Miesystävä haluaa pitää lapset erillään suvustaan.
Kolme vuotta oltu yhdessä ja mies edelleenkään ei halua mennä koko perheen kesken olla tekemisissä hänen sukulaisten kanssa. Ei koskaan pyydä tai päästä vanhempiaan meille kylään. Käydään aina piipahtamassa kahdestaan kahvilla sen verran, että lapset voi olla keskenään tai tehdä omiaan.
Lapset ovat isoja koululaisia joten onnistuu sikäli hyvin, mutta olen kuitenkin alkanut miettiä kaikkia ajatuksia tämän taustalla. Tunteekohan mies ikinä olevansa perhettä minun tai meidän kanssa vai onko miehen perhe se lapsuudenperhe joka elää levällään omaa elämäänsä omina perheinään?
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on oma mummi ja pappa. Ensisijaisesti kannattaa vierailla heidän luona.
Lapsilla on oma isä myös. Kannattaa omalle isälle antaa myös vastuuta lasten hoidosta.Kun lapset eivät ole enää taaperoita uusperhekuvioihin ryhdyttäessä, heille on muodostunut jo se kuva mikä on heidän perhe. Ei mielestäni tarvitse laajentaa tätä perhepiiriä koskemaan myös uuden kumppanin sukua. Heitä voi pyytää kylään, mutta vartavasten kyläily lapsille vieraiden ihmisten luona ei ole tarpeellista. Sekoittaa vaan. Lapsilla on omat mummut ja papat, joiden tulisi olla ne tärkeimmät.
Viikko-viikko yhteishuoltajuudessa ei varsinkaan kannata sotkea lisäihmisiä soppaan. Sujuu hyvin, kun lapsiviikoilla keskitytään lapsiin, ei sukuloimiseen vieraan suvun luona.
Lapset kyllä ymmärtävät, kun aikuiset kertovat tilanteen. Aikuisilla on ongelma, kun eivät kerro.
Lasten tulisi tietää, että oma äiti ja isä on heidän vanhempiaan ja uusi puoliso on vain mukava aikuinen lisää ellei vartavasten olla sovittu, että hän on kasvattajan roolissa.
Menee paljon helpommin kun lapset eivät ole rajattomia uutta kumppania kohtaan. Rajattomuus syntyy silloin, kun lapsille ei ole kerrottu ettei uusi ihminen ole viemässä äidin tai isän paikkaa.Itse en vie lapsiani mieheni sukulaisten luo. He käyvät meillä joskus. Se riittää. Hyvin on mennyt.
Nämä miehen sukulaisilla käynnit eivät liity mitenkään mummiin tai pappaan tai siihen, että jonkun pitäisi ryhtyä sellaiseksi. En ymmärrä miksi nämä asiat sotketaan tähän.
Lasten isän suuremmassa roolissa oleminen ei minun lasten kohdalla ole mahdollista minusta riippumattomista syistä joten eivät ole vaihtoehtoisia ratkaisuja minun tilanteessa.
Ap
Exäni tytär oli alakouluikäinen, kun tapasin exäni. Olin liian kokematon ja naiivi tällaisissa asioissa, koska erehdyin kiintymään tähän lapseen. Kun erosin exästä, ero hänestä ei ollut mulle puoliksikaan niin vaikeaa kuin ero hänen tyttärestään. En ole kuullut tytöstä mitään enää sen jälkeen. Nyt 30 vuotta myöhemmin olen vanhempi ja viisaampi, mutta en silti tiedä, pystyisinkö olemaan kiintymättä lapsiin, jos omat lapseni alkaisivat seurustella yksinhuoltajan kanssa. Koko ajan pitäisi muistuttaa itselleen, että ko lapset ovat kuin naapurin lapsia ja voivat kadota elämästäni samalla tavalla kuin jos naapurini perheineen muuttaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on oma mummi ja pappa. Ensisijaisesti kannattaa vierailla heidän luona.
