Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Tästäkin keskustelusta huomaa selkeästi että meitä on paljon jotka haluaa ja toivoo saavansa vakituisen työn millä elättää itsensä, kumoaa täysin ja totaalisesti median ja päättäjien maalaaman kuvan siitä miten työttömät on kaikki patalaiskaa massaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin keskustelusta huomaa selkeästi että meitä on paljon jotka haluaa ja toivoo saavansa vakituisen työn millä elättää itsensä, kumoaa täysin ja totaalisesti median ja päättäjien maalaaman kuvan siitä miten työttömät on kaikki patalaiskaa massaa.
Kun työtöntä kuulustelee, paljastuu kuitenkin usein nirsoutta. On vaatimuksia siitä, missä työpaikan tulee sijaita, millaista työn pitää olla, paljonko palkaa pitää saada jne.
Vierailija kirjoitti:
Kun työtöntä kuulustelee, paljastuu kuitenkin usein nirsoutta. On vaatimuksia siitä, missä työpaikan tulee sijaita, millaista työn pitää olla, paljonko palkaa pitää saada jne.
Sijainnin suhteen on ymmärrettävää ollakin vaatimuksia koska työttömällä useimmiten ei ole autoa, niin mites haet/menet työpaikkaan joka sijaitsee jossain syrjässä jonne ei mene julkisia kulkuyhteyksiä?
Monelta puuttuu auton lisäksi myös ajokortti, nekin ovat kalliita hankkia eikä mikään sossu todellakaan sitä ainakaan suomen kanta kansalle maksa.
Jos mietitään esim lähärin työtä joka on miltei ekana ehdotuksena työllistyneiltä työttömille, niin on mun mielestä ihan fiksuakin miettiä sopiiko itse siihen hommaan. Se on raskasta työtä, jotkut ovat tosi herkkiä mitä tulee eritteisiin (alkaa oksettaa, pyörryttää jne) tai ei muuten vain koe olevansa sopiva hoiva-alalle, semmoista ei todellakaan tuolle alalle kaivata.
Mitään väärää ei ole siinä että haluaa esim TES:sin mukaisen palkan.
Pitäs noiden video -tervehdys, video vastausten sijaan saada hakuprosessissa vastata ihan vaikka vain ääniviestillä/äänitteellä.
Tämä karsisi sitä mahdollisuutta että rekry ihmiset valikoi sieltä omaa silmää miellyttävät/kauniit tyypit.
Ihan perus hommiin kun haetaan tai vaikka johonkin ylemmän tason toimisto työhön niin se ei kuitenkaan ole mikään missi kisa.
Vierailija kirjoitti:
Introverttinä ja jännittäjänä vaikeampi saada töitä kun aina etsitään niitä pirskahtelevia tiimihengen luojia.. :(
Luin Liisa Keltikangas-Järvisen Ujot ja introvertit -kirjaa, jossa myös on jonkin verran juttua introvertista/ekstrovertistä työelämässä. Oli mukava lukea mitä hänellä oli rekrytoinneista sanottavaa, kun on jo joutunut muutaman kerran tekemään itsestään useamman videon työnhaun yhteydessä (ja lopputulos kuitenkin on se ”kiitos, mutta ei kiitos”).
”Viime aikoina yleistynyt rekrytointimenettely, jossa hakija esittelee itsensä lyhyellä videolla, on rekrytoinnin kannalta todella harhaanjohtava. Se ei mittaa mitään muuta kuin hakijan temperamenttia ja siitäkin hyvin pientä palasta. Sillä ei ole mitään ennustearvoa hakijan työssä suoriutumiselle – tai on silloin, jos haetaan työntekijää esittelemään vakuuttavasti jotain tuotetta viiden minuutin videolla, mutta ei millekään muulle työssä suoriutumiselle. Lisäksi kyseisessä videossa voi antaa itsestään aivan falskin ja paikkansapitämättömän kuvan ja miksi ei antaisi, jos työnantaja näin epäluotettavaan tiedonhankintaan luottaa”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnhaun peli on rigged.
Sovin tässä taannoin, että siirryn työpaikkani sisällä toiseen tehtävään muutamaksi kuukaudeksi. Työpaikka laittaa silti haun julkiseksi. Tässäkin ketjussa saattaa olla työttömiä työnhakijoita, jotka hakevat paikkaa, eikä heillä ole mahdollisuuttakaan saada sitä, sillä työntekijä on jo valittu.
