Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla nuo paskaduunit ovat aiheuttaneet sen, että olen vähitellen kivunnut työurallani eteenpäin ja nyt palkka on muuta kuin paska. Olisinko tässä asemassa ilman paskaduunia?
Kiva, että sinulle kävi noin, mutta aika harva korkeakoulutettu etenee oman alallaan siksi, että kävi välillä paistelemassa hampurilaisia. Pikemminkin voi sanoa, että etenivät siitä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä se valitettavan usein on heti se mielikuva, että työtön on laiska, mielenterveysongelmainen tai alkoholisti.
Ei se mielikuva kuitenkaan ole ihan tyhjästä syntynyt, vaan valitettavan paljon on niitä, joita ei kiinnosta itsensä elättäminen ja he tuovat sen äänekkäästi esille. Olen paiskinut leipäni eteen huonosti palkattuja paskaduuneiksi sanottuja töitä ja samaan aikaan iso kuoro huutaa vieressä, että ei mene paskalla palkalla paskaduuniin, kun sossusta saa enemmän. Omalla kohdalla nuo paskaduunit ovat aiheuttaneet sen, että olen vähitellen kivunnut työurallani eteenpäin ja nyt palkka on muuta kuin paska. Olisinko tässä asemassa ilman paskaduunia? Tuskin.
Olin muuten työtön, kun menin paskasti palkattuun paskaduuniin, että työttömyydestä on kyllä omakohtainen kokemus. En nauttinut pätkääkään.
Olen kyllä eri mieltä. Itse en tunne ketään, joka työttömänä olisi halunnut varta vasten olla tai ei olisi yrittänyt työllistyä. Itse asiassa en ole ikinä jutellut ihmisen kanssa, joka olisi sanonut, että mielummin elää tuilla tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä se valitettavan usein on heti se mielikuva, että työtön on laiska, mielenterveysongelmainen tai alkoholisti.
Ei se mielikuva kuitenkaan ole ihan tyhjästä syntynyt, vaan valitettavan paljon on niitä, joita ei kiinnosta itsensä elättäminen ja he tuovat sen äänekkäästi esille. Olen paiskinut leipäni eteen huonosti palkattuja paskaduuneiksi sanottuja töitä ja samaan aikaan iso kuoro huutaa vieressä, että ei mene paskalla palkalla paskaduuniin, kun sossusta saa enemmän. Omalla kohdalla nuo paskaduunit ovat aiheuttaneet sen, että olen vähitellen kivunnut työurallani eteenpäin ja nyt palkka on muuta kuin paska. Olisinko tässä asemassa ilman paskaduunia? Tuskin.
Olin muuten työtön, kun menin paskasti palkattuun paskaduuniin, että työttömyydestä on kyllä omakohtainen kokemus. En nauttinut pätkääkään.
Työpaikat ei lisäänny siitä yhtään vaikka jokainen työtön puskisi kyynärpäitä käyttäen ihan mihin tahansa hommaan. Muussa tapauksessa sinä hakisit edelleen mitä tahansa työpätkää, kun aina joku veisi työn sinun nenän edestä. Suomessa ei muutenkaan ole tavoitteena täystyöllisyys. Juhana Vartiainenkin on telkkarissa sanonut, että työttömyysasteen pitää olla noin 6 %, muuten talous ylikuumenee. Sehän on vain hyvä, että osa porukasta ei edes halua töihin, sillä se helpottaa työhön haluavien tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se hyvä koulutus ole koskaan taannut kenellekään töitä tai hyvää palkkaa.
Yksi iso tekijä tässä taitaa olla se, että Suomessa on jo liikaa korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei vaan yksinkertaisesti ole töitä. Siinä tulee sellanen mukava asia vielä eteen ettet saa edes paskapalkkaisia hanttihommia kun olet opiskellut liikaa.
