mies suuttui silmittömästi, heitti jääkapista ruoat roskiin, mun vaatteet kaapista lattialle

Lueppa ketju ja omat vastauksesi vielä kerran. Musta ainakin kuulostaa,että miehesi ylipuhuu sut miltei kaikessa. Jos hän on hankala narsisti, tunnet syyllisyyttä milloin mistäkin ja koetat elää hissunkissun Herraa ärsyttämättä. Tuo syyllisyydentunteen syytäminen sinulle taitaa olla miehesi taitolaji.



Koska et voi luottaa mieheesi ja hänen sanaan, olet melkoisessa "valheidenverkossa" yllä pitäessäsi kulisseja.



Ajattele, mitä lapsesi kokee ja näkee. Ja ennenkaikkea, miten hän tulee käyttäytymään isompana?



Voimia sulle, vaikutat analyyttiseltä ja järkevältä. Aivan varmasti tulet pärjäämään lapsen kanssa yh:na!

eikä mikään oikeuta tuollaista käytöstä. Oletko ajatellut lastanne, mitä hän joutuu näkemään ja kuulemaan? Lapsi vaistoaa yllättävän paljon perheen tunneilmapiiristä. Ja se jättää jäljet loppuelämäksi - sitäkö haluat lapsellesi?



Eli vuosia suhteessa, jossa oli vastaavanlaisia piirteitä kuin teidän suhteessanne ja perheessänne. Kun vihdoin ja viimein päädyin eroon ja muutin lapsen kanssa pois - se oli uskomaton helpotus, paljon suurempi kuin ikinä olisin osannut edes kuvitella. Lapsessa huomasi ison eron, vasta silloin tajusin kuinka paljon lapsi oli kärsinyt perheen ilmapiiristä. Ja oma lähipiirini huomasi myös minulla ison muutoksen eron jälkeen, moni sanoi, että se vanha iloinen X on tullut takaisin - oma persoonallisuuteni oli ilmeisesti vuosia piilossa.



Sinun ja lapsen tulisi päästä pois ja nopeasti, mieluiten heti. Kuvauksesi perusteella pelottaa mitä miehesi tekee jos huomaa sinun haluavan erota. Pelasta lapsesi ja lähde.



Kaksi lapsen kanssa pärjäät paremmin, onhan sinulla kohdistettavana kaikki energia itseesi ja lapseen - tällä hetkellä iso osa energiastasi ja huomiostasi taitaa mennä perheen ilmapiiriin?



Vaikka kaikki omaisuus on miehen nimissä, olet oikeutettu puoleen jos teillä ei ole avioehtoa. Kehottaisin sinua kääntymään juristin puoleen, älä ainakaan usko miehesi puheita tai suostu allekirjoittamaan mitään.

Avioerossa kaikki omaisuus (myös ennen liittoa hankittu) jaetaan tasan.



Tsemppiä! Paranna elämäsi jo tänään!

Pohdin juuri sitä, että miten vaan voi "lähteä ja ottaa lapsen mukaan"? Kun mies ainakin tulisi kissojen ja koirien kanssa perässä, vaatimalla vaatisi lapsen itselleen ja varmaan tekisi kaikkensa, että saisi saman verran "lasta" kuin minä - siis vuoroviikot ym..



Kuten ehkä huomaatte, olen minä eroa miettinyt. Sitten pitäisi laittaa lapsi päivähoitoon jo syksyllä ja mennä "oikeisiin" töihin!

Mutta.. Sä et ihmisenä tule jaksamaan, jos et tee jotain. Miehesi syyllistää sinua ihan kauheasti kaikesta, ja kohtelee miten sattuu.

Tiedäthän sen, että omit ne ajatukset itseesi ja alat ajattelemaan itsestäsi niin? Ilmeisesti mies on jo osittain siinä onnistunut.



Minä ehdottaisin pariterapiaa. Sitä ensin ja sitten sitä eroa, jos te molemmat ette saa muutettua tapojanne.



Ja lapsenne.. Ei hän ansaitse tuollaista menoa. Miettikää lasta yhdessä!

Ja mahdollisen eron tullen uskon, että saat olla lapsesi kanssa ihan yhtä paljon kuin miehesi.