Lapsilla on oma isä myös. Kannattaa omalle isälle antaa myös vastuuta lasten hoidosta.Kun lapset eivät ole enää taaperoita uusperhekuvioihin ryhdyttäessä, heille on muodostunut jo se kuva mikä on heidän perhe. Ei mielestäni tarvitse laajentaa tätä perhepiiriä koskemaan myös uuden kumppanin sukua. Heitä voi pyytää kylään, mutta vartavasten kyläily lapsille vieraiden ihmisten luona ei ole tarpeellista. Sekoittaa vaan. Lapsilla on omat mummut ja papat, joiden tulisi olla ne tärkeimmät.
Viikko-viikko yhteishuoltajuudessa ei varsinkaan kannata sotkea lisäihmisiä soppaan. Sujuu hyvin, kun lapsiviikoilla keskitytään lapsiin, ei sukuloimiseen vieraan suvun luona.
Lapset kyllä ymmärtävät, kun aikuiset kertovat tilanteen. Aikuisilla on ongelma, kun eivät kerro.
Lasten tulisi tietää, että oma äiti ja isä on heidän vanhempiaan ja uusi puoliso on vain mukava aikuinen lisää ellei vartavasten olla sovittu, että hän on kasvattajan roolissa.
Menee paljon helpommin kun lapset eivät ole rajattomia uutta kumppania kohtaan. Rajattomuus syntyy silloin, kun lapsille ei ole kerrottu ettei uusi ihminen ole viemässä äidin tai isän paikkaa.Itse en vie lapsiani mieheni sukulaisten luo. He käyvät meillä joskus. Se riittää. Hyvin on mennyt.
Nämä miehen sukulaisilla käynnit eivät liity mitenkään mummiin tai pappaan tai siihen, että jonkun pitäisi ryhtyä sellaiseksi. En ymmärrä miksi nämä asiat sotketaan tähän.
Lasten isän suuremmassa roolissa oleminen ei minun lasten kohdalla ole mahdollista minusta riippumattomista syistä joten eivät ole vaihtoehtoisia ratkaisuja minun tilanteessa.
Ap
Olen siitä samaa mieltä kanssasi, että jos kutsutaan syömään, niin silloin koko perheen kuuluisi saada tulla. Onhan se ihan hassua, että sun lapset lämmittää kotona eilistä ruokaa, kun sä ja mies menette syömään. Mutta muuten jos ei ole kyse syömingeistä, olen samaa mieltä miehesi kanssa. Mitä ne sun lapset siellä tekisivät, jollei heistä ole kukaan kiinnostunut.
Jos ei lapset kelpaa mukaan niin ihan hyvä ratkaisu pitää vierailut lyhyinä.
Syitä taustalla voi olla vaikka mitä. Ehkä pelkää miten lapsiin suhtaudutaan tai miten lapset käyttäytyy.
Onko miehesi perustellut asiaa sinule mitenkään?
Voi olla, että on keskustellut lapsistasi vanhempiensa kanssa, ja suhtautuminen on ollut sellainen, että miehesi on päättänyt, että he eivät tule koskaan lapsiasi näkemään.
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi perustellut asiaa sinule mitenkään?
Voi olla, että on keskustellut lapsistasi vanhempiensa kanssa, ja suhtautuminen on ollut sellainen, että miehesi on päättänyt, että he eivät tule koskaan lapsiasi näkemään.
En ole häneltä ihmeempää syytä päätökselleen saanut. Hänen äidistä en tiedä, mutta isä jaksaa edelleenkin erikseen välillä mainita, että lapseni tervetulleita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi et voi keskustella asiasta miehen kanssa? Syyttelemättä, mutta niin, että saat vastauksen. Sano, että haluat vain ymmärtää. Eipä silti, ei tuntunut minustakaan koskaan luontevalta ottaa miehen lapsia sukulaisteni luo. Otin tosin silti varmistettuani, että sopii.