Itse vedän varastotöistä yli 3000€ kuussa käteen ihan peruskoulupohjalta eikä tarvi miettiä töiden jälkeen töitä, eikä mitään siihen liittyvää. Pitää vaan huolen, että on seuraavana päivänä ajoissa töissä ja hoitaa työajalla ne duunit mitä tarvii.
Jos kaikki olisivat maistereita, tohtoreita tai vastaavia, ei maailmassa enää tapahtuisi mitään koska kaikki työt jäisivät hoitamatta.
Huh huh olipa maistereita aliarvioiva kommentti. Onko se maisterin vika, jos koukutetaan liikaa tai ei valita töihin sen takia, että on liikaa kouluttautunut? Vain tyhmä ajattelee noin miten sinä.
On mulla ollut kouluttauneita alaisia. Yhteistä niillä on se, että niille on 99% haku päällä koko ajan. Ei koskaan tiedä milloin ne lähtee.
Miksi sitoutua sellaisiin työntekijöihin, jotka ei halua sitoutua tekemäänsä työhön ?
Sincc
Tänä päivänä et löydä sitoutuneita työntekijöitä kuin vanhemmasta polvesta. Nuoret on koko ajan haku päällä koska halutaan uusia kokemuksia, elämyksiä, ja tietenkin enemmän liksaa. Kaikkein heikoiten työntekijään sitoutuneita työnantajia taas ovat halpatyövoimaa käyttävät siirtofirmat. Tämä taas näkyy monella tavalla työssä. Onko ihme jos työntekijät hakevat parempaa? MAisteri tai ei.
Sellaista se on. Työttömyyden ongelma on se että työnhakijoita on liikaa, työpaikkoja liian vähän. Ei suinkaan se, että olisi hirveästi teKeMäTÖntÄ tYöTÄ jota laiskat paskat eivät vain suostu tekemään. Toinen ongelma on se, että työntekijöille olisi kyllä tarvetta, mutta ei ole varaa palkata. Meillä on töissä jatkuva kiire, mutta lisää työntekijöitä ei voi olevinaan ottaa.
Tämä on niitä asioita, joka useimmiten valkenee vasta sitten, kun on itse siinä tilanteessa. Vaikka olisi itsevarma ja realisti, kyllä se usean kuukauden, jopa vuoden hakeminen syö, kun ei pääse edes haastatteluun. Ei auta, että täyttää kaikki kriteerit, kun hakemassa on 100 muuta henkilöä, jotka täyttävät samat kriteerit ja joilla on triplasti työkokemusta.
Itseäni on helpottanut ajatus, että työntekijän palkkaaminen on työnantajalle valtava riski. Työhakemuksia tulee sadoittain ja vain yhden voi palkata, tietysti haluaa palkata sen parhaimman. Mutta mitenkäs varmistat, että työntekijä aikoo todellakin tulla tekemään töitä eikä selailemaan vauvapalstaa ja nostamaan palkkaa. Siinä asemassa on helpointa tehdä turvallisia päätöksiä, eli ottaa se, jolla on pätevin tausta tai se, jonka tuntee entuudestaan ja tietää hyväksi työntekijäksi.
Itsekin olen saanut käytännössä kaikki työpaikkani suhteilla ja suositusten avulla. Pidän tätä pienempänä pahana, koska kyseessä on suhteet, joita olen itse töissä ollessani luonut ja joiden pohjalla on se, että olen pärjännyt työssäni ja kollegat ovat olleet valmiita suosittelemaan. Tosi monella alalla täytyy nykyään aloittaa keikkatöistä tai lyhyistä sijaisuuksista. Olen tavannut paljon ihmisiä, jotka haluavat vakituisen tai ainakin kokopäiväisen työn saman tien, eivätkä suostu pätkätöitä tekemään. Tässä tulee taas mukaan Kela, joka rankaisee pätkätöiden tekemisestä, joten koita siinä valita kahdesta pahasta pienempi.
