Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Vierailija kirjoitti:
Itse ryhdyin prostuutioon kun jäin työttömäksi. Sain rahaa jopa 2 tonnia päivässä.
Niin mutta joidenkin naisten mukaan vaikka tienaisi miljoonan vain psyykkisesti rikkinäiset myyvät seksiä. Tietääkseni työtä tehdään rahasta eikä huvikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tipuin 40v iässä johtoryhmästä työttömäksi, kun firma ei halunnutkaan mua enää äitiysloman jälkeen takaisin. Sain 4kk palkan irtisanomisrahaa ja luulin että kyllä heti saan töitä kun 10v kokemus johtoryhmätasolta. Luulin väärin. Yli vuosi mennyt jo ja olen erittäin pahasti ahdistunut ja uneton tän stressin takia.
Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.
Kun Enron kaatui niin sieltä jäi suhteettoman suuri määrä juurikin keskitason johtajia työttömiksi. Tuo on tyypillistä Ponzi-huijauksessa. Siis kun kokonainen firma on silkka Ponzi-huijaus, niin mitä pidemmälle se huijaus etenee niin sitä vähemmän siellä on varsinaista tuottavaa työtä tekeviä ihmisiä ja sitä enemmän siellä on kaikenmaailman keskitason johtajia, joista kenties on jotain hyötyä sen talon sisällä tai sitten ei ole. Mutta kun se firma kaatuu niin eipä heitä mihinkään muuhun firmaan tarvita. Enronin sisällä turhia papereita piti pyöritellä ees-taas, joten johtajia tarvittiin. Mutta tuottavat rehelliset firmat eivät perustu papereiden ees-taas pyörittelyyn.
Nykyään näitä keskitason johtajia on maassamme valtavasti jäänyt työttömiksi, koska koko kansantaloutemme on yksi suuri Ponzi-huijaus.
Sinäpä et selvästikään kuuluu minkään alan asiantuntijoihin.
Suomalainen yritys = Ponzi-huijaus.... MITÄÄÄÄH?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
CV-kurssit on just noille, joiden mielestä töitä pitää mennä kysymään paikanpäältä tai soittaa. Paikan päällä kysyminen onnistuu ehkä jostain hikipajasta, josta ainoat työntekijät on isä ja poika ja aina paikalla. Mutta aika monessa paikassa käsketään painua kotiin tekemään nettihakemus. Eikä meidän firmaan sovi tulla häiritsemään, voi olla just paha deadline puskemassa päälle ja yksi hakija nyt joskus menee, mutta hänetkin käsketään kotiin ja lähettämään hakemus sähköpostilla. Ei meille tosin nykyään ilman etukäteissopimista pääse, ovet on lukossa. Eikä sekään ole taattua että tapaisi henkilön, joka vastaa rekrytoinnista.
Joskus jo monta vuotta sitten olin itse valtiolla infossa määräaikaisena, työllistämistuella. Ko. paikkaan tuli toistaiseksi voimassa oleva paikka auki. Vähän jopa huvitti tyypit, jotka tulivat tuomaan hakemuksia henkilökohtaisesti. Minähän ne otin vastaan. Aika moni pokkuroi ja koetti antaa itsestään hyvää kuvaa. Minä vain leimasin ja pistin sinne samaan kasaan, mihin tuli lopulta lähes 200 hakemusta. En kertonut noille pokkuroijille, että omakin hakemus oli siellä joukossa. Enkä sitä, että siihen on käytännössä jo valittu yksi aiemmin tulleista määräaikaisista, joka hommaa jo on hoitanut.
Tuohan kertookin siitä työnhaun graaviudesta, kerta kerran jälkeen täytyy yrittää parastaan ja nähdä vaivaa, eikä sillä ole mitään merkitystä. Nauretaan päälle toivottomista yrityksistä, jotka ehkä antavat tarkoituksen ja illuusion siitä, että itse voi edes jotenkin tilanteeseen vaikuttaa. Ja vielä pitäisi pysyä niin saakelin motivoituneena läpi vuosien. Kohtuuton vaatimus, symppaan vaikka olen vaan vierestä seuraillut.
Joo olen lukemattomat kerrat ollut jossain puolen tunnin höpö höpö haastatteluissa, joiden lopputulos ollut aina se, että joku määräaikainen on vaan vakinaistettu. Kerrankin minua haastatteli tai no tenttasi neljä ihmistä puolen tunnin haastattelussa ja sain kuuluisan ei kiitos puhelun niin kerrottiin vain, että valittu on nyt työskennellyt jo tuossa tehtävässä. Silti neljän ihmisen piti minua kuulustella vaikka valinta oli tehty ennen koko haastattelua. Tuo jos jokin on kaikkien ajan tuhlausta niin näiden neljän ihmisen työajan tuhlausta kuin minun työttömän ajan tuhlausta, kun pitäisi ihan oikeasti niitä töitä saada eikä osallistua pelleilyhaastatteluihin.
