Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ihmisillä on vähän epärealistinen kuva elämästä, jos työllistymisen vaihtoehdot ovat joko oman alan kiva työpaikka tai ei mitään. Kaikkialla maailmassa ihmisten pitää tehdä sitä työtä, mitä löytyy. Ei ole varaa odotella jotain unelmaduunia. Itsekin olen tehnyt elämässäni vaikka minkälaista työtä, eri maissa. Minulla on kaksikin maisterin tutkintoa ja silti olen ollut valmis tekemään myös omaa koulutustasoa alempaa työtä. Kaikista töistä oppii jotain ja etenkin oppii arvostamaan muiden työtä. Ja kyllä sitä taloudellisesti elää aina paremmin työllä, kuin työttömänä.
Omasta mielestä siis työttömyys on osittain valintakysymys, jos töitä oikeasti on saatavilla. Ei kaikki voi tehdä mieluisaa tai omaa tutkintoa vastaavaa työtä aina, joskus on otettava vastaan sitä työtä, mitä löytyy.
Voi hyvä ihme sentään, mitä tekstiä. Olethan trolli, olethan? Ainakin tulit hienosti todistaneeksi otsikon sanoman "työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse".
Ei tuo välttämättä ole trolli. Minä (viisikymppinen maisteri, 25 vuotta omalla alallani) kuulin työttömyyden alkuaikoina jatkuvasti huomautuksia siitä, että kyllä nyt pitäisi ottaa mitä tahansa työtä vastaan, mutta sadat ei-vastaukset ovat avanneet sukulaisten ja tuttavien silmät nykyiselle todellisuudelle. Vuosien jälkeen on jäljellä yksi ihminen, jolle ei ole valjennut. Hän on samassa työpaikassa neljäkymmentä vuotta ollut, eläkkeellä miehensä kanssa oikein hyvin toimeen tuleva ex-toimistoapulainen, joka soittelee minulle säännöllisesti ja juttelee tällaisia:
- Oletko sinä nyt hakenut niitä töitä? [juu kuutta tällä viikolla] Kyllä sinun pitäisi hakea niitä töitä...
- Katsos kyllä pitää hakea muitakin töitä kuin vaan tuota alaa, kun ei kato niitä töitä tuossa iässä oikein saa omalta alalta...kato ne menee nuorille...
- Tuolla S-ketjullahan on myyjän paikkoja ja sinä olet niin kielitaitoinenkin. Ei siinä mitään kokemusta tarvitse, soita nyt edes...
- Minun naapurini Jaana on katsos työttömänä, sinun ikäinen, konttoristina ollut koko ikänsä, sai juuri keikkatöitä jogurttikonsulttina...
- Kyllä kato sun pitää osata nöyrtyä, sun parastahan mä tässä vain ajattelen...
- Mites tuo ikkunanpesu?
- Oletko sä kuullut sellaisesta mollista? Kummityttö löysi sieltä työpaikan.
- Nyt soitat sinne työkkäriin ja kysyt onko niillä paikkoja. Pakkohan niillä on olla, sinäkin niin kauan ollut...olet vain kovana ja vaadit...
- Oletko sinä nyt soittanut sinne työkkäriin? No mikset ole? Kyllä sun nyt pitää yrittää enemmän, et sinä tuolla asenteella töitä löydä.
- Oletko sinä ajatellut lähteä Ruotsiin? Siellähän on töitä. Minun serkunpoikani oli Norjassa kalatehtaalla ja siellä kuule ansaitsi tosi hyvin...
- Menet kuule vain sinne tiskille ja sanot, että olet valmis töihin...
- Mutta sinähän olisit tosi hyvä taksikuski, ei sinun sinne asema-aukiolle tarvitsisi mennä...
- Mutta kannattaisihan sinun ottaa vaikka jotain kotiopetusta, siitä voi vaikka katos poikia vaikka millainen vakkaripaikka, kun sana kiirii...
Ja tätä rataa. Tämä rouva pyrki ja pääsi eläkkeelle 60-vuotiaana ja on sen jälkeen matkustellut ja puuhastellut. Jokainen puhelu päättyy hänen turhautumiseensa siitä, että minä en "ota hanttihommia" tai "vaihda alaa". Ensin ajattelin hänen vain tarkoittavan hyvää, mutta nyt vaikuttaa jo siltä, että hän saa jonkinlaista nautintoa viisastelemisesta ja nuhtelemisesta. Ystävyys taitaa olla tiensä päässä.
Eipä silti, olin minäkin muutama vuosi sitten sitä mieltä, että kyllä tekevä töitä löytää.
Tekee mieli kuristaa nämä neuvojat, jotka eivät tiedä mitään ihmisen alasta ja siitä, millaisiin töihin työkokemus ja tutkinto pätevöittävät (käytännössä ja paperilla). Hei sähän oot geologi, tuolla olis kaivosmiehen paikka auki. Hei sähän oot koneinsinööri, mollissa olis rakennusteknikon paikka auki. Mä voin vähän kysellä sun puolesta. Miksi he edes kuvittelevat että heidän neuvojaan tarvittaisiin?
Jopa työkkärissä on näitä vanhan polven tyhjäntoimittajia. Tässä olis projektisuunnittelijan paikka auki kun sulla oli yks sellainen työsuhde ansioluettelossa. Joo, hei huomasitko että tämä oli LVI-alan insinöörihommaa ja minä olen humanisti (esimerkki)? Haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihä se mikään huono homma olla työtön Suomessa. Kela maksaa asumistukee, työmarkkinatukee ja toimeentulotukee. Ku hakee aina leipäjonosta safkaa pari kertaa viikossa niin ihan hyvin riittää rahat bisseen ja kannapikseen ja voi kattoo netflixii koko päivän ja fokusoitua harrasuksiin! Kuka mitää töitä tarvii Suomes??!!