Miltei on vuorokausi kulunut ensimmäisestä viestistäni. Ehkä todellakin olisi pitänyt poistua kotoa, mutta jotenkin ajattelin, että jään kuitenkin, en anna miehen pelotella. Kävin illalla lapsen kanssa ulkoilemassa, mies oli jossain, tuli kotiin ja laittoi lapsen nukkumaan. Lapsi nukkui hyvin, mutta on mielestäni vähän väsynyt, vaisu.



Heräsin varhain, lapsi vielä nukkui. Mies tuli perässäni keittiöön vaatimaan vastausta kysymykseensä, etten enää koskaan käyttäydy niin kuin olen käyttäytynyt, tiuskinut ym. Vaati vastausta myös kysymykseen tajuutsä. Alistumisen tilanne, en olisi halunnut vastata miestä miellyttääkseni. Työpöytäni on keittiössä ja siinä paljon papereita ja kirjoja. Mies tivasi, tajuunko ja alkoi taas laskea kolmeen. Nyt lähti jo ykkösen kohdalla osa papereita ym. tavaroitani lattialle. Lapsi oli heräilemässä viereisessä huoneessa, lauleskeli siellä. En halunnut, että mies alkaa riehumaan, joten oli pakko vastata, että kyllä, tajuan.



Kuulostaa varmaan typerältä, mutta on tosi lyöty olo. Kun sanoin, että älä viitsi uhkailla, kielsi, ettei tämä ole uhkailua, vaan faktaa. Lähti sitten töihin, minä tärisin ja hain lapsen sängystään.



Täytyy sanoa, että olen todella alkanut pelätä. En usko, että lapselle tekisi ikinä mitään, mutta päätin myös, ettei lapsen tarvitse enää koskaan olla tällaisessa tilanteessa mukana. Kylppärissä kamala sotku siitä kynsilakasta. Ajattelin, etten siivoa mitään, mutta lapsi ihmetteli kaaosta aina, kun kävimme vessassa. Siivosin kaiken muun, mutta tummaa kynsilakkaa on niin paljon joka puolella, eikä ole sopivaa ainetta. Suunnittelin kyllä, että siivoan ne pois ja kaikki loput jäljet, ehkä lapselle tulisi rauhallisempi mieli.



Olen alkanut pohtia käytännön järjestelyjä. Jos lähden, järjestän kodin valmiiksi ja sitten lähden lapsen kanssa. Otan yhteiseltä pankkitililtä rahaa muutaman tonnin, minulla ei ole nyt muita tuloja kuin hoitoraha, lapsilisä tulee tililleni. Mies tulee syyttämään siitä, että otan lapsen mukaan. Saa tulla katsomaan, kun haluaa. Olemme olleet lapsen kanssa tiiviisti kaksin, mies on tehnyt paljon töitä ja matkustellut. Hyvin tärkeä tietenkin lapselle ja lapsi hänelle. On hyvä isä lapselleen.

Olet oikeilla jäljillä. Vaikka lähtö onkin aikeaa, tulette voimaan paremmin kahden lapsen kanssa. Järjestele kaikki valmiiksi. Ja todellakin puolet omaisuudesta kuulee sinulle.



Voimia.

Hyvä ap...Jatka vaan...Tästä saa hyvän kesän trillerin tänne av:lle!

epäilen, niin ap:n pitäisi olla jo menossa. Jos kerta on muutama tonni tilillä, niin ei muuta kuin menoksi. Johon muutamalla tonnilla asuu hotellissa aluksi.

Kukaan nainen ei ole noin tyhmä kuin ap, jos tämä juttu olisi totta. Tai sitten hän vaan haluaa olla tuossa tilanteessa.

Olet oikeassa. Sinun on puhallettava peli poikki. Otettava ero. Pelon ilmapiirissä sinä et voi hyvin mutta vielä pahempaa on se, että sellaisessa ilmapiirissä lapsi ei voi kasvaa... niin surullista kuin se onkin niin sinä et voi olla vastuussa aikuisen ihmisen idioottimaisuudesta. Etkä voi häntä muuttaa.



Sinä pärjäät kyllä. Hali.

Kukaan nainen ei ole noin tyhmä kuin ap, jos tämä juttu olisi totta. Tai sitten hän vaan haluaa olla tuossa tilanteessa.

