Miehet eivät arvosta lapsettomia naisia
Lähes kaikki miehet haluavat tyttöystävän, joka haluaa lapsia.
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288673580038.html
Kommentit (91)
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 22:00"]
En ole koskaan halunnut lapsia, enkä ole niitä tehnyt ja yllätys, yllätys, mulla ei ole miestä.
En ole nimittäin halunnut miestäkään. Ja arvostaako miehet minua vai ei, I don´t give a shit. Olen niin onnellinen, ettei mulla ole miellyttämispakkoa tai tarvetta mitata koko ajan, mikä hinta mulla olisi markkinoilla.
PS Noi tyypit, jotka sanoo et arvostus on ansaittava, ovat kyllä outoja. Nää on vissiin näitä tuntemattomia ihmisiä pahoinpiteleviä ja kyräileviä öykkäreitä. Mun arvomaailmassa jokaisella ihmisellä on arvonsa, mutta sen voi menettää omilla typerillä tai vahingollisilla teoilla. Esimerkiksi öykkäröinnillä.
[/quote]
Ja mites sitten jos öykkäri haluaa tehdä parannuksen?
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 20:31"]
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 20:21"]
Lähes kaikki miehet haluavat tyttöystävän, joka haluaa lapsia.
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288673580038.html
[/quote] Miehet ihan erityisesti arvostavat yh-äitejä? Löytyisikö vielä tutkimus siitä että mitä yksinkertaisempi ja sekavampi yh sitä ihanampi?
[/quote]
Yh:t tekee aikamoisen duunin kasvattaessaan lapsen/lapset yksin. Jos on yh, ei se automaattisesti kai tarkota että on sekava ja huoleton ym.? Ihmettelen vaan aikuisten ihmisten asennetta yksinhuoltajia kohtaan. Ja en ole yksinhuoltaja, vaan lapsen isän kanssa yhdessä.
On aika sairasta tehdä lapsia että saisi hyväksyntää. Muutenkin se on oikeasti järjenvastaista, mutta tunnesyistä monet haluavat sen perheenlisäyksen tehdä. Jaappanissa on jo aika lailla yleistymässä toisenlainen trendi, ja eiköhän se pian tännekin iske, kunhan ihmiset tulevat järkiinsä.
Mitähän semmoisella arvostuksella edes on virkaa, mikä pitää tuolla tavalla ansaita? Jos joku ei voi arvostaa toista, ilman että se toimii edesvastuuttomasti ja holtittomasti, niin saa minun puolesta työntää arvostuksensa ihan sinne perseaukkoonsa vaan.
Jos näiltä samaisilta miehiltä olisi kysytty, haluavatko he tyttöystäväkseen kauniin, hoikan, rikkaan, korkeasti koulutetun, sivistyneen, kuninkaallisen jne. vastaus olisi ollut KYLLÄ. Ja todennäköinen KYLLÄ vastaus olisi ollut, jos tyttöystävä olisi nyrkin ja hellan välissä.
Ikävä kyllä, moni mies ei vain käytännössä näytä arvostavan vaimoksi tulleita tyttöystäviin, vaikka olisi liuta lapsia, sillä yli 50% avioliitoista päättyvät eroon ja avoliitossa erot ovat vielä yleisempiä. Ja vielä ikävämpään on, että vaimot ja tyttöystävät jäävät pian x:ksi ja jopa omat jälkeläiset unohtuvat, kun taas uusi tyttöystävä tulee kuvioihin ja lapset ja kierrosta jatketaan ties kuinka monennen kerran, lapsia haluavat tyttöystävän kanssa ja lapset ovat oman onnensa nojassa, ilman vastuullisia vanhempia.
Lapsen haluamiseen ja usein jopa tekeminen, ei kummoisia lahjoja tai avuja tarvita, mutta vastuullinen vanhemmuus ja lapselle hyvän elämän ja hoivan tarjoaminen ei kaikilta onnistu, oli ollut sitä arvostusta tai ei. Siinä lapsen etu ja oikeudet ovat monelta mieheltä ja naiselta hukassa.
