Lue keskustelun säännöt.
Hyväksyisitkö miehelläsi naispuolisen ystävän joka on ollut seksikumppani?
15.04.2014 |
Siis ennen suhteenne alkua ovat harrastaneet seksiä.
Kommentit (59)
No en tod! en luottas ettei muija vikittelis uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankalaahan se olisi. Miettisin varmaan koko ajan että haluaako ne vielä toisiaan.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 19:00"]
En hyväksyisi.
Mun miehellä ei ole naisia ystävinä. On naispuolisia vanhoja tuttuja joita moikkailee kaupungilla ja juttelee heidän kanssaan esim. viihteellä mutta eivät pidä aktiivisesti yhteyttä puolin ja toisin. Jos nyt yht'äkkiä ilmestyisi joku nainen jonka esittelisi hyvänä ystävänä, tulisi epäilys että on jotain enemmän kuin "ystävyyttä".
[/quote]
Lisään vielä että mies itse on sitä mieltä että naisen ja miehen välillä ei voi olla oikeaa ystävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hyväksyisi, vaikka mielestäni minulla ei olekaan huono itsetunto. Syitä on useita:
- Ihminen, jolla on useita ex-kumppaneita kavereina (ylipäätään kovin monta exää, mutta varsinkaan ystävinä), ei mielestäni ole kovin lupaavaa kumppaniainesta. Pidän ehdottomasti hyvänä asiana, että ex:n kanssa ollaan asiallisissa väleissä eikä riidellä, mutta jos entisiä kumppaneita on useita ja kaikkien kanssa ollaan kavereita, se pistää miettimään. Hiipuuko miehellä kiinnostus kovin helposti ja siirtyykö hän heti kaveriksi, jos parisuhteessa tulee ongelmia tai arki astuu kuvioihin? Onko hän niitä ihmisiä, joilla pitää jatkuvasti olla ilotulitteita, kipinää ja räiskettä, jotta suhde jatkuu? Jos ex on niin ihana että hänen kanssaan on oltava tekemisissä ja ystäviä, miksi suhde on päättynyt? Mikseivät he ole korjanneet suhdetta? Mikä on ollut niin ylitsepääsemätöntä ettei sitä voi korjata, mutta kuitenkin niin vähäpätöistä että sen voi ohittaa ja jatkaa ystävinä?
- En halua, että meidän suhteemme asioita käydään läpi ex:n kanssa, enkä halua että kummankaan entinen elämä roikkuu mukana kaikessa mitä teemme. Itsestäni viilean asialliset välit ovat parhaat enkä koe tarpeelliseksi erikseen tavata ex-kumppaneita. Toki vaihdamme muutaman sanan ystävällisessä hengessä jos kohtaamme sattumalta.
- En halua seurustella ihmisen kanssa, joka on valmis vaarantamaan meidän suhteemme saadakseen pitää ex:n elämässään. Minun maailmassani kumppaniksi valitaan ihminen, joka on tärkein ja paras ystävä ja jonka edelle menevät vain lapset. En ymmärrä, enkä ehkä haluakaan ymmärtää, toisenlaisia arvoja.
- Ennen kaikkea kyse on kunnioituksesta. Itselleni ei tulisi mieleenkään vaatia kumppaniani tekemään jotain itselleen epämukavaa tai asettaa hänet vaikeaan ja epävarmuutta aiheuttavaan tilanteeseen. Odotan samaa omalle kohdalleni. En vaatisi ketään hylkäämään ystäviään, vaan tekisin yksinkertaisesti omat johtopäätökseni mikäli mies asettaisi ex-naisensa minun edelleni (tai ehkä ennemminkin ei selkeästi asettaisi minua exän edelle) ja poistuisin takavasemmalle.
En hyväksyisi. Oikeaan ystävyyteen ei kuulu seksi millään tavalla, oli se sitten tapahtunut milloin tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hyväksyisi. Eikä mieskään hyväksyisi mun exiä mun ystäviksi. Me molemmat kyllä moikataan ja joskus jutellaankin exien kanssa, jos on sellainen tilanne, mutta kummallakaan ei ole halua pitää heitä ystävinään. Ja joka täällä väittää, että tottakai ja ovat vieläkin ylimmät ystävät, niin valehtelee. Ollaan olevinaan niin helvetin suvaitsevaisia että hyvä kun ei kaikki exät ja nyxät paneskele samassa sängyssä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hyväksyisi, koska minulla on huono itsetunto. Myönnän sen suoraan ja mieheni tietää sen myös, onneksi hänen mielestään epävarmuuteni on vain suloista.
itse olen ollut tällainen ystävä eräälle miehelle. mies ei malttanutkaan pitää näppejään kurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli nuorena miespuolinen kaveri, jonka kanssa myös harrastin toisinaan seksiä. Vähitellen seksi jäi ja kaveruus syveni ystävyydeksi. Nykyään hän ja hänen vaimonsa ovat meidän sydänystäviä. Vain joku täysi juntti voisi väittää, että vanha suola janottaa tai että meidän kumppaneiden pitäisi olla mustasukkaisia siitä, miten me tehtiin silloin aikoinaan. Normaali ihminen, jolla on hyvä itsetunto, toteaa vain, että elämä on.
