Lue keskustelun säännöt.
Hei muut työttömät, miten saatte päivän kulumaan?
02.12.2020 |
Kello on nyt kymmenen aamulla ja olen jo tarkistanut uudet työpaikat. Lisäksi ajattelin imuroida ja käydä lenkillä. Illalla voisi vaikka katsoa jonkun leffan. Yksin asuvana päivässä on nyt aivan liikaa aikaa, ja korona rajoittaa menemisiä huomattavasti. Eipä tietysti olisi rahaakaan käydä nyt missään, mutta ystävienkään näkeminen ei onnistu. Sikäli kun heillä nyt olisi aikaakaan. Alkaa pikku hiljaa seinät kaatua päälle ja ahdistaa. Tuntuu, että olisi ihan sama vain painua takaisin peiton alle.
Kommentit (170)
Ennen kuin uimahallit ja kuntosalit yms. meni kiinni, kävin melkein joka päivä siellä. Nyt vaan ulkoilen, käyn kaupassa ja kokkailen. Ja se siivous. Alkaa jo tulla joku neuroosi siihen... Selailen duunipaikkoja ja asuntoa (jota ei vielä virallisesti ole).
Jonotan kelassa työttömyyspäivärahan aikaa tällä hetkellä, aika kohta kun pitää taas selittää että ei, ei ole edelleenkään työtä. Sinne pääsee vaan 4 hlö kerralla, eli siinä saa "mukavasti" pari tuntia kulumaan tuolla ihanassa ulkoilmassa, ja nuhan kaupan päälle.
Kotiin kun pääsen niin katotaan telkkaria miehen kanssa. Tekis mieli vetää lärvit, mutta pysyn mieluummin parissa bissessä/lonkussa.
Tosin illalla vois mennä katsomaan vieläkö löytyis suppilovahveroita :) täällä eteläsuomessa niitä on vielä!
Ja ainiin: roikun tällä palstalla. Että suunnilleen näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin uimahallit ja kuntosalit yms. meni kiinni, kävin melkein joka päivä siellä. Nyt vaan ulkoilen, käyn kaupassa ja kokkailen. Ja se siivous. Alkaa jo tulla joku neuroosi siihen... Selailen duunipaikkoja ja asuntoa (jota ei vielä virallisesti ole).
Jonotan kelassa työttömyyspäivärahan aikaa tällä hetkellä, aika kohta kun pitää taas selittää että ei, ei ole edelleenkään työtä. Sinne pääsee vaan 4 hlö kerralla, eli siinä saa "mukavasti" pari tuntia kulumaan tuolla ihanassa ulkoilmassa, ja nuhan kaupan päälle.
Kotiin kun pääsen niin katotaan telkkaria miehen kanssa. Tekis mieli vetää lärvit, mutta pysyn mieluummin parissa bissessä/lonkussa.
Tosin illalla vois mennä katsomaan vieläkö löytyis suppilovahveroita :) täällä eteläsuomessa niitä on vielä!
Ja ainiin: roikun tällä palstalla. Että suunnilleen näin.
Velvoitetaanko teillä käymään paikan päällä asioimassa työttömyyspäivärahasta? Onpa jännä, mä en edes tiedä, missä mun oma te-toimisto olisi. Kaikki hoidetaan netissä, ja nyt korona-aikaan sieltä päin ei kyllä kuulu pihaustakaan, eikä ole velvoitettu yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos henkilökohtaisuuksiin meneminen on mielestäsi ikävää, älä mene niihin niin sitkeästi. Jos olisit lukenut edes joka toisen sanan kirjoituksistani, olisit osannutkin pitää suusi kiinni. Päteminen ja alentuva holhoaminen on kuitenkin niin mukavaa, ettei malta, vai mitä?
Sinun kannattaisi varmaankin miettiä miksi projisoit omaa käyttäytymistäsi muihin. Ei väkivallan, pätemisen ja holhoamisen tarve lähde nyt muista kuin sinusta itsestäsi. Rehellisesti sanottuna, olen hieman huolissani sinusta.