Julkisen sektorin pitää edes esittää noudattavansa lakia. Yksityisyrityksiltähän sitä ei tässä asiassa vaadita.
Mutta joo, kyllä siellä haastatellaan kaikki oikeasti, mutta usein mun kokemuksen mukaan, se määräaikaisena työtä hoitanut saa sen paikan, koska hänellä on tietysti työhön paras työkokemus, joten sitä on vaikea voittaa.
Jos hän on määräaikainen, hänkin on joskus tullut taloon työhaastettelun kautta, eli hänellä on ollut sopivaa osaamista ja työkokemusta jo sitä ennen. Se työkokemus juuri siinä haettavassa työssä on sitten kirsikka kakun päälle.
Olen kyllä tietoinen tästä, että lain mukaan on laitettava avoimeen hakuun, mutta onhan tuo naurettavaa, että täytyy järjestää moinen pelleily ja näytelmä show, jos on joku jo valittu. Tuohon pitäisi oikeasti saada muutos. Tuntuu kiusanteolta mitä useammin sama toistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
CV-kurssit on just noille, joiden mielestä töitä pitää mennä kysymään paikanpäältä tai soittaa. Paikan päällä kysyminen onnistuu ehkä jostain hikipajasta, josta ainoat työntekijät on isä ja poika ja aina paikalla. Mutta aika monessa paikassa käsketään painua kotiin tekemään nettihakemus. Eikä meidän firmaan sovi tulla häiritsemään, voi olla just paha deadline puskemassa päälle ja yksi hakija nyt joskus menee, mutta hänetkin käsketään kotiin ja lähettämään hakemus sähköpostilla. Ei meille tosin nykyään ilman etukäteissopimista pääse, ovet on lukossa. Eikä sekään ole taattua että tapaisi henkilön, joka vastaa rekrytoinnista.
Joskus jo monta vuotta sitten olin itse valtiolla infossa määräaikaisena, työllistämistuella. Ko. paikkaan tuli toistaiseksi voimassa oleva paikka auki. Vähän jopa huvitti tyypit, jotka tulivat tuomaan hakemuksia henkilökohtaisesti. Minähän ne otin vastaan. Aika moni pokkuroi ja koetti antaa itsestään hyvää kuvaa. Minä vain leimasin ja pistin sinne samaan kasaan, mihin tuli lopulta lähes 200 hakemusta. En kertonut noille pokkuroijille, että omakin hakemus oli siellä joukossa. Enkä sitä, että siihen on käytännössä jo valittu yksi aiemmin tulleista määräaikaisista, joka hommaa jo on hoitanut.
Tuohan kertookin siitä työnhaun graaviudesta, kerta kerran jälkeen täytyy yrittää parastaan ja nähdä vaivaa, eikä sillä ole mitään merkitystä. Nauretaan päälle toivottomista yrityksistä, jotka ehkä antavat tarkoituksen ja illuusion siitä, että itse voi edes jotenkin tilanteeseen vaikuttaa. Ja vielä pitäisi pysyä niin saakelin motivoituneena läpi vuosien. Kohtuuton vaatimus, symppaan vaikka olen vaan vierestä seuraillut.
Joo olen lukemattomat kerrat ollut jossain puolen tunnin höpö höpö haastatteluissa, joiden lopputulos ollut aina se, että joku määräaikainen on vaan vakinaistettu. Kerrankin minua haastatteli tai no tenttasi neljä ihmistä puolen tunnin haastattelussa ja sain kuuluisan ei kiitos puhelun niin kerrottiin vain, että valittu on nyt työskennellyt jo tuossa tehtävässä. Silti neljän ihmisen piti minua kuulustella vaikka valinta oli tehty ennen koko haastattelua. Tuo jos jokin on kaikkien ajan tuhlausta niin näiden neljän ihmisen työajan tuhlausta kuin minun työttömän ajan tuhlausta, kun pitäisi ihan oikeasti niitä töitä saada eikä osallistua pelleilyhaastatteluihin.
Julkisen sektorin pitää edes esittää noudattavansa lakia. Yksityisyrityksiltähän sitä ei tässä asiassa vaadita.
Mutta joo, kyllä siellä haastatellaan kaikki oikeasti, mutta usein mun kokemuksen mukaan, se määräaikaisena työtä hoitanut saa sen paikan, koska hänellä on tietysti työhön paras työkokemus, joten sitä on vaikea voittaa.
Jos hän on määräaikainen, hänkin on joskus tullut taloon työhaastettelun kautta, eli hänellä on ollut sopivaa osaamista ja työkokemusta jo sitä ennen. Se työkokemus juuri siinä haettavassa työssä on sitten kirsikka kakun päälle.