Mä taas olen huomannut, että suurin osa miehistä haluaa lapsia viimeistään nelikymppisenä. Usein siellä lapsentekoiässä miehet on vähän niin ja näin, mutta viimeistään nelikymppisenä iskee vauvakuume myös miehille. Sitä paitsi lapset on statusta, miehellekin.
"Mä taas olen huomannut, että suurin osa miehistä haluaa lapsia viimeistään nelikymppisenä"
Juu, kaikenlaista sitä saa haluta ja eiköhän tässäkin asiassa ole oma etu edellä, vaikka tuloksena on pieni ihmistaimi, joka tarvitsi kaiken sen tuen ja huolenpidon aikuisuuteen saakka, onhan vanhemmuus elinikäinen ja vastuullinen tehtävä. Tämä näyttää niin monelta unohtuneen, kun lapsi on maailmassa.
Jos vastuullinen vanhemmuus mitattaisiin etukäteen, niin luulen siitä monen tipahtavan jo alkumetriltä, oli halut miten kovat tahansa.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 21:32"]
Kuulostat psykopaatilta.
[/quote]
Psykopaateilla pimpsaa riittää..
[/quote] In your dreams, child.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 22:19"]
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 20:31"]
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 20:21"]
Lähes kaikki miehet haluavat tyttöystävän, joka haluaa lapsia.
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288673580038.html
[/quote] Miehet ihan erityisesti arvostavat yh-äitejä? Löytyisikö vielä tutkimus siitä että mitä yksinkertaisempi ja sekavampi yh sitä ihanampi?
[/quote]
Yh:t tekee aikamoisen duunin kasvattaessaan lapsen/lapset yksin. Jos on yh, ei se automaattisesti kai tarkota että on sekava ja huoleton ym.? Ihmettelen vaan aikuisten ihmisten asennetta yksinhuoltajia kohtaan. Ja en ole yksinhuoltaja, vaan lapsen isän kanssa yhdessä.
[/quote] Hei, pyydän anteeksi yh-äideiltä jos jotakuta loukkasin, arvostan toki heitä
äiteinä suuresti. Piikkini oli kohdistettu vain ja ainoastaan ap:n sekavaan, vihamieliseen ja epäloogiseen aloitusprovokaatioon.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 22:19"][quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 20:31"]
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 20:21"]
Lähes kaikki miehet haluavat tyttöystävän, joka haluaa lapsia.
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288673580038.html
[/quote] Miehet ihan erityisesti arvostavat yh-äitejä? Löytyisikö vielä tutkimus siitä että mitä yksinkertaisempi ja sekavampi yh sitä ihanampi?
[/quote]
Yh:t tekee aikamoisen duunin kasvattaessaan lapsen/lapset yksin. Jos on yh, ei se automaattisesti kai tarkota että on sekava ja huoleton ym.? Ihmettelen vaan aikuisten ihmisten asennetta yksinhuoltajia kohtaan. Ja en ole yksinhuoltaja, vaan lapsen isän kanssa yhdessä.
[/quote]
Itse asiassa suurin osa tuntemani miehistä joiden kanssa asiasta on tullut juteltua, arvostavat yh-äitejä ihan helkutisti, on se nimittäin aikamoinen homma yksin kasvattaa lapset, huolehtia kaikesta ja käydä töissä yms.
Toki sekavat äidit sossupummit yms eivät saa arvostusta keneltäkään olivat sitten yksinhuoltajia tai ei.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 20:22"]Tietenkin.
Mutta kyllä miehet arvostavat myös lapsettomia. Niille on sitten eri käyttötarkoitus kuin seurustelukumppanille.
[/quote]
Totta, sellaisen kanssa mennään naimisiin. Yh:ta voi panna kerran.
Kyllä meitäkin on. Itse en ole kiinnostunut naisista, joilla on (kotona asuvia) lapsia tai jotka haluavat lapsia tulevaisuudessa. Haluan keskittyä elämässäni muihin asioihin, enkä suoraan sanottuna edes pidä lapsista kovin paljon.