Suomessa ei ole tarpeeksi tuottavaa työtä. Se on suurin ongelma, eikä pakolaiset tai sukupuolineutraalit nimikkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakemiini paikkoihin on ollut 200-250 hakijaa. Vaikka olen hyvä ja on loisto cv niin niillä kahdellasadalla muullakin on...
Ennätys on ollut melkein 800 hakijaa yhteen paikkaan mihin hain... Ap
Järkyttävää. Tämä se ongelma juuri on: hakijoita on niin paljon, että siitä massasta on melkoisen mahdotonta erottua. Vaikka olisi kuinka hyvä työkokemus, on todennäköisesti jollain noin isosta joukosta aina parempi.
Itse keväällä tajusin, että voi olla, etten enää ikinä pääse töihin, vaikka olen vasta 29-vuotias. Tai jos pääsenkin, on kyse vain määräaikaisesta hommasta. Päätin siinä, että minun täytyy järjestää elämäni sillä tavalla, että pärjään myös pelkillä tuilla. Muutimme siis pienempään ja halvempaan asuntoon lähemässä palveluita. Nyt on asiat sillä tavalla, että pärjäämme ihan okei. Jos satun saamaan oikeaa palkkaa joskus, se on vain plussaa.
Tiedättekö mitä, tämä työttömyys on saanut minut tuntemaan myös, että olen vain onnellinen, että minulla näin kolmekymppisena ei ole omistusasuntoa eikä lapsia. Siis ironista, että ennen haaveilemani asiat onkin kääntyneet siihen, että olen helpottunut, että ei ole. Nykymaailmassa nuokaan eivät ole enää mahdollisia kaikille. Jos oikein alkaa miettiä niin hyvin ankealtahan tuo vain kuulostaa, että olen tässä tilanteessa ja näillä mietteillä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakemiini paikkoihin on ollut 200-250 hakijaa. Vaikka olen hyvä ja on loisto cv niin niillä kahdellasadalla muullakin on...
Ennätys on ollut melkein 800 hakijaa yhteen paikkaan mihin hain... Ap
Järkyttävää. Tämä se ongelma juuri on: hakijoita on niin paljon, että siitä massasta on melkoisen mahdotonta erottua. Vaikka olisi kuinka hyvä työkokemus, on todennäköisesti jollain noin isosta joukosta aina parempi.
Itse keväällä tajusin, että voi olla, etten enää ikinä pääse töihin, vaikka olen vasta 29-vuotias. Tai jos pääsenkin, on kyse vain määräaikaisesta hommasta. Päätin siinä, että minun täytyy järjestää elämäni sillä tavalla, että pärjään myös pelkillä tuilla. Muutimme siis pienempään ja halvempaan asuntoon lähemässä palveluita. Nyt on asiat sillä tavalla, että pärjäämme ihan okei. Jos satun saamaan oikeaa palkkaa joskus, se on vain plussaa.
Tsemppiä sinulle. Toivottavasti löydät työn, mutta hienoa, että olet kyennyt järjestämään elämäsi suht mukavaksi ilmankin. Järkyttävää, joskin realistista, että jo alle 3-kymppisen pitää tehdä tuollaisia päätöksiä. Kuulosta fiksulta ihmiseltä, joten toivon sinulle kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tipuin 40v iässä johtoryhmästä työttömäksi, kun firma ei halunnutkaan mua enää äitiysloman jälkeen takaisin. Sain 4kk palkan irtisanomisrahaa ja luulin että kyllä heti saan töitä kun 10v kokemus johtoryhmätasolta. Luulin väärin. Yli vuosi mennyt jo ja olen erittäin pahasti ahdistunut ja uneton tän stressin takia.
Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.
