Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa-aika työntekijöiden pitää hakea koko-aikatyötä tai osallistua työkkärin aktivointeihin.
Ei minun ainakaan. Teen osaa ja 1 työnhakuvelvoite per 3kk on "kysyä työnantajalta lisätunteja" jota teen toki ilman tuota velvoitettakin. Mutta minkä teet, kun Tunnit vain kutistuu koko ajan olemattomiin. Nyt oon jo lähes työttömänä ollut 5 viikkoa! 2-4 tuntia viikko töitä. Ei vielä haittaa, kun kesä ja lomatkin pitämättä. Syksyllä toivon että paraneisi talven tasolle, milloin oli kuukausia kokoaikatöitäkin.
Eli sun on kuitenkin haettava koko-aikatyötä, vaikkakin yhdellä työnhakuvelvoitteella, joka on sulle lisätuntien kysymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vantaa varaa 1,2 miljoonaa siihen, että työttömät osaisivat hakea töitä paremmin "Meille tulee hakemuksia, joissa lukee vain, että tulisin teille töihin"
https://www.vantaansanomat.fi/paikalliset/5886638
Wau. Osaisiko kukaan arvata että miksi tuollaisia hakemuksia tulee? Vantaan mielestä siksi että ihmiset eivät osaisi parempaa tehdä? Ei ihme että ihmiset eivät työllisty kun kaupungit ovat näin pihalla työttömän arjesta.
Siis luullaan että ihmiset eivät OSAISI kirjoittaa hakemuksia ja siihen laitetaan 1,2 MILJOONAA.
Oikeasti ihmiset laittaa tuollaisia hakemuksia koska heidät on PAKOTETTU hakemaan 4 työpaikkaa kuussa, vaikka heille sopivia töitä ei olisi tai vaikka osa heistä ei ole edes työkykyisiä.Miten toistaitoinen pitää olla, ettei löydy yhtään "sopivia töitä"? Ja miksi sellaiselle elämäntapatyöttömälle yhä pitäisi maksaa työttömyyskorvausta?
Mullakin on useita koulutuksia eikä silti löydy töitä.
Miksi mun tuet pitäis katkaista kun työnantajat ei mua palkkaa?
Vierailija kirjoitti:
"Eläkkeelle jäävä mies tienaa enemmän kuin lähihoitaja"
Niinpä. Eläke ei tarvitsisi olla yhtään enempää, kuin pakolliset elämiseen menevät kulut nykypäivänä. Esim. 1000e/kk riittää mainiosti. Se ylärajaksi. Eläke on Eläke. Ei ole mikään sijoitusmuoto tai tarkoitettu kukkaron venyttäjäksi. Jos haluaa enempi, niin ainakin ennen oli mahdollisuus ostaa vakuutuksilla isompi Eläke. Nyt en tiedä kun en ole vuosiin asiaa tutkinut. Oma tuleva Eläke on alle 1000 kuussa, vaikka töitä tässä olen painanut niska limassa sen mitä olen sitä saanut tehdä. Aina o vain sopparissa ollut päättymispäivä ja uuden saaminen on sitten ollutkin työn ja tuskan takana. Nytkin soppari voimassa mutta työtunteja sen verran viikossa että " käyt nurtsin leikkaamassa 1x viikos. Katsotaan sitten syksymmällä. Mee vaikka ongelle nyt kun aikaa. Lomaile..." ja kysyn miten, kun rahaa ei ole! Juu, oo n kysellyt muualtakin. Kohta 60v. Ei ole parasta valuuttaa markkinoilla... Kukaan ei ole 2 vuoteen vaivautunut hakemuksiini edes vastaamaan ja puhelinsoitteluilla ensin hyvin alkanut juttelu on päättynyt mukaviin lupaaviin tunnelmiin joskus... Mutta kun on tullut sopparinkirjoittamisen aika ja ikä paljastuu niin;" sori, ei meillä olekaan sitä paikkaa Nyt avoinna" tai " no, mutta nyt kävi niin, että mun kollega just palkkasi toisen siihen hommaan. Ei tiennyt minun sitä asiaa jo hoitaneen. Anteeksi nyt vain kovasti..." ja se siitä...
