Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse

Kävi samoin, tipahdin erinomaiselta paikalta mörön pyllyyn. Ajattelin että seuraava paikka olisi sitten vähän parempi. Vähänpä minä tiesin. Seuraavassa paikassa palkka oli alle puolet edellisestä, mutta pääasia että oli jokin paikka. Siitä sain sitten haettua seuraavaa paikkaa ja sain siinä pientä ylennystä jne. Viitisen vuotta siihen meni että suurin pettymys oli sulanut.

Eli - tsemppiä työnhakuun. Luultavasti se seuraava paikka löytyy jonkin oman verkoston kautta tai sen avulla.

Vierailija kirjoitti:

Kansalaispalkka auttaisi selvittämään tämän sotkun. Loppuisi jako "työttömiin" ja "työllisiin". Olisi vain kansalaisia, ja jotkut niistä löytää töitä jotkut ei, jotkut ei halua ja jotkut tykkää pienyrittää.

Herratahtiin se tulisi liian myöhään ja lisäksi suuri joukko 45 vuotisen uran suoraan kansakoulusta tehneinä menettäisi vahingonilon.  Saavat "oman onnen seppinä" räkyttää, vaikka ainoa pätevyysvaatimus oli syntyä hyvään aikaan,  niitä saisi kyllä opettaa kunnolla attendoissa.

Ja kun sitä taas työllistyy, unohdetaan mitä se työttömyys olikaan.

Mä pelkään tosi paljon työttömyyttä. Koen, että jos saan potkut nykyisestä työstäni niin ainoat mahdollisuudet sen jälkeen ovat puhelinmyynti tai tuilla kituuttaminen. Mulla kun ei ole käytännön osaamista mihinkään muuhun kuin tähän nykyiseen työhöni, johon minut on firman sisällä koulutettu heti valmistumiseni jälkeen. Työnkuva on hyvin spesifi, yhden tietyn ohjelman käytön koulutusta ja käyttötukea. Muuta en juuri osaa, kun en ole koskaan muita töitä tehnyt jos ei lyhyitä pätkiä kesätöissä tehtaan liukuhihnalla lasketa.

En itse ainakaan todellakaan vähättele työttömiä mitenkään, siis elleivät ole omasta tahdostaan yhteiskunnan elättejä. Itsekin sain tämän työni tuurilla. Satuin lähettämään avoimen hakemuksen juuri oikeaan aikaan ja olin valmis muuttamaan toiselle paikkakunnalle saman tien, kun olin juuri valmistumassa koulusta eikä ollut edes parisuhdetta tai muuta opiskelupaikkakunnalle sitovaa. En kuitenkaan usko onneni jatkuvan ikuisesti ja työttömyys kuulostaa todella ankealta :(

Olen itse 45 v eikä ole ikinä ollut vakityötä Suomessa. Asuin ulkomailla 25 v -35 v ja olin vakityössä, Suomessa ollut vain pätkiä. Välillä tuilla, välillä töissä. Ihan outoa minulle että joku on ollut 25 v töissä ja hankkinut omistussunnon jne, sitten elämä romahtaa kun jää työttömäksi. En usko koskaan saavanikaan vakityötä. No näillä mennään.

up

Vierailija kirjoitti:

Ja kun sitä taas työllistyy, unohdetaan mitä se työttömyys olikaan.

On meitä poikkeuksiakin ketkä eivät unohda

Itse astuin Joulukuun lopulla työttömyyskortistoon. Asunto ja autovelallisena ei paljon naurata, koronan takia töitä ei edes ole luvassa ennenkuin vuoden 21 lopussa.

Mä olen ilopoika.

Vaik tuntuu pahalta, vieraita halata.

En mä osais enää menneisyyteen palata.

Äiti huolissaan, se haluu vaan mun parasta.

Mut mä olen iso poika.

Mä olen ilopoika.

Valitettavasti logistiikka- ja varastoalalla ollaan digitalisaation vuoksi jo siirtymässä ja siirryttykin robotiikkaan ainakin isoissa yrityksissä. Voi olla ettei työsuhteesi jatku ikuisesti.

Täällä vain valitetaan että ollaan työttöminä. Juuri kukaan ei sano että onpa kiva, ettei tarvitse lähteä töihin. Jää aikaa elämälle, harrastuksille läheisille sekä muille asioille. Itse tein juuri näin. Sanoin itseni irti kun kyllästyin työhöni sekä etenkin v-mäiseen esimieheeni. Sen jälkeen olen ollut ansiosidonnaisella sekä nyt eläkeputkessa. Taloudellisesti olen tullut hyvin toimeen ja pian alkaa varsinainen eläke juoksemaan. No problem. Ei työn pidä olla ihmisen elämän koko sisältö. Koko ahdistus on pitkälle itseaiheutettua. Taloudelliset huolet toki ymmärrän mutta ei Suomessa kukaan nälkään kuole. Vähemmälläkin toimeen tulee. Monet ovat kuvitelleet olevansa korvaamattomia ja työpaikkansa olevan ikuinen. Nyt kun pudotus on tapahtunut on järkytys ymmärrettävästi suuri. On totta, että 40+ työllistyminen on erittäin epätodennäköistä. Parempi alkaa asennoitumaan asiaan jo heti niin ettei haaveile enää vakituisesta työsuhteesta. Yksi vaihtoehto voi tietysti olla yrittäjäksi ryhtyminen. Sitä kannattaa harkita.