No olenpa ollut valtion työpaikassa töissä, jossa haettiin vakinaisia työntekijöitä. Sisällä oli määräaikaisia, jotka olivat kyseistä työtä tehneet jo yli vuoden päivät, mutta heitä ei suinkaan vakinaistettu vaan vakipaikat meni ulkoa hakeneille, joilla ei ollut lainkaan kyseistä työkokemusta. Kyllä niistä määräaikaisista saatetaan haluta myös eroom eikä automaattisesti vakinaisteta vaikka mahdollisuus tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten innostua haastattelusta, kun olen ollut jo seitsemässä työhaastattelussa nyt muutaman kuukauden aikana, mutta en ole saanut töitä siltikään. On jo luovuttanut olo valmiiksi. :(Miten uskoa, että saisin tätäkään kun en ole tähänkään asti tullut valituksi.. Miten innostua tästä mihin minulla on ensi viikolla haastattelu?
Hei! Olet sentään päässyt haastatteluun! Sulla on edes mahdollisuus saada se työpaikka.
Tajuatko että on paljon työnhakijoita, jotka voivat lähettää 100 hakemusta, joista yhteenkään eivät pääse edes haastatteluun. Työnsaamismahdollisuus on 0%.
Ensi viikon haastatteluun varaudut kunnolla: lue kaikki minkä työantajasta saat selville. Mieti kysymyksiä etukäteen ja mitä niihin vastaisit. Hahmottele etukäteen minkälaiset työtehtäväsi ovat ja valmistaudu vastaamaan mitä muuttaisit niissä, mitä toisit lisää jne... Mieti vastukset niihin peruskysymyksiin: mitä annettavaa juuri sinulla on tähän työhön ja miten tämä työ sopii urasuunnitelmiisi (eli mitä tulet voimaan tarjoamaan työnantajalle tulevaisuudessa).
Onnea :D
Tajuanhan minä, mutta lopputulos haastatteluista huolimatta on se, että minua ei ole valittu kuitenkaan. Kaikki nuo neuvosi ovat kyllä hanskassa. Sen olen työhaastatteluista oppinut, että vaikka minulla ns menisi täydellisesti haastattelu niin se ei silti takaa työpaikkaa. Se ei vaan ole minun käsissäni vain eikä siinä miten hyvin suoriudun siitä.
Se on totta.
Silti, voisi ajatella että jos usein pääset haastatteluun, olet siis potentiaalinen ehdokas ja jollakin kerralla sen duunin on pakko napsahtaa sulle. "It's a numbers game", kuten jenkit sanoisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
CV-kurssit on just noille, joiden mielestä töitä pitää mennä kysymään paikanpäältä tai soittaa. Paikan päällä kysyminen onnistuu ehkä jostain hikipajasta, josta ainoat työntekijät on isä ja poika ja aina paikalla. Mutta aika monessa paikassa käsketään painua kotiin tekemään nettihakemus. Eikä meidän firmaan sovi tulla häiritsemään, voi olla just paha deadline puskemassa päälle ja yksi hakija nyt joskus menee, mutta hänetkin käsketään kotiin ja lähettämään hakemus sähköpostilla. Ei meille tosin nykyään ilman etukäteissopimista pääse, ovet on lukossa. Eikä sekään ole taattua että tapaisi henkilön, joka vastaa rekrytoinnista.
Joskus jo monta vuotta sitten olin itse valtiolla infossa määräaikaisena, työllistämistuella. Ko. paikkaan tuli toistaiseksi voimassa oleva paikka auki. Vähän jopa huvitti tyypit, jotka tulivat tuomaan hakemuksia henkilökohtaisesti. Minähän ne otin vastaan. Aika moni pokkuroi ja koetti antaa itsestään hyvää kuvaa. Minä vain leimasin ja pistin sinne samaan kasaan, mihin tuli lopulta lähes 200 hakemusta. En kertonut noille pokkuroijille, että omakin hakemus oli siellä joukossa. Enkä sitä, että siihen on käytännössä jo valittu yksi aiemmin tulleista määräaikaisista, joka hommaa jo on hoitanut.
Tuohan kertookin siitä työnhaun graaviudesta, kerta kerran jälkeen täytyy yrittää parastaan ja nähdä vaivaa, eikä sillä ole mitään merkitystä. Nauretaan päälle toivottomista yrityksistä, jotka ehkä antavat tarkoituksen ja illuusion siitä, että itse voi edes jotenkin tilanteeseen vaikuttaa. Ja vielä pitäisi pysyä niin saakelin motivoituneena läpi vuosien. Kohtuuton vaatimus, symppaan vaikka olen vaan vierestä seuraillut.
