Lue keskustelun säännöt.
Etätyöapatia - en ole enää oma itseni
01.12.2020 |
Tämä jatkuva etätyö puuduttaa. Kotinurkissa pyörimenen ja päivien yksitoikkoisuus on alkanut todella ahdistaa. Olen asiantuntijatyössä ja ennen päivät koostuivat palavereista (nyt etänä), seminaareista, messuista, asiakaskohtaamisista jne. Olen aina ollut tarkka pukeutumisestani ja siististä olemuksesta. Nyt en kehtaa katsoa itseäni peilistä. En tunne itseäni naiseksi enää. En käy kampaajalla, hyvä kun viitsin edes laittaa hiuksia. En meikkaa enää. Kaikki kivat vaatteeni roikkuvat kaapissa ja päällä on hupparit, t-paidat, trikoot ja collegehousut. Ei vaan ole mitään syytä pukeutua normaalisti, mutta tämä oloasuissa pyöriminen saa aikaan oman viehättävyyden katoamisen. Mies ei ole valittanut, mutta ehkä hänkin katselisi pirteämmän näköistä vaimoa.
Tiedän, että tämä murhe on pieni monien muilla olevien isompien haasteiden suhteen, mutta vaikuttaa silti jatkuessaan masentavasti. Elämänilo on kadonnut.
Kommentit (27)
Välillä koko elämä tuntuu turhalta. Ei ole mitään kivaa tiedossa eikä mitään suunnitelmia. Vaikka rokotteen myötä näyttäisi olevan pientä valoa tunnelin päässä, on vapaus vielä todella kaukana. Elämä tällä hetkellä on vain raahautumista päivästä toiseen ilman mitään mielihyvää. Olen alkanut pakenemaan tylsyyttä nautimalla viiniä enemmän kuin olisi ehkä terveellistä. En tiedä mihin tämä kaikki kohdallani johtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, enemmän mua kyllä kyrsii, ettei voi käydä ravintoloissa, kahviloissa, vanhemmilla, anopilla, kavereilla. Onneksi on sentääm mies ja lapset. Etätyö yksinään ois ihan ok, mutta kaikki tämä yhdessä aiheuttaa kieltämättä apatiaa. Lisäksi toki vielä ahdistus, mitä tämä aiheuttaa sitten yhteuskunnallisesti ja taloudellisesti.
Miten ihmisillä voi ottaa tämä tilanne näin lujille? Itse viihdyn mainiosti etätöissä. Saan paljon enemmän aikaiseksi kuin toimistolla ja pystyn käymään monena päivänä ulkona valoisaan aikaan lenkillä koirien kanssa kuunnellen etäpalavereita.
Ruoat tulee kerran viikossa kotiin ja välillä haetaan jostain valmista. Asutaan maaseutumaisella paikalla pääkaupunkiseudulla. Toki meillä on iso oma talo ja piha, jotka varmasti auttavat asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Niin, enemmän mua kyllä kyrsii, ettei voi käydä ravintoloissa, kahviloissa, vanhemmilla, anopilla, kavereilla. Onneksi on sentääm mies ja lapset. Etätyö yksinään ois ihan ok, mutta kaikki tämä yhdessä aiheuttaa kieltämättä apatiaa. Lisäksi toki vielä ahdistus, mitä tämä aiheuttaa sitten yhteuskunnallisesti ja taloudellisesti.
Miksei voi käydä kahviloissa tai ruokaravintoloissa? Aukihan ne on.
Jos kaikki ajattelisi niinkuin sinä niin kohta on suomessa suurempia ongelmia kuin korona.
Ihan kiinnostaisi tietää kuinka moni oikeasti on saanut koronan kahvilassa tai ruokaravintolassa.
Aikamonta ammattia on jossa me käydään ihan normaalisti töissä ja pakosti kohdataan paljon ihmisiä päivän aikana. Mutta ei valiteta kun tiedetään, ettei maailma pyöri sillä, että kaikki istuu kotona tietokoneen ääressä (tärkeää työtä toki sekin, niinkuin kaikki työ)
Ihan oikeasti kannattaa olla muutakin elämää, kuin kotona istuminen, rajoituksia noudattaen.
Kieltämättä oon joskus kade teille etätyöläisille.
T. Sairaanhoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ensimmäisen aallon ihan pohjalla ja vain itkin kun jouduin olemaan kotona. Pääsimme muutamaksi kuukaudeksi toimistolle, kyllästyin siihen kun olin kollegan joku mielenterveystuki. En saanut töitä tehtyä kun joka ikiseen äännähdykseen reagoin ja työt keskeytyivät. Ja tämä tyyppi rakastaa omaa ääntään. Kun keskittyykin niin suu käy, kovaa huokailua, yhden tavun huudahduksia.
Tuli toinen aalto ja pyyntö siirtyä kotitoimistoon. Otin kaksi näyttöä kotiin, hiiren ja näppäimistön. Pukeudun joka aamu kuten toimistolle, laitan meikin ja hiukset. Istun koneelle klo 8 ja päätän työpäivän välillä 16.30-18.
Aamulla herään 6:30. Venyttelen ja syön aamupalan. Laittaudun ja avaan koneen. Lounastauolla käyn ulkoilemassa. Työpäivän jälkeen lähden ulos. Olen tuplasti tehokkaampi kuin toimistolla kun saan työrauhan. Palaverit ovat tehokasta palaveriaikaa ja muun aikaa teen omia töitäni.
Onneksi meille tuli ilmoitus toimiston muuttamisesta ja pyyntö, että jatkamme kotitoimiston pyörittämistä myös tulevaisuudessa. Tietää kun uuden asunnon osto tulee eteen, että kotitoimisto olisi hyvä saada.
Vaikuta nyt tosiaan siihen mihin itse voit vaikuttaa, kuten miten pukeudut, meikkaat ja laitat hiuksiasi jne. Katsot vaatteet edellisenä iltana, suunnittelet mihin aikaan esim 7.15-7.30 puunaat itseäsi peilin edessä tms etkä anna apatian noita estää.
Kyllä "normaalisti pukeutumiseen" riittää se, ettet tunne itseäsi viehättäväksi verkkareissa ja toivot että olisit kauniimpi miehesikin silmissä, ei työkavereiden puuttuminen tarvitse olla syy noita lopettaa.