Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
En tiedä kuinka monta hylsyä on koossa, koska noista paikoista ei kuulu mitään, muista paikoista kyllä tulee hylsyjä. Torstaina uusimaan työhaku, saas nähdä kuinka paljon mua haukutaan, syyllistetään ja survotaan maanrakoon siellä. Mä ainakin mainitsen noi saatanan työnantajat ketkä ei huoli mua töihin yrityksistä huolimatta. Olen nyt hakenut paljon kokoonpanoon töihin koska mulla on sieltä suosittelija, viime viikolla laitoin yhteensä 9 paikkaan hakemuksen (varasto alaa, kokoonpanoa, kaupan alaa ja tuotantoa). Tää saatanan hylsyjen saaminen vuodesta toiseen alkaa vaikuttamaan mun mielenterveyteen. Mua vi**ttaa vaan se kun tässä menee hyvä työntekijä täysin hukkaan.
Oon tutkinut opinto vaihtoehtoja ja tullut siihen tulokseen että tästä(kin) asiasta on tehty työttömälle kohtuuttoman vaikeaa. Jokaikinen ala vaatii että sulla on työpaikka jossa suoritat opinnot ja sitten kitistään kun työttömät ei mene opiskelemaan, huomaako kukaan ongelmaa tässä yhtälössä? Päättäjät ei ainakaan.
Sitten nää korkeakoulu/yliopisto juttut on taas asia erikseen, hakijoita on todella paljon ja pääsyä EHKÄ voisi helpottaa hakeutumalla valmennus kurssille mutta mitä katsoin niin hinnat pomppii 200-400€ välissä, KENELLÄ työttömällä jonka niskassa on muutenkin kaikki laskut vuokrista lähtien on antaa tuommoinen summa kurssiin joka ei edes takaa yhtään mitään?!?
Tosin mietityttää sekin miksi korkeakoulu opintoja niin suitsutetaan kun löytyykö niillekään puolellekaan oikeasti töitä? hirveät opintolainat niskassa valmistut tyhjänpäälle
Vierailija kirjoitti:
Oon tutkinut opinto vaihtoehtoja ja tullut siihen tulokseen että tästä(kin) asiasta on tehty työttömälle kohtuuttoman vaikeaa. Jokaikinen ala vaatii että sulla on työpaikka jossa suoritat opinnot ja sitten kitistään kun työttömät ei mene opiskelemaan, huomaako kukaan ongelmaa tässä yhtälössä? Päättäjät ei ainakaan.
Sitten nää korkeakoulu/yliopisto juttut on taas asia erikseen, hakijoita on todella paljon ja pääsyä EHKÄ voisi helpottaa hakeutumalla valmennus kurssille mutta mitä katsoin niin hinnat pomppii 200-400€ välissä, KENELLÄ työttömällä jonka niskassa on muutenkin kaikki laskut vuokrista lähtien on antaa tuommoinen summa kurssiin joka ei edes takaa yhtään mitään?!?
Tosin mietityttää sekin miksi korkeakoulu opintoja niin suitsutetaan kun löytyykö niillekään puolellekaan oikeasti töitä? hirveät opintolainat niskassa valmistut tyhjänpäälle
Ei ollenkaan näin. Jos sinulla ei ole korkeakoulututkintoa, kuten ilmeisesti ei ole, voit hakea ammatillisiin perustutkintoihin yhteishaussa. Et tarvitse työpaikkaa. Opintojen ajan saat opintotukea.
Korkeakoulujen valintakokeet on pyritty saamaan sellaisiksi, että valmennuskursseista ei olisi suurta apua, ts. on mahdollista päästä ilman valmennuskurssiakin. Korkeakoulutetuilla on selkeästi parempi työtilanne kuin matalammin koulutetuilla, mutta läheskään kaikki korkeakoulualat eivät suoraan työllistä. Korkeakouluopintoihin ei myöskään saa opintotukea kuin rajatun ajan, joten alan vaihtaminen on monelle siksi hankalaa.
Ammattikoulutuksen yhteishaku on vielä auki ja korkeakoulujen yhteishaku alkaa ensi viikolla. Kannattaa hakea!
inhottaa miten monet niputtaa kaikki työttömät samaan kastiin niiden kanssa jotka nauttii työttömyydestä & saa sossulta paljon tukea. Kaikki kun ei saa sossulta mitään, tai jos saa se ei välttämättä ole paljoakaan & mahdollisesti postiluukusta tippuu kirjeitä että ala muuttaa muualle siitä, sijainnilla ei väliä, ei asunnon kunnolla eikä millään muullakaan kunhan muutat JA kaikki eivät myöskään nauti siitä että sun täytyy antaa kelalle/sossulle tiliotteita kyylättäväksi jokaikisen hakemuksen yhteyteen.
