mies suuttui silmittömästi, heitti jääkapista ruoat roskiin, mun vaatteet kaapista lattialle

terapia on hyvä, mutta enemmän tarvitset turvakotia.



mies ei muutu. suhteenne ei parane.



lähde.

esim. vanhemmillesi, jollekin tutulle pariksi-kolmeksi yöksi. Samalla annat miehellesi aikaa rauhoittua ja miettiä käytöstään. Tällä kertaa aseta sinä ehdot: joko lähdette yhdessä pariterapiaan (jos mielestäsi suhteenne on parantamisen tai korjaamisen arvoinen) tai sitten eroatte. Sinä kun et todennäköisesti jää taloudellisesti yhtään huonompaan asemaan kuin nytkään, saat elarit, yh-korotukset, lapsilisät, asumistuen jne. jne. Rahan takia ei kannata toimimattomaan suhteeseen jäädä.



Yleensä tuollainen kuvailemasi käytös ei "korjaudu" itsekseen, pikemminkin trendi on paheneva. Nyt särkyi meikkejä ja pilaantui ruokaa, seuraavalla kerralla ehkä murtuu nenä tai leuka. Se ei vaadi kuin yhden huitaisun. Lapsen ei saisi nähdä moista käytöstä enää kertaakaan, pelkkä väkivaltaisen käytöksen näkeminen on lapsen pahoinpitelyä. Miehesi ei selvästikään osaa riidellä aikuisen tapaan ja hakea kompromisseja (et ehkä sinäkään mutta et sentään käyttäydy väkivaltaisesti vai?). Pari- tai yksityisterapia voi auttaa mutta liikaa ei kannata omaa tai lapsensa elämää uhrata, tietyssä vaiheessa pitää pystyä katsomaan elämäänsä realistisesti ja tarvittaessa vetää viiva alle ja katsoa mitä jäljelle jää. Nollasta ei voi mennä kuin ylöspäin.

Ei aikuinen ihminen uhkaile tuollaisilla asioilla ja sitten vielä oikeasti toteuta niitä. Eikö ole oikeasti muita keinoja käsitellä asioita?



Nyt et ap ainakaan siivoa miehen jälkiä. Saa ainakin miettiä itse, oliko järkeä.

ratkaisemattomat, vaietut asiat. Mies ei ole vuosikausiin halunnut seksiä kanssani ym., ne riivaavat mieltäni ikuisesti ja olen usein kireä ja sitten piikikäs. Mies ei arvosta kotonaoloani, vaatii töihinmenoa, vaikka joskus päätimme, että olen kotona, kunnes lapsi 3v. Teen työprojekteja iltaisin ja päiväunien aikaan.



Nyt kysymys oli minun "tyrannisoimisesta", kasvatusasioista tuli riitaa, kun minä olen tiukka ja johdonmukainen ja mies lapsen edessä kumoaa kieltoni. Siis minä olen tyranni, kun yritän laittaa uhmikselle rajoja. Kysyi siis, sun pitää lopettaa tuo perheen tyrannisointi, tajuatko? Ja kun en vastannut "kyllä", alkoi sotkeminen. Kun meikit oli heitetty, kysyi joko tajuan - en tajunnut, joten siirtyi sitten vaatteisiin. Lapsi parka istui pöntöllä kirja kädessä, kun kynsilakka tärveli vaalean kylppärimme! Vakuutin, ettei hätää ole, pysyin rauhallisena. Silti kurja olo lapsen puolesta, itseäni en osaa surra.



salaa itkuinen ap

mutta on meillä yhdessä kivaakin...tehdään retkiä ym. kivaa lapsen kanssa. Minä tosin organisoin kaikkea tekemistä, mies makaa mielellään sohvalla. Mutta minäpä olen tyranni (kuten äitinikin, kuulemma).

että teidän yhteiselämästänne ei tule mitään. Tuontasoinen riitely ei ole normaalia, lapsella ei voi olla turvallinen olo kodissa jossa vanhemmat käyttäytyvät noin.



Allekirjoita eropaperit hyvillä mielin, ja joka aamu kun heräät, muista että heräsit sen takia että sait uuden mahdollisuuden.

Tasa-arvoiseen parisuhteeseen ei kuulu se, että toista uhkaillaan ja alistetaan. Sitähän tuo miehesi käytös on, niin kuin itsekin myönnät. Se on henkistä väkivaltaa, jota ei pidä hyväksyä. Eri asia sitten, miten tuosta päästään eroon, koska mies tuskin itse myöntää, että hänen menettelytapansa ovat vääriä.

Voimia sinulle ja lapsellesi ap!

Toivottavasti tilanteenne selviää pian. Onko miehesi jo palannut kotiin?

Oikeasti LÄHDE!!!!

upsideisi

onko pohjimmiltaan epävarma ja kolistelullaan yrittää esittää tosi urosta?



Onko selvillä mikä sitä oikeasti riipii vai onko tuo vain sen tapa saada tahtonsa läpi?

ap.

jos eroat voit ehkä joskus tarvita "todistusaineistoa" miehen aggressiivisuudesta!

Mä en aja autoa, en ole ajanut varmaan 10 vuoteen ja välillä sovimme lähtevämme jonnekin ja yhtäkkiä mies alkaa kiristää, jos et tee sitä ja tätä, me emme lähde mihinkään. Pari kertaa suostuin, kun pelästyin ja yhden kerran taas teki, tällöin piti mennä ihan naapurikylään, jonne pääsee loistavasti bussilla, otin lapsen kainaloon ja lähdin.

Puhuttiin illalla, meitähän odotettiin kyläpaikassa kaikkia kolmea ja sen jälkeen uhkailut jäivät.