JUST TÄMÄN TAKIA sinun ja muiden "korkealta tippuneiden" olis korkea aika saada äänenne kuuluviin ja tuoda esiin enemmänkin vastaavia tapauksia että se asenne työttömiin muuttuisi myös niiden syrjäkyläläisten mummujen ja pappojenkin mielessä (he kun silloin 60-70-luvuilla vain MENIVÄT töihin, eivätkä ymmärrä tätä nykyajan rekrysysteemiä ollenkaan). Työttömyys ei ole aina oma syy eikä valinta tai "huonot elämäntavat" (alkoholismi tai mt-ongelmat). Häpeää on turha tuntea, meitä on iso joukko samassa tilanteessa.
Antakaa vaan dislikeä, totuus on kuitenkin totuus kirjoitti:
Siitä oli joskus juttuakin, että nykypäivänä yli 70% työhön pääsemisistä tulee suhteiden kautta, että on kyseiseen firmaan joku kytkös entuudestaan. Sitten porukka aina ajattelee, että ovat työllistyneet omin avuinensa ja ovat niin erinomaisia. Tuo on suurinta hevonpaskaa.
Minä voin sentään myöntää saaneeni kontaktin kautta hyvän työpaikan. Olen pärjännyt siellä hyvin ja minut vakinaistettiin jo paljon ennen koeajan loppumista, mutta minä voin sentään myöntää, että en olisi kyseisessä paikassa töissä ilman olemassa olevaa kytköstä. yli 70% omahyväisistä työpaikan saaneista persenaamoista ei tähän pysty, kun tuppaa unohtumaan se oma tilanne, miten aikoinaan työllistyi.
Jopa itse tietämättä suhteet vaikuttaa....en tuntenut mitenkään tai edes oikein mitään tiennyt etukäteen tulevasta työpaikastani kun edellinen työsuhde päättyi työnantajani eläköitymiseen.Yksi omistajista kysyi kiinnostaisiko uusi työ xxx nimisessä firmassa, sanoin että tietysti....
Kun menin käymään sanottiin jotta nyt ei ole tarvis uusille tekijöille, mutta tule huomena aamulla töihin.
Muutaman kk kuluttua kuulin tämän uuden firman silloiselta sisäiseltä valokuvaaja/toimittajalta, että 'me tiedettiin etukäteen' jo ennen minun sinne siirtymistäni, että menen sinne töihin....
Eli työnantajat keskenänsä käytti suhteitaan...minä siinä ohessa sain työpaikan.
Joskus näinkin päin.
Minä sitten puolestani järjestin samaan firmaan entisiä työkavereitani sieltä aiemmasta työpaikasta parikin.
En ole mikään 'pomo', vaan ihan tavis työntekijä, joskin hieman poikkeavalta alalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä se valitettavan usein on heti se mielikuva, että työtön on laiska, mielenterveysongelmainen tai alkoholisti.
Ei se mielikuva kuitenkaan ole ihan tyhjästä syntynyt, vaan valitettavan paljon on niitä, joita ei kiinnosta itsensä elättäminen ja he tuovat sen äänekkäästi esille. Olen paiskinut leipäni eteen huonosti palkattuja paskaduuneiksi sanottuja töitä ja samaan aikaan iso kuoro huutaa vieressä, että ei mene paskalla palkalla paskaduuniin, kun sossusta saa enemmän. Omalla kohdalla nuo paskaduunit ovat aiheuttaneet sen, että olen vähitellen kivunnut työurallani eteenpäin ja nyt palkka on muuta kuin paska. Olisinko tässä asemassa ilman paskaduunia? Tuskin.
Olin muuten työtön, kun menin paskasti palkattuun paskaduuniin, että työttömyydestä on kyllä omakohtainen kokemus. En nauttinut pätkääkään.
Olen kyllä eri mieltä. Itse en tunne ketään, joka työttömänä olisi halunnut varta vasten olla tai ei olisi yrittänyt työllistyä. Itse asiassa en ole ikinä jutellut ihmisen kanssa, joka olisi sanonut, että mielummin elää tuilla tms.