Tämä nimenomaan. Eli kysy, miksi hän ei halua, että lapset otetaan mukaan. Sano, että ei oteta jatkossakaan, mutta olisi helpompaa ymmärtää hänen kantansa, jos tietäisi, mitä siinä on taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi et voi keskustella asiasta miehen kanssa? Syyttelemättä, mutta niin, että saat vastauksen. Sano, että haluat vain ymmärtää. Eipä silti, ei tuntunut minustakaan koskaan luontevalta ottaa miehen lapsia sukulaisteni luo. Otin tosin silti varmistettuani, että sopii.
Tämä nimenomaan. Eli kysy, miksi hän ei halua, että lapset otetaan mukaan. Sano, että ei oteta jatkossakaan, mutta olisi helpompaa ymmärtää hänen kantansa, jos tietäisi, mitä siinä on taustalla.
Tuo on hyvä. Pitää yrittää keskustella asiasta tuolla tavalla. Kyllähän se olisi mukava tietää mitkä ajatukset tästä on. Muutenkin asioista puhutaan niin en ymmärrä miksi tämä on mörkö josta ei puhuta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin. Lähtökohtaisesti jokaisella lapsella on jo kahdet isovanhemmat. Eikö ne muka riitä? Ja jos jommatkummat isovanhemmat eivät ole elossa tai muuten halua olla lastenlastensa kanssa tekemisissä, ei se kyllä ole bonusisovanhempienkaan tehtävä ryhtyä siihen. Sinun on nyt ap tyydyttävä tuohon tilanteeseen. Jos haluat jotain muuta, etsi uusi mies.
Ei se että lapset kerran kesässä tulis mukaan päivän mökkikyläilylle ole mitään isovanhemmuuden hakua. Vai haetko sinä kenties parisuhdetta kaverisi miehen kanssa kun menet heille kylään? Tai jos menet jollekin iäkkäämälle sukulaiselle kylään niin oletko heti tekemässä hänestä mummoa tai vaaria itsellesi? Kylässä käydään kyläilemässä, tapaamassa ihmisiä. Ei siinä mitään mummoutta olla heti vaatimassa, ihan vaan kyläilemässä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos se miehen äiti ei vasn tykkää lapsista?
Kyllä hän tykkää lapsista yleisesti ja omia lapsenlapsia hoitaa usein.
Ap
Ehkä äidille omien lastenlasten hoidossa on jo tarpeeksi eikä hän kaipaa enää bonuslapsenlapsia.
Eihän ap oo niitä lapsia viemässä miehen äidille hoitoon vaan kyläilemään niin että on itse mukana ja hoitaa ne lapsensa itse. Miksi niistä pojan kumppanin lapsista pitää edes tehdä mitään bonuslapsenlapsia. Miksei ne vaan voi olla pojan kumppanin lapsia. Joita kohdellaan kuten ketä tahansa kylään tulevaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kai miesystävä kutsuttuna aina ex-miehen luo, kun näet häntä? Ihme ajatuksia täälllä tuosta "perheenä olemisesta". Miksi miehen vanhempia kiinnostaisi vieraat mukulat? Eivät kai ne miehen työkavereitakaan tapaa?
En minä ex-miehen kanssa tapaile tai ole sinne kutsuttuna niin olisi erikoista jos mies olisi. Mieheni on kyllä kutsuttuna kaikkiin minun suvun tapaamisiin ja jos miehen sukulaisten kanssa ollaan tekemisissä niin lapsellisten lapset ovat myös tervetulleita. Siitähän tässä on kyse, että jos ihmisellä on lapsia niin ne lapset voivat kulkea mukana ellei kyse ole aikuisten ajanvietoista.
Ap
Tuo on sinun mielipiteesi, ei mikään universaali totuus.
Miehesi on aikuinen, ja hänellä on oma totuutensa. Hän on vela. Hän EI tahdo kulkea sukunsa tilaisuuksissa lasten kanssa, vaan naisystävänsä -tai sitten yksin. Koska kyseessä on hänen sukunsa, se on hänen päätöksensä.