Mistä luulet, että vuosittain tulevat kaikki ne miehensä tappamat naiset, jotka yrittivät liian kauan ja kuvittelivat, että normaalimmaksi tämä tästä vielä joskus muuttuu? Tyhmyys ja tunneilmaston vinoutumiseen turtuminen ovat kaksi täysin eri asiaa.

mieltä jossain asiassa, niin lähde. Ja jos et halua päätyä tilastoihin, joissa mies opettaa naista olemaan nalkuttamatta tms niin lähde. Sulla ja lapsellasi on turvallinen tulevaisuus, kunhan pakkaat kamasi ja otat eron tuollaisesta ukosta. Kukaan täysjärkinen ihminen ei noin käyttäydy, huolestuttavaa on etenkin se, että mies ei edes yön yli rauhoituttuaan tajua tehneensä väärin, vaan jatkaa siitä mihin homma jäi! Kuinka pitkälle se on valmis menemään, jotta saa sut alistettua, ehkäpä kohde on seuraavaksi lapsi, jolla kiristää. Ehdottomasti lähdet sieltä ja otat eron; hullujen kanssa ei kannata ruveta pelleilemään.

Ja tsemppiä. Varmasti on hirveän vaikeaa, mutta luota siihen, että olet aivan varmasti tekemässä itsesi ja lapsesi kannalta oikean ratkaisun.



Sinun on ehdottomasti aika saada elää tavallista aikaihmisen elämää, joka saa itse muodostaa mielipiteensä, näyttää tunteensa ja päättää omista asioistaan alistumatta "hullun" puolison vaatimuksiin. Ja jos alat epäröidä, niin muista! Sinulla ei ole varaa antaa tyttäresi oppia, että naista saa kohdella tuolla tavoin!

Joo, juttu kuulostaa varmaan ihan ihmeelliseltä. Mutta se on pelottava, kun on siinä itse mukana. Olen kiitollinen, että olen saanut paljon asiallista palautetta ja saanut siitä lohdutusta. Mies lähtee loppuviikosta muutaman päivän työmatkalle, olisi aikaa järjestää siihen mennessä ja silloin.



Ei minulla "omia" rahoja tai säästöjä ole ja siksi olenkin huolissani. Mutta miehellä on jonkin verran. Omalla palkallani (ennen lasta) olen maksanut ruoat ja laskuja. Mies on maksanut asuntoa, hänen tulonsa ovat olleet kolminkertaiset. Asumme tällä hetkellä vuokralla ja omistusasunnon pieni pesämuna on sijoitettuna osakkeisiin. Ollaan pikkuhiljaa katseltu ostettavaa asuntoa, alueellamme on vähän tarjontaa.

soita poliisille, neuvolaan, perheneuvolaan, perhe-asiain neutvottelukeskukseen, lastenvalvojalle tai johonkin. kunhan saat tilanteen dokumentoitua. että juuri nyt tilanne on tämä, miehesi on tehnyt noin ja noin, pelkäät ja siksi lähdet ja otat lapsen mukaan. eikö turvakoti olisi hyvä eka paikka? sieltä varmasti osaavat neuvoa eteenpäinmiten toimia että saat pitää lapsen etkä tee mitään laitonta mikä myöhemmin vaikeuttaisi asemaasi huoltajuustaistelussa.



aivan päivänselvää on se että sinun on lähdettävä ja erottava. hyvä että olet sen itsekin tajunnut. pysy päätöksessäsi. suhteesiperustuu pelkoon. toi aamuinen oli vielä paljon huolestuttavampi kuin eilinen.



uskallatko olla siellä työmatkaan asti, vai pitäisikö sinun lähteä heti?

se jos mikä olisi hulluutta.