Sinähän oletkin viihdyttävä tyyppi ja aivan erityisen helposti provosoitavissa. Analysoipa vähän lisää. Huolestumisen ilmaiseminen on erityisen pikanttia. :)
En tiedä, että etkö enää muista omia kirjoituksiasi, mutta kyllä se oli joku muu, joka aloitti väkivallasta puhumisen. Toisaalta, jos on ollut jo "todella kauan työttömänä" niin en ihmettele, että siinä vähän jo...noh vintti pimenee näin kärjistetysti. Eihän tuollainen väkivaltapuhe nyt millään tasolla normaalia ole. Onneksi Suomessa on monia tahoja, joista voi hakea apua mt-ongelmiin ennen kuin ne kärjistyvät totaalisesti. Tsemppiä sinne! Nyt minä jatkan itseni kehittämistä opiskelujen parissa :)
Huomasithan sinä silmäniskuhymiön ja tavan, jolla kärjistin kirjoittajan ensimmäistä henkilökohtaisuuksiin menemistä tekemällä hänestä aivan samanlaisen perustelemattoman analyysin, sen väkivaltaisuuden? Et huomannut, mutta niin siinä käy, kun luetaan keskustelusta vain osa ja sekin huolimattomasti.
Menepä tosiaan kehittämään itseäsi vaikka luetunymmärtämiskurssille, ennen kuin mt-ongelmasi kärjistyvät totaalisesti. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin tekisin mielellään vapaaehtoistyötä eläinten kanssa jos täällä sellaista olisi enkä olisi allerginen, mutta en kyllä mitään muuta. Paskaa ja tylsää työtä tehdään rahasta, vapaa-ajalla kannattaa tehdä jotain kivaa.
Ainakin täällä Jyväskylässä on eläinsuojeluyhdistyksellä paljon muutakin hommaa, jossa ei tarvitse olla niiden eläinten kanssa tekemisissä. Esim. eräs jäsen pitää kirppis pöytää, johon tavarat lahjoitetaan, muutama vapaaehtoinen käy siivoamassa pöytää ja tuotoilla ostetaan mm. ruokaa ja lääkkeitä sijoituksessa oleville eläimille. Kiitokset hyvästä työstä lahjoittajille, ahkeralle pöydän pitäjälle ja sen järjestäjille!
Lisäksi esimerkiksi ihan tiedottamiseen (esimerkiksi Facebookissa) tarvitaan väkeä. Tai toiminnan organisoimiseen.
Olen tuo jolle vastasit ja noita mainitsemiasi hommia voin tehdä jos joku siitä maksaa, mutta kuten sanottu en tee palkatta työtä, joka on tylsää. Organisointi ja järjestely on, eläinten ruokkiminen/hoitaminen ei. Hyvä että on ihmisiä keitä nuo muutkin alueet kiinnostaa.
Ite en työssäollessani saanut kotona mitään aikaiseksi. Koko elämä pyöri oikeastaan töissä. Siis tykkäsin kyllä työstäni, mutta osin siksi ja työporukan vuoksi jäin herkästi ylitöihin. Arki oli kirjaimellisesti työtä. Kotona sitten vaan suoritin pikaiseen pakolliset jutut jos jaksoin. Yleensä en jaksanut. Töiden jälkeen saunaan ja nukkumaan tyyliin. Mieskin valitti, kun en tee sen kanssa mitään tai lähde sen kanssa mihinkään. Mut kun töiden jälkeen jäi tavan työpäivän lisäksi vapaa-aikaa 3 tuntia (tunnin ajomatka yhteen suuntaan), niin ei sitä halunnut käyttää mihinkään kuin itseensä, ellei halunnut tinkiä yöunista, jotka on mulle avain toimivaan arkeen. Oikeastaan ihana olla nyt vuosien jälkeen työttömänä, koska mulla on aikaa mulle ja parisuhteelle. Touhuan ihan hulluna tavallaan työpäivän