Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Olen tehnyt töitä n. 2 vuotta elämäni aikana ja ollut loput työttömänä. Nuo isot organisaatiot ei ainakaan houkuttele, mutta pimeänä voisi tehdä. Teen töitä vastahakoisesti ja puolella höyryllä. Jos myöhästyn jostain niin etenen entistä hitaammin. Valvon yöt ahdistuneena, jos näköpiiriin tulee töitä.
M27.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riittämättömyyden tunne on jotain ihan kamalaa. Onko sitä turhaan opiskellut 6 vuotta yliopistossa? Eikö se ollutkaan minkään arvoista? Ei kutsuta edes haastatteluihin.
Kavereita ei meinaa kehtaa tavata kun hävettää vastata kuulumisten kyselyihin. Vanhemmat sukulaiset kehottaa vaan menemään töihin ja kysymään paikan päältä, kyllähän tekevälle nyt aina töitä löytyy. Siinä alkaa itsekin epäillä itseään ja omaa osaamista, entä jos tämä onkin omaa syytäni ja olen ihan huono?
Onneksi nyt kävi mieletön mäihä ja löytyi oman alan työpaikka työllistävän koulutuksen kautta. Edellinen vuosi oli kuitenkin todella rankka, tsemppiä ihan jokaiselle samassa tilanteessa. Nykyinen työmarkkinajärjestelmä on ihan kamala, sen uhriksi joutuminen ei tee kenestäkään yhtään vähäarvoisempaa ihmistä.
Samanlaisia kokemuksia täälläkin. Etenkin tuo, kun vanhemmat sukulaiset ja jopa omat vanhemmat ihmettelee ja kummastelee, mikset ole vieläkään saanut töitä, ja tyrkyttää "hyviä" neuvojaan, että "mene kiertämään ovelta ovelle, kysyt joka paikasta pääseekö töihin, niin kyllä niitä töitä varmasti löytyy. Niinhän se Pekkakin (nimi muutettu) silloin vuonna -86...". Omatkin vanhemmat elää vielä siinä ajassa, jolloin töitä voi saada vain menemällä paikan päälle kysymään, eivätkä tajua, millaista työelämä ja sinne pääseminen nykyään on. Ymmärrän, että toimivat oman ymmärryksensä mukaan ja tarkoittivat hyvää, mutta oma jaksaminen oli tosi kovalla koetuksella eikä vanhempien luona tehnyt mieli vieraillakaan kun työttömänä olin.
Muistan tuon hyvin. Opin välttämään tiettyjen kavereiden vanhempia, joiden uteliaisuudella ei ollut mitään rajaa.
Missä olet töissä? Ai jaa, et missään?
Miten voikin yhden kysymyksen ympärille tiivistyä niin paljon. Ja se hiljaisuus ja vaivautuneisuus sen jälkeen, kun paljastuu, että ei olekaan töissä. Tekisi mieli sanoa, että älä pelkää ei se tartu. Itse vielä helahdan ihan punaiseksi ja koen tarvetta jotain selitellä, että on tässä ollut haastatteluita ja on opiskelusuunnitelmia. Miksi edes pitäisi selitellä, en ole jokaiselle tutulle mitenkään selitysvelvollinen omasta elämästäni. Miten te muut työttömät vastaatte uteliaiden kysymykseen, että missäs olet töissä?
Jos joku utelee pahansuopuuttaan, sano että teet työtä valtiolle, mutta et saa puhua siitä, ja vaihda aihetta.
Olet kuitenkin kuluttaja pienillä tuillasi, maksat veroja (ALV vähintään), joten et ole valtiolle minkäänlainen turhake vaan paremminkin tarpeellinen tuottaja!
Vierailija kirjoitti:
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkaa olla ajat jolloin jopa supervarmoiksi ajatellut duunit automatisoituu, esim. lakimiesten, lääkäreiden, koodareiden. Viiden vuoden kuluttua maailma on jo ihan erilainen. Tarvitaan todellakin perustulo
Jos perustulo tulee, epäilenpä, että veronmaksuhalukkuus vähenee roimasti. Perustulolle löytyy ottajia mutta ei maksajia....
