Hei muut työttömät, miten saatte päivän kulumaan?

Äänikirjat, kämpän kamojen karsiminen, huonekasvien huoltaminen, wc:n huolellinen pesu. Verkon sähköiset kurssit maksavat, mutta sellaisia olen miettinyt.

Aloitin lenkkeilyn (hölkkäämisen), vaihdoin verhot (halvat uudet), välillä on kiva nostalgisoida jotain katsomalla vaikka kuvia koneelta tai kännykästä.

Näihin ei nyt montaakaan päivää saa kulumaan, mutta pitää vireyttä yllä.

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä on koulutukseltaan eläintenhoitaja ja kroonisesti työtön, kun on tullut tavaksi, että eläintenhoitajan hommat hoidetaan vapaaehtoistyönä.

Vapaaehtoisjärjestöt eivät palkkaa palkkatyöläisiä, joten turha syyttää heitä työttömyydestä. Eläintenhoitaja ja vapaaehtoishoitaja ovat ihan eri asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanpa menikin, ennen kuin täällä oli ensimmäinen huutamassa v-sanaa :D. Vapaaehtoistyö, nimittäin!

Vaikka ap ei varmasti halua ketjun lähtevän rönsyilemään, minä tartun tähän huomioon.

Vapaaehtoistyötä on tarjottu minulle, pitkäaikaistyöttömälle (Nro 14), moneen vaivaan, niihinkin vaivoihin, joita minulla ei ole. Se kuulemma parantaa yksinäisyyden, masentuneisuuden, tekemisen puutteen, omanarvontunnon, ahdistuneisuuden ja kaikki kuviteltavissa olevat psykosomaattiset oireet ja tuo ystävyyssuhteita ja kavereita, ja elämänkumppanikin on varmasti siellä urheiluseuran kiskalla pullokoreja kantamassa tai työttömien yhdistyksen pöytiä pyyhkimässä. Tämän lisäksi työtöntä pidetään usein vastuuttomana, itsekkäänä ja laiskana, jollei hän lähde vapaaehtoistyöhön.

Olen kyynisellä päällä, joten kerron raa'an mielipiteeni: vapaaehtoistyö on ilmaiseksi tehtävää työtä, josta useimmiten joku kerää voittoa välttämällä maksetun työn teettämisen. Minä voisin kuvitella tekeväni jonkin verran ilmaistyötä eläinten, erityisesti koirien, parissa, mutta kyllä silti kirpaisisi nähdä työtä teettävän järjestön palkallisen henkilökunnan autorivistö kennelin kulmalla kiiltelemässä. Siis se, että minäkin kelpaan moneen työhön, mutta ilmaiseksi. Tämän vuoksi reaktioni vapaaehtoistyön ehdottamiseen on poikkeuksetta äkäinen ja loukkaantunut.

Kannattaa kokeilla. Esimerkiksi se vapaaehtoistyö voi tuoda monenlaista hyvää. Jossain Helsingin eläinsuojelulaitoksella voikin olla (en muista nyt nimeä) voikin olla, että johtajat tienaavat, mutta ihan paikallistasolla on yhdistyksiä, jotka toimivat ihan puhtaasti vapaaehtoisten voimin, myös se hallitus. Ei toki kannatakaan lähteä mukaan tuollaisella asenteella. Suurin osa ihmisistä, myös työttömistä on itsekkäitä omaan napaan tuijottelijoita, jotka tuskin edes antaisivat senttiä eläimelle. Pahoittelut, että kehtasin edes ehdottaa tällaista! Jatka toki Netflixin tölläämistä. 

Jännästi teit U-käännöksen kirjoituksesi puolivälissä. Vaikutat kovin ailahtelevaiselta ihmiseltä. Taidat olla väkivaltainenkin.

