Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Suoraan sanottuna kun tunnen sellaisia työttömiä tyyppejä, jotka eivät edes halua tehdä töitä ja sellaisia, jotka tosi kovasti toivoisivat pääsevänsä töihin, ja kun tilanne on se, ettei niitä töitä riitä läheskään kaikille, niin edes ne saisivat töitä, jotka sitä kovasti toivovat.
Esimerkiksi minun työpaikallani on ollut töissä sellaisia tukityöllistettyjä, jotka vain odottavat sitä, että pääsee taas olemaan työtön, niin olisi reilumpaa, että siihen työpaikkaan palkattaisiin sellainen henkilö, joka oikeasti haluaa tehdä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
CV-kurssit on just noille, joiden mielestä töitä pitää mennä kysymään paikanpäältä tai soittaa. Paikan päällä kysyminen onnistuu ehkä jostain hikipajasta, josta ainoat työntekijät on isä ja poika ja aina paikalla. Mutta aika monessa paikassa käsketään painua kotiin tekemään nettihakemus. Eikä meidän firmaan sovi tulla häiritsemään, voi olla just paha deadline puskemassa päälle ja yksi hakija nyt joskus menee, mutta hänetkin käsketään kotiin ja lähettämään hakemus sähköpostilla. Ei meille tosin nykyään ilman etukäteissopimista pääse, ovet on lukossa. Eikä sekään ole taattua että tapaisi henkilön, joka vastaa rekrytoinnista.
Joskus jo monta vuotta sitten olin itse valtiolla infossa määräaikaisena, työllistämistuella. Ko. paikkaan tuli toistaiseksi voimassa oleva paikka auki. Vähän jopa huvitti tyypit, jotka tulivat tuomaan hakemuksia henkilökohtaisesti. Minähän ne otin vastaan. Aika moni pokkuroi ja koetti antaa itsestään hyvää kuvaa. Minä vain leimasin ja pistin sinne samaan kasaan, mihin tuli lopulta lähes 200 hakemusta. En kertonut noille pokkuroijille, että omakin hakemus oli siellä joukossa. Enkä sitä, että siihen on käytännössä jo valittu yksi aiemmin tulleista määräaikaisista, joka hommaa jo on hoitanut.
Työntekoa ei tajua enen kuin kokeilee sitä itse. Menkää työttömät töihin, edes pariksi tuntia viikossa lehdenjakajiksi tai ruokatilauksia keräämään.
Miten innostua haastattelusta, kun olen ollut jo seitsemässä työhaastattelussa nyt muutaman kuukauden aikana, mutta en ole saanut töitä siltikään. On jo luovuttanut olo valmiiksi. :(Miten uskoa, että saisin tätäkään kun en ole tähänkään asti tullut valituksi.. Miten innostua tästä mihin minulla on ensi viikolla haastattelu?
Vierailija kirjoitti:
Työntekoa ei tajua enen kuin kokeilee sitä itse. Menkää työttömät töihin, edes pariksi tuntia viikossa lehdenjakajiksi tai ruokatilauksia keräämään.
Nolo kommentti. :DEiköhän täällä monikin työtön ole kuule töitä kokeillut. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työntekoa ei tajua enen kuin kokeilee sitä itse. Menkää työttömät töihin, edes pariksi tuntia viikossa lehdenjakajiksi tai ruokatilauksia keräämään.
Nyt on kyllä niiiin kulunutta virttä...
Vierailija kirjoitti:
CV-kurssit on just noille, joiden mielestä töitä pitää mennä kysymään paikanpäältä tai soittaa. ;
Niinpä, lisäksi kun lähettää työhakemuksen s-postilla, eikä töitä ole sillä hetkellä tarjolla, voi esimies kuitenkin säilyttää hakemuksen ja ottaa yhteyttä sitten kun vapaita paikkoja tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ryhdyin prostuutioon kun jäin työttömäksi. Sain rahaa jopa 2 tonnia päivässä.
Ilmankos vihreänuttuiset naitset haluavat kieltää prostituution. Toiminta järkyttää heidän monopolinsa asimaa ja keinojaan kiristää ukkoparkojaan suostumaan mihin vain älyttömyyksiin.
Vierailija kirjoitti:
Työntekoa ei tajua enen kuin kokeilee sitä itse. Menkää työttömät töihin, edes pariksi tuntia viikossa lehdenjakajiksi tai ruokatilauksia keräämään.
