Miehet eivät arvosta lapsettomia naisia

Lapset tai lapsettomuus ei lisää eikä vähennä ihmisen arvoa. Pelkästä velvollisuudentunnosta perheessä eläminen vahingoittaa sekä ihmistä itseään että hänen perhettään.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 20:26"]

Lapset tai lapsettomuus ei lisää eikä vähennä ihmisen arvoa. Pelkästä velvollisuudentunnosta perheessä eläminen vahingoittaa sekä ihmistä itseään että hänen perhettään.

[/quote]

Olen samaa mieltä tästä.

Vela-nainen

Luetteko te tyhmät jotain iltasanomien tutkimuksia? :D

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 20:26"]

Lapset tai lapsettomuus ei lisää eikä vähennä ihmisen arvoa. Pelkästä velvollisuudentunnosta perheessä eläminen vahingoittaa sekä ihmistä itseään että hänen perhettään.

[/quote]

Kyllä mun mielestä vela-naiset on silti parempia.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 20:16"]

Tarkoitin vastuun ottamisella sitä, että sinä valitsit aikoinasi perhe-elämän. Sinä valitsit. Kukaan ei sinua ole pakottanut isäksi.

 [/quote]

Sanotaan nyt näin että kun menimme rouvani kanssa kimppaan, sanoin selvästi ettei minulla ole välttämättä mitään halua isyys-juttuihin, hän taas vakuutti että ajan myötä muutan mieleni. Minä taas luulin että pystyn muuttamaan hänen mielensä...

"Tahdon"-sanomisten jälkeen seurasikin sitten vähemmän kivaa aikaa. Sanallista ja sanatonta painostamista lisääntymispuuhiin, välillä katkeran vihaistakin äyskähtelyä kun en suostunut sekstailemaan "napsupäivinä" ja samaan aikaan hänen kaverinsa pullauttelivat muksuja. Siinä vaiheessa olisi pitänyt hälytyskellojen soida, mutta ajattelin sen vain olevan tilapäistä ja loppuvan vuodessa parissa, kun hän ymmärtää että olen tosissani lapsettomuuden suhteen.

Ekan napsahduksen hän hoiti niin, että eräiden illanistujaisten jälkeen hieman "liikuttuneessa mielentilassa" (=humalassa kun oltiin) hän onnistui houkuttelemaan minut seksiin ja vasta aamusella tajusin mitä tuli tehtyä otollisena aikana. Olipa kivasti tehty, eikös juu, minullahan oli sen jälkeen sananvaltaa miten asia eteni? Toinen sitten tuli tehtyä kun se vaan kuului "kuvioon", mutta ilman ensimmäistä olisi tämäkin jäänyt tekemättä.

Joten en minä ihan itse valinnut muuta kuin naisen, jolle lapsenteko oli tärkeämpi kuin miehen tahto. Olisi sitten ottanut eron ajoissa jos niin halusi vekaraa, minä olisin ottanut jos edes olisin aavistanut miten hän homman hoitaa lopulta. Kyllä kyseessä oli aika pitkälle viety pakottaminen ja vetoaminen vastuuntuntoon.

Ainoa syy miksi en ole ottanut eroa on se, että kaksi pientä, itsestään huolehtimaan kyvytöntä ihmistä on minun tieneisteistäni riippuvaisia. Kyllähän tuo rouva voisi ne elättää, mutta todella surkealla ja kireällä elintasolla. Ja voisin myös maksaa isompaa elatusrahaa, mutta haluan myös ainakin muodollisesti ehjän kodin tarjota heille. Esiteini tyttö kyllä kysyi kerran epäluuloisena "tykkäätkö sä oikeasti äidistä?", mutta se liittyi ilmeisesti ajankohtaan jolloin hänen kaveripiirissään tapahtui ensimmäinen ero. Valehtelin, että tietenkin tykkään, vaikka oikeasti jos en nyt vihaa, niin myöskään välitä...miehen vastuuntunto on hyvin alhaisesti hyväksikäytettävä asia, kuten itse olen esimerkkinä. Enkä todellakaan ole ainoa, luuletteko että kaikki miehet ovat hirveän pahoillaan siitä että ero tulee naisen ottamana? Osa on todella tyytyväisiä kun pääsevät perhe-helvetistä eroon ja saavat elämänsä takaisin...

