Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Mietin tässä, että oletteko työttömät ollenkaan miettineet globaalisti työllistymis ja kouluttautumis mahdollisuuksianne?
Ongelma täällä Suomessa on negatiivinen ilmapiiri, investoinpula ja ettei haluta edes työllistää. Piirit on pienet, väestöä karsitaan jyviin ja akanoihin. On suuri julkinen sektorikin, joka vaatii osansa.
Itse olen pitkäaikaissairas ja siten jo eläkkeellä, tarinani on varmaan monelle tuttu: nuoruusiän oireilua - masennus - psykoosi - lopulta pysyvä eläke. Olen asunut ulkomailla jo vuosia, koska Suomessa eläminen meni mahdottomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että oletteko työttömät ollenkaan miettineet globaalisti työllistymis ja kouluttautumis mahdollisuuksianne?
Ongelma täällä Suomessa on negatiivinen ilmapiiri, investoinpula ja ettei haluta edes työllistää. Piirit on pienet, väestöä karsitaan jyviin ja akanoihin. On suuri julkinen sektorikin, joka vaatii osansa.
Itse olen pitkäaikaissairas ja siten jo eläkkeellä, tarinani on varmaan monelle tuttu: nuoruusiän oireilua - masennus - psykoosi - lopulta pysyvä eläke. Olen asunut ulkomailla jo vuosia, koska Suomessa eläminen meni mahdottomaksi.
Kiinnostavaa. Millä olet elänyt ulkomailla? Haluatko kertoa tarkemmin miksi Suomessa eläminen meni mahdottomaksi?
Vierailija kirjoitti:
Mites teillä muilla tähän ketjuun kirjotelleilla on vuosi alkanut? :)
Entäs Ap, miten Sinulla menee?
Itse olen edelleen työtön yksinhuoltaja eikä muutosta ole näkyvissä. Pitkän työttömyyden jälkeen on vaikeaa työllistyä ja lisäksi voimavarojani vie paljon iäkkään äitini hoitaminen.
Kiitos kysymästä. Minulla menee hyvin. Opiskelen siis ansiosidonnaisella uutta alaa (johon saan kyllä hyväksilukuja edellisestä tutkinnostani) ja tarkoitus on valmistua vuoden lopuksi. Toivon työllistyväni siis viimeistään silloin paremmin.. Olen saanut opinnoista uskoa tulevaan ja merkitystä arkeen. Tsemppiä kaikille muillekin ja onnea vuoteen 2022. Itse palaan säännöllisesti lukemaan ketjua ja vertaiskokemuksia. Olen saanut niistä paljon. Ei syytetä itseämme vaan vika on ihan muualla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites teillä muilla tähän ketjuun kirjotelleilla on vuosi alkanut? :)
Entäs Ap, miten Sinulla menee?
Itse olen edelleen työtön yksinhuoltaja eikä muutosta ole näkyvissä. Pitkän työttömyyden jälkeen on vaikeaa työllistyä ja lisäksi voimavarojani vie paljon iäkkään äitini hoitaminen.
Kiitos kysymästä. Minulla menee hyvin. Opiskelen siis ansiosidonnaisella uutta alaa (johon saan kyllä hyväksilukuja edellisestä tutkinnostani) ja tarkoitus on valmistua vuoden lopuksi. Toivon työllistyväni siis viimeistään silloin paremmin.. Olen saanut opinnoista uskoa tulevaan ja merkitystä arkeen. Tsemppiä kaikille muillekin ja onnea vuoteen 2022. Itse palaan säännöllisesti lukemaan ketjua ja vertaiskokemuksia. Olen saanut niistä paljon. Ei syytetä itseämme vaan vika on ihan muualla. Ap
Kiva kuulla, Tsemppiä sinulle ja kiitos tämän hienon ketjun aloittamisesta! :)
Vierailija kirjoitti:
Mites teillä muilla tähän ketjuun kirjotelleilla on vuosi alkanut? :)
Entäs Ap, miten Sinulla menee?
Itse olen edelleen työtön yksinhuoltaja eikä muutosta ole näkyvissä. Pitkän työttömyyden jälkeen on vaikeaa työllistyä ja lisäksi voimavarojani vie paljon iäkkään äitini hoitaminen.
Juuri äsken tupsahti sähöpostilaatikkoon kuntakokeilun tyytyväisyyskysely. Mitä vastaisin, kun kuntakokeilusta on otettu yhteyttä vuoden aikana vain kahdesti: kummallakin kerralla tyytyväisyyskysely.