Täällä puhutaan tuilla elämisestä. Usein halveksivaan sävyyn. Luulenpa että pitkään työelämässä olleet kaikkim ovat maksaneet niin paljon veroja ja muita maksuja että on suorastaan velvollisuus käyttää kaikkia mahdollisia tukia mitä on olemassa. Ilman mitään häpeämistä tai syyllistymistä.

Tavallaan komppaa tätä. Toki toivon myös heidän aikanaan työllistyvän kunhan ovat läksynsä oppineet. On ollut vallalla jo pitkään monilla käsitys, että työttömät ovat jotain rupusakkia, luusereita, juoppoja jne. Puhutaan sohvalla makoilijoista. Varmasti heitäkin on mutta hyvin pieni vähemmistö. Korona-ajasta on ollut ainakin se hyöty, että monet itsestään ja omasta tärkeydestään liikaa kuvitelleet on pudotettu maan pinnalle.

Onnellinen työtön kirjoitti:

Täällä vain valitetaan että ollaan työttöminä. Juuri kukaan ei sano että onpa kiva, ettei tarvitse lähteä töihin. Jää aikaa elämälle, harrastuksille läheisille sekä muille asioille. Itse tein juuri näin. Sanoin itseni irti kun kyllästyin työhöni sekä etenkin v-mäiseen esimieheeni. Sen jälkeen olen ollut ansiosidonnaisella sekä nyt eläkeputkessa. Taloudellisesti olen tullut hyvin toimeen ja pian alkaa varsinainen eläke juoksemaan. No problem. Ei työn pidä olla ihmisen elämän koko sisältö. Koko ahdistus on pitkälle itseaiheutettua. Taloudelliset huolet toki ymmärrän mutta ei Suomessa kukaan nälkään kuole. Vähemmälläkin toimeen tulee. Monet ovat kuvitelleet olevansa korvaamattomia ja työpaikkansa olevan ikuinen. Nyt kun pudotus on tapahtunut on järkytys ymmärrettävästi suuri. On totta, että 40+ työllistyminen on erittäin epätodennäköistä. Parempi alkaa asennoitumaan asiaan jo heti niin ettei haaveile enää vakituisesta työsuhteesta. Yksi vaihtoehto voi tietysti olla yrittäjäksi ryhtyminen. Sitä kannattaa harkita.

Kyllähän tuossa tilanteessa on ihan eri jäädä työttömäksi. Työuraa jo hyvin takana, ehkä säästöjä ja eläkeputki vielä. Kyllä tuossa vaiheessa työttömyys voi olla kivaakin. Mutta entäs kun tilanne on se, että työikää olisi jäljellä vielä yli 30 vuotta ja työttömyys estää kaikki normaalin elämän unelmat, kuten perheen perustamisen ja vaikka oman talon? Puhumattakaan siitä tunteesta, kun ei saa töitä maisteriksi opiskelujen eikä edes työkokemuksen myötä. Ei paljoa naurata.

Jalat maahan kirjoitti:

Tavallaan komppaa tätä. Toki toivon myös heidän aikanaan työllistyvän kunhan ovat läksynsä oppineet. On ollut vallalla jo pitkään monilla käsitys, että työttömät ovat jotain rupusakkia, luusereita, juoppoja jne. Puhutaan sohvalla makoilijoista. Varmasti heitäkin on mutta hyvin pieni vähemmistö. Korona-ajasta on ollut ainakin se hyöty, että monet itsestään ja omasta tärkeydestään liikaa kuvitelleet on pudotettu maan pinnalle.

Mitä httiä tässä pitäisi tehdä makoilija-vertausta käyttävien mielestä, lenkkeilläkö maanisesti? Mitä se kenellekään kuuluu makoileeko kotonaan?

Ei ole mitään enemmistöä.tai vähemmistöä vaan liukuva sarja.