Oikaistaanpa hieman käsityksiä. Minulle ainakaan sossu ei maksa penniäkään vaan liitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun pienessä kunnassa ja 10 avointa paikkaa näyttää olevan. En pysty hakemaan yhteenkään paikkaan koska niihin tarvitaan erityisosaamista esim. Farmaseutti, sairaanhoitaja tms.
Olen ollut vuosia työtön.Eikö työn perässä muutto ole vaihtoehto? Tai kouluttautuminen?
Olen eri, mutta huvittaa todeta että tämäkään ei toimi kuin äärimmäisissä työvoimapula-ammateissa sesonkiaikaan. Työnantaja ei usko, että hakija on valmis muuttamaan vaikka kuinka vakuuttelet ja kerrot, että haluan muuttaa takaisin kyseiselle paikkakunnalle.
Kannattaa olla myös muuta osaamista, se rauhoittaa työttömyydenkin keskellä. Itselläni kaksi eri alan sivutyötä + oma päätyö, joka jatkuu näillä näkymin huhtikuuhun, jonka jälkeen en tiedä mitä teen.
Olen opiskellut omaan päätyöhöni liittyviä aineopintoja yliopistossa. Jatkan varmaan niitä yrittäen päästä sisälle kouluun sekä teen enemmän sivutöitäni ja vien ne uudelle levelille ja otan ehkä niihinkin liittyviä kursseja, jos näyttää että työttömyys jää ”päälle”.
Lisäksi harrastan sijoittamista, josta saan kuukaudessa n. 500 e, joskus jopa 8000 e kuussa, jos treidit onnistuu.
Olen ollut työttömänä nuorempana ja lupasin itselleni silloin, etten enää koskaan halua olla siinä tilanteessa, jossa minulla on vain 1 työ, johon panostan ja josta kaikki tulonlähteet muodostuvat. Koska ikinä ei tiedä, ei ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin näyttää lapselleni esimerkkiä siitä että ihmisen kuuluu käydä töissä. Se on oikeastaan surullisinta työttömyydessäni että en voi sitä tehdä.
Kotoa tuleva malli on tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun pienessä kunnassa ja 10 avointa paikkaa näyttää olevan. En pysty hakemaan yhteenkään paikkaan koska niihin tarvitaan erityisosaamista esim. Farmaseutti, sairaanhoitaja tms.
Olen ollut vuosia työtön.Eikö työn perässä muutto ole vaihtoehto? Tai kouluttautuminen?
Olen eri, mutta huvittaa todeta että tämäkään ei toimi kuin äärimmäisissä työvoimapula-ammateissa sesonkiaikaan. Työnantaja ei usko, että hakija on valmis muuttamaan vaikka kuinka vakuuttelet ja kerrot, että haluan muuttaa takaisin kyseiselle paikkakunnalle.
Tässä olen hieman eri mieltä. Itsekin sain työn toiselta paikkakunnalta vaikka siihenkin oli hakijoita yli 100..Mutta olet oikeassa, että joudut kyllä vakuuttelemaan haastattelussa, jos sinne asti pääset, että oikeasti olet tosissasi muuttamassa. Paljon riippuu saatko vakuutettua.
[/quote]
Tässä olen hieman eri mieltä. Itsekin sain työn toiselta paikkakunnalta vaikka siihenkin oli hakijoita yli 100..Mutta olet oikeassa, että joudut kyllä vakuuttelemaan haastattelussa, jos sinne asti pääset, että oikeasti olet tosissasi muuttamassa. Paljon riippuu saatko vakuutettua.[/quote]
Onnittelen työpaikastasi, mutta samalla on syytä muistaa että 99 jäi ilman työpaikkaa. Tilanetta ei voi vertautuu yksittäisen henkilön kokemuksiin, kysessä on paljon laajempi ongelma.
Työttömyys on pitkäti tarkoituksellisesti luotua, riittäisi kun muutettaisiin työttömyysturvan ehtoja niin se helpottaisi jo satunnaisten ja määräaikaisten töiden vastaanottoa. Julkisella puolella olisi valtavasti tytä ja mahdollisuus luoda palkkatyöpaikkoja, siihen ei kuitenkaan ole haluja vaan Suomi on sitoutunut noudattaamaan taloudessaan ylikansallista suunnitelmaa ja tähtää ainoastaan vientiin. Kuitenkin tällaisessa pienessä maassa parhaiten työllistäisi sisämarkkinoiden sekä julkisen puolen vahvistaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet täällä suosittelevat hanttihommia maisterille. Se on vähän kaksipiippuinen juttu, ja itse en noita hommia ainakaan työttömyyden alkuvaiheessa halua hakea. Syitä on useampi: 1. Työnhaku on kokopäivähommaa. Jos siivoan jossain 8h, työnhakuun on aikaa vähemmän käytössä. 2. Minun on myös ylläpidettävä taitojani ja täydennettävä niitä. Tämäkin vie aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Asun pienessä kunnassa ja 10 avointa paikkaa näyttää olevan. En pysty hakemaan yhteenkään paikkaan koska niihin tarvitaan erityisosaamista esim. Farmaseutti, sairaanhoitaja tms.
Olen ollut vuosia työtön.