Sinä joko elät asian kanssa tai vaihdat miestä.
Simple as that.
Miehilläkin on katsos oikeus päättää omista asioistaan -eikä kenelläkään ole mitään velvollisuuksia toisen miehen lapsia kohtaan. Muita kuin sellaisia mitä kenellä hyvänsä aikuisella on. Suhde sinuun ei luo miehelle mitään velvollisuuksia niitä lapsia kohtaan, jotka olet tehnyt toisen miehen kanssa.
No, jos mies menee yhteen naisen kanssa, jolla on lapsia ja vielä pieniä lapsia niin silloin miehen tulee myös ymmärtää, ettei hän välttämättä voi kulkea niissä sukunsa tilaisuuksissa naisystävän kanssa kahdestaan. Ihan vaan siksi, että niille lapsille ei aina saa hoitopaikkaa vaan silloin on joko otettava lapset mukaan tai miehen on mentävä yksin. Ei se nyt niin voi mennä, että se on mies joka yksin sanelee perheen säännöt ja nainen ja lapset on ne jotka sopeutuu. Mies on tiennyt mitä saa, kun ottaa lapsellinen naisen. Miehenkin on tehtävä kompromisseja, ei pelkästään naisen. Asia on tietysti eri jos miehen vanhemmat ei lapsia sinne halua, sitten ei mennä lasten kanssa.
Minusta ap kuulostaa fiksulta naiselta. Ei ole aina ottamassa lapsia mukaan, eikä hae heille uusia isovanhempia. Mutta joskus se lasten mukaan ottaminen vaan helpottaisi kyläilyjä. Esim. mökillä voisi olla pidempään kun ei tarvis kiirehtiä kotiin lasten takia.
Kyllä minäkin tuota touhua ihmettelisin. Enkä todennäköisesti enää lähtisi miehen kanssa tämän sukulaisille jollei mies saa kakistettua syytä toimintaansa.
Minun lapset eivät juurikaan isällään tai muuallakaan ole niin rajaa aika paljon mahdollisuuksia, kun lapset eivät voi olla mukana.
Ap
Viettävätkö lapsesi aikaa ex-miehesi vanhemmilla, eli biologisilla isovanhemmillaan? Tuosta ylläolevasta tuli jotenkin mieleen, että ehkä yritätä kompensoida ex-miehesi tai hänen vanhempiensa puutteita uuden kumppanin sukulaisilla?
Pitäisi suhtautua, kuten kaverin lapsiin kommentista. Nyt kun aloin ajatella, en muista yhtäkään kertaa, että isovanhemmilani (kummillakaan) olisi ollut muita lapsivieraita, kuin lapsenlapset. Tämä johtuu siitä, että heidän ystävänsä ovat sen ikäisiä, ettei pieniä lapsia ole.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapset eivät juurikaan isällään tai muuallakaan ole niin rajaa aika paljon mahdollisuuksia, kun lapset eivät voi olla mukana.
Ap
Viettävätkö lapsesi aikaa ex-miehesi vanhemmilla, eli biologisilla isovanhemmillaan? Tuosta ylläolevasta tuli jotenkin mieleen, että ehkä yritätä kompensoida ex-miehesi tai hänen vanhempiensa puutteita uuden kumppanin sukulaisilla?
Pitäisi suhtautua, kuten kaverin lapsiin kommentista. Nyt kun aloin ajatella, en muista yhtäkään kertaa, että isovanhemmilani (kummillakaan) olisi ollut muita lapsivieraita, kuin lapsenlapset. Tämä johtuu siitä, että heidän ystävänsä ovat sen ikäisiä, ettei pieniä lapsia ole.
Eivät juurikaan vietä, eivät ikinä ole viettäneetkään merkittävän paljon. Vaikka ei sillä tämän asian kanssa ole mitään tekemistä sillä en yritä kehittää mitään leikki-isovanhempia ja minun omat vanhemmat ovat kyllä täyttäneet isovanhempien roolin oikein hyvin.
