Jaa jokin sairaalamuistosi.

Kiihotuin kerran kun olin hoidettavana sairaalassa,olin tiputukses... rupesin jotenki fantasioimaa yhestä hyvän näkösestä hoitsusta siis miespuolisesta XDd

Olin ehkä noin 13v. kun polveni meni sijoiltaan. Jouduin leikkaukseen Auroran sairaalaan. Siellä yksi toinen, potilaana oleva poika haki minua pelaamaan kaikkia lautapelejä yms. Halusi osoitteeni vielä ja taisi kirjoitaa kirjeenkin. Siihen se jäi, tosi herttaista :)

Olin vatsataudin takia päivystyksessä ja odotusaikana en kerennyt vessaan. Tuli löysä siis housuun ja jouduin istumaan pari tuntia ripuli housussa. Varmaan muut tiesi keneltä haju tuli. Hävetti.

Ihania. Mulla vaan mielessä saatanallinen kipu tai se että naapuri pedin mummo ripuloi koko ajan ja huone haisee imelälle ripulille....

Ai olis yks vielä: Olin joutunut supistusten vuoksi osastolle rv29. Olin samassa sairaalassa eri osastolla töissä(raskas osasto). Osastonhoitaja buulas sängyn viereen haukkumaan vuorolistat kädessä että kuinka olin voinut näin tehdä että jouduin sairaslomalle....

Viisi vuotiaana mursin ranteeni ja se osoitti 90 astetta sivulle päin. Sairaalassa ennen leikkausta hyvät esilääkitykset jo ambulanssissa saaneena huusin silmät lautasina "Nukkumatti!!!!" siniasuisen anestestesialääkärin astuessa huoneeseen.

Tutustuin pitkällä sairaalajaksolla yhteen kivaan tyttöön. Oltiin kaksi viikkoa samaan aikaan sairaalassa yhden leikkauksen takia. Viimeisinä päivinä tuli puhetta koulusta ja uskontotunneista. Tyttö kertoi, ettei käy uskonnossa, vaan ET:ssä ja järkytyin. Olin kasvanut aika kristillisissä piireissä, enkä tuntenut ET-läisiä yhtään. Kuvittelin siis jostain syystä, että tyttö oli saatananpalvoja. En puhunut enää mitään sen jälkeen, olin varmasti tosi tympäisevä.

Vimpan synnytyksen jälkeen mulle tehtiin steri. No sitten kun puudutus lakkasija sain luvan, niin lähdin kävelemään ja kävin kanttiinissa. Ihmettelin että miks koko ajan paskanhaju seuraa mua. Leikannut lääkärikin kävi porisuttaan ja jatkoin vaan matkaa....kävin sitten veskissä ja huomasin mistä paskanhaju tuli :D :D. Muistin että olin heräämössä päästänyt pienen ja viattoman rupsupierun- oli vissiin kuoret tulleet mukana.... Kyllä mua hävetti! Mietin vaan koko ajan että mitäköhän se komea mieslääkäri ajatteli kun paskanhaju leijui siinä kun juteltiin....

ap

Aika monta vuotta sitten olin leikkauksessa. Jaoin huoneen naapurikunnasta kotoisin olevan mummelin kanssa. Yleensä hän makasi paksujen peittojen alla ja antoi sen vaikutelman, että oli kovinkin kipeä. Mutta kun telkkarissa alkoi  Kauniit ja rohkeat, niin ei ollut mummo enää köyhä eikä kipeä! Sellaisella vauhdilla viuhtoi oleskeluaulaan.

Ihan hauska huonekaveri hän oli. Minä vain en pystynyt nauramaan hänen jutuilleen, kun oli tehty vatsan alueelle iso avoleikkaus. Mummo pääsi pari päivää aikaisemmin kotiin kuin minä ja hoitaja kävi antamassa ohjeita samalla kertaa meille molemmille. Mummolla oli rahanarvoinen ilme, kun hoitaja neuvoi, ettei nyt ihan heti saanut olla sukupuoliyhteydessä, että paikat paranevat. Mummo mutisi koko illan, että kaikkea nuo hoitajat puhuvatkin. Eihän hän miten voi olla miehen kanssa, kun ukkokin kuoli jo parikymmentä vuotta sitten.

Olin leikkauksen jälkeen todella huonossa hapessa. Huonetoverinani oli mummo, joka ei oikein puhunut/ymmärtänyt suomea ja kuulokin oli huono. Samat asiat sai sanoa hänelle moneen kertaan. Yhtenä päivänä hän sai vieraakseen ilmeisesti tyttärensä miehineen, jotka sitten kälättivät todella kovaan ääneen ruotsia mummulle. Harmitti, kun mummo viimein sai juttuseuraa, mutta mun oli sitä aikani kuunneltuani pakko sanoa, että "anteeksi, en halua olla epäkohtelias, mutta olen todella huonovointinen enkä pysty nukkumaan kun keskustelette niin kovaa ääneen". En tiedä pahastuivatko he, mutta en nähnyt muuta vaihtoehtoa. Jäi kyllä harmittamaan mummun puolesta. Hiljempaa ei auttanut puhua, joten tää pariskunta lähti kahville ja mummu jäi taas yksin. :(

Pyydän jo anteeksi että ei ole viihdyttävä, mutta muisto kuitenkin:

Olin 5-vuotias kun minulta leikattiin ensimmäisen kerran risat. Olin sairaalassa yhden yön. En olisi halunnut lähteä seuraavana päivänä kotiin, vaan itkin jo käytävällä. Äiti siinä komensi että älä itke tai luulevat että et halua lähteä kotiin. En voinut sanoa että en haluakaan.

