Lue keskustelun säännöt.
Hei muut työttömät, miten saatte päivän kulumaan?
02.12.2020 |
Kello on nyt kymmenen aamulla ja olen jo tarkistanut uudet työpaikat. Lisäksi ajattelin imuroida ja käydä lenkillä. Illalla voisi vaikka katsoa jonkun leffan. Yksin asuvana päivässä on nyt aivan liikaa aikaa, ja korona rajoittaa menemisiä huomattavasti. Eipä tietysti olisi rahaakaan käydä nyt missään, mutta ystävienkään näkeminen ei onnistu. Sikäli kun heillä nyt olisi aikaakaan. Alkaa pikku hiljaa seinät kaatua päälle ja ahdistaa. Tuntuu, että olisi ihan sama vain painua takaisin peiton alle.
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Eikö työkkäri patista teitä esimerkiksi kursseille?
Miksi ette opiskele? Tee vapaaehtoistyötä esimerkiksi eläinten parissa? Eläinsuojeluyhdistykset kaipaa vapaaehtoisia ja osa kustantaa ruoat jne.
Moni ei tiedä tätä , mutta meitä Kelan päätöksestä "väliinputoajia" on, elikkä kun jos sulle ei myönnetä sairaspöivärahaa enään ja ennenkin myönnetty , muttet ole kuitenkaan työmarkkinoiden käytettävissä, eli tietävät taustasi (vakava päihdeongelma tai vaativa mielenterveys sairaus minkä hoitoon et ole sitoutunut) niin saat toimeentulotukea monta vuotta putkeen kunhan pidät työnhakusi voimassa, ja he eivät pyydä sinua kursseille tai mihinkään vaikka työnhaku on "virallisesti" voimassa koska tietävät että se on turhaa. Olen yksi tälläinen, ja tunnen ainakin 6 muuta, he virastossa tietävät että ei kannata laittaa mihinkään ja pitävät sua mielellään TT tuella . Mulla ei ole päihdeongelmaa mutta kun menin kursseille villasukissa enkä suostunut pukemaan kenkiä minään päivänä viikosta vaikka oli elokuu vaihtumassa lokakuuksi, soitettiin kurssilta kelaan ja sostoimistoon ja suositeltiin psykiatrian käyntejä mutta sinne on niin pitkä jono niin jäin väliinputoajaksi ns , menin kelan ja sosiaalityöntekijän juttusille ja mulla oli silloinkin villasukat mutta ei kenkiä , ja sanoin että en pidä kengistä ja hymyilin, sen jälkeen olen saanut TT tukea 14 kk ja työnhaku voimassa mutta ei ikinä tarjota mitään ja kurssille ei otettu kun 29 vuotias ei suostu laittamaan kenkiä jalkaan. Mitä sen on väliä jos en pidä kengistä? Tää ei ole mikään vitsi, tässä kaupungissa mut tunnetaan kylähulluna kengättömyyden takia mutta kun en vaan tykkää niin en tykkää. Tottakai talvella käytän jos on pakko mutta silloin yleensä pyöräilen lähikauppaan villasukissa niin että jalat ei kastu. Mulla on 11 mielenterveys diagnoosia ja kaikki lääkärit eri mieltä , mutta toi kenkien käyttämättömyys ihan oikeasti ollut se ongelma miksi en voinut jatkaa kurssia eikä kela ehdota mulle mitään ja sairaspöivärahaa en ole jaksanut hakea uudelleen kun sitten pitäisi taas nähdä eri sairaanhoitaja ja sitten eri lääkäri ja jonot on pitkät ja olen nähnyt 9 sairaanhoitajaa mutta ne aina vaihtuvat eikä mulle kerrottu syytä, en enään jaksa ja tyydyn tuohon TT tukeen koska pärjään sillä ihan ok vaikka välillä rankkaakin on ja pitää budjetoida :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuulostaa aktiiviselta ihmiseltä, on noussut aamulla ihmisten aikaan ja käynyt läpi työpaikkoja jne ja jolla olisi energiaa tehdä enemmänkin. Itse jos olisin työtön, käyttäisin aikaani esim. minua kiinnostaviin asioihin tutustumiseen vierailla kielillä, jotta parantaisin kielitaitojani samalla kun luen, katson tai kuuntelen minua kiinnostavia asioita. Näin parantaisin valmiuksiani myös työmarkkinoita ajatellen. Näin teen tälläkin hetkellä, mutta työttömänä olisi luonnollisesti enemmän aikaa tällaiseen. On toki muitakin asioita, joissa voi itseään kehittää, mutta avain minusta on se, ettei jää odottelemaan mahdollisen työpaikan ilmaantumista, vaan kehittää itseään myös omatoimisesti. Ja netin kauttahan voi myös löytää uusia tuttavuuksia / pitää yhteyttä nykyisiin. Tsemppiä!