Kuka kehtaa tässä tilanteessa väittää, että työtä tekevälle löytyy ja kaikki on kiinni omasta aktiivisuudesta?
Tää on hyvä maa juopoille/nisteille & etenkin muualta tänne muuttaneille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttinä ja jännittäjänä vaikeampi saada töitä kun aina etsitään niitä pirskahtelevia tiimihengen luojia.. :(
Luin Liisa Keltikangas-Järvisen Ujot ja introvertit -kirjaa, jossa myös on jonkin verran juttua introvertista/ekstrovertistä työelämässä. Oli mukava lukea mitä hänellä oli rekrytoinneista sanottavaa, kun on jo joutunut muutaman kerran tekemään itsestään useamman videon työnhaun yhteydessä (ja lopputulos kuitenkin on se ”kiitos, mutta ei kiitos”).
”Viime aikoina yleistynyt rekrytointimenettely, jossa hakija esittelee itsensä lyhyellä videolla, on rekrytoinnin kannalta todella harhaanjohtava. Se ei mittaa mitään muuta kuin hakijan temperamenttia ja siitäkin hyvin pientä palasta. Sillä ei ole mitään ennustearvoa hakijan työssä suoriutumiselle – tai on silloin, jos haetaan työntekijää esittelemään vakuuttavasti jotain tuotetta viiden minuutin videolla, mutta ei millekään muulle työssä suoriutumiselle. Lisäksi kyseisessä videossa voi antaa itsestään aivan falskin ja paikkansapitämättömän kuvan ja miksi ei antaisi, jos työnantaja näin epäluotettavaan tiedonhankintaan luottaa”.
Todella hyvä pointti. Itsekin teen rekrytointeja, olen hakenut paljon töitä (ja tehnyt myös näitä videoita) ja olen introvertti. En ole itse ikinä rekrytoidessa käyttänyt videoita, enkä ole kokenut sitä tarpeelliseksi. Tuossa on hyvin avattu se, mitä olen itsekin ajatellut jollain tasolla. Ainoastaan myynnilliset tehtävät ja vastaavat on sellaisia, missä videoista voisi oikeasti olla hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi ahdistava tuttava joka jokakerta kun nähdään utelee että mites koulu tai työ asiat. Siis ihan joka kerta, vaikka edellisestä näkemisestä ei edes olisi kauaakaan aikaa.. Itse se ei ilmeisesti tajua miten ahdistavaa se minulle on.
Ihan sama asia kun joku olis käymässä kipeää avioeroa läpi ja joku tyyppi joka kerta kysyis että noh, mites se sun ero? Joistakin asioista ihmiset vois odottaa että toinen ottaa sen itse puheeksi jos haluaa, aina ei tarvi udella.
Voisko hänelle vastata seuraavalla kerralla, että en jaksa puhua aiheesta, puhutaan jostain muusta. Ja sitten rupeat puhumaan jostain muusta. Riittävän monta kertaa kun sanot tämän, niin eiköhän siitä opi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Introverttinä ja jännittäjänä vaikeampi saada töitä kun aina etsitään niitä pirskahtelevia tiimihengen luojia.. :(
Tämä. Raskasta se on esittää jotain mitä ei ole. Haastattelut on yhtä tuskaa ja varsinkin teams haastattelut. En osaa jutustella niitä näitä ja istun vaan hiljaa ennen kuin kysytään jotain. Minua kiinnostaa töissä työn teko ja elannon hankkiminen ja tulen kyllä toimeen ihmisten kanssa, mutta ilmeisesti usein halutaan joku seuramies ja vitsien heittäjä.
Näin Vanhemmiten yritän miettiä miten pääsen sellaisiin työpaikkoihin missä arvostettaisiin enemmän introverttia tai ainakaan ei olisi kovaa painetta olla niin sosiaalinen. Unelma olisi työpaikka missä suurin osa työkavereista olisi myös introvertteja. ❤️
Olen myös introvertti ja haluaisin työn jossa mulla on oma työhuone jonka oven saan kiinni. Kuulostaa ehkä jonkun sosiaaliperhosen korvaan naurettavalta mutta mua rauhoittaisi paljon se oma tila jossa saan kunnolla keskittyä ja ns vetää happea.
Olen ollut työpätkiä paikassa jossa valehtelematta joka paikassa oli ihminen tai montakin minne tahansa menit, missään ei missään saanut hetkeäkään vetää happea ilman että joku oli kyyläämässä, töiden jälkeen olin sitten todella väsy ja veto pois.