verran, mutta nyt "vapaa-ajalla töiden jälkeen" jaksan tehdä muutakin kuin vain saunaan ja nukkumaan. Mahtavaa! Kaipaan oman alan hommia kyllä, mutta taidan nyt vain olla ja nauttia, enkä vain yritä mihin tahansa töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ite en työssäollessani saanut kotona mitään aikaiseksi. Koko elämä pyöri oikeastaan töissä. Siis tykkäsin kyllä työstäni, mutta osin siksi ja työporukan vuoksi jäin herkästi ylitöihin. Arki oli kirjaimellisesti työtä. Kotona sitten vaan suoritin pikaiseen pakolliset jutut jos jaksoin. Yleensä en jaksanut. Töiden jälkeen saunaan ja nukkumaan tyyliin. Mieskin valitti, kun en tee sen kanssa mitään tai lähde sen kanssa mihinkään. Mut kun töiden jälkeen jäi tavan työpäivän lisäksi vapaa-aikaa 3 tuntia (tunnin ajomatka yhteen suuntaan), niin ei sitä halunnut käyttää mihinkään kuin itseensä, ellei halunnut tinkiä yöunista, jotka on mulle avain toimivaan arkeen. Oikeastaan ihana olla nyt vuosien jälkeen työttömänä, koska mulla on aikaa mulle ja parisuhteelle. Touhuan ihan hulluna tavallaan työpäivän verran, mutta nyt "vapaa-ajalla töiden jälkeen" jaksan tehdä muutakin kuin vain saunaan ja nukkumaan. Mahtavaa! Kaipaan oman alan hommia kyllä, mutta taidan nyt vain olla ja nauttia, enkä vain yritä mihin tahansa töihin.
Kuulostaa ihanalta! Kauanko olet ollut työttömänä? Onko sulla taloudellisia huolia työttömyyden vuoksi, vai oletko välttynyt siltä stressiltä?
Nykyään kai ajatellaan, että työttömyysjaksot ovat tulevaisuudessa osa jokaisen ihmisen työuraa, joten aivan hyvin niistä voi ja saa myös nauttia, kuten teetkin. Monille nauttiminen ei kuitenkaan ole ehkä mahdollista, koska työttömyys myös köyhdyttää, syrjäyttää, masentaa ja sairastuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Täältä saisi varmaan neuvoja ja vertaistukea miten taistella tätä lamaannusta vastaan? 3 kk jaksoin hakea töitä ahkerasti ja pääsin hyvin haastatteluihin. Silti työtä ei irronnut. Nyt istun lamaantuneena sohvalla ja vain selaan palstaa ja kommentoin. Astiat jaksan laittaa erissä (tosin en tänään ole vielä jaksanut laittaa) pienellä kävelyllä kävin eilen. Alkaa huolestuttaa, kun kaikki tuntuu ponnistelulta. Urheilla olen tähän asti jaksanut. Nyt korona pisti kaiken kiinni. En jaksa edes katsoa netflixia. Kysymys kuuluu miten taistella tätä vastaan?
Minä jaksoin yli kaksi vuotta, sitten minusta tuli zombie. Nyt varmaan voisin jo maata tuijottamassa kattoon aamusta iltaan pitkästymättä, mutta onneksi on tämä tietokone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo siis todellakin minä voisin olla lopun ikää työtön jos silti tulisi takuuvarmasti tilille vaikka nyt viisi tonnia kuussa. Itsellä mikään muu ei ole työttömyydessä vaikeaa paitsi rahan puute. Ihmissuhteita minulla ei ole koskaan pahemmin ollut mutta jos arvostusta kaipaa niin kyllähän vaikkapa 30 miljoonaa euroa lotossa voittanut työtön on ihmisten salaisessa kateus-ja arvoasteikossa korkeammalla kuin vaikka presidentti.