Minä olen asunut Helsingissä yli 50 vuotta, tehnyt täällä töitä 30 vuotta ja nyt olen ollut muutaman vuoden työttömänä. Ainoat työpaikkahaastattelukutsut olen saanut Tampereelta, Jyväskylästä ja Turusta, mutta työpaikkaa ei niistäkään irronnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa olla myös muuta osaamista, se rauhoittaa työttömyydenkin keskellä. Itselläni kaksi eri alan sivutyötä + oma päätyö, joka jatkuu näillä näkymin huhtikuuhun, jonka jälkeen en tiedä mitä teen.
Olen opiskellut omaan päätyöhöni liittyviä aineopintoja yliopistossa. Jatkan varmaan niitä yrittäen päästä sisälle kouluun sekä teen enemmän sivutöitäni ja vien ne uudelle levelille ja otan ehkä niihinkin liittyviä kursseja, jos näyttää että työttömyys jää ”päälle”.
Lisäksi harrastan sijoittamista, josta saan kuukaudessa n. 500 e, joskus jopa 8000 e kuussa, jos treidit onnistuu.
Olen ollut työttömänä nuorempana ja lupasin itselleni silloin, etten enää koskaan halua olla siinä tilanteessa, jossa minulla on vain 1 työ, johon panostan ja josta kaikki tulonlähteet muodostuvat. Koska ikinä ei tiedä, ei ikinä.
Mulla on hädin tuskin energiaa yhteen työhön. On ollut jo pari burnouttia.
Ja tuo treidaus, jota moni koko ajan tyrkyttää: hienoa että olette niin nohevia että tienaatte sillä. Mutta hommahan menee niin että siinä voi hävittää vaikka kaikki rahansa ja enemmän, paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin perussijoittamisessa. Aloittelijallehan kyse on käytännössä lotosta, paitsi jos lottoat eurolla niin et voi hävitä tuhatta euroa vaan vain sen euron, toisin kuin day treidingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekeskeiset ihmiset harvoin tajuavat mitään ennen kuin omalle kohdalle kosahtaa joten aloitus ei yllätä mitenkään.
Milläköhän perusteella tuomitset minut itsekeskeiseksi? Teksti ja otsikko on tarkoituksella kärjistetty, jos et ymmärtänyt. Ap
Kyllähän asioista voi jotain ymmärtää vaikkei olisi omalle kohdalle osunutkaan. Sitä kutsutaan sivistykseksi. Ymmärsin kyllä kärjistyksen kun ymmärryksessäni ei ole mitään vikaa.
Ei suomen kokoisen valtion kannattaisi ylikouluttaa kansalaisia, tähän ei ole varaa eikä mielestäni olisi myöskään kovin järkevääkään. AMK tutkinnolla tai maisterin tutkinolla sitten töihin missä pärjää vähän matalammalla koulutuksellakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ihmisillä on vähän epärealistinen kuva elämästä, jos työllistymisen vaihtoehdot ovat joko oman alan kiva työpaikka tai ei mitään. Kaikkialla maailmassa ihmisten pitää tehdä sitä työtä, mitä löytyy. Ei ole varaa odotella jotain unelmaduunia. Itsekin olen tehnyt elämässäni vaikka minkälaista työtä, eri maissa. Minulla on kaksikin maisterin tutkintoa ja silti olen ollut valmis tekemään myös omaa koulutustasoa alempaa työtä. Kaikista töistä oppii jotain ja etenkin oppii arvostamaan muiden työtä. Ja kyllä sitä taloudellisesti elää aina paremmin työllä, kuin työttömänä.
Omasta mielestä siis työttömyys on osittain valintakysymys, jos töitä oikeasti on saatavilla. Ei kaikki voi tehdä mieluisaa tai omaa tutkintoa vastaavaa työtä aina, joskus on otettava vastaan sitä työtä, mitä löytyy.
Voi hyvä ihme sentään, mitä tekstiä. Olethan trolli, olethan? Ainakin tulit hienosti todistaneeksi otsikon sanoman "työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse".
Ei tuo välttämättä ole trolli. Minä (viisikymppinen maisteri, 25 vuotta omalla alallani) kuulin työttömyyden alkuaikoina jatkuvasti huomautuksia siitä, että kyllä nyt pitäisi ottaa mitä tahansa työtä vastaan, mutta sadat ei-vastaukset ovat avanneet sukulaisten ja tuttavien silmät nykyiselle todellisuudelle. Vuosien jälkeen on jäljellä yksi ihminen, jolle ei ole valjennut. Hän on samassa työpaikassa neljäkymmentä vuotta ollut, eläkkeellä miehensä kanssa oikein hyvin toimeen tuleva ex-toimistoapulainen, joka soittelee minulle säännöllisesti ja juttelee tällaisia:
- Oletko sinä nyt hakenut niitä töitä? [juu kuutta tällä viikolla] Kyllä sinun pitäisi hakea niitä töitä...
- Katsos kyllä pitää hakea muitakin töitä kuin vaan tuota alaa, kun ei kato niitä töitä tuossa iässä oikein saa omalta alalta...kato ne menee nuorille...
- Tuolla S-ketjullahan on myyjän paikkoja ja sinä olet niin kielitaitoinenkin. Ei siinä mitään kokemusta tarvitse, soita nyt edes...
- Minun naapurini Jaana on katsos työttömänä, sinun ikäinen, konttoristina ollut koko ikänsä, sai juuri keikkatöitä jogurttikonsulttina...
- Kyllä kato sun pitää osata nöyrtyä, sun parastahan mä tässä vain ajattelen...
- Mites tuo ikkunanpesu?
- Oletko sä kuullut sellaisesta mollista? Kummityttö löysi sieltä työpaikan.