Melkein jokaisella ihmisellä on ollut kaverin lapsia tai kaukaisempia sukulaislapsia ja suhtautuminen sekä heidän kohtelu on kohteliasta, mutta ei liian läheistä eikä heistä ole varmasti kenenkään tarvinnut tehdä isoa numeroa, nämä lapset ei ole sen kummempi juttu.
Ap
Olen huomannut että yleensä ollaan tai halutaan olla tekemisissä suorassa linjassa biologisten perheenjäsenten kanssa eli isovanhemmat, lapset ja lapsenlapset. Mukaan otetaan lasten puolisot. Muut katsotaan ulkopuolisiksi ja heidän kanssa ei ole tarvetta tai haluakaan olla tekemisissä. Ystävät on sitten erikseen esim mummolla voi olla jo nuoruudesta asti joku vaikka koulukaveri ystävänä. Tuntuu että sinun lapset on vaan rajattu ulkopuolelle, koska eivät ole sukua. Näin käy monesti avioerolapsille, joista tulee vähän ei kenenkään lapsia, paitsi äidin. Tiedän tapauksen että lapsen äidin vanhempi sisko hoiti pari viikonloppua vuodessa lasta jolle oli täti. Ilmoitti kuitenkin että ei ole aikeissa hoitaa tai edes tavata siskon lasta enää kun oma lapsenlapsi syntyy. Tässäkin tapauksessa päti tuo että vain suorassa linjassa ja biologisia halutaan tavata enemmän. Ongelma on tietysti se että sinä kuulut miehen kautta sukuun ja lapset eivät kuulu. Pitäisin tapaamiset miehen äidin kanssa lyhyinä kahvihetkinä. Jouluaterialle mies voisi mennä yksin, ei ole reilua jättää lapsia yksin jouluna.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että yleensä ollaan tai halutaan olla tekemisissä suorassa linjassa biologisten perheenjäsenten kanssa eli isovanhemmat, lapset ja lapsenlapset. Mukaan otetaan lasten puolisot. Muut katsotaan ulkopuolisiksi ja heidän kanssa ei ole tarvetta tai haluakaan olla tekemisissä. Ystävät on sitten erikseen esim mummolla voi olla jo nuoruudesta asti joku vaikka koulukaveri ystävänä. Tuntuu että sinun lapset on vaan rajattu ulkopuolelle, koska eivät ole sukua. Näin käy monesti avioerolapsille, joista tulee vähän ei kenenkään lapsia, paitsi äidin. Tiedän tapauksen että lapsen äidin vanhempi sisko hoiti pari viikonloppua vuodessa lasta jolle oli täti. Ilmoitti kuitenkin että ei ole aikeissa hoitaa tai edes tavata siskon lasta enää kun oma lapsenlapsi syntyy. Tässäkin tapauksessa päti tuo että vain suorassa linjassa ja biologisia halutaan tavata enemmän. Ongelma on tietysti se että sinä kuulut miehen kautta sukuun ja lapset eivät kuulu. Pitäisin tapaamiset miehen äidin kanssa lyhyinä kahvihetkinä. Jouluaterialle mies voisi mennä yksin, ei ole reilua jättää lapsia yksin jouluna.
Valitettavasti näin joillakin on. Kuitenkin samat ihmiset odottavat, että tämä jonka lapset ovat niitä huonoja lapsia jotka eivät ansaitse edes normaalia ihmisen kohtelua tulisivat innoissaan kylään ja ihastelemaan heidän lapsia tai lapsenlapsia, kun omat jättänyt päiväksi kotiin.
Ymmärrän, jos et edes halua viedä lapsia miehen äidille, joka ei selvästi halua edes tutustua heihin. Itse taas en suostuisi tuohon, että lapsia ei koskaan oteta mukaan miehen isän ja hänen puolisonsa luo. Jos lapset kutsutaan, niin kyllä heidät kuuluu ottaa mukaan. Uskon, että mies on hyvä arjessa, mutta tuo kuvio ei ole silti normaali ja saattaa koitua suhteenne tuhoksi. Lapset ovat kuitenkin ensisijaisia perheenjäseniäsi.
