Asperger-puolison hamstrausvimma

Vierailija kirjoitti:

Tunnen erään, joka on säilyttänyt kaikki ip-lehdet 30 vuoden ajan. Ja monet muutkin lehdet. Siellä asunnossa alkaa olla käytäviä, joiden läpi kuljetaan. Kunhan eivät sortuisi.

Tuosta pitäis tehdä ilmoitus viranomaisille. Jos syttyy tulipalo niin se leviää nopsaan ja vaarantaa koko talon. Vakuutusyhtiö voi tuossa tapauksessa olla nihkeä maksamaan korvauksia.

ELI: tee huoli-ilmoitus sossuun, tollanen tavaramäärä kertoo ettei asukas ole täysissä järjissään.

Hyi ilkeitä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on pakko-oire hamstraukseen niin vaikeaa voi olla. Todennäköisesti joudut ne vain itse heittämään roskiin, jos ei itse tee.

Mikä hamstraus kun säilyttää omaa henkilökohtaista omaisuuttaan . Hiton ilkeys . Ei toisen omaa saa hävittää . Herra Jumala . Ihmiset antaa lahjoja toisilleen muistoksi ja kortteja. Ei. Olettepa julmia . Hävitätte vaan omat tavaramme revitte omat paperinne mutta ettei muiden . Vai että pakko oireita kun pitää tallella omaansa. Taidatte olla varkaita . Varastatte toisen omaa . Ette pidä arvossa toisia .

Sulla ei ole kaikki muumit laaksossa. Hamstraus on mt-ongelma joka vaarantaa henkiä ja tuhoaa parisuhteita. Julmuudesta ei ole kyse. Ei ole tervettä säilyttää IHAN kaikkea. Jos sä et tuota tajua sulla on järjessä vikaa. Siihen onneksi voi terapia auttaa.

Heität pois kun ei ole kotona, laitat koko kämpän mullin mallin, menet johonkin ja tulet samaan aikaan kotiin kun ukkosi. Kappas. Teillä on käynyt murtovarkaita. Miehet ovat niin yksinkertaisia etteivät tajua vaikka arvoesineet ja sinun tavarat tallella ovatkin ja miehen romut kadonneet.

Kaikki niistä tuskin ovat rakkaita muistoja. Jos se on huone täynnä pusseja ja pinoja, niin ongelma voi olla enemmänkin niiden tavaroiden läpi käyminen. Mitään ei voi heittää suoraan pois, koska jotain niistä voidaan tarvita. Vaihtoehtoina, joko käydä tavarat ja paperit yksitellen läpi ja viikkojen aikana vähittää turhat tai hankkia ulkopuolinen varasto.

Eksä on tällainen. Ei pysty heittää mitään pois. Kiikutin aina kaikessa hiljaisuudessa reikäisiä kalsareita ym. kellariin, joita siellä on säkkikaupalla edelleen. Kun äitinsä kuoli ja isänsä muutti pienempän niin sieltä tuli eksälle mm. KAIKKI lapsena tehdyt puutyöt ja käsityöt esim. jätesäkillinen vohvelikangastyynyjä. Ja leluja, askarteluja, papereita, keräiltyjä muovipakkauksia ym. Siis aivan kaikkea mitä siihen taloon oli vuoskymmentem saatossa hillottu. Aivan järkyttävää. Eron jälkeen en ole koskaan saanut omia vähiä muistojani sieltä kellarista koska eksä ei koskaan ehdi siivota sitä kaaosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen erään, joka on säilyttänyt kaikki ip-lehdet 30 vuoden ajan. Ja monet muutkin lehdet. Siellä asunnossa alkaa olla käytäviä, joiden läpi kuljetaan. Kunhan eivät sortuisi.

Tuosta pitäis tehdä ilmoitus viranomaisille. Jos syttyy tulipalo niin se leviää nopsaan ja vaarantaa koko talon. Vakuutusyhtiö voi tuossa tapauksessa olla nihkeä maksamaan korvauksia.

ELI: tee huoli-ilmoitus sossuun, tollanen tavaramäärä kertoo ettei asukas ole täysissä järjissään.

Jos on kyse ok-talosta, tarvitseeko omistajan avata ovea? Nimittäin näitä tällaisia on enemmänkin, esim. syrjäseutujen yksinasujissa.

T. sivusta seuraaja

Voi kyllä! Tämä voisi olla minun kirjoittamani. Oma irtaimistoni mahtuu yhteen pakuun eikä paku tulisi edes täyteen, miehellä sen sijaan on niin paljon roinaa että tarvitaan iso omakotitalo kahdelle hengelle. Haluaisin itse asua halvemmalla ja elää minimalistisemmin mutta tässä suhteessa se ei ole mahdollista kun kaikki jonninjoutava roju pitää säilyttää. Ja todellakin on autismikirjolaisen piirre.

Miehelle käyttöön kellarivarasto tai vinttikomero, eli rajallinen tila. Sinne saa lykätä kaikki tärkeät muistonsa. Niitä ei tarvitse asunnossa säilyttää, jos niillä ei mitään tehdä.