Näin nelikymppisenä, lapset väsänneenä miehenä olisin ollut erittäin iloinen jos kohdalleni olisi osunut aikoinaan vela-tapaus. Sinänsä vaimo on äärettömän hyvä ihminen monessakin mielessä ja lapset ovat tavallista helpompia tapauksia (toistaiseksi tottelevaisia ja suht kilttejä toisilleen).
Mutta voin rehellisesti sanoa etten todellakaan olisi lähtenyt tähän kuvioon jos silloin kaksvitosena olisin tajunnut millaista olla se keskiluokkainen "salaryman", jonka ainoa oma nurkka kotona on sohva tai sitten autotallin verstashuone. Sääliksi käy niitä joilla ei ole edes tuota verstashuonetta johon paeta perhe-elämän möykkää - kuinka maksaisin siitä että saisi nukkua edes yhdet soffapäiväunet viikossa...
Tässä keskiluokkaisessa perheenisä-kuviossa ei ole sitten mitään tavoittelemisen arvoista. Siksi että perheessä minun tahtoni on kuitenkin se jota viimeisenä totellaan ja vapaus päättää omista asioista on jokseenkin nolla. Esim, olin _yhdeksän_ vuotta käymättä kapakassa iltaisin yksin tai kavereideni kanssa, ellei lasketa ulkomaan duunikeikkojen hotellin (lähi)baarissa notkumista. Jos haluan mennä kavereiden kanssa kalaan tai metsästämään Lappiin, niin naama norsunvitulla odotellaan kotona (etenkin jos ei ole saalista...), vaikka ei olisi yhtään otettu ns reissumiehen laulukirjaa. Jos sanon etten ehtisi viemään just nyt vekaroita harrastuksiin (koska on joku duunijuttu tai haluan vähän omaa aikaa), niin johan tulee huutoa. Pukeudun väärin vapaalla (koska haluan pukeutua mukavasti vaikkakin sitten juntisti), olen kuulemma pihi - hän kun ei ole koskaan nähnyt nälkää, minä olen köyhänä opiskelijana ja se pistää varautumaan taloudellisesti jne. En harrasta kuulemma tarpeeksi liikuntaakaan mutta se ei kuulu hänelle niin kauan kuin BMI on alle 25 ja lääkärin mukaan olen huomattavasti paremmassa kunnossa kuin keskimääräinen 40-vee mies...
Näistä kun yrittää joskus puhua sille takavuosien elämäni naiselle, nykyisin karttamalleni vaimolle niin tulee vain tuhahdus "älä valita, sulla on asiat hyvin". On niin helvetin kiva kävellä sukkasillaan seinänvieriä omilla kämpillään ja turhien konfkliktien välttämisen merkeissä suostua kaikkeen, mitä muut haluaa.
Mutta turha sitten ihmetellä kun äijä häipyy samalla ovenavauksella kun nuorin lähtee pesästä. En aio tuhlata loppuelämääni henkisessä vankilassa...
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 17:49"]
Näin nelikymppisenä, lapset väsänneenä miehenä olisin ollut erittäin iloinen jos kohdalleni olisi osunut aikoinaan vela-tapaus. Sinänsä vaimo on äärettömän hyvä ihminen monessakin mielessä ja lapset ovat tavallista helpompia tapauksia (toistaiseksi tottelevaisia ja suht kilttejä toisilleen).
Mutta voin rehellisesti sanoa etten todellakaan olisi lähtenyt tähän kuvioon jos silloin kaksvitosena olisin tajunnut millaista olla se keskiluokkainen "salaryman", jonka ainoa oma nurkka kotona on sohva tai sitten autotallin verstashuone. Sääliksi käy niitä joilla ei ole edes tuota verstashuonetta johon paeta perhe-elämän möykkää - kuinka maksaisin siitä että saisi nukkua edes yhdet soffapäiväunet viikossa...