Olen siis alkanut todella asennoitua siihen, että olen kohdakkoin ihan täysin työtön. Aukaistetun eläkkeenhän parin vuoden päästä jo saan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tipuin 40v iässä johtoryhmästä työttömäksi, kun firma ei halunnutkaan mua enää äitiysloman jälkeen takaisin. Sain 4kk palkan irtisanomisrahaa ja luulin että kyllä heti saan töitä kun 10v kokemus johtoryhmätasolta. Luulin väärin. Yli vuosi mennyt jo ja olen erittäin pahasti ahdistunut ja uneton tän stressin takia.
Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.
JUST TÄMÄN TAKIA sinun ja muiden "korkealta tippuneiden" olis korkea aika saada äänenne kuuluviin ja tuoda esiin enemmänkin vastaavia tapauksia että se asenne työttömiin muuttuisi myös niiden syrjäkyläläisten mummujen ja pappojenkin mielessä (he kun silloin 60-70-luvuilla vain MENIVÄT töihin, eivätkä ymmärrä tätä nykyajan rekrysysteemiä ollenkaan). Työttömyys ei ole aina oma syy eikä valinta tai "huonot elämäntavat" (alkoholismi tai mt-ongelmat). Häpeää on turha tuntea, meitä on iso joukko samassa tilanteessa.
Just olin sukujuhlilla, missä eräskin vanha pariskuntaporukka (eläkeläisiä) marmatti "miten työttömät vaan laiskottelee, otetaan kotiin luukkurahaa ja juodaan kaljaa. Päivät nukutaan ja yöt rymytään, ettei nukutuksi saa!" - juu. Miksei jossakin ja joku. Mutta aika on muuttunut. Ei enää vain mennä töihin. Työtä on haettava ja jonkun on sitä sinulle annettava. En tunne ainuttakaan oman ikäpolveni ihmistä, joka ei töihin menisi, jos sitä saisi. Päinvastoin. Ongelma on siinä, ettei palkanmaksajaa löydy.
Uteliaisuuttani juttelin sitten noiden vanhusten kanssa kertoen omaa kokemustani asioista. Oli auvoisaa kuulla lopulta totuus muutamasta suusta... "eipä se tyttären tytär (jne) sitä työtä saanut vaikka jo x kertaa oli paikkoja hakenut ja suosituksetkin oikein mukana. Koulutkin oikein käynyt, lukionkin mutta silti ei vain töihin päässyt..."
Selvyydeksi. Itse olen töissä. Mutta paikan saaminen oli ihan pelkkä vahinko. Pari vuotta ehdin jo hakea paikkoja - turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Antakaa vaan dislikeä, totuus on kuitenkin totuus kirjoitti:
Siitä oli joskus juttuakin, että nykypäivänä yli 70% työhön pääsemisistä tulee suhteiden kautta, että on kyseiseen firmaan joku kytkös entuudestaan. Sitten porukka aina ajattelee, että ovat työllistyneet omin avuinensa ja ovat niin erinomaisia. Tuo on suurinta hevonpaskaa.
Minä voin sentään myöntää saaneeni kontaktin kautta hyvän työpaikan. Olen pärjännyt siellä hyvin ja minut vakinaistettiin jo paljon ennen koeajan loppumista, mutta minä voin sentään myöntää, että en olisi kyseisessä paikassa töissä ilman olemassa olevaa kytköstä. yli 70% omahyväisistä työpaikan saaneista persenaamoista ei tähän pysty, kun tuppaa unohtumaan se oma tilanne, miten aikoinaan työllistyi.
Jopa itse tietämättä suhteet vaikuttaa....en tuntenut mitenkään tai edes oikein mitään tiennyt etukäteen tulevasta työpaikastani kun edellinen työsuhde päättyi työnantajani eläköitymiseen.Yksi omistajista kysyi kiinnostaisiko uusi työ xxx nimisessä firmassa, sanoin että tietysti....