Olen ollut työelämässä lähes 40 vuotta. Riittäks se työnteon tajuamiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
CV-kurssit on just noille, joiden mielestä töitä pitää mennä kysymään paikanpäältä tai soittaa. Paikan päällä kysyminen onnistuu ehkä jostain hikipajasta, josta ainoat työntekijät on isä ja poika ja aina paikalla. Mutta aika monessa paikassa käsketään painua kotiin tekemään nettihakemus. Eikä meidän firmaan sovi tulla häiritsemään, voi olla just paha deadline puskemassa päälle ja yksi hakija nyt joskus menee, mutta hänetkin käsketään kotiin ja lähettämään hakemus sähköpostilla. Ei meille tosin nykyään ilman etukäteissopimista pääse, ovet on lukossa. Eikä sekään ole taattua että tapaisi henkilön, joka vastaa rekrytoinnista.
Joskus jo monta vuotta sitten olin itse valtiolla infossa määräaikaisena, työllistämistuella. Ko. paikkaan tuli toistaiseksi voimassa oleva paikka auki. Vähän jopa huvitti tyypit, jotka tulivat tuomaan hakemuksia henkilökohtaisesti. Minähän ne otin vastaan. Aika moni pokkuroi ja koetti antaa itsestään hyvää kuvaa. Minä vain leimasin ja pistin sinne samaan kasaan, mihin tuli lopulta lähes 200 hakemusta. En kertonut noille pokkuroijille, että omakin hakemus oli siellä joukossa. Enkä sitä, että siihen on käytännössä jo valittu yksi aiemmin tulleista määräaikaisista, joka hommaa jo on hoitanut.
Tuohan kertookin siitä työnhaun graaviudesta, kerta kerran jälkeen täytyy yrittää parastaan ja nähdä vaivaa, eikä sillä ole mitään merkitystä. Nauretaan päälle toivottomista yrityksistä, jotka ehkä antavat tarkoituksen ja illuusion siitä, että itse voi edes jotenkin tilanteeseen vaikuttaa. Ja vielä pitäisi pysyä niin saakelin motivoituneena läpi vuosien. Kohtuuton vaatimus, symppaan vaikka olen vaan vierestä seuraillut.
Vierailija kirjoitti:
Työntekoa ei tajua enen kuin kokeilee sitä itse. Menkää työttömät töihin, edes pariksi tuntia viikossa lehdenjakajiksi tai ruokatilauksia keräämään.
Niin, tajuaa miten helppoihin ja tyhjänpäiväisiin asioihin ihmiset itsetuntonsa ja jopa ylemmyydentuntonsa perustavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työntekoa ei tajua enen kuin kokeilee sitä itse. Menkää työttömät töihin, edes pariksi tuntia viikossa lehdenjakajiksi tai ruokatilauksia keräämään.
Nolo kommentti. :DEiköhän täällä monikin työtön ole kuule töitä kokeillut. Huoh.
Nolo kommentti on vain tarinarimpsun otsikko oletuksineen, että työttömyys olisi jotenkin tuntematon asia suurimmalle osalle suomalaisista.
Kuka tollo palkkaa sellaisen idootin, joka luulee, ettei kukaan työtön ole koskaan ollut töissä :D?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihä se mikään huono homma olla työtön Suomessa. Kela maksaa asumistukee, työmarkkinatukee ja toimeentulotukee. Ku hakee aina leipäjonosta safkaa pari kertaa viikossa niin ihan hyvin riittää rahat bisseen ja kannapikseen ja voi kattoo netflixii koko päivän ja fokusoitua harrasuksiin! Kuka mitää töitä tarvii Suomes??!!
Oikaistaanpa hieman käsityksiä. Minulle ainakaan sossu ei maksa penniäkään vaan liitto.
Mutta muuten piti paikkansa?
PS. Vieläkö kela/sossu/liitto maksaa korvauksia penneinä ja markkoina?
Vierailija kirjoitti:
Miten innostua haastattelusta, kun olen ollut jo seitsemässä työhaastattelussa nyt muutaman kuukauden aikana, mutta en ole saanut töitä siltikään. On jo luovuttanut olo valmiiksi. :(Miten uskoa, että saisin tätäkään kun en ole tähänkään asti tullut valituksi.. Miten innostua tästä mihin minulla on ensi viikolla haastattelu?
Hei! Olet sentään päässyt haastatteluun! Sulla on edes mahdollisuus saada se työpaikka.
Tajuatko että on paljon työnhakijoita, jotka voivat lähettää 100 hakemusta, joista yhteenkään eivät pääse edes haastatteluun. Työnsaamismahdollisuus on 0%.