Tässä keskiluokkaisessa perheenisä-kuviossa ei ole sitten mitään tavoittelemisen arvoista. Siksi että perheessä minun tahtoni on kuitenkin se jota viimeisenä totellaan ja vapaus päättää omista asioista on jokseenkin nolla. Esim, olin _yhdeksän_ vuotta käymättä kapakassa iltaisin yksin tai kavereideni kanssa, ellei lasketa ulkomaan duunikeikkojen hotellin (lähi)baarissa notkumista. Jos haluan mennä kavereiden kanssa kalaan tai metsästämään Lappiin, niin naama norsunvitulla odotellaan kotona (etenkin jos ei ole saalista...), vaikka ei olisi yhtään otettu ns reissumiehen laulukirjaa. Jos sanon etten ehtisi viemään just nyt vekaroita harrastuksiin (koska on joku duunijuttu tai haluan vähän omaa aikaa), niin johan tulee huutoa. Pukeudun väärin vapaalla (koska haluan pukeutua mukavasti vaikkakin sitten juntisti), olen kuulemma pihi - hän kun ei ole koskaan nähnyt nälkää, minä olen köyhänä opiskelijana ja se pistää varautumaan taloudellisesti jne. En harrasta kuulemma tarpeeksi liikuntaakaan mutta se ei kuulu hänelle niin kauan kuin BMI on alle 25 ja lääkärin mukaan olen huomattavasti paremmassa kunnossa kuin keskimääräinen 40-vee mies...
Näistä kun yrittää joskus puhua sille takavuosien elämäni naiselle, nykyisin karttamalleni vaimolle niin tulee vain tuhahdus "älä valita, sulla on asiat hyvin". On niin helvetin kiva kävellä sukkasillaan seinänvieriä omilla kämpillään ja turhien konfkliktien välttämisen merkeissä suostua kaikkeen, mitä muut haluaa.
Mutta turha sitten ihmetellä kun äijä häipyy samalla ovenavauksella kun nuorin lähtee pesästä. En aio tuhlata loppuelämääni henkisessä vankilassa...
[/quote]
Eli kasaat sitten syyn lasten tekemisestä vaimosi harteille...
Et osannut avata suutasi ja sanoa ettet halua tuollaista elämää, koska yllätyksenähän se ei tule kenellekään.
Minun silmissäni sinä olet miesten pohjasakkaa. Jos olisit aikoinasi tavannut vela-naisen, niin nyt kitisisit täällä kuinka vaimo päätti ettei lapsia tule.
Vela-nainen
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 18:45"]
vela-naisen, niin nyt kitisisit täällä kuinka vaimo päätti ettei lapsia tule.
[/quote]
Tai sitten en. Minulle ei ole koskaan mikään ehdoton juttu ollut lapset ja sanoinkin rouvalleni, ettei tähän diiliin välttämättä sitten kuulu lapset. Heikkoina hetkinäni sitten annoin periksi, kahdesti...olin muuten salaa tyytyväinen kun ensimmäisen muksun tekemiseen meni päälle vuosi eikä sitä kuulunut millään.
Mikä helvetin velvollisuus miehellä on alkaa yhteiskunnan hanuriin vedettäväksi pallojalkaorjaksi alkamalla perheelliseksi? Tähän miinaan menee aivan liian moni nuori mies, sillä sehän tiedetään ettei mikään sido turpeeseen niin varmasti kuin perhe, jos vähänkään on vastuunkantokykyä tekemisistää.
Kun miehellä on "muuta mietittävää" niin yhteiskunnallinen vene ei pääse keikkumaan millään muotoa, mies on suorastaan hihnassa talutettava pässi. Ja pankitkin saavat osansa tästä typeryyyden huipentumasta, sillä kyllähän perhe tarvitsee isomman asunnon (lue: isompi laina maksettavaksi ja se auto jajaja...) mikä taas takaa ettei mies suinkaan pääse downshiftaamaan liian aikaisin.