Joo olen lukemattomat kerrat ollut jossain puolen tunnin höpö höpö haastatteluissa, joiden lopputulos ollut aina se, että joku määräaikainen on vaan vakinaistettu. Kerrankin minua haastatteli tai no tenttasi neljä ihmistä puolen tunnin haastattelussa ja sain kuuluisan ei kiitos puhelun niin kerrottiin vain, että valittu on nyt työskennellyt jo tuossa tehtävässä. Silti neljän ihmisen piti minua kuulustella vaikka valinta oli tehty ennen koko haastattelua. Tuo jos jokin on kaikkien ajan tuhlausta niin näiden neljän ihmisen työajan tuhlausta kuin minun työttömän ajan tuhlausta, kun pitäisi ihan oikeasti niitä töitä saada eikä osallistua pelleilyhaastatteluihin.
Julkisen sektorin pitää edes esittää noudattavansa lakia. Yksityisyrityksiltähän sitä ei tässä asiassa vaadita.
Mutta joo, kyllä siellä haastatellaan kaikki oikeasti, mutta usein mun kokemuksen mukaan, se määräaikaisena työtä hoitanut saa sen paikan, koska hänellä on tietysti työhön paras työkokemus, joten sitä on vaikea voittaa.
Jos hän on määräaikainen, hänkin on joskus tullut taloon työhaastettelun kautta, eli hänellä on ollut sopivaa osaamista ja työkokemusta jo sitä ennen. Se työkokemus juuri siinä haettavassa työssä on sitten kirsikka kakun päälle.
Olen kyllä tietoinen tästä, että lain mukaan on laitettava avoimeen hakuun, mutta onhan tuo naurettavaa, että täytyy järjestää moinen pelleily ja näytelmä show, jos on joku jo valittu. Tuohon pitäisi oikeasti saada muutos. Tuntuu kiusanteolta mitä useammin sama toistuu.
Se johtuu siitä, että julkisella sektorilla hoidetaan vakinaisia töitä määräaikaisten ja sijaisten avulla.
Jos joku ei osaa työttömän arkea kuvitella, niin sitten on vikaa ajattelukyvyssä ja empatiakyvyssä.
Suomi on täynnä tunnevammaisia ihmisiä ja varsinkin miehet ovat pahiten vammautuneita. Isoisä tuli sodasta kotiin ja hakkasi vaimon (sekä lapset) ja tuo sairas "sotasankaruus" periytyy vielä neljänteen polveen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
CV-kurssit on just noille, joiden mielestä töitä pitää mennä kysymään paikanpäältä tai soittaa. Paikan päällä kysyminen onnistuu ehkä jostain hikipajasta, josta ainoat työntekijät on isä ja poika ja aina paikalla. Mutta aika monessa paikassa käsketään painua kotiin tekemään nettihakemus. Eikä meidän firmaan sovi tulla häiritsemään, voi olla just paha deadline puskemassa päälle ja yksi hakija nyt joskus menee, mutta hänetkin käsketään kotiin ja lähettämään hakemus sähköpostilla. Ei meille tosin nykyään ilman etukäteissopimista pääse, ovet on lukossa. Eikä sekään ole taattua että tapaisi henkilön, joka vastaa rekrytoinnista.
Joskus jo monta vuotta sitten olin itse valtiolla infossa määräaikaisena, työllistämistuella. Ko. paikkaan tuli toistaiseksi voimassa oleva paikka auki. Vähän jopa huvitti tyypit, jotka tulivat tuomaan hakemuksia henkilökohtaisesti. Minähän ne otin vastaan. Aika moni pokkuroi ja koetti antaa itsestään hyvää kuvaa. Minä vain leimasin ja pistin sinne samaan kasaan, mihin tuli lopulta lähes 200 hakemusta. En kertonut noille pokkuroijille, että omakin hakemus oli siellä joukossa. Enkä sitä, että siihen on käytännössä jo valittu yksi aiemmin tulleista määräaikaisista, joka hommaa jo on hoitanut.
Tuohan kertookin siitä työnhaun graaviudesta, kerta kerran jälkeen täytyy yrittää parastaan ja nähdä vaivaa, eikä sillä ole mitään merkitystä. Nauretaan päälle toivottomista yrityksistä, jotka ehkä antavat tarkoituksen ja illuusion siitä, että itse voi edes jotenkin tilanteeseen vaikuttaa. Ja vielä pitäisi pysyä niin saakelin motivoituneena läpi vuosien. Kohtuuton vaatimus, symppaan vaikka olen vaan vierestä seuraillut.