- Nyt soitat sinne työkkäriin ja kysyt onko niillä paikkoja. Pakkohan niillä on olla, sinäkin niin kauan ollut...olet vain kovana ja vaadit...
- Oletko sinä nyt soittanut sinne työkkäriin? No mikset ole? Kyllä sun nyt pitää yrittää enemmän, et sinä tuolla asenteella töitä löydä.
- Oletko sinä ajatellut lähteä Ruotsiin? Siellähän on töitä. Minun serkunpoikani oli Norjassa kalatehtaalla ja siellä kuule ansaitsi tosi hyvin...
- Menet kuule vain sinne tiskille ja sanot, että olet valmis töihin...
- Mutta sinähän olisit tosi hyvä taksikuski, ei sinun sinne asema-aukiolle tarvitsisi mennä...
- Mutta kannattaisihan sinun ottaa vaikka jotain kotiopetusta, siitä voi vaikka katos poikia vaikka millainen vakkaripaikka, kun sana kiirii...
Ja tätä rataa. Tämä rouva pyrki ja pääsi eläkkeelle 60-vuotiaana ja on sen jälkeen matkustellut ja puuhastellut. Jokainen puhelu päättyy hänen turhautumiseensa siitä, että minä en "ota hanttihommia" tai "vaihda alaa". Ensin ajattelin hänen vain tarkoittavan hyvää, mutta nyt vaikuttaa jo siltä, että hän saa jonkinlaista nautintoa viisastelemisesta ja nuhtelemisesta. Ystävyys taitaa olla tiensä päässä.
Eipä silti, olin minäkin muutama vuosi sitten sitä mieltä, että kyllä tekevä töitä löytää.
Tekee mieli kuristaa nämä neuvojat, jotka eivät tiedä mitään ihmisen alasta ja siitä, millaisiin töihin työkokemus ja tutkinto pätevöittävät (käytännössä ja paperilla). Hei sähän oot geologi, tuolla olis kaivosmiehen paikka auki. Hei sähän oot koneinsinööri, mollissa olis rakennusteknikon paikka auki. Mä voin vähän kysellä sun puolesta. Miksi he edes kuvittelevat että heidän neuvojaan tarvittaisiin?
Jopa työkkärissä on näitä vanhan polven tyhjäntoimittajia. Tässä olis projektisuunnittelijan paikka auki kun sulla oli yks sellainen työsuhde ansioluettelossa. Joo, hei huomasitko että tämä oli LVI-alan insinöörihommaa ja minä olen humanisti (esimerkki)? Haloo.
Tietämättömyys työllistymisen hankaluudesta yhdistettynä omaan vakiintuneeseen ja turvalliseen taloudelliseen tilanteeseen tuottaa pahimpia mielipiteitä. Ärsytin tuota eläkeläisrouvaa sillä, kun pari vuotta sitten en halunnut lähteä talvisesongiksi Lappiin, vaikka siellä oli paljon työpaikkoja. Lehdissäkin luki, ettei sinne saatu suomalaisia, kun nämä ovat niin nirsoja. Minäkin olisin kuulemma voinut panna kotini vuokralle siksi aikaa ihan hyvin ja tienata sillä; helsinkiläiskaksioille löytyy aina vuokralainen.
Olen törmännyt yhteen nuoren polven TE-virkailijaan, jonka mielestä minun "alallani" oli satoja vapaita työpaikkoja. Niin olikin, mutta ihan yhtä hyvin voisi tarjota rekikoiraa huumekoiran hommiin tai tai apinaa urheiluhierojaksi: äkkiseltään katsottuna vaadittavat ominaisuudet ovat olemassa, mutta tulos ei varmasti ole sitä, mitä toivottiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ihmisillä on vähän epärealistinen kuva elämästä, jos työllistymisen vaihtoehdot ovat joko oman alan kiva työpaikka tai ei mitään. Kaikkialla maailmassa ihmisten pitää tehdä sitä työtä, mitä löytyy. Ei ole varaa odotella jotain unelmaduunia. Itsekin olen tehnyt elämässäni vaikka minkälaista työtä, eri maissa. Minulla on kaksikin maisterin tutkintoa ja silti olen ollut valmis tekemään myös omaa koulutustasoa alempaa työtä. Kaikista töistä oppii jotain ja etenkin oppii arvostamaan muiden työtä. Ja kyllä sitä taloudellisesti elää aina paremmin työllä, kuin työttömänä.
Omasta mielestä siis työttömyys on osittain valintakysymys, jos töitä oikeasti on saatavilla. Ei kaikki voi tehdä mieluisaa tai omaa tutkintoa vastaavaa työtä aina, joskus on otettava vastaan sitä työtä, mitä löytyy.
Joo kyllä siinä vaiheessa alan nähdä punaista, kun joku alkaa päteä, että olen maisterina työtön, koska kelpuutan vain oman alan unelmaduunit. Tosiaan muutin itse maisterina toiselle paikkakunnalle, josta en tuntenut ketään, puoliso jäi toiselle paikkakunnalle töihin ja tekemään pienipalkkaista ei oman alan työtä, joka osoittautui vielä erittäin kuormittavaksi, mutta otin vielä jatkoakin vastaan tuossa työssä jota vihasin. Se oli kuitenkin määräaikainen homma joka loppui ja nyt olen taas työtön. Kuulostaako sinusta todella siltä, että olen työtön koska muu kuin oman alan työ ei kelpaisi minulle? Ap
Ennen kuin alat näkemään punaista niin mietipä sitä, voiko ihminen muuttaa työn perässä seuraavat 40 vuotta joka v..n pätkän takia? Itse hain nuorena ja vielä reilusti keski-ikäisenäkin töitä ympäri maata mutta jossain vaiheessa on asettauduttava jonnekin. Perheellisenä ainakaan ei voi pomppia joka kolmen kuukauden pätkän perässä ympäri maata jos niitä jos edes on tarjolla, ja kahden kämpän pitäminenkin maksaa (ei, en vuokraa kolmeksi kuukaudeksi omaa asuntoani jollekin joka saattaa pskoa sen).