Mulla on lapsia, hevosia, koiria, iso maalaistalo jossa riittää puuhaa sisällä ja ulkona. En edes ehtisi käymään töissä.
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävä on koulutukseltaan eläintenhoitaja ja kroonisesti työtön, kun on tullut tavaksi, että eläintenhoitajan hommat hoidetaan vapaaehtoistyönä.
No sulla ja sun kaverillahan on iloisesti käsitykset sekaisin, et voi olla tosissas! Eläinlääkäriasemilla on kyllä ihan koulutetut eläintenhoitajat joille maksetaan myös palkkaa, eläinsuojeluyhdistyksissä on vapaaehtoisia ihan harrastuksen vuoksi ilman palkkaa. Ei se sun kaveri palkkaa miltään eläinsuojeluyhdistykseltä saisi.
Monenlainen opiskelu on nykyään mahdollista, työkkärin sivuilta löytyy lisäinfoa ja tietysti kannattaa asianmukaisesti ennakkoon selvittää mihin lokeroon omat opinnot menee ja mitä se edellyttää.
Tiivistettynä tavoitteellinen opiskelu kuten vanhan tutkinnon suorittaminen tai uuden aloittaminen onnistuu jos niiden katsotaan edistävän työllistymistä ja saa niitä tukevan päätöksen.
Omalla ajalla opiskelu joka ei haittaa töiden vastaanottamasta on sääntöjen mukaan ok kunhan se alittaa 5 op kuukaudessa. Eli ainakaan yksittäinen kiinnostava avoimen kurssi siellä täällä tai aineopinnot esimerkiksi yhden vuoden kuluessa tms ei pitäisi olla ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täältä saisi varmaan neuvoja ja vertaistukea miten taistella tätä lamaannusta vastaan? 3 kk jaksoin hakea töitä ahkerasti ja pääsin hyvin haastatteluihin. Silti työtä ei irronnut. Nyt istun lamaantuneena sohvalla ja vain selaan palstaa ja kommentoin. Astiat jaksan laittaa erissä (tosin en tänään ole vielä jaksanut laittaa) pienellä kävelyllä kävin eilen. Alkaa huolestuttaa, kun kaikki tuntuu ponnistelulta. Urheilla olen tähän asti jaksanut. Nyt korona pisti kaiken kiinni. En jaksa edes katsoa netflixia. Kysymys kuuluu miten taistella tätä vastaan?
Pidä ensinnäkin päivärytmi vaikka mikä olisi, se vaikuttaa hormoneihin ja kaikkeen. Pidä terveydestä eli riittävästä unesta, hyvästä ravinnosta ja kohtuullisesta liikunnasta huolta vaikka mikä olisi, sekin vaikuttaa aivokemioihin. Tee aktiivisesti niitä asioita mitkä tekevät sinulle hyvää ja vähentävät stressiä, sekin vaikuttaa aivokemioihin. Ja joogasta yms tosiaan saa jaksamista ja tasapainoa muuhunkin tekemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 2kk työttömänä ja tylsää on. Rahaongelmia ei ole vielä, säästin työssä ollessani paljon ja nyt saan ansiosidonnaista. Päivät kuluu nettiä selaillen, kirjoja lukien ja telkkaria katsellen. Välillä tapaan paria ystävää, asun pk-seudulla joten melko rajallisena pidän tuon kontaktien määrän. Myöskään salilla tai oikein missään julkisissa sisätiloissa en käy kauppaa lukuun ottamatta, säätila on niin hirveä päivästä toiseen ettei kävelylenkitkään oikein kiinnosta.