Kun menin käymään sanottiin jotta nyt ei ole tarvis uusille tekijöille, mutta tule huomena aamulla töihin.
Muutaman kk kuluttua kuulin tämän uuden firman silloiselta sisäiseltä valokuvaaja/toimittajalta, että 'me tiedettiin etukäteen' jo ennen minun sinne siirtymistäni, että menen sinne töihin....
Eli työnantajat keskenänsä käytti suhteitaan...minä siinä ohessa sain työpaikan.
Joskus näinkin päin.
Minä sitten puolestani järjestin samaan firmaan entisiä työkavereitani sieltä aiemmasta työpaikasta parikin.
En ole mikään 'pomo', vaan ihan tavis työntekijä, joskin hieman poikkeavalta alalta.
Tämmönen on totta. Itse olen 4x elämässäni tullut työllistetyksi, kun työnantaja on kirjaimellisesti hakenut minut kotoa töihin on siis soittamatta ilmestynyt pihaan tai oven taakse kysymään hommiin. Näin on käynyt vaimollekin muutamia kertoja. Viime kesänä Itse jaoin kiitosta asiasta ruinaamalka työnantajaltani kesätyöntekijälle vielä kuukauden lisää työaikaa. Homma sopi ja kesälasse oli onnellinen. Olen myös hommannut vahingossa kaverini töihin. Muistin yhden pakan minne hänen kokemuksellaan kannattaisi ehkä kysyä. Kysyi ja työllistyi! Myöhemmin perusti oman firman ja vuosia myöhemmin soitteli erään asian tienpinta ja lopuksi kiitteli, ettei hänellä välttämättä menisi nyt niin hyvin kuin menee ilman ilmoittamaani työpaikkaa mihin kysyä. Se mahdollisti sitten jatkot elämään.
Nytkin olen töissä, minkä sain vahingossa. Kävin kaverin mukanana asioimassa paikassa mitä en tiennyt olevan olemassakaan. Myöhemmin projektin kautta sinne etsittiin työntekijää. Kuulin toiselta kaverilta kassajonossa asiasta ja samantein marssin konttoriin ja kysyin. Sillä tiellä vielä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin 1990-luvulla vuosikausia työttömänä ja se, että se että miten elämä järjestyisi jos mahdollisesti niitä töitä ei nää koskaan saisi pyöri mielessä joka ikinen päivä. Nukkumaan meneminenkin pelotti koska uni ei tullut silmään enää kuin korkeintaan joka toinen tai kolmas yö ja yön tunteina vaikea elämäntilanne tuntui paisuvan vielä vaikeammaksi. 1990-luvulla oli onneksi työttömille tarjolla paljon erilaisia työvoimapoliittisia koulutuksia joissa vielä valettiin uskoa omiin mahdollisuuksiin ja koulutuksissa tapansi myös muita samassa tilanteessa olevia, vertaistuki oli kantava voima tässäkin asiassa. Vaikka olin jo lähes menettänyt uskoni saada enää koskaan töitä työllistyin kuitenkin vielä yli 40 vuotiaana vakinaisen työsuhteeseen 2000-luvun alussa ja jäin tästä työstä vähän aikaa sitten eläkkeelle.
mä oon kyl ihan mielellään työttömänä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala yrittäjäksi. Palkkatyösuhteissa ovat lähinnä laiskimmat ja epäpätevimmät. Ei työpaikoille haluta palkata ihmisiä, jotka työskentelevät ahkerasti paljastaen muiden saamattomuuden. Yrittäjänä saa olla niin ahkera kuin haluaa ilman että kukaan pääsee sabotoimaan.
olen ollut työttömänä päälle 20 vuotta, alkaen siitä kun valmistuin ammattikoulusta ammattiin mikä ei olisi voinut vähemmän kiinnostaa. olen oppinut elämään niukkavaraisesti. muutama lyhytjaksoinen työharjottelu/kuntoutus ollut tässä välissä, mutta ei niistä oikein saanut mitään irti.