Tuolle edelliselle marttyyrille sanoisin, että kiva kun olet kouluttanut itsesi mutta kehut täällä että ei ole mitään väliä mitä työkseen tekee. Joo, voi tehdä väliaikaisesti elääkseen tai joskus, mutta mitä järkeä heittää osaaminen hukkaan etenkin kun nuoria ja kouluttamattomampiakin on pilvin pimein työttömänä. Vedän tästä johtopäätöksen, että valtio säästäisi miljardeja jos jätetään ihmiset kouluttamatta ja mennään kaikki Burger Kingiin töihin.
Ei minulla ole ollut vaihtoehtoja muuta kuin muuttaa, jos olen töitä halunnut. Uskon, että työkokemus on aina hyväksi ja loppujen lopuksi voin sitten valita asuinpaikan kun on enemmän työkokemusta ja saan helpommin töitä. Eihän se kivaa, helppoa tai halpaa ole, mutta se nyt on viimeistään naula sen arkkuun, että jään työttömäksi jos jään odottelemaan tänne pikku paikkakunnalle niitä töitä. Itse olen ylpeä itsestäni, että on ollut rohkeutta muuttaa vaikka en tietenkään halua tehdä sitä lopun elämääni. Siinäkin näkyy miten paljon olen valmis tekemään työllistymiseni eteen. Ap
Joo en tarkoittanutkaan että pitäisi jäädä odottelemaan, mutta kun pointti on siinä, että aina ei voi valita vaikka olisi 30 vuoden kokemus. Tarkoitin sitä, että jossain tapauksissa ja vastavalmistuneena perheettömänä voi tosiaan olettaa että pätkienkin perässä muutetaan mutta eihän tuo mikään kestävä elämäntapa ole koko elämän ajaksi ja loputtomiin muuttaa, uudelleenkouluttautua, muuttaa jne jos sen rumban on jo käynyt läpi. Käytit myös sanavalintaa nähdä punaista jos joku valkkaa töitään. No, kaikki valkkaavat jonkin verran, siksihän ihmisillä on eri ammatteja ja vahvuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ihmisillä on vähän epärealistinen kuva elämästä, jos työllistymisen vaihtoehdot ovat joko oman alan kiva työpaikka tai ei mitään. Kaikkialla maailmassa ihmisten pitää tehdä sitä työtä, mitä löytyy. Ei ole varaa odotella jotain unelmaduunia. Itsekin olen tehnyt elämässäni vaikka minkälaista työtä, eri maissa. Minulla on kaksikin maisterin tutkintoa ja silti olen ollut valmis tekemään myös omaa koulutustasoa alempaa työtä. Kaikista töistä oppii jotain ja etenkin oppii arvostamaan muiden työtä. Ja kyllä sitä taloudellisesti elää aina paremmin työllä, kuin työttömänä.
Omasta mielestä siis työttömyys on osittain valintakysymys, jos töitä oikeasti on saatavilla. Ei kaikki voi tehdä mieluisaa tai omaa tutkintoa vastaavaa työtä aina, joskus on otettava vastaan sitä työtä, mitä löytyy.
Voi hyvä ihme sentään, mitä tekstiä. Olethan trolli, olethan? Ainakin tulit hienosti todistaneeksi otsikon sanoman "työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse".
Ei tuo välttämättä ole trolli. Minä (viisikymppinen maisteri, 25 vuotta omalla alallani) kuulin työttömyyden alkuaikoina jatkuvasti huomautuksia siitä, että kyllä nyt pitäisi ottaa mitä tahansa työtä vastaan, mutta sadat ei-vastaukset ovat avanneet sukulaisten ja tuttavien silmät nykyiselle todellisuudelle. Vuosien jälkeen on jäljellä yksi ihminen, jolle ei ole valjennut. Hän on samassa työpaikassa neljäkymmentä vuotta ollut, eläkkeellä miehensä kanssa oikein hyvin toimeen tuleva ex-toimistoapulainen, joka soittelee minulle säännöllisesti ja juttelee tällaisia:
- Oletko sinä nyt hakenut niitä töitä? [juu kuutta tällä viikolla] Kyllä sinun pitäisi hakea niitä töitä...
- Katsos kyllä pitää hakea muitakin töitä kuin vaan tuota alaa, kun ei kato niitä töitä tuossa iässä oikein saa omalta alalta...kato ne menee nuorille...
- Tuolla S-ketjullahan on myyjän paikkoja ja sinä olet niin kielitaitoinenkin. Ei siinä mitään kokemusta tarvitse, soita nyt edes...
- Minun naapurini Jaana on katsos työttömänä, sinun ikäinen, konttoristina ollut koko ikänsä, sai juuri keikkatöitä jogurttikonsulttina...
- Kyllä kato sun pitää osata nöyrtyä, sun parastahan mä tässä vain ajattelen...
- Mites tuo ikkunanpesu?
- Oletko sä kuullut sellaisesta mollista? Kummityttö löysi sieltä työpaikan.