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 20:45"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 20:16"]

Tarkoitin vastuun ottamisella sitä, että sinä valitsit aikoinasi perhe-elämän. Sinä valitsit. Kukaan ei sinua ole pakottanut isäksi.

 [/quote]

Sanotaan nyt näin että kun menimme rouvani kanssa kimppaan, sanoin selvästi ettei minulla ole välttämättä mitään halua isyys-juttuihin, hän taas vakuutti että ajan myötä muutan mieleni. Minä taas luulin että pystyn muuttamaan hänen mielensä...

"Tahdon"-sanomisten jälkeen seurasikin sitten vähemmän kivaa aikaa. Sanallista ja sanatonta painostamista lisääntymispuuhiin, välillä katkeran vihaistakin äyskähtelyä kun en suostunut sekstailemaan "napsupäivinä" ja samaan aikaan hänen kaverinsa pullauttelivat muksuja. Siinä vaiheessa olisi pitänyt hälytyskellojen soida, mutta ajattelin sen vain olevan tilapäistä ja loppuvan vuodessa parissa, kun hän ymmärtää että olen tosissani lapsettomuuden suhteen.

Ekan napsahduksen hän hoiti niin, että eräiden illanistujaisten jälkeen hieman "liikuttuneessa mielentilassa" (=humalassa kun oltiin) hän onnistui houkuttelemaan minut seksiin ja vasta aamusella tajusin mitä tuli tehtyä otollisena aikana. Olipa kivasti tehty, eikös juu, minullahan oli sen jälkeen sananvaltaa miten asia eteni? Toinen sitten tuli tehtyä kun se vaan kuului "kuvioon", mutta ilman ensimmäistä olisi tämäkin jäänyt tekemättä.

Joten en minä ihan itse valinnut muuta kuin naisen, jolle lapsenteko oli tärkeämpi kuin miehen tahto. Olisi sitten ottanut eron ajoissa jos niin halusi vekaraa, minä olisin ottanut jos edes olisin aavistanut miten hän homman hoitaa lopulta. Kyllä kyseessä oli aika pitkälle viety pakottaminen ja vetoaminen vastuuntuntoon.

Ainoa syy miksi en ole ottanut eroa on se, että kaksi pientä, itsestään huolehtimaan kyvytöntä ihmistä on minun tieneisteistäni riippuvaisia. Kyllähän tuo rouva voisi ne elättää, mutta todella surkealla ja kireällä elintasolla. Ja voisin myös maksaa isompaa elatusrahaa, mutta haluan myös ainakin muodollisesti ehjän kodin tarjota heille. Esiteini tyttö kyllä kysyi kerran epäluuloisena "tykkäätkö sä oikeasti äidistä?", mutta se liittyi ilmeisesti ajankohtaan jolloin hänen kaveripiirissään tapahtui ensimmäinen ero. Valehtelin, että tietenkin tykkään, vaikka oikeasti jos en nyt vihaa, niin myöskään välitä...miehen vastuuntunto on hyvin alhaisesti hyväksikäytettävä asia, kuten itse olen esimerkkinä. Enkä todellakaan ole ainoa, luuletteko että kaikki miehet ovat hirveän pahoillaan siitä että ero tulee naisen ottamana? Osa on todella tyytyväisiä kun pääsevät perhe-helvetistä eroon ja saavat elämänsä takaisin...

[/quote]

Eli olet velvollisuudentunteesta tuossa suhteessa. No, sekin on sinun valintasi. 

Vela-nainen

Vela-miehenä suhtaudun tuohon kertomukseen vähän kaksijakoisesti. Toisaalta ymmärrän ja symppaan: juuri noin pahalta minustakin tuntuisi, jos olisin jumissa lapsiperheessä. Toisaalta taas mietin, että en itse ikinä antaisi itseni joutua tuollaiseen tilanteeseen. Piuhat poikki ja sterilisaation ikäraja alemmaksi! Se on lopulta ainoa keinoa suojautua. 