Et nyt ymmärrä kansalaispalkan toimintamallia. Tällä hetkellä työkkäribyrokratiaan ja sekaviin tukiin menee tajuton määrä rahaa. Suurin osa ihmisistä haluaa kuitenkin tehdä jotain, tai ansaita enemmän kuin sen perustulon. Eli ne jotka tykkäävät tehdä töitä edelleen tekisivät töitä kyllä, jos vain löytävät jotain, tai ryhtyisivät pienyrittäjiksi koska ei olisi pelkoa tulon yhtäkkisestä menettämisestä.
Perustulo olisi todella hyvä juttu, ja jossain vaiheessa siihen on pakko siirtyä. En oikein ymmärrä miksi niin moni täällä ajattelee joutuvansa vain "maksajaksi". Jokainen saisi perustulon. Omalla vastuulla sitten mitä sen lisäksi puuhaa.
Et ole ymmärtänyt ollenkaan perustuloa. Palkkaa saavalta se verotetaan pois kokonaan. Ei se palkkatyössä käyvä saa sekä perustuloa että palkkaa siihen päälle, vaan se malli on rakennettu niin että palkansaajalta perustulo lähtee verotuksella kokonaan pois. Eli ihan kyllä maksajan rooli on tarjolla.
Veroprogressio nousee rajusti, esim minulta menee palkasta 50% veroihin ja maksuihin vaikka tienaan alle 10ke. Mulla ei jää käteen juuri yhtään enempää kuin puolisolla joka tienaa useamman tonnin mua vähemmän.
Ihan hullun hommaa mun tehdä pitkää päivää, olla työaikalain ulkopuolella (monet johtajat laitetaan työaikalain ulkopuolelle, silloin ei tarvitse maksaa ylitöistä mitään) kun saman verran saisi käteen helpommasta hommasta jossa kuuluisi työaikalain suojaan.
Itse olen huomannut että kun olen töissä, niin ahdistaa olla töissä ja kun olen työttömänä niin ahdistaa olla työttömänä. Ikinä ei ole hyvä, kai se on hyväksyttävä prkl :D
terveisin
"vakituinen" kausityöntekijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustulo olisi kyllä mahtava juttu. Mulla on koulutus alalle jolla on tarjolla pätkää toiminimellä, ei kuitenkaan niin paljon että pärjäisi välttämättä pelkällä palkalla. Nyt en voi alkaa yrittäjäksi, koska kaikki tukeni menisivät. Joten olen työttömänä. Kyllä tosi mieluusti tekisin osa-aikaisesti niitä oman alan hommia. Kouluttauduin kuitenkin monta vuotta. Olen tehnyt myös muuta mutta korona vei ne. Suomessa on vähän töitä, kaikille ei riitä. Itse en ota tästä enää niiin paljon paineita kun joskus, mutta ympäristö tuntuu ottavan. Eivät tajua että mikä on tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkaa olla ajat jolloin jopa supervarmoiksi ajatellut duunit automatisoituu, esim. lakimiesten, lääkäreiden, koodareiden. Viiden vuoden kuluttua maailma on jo ihan erilainen. Tarvitaan todellakin perustulo
Jos perustulo tulee, epäilenpä, että veronmaksuhalukkuus vähenee roimasti. Perustulolle löytyy ottajia mutta ei maksajia....
Eikös se kokeilu onnistunut osan kohdalla aika hyvin? Hommasivat itselleen töitä lisäksi. Kyllä tuota byrokratiaa pitää joka tapauskessa karsia ja yksinkertaistaa. Paras olisi yksi samansuuruinen työttömyystuki kaikille. Ansiosidonnainen on juuri omiaan vähentämään työhaluja ja aiheuttaa pitkäaikaistyöttömyyttä, kun niin moni luulee vain menevänsä töihin ansiosidonnaisen päätyttyä. Tulee yllärinä, ettei se niin menekään.