- Nyt soitat sinne työkkäriin ja kysyt onko niillä paikkoja. Pakkohan niillä on olla, sinäkin niin kauan ollut...olet vain kovana ja vaadit...
- Oletko sinä nyt soittanut sinne työkkäriin? No mikset ole? Kyllä sun nyt pitää yrittää enemmän, et sinä tuolla asenteella töitä löydä.
- Oletko sinä ajatellut lähteä Ruotsiin? Siellähän on töitä. Minun serkunpoikani oli Norjassa kalatehtaalla ja siellä kuule ansaitsi tosi hyvin...
- Menet kuule vain sinne tiskille ja sanot, että olet valmis töihin...
- Mutta sinähän olisit tosi hyvä taksikuski, ei sinun sinne asema-aukiolle tarvitsisi mennä...
- Mutta kannattaisihan sinun ottaa vaikka jotain kotiopetusta, siitä voi vaikka katos poikia vaikka millainen vakkaripaikka, kun sana kiirii...
Ja tätä rataa. Tämä rouva pyrki ja pääsi eläkkeelle 60-vuotiaana ja on sen jälkeen matkustellut ja puuhastellut. Jokainen puhelu päättyy hänen turhautumiseensa siitä, että minä en "ota hanttihommia" tai "vaihda alaa". Ensin ajattelin hänen vain tarkoittavan hyvää, mutta nyt vaikuttaa jo siltä, että hän saa jonkinlaista nautintoa viisastelemisesta ja nuhtelemisesta. Ystävyys taitaa olla tiensä päässä.
Eipä silti, olin minäkin muutama vuosi sitten sitä mieltä, että kyllä tekevä töitä löytää.
Tekee mieli kuristaa nämä neuvojat, jotka eivät tiedä mitään ihmisen alasta ja siitä, millaisiin töihin työkokemus ja tutkinto pätevöittävät (käytännössä ja paperilla). Hei sähän oot geologi, tuolla olis kaivosmiehen paikka auki. Hei sähän oot koneinsinööri, mollissa olis rakennusteknikon paikka auki. Mä voin vähän kysellä sun puolesta. Miksi he edes kuvittelevat että heidän neuvojaan tarvittaisiin?
Jopa työkkärissä on näitä vanhan polven tyhjäntoimittajia. Tässä olis projektisuunnittelijan paikka auki kun sulla oli yks sellainen työsuhde ansioluettelossa. Joo, hei huomasitko että tämä oli LVI-alan insinöörihommaa ja minä olen humanisti (esimerkki)? Haloo.
Tietämättömyys työllistymisen hankaluudesta yhdistettynä omaan vakiintuneeseen ja turvalliseen taloudelliseen tilanteeseen tuottaa pahimpia mielipiteitä. Ärsytin tuota eläkeläisrouvaa sillä, kun pari vuotta sitten en halunnut lähteä talvisesongiksi Lappiin, vaikka siellä oli paljon työpaikkoja. Lehdissäkin luki, ettei sinne saatu suomalaisia, kun nämä ovat niin nirsoja. Minäkin olisin kuulemma voinut panna kotini vuokralle siksi aikaa ihan hyvin ja tienata sillä; helsinkiläiskaksioille löytyy aina vuokralainen.
Olen törmännyt yhteen nuoren polven TE-virkailijaan, jonka mielestä minun "alallani" oli satoja vapaita työpaikkoja. Niin olikin, mutta ihan yhtä hyvin voisi tarjota rekikoiraa huumekoiran hommiin tai tai apinaa urheiluhierojaksi: äkkiseltään katsottuna vaadittavat ominaisuudet ovat olemassa, mutta tulos ei varmasti ole sitä, mitä toivottiin.
Tämäkin on huvittavaa: ensi vuoden alusta pitäisi siis jokaiselle olla "osaava" virkailija TE-puolella "neuvomassa" työnhaussa ja tukemassa. Miten joku vieras muista hommista työvoimavirkailijaksi palkattu 300 asiakasta neuvova tyyppi joka ei tunne muita aloja voi alkaa neuvomaan ihmistä joka tuntee oman alansa, suuntautumisvaihtoehdot ja viereisetkin alat ja niiden vaatimukset läpikotaisin? Tässä taas menee julkista rahaa hukkaa niin ettei ole tosikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakemiini paikkoihin on ollut 200-250 hakijaa. Vaikka olen hyvä ja on loisto cv niin niillä kahdellasadalla muullakin on...
Ennätys on ollut melkein 800 hakijaa yhteen paikkaan mihin hain... Ap
Miksi kukaan haaskaa aikaansa hakemalla paikkaa, johon mahdollisuudet on kymmenesosaprosentin luokkaa?
Toinen erikoinen ilmiö on, että suureen ääneen kehutaan miten ahkerasti haetaan töitä, mutta kun kysyy montako puhelua soitit eilen, niin vastaus on usemmiten nolla. Mun mielestä alle sadan puhelun viikkotahdilla ei kannattaisi esittää tekevänsä "aktiivista työnhakua".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ihmisillä on vähän epärealistinen kuva elämästä, jos työllistymisen vaihtoehdot ovat joko oman alan kiva työpaikka tai ei mitään. Kaikkialla maailmassa ihmisten pitää tehdä sitä työtä, mitä löytyy. Ei ole varaa odotella jotain unelmaduunia. Itsekin olen tehnyt elämässäni vaikka minkälaista työtä, eri maissa. Minulla on kaksikin maisterin tutkintoa ja silti olen ollut valmis tekemään myös omaa koulutustasoa alempaa työtä. Kaikista töistä oppii jotain ja etenkin oppii arvostamaan muiden työtä. Ja kyllä sitä taloudellisesti elää aina paremmin työllä, kuin työttömänä.
