Psykologi hetken paikalla haluatko kysyä jotakin

Miksi aina välillä on niin paha olla, miksi ihmiselämään kuuluu alakuloisia jaksoja?

Et suositellut psykedeelejä käytettäväksi osana terapiaa. Perustuuko mielipiteesi johonkin tutkimustuloksiin (linkkiä,kiitos)  tai muuhun faktatietoon psykedeelien valvotusta käytöstä osana terapiaa? Mihin tietoihin perustat kielteisen kantasi?

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 23:00"]

Vastaan tietysti vain asiallisiin kysymyksiin (nro 24). Sen verran voin sanoa että työskentelen aikuisten kanssa. Ratkaisuja olisi paljonkin mutta se olisi jo pitempi vastaus. Minusta emme enää elä hyvinvointiyhteiskunnassa.

[/quote]

Hienoa, että tunnustat tuon, että emme elä hyvinvointiyhteiskunnassa. Siitä olen samaa mieltä. Miksi sinä koet noin, että emme elä enää hyvinvointiyhteiskunnassa?

Häh, eikö psykologit tosiaankaan tee diagnooseja? Onko se sitten psykiatri?

Kuka diagnosoi adhd:n?

Kun päivähoidosta tai koulusta ollaan oltu huolestuneita tarkkaavuudesta, niin lapsi pistetty psykologille. Psykologi poikkeuksetta vastaa: tehtäviä tehdessä ei tullut adhd-tyyppisiä vaikeuksia. Mitä??? Ne vaikeudethan näkyy kotona tai koulussa, ei missään testissä. Esim. totaku-graduissa todettiin, ettei nepsy korreloinut lasten vanhempien tai open arvioita lapsen käyttäytymisestä.

Kuka olisi oikea arvioimaan adhd? Enää en pistä psykologille lapsia noissa ongelmissa. T. ope

Miten selvitä paniikkikohtauksesta esim konsertissa keskimmäisessä penkkirivissä tai lentokoneessa?

Harmittaako, ettei rahkeet riitänyt oikean 'nuppitohtorin' ammattiin?

OCD. Kognitiivinen terapia voisi sopia ja jotkin behavioraaliset menetelmät esim. Nyt on jo useampi suomessakin leikattu, eli DBS (Deep Brain Stimulation) on aika uusi menetelmä jolla on saatu hyviäkin tuloksia hoitoresistenttien ja vaikeiden tapausten kohdalla. Riippuu oireidesi vaikeusasteesta.

Kognitiivinenkin voi sopia epävakaalle, mutta skeemat. ja DKT on erityisesti epävakaille kehitelty.

En ole tavannut montaakan myrkkykemikaaleilla tainnutettua ja tapaamisten myötä usein esim ahdistulääkkeen käyttöä saadaan vähennettyä. Olen ajatellut, paljonkin.

Teen töitä aikuisten puolella joten lastenpsykologilta saat parhaat vastaukset nro 33. 36: lähde tekemään asteittaista vieroitusta. Jos sopisit itsesi kanssa että tiettynä hetkenä tai välillä saan käydä palstalla (jos haluat) mutta ennalta määrätyn ajan jonka aikana et ahdistu tai tunne syyllisyyttä. Laita vaikka häly kännykkään ja sitten vain päätät tehdä muuta. Mieti valmiiksi mihin toimintaan vaihdat. Mieti mikä muu voisi olla mukavaa. Palkitse itsesi jotenkin onnistumisista. Tässä muutama ajatus.

37 Ota asia puheeksi terapeutin kanssa. Aina ei kemiat pelaa yhteen. Jos tuntuu tuolta kannattaa vaihtaa.

Voiko ihminen olla. Sekaisin ilman että itse ymmärtää?

Voiko terapeutti olla riippuvainen asiakkaasta ja hänen tarinastaan?

Ei... ihmiset kysyy jotakin lääkitystä tai sairaalahoitoa tai masennusta tai jotakin...

Mistä te tiedätte mikä psykologi kyseessä on? Voi olla psykologi joka luennoi työpaikan ongelmista ja siitä miten solmukohdat aukaistaan kun halataan toisiamme aamuisin vartti. Tai voi olla psykologi joka työskentelee mielenterveyden parissa psykiatrianpolilla. 

Miten vihaa hallitaan?