;)

Henkilökohtaisuuksiin meneminen on sinänsä ikävää, mutta jos sinulle on suositeltu masennuksen, ahdistuksen, psykosomaattisten oireiden jne takia vapaaehtoistyötä niin en kovinkaan anna painoarvoa kommentillesi. Jos nyt kuitenkin rautalangasta vääntää niin vapaaehtoishoitajan työtä voi kokeilla, jos elämä tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä, mutta kuten tästäkin ketjusta huomaa, kaikille se ei sovi, koska eläimet ansaitsevat parasta. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tekisin mielellään vapaaehtoistyötä eläinten kanssa jos täällä sellaista olisi enkä olisi allerginen, mutta en kyllä mitään muuta. Paskaa ja tylsää työtä tehdään rahasta, vapaa-ajalla kannattaa tehdä jotain kivaa.

Ainakin täällä Jyväskylässä on eläinsuojeluyhdistyksellä paljon muutakin hommaa, jossa ei tarvitse olla niiden eläinten kanssa tekemisissä. Esim. eräs jäsen pitää kirppis pöytää, johon tavarat lahjoitetaan, muutama vapaaehtoinen käy siivoamassa pöytää ja tuotoilla ostetaan mm. ruokaa ja lääkkeitä sijoituksessa oleville eläimille. Kiitokset hyvästä työstä lahjoittajille, ahkeralle pöydän pitäjälle ja sen järjestäjille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tekisin mielellään vapaaehtoistyötä eläinten kanssa jos täällä sellaista olisi enkä olisi allerginen, mutta en kyllä mitään muuta. Paskaa ja tylsää työtä tehdään rahasta, vapaa-ajalla kannattaa tehdä jotain kivaa.

Ainakin täällä Jyväskylässä on eläinsuojeluyhdistyksellä paljon muutakin hommaa, jossa ei tarvitse olla niiden eläinten kanssa tekemisissä. Esim. eräs jäsen pitää kirppis pöytää, johon tavarat lahjoitetaan, muutama vapaaehtoinen käy siivoamassa pöytää ja tuotoilla ostetaan mm. ruokaa ja lääkkeitä sijoituksessa oleville eläimille. Kiitokset hyvästä työstä lahjoittajille, ahkeralle pöydän pitäjälle ja sen järjestäjille!

Lisäksi esimerkiksi ihan tiedottamiseen (esimerkiksi Facebookissa) tarvitaan väkeä. Tai toiminnan organisoimiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanpa menikin, ennen kuin täällä oli ensimmäinen huutamassa v-sanaa :D. Vapaaehtoistyö, nimittäin!

Vaikka ap ei varmasti halua ketjun lähtevän rönsyilemään, minä tartun tähän huomioon.

Vapaaehtoistyötä on tarjottu minulle, pitkäaikaistyöttömälle (Nro 14), moneen vaivaan, niihinkin vaivoihin, joita minulla ei ole. Se kuulemma parantaa yksinäisyyden, masentuneisuuden, tekemisen puutteen, omanarvontunnon, ahdistuneisuuden ja kaikki kuviteltavissa olevat psykosomaattiset oireet ja tuo ystävyyssuhteita ja kavereita, ja elämänkumppanikin on varmasti siellä urheiluseuran kiskalla pullokoreja kantamassa tai työttömien yhdistyksen pöytiä pyyhkimässä. Tämän lisäksi työtöntä pidetään usein vastuuttomana, itsekkäänä ja laiskana, jollei hän lähde vapaaehtoistyöhön.

Olen kyynisellä päällä, joten kerron raa'an mielipiteeni: vapaaehtoistyö on ilmaiseksi tehtävää työtä, josta useimmiten joku kerää voittoa välttämällä maksetun työn teettämisen. Minä voisin kuvitella tekeväni jonkin verran ilmaistyötä eläinten, erityisesti koirien, parissa, mutta kyllä silti kirpaisisi nähdä työtä teettävän järjestön palkallisen henkilökunnan autorivistö kennelin kulmalla kiiltelemässä. Siis se, että minäkin kelpaan moneen työhön, mutta ilmaiseksi. Tämän vuoksi reaktioni vapaaehtoistyön ehdottamiseen on poikkeuksetta äkäinen ja loukkaantunut.