Erilaisia harrastuksia ja projekteja ja huushollin hoitoo. Ruoanlaittoa ja siivousta. Pieni kämppä ja aina sekasotku.Miten sitä edes ehtis/jaksais töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite en työssäollessani saanut kotona mitään aikaiseksi. Koko elämä pyöri oikeastaan töissä. Siis tykkäsin kyllä työstäni, mutta osin siksi ja työporukan vuoksi jäin herkästi ylitöihin. Arki oli kirjaimellisesti työtä. Kotona sitten vaan suoritin pikaiseen pakolliset jutut jos jaksoin. Yleensä en jaksanut. Töiden jälkeen saunaan ja nukkumaan tyyliin. Mieskin valitti, kun en tee sen kanssa mitään tai lähde sen kanssa mihinkään. Mut kun töiden jälkeen jäi tavan työpäivän lisäksi vapaa-aikaa 3 tuntia (tunnin ajomatka yhteen suuntaan), niin ei sitä halunnut käyttää mihinkään kuin itseensä, ellei halunnut tinkiä yöunista, jotka on mulle avain toimivaan arkeen. Oikeastaan ihana olla nyt vuosien jälkeen työttömänä, koska mulla on aikaa mulle ja parisuhteelle. Touhuan ihan hulluna tavallaan työpäivän verran, mutta nyt "vapaa-ajalla töiden jälkeen" jaksan tehdä muutakin kuin vain saunaan ja nukkumaan. Mahtavaa! Kaipaan oman alan hommia kyllä, mutta taidan nyt vain olla ja nauttia, enkä vain yritä mihin tahansa töihin.
Kuulostaa ihanalta! Kauanko olet ollut työttömänä? Onko sulla taloudellisia huolia työttömyyden vuoksi, vai oletko välttynyt siltä stressiltä?
Nykyään kai ajatellaan, että työttömyysjaksot ovat tulevaisuudessa osa jokaisen ihmisen työuraa, joten aivan hyvin niistä voi ja saa myös nauttia, kuten teetkin. Monille nauttiminen ei kuitenkaan ole ehkä mahdollista, koska työttömyys myös köyhdyttää, syrjäyttää, masentaa ja sairastuttaa.
Olen ollut syyskuun lopusta saakka, en kovin pitkään siis vielä. Nyt olen ansiosidonnaisella, netto noin 790e. Nettotulot tippui puolella työttömänä. On se toki iso tiputus, mutta kyllä tälläkin pärjää vallan hyvin, vaikka asumiskuluihin ja laskuihin kuluukin noin kolmesataa euroa pienistä tuloista, joka meni myös työelämän aikaan. En ole jaksanut asiaa kuitenkaan stressata, koska mun ei ole nyt pakko pitää autoa, joten säästän siinä. Lisäksi on lomakorvaukset yms. vielä koskemattomana ja joka palkasta jäi aina vähän säästöön. Toki rahaa ei ole paljoa käytettävissä, niin se karsii pois heräteostokset, ylipäätään shoppailun puhumattakaan isommista ostoksista, matkat, kaikki netflixit, lehdet sun muut, mutta en koe silti jääväni mistään paitsi työttömänäkään. Joka osa-alueella elämä on nyt parempaa, koska mulla on kokonaisvaltaisesti hyvä olla, kun ei elämä ole enää vain ja ainoastaan työtä.
Vierailija kirjoitti:
Joo siis todellakin minä voisin olla lopun ikää työtön jos silti tulisi takuuvarmasti tilille vaikka nyt viisi tonnia kuussa. Itsellä mikään muu ei ole työttömyydessä vaikeaa paitsi rahan puute. Ihmissuhteita minulla ei ole koskaan pahemmin ollut mutta jos arvostusta kaipaa niin kyllähän vaikkapa 30 miljoonaa euroa lotossa voittanut työtön on ihmisten salaisessa kateus-ja arvoasteikossa korkeammalla kuin vaikka presidentti.
Why ala peukku?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun elämäntilanne aika samanlainen kuin sinulla Ap. Aamu alkaa parin tunnin ulkoilulla. Sen jälkeen selaan läpi avoimet työpaikat, ja jos löytyy jotain sopivaa, teen hakemusta ja päivitän cv:tä. Soittelen siskojen kanssa ja luen. Illalla ulkoilen toisen kerran. Olen aina ollut huono käsitöissä, mutta nyt syksyllä opettelin virkkaamaan youtube-videoiden avulla 🙂. Siskoja olen tavannut ulkoilun merkeissä. Ollaan tehty metsäretkiä ihan lähialueella, pidetty nuotiota ja syöty eväitä.