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 17:49"]Näin nelikymppisenä, lapset väsänneenä miehenä olisin ollut erittäin iloinen jos kohdalleni olisi osunut aikoinaan vela-tapaus. Sinänsä vaimo on äärettömän hyvä ihminen monessakin mielessä ja lapset ovat tavallista helpompia tapauksia (toistaiseksi tottelevaisia ja suht kilttejä toisilleen).

Mutta voin rehellisesti sanoa etten todellakaan olisi lähtenyt tähän kuvioon jos silloin kaksvitosena olisin tajunnut millaista olla se keskiluokkainen "salaryman", jonka ainoa oma nurkka kotona on sohva tai sitten autotallin verstashuone. Sääliksi käy niitä joilla ei ole edes tuota verstashuonetta johon paeta perhe-elämän möykkää - kuinka maksaisin siitä että saisi nukkua edes yhdet soffapäiväunet viikossa...

Tässä keskiluokkaisessa perheenisä-kuviossa ei ole sitten mitään tavoittelemisen arvoista. Siksi että perheessä minun tahtoni on kuitenkin se jota viimeisenä totellaan ja vapaus päättää omista asioista on jokseenkin nolla. Esim, olin _yhdeksän_ vuotta käymättä kapakassa iltaisin yksin tai kavereideni kanssa, ellei lasketa ulkomaan duunikeikkojen hotellin (lähi)baarissa notkumista. Jos haluan mennä kavereiden kanssa kalaan tai metsästämään Lappiin, niin naama norsunvitulla odotellaan kotona (etenkin jos ei ole saalista...), vaikka ei olisi yhtään otettu ns reissumiehen laulukirjaa. Jos sanon etten ehtisi viemään just nyt vekaroita harrastuksiin (koska on joku duunijuttu tai haluan vähän omaa aikaa), niin johan tulee huutoa. Pukeudun väärin vapaalla (koska haluan pukeutua mukavasti vaikkakin sitten juntisti), olen kuulemma pihi - hän kun ei ole koskaan nähnyt nälkää, minä olen köyhänä opiskelijana ja se pistää varautumaan taloudellisesti jne. En harrasta kuulemma tarpeeksi liikuntaakaan mutta se ei kuulu hänelle niin kauan kuin BMI on alle 25 ja lääkärin mukaan olen huomattavasti paremmassa kunnossa kuin keskimääräinen 40-vee mies...

Näistä kun yrittää joskus puhua sille takavuosien elämäni naiselle, nykyisin karttamalleni vaimolle niin tulee vain tuhahdus "älä valita, sulla on asiat hyvin". On niin helvetin kiva kävellä sukkasillaan seinänvieriä omilla kämpillään ja turhien konfkliktien välttämisen merkeissä suostua kaikkeen, mitä muut haluaa.

Mutta turha sitten ihmetellä kun äijä häipyy samalla ovenavauksella kun nuorin lähtee pesästä. En aio tuhlata loppuelämääni henkisessä vankilassa...

[/quote] Minäminäminäminä minun päiväuneni, minun vapaa-aikani, minun rahani, minun kalastusreissuni minäminäminä minun kapakkailtani minäminäminä... Olet itsekäs paska ja säälin vaimoasi. Ps. Meillä saavat molemmat vanhemmat tasapuolisesti vapaa-aikaa

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 20:55"]

Vela-miehenä suhtaudun tuohon kertomukseen vähän kaksijakoisesti. Toisaalta ymmärrän ja symppaan: juuri noin pahalta minustakin tuntuisi, jos olisin jumissa lapsiperheessä. Toisaalta taas mietin, että en itse ikinä antaisi itseni joutua tuollaiseen tilanteeseen. Piuhat poikki ja sterilisaation ikäraja alemmaksi! Se on lopulta ainoa keinoa suojautua. 

[/quote]

Muakin ahdisti ihan kamalasti tuo tarina :/, mutta toisaalta jokainen tekee omat päätöksensä. Sterilointia minäkin suosittelen kaikille (otse olen sen luonnollisesti hankkinut).