Siihen olisi tosin voinut auttaa jos olisin omistanut oman auton, olis tauot voinut käydä olemassa siellä ja vähän lataamassa sosiaalista patteria.. lol
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kun saisi olla työtön ja tekemättä mitään edes jonkun aikaa. En ymmärrä miten työttömät jaksavat valittaa vaikka he saavat tuhansien eurojen korvaukset vastikkeetta ja siis elävät toisten rahoilla kuin hyyryläiset.
Senkus jättäydyt työttömäksi sitten nauttimaan elämästä muiden rahoilla! Etköhän sinäkin ole yhtä hyvin korvattavissa omassa työssäsi jollain työttömällä esim niin problem solved.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun saisi olla työtön ja tekemättä mitään edes jonkun aikaa. En ymmärrä miten työttömät jaksavat valittaa vaikka he saavat tuhansien eurojen korvaukset vastikkeetta ja siis elävät toisten rahoilla kuin hyyryläiset.
Sun toive on toteutettavissa vaikka samantien, siitä kun irtisanot itsesi! :)))
Näkyy ja kuuluu että et tajua puoliakaan siitä mitä köyhän työttömän arki on, kaikki kun ei tosiaan syystä tai toisesta saa sossulta mitään eikä saa ansiosidonnaistakaan. Että silleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi ahdistava tuttava joka jokakerta kun nähdään utelee että mites koulu tai työ asiat. Siis ihan joka kerta, vaikka edellisestä näkemisestä ei edes olisi kauaakaan aikaa.. Itse se ei ilmeisesti tajua miten ahdistavaa se minulle on.
Ihan sama asia kun joku olis käymässä kipeää avioeroa läpi ja joku tyyppi joka kerta kysyis että noh, mites se sun ero? Joistakin asioista ihmiset vois odottaa että toinen ottaa sen itse puheeksi jos haluaa, aina ei tarvi udella.
Sitä kutsutaan small talkiksi, oi pieni uniikki lumihiutale. Neutraali keskustelunavaus. Kukapa arvaisi, että jotakuta normaalit fraasit noin ahdistaa. Säälin tuttavaasi. Joskus muuten ihmiset omaa tilannettaan miettiessään kyselee moneen kertaan muiden tilanteesta koska muiden ratkaisuista ja ajatuksista voi saada vinkkejä omaan elämäänsä tai tilanteeseensa. Kyse ei todellakaan ole sinusta tai siitä, että juuri sinä olisit universumin kiinnostavin ihminen.
Tässä sulle vähän vinkkiä millä voit lieventää ahdistustasi. Jos multa kysytään jostain mistä en halua puhua tai johon ei ole tullut mitään muutosta sitten edellisen juttutuokion, vastaan esimerkiksi "eipä ihmeempiä" tai "eipä sen kummempaa oo tapahtunut sitten viime kerran" jonka jälkeen heti vastakysymys "entä itse, mitäs puuhaat nykyisin, onko xx edenneyt/selvinnyt tms.". Sitten juttukaveri joko kertoo jotain omista kuvioistaan tai väistää puolestaan kysymyksen. Joten voitte siirtyä vaikka kommentoimaan säätilaa tai puhua jostain toisesta turvallisesta aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi ahdistava tuttava joka jokakerta kun nähdään utelee että mites koulu tai työ asiat. Siis ihan joka kerta, vaikka edellisestä näkemisestä ei edes olisi kauaakaan aikaa.. Itse se ei ilmeisesti tajua miten ahdistavaa se minulle on.
Ihan sama asia kun joku olis käymässä kipeää avioeroa läpi ja joku tyyppi joka kerta kysyis että noh, mites se sun ero? Joistakin asioista ihmiset vois odottaa että toinen ottaa sen itse puheeksi jos haluaa, aina ei tarvi udella.
Sitä kutsutaan small talkiksi, oi pieni uniikki lumihiutale. Neutraali keskustelunavaus. Kukapa arvaisi, että jotakuta normaalit fraasit noin ahdistaa. Säälin tuttavaasi. Joskus muuten ihmiset omaa tilannettaan miettiessään kyselee moneen kertaan muiden tilanteesta koska muiden ratkaisuista ja ajatuksista voi saada vinkkejä omaan elämäänsä tai tilanteeseensa. Kyse ei todellakaan ole sinusta tai siitä, että juuri sinä olisit universumin kiinnostavin ihminen.