Yhtä saamaton laiskimus olin silloinkin kun kävin töissä. En jaksanut pitää kotia siistinä tai tehdä ruokaa joka päivä, enkä jaksa vieläkään. Olen todennäköisesti jonkinasteisesti masentunut, mutta en ole siihen apua hakenut. En tiedä yhtään mitä kohti edes pyrkisin. Työelämä oli niin hirveää, että se vei viimeisetkin mehut...
Tiedän, että joku nyt tästä taas vetää kilarit, mutta pakko kompata tuota viimeistä lausetta. Munkin kokemukset työelämästä on aivan kauheita. En olisi ikinä uskonut, että mulle käy näin, että ensinnäkään olen työttömänä, mutta että vaikka kärsin tästä, työelämä pelottaa niin paljon, että olen melkein mielummin silti työtön. Tuntuu, että kaikki organsaatiot on nykyään aivan läpimätiä, ja ihmiseltä vaaditaan jatkuvaa joustamista ja silti tulee puukkoa selkään oikealta ja vasemmalta. Minkäänlaista "työväenaatetta" ei ole enää nykyään olemassa, kiltit työntekijät kumartavat joka suuntaan niin kauan että selkä murtuu. Ns. asiantuntijahommissa vapaa-aikakin pitää valjastaa sille, että jaksaa taas töissä ahertaa, pitää kehittää ja elvyttää itseään koko ajan tullakseen vieläkin tehokkaammaksi ja paremmaksi. Sitten itketään väsymystä, perheelle ja omille intresseille ei jää aikaa tai jaksamista ollenkaan. Ja kun burn out tulee, ollaan kaksi viikkoa sängyn pohjalla ja sitten taas samaan p*skaan uudestaan.
Mä olin kymmenen vuotta sitten valmistuttuani todellinen isänmaantoivo, erittäin kunnianhimoinen, ihmisten kanssa toimeentuleva, joustava, jämäkkä ja innostunut. Nyt mietin vaan, että idioottihan sitä pitää olla, jos ainoan elämänsä tuhlaa siihen hulluuteen, mitä työelämä nykyään on. Tässä meni kyllä hyvä työntekijä ihan harakoille.
No, ehkä sitä vielä joskus jostain jaksaa innostua. Yhtään p*rseilyä en kyllä enää kattele. Ei elämän kuulu olla sellaista, että on 40-60 tuntia viikossa aivan horroria, eikä ihmisestä jää jäljelle lopulta enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittaa kun iltapulut vähän väliä uutisoivat köyhien sotkuisista asunnoista. Kai se myy sitten.
Mulla tilanne on juuri tuo töissäkäydessä. Tein monta vuotta 200 tuntia kuussa ja lopulta olin niin piipussa, että kotona oli kirjaimellisesti kaikkialla 20cm jätteitä lattialla tasaisena mattona. Heitin kaikki suoraan lattialle, kun koko elämä oli sitä töihin-nukkumaan-töihin. Nyt työttömänä jaksaa pitää kodin siistinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 2kk työttömänä ja tylsää on. Rahaongelmia ei ole vielä, säästin työssä ollessani paljon ja nyt saan ansiosidonnaista. Päivät kuluu nettiä selaillen, kirjoja lukien ja telkkaria katsellen. Välillä tapaan paria ystävää, asun pk-seudulla joten melko rajallisena pidän tuon kontaktien määrän. Myöskään salilla tai oikein missään julkisissa sisätiloissa en käy kauppaa lukuun ottamatta, säätila on niin hirveä päivästä toiseen ettei kävelylenkitkään oikein kiinnosta.
Yhtä saamaton laiskimus olin silloinkin kun kävin töissä. En jaksanut pitää kotia siistinä tai tehdä ruokaa joka päivä, enkä jaksa vieläkään. Olen todennäköisesti jonkinasteisesti masentunut, mutta en ole siihen apua hakenut. En tiedä yhtään mitä kohti edes pyrkisin. Työelämä oli niin hirveää, että se vei viimeisetkin mehut...