Vela-nainen

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 21:00"]

Meillä saavat molemmat vanhemmat tasapuolisesti vapaa-aikaa

[/quote]

Eli paljon vähemmän kuin jos teillä ei olisi lapsia.

Anteeksi lukuisat kirjoitusvirheeni!

Vela-nainen

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 20:21"]Lähes kaikki miehet haluavat tyttöystävän, joka haluaa lapsia.

http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288673580038.html

[/quote]

Todellakin. Mitä tekee tyttöystävällä tai vaimolla joka ei halua lapsia? Ei mitään enään sen jälkeen kun kaikki seksin sarallakin on kokeiltu ja seksi alkaa puuduttamaan yksitoikkoisuudessaan. Aika moni meistä miehistä haluaa suvulle jatkoa, joten on aika normaalia hankkia se lapsi tai kaksi. Lapsi/lapset tuo taas sisältöä ja aktiviteettia tylsäksi käyneeseen elämään, kun kaikki on jo koettu ja nähty.

53 - aika inhorealistinen kuva elämästä. Nainen on sinulle siis vain väline seksiin ja lapsien tekemiseen?

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 20:55"]

Vela-miehenä suhtaudun tuohon kertomukseen vähän kaksijakoisesti. Toisaalta ymmärrän ja symppaan: juuri noin pahalta minustakin tuntuisi, jos olisin jumissa lapsiperheessä. Toisaalta taas mietin, että en itse ikinä antaisi itseni joutua tuollaiseen tilanteeseen. Piuhat poikki ja sterilisaation ikäraja alemmaksi! Se on lopulta ainoa keinoa suojautua. 

[/quote]

Minä myös myös ymmärrän tätä miestä. Kukapa meistä ei olisi tehnyt virheitä? Tai kukapa ei olisi nuorena suostunut ystävien tai rakkaan painostuksesta, johonkin mihin ei olisi oikeasti halunnut ryhtyä? Tässä tapauksessa kyse oli hieman isommasta asiasta, mutta jokainen tekee virheitä.

Kuulimme toki tarinasta vain toisen puolen, mutta kertoja kuitenkin yrittää ilmeisesti ottaa vastuun lapsistaan, mikä osoittaa, että mies ei nyt ihan täyspaska voi olla. Kun tekee virheen, parasta mitä voi tehdä on kantaa vastuu virheestä ja ottaa opiksi. Minusta on hieman turhan kylmää sanoa vain, että "itse teit valintasi, älä valita".

T. Toinen vela-nainen

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 21:39"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 20:55"]

Vela-miehenä suhtaudun tuohon kertomukseen vähän kaksijakoisesti. Toisaalta ymmärrän ja symppaan: juuri noin pahalta minustakin tuntuisi, jos olisin jumissa lapsiperheessä. Toisaalta taas mietin, että en itse ikinä antaisi itseni joutua tuollaiseen tilanteeseen. Piuhat poikki ja sterilisaation ikäraja alemmaksi! Se on lopulta ainoa keinoa suojautua. 

[/quote]

Minä myös myös ymmärrän tätä miestä. Kukapa meistä ei olisi tehnyt virheitä? Tai kukapa ei olisi nuorena suostunut ystävien tai rakkaan painostuksesta, johonkin mihin ei olisi oikeasti halunnut ryhtyä? Tässä tapauksessa kyse oli hieman isommasta asiasta, mutta jokainen tekee virheitä.

Kuulimme toki tarinasta vain toisen puolen, mutta kertoja kuitenkin yrittää ilmeisesti ottaa vastuun lapsistaan, mikä osoittaa, että mies ei nyt ihan täyspaska voi olla. Kun tekee virheen, parasta mitä voi tehdä on kantaa vastuu virheestä ja ottaa opiksi. Minusta on hieman turhan kylmää sanoa vain, että "itse teit valintasi, älä valita".

T. Toinen vela-nainen

[/quote]

Minusta parasta olisi vihdoin ja viimein tehdä kuten on aina halunnut, ja päättää suhde. Se on vastuunkantoa. Valittaminen, mutta jääminen on karhunpalvelus ihan jokaiselle.