Tässä sulle vähän vinkkiä millä voit lieventää ahdistustasi. Jos multa kysytään jostain mistä en halua puhua tai johon ei ole tullut mitään muutosta sitten edellisen juttutuokion, vastaan esimerkiksi "eipä ihmeempiä" tai "eipä sen kummempaa oo tapahtunut sitten viime kerran" jonka jälkeen heti vastakysymys "entä itse, mitäs puuhaat nykyisin, onko xx edenneyt/selvinnyt tms.". Sitten juttukaveri joko kertoo jotain omista kuvioistaan tai väistää puolestaan kysymyksen. Joten voitte siirtyä vaikka kommentoimaan säätilaa tai puhua jostain toisesta turvallisesta aiheesta.
Olisikin noin yksinkertaista. Ei kaikki ihmiset jätä rauhaan sen jälkeen, kun vastaat "eipä ihmeempiä" yllättävän moni alkaa tenttaamaan nimen omaan työstä jne varsinkin jos meneillään on työnhaku. Mulla on tuttavia, jotka ei edes uskalla enää kysyä mun kuulumisia, kun olen työtön. En tiedä kumpi on sitten pahempi nuo utelijat vai ignooraajat. Parhaita on ne ihmiset, jotka suhtautuu niin kuin aina ennenkin olin sitten töissä tai en. Kyllä oma työttömyys ja siihen ihmisten suhtautuminen erottaa myös jyvät akanoista omassa tuttava- ja ystäväpiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin keskustelusta huomaa selkeästi että meitä on paljon jotka haluaa ja toivoo saavansa vakituisen työn millä elättää itsensä, kumoaa täysin ja totaalisesti median ja päättäjien maalaaman kuvan siitä miten työttömät on kaikki patalaiskaa massaa.
Kun työtöntä kuulustelee, paljastuu kuitenkin usein nirsoutta. On vaatimuksia siitä, missä työpaikan tulee sijaita, millaista työn pitää olla, paljonko palkaa pitää saada jne.
Et ole ilmeisesti yhtään lukenut tätä ketjua. Sanavalintasi "kuulustella" kertoi ja paljasti jo tarpeeksi ennakkoluuloisen ja pienisieluisen ihmisen asenteesi.
Tuu meille solille töihin, niin koet et tyttömänäkin parempi kuin täällä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin keskustelusta huomaa selkeästi että meitä on paljon jotka haluaa ja toivoo saavansa vakituisen työn millä elättää itsensä, kumoaa täysin ja totaalisesti median ja päättäjien maalaaman kuvan siitä miten työttömät on kaikki patalaiskaa massaa.
Kun työtöntä kuulustelee, paljastuu kuitenkin usein nirsoutta. On vaatimuksia siitä, missä työpaikan tulee sijaita, millaista työn pitää olla, paljonko palkaa pitää saada jne.
Et ole ilmeisesti yhtään lukenut tätä ketjua. Sanavalintasi "kuulustella" kertoi ja paljasti jo tarpeeksi ennakkoluuloisen ja pienisieluisen ihmisen asenteesi.
Ovatko työttömät kokemuksesi mukaan valmiita ottamaan kaikkea työtä kaikkialta?
Antakaa vaan dislikeä, totuus on kuitenkin totuus kirjoitti:
Siitä oli joskus juttuakin, että nykypäivänä yli 70% työhön pääsemisistä tulee suhteiden kautta, että on kyseiseen firmaan joku kytkös entuudestaan.
Niin. Onko se mikään ihme, että näitä "lähetin 200 hakemusta, en saanut töitä" tarinoita riittää. Vaikka kaikilla on tiedossa, että ei niitä töitä työhakemuksilla saada. Sen sijaan verkostojen rakentamiseen ei mitään panosta.
Mitä itse olen seisoskellut esim. messuständeillä, niin kovin on harvinaista, että joku työtön tulisi tekemäään tuttavuutta.
Mulla on yksi ahdistava tuttava joka jokakerta kun nähdään utelee että mites koulu tai työ asiat. Siis ihan joka kerta, vaikka edellisestä näkemisestä ei edes olisi kauaakaan aikaa.. Itse se ei ilmeisesti tajua miten ahdistavaa se minulle on.
Ihan sama asia kun joku olis käymässä kipeää avioeroa läpi ja joku tyyppi joka kerta kysyis että noh, mites se sun ero? Joistakin asioista ihmiset vois odottaa että toinen ottaa sen itse puheeksi jos haluaa, aina ei tarvi udella.