Tiedän, että joku nyt tästä taas vetää kilarit, mutta pakko kompata tuota viimeistä lausetta. Munkin kokemukset työelämästä on aivan kauheita. En olisi ikinä uskonut, että mulle käy näin, että ensinnäkään olen työttömänä, mutta että vaikka kärsin tästä, työelämä pelottaa niin paljon, että olen melkein mielummin silti työtön. Tuntuu, että kaikki organsaatiot on nykyään aivan läpimätiä, ja ihmiseltä vaaditaan jatkuvaa joustamista ja silti tulee puukkoa selkään oikealta ja vasemmalta. Minkäänlaista "työväenaatetta" ei ole enää nykyään olemassa, kiltit työntekijät kumartavat joka suuntaan niin kauan että selkä murtuu. Ns. asiantuntijahommissa vapaa-aikakin pitää valjastaa sille, että jaksaa taas töissä ahertaa, pitää kehittää ja elvyttää itseään koko ajan tullakseen vieläkin tehokkaammaksi ja paremmaksi. Sitten itketään väsymystä, perheelle ja omille intresseille ei jää aikaa tai jaksamista ollenkaan. Ja kun burn out tulee, ollaan kaksi viikkoa sängyn pohjalla ja sitten taas samaan p*skaan uudestaan.
Mä olin kymmenen vuotta sitten valmistuttuani todellinen isänmaantoivo, erittäin kunnianhimoinen, ihmisten kanssa toimeentuleva, joustava, jämäkkä ja innostunut. Nyt mietin vaan, että idioottihan sitä pitää olla, jos ainoan elämänsä tuhlaa siihen hulluuteen, mitä työelämä nykyään on. Tässä meni kyllä hyvä työntekijä ihan harakoille.
No, ehkä sitä vielä joskus jostain jaksaa innostua. Yhtään p*rseilyä en kyllä enää kattele. Ei elämän kuulu olla sellaista, että on 40-60 tuntia viikossa aivan horroria, eikä ihmisestä jää jäljelle lopulta enää mitään.
Siksi olisi hyvä että osa-aika työtä lisättäisi sitä haluaville. Esim minulle riittäisi tällä hetkellä n 30 % työviikko, ja toinen tekisi sen 70 % jos 50-50 ei käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä opettelisin treidaamaan, jos olisin työtön (opettelen kyllä nytkin, mutta täysipäiväisenä opiskelijana en niin intensiivisesti). Opiskelisin aihetta todella paljon, hioisin strategiaani ja testaisin sitä, ennen kuin siirtyisin oikeaan rahaan. Jos ja kun tuon taidon oikeasti oppii, eli onnistuu rakentamaan pitkällä aikavälillä enemmän rahaa tuottavan kuin häviävän systeemin, niin vuosien saatossa on tiedossa vähintäänkin riittävät tienestit. Ainakin enemmän kuin työttömyyskorvaus, ja rahan hankintaan kuluu huomattavasti vähemmän aikaa kuin 40 tuntia viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävä on koulutukseltaan eläintenhoitaja ja kroonisesti työtön, kun on tullut tavaksi, että eläintenhoitajan hommat hoidetaan vapaaehtoistyönä.
No sulla ja sun kaverillahan on iloisesti käsitykset sekaisin, et voi olla tosissas! Eläinlääkäriasemilla on kyllä ihan koulutetut eläintenhoitajat joille maksetaan myös palkkaa, eläinsuojeluyhdistyksissä on vapaaehtoisia ihan harrastuksen vuoksi ilman palkkaa. Ei se sun kaveri palkkaa miltään eläinsuojeluyhdistykseltä saisi.