Mä ajattelen nyt yhtä lähipiirin nuorta, joka on osatyökykyinen fyysisen sairautensa vuoksi. Hänelle olisi kotona tehtävää töitä tiedossa, mutta ei täysiaikaisena. Asia on nyt työn alla.
Antakaa vaan dislikeä, totuus on kuitenkin totuus kirjoitti:
Siitä oli joskus juttuakin, että nykypäivänä yli 70% työhön pääsemisistä tulee suhteiden kautta, että on kyseiseen firmaan joku kytkös entuudestaan. Sitten porukka aina ajattelee, että ovat työllistyneet omin avuinensa ja ovat niin erinomaisia. Tuo on suurinta hevonpaskaa.
Minä voin sentään myöntää saaneeni kontaktin kautta hyvän työpaikan. Olen pärjännyt siellä hyvin ja minut vakinaistettiin jo paljon ennen koeajan loppumista, mutta minä voin sentään myöntää, että en olisi kyseisessä paikassa töissä ilman olemassa olevaa kytköstä. yli 70% omahyväisistä työpaikan saaneista persenaamoista ei tähän pysty, kun tuppaa unohtumaan se oma tilanne, miten aikoinaan työllistyi.
Olen yrittäjä, ja kaikki vakituiset työntekijät ovat tulleet suhteiden kautta. Eivät siksi, etten palkkaisi muita, mutta julkisiin hakuihin ei vain tule lainkaan relevantteja hakemuksia. Olemme tosin jossain määrin erikoisella toimialalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tää aloittajan väite yllätä. Edellinen työministeri taisi olla ainoa poliitikko pitkiin aikoihin joka on joskus ollut työttömänä työelämästä ennen ministerinhommaansa.
Niinpä nykyhallituskin korjailee työttömyyttä sillä että lakkautetaan erilaisia tukiaisia jotta porukka menisi töihin. Kun eihän nuo nuoret broilerit sun muut ay-jyrät tuhannen sanomisenkaan jälkeen ymmärrä ettei niitä töitä ole ja vaikka muutama avoin paikka olisikin niin työnantajat on hemmoteltu niin pilalle ettei tavallinen työtön kelpaa heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kuulun niihin jotka ajatteli että aina töitä löytyy, ehkä löytyykin, joka päivä katson tarjonnan ja siivoojia haetaan. En kuitenkaan halua luovuttaa ihan vielä. Ollut työttömänä nyt kuukauden. Jos ei kohta ala löytymään niin kyllä mä sitten vaikka siivoan. En tajua miten tässä näin kävi, en ollut yhtään varmistanut selustaa vaan elellyt todella huolettomasti.
Millainen koulutus sulla?
Vaikka siivoat.
Oletko ihan 100% varma, että ne siivousfirmat haluavat juuri sinut taivaanlahjan sinne heille "vaikka siivoajaksi" työskentelemään.
Sopparissa lukisi "vaikka siivoaja" ja työtehtävät "vaikka siivoaminen.
Hitto että inhoan kaikkia ihmisiä kenelle osa töistä on "vaikka", "vaan", "joku" tai "pelkkä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kansalaispalkka auttaisi selvittämään tämän sotkun. Loppuisi jako "työttömiin" ja "työllisiin". Olisi vain kansalaisia, ja jotkut niistä löytää töitä jotkut ei, jotkut ei halua ja jotkut tykkää pienyrittää.
Vierailija kirjoitti:
Antakaa vaan dislikeä, totuus on kuitenkin totuus kirjoitti:
Siitä oli joskus juttuakin, että nykypäivänä yli 70% työhön pääsemisistä tulee suhteiden kautta, että on kyseiseen firmaan joku kytkös entuudestaan. Sitten porukka aina ajattelee, että ovat työllistyneet omin avuinensa ja ovat niin erinomaisia. Tuo on suurinta hevonpaskaa.