Joo olen lukemattomat kerrat ollut jossain puolen tunnin höpö höpö haastatteluissa, joiden lopputulos ollut aina se, että joku määräaikainen on vaan vakinaistettu. Kerrankin minua haastatteli tai no tenttasi neljä ihmistä puolen tunnin haastattelussa ja sain kuuluisan ei kiitos puhelun niin kerrottiin vain, että valittu on nyt työskennellyt jo tuossa tehtävässä. Silti neljän ihmisen piti minua kuulustella vaikka valinta oli tehty ennen koko haastattelua. Tuo jos jokin on kaikkien ajan tuhlausta niin näiden neljän ihmisen työajan tuhlausta kuin minun työttömän ajan tuhlausta, kun pitäisi ihan oikeasti niitä töitä saada eikä osallistua pelleilyhaastatteluihin.
Julkisen sektorin pitää edes esittää noudattavansa lakia. Yksityisyrityksiltähän sitä ei tässä asiassa vaadita.
Mutta joo, kyllä siellä haastatellaan kaikki oikeasti, mutta usein mun kokemuksen mukaan, se määräaikaisena työtä hoitanut saa sen paikan, koska hänellä on tietysti työhön paras työkokemus, joten sitä on vaikea voittaa.
Jos hän on määräaikainen, hänkin on joskus tullut taloon työhaastettelun kautta, eli hänellä on ollut sopivaa osaamista ja työkokemusta jo sitä ennen. Se työkokemus juuri siinä haettavassa työssä on sitten kirsikka kakun päälle.
No olenpa ollut valtion työpaikassa töissä, jossa haettiin vakinaisia työntekijöitä. Sisällä oli määräaikaisia, jotka olivat kyseistä työtä tehneet jo yli vuoden päivät, mutta heitä ei suinkaan vakinaistettu vaan vakipaikat meni ulkoa hakeneille, joilla ei ollut lainkaan kyseistä työkokemusta. Kyllä niistä määräaikaisista saatetaan haluta myös eroom eikä automaattisesti vakinaisteta vaikka mahdollisuus tulisi.
Muistan myös näin käyneen itse. Eihän ne määräaikaiset tykänneet. Mutta - samoja työllistettyjä kierrätettiin koko ajan ja johtaja sanoi suoraan haluavansa välillä uutta verta. Itse en sen alan töitä halunnut hakea, kun olin jo lähdössä kouluun jatkamaan opintoja. Tämä tyyppi on nyt ollut siellä jo 20 vuotta ja saanut kehuja lehden kiitospalstallakin.
Lähinnä otsikkoon reagoiden: sanoisin että on ihmisiä jotka pystyvät eläytymään varsin hyvin toisten tilanteisiin pohtimalla siihen liittyviä elementtejä ja tunnereaktioita.
Ja sitten on niitä "jäykkiä" tapauksia jotka kuvittelevat että toisen pään sisällä elää täsmälleen samanlainen ihminen kuin hän itse on.
Kun itse päädyin työttömäksi, ahdistus- ja masennusoireet pahenivat. Mutta kun "pääsin" takaisin töihin, ahdistus lisääntyi entisestään niin pahaksi että päädyin itsetuhoiseksi. Itse aiheutettu kipu on varsin ronski ahdistuksenhallintakeino, mutta sitä se nimenomaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odottakaa vaan kun teistä tulee virallisesti ”pitkäaikaistyöttömiä”. Sitten saatte sitä työkkärin ”Apua”. Tulee kaksin kappalein tätejä, jotka tapaat kerran kuukaudessa. Heidän tehtävänään on painostaa tukia kiristämällä sinut tukitoimiin, kuten kuntoutukseen. Tällä säätetään kunnan rahoja; saavat rahaa näistä järjestämistään linnunpönttökursseista ja jos et suostu aikaasi tällaiseen tuhlaamaan, säästävät kun voidaan laillisesti evätä rahallinen tukesi. Kunnasta riippuu miten kusipäiseksi touhu menee, mutta työttömänä olet häviäjä, teet sitten mitä vain.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä otsikkoon reagoiden: sanoisin että on ihmisiä jotka pystyvät eläytymään varsin hyvin toisten tilanteisiin pohtimalla siihen liittyviä elementtejä ja tunnereaktioita.
Ja sitten on niitä "jäykkiä" tapauksia jotka kuvittelevat että toisen pään sisällä elää täsmälleen samanlainen ihminen kuin hän itse on.
Kun itse päädyin työttömäksi, ahdistus- ja masennusoireet pahenivat. Mutta kun "pääsin" takaisin töihin, ahdistus lisääntyi entisestään niin pahaksi että päädyin itsetuhoiseksi. Itse aiheutettu kipu on varsin ronski ahdistuksenhallintakeino, mutta sitä se nimenomaan on.