En menisi kylään silloin kun lapset on minulla. Menisin silloin kun lapset isällään tai mummolla. Ei aiheudu hallaa kenellekään.
Vierailuja korkeintaan pari vuodessa.
Paljon on paikkoja mihin ei lapsia oteta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, jos et edes halua viedä lapsia miehen äidille, joka ei selvästi halua edes tutustua heihin. Itse taas en suostuisi tuohon, että lapsia ei koskaan oteta mukaan miehen isän ja hänen puolisonsa luo. Jos lapset kutsutaan, niin kyllä heidät kuuluu ottaa mukaan. Uskon, että mies on hyvä arjessa, mutta tuo kuvio ei ole silti normaali ja saattaa koitua suhteenne tuhoksi. Lapset ovat kuitenkin ensisijaisia perheenjäseniäsi.
Sinulla menee puurot ja vellit sekaisin.
Lapset ovat ensisijaisia perheenjäseniä ap:n ja miehen huushållissa sekä ap:n puoleisessa suvussa. Eivät he sitä ole muiden ihmisten suvuissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, jos et edes halua viedä lapsia miehen äidille, joka ei selvästi halua edes tutustua heihin. Itse taas en suostuisi tuohon, että lapsia ei koskaan oteta mukaan miehen isän ja hänen puolisonsa luo. Jos lapset kutsutaan, niin kyllä heidät kuuluu ottaa mukaan. Uskon, että mies on hyvä arjessa, mutta tuo kuvio ei ole silti normaali ja saattaa koitua suhteenne tuhoksi. Lapset ovat kuitenkin ensisijaisia perheenjäseniäsi.
Sinulla menee puurot ja vellit sekaisin.
Lapset ovat ensisijaisia perheenjäseniä ap:n ja miehen huushållissa sekä ap:n puoleisessa suvussa. Eivät he sitä ole muiden ihmisten suvuissa.
Niin he ovat ap:n ja miehensä perheenjäseniä myös silloin, kun vierailevat sukulaisilla ja se pitäisi huomioida.
Lapsilla on oma mummi ja pappa. Ensisijaisesti kannattaa vierailla heidän luona.
Lapsilla on oma isä myös. Kannattaa omalle isälle antaa myös vastuuta lasten hoidosta.
Kun lapset eivät ole enää taaperoita uusperhekuvioihin ryhdyttäessä, heille on muodostunut jo se kuva mikä on heidän perhe. Ei mielestäni tarvitse laajentaa tätä perhepiiriä koskemaan myös uuden kumppanin sukua. Heitä voi pyytää kylään, mutta vartavasten kyläily lapsille vieraiden ihmisten luona ei ole tarpeellista. Sekoittaa vaan. Lapsilla on omat mummut ja papat, joiden tulisi olla ne tärkeimmät.
Viikko-viikko yhteishuoltajuudessa ei varsinkaan kannata sotkea lisäihmisiä soppaan. Sujuu hyvin, kun lapsiviikoilla keskitytään lapsiin, ei sukuloimiseen vieraan suvun luona.
Lapset kyllä ymmärtävät, kun aikuiset kertovat tilanteen. Aikuisilla on ongelma, kun eivät kerro.
Lasten tulisi tietää, että oma äiti ja isä on heidän vanhempiaan ja uusi puoliso on vain mukava aikuinen lisää ellei vartavasten olla sovittu, että hän on kasvattajan roolissa.
Menee paljon helpommin kun lapset eivät ole rajattomia uutta kumppania kohtaan. Rajattomuus syntyy silloin, kun lapsille ei ole kerrottu ettei uusi ihminen ole viemässä äidin tai isän paikkaa.
Itse en vie lapsiani mieheni sukulaisten luo. He käyvät meillä joskus. Se riittää. Hyvin on mennyt.