Minä voin sentään myöntää saaneeni kontaktin kautta hyvän työpaikan. Olen pärjännyt siellä hyvin ja minut vakinaistettiin jo paljon ennen koeajan loppumista, mutta minä voin sentään myöntää, että en olisi kyseisessä paikassa töissä ilman olemassa olevaa kytköstä. yli 70% omahyväisistä työpaikan saaneista persenaamoista ei tähän pysty, kun tuppaa unohtumaan se oma tilanne, miten aikoinaan työllistyi.
Olen yrittäjä, ja kaikki vakituiset työntekijät ovat tulleet suhteiden kautta. Eivät siksi, etten palkkaisi muita, mutta julkisiin hakuihin ei vain tule lainkaan relevantteja hakemuksia. Olemme tosin jossain määrin erikoisella toimialalla.
Mitä ne suhteet on joiden kautta saa erikoiselle toimialalle työntekijöitä? Jotain nykyisten työntekijöiden serkkuja ja kumminkaimoja?
Miksi teidän hakuihin ei tule relevantteja hakemuksia? Onko teidän ilmoitus niin epäselvä ettei siitä selviä mikä työkokemus ja koulutus pitää olla?
Yleensä jos ei hyviä hakemuksia tule, on joko työpaikassa tai ilmoituksessa vika. Yleisin vika työpaikoissa on liian pieni palkka työn vaativuuteen ja rasittavuuteen nähden, joko fyysisesti tai psyykkisesti tai molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkaa olla ajat jolloin jopa supervarmoiksi ajatellut duunit automatisoituu, esim. lakimiesten, lääkäreiden, koodareiden. Viiden vuoden kuluttua maailma on jo ihan erilainen. Tarvitaan todellakin perustulo
Jos perustulo tulee, epäilenpä, että veronmaksuhalukkuus vähenee roimasti. Perustulolle löytyy ottajia mutta ei maksajia....
Ei se perustulo ole sen kummempi kuin nykyiset työkkärirahat jne. jotka se korvaa, se poistaa vain sen paperisodan siitä välistä.
Se lisää verotuloja kun ihmiset saavat vapaasti tehdä jotain josta saavat lisätuloja ilman että se aiheuttaa heti kaikkien tukien putoamisen, ja aina tietää että se tietty rahamäärä tulee aina, oli tilanne mikä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Putkimiehistä on pulaa. Puhelinmyyjistä myös.
Kuka haluaa puhelinmyyjiä soittelemaan itselleen lisää?
Puhelinmyyjiä otetaan niin paljon töihin kuin puhelinliittymiä ja tuoleja toimistolle mahtuu, ja niitä lähtee samaan aikaan pois jatkuvasti koska sillä harva tienaa yhtään mitään, edes työmatkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa vaan dislikeä, totuus on kuitenkin totuus kirjoitti:
Siitä oli joskus juttuakin, että nykypäivänä yli 70% työhön pääsemisistä tulee suhteiden kautta, että on kyseiseen firmaan joku kytkös entuudestaan. Sitten porukka aina ajattelee, että ovat työllistyneet omin avuinensa ja ovat niin erinomaisia. Tuo on suurinta hevonpaskaa.
Minä voin sentään myöntää saaneeni kontaktin kautta hyvän työpaikan. Olen pärjännyt siellä hyvin ja minut vakinaistettiin jo paljon ennen koeajan loppumista, mutta minä voin sentään myöntää, että en olisi kyseisessä paikassa töissä ilman olemassa olevaa kytköstä. yli 70% omahyväisistä työpaikan saaneista persenaamoista ei tähän pysty, kun tuppaa unohtumaan se oma tilanne, miten aikoinaan työllistyi.
Olen yrittäjä, ja kaikki vakituiset työntekijät ovat tulleet suhteiden kautta. Eivät siksi, etten palkkaisi muita, mutta julkisiin hakuihin ei vain tule lainkaan relevantteja hakemuksia. Olemme tosin jossain määrin erikoisella toimialalla.
Mitä ne suhteet on joiden kautta saa erikoiselle toimialalle työntekijöitä? Jotain nykyisten työntekijöiden serkkuja ja kumminkaimoja?