Ei kun nyt sinä sekoitat eläintenhoitajan klinikkaeläinhoitajaan tai pieneläinhoitajaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaisin myymään itseäni siis olen mies. Epäilen että osaavalle löytyisi töitä. Voisin myös alkaa tekemään talkkarin hommia siinä sivussa ja tietenkin panisin asiakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 2kk työttömänä ja tylsää on. Rahaongelmia ei ole vielä, säästin työssä ollessani paljon ja nyt saan ansiosidonnaista. Päivät kuluu nettiä selaillen, kirjoja lukien ja telkkaria katsellen. Välillä tapaan paria ystävää, asun pk-seudulla joten melko rajallisena pidän tuon kontaktien määrän. Myöskään salilla tai oikein missään julkisissa sisätiloissa en käy kauppaa lukuun ottamatta, säätila on niin hirveä päivästä toiseen ettei kävelylenkitkään oikein kiinnosta.
Yhtä saamaton laiskimus olin silloinkin kun kävin töissä. En jaksanut pitää kotia siistinä tai tehdä ruokaa joka päivä, enkä jaksa vieläkään. Olen todennäköisesti jonkinasteisesti masentunut, mutta en ole siihen apua hakenut. En tiedä yhtään mitä kohti edes pyrkisin. Työelämä oli niin hirveää, että se vei viimeisetkin mehut...
Tiedän, että joku nyt tästä taas vetää kilarit, mutta pakko kompata tuota viimeistä lausetta. Munkin kokemukset työelämästä on aivan kauheita. En olisi ikinä uskonut, että mulle käy näin, että ensinnäkään olen työttömänä, mutta että vaikka kärsin tästä, työelämä pelottaa niin paljon, että olen melkein mielummin silti työtön. Tuntuu, että kaikki organsaatiot on nykyään aivan läpimätiä, ja ihmiseltä vaaditaan jatkuvaa joustamista ja silti tulee puukkoa selkään oikealta ja vasemmalta. Minkäänlaista "työväenaatetta" ei ole enää nykyään olemassa, kiltit työntekijät kumartavat joka suuntaan niin kauan että selkä murtuu. Ns. asiantuntijahommissa vapaa-aikakin pitää valjastaa sille, että jaksaa taas töissä ahertaa, pitää kehittää ja elvyttää itseään koko ajan tullakseen vieläkin tehokkaammaksi ja paremmaksi. Sitten itketään väsymystä, perheelle ja omille intresseille ei jää aikaa tai jaksamista ollenkaan. Ja kun burn out tulee, ollaan kaksi viikkoa sängyn pohjalla ja sitten taas samaan p*skaan uudestaan.
Mä olin kymmenen vuotta sitten valmistuttuani todellinen isänmaantoivo, erittäin kunnianhimoinen, ihmisten kanssa toimeentuleva, joustava, jämäkkä ja innostunut. Nyt mietin vaan, että idioottihan sitä pitää olla, jos ainoan elämänsä tuhlaa siihen hulluuteen, mitä työelämä nykyään on. Tässä meni kyllä hyvä työntekijä ihan harakoille.
No, ehkä sitä vielä joskus jostain jaksaa innostua. Yhtään p*rseilyä en kyllä enää kattele. Ei elämän kuulu olla sellaista, että on 40-60 tuntia viikossa aivan horroria, eikä ihmisestä jää jäljelle lopulta enää mitään.
Siksi olisi hyvä että osa-aika työtä lisättäisi sitä haluaville. Esim minulle riittäisi tällä hetkellä n 30 % työviikko, ja toinen tekisi sen 70 % jos 50-50 ei käy.
Olen samaa mieltä, mutta sen lisäksi pitäisi kyllä tarkastella kovalla kädellä työelämää kokonaisuutena. Jos joka toinen työntekijä alkaa heilua kuilun partaalla uupumuksesta, ja suurin osa haaveilee osa-aikaisesta, koska ei jaksa kokoaikaista, jotain on vialla. Osa-aikaisesta maksetaan osa-aikaisen palkka, ja on vähän väärin noin yleisesti työntekijöitä kohtaan, jos useilla ei ole mahdollisuuttaa täyteen palkkaan siksi, ettei työtä ole mahdollista tehdä kokopäiväisesti tuhoamatta itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä opettelisin treidaamaan, jos olisin työtön (opettelen kyllä nytkin, mutta täysipäiväisenä opiskelijana en niin intensiivisesti). Opiskelisin aihetta todella paljon, hioisin strategiaani ja testaisin sitä, ennen kuin siirtyisin oikeaan rahaan. Jos ja kun tuon taidon oikeasti oppii, eli onnistuu rakentamaan pitkällä aikavälillä enemmän rahaa tuottavan kuin häviävän systeemin, niin vuosien saatossa on tiedossa vähintäänkin riittävät tienestit. Ainakin enemmän kuin työttömyyskorvaus, ja rahan hankintaan kuluu huomattavasti vähemmän aikaa kuin 40 tuntia viikossa.
