mies suuttui silmittömästi, heitti jääkapista ruoat roskiin, mun vaatteet kaapista lattialle

aivan sama ärsytitkö sinä häntä vai et, noin ei saa käytäytyä vieläpä pienen lapsen edessä. noin vain ei tehdä!



sinuna ottasin miehen puhutteluun, tai siis, kävisin syvällisen keskustelun teidän parisuhteesta. koittaisin sopia yhteisiä pelisääntöjä ja korostaisin, etten suostuisi katselemaan aikuisen miehen lapsellista kiukuttelua. jos miehesi todella on sitä mieltä että kaikki vika on sinussa ja että olet tyranni, ja että oma käytöksensä on asiallista, ilmottaisin, ettei yhteiselämä voi näin ollen jatkua.



hyvä juttu että teette kivoja asioita yhdessä perheenä ja että teillä on hauskaa. noita juttuja voitte tehdä erottuannekin. mutta perisuhteeseen tuollainen ei todellakaan kuulu.

ja ymmärrän, ettei jaksa nipottaa jokaisesta asiasta. Mutta sitä en siedä, että mies kumoaa kieltoni lapsen edessä ja sanoo, että älä nyt viitsi, se on niin pieni vielä. Kyse normaaleista jutuista, esim. ruokatavoista ja siitä, että kun lapsi tahtoo / ei tahdo, niin en mene mukaan siihen pompotukseen vaan totean, että äiti päättää, nyt tehdään näin. Kun asiasta sanoin, hän sanoi, että tulee kävelemään ylitse aina kun huvittaa. Että minä en määräile!

Minä ärsytin. Minussa vika. Jos olisin tehnyt niin tai näin niin mies ei olisi suuttunut.

joo, riitelimme, miehellä on aina tapana uhkailla, että vastaa tai jos et vastaa, niin teen niin ja näin. Ei koskaan ole lyönyt tai ollut väkivaltainen. Minä olen suutuspäissä kyllä kolistellut astioiden kanssa, paiskonut ovia ym. En hajoittanut mitään. Mutta...minähän ärsytin - tilanne olisi ollut ohi, jos olisin vastannut myöntävästi, ei olisi toteuttanut uhkaustaan...elämämme olisi ah niin säyseää, jos en osoittaisi kielteisiä tunteita koskaan = haastaisi riitaa. Aikaisempiin avioerolla uhkailuihin olen sanonut, että ei siihen kahta tarvita, ei minun kanssa ole pakko olla, vieköön paperit, jos haluaa erota. Laitoin lapsen päiväunille, mies lähti ovesta ja vielä terotti, että minulla on vuorokausi aikaa tehdä päätös. Tarkoittaa sitä, että sysää päätöksenteon minulle, saisi sitten syntipukin eroon. Olemme aina riidelleet, lapsen tulo on kärjistänyt riitoja. Olen hoitovapaalla ja mies uhkailee myös taloudellisilla asioilla. Maksaa vuokramme, mutta on uhannut, että alkaa maksaa vaan puolet. Teen kaikki kotityöt, mutta hänhän elättää perheen - muistaa riitatilanteessa mainita, että ruoka on hänen rahoillaan ostettu! Meillä on iso ikäero, olen hieman päälle kolmikymppinen.

olen päättänyt valmistella suunnitelman. Kun seuraava kerta tulee, olen valmis. Järjestelen talouden, työn ja kodin. Näin on mielestäni hyvä.



Suurkiitos kaikille kommentoineille - olen saanut paljon lohtua.



-ap

vaan toimi heti. Miehesi ei kuulosta lainkaan terveeltä. Olet vaarassa, kuten on myös lapsesi.



Hienoa, että olet henkisesti vahvemmilla, olen myös iloinen siitä, että olet saanut tukea täältä.



Toivotan kovasti onnea uuteen elämääsi. Alku voi olla rankka, mutta ajan myötä asiat ovat paremmin.

Mieheni on siis johtavassa asemassa työpaikallaan ja kaikki hänen alaisensa, tai siis ainakin ne, joita olen tavannut, kun olen ollut mieheni aveckina juhlissa, ovat kiittäen ylistäneet mieheni esimiestaitoja. Kuitenkin kotona, varsinkin lapsien syntymän jälkeen, miehestäni on löytynyt aivan toisenlainen puoli. Onneksi tilanteemme ei kuulosta aivan yhtä pahalta kuin teillä. Tämä nurjempi puoli nousee esiin vain silloin, kun mieheni tai minä olemme väsyneitä ja stressaantuneita. Kun järjestän miehelle muutaman päivän vapaan perheestä ja kunnon yöunet, hän on taas aivan normaali.