Sinun tutut nyt eivät ole välttämättä ihan edustava otos ihmisistä. Onko käynyt mielessä. Toiseksi, todella harva kertoo elävänsä mieluummin tuilla, mutta ei käytännössä tee asialle mitään. Aika kapea elämänkokemus nyt kuitenkin saa olla, ettet ole koskaan tavannut yhtään tuilla eläjää.
Toki valtaosa työttömistä hakee töitä varmasti. Suurin osa varmasti myös tosissaan. Mutta ei se sitä muuta, että joukossa on ihmisiä, jotka elää vain tuilla tai on itse asettanut itselleen työnhakuun ehtoja, jotka rajaa hakemista - ei vuorotyötä, ei ulkotyötä, palkkavaatimus reilusti yli TES:n jne. jne. Voidaan toki sanoa, että työ kelpaisi, jos joku räätäöisi just sen täydellisen työn.
Antakaa vaan dislikeä, totuus on kuitenkin totuus kirjoitti:
Siitä oli joskus juttuakin, että nykypäivänä yli 70% työhön pääsemisistä tulee suhteiden kautta, että on kyseiseen firmaan joku kytkös entuudestaan. Sitten porukka aina ajattelee, että ovat työllistyneet omin avuinensa ja ovat niin erinomaisia. Tuo on suurinta hevonpaskaa.
Minä voin sentään myöntää saaneeni kontaktin kautta hyvän työpaikan. Olen pärjännyt siellä hyvin ja minut vakinaistettiin jo paljon ennen koeajan loppumista, mutta minä voin sentään myöntää, että en olisi kyseisessä paikassa töissä ilman olemassa olevaa kytköstä. yli 70% omahyväisistä työpaikan saaneista persenaamoista ei tähän pysty, kun tuppaa unohtumaan se oma tilanne, miten aikoinaan työllistyi.
Itse taas olen lukenut, että 70 % töistä menee muuten kuin julkisella haulla, mikä nyt on hieman eri asia, kuin suhteilla töihin pääseminen. Tämä pitää sisällään mm. itsenäisesti töitä hakeneet.
Työnhaussa toki tarvitaan tuuria, mikään ei tule puhtaasti omilla ansiolla. Mutta on vähän myös outoa ajatella, että suhteet eivät olisi mitenkään ansaittuja. Toki, jos menet isän firmaan vain koska olet isäsi tytär, niin silloin joo. Mutta jos sinua pyydetään, koska sinut tiedetään hyväksi tekijäksi, niin eikö silloin ole kysymyksessä omat ansiot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä se valitettavan usein on heti se mielikuva, että työtön on laiska, mielenterveysongelmainen tai alkoholisti.
Ei se mielikuva kuitenkaan ole ihan tyhjästä syntynyt, vaan valitettavan paljon on niitä, joita ei kiinnosta itsensä elättäminen ja he tuovat sen äänekkäästi esille. Olen paiskinut leipäni eteen huonosti palkattuja paskaduuneiksi sanottuja töitä ja samaan aikaan iso kuoro huutaa vieressä, että ei mene paskalla palkalla paskaduuniin, kun sossusta saa enemmän. Omalla kohdalla nuo paskaduunit ovat aiheuttaneet sen, että olen vähitellen kivunnut työurallani eteenpäin ja nyt palkka on muuta kuin paska. Olisinko tässä asemassa ilman paskaduunia? Tuskin.
Olin muuten työtön, kun menin paskasti palkattuun paskaduuniin, että työttömyydestä on kyllä omakohtainen kokemus. En nauttinut pätkääkään.
Olen kyllä eri mieltä. Itse en tunne ketään, joka työttömänä olisi halunnut varta vasten olla tai ei olisi yrittänyt työllistyä. Itse asiassa en ole ikinä jutellut ihmisen kanssa, joka olisi sanonut, että mielummin elää tuilla tms.
Sinun tutut nyt eivät ole välttämättä ihan edustava otos ihmisistä. Onko käynyt mielessä. Toiseksi, todella harva kertoo elävänsä mieluummin tuilla, mutta ei käytännössä tee asialle mitään. Aika kapea elämänkokemus nyt kuitenkin saa olla, ettet ole koskaan tavannut yhtään tuilla eläjää.
