Häpeän omaa olemustani ja että olen epäonnistunut

Tämä johtaa outoon käyttäytymiseeni. Saan usein kuulla olenko jotenkin erilainen ja pitäisikö mun mennä erilaisten ihmisten joukkoon. Mm kuntouttavaan ja pajatyöhön vaikka pätevyys riittää ihan normaali palkkatyöhön.

En saa töitä koska maineeni on pilattu täällä missä asun kiusaamisen takia. Muutto olis ehkä ainoa reitti ulos tästä mun tunteesta. Ja jos pystyisin muuttaisin.

Kun on koko elämänsä ollut syrjitty ja yksin ilman minkäänlaista kontaktia (normaalia) keneenkään niin kyllä se vaikuttaa.
Musta luullaan että olen siis vammainen ja outo.

Ihmiset ei halua tutustua muhun maineeni takia. Ja yksi äitini tuttu ei esim edes tervehdi jos tulen vastaan. Veljeäni kyllä.

Tämän kerroin vaan koska tuntuu inhottavalta olla niinkuin roska jota pitää väistää ja kohdella alentavasti. Jos yritän puolustaa itseäni kukaan ei ota tosissaan, sanotaan vain että mä en kestä koskaan mitään.

Olen kestänyt yksin koko elämäni kiusaamisen ja ulkopuolelle jättämisen. Ja olen niin kyllästynyt minkälainen tunne itselläni on tämän takia. Hävettää ja masentaa kun ei se koskaan lopu.