Miten monta kertaa joudun sanomaan, että otsikko ja koko teksti on tarkoituksella kärjistetty. Kyllä minulla ihan empatiakykya on ollut ennen työttömänä oloakin, mutta otsikossa piilee myös se vivahde, että silti sitä ei voi tajuta kunnolla tai kokea tietenkään ennen kuin elää sitä todellisuutta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa vaan kun teistä tulee virallisesti ”pitkäaikaistyöttömiä”. Sitten saatte sitä työkkärin ”Apua”. Tulee kaksin kappalein tätejä, jotka tapaat kerran kuukaudessa. Heidän tehtävänään on painostaa tukia kiristämällä sinut tukitoimiin, kuten kuntoutukseen. Tällä säätetään kunnan rahoja; saavat rahaa näistä järjestämistään linnunpönttökursseista ja jos et suostu aikaasi tällaiseen tuhlaamaan, säästävät kun voidaan laillisesti evätä rahallinen tukesi. Kunnasta riippuu miten kusipäiseksi touhu menee, mutta työttömänä olet häviäjä, teet sitten mitä vain.
Ajattele positiivisesti: Ilman tuota pitkäaikaistyöttömien "auttamispalvelua" nämä työkkärintädit itse olisivat pitkäaikaistyöttöminä. Tai vaihtoehtoisesti jonkun konsulttifirman työelämähömppää järjestävinä elämäohjaajina. Tuolla aputoiminnalla on sentään työllistävä vaikutus.
Vierailija kirjoitti:
Maisterin papereilla kaulaa myöten opintovelassa 1500-eur assarin palkka ei ole se miksi ihmiset pyrkivät opiskelemaan ja tavoittelemaan taloudellista varmuutta.
Onko siis vikana se, että maistereille ei heti ole tarjolla 10 k€/kk työtä? Vaiko se, että maistereita koulutetaan työelämän tarpeeseen nähden liikaa? Vaikka olisikin maisterin paperit plakkarissa, voi silti olla ihan osaava ns. duunarityössäkin. Ei yliopistolla opiskelu ihmisestä käytännön töitä osaamatonta jakkupukutumpeloa tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
CV-kurssit on just noille, joiden mielestä töitä pitää mennä kysymään paikanpäältä tai soittaa. Paikan päällä kysyminen onnistuu ehkä jostain hikipajasta, josta ainoat työntekijät on isä ja poika ja aina paikalla. Mutta aika monessa paikassa käsketään painua kotiin tekemään nettihakemus. Eikä meidän firmaan sovi tulla häiritsemään, voi olla just paha deadline puskemassa päälle ja yksi hakija nyt joskus menee, mutta hänetkin käsketään kotiin ja lähettämään hakemus sähköpostilla. Ei meille tosin nykyään ilman etukäteissopimista pääse, ovet on lukossa. Eikä sekään ole taattua että tapaisi henkilön, joka vastaa rekrytoinnista.
Joskus jo monta vuotta sitten olin itse valtiolla infossa määräaikaisena, työllistämistuella. Ko. paikkaan tuli toistaiseksi voimassa oleva paikka auki. Vähän jopa huvitti tyypit, jotka tulivat tuomaan hakemuksia henkilökohtaisesti. Minähän ne otin vastaan. Aika moni pokkuroi ja koetti antaa itsestään hyvää kuvaa. Minä vain leimasin ja pistin sinne samaan kasaan, mihin tuli lopulta lähes 200 hakemusta. En kertonut noille pokkuroijille, että omakin hakemus oli siellä joukossa. Enkä sitä, että siihen on käytännössä jo valittu yksi aiemmin tulleista määräaikaisista, joka hommaa jo on hoitanut.
Tuohan kertookin siitä työnhaun graaviudesta, kerta kerran jälkeen täytyy yrittää parastaan ja nähdä vaivaa, eikä sillä ole mitään merkitystä. Nauretaan päälle toivottomista yrityksistä, jotka ehkä antavat tarkoituksen ja illuusion siitä, että itse voi edes jotenkin tilanteeseen vaikuttaa. Ja vielä pitäisi pysyä niin saakelin motivoituneena läpi vuosien. Kohtuuton vaatimus, symppaan vaikka olen vaan vierestä seuraillut.
Joo olen lukemattomat kerrat ollut jossain puolen tunnin höpö höpö haastatteluissa, joiden lopputulos ollut aina se, että joku määräaikainen on vaan vakinaistettu. Kerrankin minua haastatteli tai no tenttasi neljä ihmistä puolen tunnin haastattelussa ja sain kuuluisan ei kiitos puhelun niin kerrottiin vain, että valittu on nyt työskennellyt jo tuossa tehtävässä. Silti neljän ihmisen piti minua kuulustella vaikka valinta oli tehty ennen koko haastattelua. Tuo jos jokin on kaikkien ajan tuhlausta niin näiden neljän ihmisen työajan tuhlausta kuin minun työttömän ajan tuhlausta, kun pitäisi ihan oikeasti niitä töitä saada eikä osallistua pelleilyhaastatteluihin.