nyt jo ajatus siitä että uhrautuisin useaksi tunniksi johonkin työhön, jonka palkka todennäköisesti verojen jälkeen vain hitusen enemmän kuin työttömyyskorvaus, ei todellakaan kiinnosta, varsinkin kun tietää mitä paskaduunia olisi tarjolla. sellaisessa duunissa sielu kuolee. orjatyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mä oon kyl ihan mielellään työttömänä
Jos kaikki muutkin olisi mielellään työttömänä, ei olisi sinulle ruokaa, terveydenhuoltoa, kunnossapidettyjä teitä, roskiasi ei veisi kukaan pois, eikä kukaan puolustaisi sinua rikollisuutta tai väkivaltaa vastaan, jne.
Itse olin muutaman kk työttömänä, liki vuoden. Remontoin koko kotimme, tein ns kuolinsiivouksen, perussiivosin kaiken, kävin läpi jokaisen kaapin ja laatikon. Heräsin aamuisin klo 6 niinkuin aina ennenkin. En siis vetelehtinyt tai ajelehtinut, vaan tein määrätietoisesti hommia koko päivän. Nyt on koti siisti, puhdas ja remontoitu ja mulla on nyt töitä taas, muttei omalta alaltani, vaan olen nykyään siivooja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen tuntee. Tänään juttelin 4v lidilissä olleen kanssa ja hän sanoi että 3 tehtävää on niskassa koko ajan ollut jo 4v. Oli treenaava ihminen ja jäntevä. Juoksi paikasta toiseen. Sanoi että ei jaksa enään. Ja jäljittäjille tiedoksi että kävin myös viron lidilissä ja siellä ei kukaan juossut tai ollut mihinkään kiire. Eipä silti natoon ja EU liitymisen myötä kellän ei niillä palkoilla ollut varaa siellä käydä. Ennen kun asuminen vedet sähköt likkuminen terveydenhoito oli perusoikeuksia ja ne olivat ilmaisia. Narkkarit hallitsevat maata ja alaikkunoissa on kalterit. Lapsia kiva kasvattaa.
Häh? Ei tästä ota mitään tolkkua!
asmi kirjoitti:
olen ollut työttömänä päälle 20 vuotta, alkaen siitä kun valmistuin ammattikoulusta ammattiin mikä ei olisi voinut vähemmän kiinnostaa. olen oppinut elämään niukkavaraisesti. muutama lyhytjaksoinen työharjottelu/kuntoutus ollut tässä välissä, mutta ei niistä oikein saanut mitään irti.
nyt jo ajatus siitä että uhrautuisin useaksi tunniksi johonkin työhön, jonka palkka todennäköisesti verojen jälkeen vain hitusen enemmän kuin työttömyyskorvaus, ei todellakaan kiinnosta, varsinkin kun tietää mitä paskaduunia olisi tarjolla. sellaisessa duunissa sielu kuolee. orjatyötä.
Juuri sun kaltaisten lusmujen vuoksi nykyinen hallitus kiristää etuuksia. Se, että teit aikoinasi väärän valinnan hakeutumalla alalle, joka ei kiinnosta, ei voi olla muiden veronmaksajien ongelma. Jokainen on vastuussa omista tekemisistään. Ymmärrätkö, että just sinä ja muut sun kaltaiset ovat syy tuleviin kiristyksiin?
Se vaan on ikävä fakta, että on olemassa myös pienipalkkaisia töitä. Jos ne ei kiinnostele, ottaa vaan asiakseen kouluttautua tehtäviin, joissa palkka on parempi. Sinänsä mitään työtä ei pitäisi vieroksua. Moni meistä "parempiin töihin" päässeistä on myös nähnyt ne "huonommat", joten kyllä me tiedetään mitä ne on. Ja monilla just ne paskaduunit ovat motivoineet lisäopintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tipuin 40v iässä johtoryhmästä työttömäksi, kun firma ei halunnutkaan mua enää äitiysloman jälkeen takaisin. Sain 4kk palkan irtisanomisrahaa ja luulin että kyllä heti saan töitä kun 10v kokemus johtoryhmätasolta. Luulin väärin. Yli vuosi mennyt jo ja olen erittäin pahasti ahdistunut ja uneton tän stressin takia.
Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.
JUST TÄMÄN TAKIA sinun ja muiden "korkealta tippuneiden" olis korkea aika saada äänenne kuuluviin ja tuoda esiin enemmänkin vastaavia tapauksia että se asenne työttömiin muuttuisi myös niiden syrjäkyläläisten mummujen ja pappojenkin mielessä (he kun silloin 60-70-luvuilla vain MENIVÄT töihin, eivätkä ymmärrä tätä nykyajan rekrysysteemiä ollenkaan). Työttömyys ei ole aina oma syy eikä valinta tai "huonot elämäntavat" (alkoholismi tai mt-ongelmat). Häpeää on turha tuntea, meitä on iso joukko samassa tilanteessa.
Just olin sukujuhlilla, missä eräskin vanha pariskuntaporukka (eläkeläisiä) marmatti "miten työttömät vaan laiskottelee, otetaan kotiin luukkurahaa ja juodaan kaljaa. Päivät nukutaan ja yöt rymytään, ettei nukutuksi saa!" - juu. Miksei jossakin ja joku. Mutta aika on muuttunut. Ei enää vain mennä töihin. Työtä on haettava ja jonkun on sitä sinulle annettava. En tunne ainuttakaan oman ikäpolveni ihmistä, joka ei töihin menisi, jos sitä saisi. Päinvastoin. Ongelma on siinä, ettei palkanmaksajaa löydy.
Uteliaisuuttani juttelin sitten noiden vanhusten kanssa kertoen omaa kokemustani asioista. Oli auvoisaa kuulla lopulta totuus muutamasta suusta... "eipä se tyttären tytär (jne) sitä työtä saanut vaikka jo x kertaa oli paikkoja hakenut ja suosituksetkin oikein mukana. Koulutkin oikein käynyt, lukionkin mutta silti ei vain töihin päässyt...
Kaikkein vastenmielisimpiä velkaelviksiä ovat eläkeporvarit.
Vanhat pelkän kansakoulun käyneet ukot ja akat ovat niin niin kokoomuslaista kun on lopulta saatu se kolmen tonnin eläke. Nykyiset eläkkeet ovat suurimpia syitä kokoomuksen menestykseen.
asmi kirjoitti:
olen ollut työttömänä päälle 20 vuotta, alkaen siitä kun valmistuin ammattikoulusta ammattiin mikä ei olisi voinut vähemmän kiinnostaa. olen oppinut elämään niukkavaraisesti. muutama lyhytjaksoinen työharjottelu/kuntoutus ollut tässä välissä, mutta ei niistä oikein saanut mitään irti.
nyt jo ajatus siitä että uhrautuisin useaksi tunniksi johonkin työhön, jonka palkka todennäköisesti verojen jälkeen vain hitusen enemmän kuin työttömyyskorvaus, ei todellakaan kiinnosta, varsinkin kun tietää mitä paskaduunia olisi tarjolla. sellaisessa duunissa sielu kuolee. orjatyötä.
Itse olen ollut 32 vuotta työttömänä ja menisin töihin jos 80-luvun tyyliin pääsisi.
Ceeveetä minulla ei ole käytännössä ollenkaan, pelkkä tyhjä paperi, ja mitään videoita en ala iäkkäänä enää väsäämään. Mielipiteetkin ovat täysin vääriä.
Työvoimaihmisiltä loppuu äly ymmärtää meidänkaltaisia ysärilaman uhreja.
Elämä alkoi seitsemän vuoden työttömyydellä 1991. 1998 pääsin viideksi vuodeksi töihin.
Vierailija kirjoitti:
asmi kirjoitti:
olen ollut työttömänä päälle 20 vuotta, alkaen siitä kun valmistuin ammattikoulusta ammattiin mikä ei olisi voinut vähemmän kiinnostaa. olen oppinut elämään niukkavaraisesti. muutama lyhytjaksoinen työharjottelu/kuntoutus ollut tässä välissä, mutta ei niistä oikein saanut mitään irti.
nyt jo ajatus siitä että uhrautuisin useaksi tunniksi johonkin työhön, jonka palkka todennäköisesti verojen jälkeen vain hitusen enemmän kuin työttömyyskorvaus, ei todellakaan kiinnosta, varsinkin kun tietää mitä paskaduunia olisi tarjolla. sellaisessa duunissa sielu kuolee. orjatyötä.