Jes! Kerro mistä kannattaa aloittaa!
Tosin miten tästä nyt tuli ketju, jossa ei-työttömät kertovat haaveellisina, mitä tekisivätkään, jos olisivat työttömiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö työkkäri patista teitä esimerkiksi kursseille?
Miksi ette opiskele? Tee vapaaehtoistyötä esimerkiksi eläinten parissa? Eläinsuojeluyhdistykset kaipaa vapaaehtoisia ja osa kustantaa ruoat jne.Moni ei tiedä tätä , mutta meitä Kelan päätöksestä "väliinputoajia" on, elikkä kun jos sulle ei myönnetä sairaspöivärahaa enään ja ennenkin myönnetty , muttet ole kuitenkaan työmarkkinoiden käytettävissä, eli tietävät taustasi (vakava päihdeongelma tai vaativa mielenterveys sairaus minkä hoitoon et ole sitoutunut) niin saat toimeentulotukea monta vuotta putkeen kunhan pidät työnhakusi voimassa, ja he eivät pyydä sinua kursseille tai mihinkään vaikka työnhaku on "virallisesti" voimassa koska tietävät että se on turhaa. Olen yksi tälläinen, ja tunnen ainakin 6 muuta, he virastossa tietävät että ei kannata laittaa mihinkään ja pitävät sua mielellään TT tuella . Mulla ei ole päihdeongelmaa mutta kun menin kursseille villasukissa enkä suostunut pukemaan kenkiä minään päivänä viikosta vaikka oli elokuu vaihtumassa lokakuuksi, soitettiin kurssilta kelaan ja sostoimistoon ja suositeltiin psykiatrian käyntejä mutta sinne on niin pitkä jono niin jäin väliinputoajaksi ns , menin kelan ja sosiaalityöntekijän juttusille ja mulla oli silloinkin villasukat mutta ei kenkiä , ja sanoin että en pidä kengistä ja hymyilin, sen jälkeen olen saanut TT tukea 14 kk ja työnhaku voimassa mutta ei ikinä tarjota mitään ja kurssille ei otettu kun 29 vuotias ei suostu laittamaan kenkiä jalkaan. Mitä sen on väliä jos en pidä kengistä? Tää ei ole mikään vitsi, tässä kaupungissa mut tunnetaan kylähulluna kengättömyyden takia mutta kun en vaan tykkää niin en tykkää. Tottakai talvella käytän jos on pakko mutta silloin yleensä pyöräilen lähikauppaan villasukissa niin että jalat ei kastu. Mulla on 11 mielenterveys diagnoosia ja kaikki lääkärit eri mieltä , mutta toi kenkien käyttämättömyys ihan oikeasti ollut se ongelma miksi en voinut jatkaa kurssia eikä kela ehdota mulle mitään ja sairaspöivärahaa en ole jaksanut hakea uudelleen kun sitten pitäisi taas nähdä eri sairaanhoitaja ja sitten eri lääkäri ja jonot on pitkät ja olen nähnyt 9 sairaanhoitajaa mutta ne aina vaihtuvat eikä mulle kerrottu syytä, en enään jaksa ja tyydyn tuohon TT tukeen koska pärjään sillä ihan ok vaikka välillä rankkaakin on ja pitää budjetoida :)
Ohis, mutta meidänkin kylällä on eräs paljasjalka piip, harmiton ja hauska tyyppi ja hän on sanonut samaa, että ei pahemmin kutsuja satele 😂 milä sinänsä on kyllä väärin, koska hänellekin kengättömyys on yhtä samassa arvossa kuin muutkin mukavuudet. Joko niistä tykkää tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö työkkäri patista teitä esimerkiksi kursseille?