Yksi mieheni naispuolinen ystävä on peräisin miehen lukioajoilta. He olivat silloin pari kertaa sängyssä, kunnes tyttö ihastui toiseen. Kaveruus kuitenkin jäi, ja aikuiselämässä he ovat työskennelleet läheisillä tieteenaloilla ja voineet sitä kautta pitää yhteyttä, tsempata ja tukea toistensa akateemista uraa. Sanoisin, että he ovat pikemmin ystäviä kuin kavereita jo. Olen tosi läheinen tuon naisen ja hänen perheensä kanssa minäkin. Hänellä oli tässä matkan varrella yksi vähän mustasukkaisempi sulhanen, mutta onneksi löysi paremman.
Nämä on aika sairaita nämä mustasukkaisuusjutut, mitä tässäkin keskustelussa on tullut ja tulee varmaan lisää. Että jos A on pannut B:tä, tilanteeseen myöhemmin saapunut C on taannehtivasti mustasukkainen, oikein kiduttaa itseään miettimällä A:ta ja B:tä yhdessä, mässäilee. Yäk.
Loppunut seksisuhde on turvallinen. Olkaa mieluummin mustasukkaisia niistä seksisuhteista, jotka eivät koskaan alkaneetkaan. Niistä naisista, joita miehenne ei olen saanut - vielä. ;)
Tai ehkei niistäkään, sillä mikä voi nopeammin ajaa miehen vieraaseen syliin kuin epäluuloinen vainoharhainen vaimo.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 19:28"]
- Ihminen, jolla on useita ex-kumppaneita kavereina (ylipäätään kovin monta exää, mutta varsinkaan ystävinä), ei mielestäni ole kovin lupaavaa kumppaniainesta. Pidän ehdottomasti hyvänä asiana, että ex:n kanssa ollaan asiallisissa väleissä eikä riidellä, mutta jos entisiä kumppaneita on useita ja kaikkien kanssa ollaan kavereita, se pistää miettimään. Hiipuuko miehellä kiinnostus kovin helposti ja siirtyykö hän heti kaveriksi, jos parisuhteessa tulee ongelmia tai arki astuu kuvioihin? Onko hän niitä ihmisiä, joilla pitää jatkuvasti olla ilotulitteita, kipinää ja räiskettä, jotta suhde jatkuu? Jos ex on niin ihana että hänen kanssaan on oltava tekemisissä ja ystäviä, miksi suhde on päättynyt? Mikseivät he ole korjanneet suhdetta? Mikä on ollut niin ylitsepääsemätöntä ettei sitä voi korjata, mutta kuitenkin niin vähäpätöistä että sen voi ohittaa ja jatkaa ystävinä?
[/quote]
Tapailin joskus miestä jonka kavereista suurin osa oli naisia ja kaikkein kanssa ystävyys oli alkanut jostain epämääräisestä säädöstä. Myöhemmin paljastui lisäksi alkoholiomgelma ym. mukavaa. Sanomattakin selvää, ettei tuo mies ollut mitään aviomiesainesta. Pistin välit poikki kokonaan ja tämä tuntui olevan tuolle miehelle kova paikka. Kai sillä oli taustalla jotain yksinjäämisen pelkoa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuisi taas niin monesta asiasta eli ei ole yhtä vastausta.
Tunnen ihmisiä, jotka ovat exän kanssa oikeasti hyviä ystäviä, koska se parisuhdekin loppujen lopuksi oli ennen kaikkea ystävyyttä. Tuo on ihan ok.
Jos on joskus sinkkuna käynyt humalapäissään panemassa, niin en näe syytä miksi se olisi este ystävyydelle.
Ehkä enemmänkin kyse on siitä, miltä suhde näyttäisi nyt. Jos epäilisin, että naisella ei ole puhtaat jauhot pussissa, niin en pitäisi vaikka mieheeni miten luottaisinkin. Jos taas kokisin, että suhde on platoninen, en näe estettä ystävyydelle.