Minusta tuntuu, että lapsuudesta opittu käyttäytymismalli (mieheni on kotoisin alkoholistiperheestä) nousee pintaan, kun stressiä on riittävästi. Joskus ottaa päähän, että joudun toimimaan perheemme tunneilmastovastaavana. Koska kuitenkin 95 % ajasta meillä menee ok, niin ajattelen, että järkevämpää sitten ottaa vastuu miehen lepäämisen järjestämisestä kuin erota miehestä kokonaan. Mies itse ei siis riittävästi rasituttuaan osaa levätä, vaan alkaa hampaat irvessä suorittamaan elämäänsä sillä slogalilla, että ei tartte perkele tulla auttamaan.

Onneksi miehelläni ei ainakaan vielä ole alkoholiongelmaa. Hän tiedostaa riskinsä sen suhteen, koska on lapsuudessaan nähnyt, millaista on alkoholistin elämä. Käytämme kyllä alkoholia, mutta maltillisesti.

olen kyllästynyt mieheni määräilyyn, alistavaan käytökseen ja vitsin varjolla tapahtuvaan nimittelyyn, lyömisellä uhkailuun sekä sen korostamiseen miten erinomainen aviomies hän on, kun ei juo eikä petä. Olen väsynyt. Olen väsynyt siihen, miten välinpitämättömästi hän suhtautuu tiettyihin perusasioihin. Lapsille huutaa ja karjuu päivittäin, varsinkin pojalle, ja jos eroaisin, uhkaa viedä lapset tai heittäytyä työttömäksi ja jättää elarit maksamatta. Jatkuvaan olen varpaillani, milloin hän taas alkaa karjua minulle. En jaksa sitä enää kovin kauan.



Mutta en voi lähteä ihan vielä. Jarruna on poikani erityisopetuspäätös (dysfasia). Säästän rahaa lähtemiseen. 6000 euroa on jo pankissa, mutta tarvitsen enemmän. Yh:na en voi enää painaa ylitöitä. Ja jos joudun tappelemaan lapsista oikeudessa, siihenkin tarvitaan rahaa. Ja tiedän että sen lähdön pitää tapahtua yllätyksenä.



Omaisuus ei niinkään itketä, mutta mietin miten voisin pitää minulle rakkaan kesäpaikan, jonka puutarhaan olen yksinäni upottanut rahoja ja harvinaisia kasveja.



Ap pidä suunnitelmasta kiinni.

Luin ketjun läpi yhdeltä istumalta ja kauhistelin täällä. Miten voit? Kuinka tilanne on muuttunut kesästä?

perusteella kuulostaa, että miehellä on narsistinen persoonallisuushäiriö tai sen piirteitä. Lasteni isässä samoja piirteitä, tuo voi muuttua tuosta fyysiseksi, näin ainakin meillä. Olen mieheen veilä yhteydessä, mutta meillä lasten kanssa oma asunto, paras näin.

Onko miehelläsi potenssiongelmia? Kyvyttömyys saattaisi olla osatekijä miehesi käytöksessä.

7.6 on ap laittanut aloituksen eikä vieläkään ole saanut mitään aikaiseksi niin ansaitsee jäädä kitumaan. Jos kaipaa vain sympatiaa ja päähänsilittelyä niin olkoon sitten. Arvonsa tunteva ihminen olisi jo lähtenyt.

Tämä on se kokoluokan päätös että ymmärrän hyvin että ap tarvitsee aikaa asian sulatteluun ja asioiden suunnitteluun. Minusta on tosi nopeaa toimintaa esim. tuo, että hän on hakeutunut juttelemaan asiasta terapeutin kanssa. Hyvä ap! Kerrankin joku joka toimii. Ovet paukkuen suutuksissaan lähtevä just palaa takaisin ja sitten ollaan taas kyyhkyläisiä, kunnes taas on vähällä lätty lätistä ja prosessi vaan venyy ja venyy, yleensä vuosia.

Tiedän, että meille on tulossa seesteinen perhelomanen (2 vk), jos en kysele mitään "tapahtuneesta", enkä muutenkaan osoita mieltäni. Haluan myös, että lapsen kanssa mennään niihin samoihin tuttuihin paikkoihin, kuten yleensä kotimaan lomilla. Tämä aika pitää nyt vaan elää.



Kun syksy koittaa, toivon olevani enemmän omilla jaloillani kuin nyt. Erään työprojektin jatko selviää lokakuun alussa ja haluan odottaa sitä päätöstä - sitten olisi hiukan rahaa tulossa könttäsummana vaadetta vastaan.