Itse olen ollut 32 vuotta työttömänä ja menisin töihin jos 80-luvun tyyliin pääsisi.
Ceeveetä minulla ei ole käytännössä ollenkaan, pelkkä tyhjä paperi, ja mitään videoita en ala iäkkäänä enää väsäämään. Mielipiteetkin ovat täysin vääriä.
joo en ymmärrä mikä tässä sohvalla makoilussa on niin kauheeta
Työvoimaihmisiltä loppuu äly ymmärtää meidänkaltaisia ysärilaman uhreja.
Elämä alkoi seitsemän vuoden työttömyydellä 1991. 1998 pääsin viideksi vuodeksi töihin.
Irtisanomissuojaa heikennetään.
"Asiallinen syy irtisanomiselle täyttyy todella helposti."
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/39aa29b3-e460-4a1b-92cd-56f6a2d91…
Ikäsidonnaisuudet poistetaan työttömyyskorvauksista.
Ja osa-aikatyöntekijöille tulee velvollisuus hakea kokopäivätyötä tai osallistua työkkärin aktivointeihin. Enää ei riitä, että kysyy sähköpostilla työnantajalta työtunteja.
https://ytk.fi/tietoa-meilta/ajankohtaista/hallitusohjelma-lupaa-kirist…
Antakaa vaan dislikeä, totuus on kuitenkin totuus kirjoitti:
Siitä oli joskus juttuakin, että nykypäivänä yli 70% työhön pääsemisistä tulee suhteiden kautta, että on kyseiseen firmaan joku kytkös entuudestaan. Sitten porukka aina ajattelee, että ovat työllistyneet omin avuinensa ja ovat niin erinomaisia. Tuo on suurinta hevonpaskaa.
Minä voin sentään myöntää saaneeni kontaktin kautta hyvän työpaikan. Olen pärjännyt siellä hyvin ja minut vakinaistettiin jo paljon ennen koeajan loppumista, mutta minä voin sentään myöntää, että en olisi kyseisessä paikassa töissä ilman olemassa olevaa kytköstä. yli 70% omahyväisistä työpaikan saaneista persenaamoista ei tähän pysty, kun tuppaa unohtumaan se oma tilanne, miten aikoinaan työllistyi.
Saattaisiko tuo riippua vähän paikkakunnastakin? Olen muuttanut pohjoisesta kotipaikkakunnaltani Helsinkiin opiskelemaan enkä tuntenut ketään pääkaupunkiseudulta. Muuttoon yhtenä syynä oli, että tulen köyhästä perheestä enkä nähnyt itselläni hyvää tulevaisuutta siellä kotipaikkakunnalla ilman oikeita suhteita. Helsingissä mahdollisuudet ovat olleet paljon paremmat, olen ihan itse hommannut kaikki työpaikkani ilman suhteita, ihan ensimmäisistä kesätyöpaikoista lähtien. Näin on myös suurin osa opiskelukavereistani tehnyt. Niistä, joilla on vanhemmat pk-seudulla, todella hyvin harva on mennyt töihin isänsä tai äitinsä työpaikkaan, tiedän vain yhden, heillä on perheyritys.
Ei minun ainakaan. Teen osaa ja 1 työnhakuvelvoite per 3kk on "kysyä työnantajalta lisätunteja" jota teen toki ilman tuota velvoitettakin. Mutta minkä teet, kun Tunnit vain kutistuu koko ajan olemattomiin. Nyt oon jo lähes työttömänä ollut 5 viikkoa! 2-4 tuntia viikko töitä. Ei vielä haittaa, kun kesä ja lomatkin pitämättä. Syksyllä toivon että paraneisi talven tasolle, milloin oli kuukausia kokoaikatöitäkin.