Jos olisin edelleen poikamies, niin olisin aikoja sitten maksanut asuntoni & autoni ja nyt voisin tehdä ihan hyvin 3 pv viikkoa silti kärsimättä isompia taloudellisia menetyksiä ns vapaan rahan käytössä. Puhumattakaan siitä, että viikossa yli puolet ajasta olisi TÄYSIN itseni päätettävissä...
Pohjasakkaa ehkä mielestäsi - mutta yhteiskunnallisilla mittareilla melkein juuri sitä valioluokkaa oleva rahastettavissa oleva pässi, eli akateeminen päälle tuplasti keskituloisen liksan tienaava, ei terveyspalveluita pahemmin käyttävä, pakosta ajettu vapaaehtoistyöhön (lasten takia...muuten ei olisi heillä harrastuksia kun vetäjät puuttuvat ja höllämielisyyttäni lähdin noihinkin mukaan). Oikeasti halveksin itseni kaltaisia keskiluokkaisia hölmöjä miehiä, jotka sortuvat tähän samaan ansaan ja sitten viisikymppisinä ihmettelevät kun "juna meni jo", 20 vuotta ajasta livahti hukkaan perheellistymisen myötä ja muiden ehdoilla elämisen vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 18:45"]
vela-naisen, niin nyt kitisisit täällä kuinka vaimo päätti ettei lapsia tule.
[/quote]
Tai sitten en. Minulle ei ole koskaan mikään ehdoton juttu ollut lapset ja sanoinkin rouvalleni, ettei tähän diiliin välttämättä sitten kuulu lapset. Heikkoina hetkinäni sitten annoin periksi, kahdesti...olin muuten salaa tyytyväinen kun ensimmäisen muksun tekemiseen meni päälle vuosi eikä sitä kuulunut millään.
Mikä helvetin velvollisuus miehellä on alkaa yhteiskunnan hanuriin vedettäväksi pallojalkaorjaksi alkamalla perheelliseksi? Tähän miinaan menee aivan liian moni nuori mies, sillä sehän tiedetään ettei mikään sido turpeeseen niin varmasti kuin perhe, jos vähänkään on vastuunkantokykyä tekemisistää.
Kun miehellä on "muuta mietittävää" niin yhteiskunnallinen vene ei pääse keikkumaan millään muotoa, mies on suorastaan hihnassa talutettava pässi. Ja pankitkin saavat osansa tästä typeryyyden huipentumasta, sillä kyllähän perhe tarvitsee isomman asunnon (lue: isompi laina maksettavaksi ja se auto jajaja...) mikä taas takaa ettei mies suinkaan pääse downshiftaamaan liian aikaisin.
Jos olisin edelleen poikamies, niin olisin aikoja sitten maksanut asuntoni & autoni ja nyt voisin tehdä ihan hyvin 3 pv viikkoa silti kärsimättä isompia taloudellisia menetyksiä ns vapaan rahan käytössä. Puhumattakaan siitä, että viikossa yli puolet ajasta olisi TÄYSIN itseni päätettävissä...
Pohjasakkaa ehkä mielestäsi - mutta yhteiskunnallisilla mittareilla melkein juuri sitä valioluokkaa oleva rahastettavissa oleva pässi, eli akateeminen päälle tuplasti keskituloisen liksan tienaava, ei terveyspalveluita pahemmin käyttävä, pakosta ajettu vapaaehtoistyöhön (lasten takia...muuten ei olisi heillä harrastuksia kun vetäjät puuttuvat ja höllämielisyyttäni lähdin noihinkin mukaan). Oikeasti halveksin itseni kaltaisia keskiluokkaisia hölmöjä miehiä, jotka sortuvat tähän samaan ansaan ja sitten viisikymppisinä ihmettelevät kun "juna meni jo", 20 vuotta ajasta livahti hukkaan perheellistymisen myötä ja muiden ehdoilla elämisen vuoksi.
[/quote]
Ota vastuu omista valinnoistasi. Loppujen lopuksihan myönnyit lasten tekoon.