Jos ei olisi lasta, olisin varmaan jo lähtenyt. Nyt todella haluan, että kun teen päätökseni, se pitää. Monissa perheissä varmaan kärhämää tälläkin hetkellä. Meillä puitteet ok. Toki uskon, että kielteisellä tunneilmastolla on vaikutusta lapseemme. Lapsi ok nyt. Eräs vanhempi ystäväni sanoi, että jostain kumman syystä lapsilla on taipumus kasvaa täyspäisiksi. Toki poikkeuksia on. Enkä minäkään osaa paikantaa, miksi olen miehestäni niin riippuvainen, ehkä lapsuuden traumoja?



Kiitän kaikkia teitä tuesta ja toivotan ihanaa kesää!



-ap

Enkä minäkään osaa paikantaa, miksi olen miehestäni niin riippuvainen, ehkä lapsuuden traumoja? -ap

Mutta ei sen tarvi olla mitään dramaattista tyyliin lapsuudenkodissani heiteltiin pitkin seiniä ja vedettiin viinaa. Monet täysin "normaalit" vanhemmat voivat kasvattaa monista eri syistä lapsistaan viattomilta vaikuttavilla keinoilla tunnevammaisia, ts. ihmisiä jotka eivät pysty tunnistamaan omia tunteitaan ja tarpeitaan (mistä kohdallasi kertoo tuo seksitön avioliittokin). Tähän liittyy usein vielä totaalinen kyvyttömyys tunnistaa väärinkohtelua, ongelma joka sinuakin tuntuu tällä hetkellä vaivaavan. Eli sinuna jatkaisin terapiaa ihan oman itsesi takia, ettet sitten myöhemmin elämässä löydä itseäsi uudelleen samasta tilanteesta.

7.6 on ap laittanut aloituksen eikä vieläkään ole saanut mitään aikaiseksi niin ansaitsee jäädä kitumaan.

Jos kaipaa vain sympatiaa ja päähänsilittelyä niin olkoon sitten. Arvonsa tunteva ihminen olisi jo lähtenyt.

Vanhempi mies tappoi nuoremman vaimonsa ja teini-ikäisen lapsensa pari vuotta sitten.



Perhesurmaajat on nimenomaan sellaisia kuin ap:n mies, kontrollifriikkejä narsisteja. Sellaisia, joille ei sanota vastaan, vaan jotka pitävät perhettään hallinnassa pelkällä pelolla. Itse surma voi olla ensimmäinen varsinainen väkivallanteko, kun uhri on viimein pistämässä ensimmäistä kertaa kunnolla vastaan.



Tiedän, mistä puhun, uskokaa pois. On pelkkää tuuria, että olen tässä itse nyt kirjoittamassa.

Allekirjoitat eropaperit ja lähdette vbiettämään parempaa elämää lapsen kanssa. Älä edes harkitse muuta.

mielenvikainen äijä

Isä huusi ja rikkoi tavaroita, ja juurikin uhkaili että 'jos et tee ämmä näin, laitan television paskaksi'. Me lapset saimme myös kuulla miten saamme turpaan, jos emme tee asiaa x. Ei ollut mukavaa ei. Ulkoapäin ei meistäkään olisi uskonut, oli kunnioitettu ammatti ja pinta kunnossa, pinnan alla karmea narsisti-isä. Äiti ei koskaan saanut lähdettyä, uskon että koska isä oli poikennut hänen itsetuntonsa niin alas. Se tuntuu vieläkin pahalta, kun äiti lupasi erota ja viedä meidät turvaan, mutta aina perui lupauksensa ja palasi hain kitaan.



Sanoisin että eroa! Lapsesi tähden, lapsen ei todellakaan pidä katsella tuollaista. Se jättää syvät arvet sieluun, jotka ei lähde kulumallakaan. Asiat järjestyy kyllä.

Googlasin ihan tarkoituksella vanhoja kirjoituksiani ja löysin tämän... on hurjaa, että multa meni melkein 9 vuotta ennen kuin sain lopulta riuhtaistua itseni tästä suhteesta, vaikka oli pelkkää alamäkeä. Nyt lapsia on kaksi, asumme kolmistaan ja ex haluaa vaikeuttaa elämäämme kaikin tavoin kuten aikanaan lupasi. Varallisuutta ei ole ollenkaan, otin viime vuosina velkaa elämiseen. Mutta mikään ei ole ihanampaa kuin oma koti, jossa kukaan ei alista tai halveksu. Tein päätöksen erosta viime hetkillä, koska hauta-arkku alkoi olla ainoa vaihtoehto. Ja näin jälkeenpäin olisi todella pitänyt lähteä jo 9 v. sitten, ei tarvitsi rakentaa itsetuntoa nollasta... tsemppiä kaikille vaikeisiin tilanteisiin ja ihanaa kesää!!

ap

Jätä se sika.