Toki valtaosa työttömistä hakee töitä varmasti. Suurin osa varmasti myös tosissaan. Mutta ei se sitä muuta, että joukossa on ihmisiä, jotka elää vain tuilla tai on itse asettanut itselleen työnhakuun ehtoja, jotka rajaa hakemista - ei vuorotyötä, ei ulkotyötä, palkkavaatimus reilusti yli TES:n jne. jne. Voidaan toki sanoa, että työ kelpaisi, jos joku räätäöisi just sen täydellisen työn.
Rohkenen yhä olla eri mieltä. Työttömyys johtuu siitä, että töitä ei ole kaikille ja rakenteellisesta työttömyydestä. Anna kun arvaan, et ole itse ollut työtön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se hyvä koulutus ole koskaan taannut kenellekään töitä tai hyvää palkkaa.
Yksi iso tekijä tässä taitaa olla se, että Suomessa on jo liikaa korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei vaan yksinkertaisesti ole töitä. Siinä tulee sellanen mukava asia vielä eteen ettet saa edes paskapalkkaisia hanttihommia kun olet opiskellut liikaa.
Itse vedän varastotöistä yli 3000€ kuussa käteen ihan peruskoulupohjalta eikä tarvi miettiä töiden jälkeen töitä, eikä mitään siihen liittyvää. Pitää vaan huolen, että on seuraavana päivänä ajoissa töissä ja hoitaa työajalla ne duunit mitä tarvii.
Jos kaikki olisivat maistereita, tohtoreita tai vastaavia, ei maailmassa enää tapahtuisi mitään koska kaikki työt jäisivät hoitamatta.
Huh huh olipa maistereita aliarvioiva kommentti. Onko se maisterin vika, jos koukutetaan liikaa tai ei valita töihin sen takia, että on liikaa kouluttautunut? Vain tyhmä ajattelee noin miten sinä.
On mulla ollut kouluttauneita alaisia. Yhteistä niillä on se, että niille on 99% haku päällä koko ajan. Ei koskaan tiedä milloin ne lähtee.
Miksi sitoutua sellaisiin työntekijöihin, jotka ei halua sitoutua tekemäänsä työhön ?
Sincc
Tänä päivänä et löydä sitoutuneita työntekijöitä kuin vanhemmasta polvesta. Nuoret on koko ajan haku päällä koska halutaan uusia kokemuksia, elämyksiä, ja tietenkin enemmän liksaa. Kaikkein heikoiten työntekijään sitoutuneita työnantajia taas ovat halpatyövoimaa käyttävät siirtofirmat. Tämä taas näkyy monella tavalla työssä. Onko ihme jos työntekijät hakevat parempaa? MAisteri tai ei.
Tuohon sitoutumattomuuteen vaikuttaa moni asia... joku menee työpaikkaan joka on 'liian' kaukana kodista/asunnosta. vain siksi, kun on se työ kuitenkin oltava. Kun työ löytyy lähempää, sinne lähdetään.
Tai ostetaan omistus asunto itselle sopivasta paikasta ja työmatka tulee hankalaksi, silloin vaihdetaan työ. Ei asuntoa osteta jonkin satunnaisen työn mukaan, sehän saattaa loppua koska tahansa, vaan koti sellaiselta alueelta josta on hyvät yhteydet moneen suuntaan.
Minä en muuttaisi työnperässä ikinä, vaan työ on löydyttävä kotia lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se hyvä koulutus ole koskaan taannut kenellekään töitä tai hyvää palkkaa.
Yksi iso tekijä tässä taitaa olla se, että Suomessa on jo liikaa korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei vaan yksinkertaisesti ole töitä. Siinä tulee sellanen mukava asia vielä eteen ettet saa edes paskapalkkaisia hanttihommia kun olet opiskellut liikaa.