Julkisen sektorin pitää edes esittää noudattavansa lakia. Yksityisyrityksiltähän sitä ei tässä asiassa vaadita.
Mutta joo, kyllä siellä haastatellaan kaikki oikeasti, mutta usein mun kokemuksen mukaan, se määräaikaisena työtä hoitanut saa sen paikan, koska hänellä on tietysti työhön paras työkokemus, joten sitä on vaikea voittaa.
Jos hän on määräaikainen, hänkin on joskus tullut taloon työhaastettelun kautta, eli hänellä on ollut sopivaa osaamista ja työkokemusta jo sitä ennen. Se työkokemus juuri siinä haettavassa työssä on sitten kirsikka kakun päälle.
No olenpa ollut valtion työpaikassa töissä, jossa haettiin vakinaisia työntekijöitä. Sisällä oli määräaikaisia, jotka olivat kyseistä työtä tehneet jo yli vuoden päivät, mutta heitä ei suinkaan vakinaistettu vaan vakipaikat meni ulkoa hakeneille, joilla ei ollut lainkaan kyseistä työkokemusta. Kyllä niistä määräaikaisista saatetaan haluta myös eroom eikä automaattisesti vakinaisteta vaikka mahdollisuus tulisi.
Muistan myös näin käyneen itse. Eihän ne määräaikaiset tykänneet. Mutta - samoja työllistettyjä kierrätettiin koko ajan ja johtaja sanoi suoraan haluavansa välillä uutta verta. Itse en sen alan töitä halunnut hakea, kun olin jo lähdössä kouluun jatkamaan opintoja. Tämä tyyppi on nyt ollut siellä jo 20 vuotta ja saanut kehuja lehden kiitospalstallakin.
Tukityöllistämisessä oli kyllä se 6 kk aikaraja. Harvoin sai sitä enempää.
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa vaan kun teistä tulee virallisesti ”pitkäaikaistyöttömiä”. Sitten saatte sitä työkkärin ”Apua”. Tulee kaksin kappalein tätejä, jotka tapaat kerran kuukaudessa. Heidän tehtävänään on painostaa tukia kiristämällä sinut tukitoimiin, kuten kuntoutukseen. Tällä säätetään kunnan rahoja; saavat rahaa näistä järjestämistään linnunpönttökursseista ja jos et suostu aikaasi tällaiseen tuhlaamaan, säästävät kun voidaan laillisesti evätä rahallinen tukesi. Kunnasta riippuu miten kusipäiseksi touhu menee, mutta työttömänä olet häviäjä, teet sitten mitä vain.
En ole tuommoista kokenut.
Joo ei työttömyydestä voi ihmistä itseään syyttää (pl jotkut tapaukset ja suoraan sanottuna ei mua kiinnosta niitäkään syyttää), riippuu niin monesta asiasta. Mä oon omalla kohalla törmänny siihen että koulutusala ja ammatti vaikuttaa, mä olin vuosia työttömänä (olin opiskelija, en saanut koulun oheen töitä enkä kesätöitä) mutta kun vaihdoin opiskelualaa, heti ekana kesänä kun mahdollista oli hain alan töihin, ja pääsin haluamaani paikkaan. Tuon jälkeen en oo ollu päivääkään työttömänä ja nyt tällä hetkellä mulla on nykyisen työpaikan jälkeen kolme seuraavaa työpaikkaa tiedossa (kahden vuoden ajalle) ja sen jälkeen oon palaamassa takaisin nykyiseen työpaikkaani. Ja oon 100 pros varma että jos joku nykyisistä tulevista työpaikoista peruuntuu, saan helposti toisen tilalle, ainakaan jos en nirsoile työpaikkakunnan suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa vaan kun teistä tulee virallisesti ”pitkäaikaistyöttömiä”. Sitten saatte sitä työkkärin ”Apua”. Tulee kaksin kappalein tätejä, jotka tapaat kerran kuukaudessa. Heidän tehtävänään on painostaa tukia kiristämällä sinut tukitoimiin, kuten kuntoutukseen. Tällä säätetään kunnan rahoja; saavat rahaa näistä järjestämistään linnunpönttökursseista ja jos et suostu aikaasi tällaiseen tuhlaamaan, säästävät kun voidaan laillisesti evätä rahallinen tukesi. Kunnasta riippuu miten kusipäiseksi touhu menee, mutta työttömänä olet häviäjä, teet sitten mitä vain.