Olen itse ollut samassa tilanteessa.Vähemmän uhkaavat tilanteet kärjistyivät kerran. Tavaroita ympäri taloa hajosi, mies tuntui pelottavalta ja juoksimme ympäri taloa naama punaisena huutaen. Syöksimme molemmat hirveitä asioita toisillemme ja vihan läsnäolo oli käsinkosketeltavaa. Tönin miestäni ja hän nappasi kädestäni (joka oli sitten viikon mustana). Olimme niin umpikujassa ja soitin lopulta molempien vanhemmat paikalle keskellä yötä (vaikka olemme aikuisia niin tarvittiin lisävoimia, että me rauhoitumme)...



meillä on ollut vaikea puhua asioita ja itse avioerolapsena en pidä turhista riitelyistä. mutta kun tarpeeksi ärsyttää niin minäkin räjähdän. Kävi sitten ilmi että miehelläni on ollut ongelmia saman asian kanssa jo lapsena kun juttelin hänen vanhempien kanssa tarkemmin. Tällä kertaa mieheni joutui pakosti katsomaan tilannetta eikä päässyt sitä painamaan villasella. Seurauksena on ollut, että hän meni terapiaan. Se on auttanut valtavasti!!! Ilman terapiaa olisin eronnut. Tästä välikohtauksesta on noin vuosi aikaa ja meillä ei ole kertaakaan ollut uhkaavaa tilannetta. Ei turhan suuria tunteenpurkauksia, ei nopeasti leimahtavaa vihaa. Olemme kyllä riidelleet, mutta niinkuin " tavalliset" ihmiset. Rakastan tätä ihmistä niin paljon että halusin nähdä pystyykö hän muuttumaan. Hän selvästi tekee kaikkensa ja on aidosti pahoillaan aiemmasta elämästämme. Joskus asiat voivat muuttua vaikka oltaisiin menty täysillä päin seinää, se tosin vaatii molempien sitoutumisen parempaan elämään.

sieltä saat myös hyvät neuvot miten edetä asioissa. Ja kuten sanottu, osituksessa saat puolet.



Älä jää sinne enää hetkesikään, tuo lapsen vaisuus kuulostaa niin tutulta (olin se joka aiemmin tässä ketjussa kirjoitti hieman samanlaisista kokemuksista). Miehesi on sairas ja on jo osittain sairastuttanut sinut. Lapsesi pystyt vielä pelastamaan.



Pakkaa nyt ne tärkeimmät mukaan ja mene turvakotiin. Tai vaihtoehtoisesti vanhemmillesi, mutta hae heti apua, älä altista lastasi enää yhtään tuollaiselle ilmapiirille.



Raha-asiat selviävät varmasti, niiden takia ei kannata eroa lykätä.

Tätä keskustelua kiinnostuneena seuranneena, suosittelen sinun hakeutumista turvakotiin nyt aluksi. Voit soittaa sinne jo tänään ja kertoa tilanteesi. Saat ohjeet ja neuvot miten toimit. Hakeudutko sinne nyt heti vai vasta kun mies lähtenyt työmatkalle. Mieti mitä tärkeää pakkaat mukaan (esim valokuvat, omat korut) perus vaatteiden ym lisäksi eli kaikki se jonka mies voi seuraavan raivarin tullessa tuhota. Turvakodissa on myös projekteja joissa väkivalta tilanteita selvitellään. Esim Lyömatön linja ja Jussi-projektit.



Voimia sinulle!

Miehesi käytös aamulla oli hyytävää. Sinuna en kertoisi hänelle lähtöaikeista mitään, oikeasti tuo on pelottavaa.



Ja jos mies nyt sitten tulee kotiin ruusupuskan ja lirkuttelujen kanssa niin älä luovu suunnitelmistasi!!! Miehesi sai taas pienen palan sinusta nakerrettua, vuosia tuota ja sinusta ei jää mitään jäljelle. Mitkään mahdolliset anteeksipyynnöt (jos niitä edes tulee) ei tee tuollasta laskemis-/uhkailu-/nöyryytys-toimintaa hyväksyttäväksi.



Minä en jäisi miehen kanssa saman katon alle enää. Lähtisin pois miehen tietämättä ja jos mies haluaa, parisuhdetta lähdetään rakentamaan siitä. Hommaat oman asunnon ja jos mies ehdottaa terapiaa (vain silloin, muuten jää silmänpalvonnaksi), suostu jos koet että suhteella voisi olla jotain tulevaisuutta. Mutta terapiaratkaisukin omasta taloudesta käsin. Olen sitä mieltä että sulla on tuossa suhteessasi tätä menoa vaarassa henki. Tuo ei ole normaalia, ja lapsesi kärsii 100% varmuudella, jos tuota tilannetta jatkuu kovin pitkään.

JSSAP

Ihan heti!Kenkää!Mokomalle hullulle!