Miksi teidän hakuihin ei tule relevantteja hakemuksia? Onko teidän ilmoitus niin epäselvä ettei siitä selviä mikä työkokemus ja koulutus pitää olla?
Yleensä jos ei hyviä hakemuksia tule, on joko työpaikassa tai ilmoituksessa vika. Yleisin vika työpaikoissa on liian pieni palkka työn vaativuuteen ja rasittavuuteen nähden, joko fyysisesti tai psyykkisesti tai molempia.
Haut on LinkedInissä ja kaikissa tyypillisissä nettipalveluissa. Täsmällisesti lukee työnkuva ja muut tiedot. Olemme tosiaan erikoisella ja vaativalla alalla, joten palkka on erittäin hyvä ja tietojemme mukaan kilpailijoiden tasolla.
Nykyisten työntekijöiden verkostot on tärkein lähde. Ihmiset tuntevat alan porukkaa opiskeluajoilta, vanhoista firmoistaan ja niin edelleen. Lisäksi olemme kyselleet vinkkejä muun muassa keskeisten oppilaitosten proffilta.
Mainittakoon vielä, että vastaamme jokaiselle yrityksestämme kiinnostuneelle ihmiselle ja henkilökohtaisesti tapaamme kaikki potentiaaliset.
Kai se on vaan hyväkyttävä, että parhaita työntekijöitä pitää aktiivisesti etsiä ja houkutella, kun taas muu porukka tulee itse kolkuttelemaan firmojen ovia.
Vierailija kirjoitti:
Mä tipuin 40v iässä johtoryhmästä työttömäksi, kun firma ei halunnutkaan mua enää äitiysloman jälkeen takaisin. Sain 4kk palkan irtisanomisrahaa ja luulin että kyllä heti saan töitä kun 10v kokemus johtoryhmätasolta. Luulin väärin. Yli vuosi mennyt jo ja olen erittäin pahasti ahdistunut ja uneton tän stressin takia.
Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.
Tää nyt sentään oli hyvä, että joku muka johtoryhmäläinen sai kenkää.
Joku nainen, joka kuvittelee olevansa niin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sen sijaan en ole ollut koskaan työtön, mutta tein töitä 9 vuotta ennen kuin sain koulutustani vastaavan päivätyön.
Tällaiset tarinat antaa uskoa. Ehkä itselläkin vielä nämä ei oman alan pätkätyöt ja muut kuviot vielä poikii sen oman alan työnkin. Sormet ristiin. Ap
Opettelee ap ensin vain edes kirjoittamaan yhdys sanat.
On työelämä kyllä mennyt kummalliseksi. Olen pahoillani kaikkien teidän puolesta, jotka haluaisitte töihin, mutta ette pääse. Itse olen työuupumuksen partaalla sinnittelevä hoitaja, ja olen lähdössä opiskelemaan alaa, joka ei välttämättä työllistä. En kuitenkaan haluaisi enää palata hoitoalalle, sillä siellä työkuorma on niin suuri ettei muusta elämästä tule yhtään mitään, ja vuorotyö vie kaikki mehut sekä ilon elämästä. Haaveilen siitä, että saisin käyttää päiväni ihan mihin itseäni huvittaa, eli työttömän arki kuulostaisi ihanalta. Voisipa vaihtaa osia.
Alue: Aihe vapaa
Tämäkin toki edellyttäen, että sinulla on mitään ymmärrystä siitä, mitkä työpaikat on in tulevaisuudessa, vanhemmat eivät olisi lytänneet itsetuntoa pohjamutiin jo lapsena. Toki nyt olisi itseluottamusta 40-vuotiaana periaatteessa kouluttautua eteenpäin, mutta ymmärrys työmarkkinoista ja omasta kokonaistilanteesta tekee sen, että jätän nuo kuviot nuoremmille suosiolla. Vai kiinnostaisiko jotakuta työnantajaa mielenterveyskuntoutuja 3 vuoden työkokemuksella :D