Ensi viikon haastatteluun varaudut kunnolla: lue kaikki minkä työantajasta saat selville. Mieti kysymyksiä etukäteen ja mitä niihin vastaisit. Hahmottele etukäteen minkälaiset työtehtäväsi ovat ja valmistaudu vastaamaan mitä muuttaisit niissä, mitä toisit lisää jne... Mieti vastukset niihin peruskysymyksiin: mitä annettavaa juuri sinulla on tähän työhön ja miten tämä työ sopii urasuunnitelmiisi (eli mitä tulet voimaan tarjoamaan työnantajalle tulevaisuudessa).
Onnea :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
CV-kurssit on just noille, joiden mielestä töitä pitää mennä kysymään paikanpäältä tai soittaa. Paikan päällä kysyminen onnistuu ehkä jostain hikipajasta, josta ainoat työntekijät on isä ja poika ja aina paikalla. Mutta aika monessa paikassa käsketään painua kotiin tekemään nettihakemus. Eikä meidän firmaan sovi tulla häiritsemään, voi olla just paha deadline puskemassa päälle ja yksi hakija nyt joskus menee, mutta hänetkin käsketään kotiin ja lähettämään hakemus sähköpostilla. Ei meille tosin nykyään ilman etukäteissopimista pääse, ovet on lukossa. Eikä sekään ole taattua että tapaisi henkilön, joka vastaa rekrytoinnista.
Joskus jo monta vuotta sitten olin itse valtiolla infossa määräaikaisena, työllistämistuella. Ko. paikkaan tuli toistaiseksi voimassa oleva paikka auki. Vähän jopa huvitti tyypit, jotka tulivat tuomaan hakemuksia henkilökohtaisesti. Minähän ne otin vastaan. Aika moni pokkuroi ja koetti antaa itsestään hyvää kuvaa. Minä vain leimasin ja pistin sinne samaan kasaan, mihin tuli lopulta lähes 200 hakemusta. En kertonut noille pokkuroijille, että omakin hakemus oli siellä joukossa. Enkä sitä, että siihen on käytännössä jo valittu yksi aiemmin tulleista määräaikaisista, joka hommaa jo on hoitanut.
Tuohan kertookin siitä työnhaun graaviudesta, kerta kerran jälkeen täytyy yrittää parastaan ja nähdä vaivaa, eikä sillä ole mitään merkitystä. Nauretaan päälle toivottomista yrityksistä, jotka ehkä antavat tarkoituksen ja illuusion siitä, että itse voi edes jotenkin tilanteeseen vaikuttaa. Ja vielä pitäisi pysyä niin saakelin motivoituneena läpi vuosien. Kohtuuton vaatimus, symppaan vaikka olen vaan vierestä seuraillut.
Joo olen lukemattomat kerrat ollut jossain puolen tunnin höpö höpö haastatteluissa, joiden lopputulos ollut aina se, että joku määräaikainen on vaan vakinaistettu. Kerrankin minua haastatteli tai no tenttasi neljä ihmistä puolen tunnin haastattelussa ja sain kuuluisan ei kiitos puhelun niin kerrottiin vain, että valittu on nyt työskennellyt jo tuossa tehtävässä. Silti neljän ihmisen piti minua kuulustella vaikka valinta oli tehty ennen koko haastattelua. Tuo jos jokin on kaikkien ajan tuhlausta niin näiden neljän ihmisen työajan tuhlausta kuin minun työttömän ajan tuhlausta, kun pitäisi ihan oikeasti niitä töitä saada eikä osallistua pelleilyhaastatteluihin.
Vierailija kirjoitti:
Mä tipuin 40v iässä johtoryhmästä työttömäksi, kun firma ei halunnutkaan mua enää äitiysloman jälkeen takaisin. Sain 4kk palkan irtisanomisrahaa ja luulin että kyllä heti saan töitä kun 10v kokemus johtoryhmätasolta. Luulin väärin. Yli vuosi mennyt jo ja olen erittäin pahasti ahdistunut ja uneton tän stressin takia.
Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.