Miksi ette opiskele? Tee vapaaehtoistyötä esimerkiksi eläinten parissa? Eläinsuojeluyhdistykset kaipaa vapaaehtoisia ja osa kustantaa ruoat jne.Moni ei tiedä tätä , mutta meitä Kelan päätöksestä "väliinputoajia" on, elikkä kun jos sulle ei myönnetä sairaspöivärahaa enään ja ennenkin myönnetty , muttet ole kuitenkaan työmarkkinoiden käytettävissä, eli tietävät taustasi (vakava päihdeongelma tai vaativa mielenterveys sairaus minkä hoitoon et ole sitoutunut) niin saat toimeentulotukea monta vuotta putkeen kunhan pidät työnhakusi voimassa, ja he eivät pyydä sinua kursseille tai mihinkään vaikka työnhaku on "virallisesti" voimassa koska tietävät että se on turhaa. Olen yksi tälläinen, ja tunnen ainakin 6 muuta, he virastossa tietävät että ei kannata laittaa mihinkään ja pitävät sua mielellään TT tuella . Mulla ei ole päihdeongelmaa mutta kun menin kursseille villasukissa enkä suostunut pukemaan kenkiä minään päivänä viikosta vaikka oli elokuu vaihtumassa lokakuuksi, soitettiin kurssilta kelaan ja sostoimistoon ja suositeltiin psykiatrian käyntejä mutta sinne on niin pitkä jono niin jäin väliinputoajaksi ns , menin kelan ja sosiaalityöntekijän juttusille ja mulla oli silloinkin villasukat mutta ei kenkiä , ja sanoin että en pidä kengistä ja hymyilin, sen jälkeen olen saanut TT tukea 14 kk ja työnhaku voimassa mutta ei ikinä tarjota mitään ja kurssille ei otettu kun 29 vuotias ei suostu laittamaan kenkiä jalkaan. Mitä sen on väliä jos en pidä kengistä? Tää ei ole mikään vitsi, tässä kaupungissa mut tunnetaan kylähulluna kengättömyyden takia mutta kun en vaan tykkää niin en tykkää. Tottakai talvella käytän jos on pakko mutta silloin yleensä pyöräilen lähikauppaan villasukissa niin että jalat ei kastu. Mulla on 11 mielenterveys diagnoosia ja kaikki lääkärit eri mieltä , mutta toi kenkien käyttämättömyys ihan oikeasti ollut se ongelma miksi en voinut jatkaa kurssia eikä kela ehdota mulle mitään ja sairaspöivärahaa en ole jaksanut hakea uudelleen kun sitten pitäisi taas nähdä eri sairaanhoitaja ja sitten eri lääkäri ja jonot on pitkät ja olen nähnyt 9 sairaanhoitajaa mutta ne aina vaihtuvat eikä mulle kerrottu syytä, en enään jaksa ja tyydyn tuohon TT tukeen koska pärjään sillä ihan ok vaikka välillä rankkaakin on ja pitää budjetoida :)
Hei sä oot ihana :D ! Tsemppiä sulle!
Vierailija kirjoitti:
Eikö työkkäri patista teitä esimerkiksi kursseille?
Miksi ette opiskele? Tee vapaaehtoistyötä esimerkiksi eläinten parissa? Eläinsuojeluyhdistykset kaipaa vapaaehtoisia ja osa kustantaa ruoat jne.
Ihan kuin olisi tämäkin sanottu joskus aiemminkin? Kurssit työllistää niitten pitäjiä,ei työttömiä.
Aamuvirkku ihminen tosiaan pysyy aamuvirkkuna työttömänäkin. Tai no kuudesta voi nousuaika venyä just sinne kahdeksaan ehkä joinain aamuina. Näin itsellä. Se on jännä että nykyään oletetaan kaikkien olevan iltavirkkuja, jotka nukkuisivat puoleen päivään jos ei olisi töiden takia pakko nousta.