Aloitin 4 kk sitten verkko-opinnot, joita voi suorittaa omaan tahtiin. Se on ollut mulle pelastus, koska se tuo rutiineja ja saa ajatukset muualle tänhetkisestä tilanteesta. Pidän kiinni siitä, että teen opintoja joka päivä n. 6 tuntia.
Tärkeää on ettei lamaantuisi tähän tilanteeseen eikä tuntisi itseään huonoksi työttömyyden vuoksi. Pidä kiinni niistä ystävistä, joita sulla on. Syö terveellisesti, ulkoile ja liiku. Aloita jonkin uuden asian opiskelu tai päivitä sun taitoja lisäopinnoilla.
Mielenkiinnosta kysyn - pitääkö noista opinnoista ilmoittaa työkkäriin? Vuosia sitten piti raportoida kaikki, mietin mikä on tilanne nykyään. Muistan lukeneeni että työttömyyden aikana opiskelua on helpotettu, mutta missä mahtaa mennä raja.
Olen ollut 2kk työttömänä ja tylsää on. Rahaongelmia ei ole vielä, säästin työssä ollessani paljon ja nyt saan ansiosidonnaista. Päivät kuluu nettiä selaillen, kirjoja lukien ja telkkaria katsellen. Välillä tapaan paria ystävää, asun pk-seudulla joten melko rajallisena pidän tuon kontaktien määrän. Myöskään salilla tai oikein missään julkisissa sisätiloissa en käy kauppaa lukuun ottamatta, säätila on niin hirveä päivästä toiseen ettei kävelylenkitkään oikein kiinnosta.
Yhtä saamaton laiskimus olin silloinkin kun kävin töissä. En jaksanut pitää kotia siistinä tai tehdä ruokaa joka päivä, enkä jaksa vieläkään. Olen todennäköisesti jonkinasteisesti masentunut, mutta en ole siihen apua hakenut. En tiedä yhtään mitä kohti edes pyrkisin. Työelämä oli niin hirveää, että se vei viimeisetkin mehut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin uimahallit ja kuntosalit yms. meni kiinni, kävin melkein joka päivä siellä. Nyt vaan ulkoilen, käyn kaupassa ja kokkailen. Ja se siivous. Alkaa jo tulla joku neuroosi siihen... Selailen duunipaikkoja ja asuntoa (jota ei vielä virallisesti ole).
Jonotan kelassa työttömyyspäivärahan aikaa tällä hetkellä, aika kohta kun pitää taas selittää että ei, ei ole edelleenkään työtä. Sinne pääsee vaan 4 hlö kerralla, eli siinä saa "mukavasti" pari tuntia kulumaan tuolla ihanassa ulkoilmassa, ja nuhan kaupan päälle.
Kotiin kun pääsen niin katotaan telkkaria miehen kanssa. Tekis mieli vetää lärvit, mutta pysyn mieluummin parissa bissessä/lonkussa.
Tosin illalla vois mennä katsomaan vieläkö löytyis suppilovahveroita :) täällä eteläsuomessa niitä on vielä!
Ja ainiin: roikun tällä palstalla. Että suunnilleen näin.Velvoitetaanko teillä käymään paikan päällä asioimassa työttömyyspäivärahasta? Onpa jännä, mä en edes tiedä, missä mun oma te-toimisto olisi. Kaikki hoidetaan netissä, ja nyt korona-aikaan sieltä päin ei kyllä kuulu pihaustakaan, eikä ole velvoitettu yhtään mihinkään.
Kyllä, velvoitetaan ikävä kyllä :( ajanvarauksella. Työkkäri levittelee käsiään. Piti siis tulla "keskustelemaan tilanteesta". Ei netissä kaikkea voi kuulemma hoitaa.