Vela-nainen
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 19:47"]
Ota vastuu omista valinnoistasi. Loppujen lopuksihan myönnyit lasten tekoon.
[/quote]
Eiköhän tässä sitä vastuuta ole kannettu jopa oksettavan esimerkillisesti, suorastaan Väestöliiton unelmaisi-esimerkkinä, mutta se ei tarkoita että pitäisin asemastani yhtään. Ulospäin onnistun näyttelemään roolini tyynesti, mutta sisällä kiehuu raivosta välillä kun tajuaa tehneensä elämänsä mokan. Se on vaan sävähdyttävä hetki todeta olevansa yksi typerys siihen loputtomaan samanlaisten lyhytkatseisten jonoon. Mutta onneksi olen ainakin joitakin nuorukaisia onnistunut varoittamaan asiasta, heput ovat kiittäneet +30-vuotiaina kun ovat tajunneet ettei sitä ainoata elämäänsä kannata uhrata perheellistymisen orjakaleeriin. "Vaaran vuodet" kun sijoittuvat koulutetuilla jepeillä tuohon 24-32 vuotille ja silloin ollaan stereotyyppisille vaikutteille alttiita.
Vastuunkantoni loppuu tasan siihen sekuntiin kun nuorempi muuttaa omilleen. Etsiköön rouvakulta uuden hölmön rahastettavan, meikäpoika elää lopun elämäni kuten itse haluaa ilman mitään velvollisuuksia kenenkään suuntaan (korkeintaan mahdollisen työnantajan suuntaan). Tässä pitänee hammasta purra vielä se kymmenen vuotta ennen kuin pääsee tuohon unelmaansa kiinni...
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 20:11"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 19:47"]
Ota vastuu omista valinnoistasi. Loppujen lopuksihan myönnyit lasten tekoon.
[/quote]
Eiköhän tässä sitä vastuuta ole kannettu jopa oksettavan esimerkillisesti, suorastaan Väestöliiton unelmaisi-esimerkkinä, mutta se ei tarkoita että pitäisin asemastani yhtään. Ulospäin onnistun näyttelemään roolini tyynesti, mutta sisällä kiehuu raivosta välillä kun tajuaa tehneensä elämänsä mokan. Se on vaan sävähdyttävä hetki todeta olevansa yksi typerys siihen loputtomaan samanlaisten lyhytkatseisten jonoon. Mutta onneksi olen ainakin joitakin nuorukaisia onnistunut varoittamaan asiasta, heput ovat kiittäneet +30-vuotiaina kun ovat tajunneet ettei sitä ainoata elämäänsä kannata uhrata perheellistymisen orjakaleeriin. "Vaaran vuodet" kun sijoittuvat koulutetuilla jepeillä tuohon 24-32 vuotille ja silloin ollaan stereotyyppisille vaikutteille alttiita.
Vastuunkantoni loppuu tasan siihen sekuntiin kun nuorempi muuttaa omilleen. Etsiköön rouvakulta uuden hölmön rahastettavan, meikäpoika elää lopun elämäni kuten itse haluaa ilman mitään velvollisuuksia kenenkään suuntaan (korkeintaan mahdollisen työnantajan suuntaan). Tässä pitänee hammasta purra vielä se kymmenen vuotta ennen kuin pääsee tuohon unelmaansa kiinni...
[/quote]
Toivottavasti nuoret miehet lukevat tarinasi ja uskaltavat pitää päänsä jos eivät lapsia halua.
Tarkoitin vastuun ottamisella sitä, että sinä valitsit aikoinasi perhe-elämän. Sinä valitsit. Kukaan ei sinua ole pakottanut isäksi. Et voi syyttää yhteiskunta. Tai perhettäsi omista valinnoistasi tai yrittää kostaa heille tuntemaasi epäoikeudenmukaisuutta.
Sinä petit itsesi.
Vela-nainen
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 18:45"]
vela-naisen, niin nyt kitisisit täällä kuinka vaimo päätti ettei lapsia tule.