90-luvun lamassa työttömyys oli vielä diipimpi kokemus, vaati sitä sisäisen zenin etsimistä ihan tosissaan kun ei ollut nettiä eikä kännyköitä, ja telkkaritarjontakin oli vain murto-osa nykyisestä. Kuvitelkaa nuoremmat, että teillä ei olisi ollenkaan internettiä ja puhelin olisi lankapuhelin. Työkkärin kanssa oli vastapainoksi paljon helpompaa. Työkkärissä käytiin hakemassa leima siniseen korttiin kuuden kuukauden välein, siinä kaikki ja sen leiman sai ilman lässytyksiä kun vaan iski kortin tiskiin. Sen voi toki nähdä niinkin, että siihen oli hyvin helppo tuudittautua vuosikymmeneksikin, koneistoa ei juuri sinun elämäsi kiinnostanut.
Kun ei ollut nettiä, niin porukka istui paljon baareissa. Baariin mentiin aamulla ja istuttiin siellä koko päivä. Toiset perustivat bändin tai rassasivat autoa. Se lama oli niin pitkä monelle, että oli aika vaikea orientoitua enää työelämään, jos olit esimerkiksi soittanut puoli vuosikymmentä bändissä täysipäiväisesti. Töihin meno tai siis pääsy tuntui sen jälkeen aika absurdilta. Eriskummalliselta ja oudolta, poikkeavalta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö työkkäri patista teitä esimerkiksi kursseille?
Miksi ette opiskele? Tee vapaaehtoistyötä esimerkiksi eläinten parissa? Eläinsuojeluyhdistykset kaipaa vapaaehtoisia ja osa kustantaa ruoat jne.
Hain työttömä Helsingissä eräälle kurssille.
En tullut valituksi 250 hakijan joukosta.
Nähtävästi työkkärinkin kursseille on mahdottomuus päästä.
Minäkin olen työtön. Tosin pääosin etänä yritän nyt vähän opiskella, että saisin jotain uutta elämääni. Työkkärin kanssa tosin on ollut aina jotain vääntöä milloin mistäkin ja mietin oikeasti, että kuka sieltä saa helpolla rahaa kun minä en meinaa saada millään muutenkaan ja ovat aina jotain keksimässä ja pelko on koska taas tulee jotain sanomista. Jos miettii tätä kaikkea niin on tullut itselläkin vähän niitä ajatuksia etten enää ole niin mielissäni tästä kaikesta. Olen kyllä hyvä keksimään tekemistä vaikka mistä, mutta kyllä se rahan puute sekä se että asun syrjässä rajoittaa aika paljon. Autolla ei mielellään aja turhia matkoja koska rahaa bensaan on vähän ja se tarkoittaa sitten sitä, että ei tule käytyä paljon missään.
Minulla ei ole enää koiraakaan ja sen kanssa aika kului paremmin ja oli seuraakin. Usein kaikki menee samalla tavalla eli nukun aika pitkään. Sitten mietin päivän ruuat. Ulkoilen yleensä kaksi kertaa melko pitkään. Pyrin kävelemään ainakin kaksi tuntia päivässä. Välillä menee yli kolmekin tuntia. Tosin nämäkin ajat ovat pientä siihen verrattuna kuinka paljon koirani kanssa ulkoilin. Katson tv:tä aina välillä, vaikka ei minulla ole mitään kanavapakettia, joten se tv:n tarjonta on aika huonoa. Urheilua katson jos sitä sattuu tulemaan, vaikka olen siihenkin jo vähän kyllästynyt. Sitten olen paljon koneella ja katson ohjelmia ja dokumentteja sekä olen täällä palstalla. Kuuntelen musiikkia, etsin uutta kunneltavaa ja saan iloa siitä aika paljon. Kirjoja luen varsinkin kesäisin ja silloin kun voi ulkona lukea enemmän. Käyn kirppiksillä välillä. Tässä varmaan kaikki omat jutut mitä teen. Aika pieni lista toisaalta jos tätä toistaa vuosia niin kyllä voi vähän kyllästyttää jo. Ei tähän kannata silti lisätä mitään mitä teen vain harvoin, kun arki menee noin.