Kannattaa kokeilla. Esimerkiksi se vapaaehtoistyö voi tuoda monenlaista hyvää. Jossain Helsingin eläinsuojelulaitoksella voikin olla (en muista nyt nimeä) voikin olla, että johtajat tienaavat, mutta ihan paikallistasolla on yhdistyksiä, jotka toimivat ihan puhtaasti vapaaehtoisten voimin, myös se hallitus. Ei toki kannatakaan lähteä mukaan tuollaisella asenteella. Suurin osa ihmisistä, myös työttömistä on itsekkäitä omaan napaan tuijottelijoita, jotka tuskin edes antaisivat senttiä eläimelle. Pahoittelut, että kehtasin edes ehdottaa tällaista! Jatka toki Netflixin tölläämistä. 

Jännästi teit U-käännöksen kirjoituksesi puolivälissä. Vaikutat kovin ailahtelevaiselta ihmiseltä. Taidat olla väkivaltainenkin.

;)

Henkilökohtaisuuksiin meneminen on sinänsä ikävää, mutta jos sinulle on suositeltu masennuksen, ahdistuksen, psykosomaattisten oireiden jne takia vapaaehtoistyötä niin en kovinkaan anna painoarvoa kommentillesi. Jos nyt kuitenkin rautalangasta vääntää niin vapaaehtoishoitajan työtä voi kokeilla, jos elämä tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä, mutta kuten tästäkin ketjusta huomaa, kaikille se ei sovi, koska eläimet ansaitsevat parasta. 

Jos henkilökohtaisuuksiin meneminen on mielestäsi ikävää, älä mene niihin niin sitkeästi. Jos olisit lukenut edes joka toisen sanan kirjoituksistani, olisit osannutkin pitää suusi kiinni. Päteminen ja alentuva holhoaminen on kuitenkin niin mukavaa, ettei malta, vai mitä?

Nyt päiväkännit ja katselen fargoa hbo:sta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä on koulutukseltaan eläintenhoitaja ja kroonisesti työtön, kun on tullut tavaksi, että eläintenhoitajan hommat hoidetaan vapaaehtoistyönä.

Vapaaehtoisjärjestöt eivät palkkaa palkkatyöläisiä, joten turha syyttää heitä työttömyydestä. Eläintenhoitaja ja vapaaehtoishoitaja ovat ihan eri asioita. 

Kyllä, meille syntyy koko ajan sektoreita, joita pyöritetään pelkästään vapaaehtoisvoimilla, koska se on mahdollista. Miksipä maksaa, kun ihmiset tekevät ilmaiseksikin.

Vierailija kirjoitti:

Jos henkilökohtaisuuksiin meneminen on mielestäsi ikävää, älä mene niihin niin sitkeästi. Jos olisit lukenut edes joka toisen sanan kirjoituksistani, olisit osannutkin pitää suusi kiinni. Päteminen ja alentuva holhoaminen on kuitenkin niin mukavaa, ettei malta, vai mitä?

Sinun kannattaisi varmaankin miettiä miksi projisoit omaa käyttäytymistäsi muihin. Ei väkivallan, pätemisen ja holhoamisen tarve lähde nyt muista kuin sinusta itsestäsi. Rehellisesti sanottuna, olen hieman huolissani sinusta. 

Ryysitäänpä seuraavaksi kaikki työttömät hoitoalan ihmiset vanhustenhuoltoon tekemään hommia ilmaiseksi, niin saadaan loputkin ammattilaiset kortistoon sieltä!

Herään 6.30, lapset kouluun ja päiväkotiin. Sitten koko päivä Netflixiä ja syömistä, netissä roikkumista.

Lapset tulee koulusta.

Enne kuin mies tulee nuorimman kanssa kotiin, niin teen ruuan ja pikasiivouksen.

Joskus saatan vaan jättää imurin keskelle lattiaa, että muka touhuttu on :D

Illalla käyn yksin tunnin lenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos henkilökohtaisuuksiin meneminen on mielestäsi ikävää, älä mene niihin niin sitkeästi. Jos olisit lukenut edes joka toisen sanan kirjoituksistani, olisit osannutkin pitää suusi kiinni. Päteminen ja alentuva holhoaminen on kuitenkin niin mukavaa, ettei malta, vai mitä?