Asunnot ovat sen verran hinnoissa, että pelkän tavaroiden säilytyksen vuoksi niitä ei voi pitää.

Jos miehen muistotavarat eivät mahdu niille osoitettuun tilaan, tulee hänen karsia vähemmän tärkeät pois.

Miehelle voisi antaa tehtävän:

Kuvaa kaikki tärkeät muistot, jonka jälkeen laitat säästöön vain yhden laatikollisen kaikista tärkeimpiä asioita. Lopus roskikseen. Niistä kuitenkin jää kuvat talteen, joita voi tarvittaessa sitten katsella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa myös siltä, että esimerkiksi ne lukiokansiot voisi digitoida valokuvamuotoon.

Voisi varmaankin, mutta siinähän olisi ihan hirveä työ. Kuka sen tekisi? Ap?

Moni asperger-tyyppinen henkilö nauttii sellaisista monotonisista tehtävistä, eli mahdollisesti mies itse ihan mielellään.

Nimim. Itselläni vastaavia piirteitä.

Yksi ehkä rasittavimmista asioista assi-puolisossani oli myös hamstraus, mutta myös tuollaiset projektit. Veivät aikaa, tilaa ja usein rahaakin aivan järjettömästi.

Sinkut voivat tuhertaa ekkojensa ja projektiensa kimpussa päivät ja yöt, mutta perheellisen tulisi pystyä prirosoimaan.

Mun mies ei pysty, vaan sanoo ärtyneenä, että tämä tai tuo juttu on hänelle tärkeä. Tärkeämpi kuin oma perhe tai parisuhde.

No, perhe olikin vain yksi projekti ja keräilykohde muiden joukossa.

Vaimo, lapset ja talo olivat sitten se koko keräilysetti koossa. Halutessaan sen sai työntää johonkin mentaaliseen laatikkoon oman päänsä perällä, odottamaan taas sopivaa hetkeä puuhasteluun keräilykohteen parissa.

Pian on ex. Ei mitenkään ymmärrä, että minä ja lapset olemme oikeita ihmisiä, joilla on tarpeita ja haluja ja tunteita. Ettemme halunneet jäädä laatikkoon.

Hieman ohis. Tälläistä tämä oli assin kanssa ja nyt olen tunteiden tuulettamisen tarpeessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa myös siltä, että esimerkiksi ne lukiokansiot voisi digitoida valokuvamuotoon.

Voisi varmaankin, mutta siinähän olisi ihan hirveä työ. Kuka sen tekisi? Ap?

Moni asperger-tyyppinen henkilö nauttii sellaisista monotonisista tehtävistä, eli mahdollisesti mies itse ihan mielellään.

Nimim. Itselläni vastaavia piirteitä.

Yksi ehkä rasittavimmista asioista assi-puolisossani oli myös hamstraus, mutta myös tuollaiset projektit. Veivät aikaa, tilaa ja usein rahaakin aivan järjettömästi.

Sinkut voivat tuhertaa ekkojensa ja projektiensa kimpussa päivät ja yöt, mutta perheellisen tulisi pystyä prirosoimaan.

Mun mies ei pysty, vaan sanoo ärtyneenä, että tämä tai tuo juttu on hänelle tärkeä. Tärkeämpi kuin oma perhe tai parisuhde.

No, perhe olikin vain yksi projekti ja keräilykohde muiden joukossa.

Vaimo, lapset ja talo olivat sitten se koko keräilysetti koossa. Halutessaan sen sai työntää johonkin mentaaliseen laatikkoon oman päänsä perällä, odottamaan taas sopivaa hetkeä puuhasteluun keräilykohteen parissa.

Pian on ex. Ei mitenkään ymmärrä, että minä ja lapset olemme oikeita ihmisiä, joilla on tarpeita ja haluja ja tunteita. Ettemme halunneet jäädä laatikkoon.

Hieman ohis. Tälläistä tämä oli assin kanssa ja nyt olen tunteiden tuulettamisen tarpeessa.

Tuleeko nää autismipiireet suhteessa aina ilmi jotenkin vähitellen vai miksi ihmiset edes ryhtyvät näihin suhteisiin? Kävin itse muutamilla treffeillä miehen kanssa joka oli selvästi kirjolla ja se oli sellaista että kyllä ne pari tapaamista oli jo tarpeeksi. Ei mitään huumorintajua, aivan jäätävää joustamattomuutta ja neuroottisuutta monissa asioissa. Muistan varmaan lopun ikäni että me ei voitu mennä puistoon kävelemään koska siellä olis ollut lammella sorsia ja hän kuulemma vihasi lintuja koska ne ovat likaisia. Ei ehditty edes keskustella siitä että olin juuri aikeissa hankkia koiran, se tieto olisi varmasti karkoittanut hänet välittömästi.

Mä en oo säästänyt edes luokkakuviani, kaikki on mennyt roskiin tollasilla kamoilla kukaan ei tee mitään