Minusta tuli virallisesti pitkäaikaistyötön ja sain työkkärin tätejä kimppuuni. Minulla on kyllä heistä vain hyvää sanottavanani. Tätejä tuli myöhemmin tiimiin kolme kappaletta lisää. Setiäkin on kolme, mutta heitä ei työnteko tunnu kauheasti kiinnostavan, ja heitä ei ole näkynytkään kuukausiin. Kahden tädin kanssa on vähintään viikoittain puhelinpalaveri, kun korona-aikana ei voi enää tavata ulkosalla. Toinen tädeistä käy kylässä joskus viikoittainkin. Minua ei haittaa, koska kumpikin on ihmisenä tosi kiva.
Minua ei ole kiristetty tai pakotettu mihinkään, mitä en ole halunnut tehdä. Tämä luullakseni johtuu siitä, että olen etsinyt töitä, opiskellut ja muutenkin osoittanut todellista oma-aloitteisuutta työllistyäkseni. Olen lähtenyt joihinkin juttuihin mukaan ja osannut perustella kieltäytymiseni muista. Tädit alkavat kyllä olla itsekin toivottomia, ja vain yksi heistä enää jaksaa joten kuten uskoa siihen, että "vielä nappaa".
Voi olla, että ennen pitkää minutkin pakotetaan linnunpönttökursseille, mutta itse en jaksa siihen uskoa tosissani. Olen osallistunut monelle verkossa järjestettävälle työnhakukurssille, koska ne ovat ihan mukava tapa viettää aamupäivää pyjama päällä. Se on kyllä ikävää, että kun vanhat ryhmäkaverit päivittävät uusia työpaikkoja, minä kaikessa hiljaisuudessa poistun WhatsApp-ryhmän ilonpidosta. Minä olen se, joka kurssi toisensa jälkeen pysyy työttömänä, kun edes iloisen värinen ja intoa ja omakehua pursuava CV ei tehoa. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa vaan kun teistä tulee virallisesti ”pitkäaikaistyöttömiä”. Sitten saatte sitä työkkärin ”Apua”. Tulee kaksin kappalein tätejä, jotka tapaat kerran kuukaudessa. Heidän tehtävänään on painostaa tukia kiristämällä sinut tukitoimiin, kuten kuntoutukseen. Tällä säätetään kunnan rahoja; saavat rahaa näistä järjestämistään linnunpönttökursseista ja jos et suostu aikaasi tällaiseen tuhlaamaan, säästävät kun voidaan laillisesti evätä rahallinen tukesi. Kunnasta riippuu miten kusipäiseksi touhu menee, mutta työttömänä olet häviäjä, teet sitten mitä vain.
Ajattele positiivisesti: Ilman tuota pitkäaikaistyöttömien "auttamispalvelua" nämä työkkärintädit itse olisivat pitkäaikaistyöttöminä. Tai vaihtoehtoisesti jonkun konsulttifirman työelämähömppää järjestävinä elämäohjaajina. Tuolla aputoiminnalla on sentään työllistävä vaikutus.
Me työttömät ollaan kuin vangit USA:ssa -- ilman meidän olemassaoloa isot bisnekset eivät pyörisi.
liisa123450987 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakemiini paikkoihin on ollut 200-250 hakijaa. Vaikka olen hyvä ja on loisto cv niin niillä kahdellasadalla muullakin on...
Ennätys on ollut melkein 800 hakijaa yhteen paikkaan mihin hain... Ap
Miksi kukaan haaskaa aikaansa hakemalla paikkaa, johon mahdollisuudet on kymmenesosaprosentin luokkaa?
Toinen erikoinen ilmiö on, että suureen ääneen kehutaan miten ahkerasti haetaan töitä, mutta kun kysyy montako puhelua soitit eilen, niin vastaus on usemmiten nolla. Mun mielestä alle sadan puhelun viikkotahdilla ei kannattaisi esittää tekevänsä "aktiivista työnhakua".
Sinun mielestä työnhakijan pitäisi siis soittaa joka arkipäivä koko työttömyytensä ajan vähintään 20 puhelua päivässä, jotta on kunnon kansalainen?
Työnantajatkin olisivat varmasti mielissään, jos iso osa työttömistä alkaisi noudattaa tätä neuvoa. :D
Julkisen sektorin pitää edes esittää noudattavansa lakia. Yksityisyrityksiltähän sitä ei tässä asiassa vaadita.
Mutta joo, kyllä siellä haastatellaan kaikki oikeasti, mutta usein mun kokemuksen mukaan, se määräaikaisena työtä hoitanut saa sen paikan, koska hänellä on tietysti työhön paras työkokemus, joten sitä on vaikea voittaa.
Jos hän on määräaikainen, hänkin on joskus tullut taloon työhaastettelun kautta, eli hänellä on ollut sopivaa osaamista ja työkokemusta jo sitä ennen. Se työkokemus juuri siinä haettavassa työssä on sitten kirsikka kakun päälle.