Kun Enron kaatui niin sieltä jäi suhteettoman suuri määrä juurikin keskitason johtajia työttömiksi. Tuo on tyypillistä Ponzi-huijauksessa. Siis kun kokonainen firma on silkka Ponzi-huijaus, niin mitä pidemmälle se huijaus etenee niin sitä vähemmän siellä on varsinaista tuottavaa työtä tekeviä ihmisiä ja sitä enemmän siellä on kaikenmaailman keskitason johtajia, joista kenties on jotain hyötyä sen talon sisällä tai sitten ei ole. Mutta kun se firma kaatuu niin eipä heitä mihinkään muuhun firmaan tarvita. Enronin sisällä turhia papereita piti pyöritellä ees-taas, joten johtajia tarvittiin. Mutta tuottavat rehelliset firmat eivät perustu papereiden ees-taas pyörittelyyn.
Nykyään näitä keskitason johtajia on maassamme valtavasti jäänyt työttömiksi, koska koko kansantaloutemme on yksi suuri Ponzi-huijaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten innostua haastattelusta, kun olen ollut jo seitsemässä työhaastattelussa nyt muutaman kuukauden aikana, mutta en ole saanut töitä siltikään. On jo luovuttanut olo valmiiksi. :(Miten uskoa, että saisin tätäkään kun en ole tähänkään asti tullut valituksi.. Miten innostua tästä mihin minulla on ensi viikolla haastattelu?
Hei! Olet sentään päässyt haastatteluun! Sulla on edes mahdollisuus saada se työpaikka.
Tajuatko että on paljon työnhakijoita, jotka voivat lähettää 100 hakemusta, joista yhteenkään eivät pääse edes haastatteluun. Työnsaamismahdollisuus on 0%.
Ensi viikon haastatteluun varaudut kunnolla: lue kaikki minkä työantajasta saat selville. Mieti kysymyksiä etukäteen ja mitä niihin vastaisit. Hahmottele etukäteen minkälaiset työtehtäväsi ovat ja valmistaudu vastaamaan mitä muuttaisit niissä, mitä toisit lisää jne... Mieti vastukset niihin peruskysymyksiin: mitä annettavaa juuri sinulla on tähän työhön ja miten tämä työ sopii urasuunnitelmiisi (eli mitä tulet voimaan tarjoamaan työnantajalle tulevaisuudessa).
Onnea :D
Tajuanhan minä, mutta lopputulos haastatteluista huolimatta on se, että minua ei ole valittu kuitenkaan. Kaikki nuo neuvosi ovat kyllä hanskassa. Sen olen työhaastatteluista oppinut, että vaikka minulla ns menisi täydellisesti haastattelu niin se ei silti takaa työpaikkaa. Se ei vaan ole minun käsissäni vain eikä siinä miten hyvin suoriudun siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihä se mikään huono homma olla työtön Suomessa. Kela maksaa asumistukee, työmarkkinatukee ja toimeentulotukee. Ku hakee aina leipäjonosta safkaa pari kertaa viikossa niin ihan hyvin riittää rahat bisseen ja kannapikseen ja voi kattoo netflixii koko päivän ja fokusoitua harrasuksiin! Kuka mitää töitä tarvii Suomes??!!
Oikaistaanpa hieman käsityksiä. Minulle ainakaan sossu ei maksa penniäkään vaan liitto.
Mutta muuten piti paikkansa?
PS. Vieläkö kela/sossu/liitto maksaa korvauksia penneinä ja markkoina?
On yleistietoa, mikä jokaisen normaaliälyisen pitäisi ymmärtää, että työttömyyskorvaus on ainoa tuki, mitä myönnetään työttömyyden perusteella. Mihinkään muihin tukiin työttömyys statuksena ei oikeuta. Kaikki muut tuet myönnetään ruokakunnan käytettävissä olevien tulojen ja toimeentulotuki myös omaisuuden perusteella. On paljon työttömiä, joilla on perheessä yhteenlaskutetut tulot toisen palkkatulojen kanssa yhdessä eivät oikeuta mihikään muuhun tukeen. Vielä ennen vuotta 2013 saattoi pitkäaikaistyötön jäädä kaikkien tukien ulkopuolelle, jos puoliso "tienasi liikaa". Itse olin tuossa tilanteessa vastavalmistuneena, tosi sain töitä aika nopeasti. Mutta ei ainakaan liian suuret tuet estäneet töiden hakua, kun tuet olivat muutaman kympin kuukaudessa. Sain nuo kympit mysteeriostoilla ja nettigalluppeihin vastaamalla muutamia lahjakortteja.
Todennäköisesti vielä kadehtii ja dissaa työttömiä heidän onnellisesta elämästä ja unohtaa autuaasti että sai tehdä ja teki valinnan. Että vaakakuppi itselläänkin asettui tiettyyn asentoon, vaikka kaikkea ei valitettavasti voi saada.