Omasta mielestä siis työttömyys on osittain valintakysymys, jos töitä oikeasti on saatavilla. Ei kaikki voi tehdä mieluisaa tai omaa tutkintoa vastaavaa työtä aina, joskus on otettava vastaan sitä työtä, mitä löytyy.
Voi hyvä ihme sentään, mitä tekstiä. Olethan trolli, olethan? Ainakin tulit hienosti todistaneeksi otsikon sanoman "työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse".
Ei tuo välttämättä ole trolli. Minä (viisikymppinen maisteri, 25 vuotta omalla alallani) kuulin työttömyyden alkuaikoina jatkuvasti huomautuksia siitä, että kyllä nyt pitäisi ottaa mitä tahansa työtä vastaan, mutta sadat ei-vastaukset ovat avanneet sukulaisten ja tuttavien silmät nykyiselle todellisuudelle. Vuosien jälkeen on jäljellä yksi ihminen, jolle ei ole valjennut. Hän on samassa työpaikassa neljäkymmentä vuotta ollut, eläkkeellä miehensä kanssa oikein hyvin toimeen tuleva ex-toimistoapulainen, joka soittelee minulle säännöllisesti ja juttelee tällaisia:
- Oletko sinä nyt hakenut niitä töitä? [juu kuutta tällä viikolla] Kyllä sinun pitäisi hakea niitä töitä...
- Katsos kyllä pitää hakea muitakin töitä kuin vaan tuota alaa, kun ei kato niitä töitä tuossa iässä oikein saa omalta alalta...kato ne menee nuorille...
- Tuolla S-ketjullahan on myyjän paikkoja ja sinä olet niin kielitaitoinenkin. Ei siinä mitään kokemusta tarvitse, soita nyt edes...
- Minun naapurini Jaana on katsos työttömänä, sinun ikäinen, konttoristina ollut koko ikänsä, sai juuri keikkatöitä jogurttikonsulttina...
- Kyllä kato sun pitää osata nöyrtyä, sun parastahan mä tässä vain ajattelen...
- Mites tuo ikkunanpesu?
- Oletko sä kuullut sellaisesta mollista? Kummityttö löysi sieltä työpaikan.
- Nyt soitat sinne työkkäriin ja kysyt onko niillä paikkoja. Pakkohan niillä on olla, sinäkin niin kauan ollut...olet vain kovana ja vaadit...
- Oletko sinä nyt soittanut sinne työkkäriin? No mikset ole? Kyllä sun nyt pitää yrittää enemmän, et sinä tuolla asenteella töitä löydä.
- Oletko sinä ajatellut lähteä Ruotsiin? Siellähän on töitä. Minun serkunpoikani oli Norjassa kalatehtaalla ja siellä kuule ansaitsi tosi hyvin...
- Menet kuule vain sinne tiskille ja sanot, että olet valmis töihin...
- Mutta sinähän olisit tosi hyvä taksikuski, ei sinun sinne asema-aukiolle tarvitsisi mennä...
- Mutta kannattaisihan sinun ottaa vaikka jotain kotiopetusta, siitä voi vaikka katos poikia vaikka millainen vakkaripaikka, kun sana kiirii...
Ja tätä rataa. Tämä rouva pyrki ja pääsi eläkkeelle 60-vuotiaana ja on sen jälkeen matkustellut ja puuhastellut. Jokainen puhelu päättyy hänen turhautumiseensa siitä, että minä en "ota hanttihommia" tai "vaihda alaa". Ensin ajattelin hänen vain tarkoittavan hyvää, mutta nyt vaikuttaa jo siltä, että hän saa jonkinlaista nautintoa viisastelemisesta ja nuhtelemisesta. Ystävyys taitaa olla tiensä päässä.
Eipä silti, olin minäkin muutama vuosi sitten sitä mieltä, että kyllä tekevä töitä löytää.
Tekee mieli kuristaa nämä neuvojat, jotka eivät tiedä mitään ihmisen alasta ja siitä, millaisiin töihin työkokemus ja tutkinto pätevöittävät (käytännössä ja paperilla). Hei sähän oot geologi, tuolla olis kaivosmiehen paikka auki. Hei sähän oot koneinsinööri, mollissa olis rakennusteknikon paikka auki. Mä voin vähän kysellä sun puolesta. Miksi he edes kuvittelevat että heidän neuvojaan tarvittaisiin?
Jopa työkkärissä on näitä vanhan polven tyhjäntoimittajia. Tässä olis projektisuunnittelijan paikka auki kun sulla oli yks sellainen työsuhde ansioluettelossa. Joo, hei huomasitko että tämä oli LVI-alan insinöörihommaa ja minä olen humanisti (esimerkki)? Haloo.
Tietämättömyys työllistymisen hankaluudesta yhdistettynä omaan vakiintuneeseen ja turvalliseen taloudelliseen tilanteeseen tuottaa pahimpia mielipiteitä. Ärsytin tuota eläkeläisrouvaa sillä, kun pari vuotta sitten en halunnut lähteä talvisesongiksi Lappiin, vaikka siellä oli paljon työpaikkoja. Lehdissäkin luki, ettei sinne saatu suomalaisia, kun nämä ovat niin nirsoja. Minäkin olisin kuulemma voinut panna kotini vuokralle siksi aikaa ihan hyvin ja tienata sillä; helsinkiläiskaksioille löytyy aina vuokralainen.