[/quote]
Tai sitten en. Minulle ei ole koskaan mikään ehdoton juttu ollut lapset ja sanoinkin rouvalleni, ettei tähän diiliin välttämättä sitten kuulu lapset. Heikkoina hetkinäni sitten annoin periksi, kahdesti...olin muuten salaa tyytyväinen kun ensimmäisen muksun tekemiseen meni päälle vuosi eikä sitä kuulunut millään.
Mikä helvetin velvollisuus miehellä on alkaa yhteiskunnan hanuriin vedettäväksi pallojalkaorjaksi alkamalla perheelliseksi? Tähän miinaan menee aivan liian moni nuori mies, sillä sehän tiedetään ettei mikään sido turpeeseen niin varmasti kuin perhe, jos vähänkään on vastuunkantokykyä tekemisistää.
Kun miehellä on "muuta mietittävää" niin yhteiskunnallinen vene ei pääse keikkumaan millään muotoa, mies on suorastaan hihnassa talutettava pässi. Ja pankitkin saavat osansa tästä typeryyyden huipentumasta, sillä kyllähän perhe tarvitsee isomman asunnon (lue: isompi laina maksettavaksi ja se auto jajaja...) mikä taas takaa ettei mies suinkaan pääse downshiftaamaan liian aikaisin.
Jos olisin edelleen poikamies, niin olisin aikoja sitten maksanut asuntoni & autoni ja nyt voisin tehdä ihan hyvin 3 pv viikkoa silti kärsimättä isompia taloudellisia menetyksiä ns vapaan rahan käytössä. Puhumattakaan siitä, että viikossa yli puolet ajasta olisi TÄYSIN itseni päätettävissä...
Pohjasakkaa ehkä mielestäsi - mutta yhteiskunnallisilla mittareilla melkein juuri sitä valioluokkaa oleva rahastettavissa oleva pässi, eli akateeminen päälle tuplasti keskituloisen liksan tienaava, ei terveyspalveluita pahemmin käyttävä, pakosta ajettu vapaaehtoistyöhön (lasten takia...muuten ei olisi heillä harrastuksia kun vetäjät puuttuvat ja höllämielisyyttäni lähdin noihinkin mukaan). Oikeasti halveksin itseni kaltaisia keskiluokkaisia hölmöjä miehiä, jotka sortuvat tähän samaan ansaan ja sitten viisikymppisinä ihmettelevät kun "juna meni jo", 20 vuotta ajasta livahti hukkaan perheellistymisen myötä ja muiden ehdoilla elämisen vuoksi.
[/quote]
Siis mitä hemmettiä?? Et halunnut lapsia, mutta "annoit periksi", KAKSI KERTAA? Ja nyt syyttelet vaimoasi elämäsi pilaamisesta? Ota nyt hyvä ihminen itse vastuu valinnoistasi. Olet itse, siis ihan itse valinnut nykyisen elämäsi. Mukaanlukien vaimosi. Kaikki tuntemani perheenisät kyllä käyvät kaveriensa kanssa ulkona ja harrastavat (kuten vaimonsakin).
En ole koskaan halunnut lapsia, enkä ole niitä tehnyt ja yllätys, yllätys, mulla ei ole miestä.
En ole nimittäin halunnut miestäkään. Ja arvostaako miehet minua vai ei, I don´t give a shit. Olen niin onnellinen, ettei mulla ole miellyttämispakkoa tai tarvetta mitata koko ajan, mikä hinta mulla olisi markkinoilla.
PS Noi tyypit, jotka sanoo et arvostus on ansaittava, ovat kyllä outoja. Nää on vissiin näitä tuntemattomia ihmisiä pahoinpiteleviä ja kyräileviä öykkäreitä. Mun arvomaailmassa jokaisella ihmisellä on arvonsa, mutta sen voi menettää omilla typerillä tai vahingollisilla teoilla. Esimerkiksi öykkäröinnillä.