Herätyskello soi joka aamu klo 8, ja sen jälkeen keitän kahvit ja luen Hesarin. Sitten imuroin (huushollissa on kotieläimiä, ja imurointi on pakko tehdä joka päivä) ja tiskaan. Käyn 6 km lenkillä ja samalla käyn kaupassa, mikäli on tarvetta. Teen päiväruuan, syön ja tiskaan. Iltapäivällä kirjoittelen e-maileja ja teen kuvankäsittelyä tietokoneella. Teen mm. Ifolor-kirjaa joululahjaksi teinille. Tykkään kutoa villasukkia ja pipoja, mutta ne eivät nuorisolle kelpaa. Kulkevat nilkat ja pää paljaana.
Katon tv:stä klo 17 uutiset ja sen jälkeen muita ohjelmia. Tärkeintä minulle on, että en jää aamulla sängyn pohjalle ja että ulkoilen riittävästi. Nukkumaan menen suunnilleen klo 23 - 24.
Ja samat rutiinit toistuvat päivästä toiseen.
Webinaaria tänäänkin toisensa perään. Kaksi Te-palveluilta, yksi tekoälystä... siihen vielä koronatiedotuksia päälle. E-kirjojakin pitäisi ehtiä lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin uimahallit ja kuntosalit yms. meni kiinni, kävin melkein joka päivä siellä. Nyt vaan ulkoilen, käyn kaupassa ja kokkailen. Ja se siivous. Alkaa jo tulla joku neuroosi siihen... Selailen duunipaikkoja ja asuntoa (jota ei vielä virallisesti ole).
Jonotan kelassa työttömyyspäivärahan aikaa tällä hetkellä, aika kohta kun pitää taas selittää että ei, ei ole edelleenkään työtä. Sinne pääsee vaan 4 hlö kerralla, eli siinä saa "mukavasti" pari tuntia kulumaan tuolla ihanassa ulkoilmassa, ja nuhan kaupan päälle.
Kotiin kun pääsen niin katotaan telkkaria miehen kanssa. Tekis mieli vetää lärvit, mutta pysyn mieluummin parissa bissessä/lonkussa.
Tosin illalla vois mennä katsomaan vieläkö löytyis suppilovahveroita :) täällä eteläsuomessa niitä on vielä!
Ja ainiin: roikun tällä palstalla. Että suunnilleen näin.Velvoitetaanko teillä käymään paikan päällä asioimassa työttömyyspäivärahasta? Onpa jännä, mä en edes tiedä, missä mun oma te-toimisto olisi. Kaikki hoidetaan netissä, ja nyt korona-aikaan sieltä päin ei kyllä kuulu pihaustakaan, eikä ole velvoitettu yhtään mihinkään.
Kyllä, velvoitetaan ikävä kyllä :( ajanvarauksella. Työkkäri levittelee käsiään. Piti siis tulla "keskustelemaan tilanteesta". Ei netissä kaikkea voi kuulemma hoitaa.
Monessa paikassa työkkärit ovat toimineet korona-aikana jo pitkään vain etänä. Työkkäriin saa mennä vain ellei sähköisiä palveluita pysty käyttämään tai asiaa puhelimessa hoitamaan. Ei niillä työkkärissä käynneillä ole ennenkään mitään virkaa ollut. Enemmän vain mennyt virkailijankin aikaa, kun on ilmoista höpötelty ihan vain siksi, ettei työtön ihan turha takia olisi matkustanut paikalle. Netissä ja puhelmiessa asiat hoituvat paljon tehokkaammin. Lähinnä kyselevät, onko tehnyt mitään, mikä aiheuttaisi karenssin tai työttömyysturvan katkaisun. Mitään palkallisia töitä ei tarjota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin uimahallit ja kuntosalit yms. meni kiinni, kävin melkein joka päivä siellä. Nyt vaan ulkoilen, käyn kaupassa ja kokkailen. Ja se siivous. Alkaa jo tulla joku neuroosi siihen... Selailen duunipaikkoja ja asuntoa (jota ei vielä virallisesti ole).
