihinkin kiintyy, ja on meillä ihan mukavaa yleensä. -ap

[/quote]Toivottavasti löydät motivaation muuttumiseen. Itseäni ei ole koskaan oikein mikään koulutusala kiinnostanut. Silti olen taistellut. Koulutuksen ja työn kautta voisit saada ystäviä. Olen erikoinen ihminen siksi olen hieman yksinäinen.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 16:22"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 16:12"]Miksi syytät tilanteestasi muita paitsi itseäsi? Näyttää siltä, että olet syrjäyttänyt ihan itse itsesi, kun et halua etkä viitsi yrittää muuttaa tilannettasi. Toivottavasti kasvat nopeasti aikuiseksi ja tajuat ottaa itseäsi niskasta kiinni.[/quote]

Huh, missä kohtaa olen syyttänyt muita? Kuten sanoin, sisaruksistani on kaikista tullut kunnon kansalaisia, joten vanhempiani en tosiaankaan voi syyttää. Ihan itse minä kouluni olen keskeyttänyt ja kaljapulloon tarttunut.

On totta, että pystyisin varmasti muuttamaan elämäni, jos tahtoa ja uskoa vaan riittäisi, vaikka vaikeaa se varmasti olisi. Mutta mitä tehdä, kun sitä motivaatiota ei ole tarpeeksi? Kun viimeistään pari kuukautta siitä, kun on yrittänyt saada elämänsä kuntoon, tulee sellainen hällä väliä- olo ja vastustamaton halu palata takaisin tuttuun, turvalliseen ja mukavaan entiseen elämään? Ns. normaali elämä ei tunnu tarjoavan minulle tarpeeksi, että valitsisin sen ja kaiken sen vaivannäön.

Toivottavasti sinäkin joku päivä vielä opit ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja tilanteita. Ajattelutapasi on aika mustavalkoinen. -ap

[/quote]

Mua kiinnostaa, että miksei motivaatiota elämän muuttamiseen ole? Jos et ole nyt tyytyväinen elämääsi, niin eihän se elämä sitten ole tuttua, turvallista ja mukavaa? Kun esim. opinnoilla voisit saada paljon mukavammankin elämän? Jos normaali elämä ei tarjoa sinulle tarpeeksi, niin tarjoaako sitten nykyinen elämäsi

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 17:23"]

Mua kiinnostaa, että miksei motivaatiota elämän muuttamiseen ole? Jos et ole nyt tyytyväinen elämääsi, niin eihän se elämä sitten ole tuttua, turvallista ja mukavaa? Kun esim. opinnoilla voisit saada paljon mukavammankin elämän? Jos normaali elämä ei tarjoa sinulle tarpeeksi, niin tarjoaako sitten nykyinen elämäsi

[/quote]

Tätä on hankala selittää ulkopuoliselle, mutta yritetään. Jos saisin valita, ottaisin nyt ilomielin sellaisen elämän, jossa minulla on normaaleita kaverisuhteita, en käytä päihteitä ja kävisin ilomielin töissä tai koulussa viisi päivää viikossa. Mutta sinne päästäkseni minun pitäisi hylätä nyt nuo rentut, tämä paikkakunta, lohduttavat päihteet ja vapaus tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa, sekä toimeentuloni heikentyisi myös. Uusien kavereiden saaminen on minulle hyvin vaikeaa, sillä olen aika erikoinen persoona. Lukiossa olin aina yksin.

Tämänhetkinen elämäni on tavallaan ihan mukavaa: käytän päihteitä useita kertoja viikossa, istun koneella, katselen telkkaria, syöpöttelen ja teen typeryyksiä kavereitteni kanssa. Ei ole stressiä aikaisista herätyksistä tai paineita ensi viikon tentistä, ja saan ainakin keinotekoista mielihyvää.

Silti haaveilen jatkuvasti siitä, että minun ei tarvitsisi miettiä kauhulla öisin, missä olen kolmekymppisenä. Jos jatkan tätä elämää, en varmasti ainakaan tasapainoisessa parisuhteessa vaippaikäisen äitinä rakkaudentäyteistä elämää elämässä. Tulevaisuus pelottaa ihan pirusti. Tunnen myös oloni usein hyvin yksinäiseksi ja sanalla sanoen syrjäytyneeksi, enkä pysty luottamaan kehenkään. Siksi haluaisin pois tästä tilanteesta. -ap