Vela-nainen

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 22:05"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 21:39"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 20:55"]

Vela-miehenä suhtaudun tuohon kertomukseen vähän kaksijakoisesti. Toisaalta ymmärrän ja symppaan: juuri noin pahalta minustakin tuntuisi, jos olisin jumissa lapsiperheessä. Toisaalta taas mietin, että en itse ikinä antaisi itseni joutua tuollaiseen tilanteeseen. Piuhat poikki ja sterilisaation ikäraja alemmaksi! Se on lopulta ainoa keinoa suojautua. 

[/quote]

Minä myös myös ymmärrän tätä miestä. Kukapa meistä ei olisi tehnyt virheitä? Tai kukapa ei olisi nuorena suostunut ystävien tai rakkaan painostuksesta, johonkin mihin ei olisi oikeasti halunnut ryhtyä? Tässä tapauksessa kyse oli hieman isommasta asiasta, mutta jokainen tekee virheitä.

Kuulimme toki tarinasta vain toisen puolen, mutta kertoja kuitenkin yrittää ilmeisesti ottaa vastuun lapsistaan, mikä osoittaa, että mies ei nyt ihan täyspaska voi olla. Kun tekee virheen, parasta mitä voi tehdä on kantaa vastuu virheestä ja ottaa opiksi. Minusta on hieman turhan kylmää sanoa vain, että "itse teit valintasi, älä valita".

T. Toinen vela-nainen

[/quote]

Minusta parasta olisi vihdoin ja viimein tehdä kuten on aina halunnut, ja päättää suhde. Se on vastuunkantoa. Valittaminen, mutta jääminen on karhunpalvelus ihan jokaiselle.

Vela-nainen

[/quote]

Tämäkin on ihan totta, että jos asialle voi tehdä jotain, mutta ei tee, niin silloin on syytä katsoa hieman peiliin. Ja olen myös samaa mieltä siitä, että mies voisi tehdä hieman enemmän. Toisaalta, vaimosta voi erota, mutta lapsista ei. Ymmärrän silti miksi hän haluaa purkaa hieman pahaa oloaan vaikka tällaisella palstalla, enkä voi tuomita häntä turhan jyrkästi.

T. Toinen vela-nainen

Säälein itseäni silloin kun luulin, että en koskaan saisi lapsia. Säälin AINA lapsettomia naisia. En usko vela-naisiin. 

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 22:54"]

Säälein itseäni silloin kun luulin, että en koskaan saisi lapsia. Säälin AINA lapsettomia naisia. En usko vela-naisiin. 

[/quote]

Jotkut eivät usko Jumalaan, toiset eivät joulupukkiin. Jotkut eivät näköjään usko siihe, että muut voivat haluta elämältään ei asioita kuin itse haluaa. Aatteensa kullakin...

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 22:54"]

Säälein itseäni silloin kun luulin, että en koskaan saisi lapsia. Säälin AINA lapsettomia naisia. En usko vela-naisiin. 

[/quote]

Et usko siihen, että nainen ei halua lapsia? En kaipaa sääliäsi.

Vela-nainen

Otsikko on huono. Siitä saa mielikuvan, että miehet eivät olisi kiinnostuneita lapsettomista naisista vaan haluavat seurustella ainoastan naisten kanssa, joilla on jo lapsia. Minä ainakin naisena mielummin tapailisin miestä, joka on vielä lapseton eikä ole vielä tullut isäksi (jotta voisimme mahdollisesti perustaa yhdessä perheen). Samoin miesten kuvittelisin tapailevan mielummin lapsettomia sinkkuja kuin eronneita yh-äitejä. Toki ei lapsen saaneissakaan yhtään mitään vikaa ole, mutta jos kysytään kumpaa arvostaisi enemmän parisuhdemarkkinoilla, niin lapseton olisi kai se ihanne?

Jos otsikosta olisi tullut ilmi, että miehet eivät halua tapailla naisia, jotka eivät halua koskaan hankkia lapsia, niin sehän on täysin eri asia kuin nainen joka ei ole vielä synnyttänyt.