Itse vedän varastotöistä yli 3000€ kuussa käteen ihan peruskoulupohjalta eikä tarvi miettiä töiden jälkeen töitä, eikä mitään siihen liittyvää. Pitää vaan huolen, että on seuraavana päivänä ajoissa töissä ja hoitaa työajalla ne duunit mitä tarvii.
Jos kaikki olisivat maistereita, tohtoreita tai vastaavia, ei maailmassa enää tapahtuisi mitään koska kaikki työt jäisivät hoitamatta.
Huh huh olipa maistereita aliarvioiva kommentti. Onko se maisterin vika, jos koukutetaan liikaa tai ei valita töihin sen takia, että on liikaa kouluttautunut? Vain tyhmä ajattelee noin miten sinä.
Et sitten tajunnut kirjoittajan pointtia. Ei hän syyllistänyt maistereita, vaan järjestelmää, joka tuottaa liikaa koulutettuja tietylle sektorille.
Ongelmahan tuossa kommentissa on että se kuulostaa pelkältä vittuilulta ja väheksynnältä.
Vierailija kirjoitti:
Hei metsässä on vielä paljon risuja keräämättä, hop hop!
t: Susanna Koski
Nauratti tää Susannan kommentti. Mä olen Susannaa paljon koulutetumpi, kokeneempi, pörssifirman keskijohdossa ollut 15v ajan, eli tehnyt ”oikeita töitä”.
Ja joo työtön olen nyt, mutta en tarvisi noin alentuvaa kommentointia että risuja keräämään metsästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tipuin 40v iässä johtoryhmästä työttömäksi, kun firma ei halunnutkaan mua enää äitiysloman jälkeen takaisin. Sain 4kk palkan irtisanomisrahaa ja luulin että kyllä heti saan töitä kun 10v kokemus johtoryhmätasolta. Luulin väärin. Yli vuosi mennyt jo ja olen erittäin pahasti ahdistunut ja uneton tän stressin takia.
Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.
Miksi niin moni ajattelee yhtä oudosti kuin sinä? Jos kerran tiedät, että työttömissä on paljon koulutettuja, eikö sen tiedon pitäisi juuri estää sinua tuntemasta häpeää?
Sinä itse omalla asenteellasi ja häpeilylläsi ja noiden kuluneiden mantrojen hokemisella pidät yllä sitä vääristynyttä asennetta, että työttömän pitää kieriskellä tervassa ja höyhenissä. Kasvata mieluummin selkäranka. Jos sinulla on hyvä koulutus ja olet pitkän uran tehnyt, niin miksi et ole kasvanut yhtään henkisesti? Sori, että tylytän, mutta ärsyttää, kun sinun kaltaiset ihmiset valittavat asenteesta, joka heillä itselläänkin on.
Kyllä MINÄ tiedän että työttömissä on koulutettuja ja johtajia mutta MUUT ei tiedä. Joten ihan siksi häpeän kun muut leimaavat minut, kokeneen osaavan johtajan, laiskaksi työtävieroksuvaksi rupusakiksi. En jaksa unettomana ja uupuneena alkaa yhden ihmisen kampanjaa asenteita vastaan. En vaan jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se hyvä koulutus ole koskaan taannut kenellekään töitä tai hyvää palkkaa.
Yksi iso tekijä tässä taitaa olla se, että Suomessa on jo liikaa korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei vaan yksinkertaisesti ole töitä. Siinä tulee sellanen mukava asia vielä eteen ettet saa edes paskapalkkaisia hanttihommia kun olet opiskellut liikaa.
Itse vedän varastotöistä yli 3000€ kuussa käteen ihan peruskoulupohjalta eikä tarvi miettiä töiden jälkeen töitä, eikä mitään siihen liittyvää. Pitää vaan huolen, että on seuraavana päivänä ajoissa töissä ja hoitaa työajalla ne duunit mitä tarvii.