Sinun kannattaisi varmaankin miettiä miksi projisoit omaa käyttäytymistäsi muihin. Ei väkivallan, pätemisen ja holhoamisen tarve lähde nyt muista kuin sinusta itsestäsi. Rehellisesti sanottuna, olen hieman huolissani sinusta. 

Sinähän oletkin viihdyttävä tyyppi ja aivan erityisen helposti provosoitavissa. Analysoipa vähän lisää. Huolestumisen ilmaiseminen on erityisen pikanttia. :)

Kuulostaapa monen aikainen aamurytmi hienolta! Haluaisin itsekkin herätä joskus kahdeksan maissa ja saada paljon asioita aikaiseksi, mutta miehen työvuorot ovat vähintään keskiyölle asti ja alkavat vasta kolmen/neljän maissa. Kahdessa eri rytmissä eläminen olisi vaikeaa ja mies ei suostu vaihtamaan omaa rytmiään niin, että heräisimme aikaisin ja hän töistä tulessaan menisi heti nukkumaan. Itse olen niin huono-uninen, että herään jos ulko-ovi käy enkä sitten saa taas pariin tuntiin unta.

Päivärytmi menee niin, että heräämme kahdentoista/yhden maissa, syömme rauhassa aamupalaa ja juomme kahvit youtuben äärellä. Mies lähtee töihin ja minä keksin jotain tekemistä itselleni. Keväällä ja alkukesästä opiskelin etänä viidestä kahdeksaan, mutta tunnit ovat nyt loppuneet ja ne onnekaat jotka saivat harjoittelupaikkan ovat harjoittelussa. Minä en saanut ja korvaavien tehtävien tekemistä olen lykännyt ensi vuoden puolelle. Yleensä kun minulla ei ole muuta tekemistä kuten siivoamista, työpaikkojen ja harjoittelupaikan hakemista tai kaverin kanssa tapaamista, soitan eläkkeellä olevalle äidilleni että mitä kummallakin on tekemistä iltapäivän aikana ja hän monesti kutsuu minut seurakseen. Yhdessä käymme kaupoissa tai teemme käsitöinä jonkin projektin ja teemme ruokaa töistä palaavalle isälleni. Illalla lähden kotiini ennen kuin vanhemmat aloittavat iltatoimet ja mieheni on tulossa kotiin. Ennen ravintoloiden rajoitettuja aukioloaikoja mieheni kävi monesti töiden jälkeen moikkaamassa kavereitaan pubissa (kaikki ovat ravintola-alalla niin on luontevaa jäädä jonkun heistä työpaikalle töiden jälkeen istumaan) ja saatoin joskus lähteä mukaan yksille tai rahan salliessa kaksille. Jos en, niin katson jotain sarjaa tai youtubea, käyn suihkussa ja sänkyyn menen joskus neljän maissa ja luen foorumeita kunnes uni tulee. Ainoa mikä nyt korona-aikaan on muuttunut on se että mies töiden jälkeen istuu tietokoneelle pelaamaan aamuun asti.

Täältä saisi varmaan neuvoja ja vertaistukea miten taistella tätä lamaannusta vastaan? 3 kk jaksoin hakea töitä ahkerasti ja pääsin hyvin haastatteluihin. Silti työtä ei irronnut. Nyt istun lamaantuneena sohvalla ja vain selaan palstaa ja kommentoin. Astiat jaksan laittaa erissä (tosin en tänään ole vielä jaksanut laittaa) pienellä kävelyllä kävin eilen. Alkaa huolestuttaa, kun kaikki tuntuu ponnistelulta. Urheilla olen tähän asti jaksanut. Nyt korona pisti kaiken kiinni. En jaksa edes katsoa netflixia. Kysymys kuuluu miten taistella tätä vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Täältä saisi varmaan neuvoja ja vertaistukea miten taistella tätä lamaannusta vastaan? 3 kk jaksoin hakea töitä ahkerasti ja pääsin hyvin haastatteluihin. Silti työtä ei irronnut. Nyt istun lamaantuneena sohvalla ja vain selaan palstaa ja kommentoin. Astiat jaksan laittaa erissä (tosin en tänään ole vielä jaksanut laittaa) pienellä kävelyllä kävin eilen. Alkaa huolestuttaa, kun kaikki tuntuu ponnistelulta. Urheilla olen tähän asti jaksanut. Nyt korona pisti kaiken kiinni. En jaksa edes katsoa netflixia. Kysymys kuuluu miten taistella tätä vastaan?