Jos hoidat teidän yhteistä lasta kotona, ei miehelläsi ole oikeutta vaatia sinua maksamaan puolet vuokrasta.



Kissa pöydälle, onko raha suurin riidanaihe teillä. Jos teet kaikki kotityöt, silloinhan sinä teet työtä ja miehelläsi nyt sattumoisin on enemmän tuloja, kun hän käy kodin ulkopuolella töissä.

Ok, ei ole fiksua ärsyttää, jos kerran tietää lopputuloksen, mutta varma on myös mulla, jos mua uhkaillaan erolla, mä hakisin sitä itse. Ja myös mies tietää sen.

... kun lapsi tahtoo / ei tahdo, niin en mene mukaan siihen pompotukseen vaan totean, että äiti päättää, nyt tehdään näin. Kun asiasta sanoin, hän sanoi, että tulee kävelemään ylitse aina kun huvittaa. Että minä en määräile!

Kyse ei edes ole mitenkään naamioidusta vaan ihan avoimesta valtataistelusta, ja vieläpä _lapsen_ kustannuksella ja välityksellä! Miehen on vain tärkeää saada määrätä, "aina kun huvittaa". Tuollaiset (vanhempien yhteistä kasvatuslinjaa suuntaavat) keskustelut käydään vanhempien kesken ilman lasta/lapsia, rauhoittumisen jälkeen.

En itse IKINÄ sanoisi miehelle kasvatuskonfliktin keskellä, lasten seuratessa tilannetta, että "minä määrään sinun ohjeesi lapselle nyt peruttavaksi ja näin tapahtuu koska vain minua huvittaa". En pysty kuvittelemaan... no ehkä silloin, jos mies antaisi ihan ilmiselvästi hengenvaarallisen käskyn lapselle. Mutta se ei ole todennäköistä.

Valitettavasti olen samaa mieltä kuin iso osa täällä kirjoittaneista, näillä tiedoilla, eli juokse niin pitkälle kuin pääset tuollaisesta "miehestä". :(

Ota ne aivioeropaperit tai hankin itse sellaiset!

häivy nyt lapses kanssa sieltä äkkiä ennen kun se miehenkuvatus tulee takas, ja lähetät sille ne eropaperit itse.



Ei tuollaista katsota, eihän tuo ole normaali-ihmisen käytöstä. Kannattaa varmaan käyttää poliisitkin paikalla että näkevät sotkun.



Jos et itseäsi osaa surra niin ole ainakin kunnon äiti ja vie lapsi pois tuollaisen hirviön luota!

ja ilmeisesti nyt uhmislapsen kanssa taantuu edelleenkin. Ilmeisesti itsekin koettaa hakea jotain rajoja käytökselleen, muistuttaa aivan 2-3-v. tenavaa, joka uhmaa ja yrittää määrätä vanhempiaan tekemään niin tai näin. Millainen suhde miehellä on omiin vanhempiinsa ja etenkin omaan äitiinsä? Onko hänen uhmansa jäänyt lapsena käsittelemättä (kuten tuon ikäisillä monesti voi olla, silloin ei uhmaikäistä hyvitelty tai halittu, remmillä takapuoleen, jos itkuraivari ei heti lopu)...tai sitten on kasvanut ns. rajatta - eli "voittanut" vanhempansa, heikko äiti ei ole kyennyt rajoja asettamaan ja niistä kiinni pitämään ja tämä käytösmalli jäänyt päälle tähän ikään saakka: huutamalla ja komentamalla naiset lannistuu. Tai sitten muuten tämä käytösmalli on perua jo esim. omalta isältä.



Oli miten oli, en todellakaan tarkoita, että nämä mahdolliset vinoonkasvun syyt olisivat mikään lieventävä asianhaara, jonka takia sinun pitäisi tällainen käytös hyväksyä, ei missään nimessä. Pikemminkin voi olla, että syyt ovat niin syvällä, että niistä ei ilman psykoterapiaa pääse eteenpäin yksin. Missään nimessä sinun ei tarvitse miehesi terapeutiksi ryhtyä! Aikuinen ihminen käsittelee ongelmansa ja niistä huolimatta kykenee hallitsemaan käytöstään edes kohtuullisesti, mikään lapsuuden kokemus ei tee tällaisesta käytöksestä hyväksyttävää. Sinuna kyllä miettisin ankarasti, onko tämä todella sellaista elämää, jonka sinä ja lapsesti ansaitsette. Pystytkö takaamaan lapsellesi turvallisen kasvuiän ja selkeät rajat? Siinä ei paljon yhteiset retket merkkaa, jos vastapainona on kodin hajottaminen, henkinen ja todennäköisesti (lähes väistämättä) myös fyysinen väkivalta, epävakaus, puutteellinen perusluottamus, vanhempien käsittelemättömät ongelmat jne.



Pieni varoituksen sana vielä: mikäli päätät haluta oikeasti miettimistaukoa tai jopa eroa, suunnittele lähtö pitkälle valmiiksi ennen kuin paljastat sitä miehelle. Varaa rahaa, turvallinen paikka, kuljetus (esim. joku tuttava tai vaikka taksi) jne. etukäteen, hae tarvittaessa lähestymiskielto. Nimittäin miehesi epäkypsä käytös voi viitata siihen, että jos lähtijä olisitkin sinä, hänen maailmansa ja kontrollinsa sortuu ja joskus se voi johtaa äärimmäisiin tekoihin sinua tai lastanne kohtaan. Näistä on viime vuosina nähty paljon surullisia esimerkkejä.

meillä oli samanlaista, sitten mies pahoinpiteli mut sairaalakuntoon. Sit erottiin. Lapsia kaksi.