Jonotan kelassa työttömyyspäivärahan aikaa tällä hetkellä, aika kohta kun pitää taas selittää että ei, ei ole edelleenkään työtä. Sinne pääsee vaan 4 hlö kerralla, eli siinä saa "mukavasti" pari tuntia kulumaan tuolla ihanassa ulkoilmassa, ja nuhan kaupan päälle.
Kotiin kun pääsen niin katotaan telkkaria miehen kanssa. Tekis mieli vetää lärvit, mutta pysyn mieluummin parissa bissessä/lonkussa.
Tosin illalla vois mennä katsomaan vieläkö löytyis suppilovahveroita :) täällä eteläsuomessa niitä on vielä!
Ja ainiin: roikun tällä palstalla. Että suunnilleen näin.Velvoitetaanko teillä käymään paikan päällä asioimassa työttömyyspäivärahasta? Onpa jännä, mä en edes tiedä, missä mun oma te-toimisto olisi. Kaikki hoidetaan netissä, ja nyt korona-aikaan sieltä päin ei kyllä kuulu pihaustakaan, eikä ole velvoitettu yhtään mihinkään.
Kyllä, velvoitetaan ikävä kyllä :( ajanvarauksella. Työkkäri levittelee käsiään. Piti siis tulla "keskustelemaan tilanteesta". Ei netissä kaikkea voi kuulemma hoitaa.
Monessa paikassa työkkärit ovat toimineet korona-aikana jo pitkään vain etänä. Työkkäriin saa mennä vain ellei sähköisiä palveluita pysty käyttämään tai asiaa puhelimessa hoitamaan. Ei niillä työkkärissä käynneillä ole ennenkään mitään virkaa ollut. Enemmän vain mennyt virkailijankin aikaa, kun on ilmoista höpötelty ihan vain siksi, ettei työtön ihan turha takia olisi matkustanut paikalle. Netissä ja puhelmiessa asiat hoituvat paljon tehokkaammin. Lähinnä kyselevät, onko tehnyt mitään, mikä aiheuttaisi karenssin tai työttömyysturvan katkaisun. Mitään palkallisia töitä ei tarjota.
Töitä on työkkärin kautta saatu viimeksi 90-luvulla.
Ihan turha lafka.
Kun olin vapaaehtoisesti 6vuotta putkessa, niin aika kului siinä minkä takia halusinkin siihen putkeen, eli omaa aikaa tehdä ihan mitä mielii, mistään tinkimättä, minkään rajoittamatta. Puutarha suurimpana intohimona tuhansin tulppaanein keväällä, sittenkaikki muut, n.2500 liljaa ja sadat leimukukat, puut , pensaat, kesäkukat, mikä ihanuus kun sai/saa siellä touhuta.Valokuvaaminen, hyvä ruoka tehtynä huvimajan keittiössä tai takassa, savustus....ja kaikki mitä keväästä syksyyn voi kuvitella tekevänsä.
Talvella suunitellaan uusia asetelmia kesäkukkiin, kevät talvella jo pikkutaimia kasvatetaan ikkunoilla sadoittain. Kun luppoaikaa sattuu jäämään, tarjoaa oma kirjasto 7000 kirjaa joista on lukematta muutama sata.
Tärkeimpänä kuitenkin oma puoliso ja rakas kissamme, jonka tyytyväisenä pitäminen on parasta niin kesällä kuin talvella.
Mikäpä oli ollessa 6v ylimääräisellä vapaalla ennen eläkettä. Kun yt tuolloin tuli, ilmoitin itseni heti vapaaehtoiseksi putkeen ja lisäkseni lähti 30 muuta. Kukaan meistä ei kuulunut irtisanottavien listalle. Tilallemme sai jäädä nuorempia, jotka olisi joutuneet pois.
Näimme ne listat ....että turha sanoa että ,et voi tietää kuuluitko irtisanottaviin.
Kiitos! Tuo mitä kirjoitit oli lohduttavinta mitä olen pitkään aikaan kuullut.
Yleensä kaikki yrittää patistella johonkin tajuamatta mitä koen läpi. Tottakai haluan, että elämä vielä jatkuu, mutta sama ihminen olen yhä siellä sohvan pohjallakin.