En osaa vastata, mutta voin ainakin kertoa, että tiedän, miltä tuo tuntuu. Mun saavutukset tähän mennessä tänään: Imurin katselu, tiskikoneen tyhjennys, ja nyt lähden koiran kanssa lenkille. Tuli melkein stressi kun tajusin että on pakko käydä vielä kaupassakin. Normaalisti olen tosi reipas ja aikaansaava ihminen, aina puuhailemassa jotain. Tää on ärsyttävää, mutta ajan kanssa käy helposti juuri näin.

Ainoa minkä tiedän kokemuksesta on se, että päivärytmi on mun pakko pitää, muuten masennun pahasti. Nyt onneksi pääsen aamulla ylös sängystä joka päivä 7.30. En vain ihan aina muista, että miksi sieltä nousin. Päivärytmissä auttaa alkottomuus suuresti, yksikin annos alkoholia illalla, ja unirytmi vinksahtaa mulla heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä on koulutukseltaan eläintenhoitaja ja kroonisesti työtön, kun on tullut tavaksi, että eläintenhoitajan hommat hoidetaan vapaaehtoistyönä.

Vapaaehtoisjärjestöt eivät palkkaa palkkatyöläisiä, joten turha syyttää heitä työttömyydestä. Eläintenhoitaja ja vapaaehtoishoitaja ovat ihan eri asioita. 

Kyllä, meille syntyy koko ajan sektoreita, joita pyöritetään pelkästään vapaaehtoisvoimilla, koska se on mahdollista. Miksipä maksaa, kun ihmiset tekevät ilmaiseksikin.

Vastaan vielä tähän pikaisesti. Eläinsuojelu ja vapaaehtoisjärjestöt ovat ihan oma tahonsa. Jälkimmäisiin ei yhteiskunta puutu eikä varsinkaan palkkaa sinne työntekijöitä, vaikka vapaaehtoisia ei olisikaan. Silloin luonnoneläimet jäävät vain hoitamatta. Tässä on nyt monella puurot ja vellit sekaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä saisi varmaan neuvoja ja vertaistukea miten taistella tätä lamaannusta vastaan? 3 kk jaksoin hakea töitä ahkerasti ja pääsin hyvin haastatteluihin. Silti työtä ei irronnut. Nyt istun lamaantuneena sohvalla ja vain selaan palstaa ja kommentoin. Astiat jaksan laittaa erissä (tosin en tänään ole vielä jaksanut laittaa) pienellä kävelyllä kävin eilen. Alkaa huolestuttaa, kun kaikki tuntuu ponnistelulta. Urheilla olen tähän asti jaksanut. Nyt korona pisti kaiken kiinni. En jaksa edes katsoa netflixia. Kysymys kuuluu miten taistella tätä vastaan?

En osaa vastata, mutta voin ainakin kertoa, että tiedän, miltä tuo tuntuu. Mun saavutukset tähän mennessä tänään: Imurin katselu, tiskikoneen tyhjennys, ja nyt lähden koiran kanssa lenkille. Tuli melkein stressi kun tajusin että on pakko käydä vielä kaupassakin. Normaalisti olen tosi reipas ja aikaansaava ihminen, aina puuhailemassa jotain. Tää on ärsyttävää, mutta ajan kanssa käy helposti juuri näin.

Ainoa minkä tiedän kokemuksesta on se, että päivärytmi on mun pakko pitää, muuten masennun pahasti. Nyt onneksi pääsen aamulla ylös sängystä joka päivä 7.30. En vain ihan aina muista, että miksi sieltä nousin. Päivärytmissä auttaa alkottomuus suuresti, yksikin annos alkoholia illalla, ja unirytmi vinksahtaa mulla heti.