Voin omalta osaltani sanoa että se on aina tuntunut todella nöyryyttävältä, todistella jollekin että kyllä juu olen näin köyhä ja kyllä juu tarvitsen teiltä almuja. EN HALUA hakea almuja, en halua hakea tukia, haluan töihin mutta minkä minä sille teen ettei työnantajat palkkaa?!? Ei ratkaisuksi ei kelpaa että menen ilmaiseksi sinne koska tyhmäkin tajuaa että se työ loppuu kunhan pitäisi palkkaa maksaa (tämä etenkin kaupanalalla).
Työllisyys asiat on täysin vinoutuneet täällä eikä se ole työttömien syy.
Olen kokenut 3 vuoden työttömyyden, jonka aikana sain maistaa aktiivimallia. Se ei unohdu koskaan. Työkkärin kurssilla meitä istui ja voin sanoa, että yhtään työnvieroksujaa ei porukassa ollut. Haku ja yrittäminen oli päällä jokaisella.
Nyt olen taas töissä. En koskaan puhu työttömistä pahaa, ei pitäisi muidenkaan yleistää eikä käyttää loukkaavia ilmaisuja kuten "työttömyyden kova ydin". Joka numeron takana on ihminen toiveineen ja pettymyksineen. Ne muutamat jotka ovat julkisuudessa leuhkineet työttömyyskorvaustensa määrällä tekevät hallaa sadoilletuhansille. Itse sain työttömyystukea n. 650 euroa kuussa miinus verot. Niin, työttömätkin maksavat veroa.
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ketjun vasta nyt, mahtavaa keskustelua työttömyydestä, työllisyydestä ja elämästä ylipäänsä! Olisin halunnut kuulla, onko ihmisillä miten paljon positiivisia kokemuksia TE-palveluista? Mitä hyviä koulutuksia olet saanut, mikä on auttanut sinua eteenpäin? Voisi tällaisetkin vinkit laittaa jakoon. Ps. En ole työkkärin kätyri, älkää sitä pelätkö :D
Ei minulla mitään vinkkejä ole, mutta tulinpa nyt kertomaan, että minulla ei ole pahaa sanottavaa TE-toimiston toiminnasta. Pääsin TYPiin eli moniammatillisen tiimin avun piiriin, kun tilanne kävi työttömyyden seurauksena epätoivoiseksi. Kaikki on neuvoteltu siten, ettei minua ole ajettu kuntouttavaan työtoimintaan tai muihinkaan epäsopiviin projekteihin. Ei ole työkkärin syy, ettei kukaan halua minua töihin.
Tämä siis sinä aikana, kun olen ollut työtön työnhakija. Ihan oma tappelunsa oli se, kun yritin päästä työttömän statukselle. Omaksi virkailijakseni nimetty mies luki sääntöjä suoraan paperista, lopulta sanoi ottavansa tarkemmin selvää asioista ja soittavansa sitten minulle. Ei soittanut, koska vaihtoi työpaikkaa ja jätti työt tekemättä. Tämä oli alku sille, että olin tyhjän päällä niin pitkään, että sain ensimmäisen maksuhäiriömerkinnän. Tuista päätettiin kyllä takautuvasti mutta se oli jo liian myöhäistä. Koko elämä meni siinä samassa.
Pääsin 8kk ajaksi turun kaupungille kokoonpanoon, alkaa 2.5. Pääsen just livahtamaan pois aktiivimallin alaisuudesta. Oon helvetin onnellinen etten joudu ainakaan ennen ens vuoden maaliskuuta tän aktiivimallin kynsiin, tuli loistavaan paikkaan tää.
Jos halutaan kouluttaa työttömiä niin jo ennestään ammatin omaavien aikuisten opiskeluun tulisi rakentaa uusia polkuja eikä estellä sitä niin että haku aie katkeaa joko tuen puutteeseen TAI siihen ettei sinulla ole työpaikkaa.