Sen jälkeen olen halunnut sairaalaan. Lapsena toivoin että sairastuisin leukemiaan, jotta pääsisin sairaalaan. Nyt olen sairaanhoitaja.

Olin 8-vuotiaana sairaalassa pahan liikenneonnettomuuden takia, jalka oli nilkasta reiteen asti kipsissä. Huonekaverina oli saman ikäinen tyttö, joka oli laskenut puuhun pulkalla ja saanut aivotärähdyksen (oli laskiainen), hänellä oli ns. pandasilmät, eli silmänympärykset mustana. Tyttö oli tiputuksessa mutta valitti janoa, minä soitin omaa kelloani ja pyysin hoitajalta että tämä antaisi tytölle vettä. Tytön nimi oli Hanna. Vuosikymmeniä myöhemmin sain oman pienen tytön, josta tuli myös Hanna. Tämä huonekaveri oli jäänyt niin mieleen.

Höh, mulla ei oo yhtään hyvää eikä viihdyttävää sairaalamuistoa, ainoastaan ikäviä ja kammottavia vaan :(

2. Mitä teit? Lisätietoa?? ;)

Olin leikkauksen takia pitkään sairaalassa toipumassa. Siihen aikaan vielä poltin ja tupakkakopissa eräs mies kertoi, että osaa ennustaa käsistä, ts. lukea käsiä. Oli saanut oppinsa vanhalta, naapurissaan asuneelta mustalaismummolta kuulemma. Mä vanhana skeptikkona annoin käden ja mies alkoi tulkitsemaan, lähinnä menneisyyttä. Meni osa niin oikein, ei vaann sinne päin, että loppuillan olin valmis katkomaan käteni poikki kun kämmen häiritsi :D

No, veljeni oli lapsena sairaalassa. Samassa huoneessa oli tyttö. Kun hoitajat kävivät he kommunikoivat tytön kanssa kirjoittamalla. Tarkkailin jonkun aikaa tilannetta, kirjoitin tytölle lapun jossa kysyin "onko sinulla ja hoitajilla salaisuuksia kun kirjoitatte?" Tyttö kirjoitti takaisin että ei kuule joten he kirjoittavat puhumisen sijasta. Minusta se kuulosti kovin jännittävältä, koska en tuntenut ketään kuuroa. 

Veli ja tyttö olivat yli viikon samassa huoneessa ja kirjoittelin tytön kanssa joka päivä :)

Olin samassa huoneessa monen muun miespotilaan kanssa. Vastapäätä oli joku 35-45 äijä jonka luokse hoitajat tulivat tekemään jotain. He laittoivat hänen sängyn viereen sermin, jotta säilyisi yksityisyys. Hoitaja auttoivat tätä miestä riisumaa ilmeisesti ja kaikki ne nuoret naiset rupesivat hymyilemään tai nauramaan. He yrittivät tietysti peitellä reaktiotaan ja osa meni sen sermin taakse nauramaan. Minulla ei ole aavistustakaan mistä oli kyse. Se äijäkin jotain hymyili siinä samalla kun katsoi alapäähänsä. Joko hänellä seisoi tai sitten hänellä oli muuten vain joku aivan järkyttävän kokoinen mela, mutta hoitajien reaktiot olivat hämmästyneitä. En keksi mitään muutakaan mitä siellä olisi vointu tapahtua. Tästä on aikaa monta vuotta.

Kättärillä viereisen sängyn äiti kuorsasi ihan helvetillisesti. Olin synnyttänyt omaa esikoistani edellisen yön, päivällä ramppasi vieraita enkä osannut muutenkaan nukkua päiväsaikaan sairaalassa. Olin kuolemanväsynyt, enkä saanut nukuttua ollenkaan, itketti kun kuuntelin naapurisängystä kuuluvaa röhinää. Aamulla vielä kehuskeli, miten hyvin oli nukkunut koko yön pitkästä aikaa.

Kolme vuotta sitten sain ruokamyrkytyksen ja oksensin niin kamalsti, että taju läöhti. Ensiavun tarkkailuhuoneessa laittoivat nesteteytykseen ja seuraavana aamuna oli ihan jees olo jo. Viereisen sängyn nuorukaisen kanssa joka oli jalkansa katkaissut ollaan naimisissa ja eka lapsi syntyi kuukausi sitten. Kiitos likainen pitseria. :D

Monella miehellä rupee stondaamaan ku hoitajat katetroi. En tajuu miten voi alkaa seisoo kun toiset tunkee virtsaputkeen puolen sentin paksuista muoviletkua.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 14:28"]

Viisi vuotiaana mursin ranteeni ja se osoitti 90 astetta sivulle päin. Sairaalassa ennen leikkausta hyvät esilääkitykset jo ambulanssissa saaneena huusin silmät lautasina "Nukkumatti!!!!" siniasuisen anestestesialääkärin astuessa huoneeseen.

[/quote]

Ja minä samassa tilanteessa huusin kovaan ääneen "HYVÄÄ JOULUA!"

(ei hävetä, ei)