Onnellinen työtön kirjoitti:

Täällä vain valitetaan että ollaan työttöminä. Juuri kukaan ei sano että onpa kiva, ettei tarvitse lähteä töihin. Jää aikaa elämälle, harrastuksille läheisille sekä muille asioille. Itse tein juuri näin. Sanoin itseni irti kun kyllästyin työhöni sekä etenkin v-mäiseen esimieheeni. Sen jälkeen olen ollut ansiosidonnaisella sekä nyt eläkeputkessa. Taloudellisesti olen tullut hyvin toimeen ja pian alkaa varsinainen eläke juoksemaan. No problem. Ei työn pidä olla ihmisen elämän koko sisältö. Koko ahdistus on pitkälle itseaiheutettua. Taloudelliset huolet toki ymmärrän mutta ei Suomessa kukaan nälkään kuole. Vähemmälläkin toimeen tulee. Monet ovat kuvitelleet olevansa korvaamattomia ja työpaikkansa olevan ikuinen. Nyt kun pudotus on tapahtunut on järkytys ymmärrettävästi suuri. On totta, että 40+ työllistyminen on erittäin epätodennäköistä. Parempi alkaa asennoitumaan asiaan jo heti niin ettei haaveile enää vakituisesta työsuhteesta. Yksi vaihtoehto voi tietysti olla yrittäjäksi ryhtyminen. Sitä kannattaa harkita.

Onko puoliso maksamassa kuluja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tipuin 40v iässä johtoryhmästä työttömäksi, kun firma ei halunnutkaan mua enää äitiysloman jälkeen takaisin. Sain 4kk palkan irtisanomisrahaa ja luulin että kyllä heti saan töitä kun 10v kokemus johtoryhmätasolta. Luulin väärin. Yli vuosi mennyt jo ja olen erittäin pahasti ahdistunut ja uneton tän stressin takia.

Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.

Miksi niin moni ajattelee yhtä oudosti kuin sinä? Jos kerran tiedät, että työttömissä on paljon koulutettuja, eikö sen tiedon pitäisi juuri estää sinua tuntemasta häpeää?

Sinä itse omalla asenteellasi ja häpeilylläsi ja noiden kuluneiden mantrojen hokemisella pidät yllä sitä vääristynyttä asennetta, että työttömän pitää kieriskellä tervassa ja höyhenissä. Kasvata mieluummin selkäranka. Jos sinulla on hyvä koulutus ja olet pitkän uran tehnyt, niin miksi et ole kasvanut yhtään henkisesti? Sori, että tylytän, mutta ärsyttää, kun sinun kaltaiset ihmiset valittavat asenteesta, joka heillä itselläänkin on. 

Kyllä MINÄ tiedän että työttömissä on koulutettuja ja johtajia mutta MUUT ei tiedä. Joten ihan siksi häpeän kun muut leimaavat minut, kokeneen osaavan johtajan, laiskaksi työtävieroksuvaksi rupusakiksi. En jaksa unettomana ja uupuneena alkaa yhden ihmisen kampanjaa asenteita vastaan. En vaan jaksa.

Miksi oletat etteivät muut tiedä?

Nykyään työpaikkoja on oikeasti vähän, ellei satu olemaan terveydenhuoltoalalla tai omaa muuten jotain kovin niche-tason osaamista ”tarpeellisella alalla.” Suurin osa on kuitenkin normaaleja työntekijöitä normaalilla osaamis- ja suoritustasolla. Ja sitten on niitä joillain on keskivertoa vajaampi työkyky johtuen kroonisesta sairaudesta tai muusta tekijästä. Mistä monille töitä, kun liian suuren työvoimatarjonnan vuoksi firmat voivat valita työntekijänsä suuresta määrästä hakijoita?

Vaikka joku saattaa kuvailla työttömyyttään ”vapaudeksi,” itselleni se olisi vankila. Jatkuvaa stressiä ja huolta taloudesta ja pennien laskemista. Asuntolainaa ei saa ja moni muukin asia ja harrastus on saavuttamattomissa taloudellisen tilanteen vuoksi.

Tsemppiä kaikille tahtomattaan työttömille. Itselläni toistaiseksi töitä, mutta suhtaudun töihini nöyrällä mielellä. Jos olisin työtön, taistelisin samoista työpaikoista kymmenien tuhansien kanssa joilla käytännössä sama koulutus ja osaaminen. En siis omaa mitään erikoista substanssiosaamista mikä erottaisi minut joukosta.

Ihmisen työikä on 20-40 v ja sen jälkeen tai sitä ennen on hyödytön. Siltä tuntuu... Ja tuossa 20-40 välissä täytyisi tehdä vielä lapset ja perustaa perhe.

Payback time kirjoitti:

Täällä puhutaan tuilla elämisestä. Usein halveksivaan sävyyn. Luulenpa että pitkään työelämässä olleet kaikkim ovat maksaneet niin paljon veroja ja muita maksuja että on suorastaan velvollisuus käyttää kaikkia mahdollisia tukia mitä on olemassa. Ilman mitään häpeämistä tai syyllistymistä.

Tämä on osoitus, että ansiosidonnainen työttömyyysturva on Suomessa liian antelias.