Olen törmännyt yhteen nuoren polven TE-virkailijaan, jonka mielestä minun "alallani" oli satoja vapaita työpaikkoja. Niin olikin, mutta ihan yhtä hyvin voisi tarjota rekikoiraa huumekoiran hommiin tai tai apinaa urheiluhierojaksi: äkkiseltään katsottuna vaadittavat ominaisuudet ovat olemassa, mutta tulos ei varmasti ole sitä, mitä toivottiin.
Tämäkin on huvittavaa: ensi vuoden alusta pitäisi siis jokaiselle olla "osaava" virkailija TE-puolella "neuvomassa" työnhaussa ja tukemassa. Miten joku vieras muista hommista työvoimavirkailijaksi palkattu 300 asiakasta neuvova tyyppi joka ei tunne muita aloja voi alkaa neuvomaan ihmistä joka tuntee oman alansa, suuntautumisvaihtoehdot ja viereisetkin alat ja niiden vaatimukset läpikotaisin? Tässä taas menee julkista rahaa hukkaa niin ettei ole tosikaan.
Minulla on kohta vuoden ajan ollut oma virkailija, jolla sattumoisin on sama peruskoulutus kuin minulla. Hän tietää tarkkaan sen, mihin ei oikeasti kannata hakea edes sen vuoksi, että "eihän siinä mitään häviäkään", vaan pahimmassa tilanteessa pilaa oman maineensa työnantajan silmissä. Hyvästä yhteisymmärryksestä huolimatta tämäkään virkailija ei ole pystynyt edistämään työllistymistäni, kun ei ole taikuri. Monenlaista hyötyä hänestä on ollut, mutta tämä perimmäinen ongelma on edelleen olemassa.
En ole kuullut tuosta osaavien neuvojien osoittamisesta. Varmasti tuo on näyttänyt paperilla ihan kivalta, mutta toteuttamisessa voi tulla yllätyksiä. Toivottavasti neuvojaa voi vaihtaa silloin, kun yhteistyö ei suju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun pienessä kunnassa ja 10 avointa paikkaa näyttää olevan. En pysty hakemaan yhteenkään paikkaan koska niihin tarvitaan erityisosaamista esim. Farmaseutti, sairaanhoitaja tms.
Olen ollut vuosia työtön.Eikö työn perässä muutto ole vaihtoehto? Tai kouluttautuminen?
Olen eri, mutta huvittaa todeta että tämäkään ei toimi kuin äärimmäisissä työvoimapula-ammateissa sesonkiaikaan. Työnantaja ei usko, että hakija on valmis muuttamaan vaikka kuinka vakuuttelet ja kerrot, että haluan muuttaa takaisin kyseiselle paikkakunnalle.
Tämä muuten oli totta jo yli 15 vuotta sitten kun työllisyystilanne oli parempi. Valmistuin 2003, enkä meinannut millään saada töitä kun työnantajat eivät voineet uskoa, että voin ihan hyvin muuttaa mihin vaan, koska minulle oli yksi lysti missä asuin. Asuin siis silloin syrjäisellä pikkupaikkakunnalla.
Seuraavaa työpaikkaa hakiessa oli sitten luojan kiitos poikaystävä johon oli etäsuhde, sillä saattoi perustella miksi olen muuttamassa pois silloisesta kotikaupungistani toiselle puolelle maata.
Nykyään olenkin sitten vakuutuslääkärin ihmeparantama mielenterveyskuntoutuja työttömyystilastoja rumentamassa. Yritän kouluttautua uudelle alalle, jos pystyisin edes hiukan töitä tekemään, mutta ei meinaa voimavarat riittää edes siihen.
Pahinta ja ahdistavinta työttömyydessä on ainakin minulle se, että joka kuukausi täytyy todistaa että kyllä, olen edelleenkin rahan tarpeessa ja sitä erikseen hakea. Ja aina pelkään että teen jonkun virheen ja tulee karenssi, vaikka olen mm. kaikki lääkärintodistukset toimittanut työkkäriin.
En käsitä, miksei työttömyyskorvausta voi saada samoin kuin asumistukea, tarkistetaan vuoden välein tilanne ja tuen saaja on velvollinen ilmoittamaan jos tilanteeseen tulee muutos? On aivan turhaa byrokratiaa hakea työttömyyskorvausta kuukausittain.
Kyse ei siis ole siitä, että työtön olisi liian laiska tekemään pari klikkausta vaan siitä, että joka kerta, kun hakee, on mahdollista saada hylkäys. Se stressaa hirvittävästi, ainakin tällaista ihmistä jolta on täysin mielivaltaisesti evätty työkyvyttömyyseläke pariin kertaan, sairaspäiväraha jne. Kokemukseni on, että mikä hyvänsä hakemus voidaan mielivaltaisesti hylätä eikä valittaminen auta yhtään, joten olo on kovin turvaton.
Ei minulla ole ollut vaihtoehtoja muuta kuin muuttaa, jos olen töitä halunnut. Uskon, että työkokemus on aina hyväksi ja loppujen lopuksi voin sitten valita asuinpaikan kun on enemmän työkokemusta ja saan helpommin töitä. Eihän se kivaa, helppoa tai halpaa ole, mutta se nyt on viimeistään naula sen arkkuun, että jään työttömäksi jos jään odottelemaan tänne pikku paikkakunnalle niitä töitä. Itse olen ylpeä itsestäni, että on ollut rohkeutta muuttaa vaikka en tietenkään halua tehdä sitä lopun elämääni. Siinäkin näkyy miten paljon olen valmis tekemään työllistymiseni eteen. Ap