Mistä tiedän, millaiseen terapiaan pitäisi hakeutua? Olen käynyt pari kertaa neuvolan kautta kunnan psykologilla, mutta se oli niin yhtä tyhjän kanssa kuin mahdollista. Haluaisin jotain konkreettista apua mm. aggressionhallintaan, epävakaaseen tunne-elämään jne. Ja ehdottoman luottamuksellisesti, mitä en neuvolan kautta lähetteellä tehdystä psykologista usko. Pelkään, että psykologi tekisi minusta ls-ilmoituksen, jos purkaisin syvimpiä salojani. Mitä mieltä olet terapiamuodon valinnasta / terapian suhteesta psykologin palveluihin / ls-ilmoituksen mahdollisuudesta, kun perheenäiti pui asioitaan?

Mielipide psykedeeleihin perustuu tämän hetken tietoihin mutta en ole ehtinyt tutustua hirveästi tutkimuksiin. Olen siinä käsityksessä että huumeen toimintamekanismia ei vielä täysin ymmärretä, jonka seurauksena pitkän aikavälin riskeistä ei ole varmuutta.

Psykologi voi auttaa psykiatria diagnoosin teossa mutta lopullisen dg:n tekee aina lääkäri.

Koulupsykologilla ei välttämättä olekaan siihen osaamista, täytyisi lähettää jatkotutkimuksiin. Ota uudelleen puheeksi psykologin kanssa.

Oikea nuppitohtori? Olenhan minä ihmisen psyyken toiminnan asiantuntija, psykiatri on lääketieteen edustaja ja tuntee diagnoosit ja lääkehoidon mutta terapeuttista osaamista monella ei ole ollenkaan, toisaalta monella on sitten lisäkoulutusta ja se terapeutin pätevyys. En halunnut lääkäriksi halusin psykologiksi joten ei harmita.

En ole psykoterapeutti.

Olen nuorehko asperger-piirteinen nainen. Mielialani heittelevät aika äärilaidoista toiseen, välillä olo on todella saamaton ja masentunut, ei oikeasti itsetuhoinen mutta mietin kyllä, että miten tätä maailmaa oikein jaksaa. Sitten taas seuraa kausi, jolloin olen täynnä energiaa ja ideoita erilaisiin projekteihin, ja pärjään vähemmällä unella. Vaihtelu näiden välillä on muutamasta päivästä muutamaan viikkoon, intensiivisimmän tunnekuohun kestäessä pari päivää.

Pitäisikö huolestua tästä? Missä menee normaalin vaihtelun raja?

41 en osaa sanoa miksi olet kärsinyt noin kaun kun en tiedä miten sinua on hoidettu mutta uskoisin että oikeanlaisella hoidolla voi.

Voi olla jos ihminen on menettänyt sairauden tuntonsa (jotkin psykoosit) mutta jos tarkoitat sekoamisen pelkoa se on useimmiten voimakkaan ahdistuksen oire ja aiheeton.

Ammattitaitoinen terapeutti ei ole riippuvainen asiakkaista eikä heidän tarinoistaan.

Täytyisi tietää paremmin millaisesta alakulosta on kysymys, jos on kovin paha olla usein tai pitempiä aikoja kerrallaan ilman selkeää syytä kannattaa hakeutua asiantuntijan juttusille. Meillä kaikilla on murheemme, se on elämää.

No mulla tuntuu olevan riippuvainen terapeutti.

Kyllä sen huomaa kun aikaa kuluu.

Hyvä 52: Eiköhän tuo ole tullut jo selväksi että ohjaan kysymään muualta tai en ota kantaa jos koen ettei asiantuntemus riitä.

Vihan hallinta: täytyisi tarkemmin tietää millainen vihaongelma..jatkuva ärtyisyys vai vihan purkaukset/raivokohtaukset jne. Ei oikein voi vastata lyhyesti.

Hakeudu psykiatrian poliklinikalle, sama neuvo nro 54. Tarvitsette lähetteen. Perheenäiti voi kyllä puida asioitaan luottamuksellisesti ja kannattaa. Lastensuojeluilmoitusvelvollisuus on, mutta minä en ainakaan tee sitä kenenkään selän takana.

56: menisin lisätutkimuksiin. Tietysti silläkin on merkitystä kuinka paljon kärsimystä ongelmia ja haittaa tuo vaihtelu aiheuttaa vai pärjääkö sen kanssa.

Mulla on erikoisia pakkomielteitä. Mitä teen?

Häiritsevätkö ne normaalia elämää? Aiheuttavatko kärsimystä (sinä itse tai muut), johtavatko jotenkin haitalliseen toimintaan? Haluaisitko niistä eroon (ilmeisesti)? Jos em kyllä hakeudu asiantuntijan pakeille. Ensin tavalliselle lääkärille joka tarvittaessa lähettää psykiatrian polille. Siellä sitten otetaan hoitoon tai ei, pelkkä lähete ei takaa hoitoon pääsyä.