Hyväksyn, miehelläni on paljon kavereita joiden kanssa on nainut ennen kuin tapasi minut. Minullakin on paljon kavereita joiden kanssa olen nainut ennen kuin tapasin mieheni. Ja ovat siis nykyisin meidän molempien kavereita.
Mutta kyllä se silti välillä häiritsee ja joudutaan asiasta juttelemaan, jos tulee jotain mustasukkaisuusjuttuja tms. Mutta eihän tuollainen (=oma epäluottamus ja epävarmuus) nyt mikään syy ole estää toista olemasta jonkun kaveri.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 18:17"]Mun parhaat kaverit on eks-panoja ja jos mies ei sitä kestä, sen itsetunto ei kestä muutakaan. Olen pitänyt vaatimuksena sitä, että sen kestää. Moni luulee kestävänsä, mutta alkaa nillittämään vähän ajan kuluttua. Uusi heila on aina se joka lähtee. Toiseen eksään minulla on ollut 20 vuoden kaverisuhde ja toiseen 15 vuoden.
[/quote]
Aina kun mä luen näitä uhoavia viestejä, ihmettelen sitä miten tällaisella asenteella saa pidettyä toimivaa parisuhdetta. Minusta kaikki nämä lausahdukset mukaanlukien "kumppani pellolle jos koskeekaan mun puhelimeen" viestii mulle vain siitä että ko.henkilöllä ei ole minkäänlaista kykyä tehdä kompromissejä tai ottaa toista huomioon pitkällä aikavälillä. Eletään vaan koko ajan uho päällä että muahan ei rajoteta!!! Huutomerkki! Perkele!
Onneksi ei ole mulla tullu vielä yhtään sellasta kumppania vastaan joka ei olis valmis muokkaamaan suhdetta niin että myös mulla olisi siinä hyvä olla ja toisin päin. Onko tämä sitten joku ikään liittyvä sekka dunno. Epäilen että enemmänkin kotikasvatus. Kun on kasvanut diktaattorin siipien suojassa, ei sellaisen anna pesiytyä omaan kotikoloon. :)
Jos panee ihmisiä, joilla on samanlainen elämäntapa, harrastukset, arvot, vakaumus, kaverit, tausta jne., siis ihmistä, jonka kanssa JAKAA jotain, niin todennäköisesti ne asiat jakaa sitten panon jälkeenkin, jolloin voi jäädä kaveripiiriin ja olla siinä ihan neutraalisti, tutustua myöhempiin kumppaneihin jne.
Jos taas panee sellaista ihmistä, jonka kanssa ei ole kerta kaikkiaan mitään muuta yhteistä kuin se pano, niin silloin on ehkä vähän epäilyttävää pitää yhteyttä jälkeenpäin... Siis jos ihan oikeasti ei ole mitään puhuttavaa eikä mitään yhteistä viiteryhmää.
Kuitenkin sanoisin omana kantanani sellaisen, että jos mun ukko rupeaisi vaikeilemaan jonkun miespuolisen tuttavani takia, sais kyllä ukko aika pian etsiä itselleen uuden akan. Mikään ei ole hirveämpää kuin epävarma, epäluuloinen puoliso. Mulla olis koko ajan itsellä mielessä, että se varmaan kelailee mua sen toisen miehen kanssa ja kuvittelee meidät nussimaan. Tarkkailee, ylitulkitsee, ennen pitkää tulee sitten pahempaakin paranoiaa kuvioon.Hyi helvetti, jos minuun ei luoteta! En saa kyllä pienimpiäkään kiksejä mustasukkaisesta puolisosta, ei ole mulle söpöä eikä hellyttävää, vaan sairasta!
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 19:58"]
Hyväksyn, miehelläni on paljon kavereita joiden kanssa on nainut ennen kuin tapasi minut. Minullakin on paljon kavereita joiden kanssa olen nainut ennen kuin tapasin mieheni. Ja ovat siis nykyisin meidän molempien kavereita.
Mutta kyllä se silti välillä häiritsee ja joudutaan asiasta juttelemaan, jos tulee jotain mustasukkaisuusjuttuja tms. Mutta eihän tuollainen (=oma epäluottamus ja epävarmuus) nyt mikään syy ole estää toista olemasta jonkun kaveri.
[/quote]
kuulostaa tuppukylän touhulta
No eipä tässä ole vaihtoehtoja. Mies kunnanjohtaja ja hässinyt hallituksen puheenjohtan kanssa ennen suhdettamme. Viikottain ovat tekemisissä vaikkeivat enää vuosiin varsinaisia ystäviä. Kestettävä se mitä eteen annetaan.