Siis mulla sama. Töissä ollessa saan enemmän aikaan kuin työttömänä vaikka nyt aikaa olisi enemmän. Tähän asti sain itsestäni jotain irti, mutta nyt iski lamaannus. Kaikki tuntuu saman tekevältä ja siivota kerkeää milloin vaan myöhemmin. Alkaa väsyttää tää sohvalla istuminen ja puhelimen näpytys. Kävelyllekin lähteminen on iso saavutus. Enpä olisi uskonut olevani tässä tilanteessa. :(

Mahtavaa, sain tän ketjun inspiroimana leikattua koiralta kynnet ja imuroitua kun alkoi tää oma saamattomuus niin ärsyttää :D

Aamu alkaa pikku darralla, heräilen kanavia/uutisia katsellen 2-3 tuntia, kauppaan hakemaan kaljaa ja makkaraa (rahapäivänä viinaa), juon ja  kuuntelen musaa kuulokkeilla, poltan askin päivässä naapurin iloksi, sammun sohvalle telkkari päällä ja sama joka päivä. Jos kerran hyvät palkat/järjettömät lomat) on jo järkätty huuhaa-kansanedustajille ja niiden sukulaisille niin mitä minä tässä enää pyristelen.

Hallitus on halunnut suomalaiset työttömiksi ja tahdottomiksi kerrostalo-asukeiksi, autoilu muuttui järjettömän kalliiksi ja terveellinen syöminen on ylellisyyttä. Firma ja terveys meni, ei kiinnosta enää.

Työttömän mielipahalla ei ole mitään merkitystä, mutta annasku helkkarin hyvin toimeentuleva pahoittaa mielensä niin sille järjestetään keräys ja varmaan parempi liksa vielä seuraavaksi.

Suomessa et tee yhtään mitään rahattomana työttömänä, vaan olet jätettä etuoikeutettujen edessä jotka saavat kiksejä ja hyvää oloa kun näkevät köyhän kärsivän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä saisi varmaan neuvoja ja vertaistukea miten taistella tätä lamaannusta vastaan? 3 kk jaksoin hakea töitä ahkerasti ja pääsin hyvin haastatteluihin. Silti työtä ei irronnut. Nyt istun lamaantuneena sohvalla ja vain selaan palstaa ja kommentoin. Astiat jaksan laittaa erissä (tosin en tänään ole vielä jaksanut laittaa) pienellä kävelyllä kävin eilen. Alkaa huolestuttaa, kun kaikki tuntuu ponnistelulta. Urheilla olen tähän asti jaksanut. Nyt korona pisti kaiken kiinni. En jaksa edes katsoa netflixia. Kysymys kuuluu miten taistella tätä vastaan?

En osaa vastata, mutta voin ainakin kertoa, että tiedän, miltä tuo tuntuu. Mun saavutukset tähän mennessä tänään: Imurin katselu, tiskikoneen tyhjennys, ja nyt lähden koiran kanssa lenkille. Tuli melkein stressi kun tajusin että on pakko käydä vielä kaupassakin. Normaalisti olen tosi reipas ja aikaansaava ihminen, aina puuhailemassa jotain. Tää on ärsyttävää, mutta ajan kanssa käy helposti juuri näin.

Ainoa minkä tiedän kokemuksesta on se, että päivärytmi on mun pakko pitää, muuten masennun pahasti. Nyt onneksi pääsen aamulla ylös sängystä joka päivä 7.30. En vain ihan aina muista, että miksi sieltä nousin. Päivärytmissä auttaa alkottomuus suuresti, yksikin annos alkoholia illalla, ja unirytmi vinksahtaa mulla heti.

Siis mulla sama. Töissä ollessa saan enemmän aikaan kuin työttömänä vaikka nyt aikaa olisi enemmän. Tähän asti sain itsestäni jotain irti, mutta nyt iski lamaannus. Kaikki tuntuu saman tekevältä ja siivota kerkeää milloin vaan myöhemmin. Alkaa väsyttää tää sohvalla istuminen ja puhelimen näpytys. Kävelyllekin lähteminen on iso saavutus. Enpä olisi uskonut olevani tässä tilanteessa. :(

Ei vitsit, mä niin tiedän ton! Kauheesti tsemppiä! Muista, että toi on normaali reaktio epänormaaliin tilanteeseen, et ole huono ihminen!