Jos kaikki olisivat maistereita, tohtoreita tai vastaavia, ei maailmassa enää tapahtuisi mitään koska kaikki työt jäisivät hoitamatta.
Huh huh olipa maistereita aliarvioiva kommentti. Onko se maisterin vika, jos koukutetaan liikaa tai ei valita töihin sen takia, että on liikaa kouluttautunut? Vain tyhmä ajattelee noin miten sinä.
On mulla ollut kouluttauneita alaisia. Yhteistä niillä on se, että niille on 99% haku päällä koko ajan. Ei koskaan tiedä milloin ne lähtee.
Miksi sitoutua sellaisiin työntekijöihin, jotka ei halua sitoutua tekemäänsä työhön ?
Sincc
Tänä päivänä et löydä sitoutuneita työntekijöitä kuin vanhemmasta polvesta. Nuoret on koko ajan haku päällä koska halutaan uusia kokemuksia, elämyksiä, ja tietenkin enemmän liksaa. Kaikkein heikoiten työntekijään sitoutuneita työnantajia taas ovat halpatyövoimaa käyttävät siirtofirmat. Tämä taas näkyy monella tavalla työssä. Onko ihme jos työntekijät hakevat parempaa? MAisteri tai ei.
.
Työntekijät eivät sitoudu koska työnantajat eivät sitoudu! Halutaan nollasopimuksilla ja 4h/vk sopimuksilla työntekijöitä. Kenellä on varaa sitoutua tuollaiseen? Minulle tarjottiin pätkätyön jälkeen nollasopimusta josta tylysti kieltäydyin. Luojan kiitos! Olisin isossa pulassa tällä hetkellä, en saisi mistään euron euroa ja olisi mennyt luottotiedot ja koti alta.
Vuodesta 2012 vuorotellen pelkkää pätkää ja työttömyyttä. Koulutus aineenopettaja. Silpputyö on aiheuttanut mielenterveysongelmia. Ahdistuslääkitys oli pakko aloittaa siinä vaiheessa, kun pätkätöitä ja työttömyyttä oli takana kuutisen vuotta. Kukaan vakityössä oleva ei ole tajunnut millään tavalla, millaista elämäni on. Olen hanenut myös muita kuin opettajan töitä mutta en ole päässyt ikinä haastatteluunkaan.
Töitä ei saa kuin suhteilla. Jokainen lyhyt sijaisuus ja määräaikaisuudet ovat suhteiden kautta. Jos ei ole suhteita, ei tule työllistymään.
Oma vinkki on että pitäkää itsenne kiireisenä, panostakaa vapaa-aikaanne. Käykää lenkillä, nostakaa kahvakuulaa, joogaa, opetelkaa neulomaan, maalatkaa, lainatkaa kirjoja, opetelkaa uusi kieli, leipokaa, opetelkaa uusia ruokia, opiskelkaa, ihan mitä vaan keksitte. Tarvikkeet voivat maksaa, mutta jos vaan rahallisesti mahdollista niin hommatkaa harrastusvälinettä.
Sain kesällä pienen osa-aikaisen pätkän, pistin kaikki ylimääräiset rahat harrastusvälineisiin. Nyt olen ollut (taas) puoli vuotta työttömänä ja kyllä ahdistaa, mutta ainakin on muutakin tekemistä kuin netflixin tuijottaminen.
Muutenkin kannattaa asennoitua siihen että työttöminä tässä ollaan ja kaikki muu on voittoa.
Alue: Aihe vapaa
Niin, sinä.olet kivunnut työurallasi eteenpäin, meitä on monia jotka ovat tehneet ahkerasti ja hyvin työnsä eivätkä ole koskaan kivunneet mihinkään, vaikka kovalta alalta yliopistotutkinto onkin. Itselläni suorittavan tason töiden vastaanottaminen on torpannut lopullisesti toivoni saada koskaan koulutusta vastaavaa työtä.