Ei voi yhtäaikaa syyttää työtöntä siitä ettei se yritä mitään / kouluttaudu jos ei työllisty jos samaan aikaan kouluun pääsyn palikat on niin hajanaiset ettei niitä voi käyttää.
tunnen itseni todella arvottomaksi kun en pääse töihin enkä opiskelemaan.. en mä tätä elämältäni halunnut
Miten teillä muilla pysyy pää kasassa jatkuvan työttömyyden ja hylkäys "valinta ei kohdistunut sinuun" viestien kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä muilla pysyy pää kasassa jatkuvan työttömyyden ja hylkäys "valinta ei kohdistunut sinuun" viestien kanssa?
Ei se meinaakaan pysyä kasassa, mulla on aika-ajoin itsetuhoisia ajatuksia ja nämä ajatukset vielä kärjistyi mun äidin poismenon jälkeen. Jos mulla ei olisi mun veljeä tukemassa tuskin oisin enää hengissä. Tosin vuosien työttömyys kun on jo takana turruttaa se mielen myös aika hyvin, toisinsanoen se tekee ihosta paksumman ja oppii sivuttamaan kaiken sen negatiivisuuden mitä elämä heittää päin näköä loputtomalla tahdilla.
Lisäys edelliseen, jos musta aika jättäisi ja päätyisin mullan alle niin työkkärin henkilökunta korkkaisi kuoharin ja juhlisivat sitä että päästiin viimein siitä saatanan luuserista eroon.
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä muilla pysyy pää kasassa jatkuvan työttömyyden ja hylkäys "valinta ei kohdistunut sinuun" viestien kanssa?
Jäin työttömäksi 1992 intin jälkeen. Hain töitä viimeksi 2003.
Se helpottaa ajan kanssa. En ole pitkään aikaan ajatellut edes enää itseäni siitä näkökulmasta että olisin työtön. Olen luopunut työttömän identiteetistä. Ei sen ristin kantamisesta kukaan palkitse.
Minä vain olen, minä. Siinä kaikki. Olen yksilö, en osa mitään joukkoa.
Pitkäaikaistyöttömän ei kannata osallistua sosiaalisiin hierarkioihin. Olet vain oma itsesi, tavallinen ihminen.
Astu hierarkioiden ulkopuolelle. Anna muiden leikkiä tikapuuleikkejään. Sinä et tarvitse kenenkään hyväksyntää etkä kenenkään tuomiota.
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä muilla pysyy pää kasassa jatkuvan työttömyyden ja hylkäys "valinta ei kohdistunut sinuun" viestien kanssa?
Huonosti. Olen myös pienen lapsen yksinhuoltaja ja päätynyt vielä hoitamaan iäkästä äitiäni joten sohvalla makoiluun ei ole liiallisesti aikaa. Mutta silti sana on se sama. Työtön.
Pitkäaikaistyöttömän elämässä tulee hetki, jolloin se häpeä kääntyy sinua itseäsi vastaan.
Työttömyyden alkuaikanahan häpeä kannustaa sinua etenemään, pääsemään töihin ja niin edes päin.
Sitten tulee hetki, jolloin sinun on luovuttava häpeästä tai tuhoudut, se ei enää palvele sinua.
Jos et kykene luopumaan häpeästä ja työttömän identieetistä, tuhoudut. Juot itsesi hautaan tai saat sydärin.
Miksi tekisit niin? Sinun on luovuttava voimasta joka ajaa sinua eteenpäin yhteiskunnan silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin nelikymppinen ihminen jäin keväällä koronan myötä työttömäksi. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Puuhailen kaikenlaisia käsitöitä kotonani, eli aika kuluu kyllä, mutta olen alkanut epäillä, että ehkä en enää koskaan työllisty. Se mietityttää kyllä. Olen hakenut myös muita kuin oman alani töitä, kokoaikaista ja pientä määräaikaista pätkää, mutta ei ole tärpännyt.
Suosittelen hakemaan välitysfirmojen kautta tilapäistä vaikka lyhyttäkin työpätkää, näin ainakin itse sain jalan ovenväliin ja sain kuin sainkin vakituisen työn vielä 56- vuotiaana.
Joo, mää luovutin 20 v jälkeen ja hain eläkettä. En onnistunut pääsemään työelämään.
Mihin se mun tiivistys työttömistä on kadonnut??
On vissiin tosikko Mode.
Jumalauta työttömiä haukutaan toisessa ketjussa kilpaa niin mun sarkastinen viesti katoaa.
Tämä!
Ajoin viisi vuotta taksia ysärillä enkä enää lähtisi alalle. Mennyt ihan pelleilyksi.
Ei mulla tosin ole luvatkaan voimassa enää. Täytyisi käytännössä käydä taksikurssit uudelleen, vaikka kuljetin aikanaan n. 80 000 asiakasta.