Vuosi on alkanut perinteisesti kolmen kuukauden välein tapahtuvalla paniikkijaksolla, jonka aikana selviää, joudunko kadulle vai saanko pitää petipaikkani. Kelan kanssa on koko ajan vääntöä rahasta. Näistä oloista on mahdotonta lähteä työelämään, jos siis sinne edes huolittaisiin. Työikää on kymmenen vuotta jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten siis käytännössä pääsee opiskelemaan työttömyyskorvauksella? Mitä siihen vaaditaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites teillä muilla tähän ketjuun kirjotelleilla on vuosi alkanut? :)
Entäs Ap, miten Sinulla menee?
Itse olen edelleen työtön yksinhuoltaja eikä muutosta ole näkyvissä. Pitkän työttömyyden jälkeen on vaikeaa työllistyä ja lisäksi voimavarojani vie paljon iäkkään äitini hoitaminen.
Kohta tulee 13v työttömyyttä täyteen josta 1v9kk merkonomina ja loppua ei ole näkyvissä mun työttömyyteen.
Jösses, miten maailmassa joku voi olla noin kauan työtön? Eikä ole hankkinut koulutusta johonkin työllistävään jo aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin pitkäaikaistyöttömän on todella vaikeaa päästä työn syrjään takaisin (tai edes ensi kertaa) kiinni. Itse olin työttömänä aikuisikäni alkuvuodet -99-11. Työllistyminen tuntui täysin mahdottomalta kolmekymppisenä ja täysin työkokemusta vailla ja olin jo melkein valmistautunut elämään ikuisesti tuilla. Ja voin kertoa että ei tuilla eläminen mitään herkkua ollut. Sosiaalista elämää ei ollut oikeastaan ollenkaan, mihinkään ei ollut varaa paitsi ruokaan, en ostanut koko tuona aikana ainuttakaan uutta vaatekappaletta. Minulla oli vain yksi pari kenkiä joita käytin joka säällä kesät ja talvet. Silmälaseja ei ollut varaa uusia, eikä hammaslääkärissä ollut varaa käydä. Onneksi olin edes jonkinlaiset silmälasit saanut Suomen Puolustusvoimien kustantamana.
Keväällä 2011 päätin heittää vielä viimeisen hail maryn. Lähdin kouluttautumaan työvoimapoliittiseen koulutukseen 700km päähän kotoa koska 2008 tapaamani tuleva vaimoni tuli raskaaksi. Kävin vuoden koulutuksesta 8kk samalla kun vaimo odotti lastamme ja sain ihka ensimmäisen työpaikkani jo kesken koulutuksen, tosin 140km päästä kotoa.
Siitä se ura sitten vihdoin urkeni kun ensi kertaa sai jalan oven väliin. Vielä täytyi yksi työttömyysjakso tosin tuonkin jälkeen kestää 2013-2014 ja alkoi jo epätoivo jossain kohtaa hiipiä takaisin mieleen. Onneksi löytyi kuitenkin vielä vihdoin työnantaja joka uskalsi työpaikan antaa, tällä kertaa työpaikka olikin sitten jo samassa kaupungissa.
Nykyisin olen parin työpaikanvaihdon jälkeen kohtuullisen kokoisen PK-yrityksen IT-päällikkö. Paistoi se aurinko vihdoin risukasaankin.
Älkää menettäkö toivoanne. Joskus täytyy heittäytyä että saa palkinnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites teillä muilla tähän ketjuun kirjotelleilla on vuosi alkanut? :)
Entäs Ap, miten Sinulla menee?
Itse olen edelleen työtön yksinhuoltaja eikä muutosta ole näkyvissä. Pitkän työttömyyden jälkeen on vaikeaa työllistyä ja lisäksi voimavarojani vie paljon iäkkään äitini hoitaminen.
Juuri äsken tupsahti sähöpostilaatikkoon kuntakokeilun tyytyväisyyskysely. Mitä vastaisin, kun kuntakokeilusta on otettu yhteyttä vuoden aikana vain kahdesti: kummallakin kerralla tyytyväisyyskysely.
Vuosi on alkanut perinteisesti kolmen kuukauden välein tapahtuvalla paniikkijaksolla, jonka aikana selviää, joudunko kadulle vai saanko pitää petipaikkani. Kelan kanssa on koko ajan vääntöä rahasta. Näistä oloista on mahdotonta lähteä työelämään, jos siis sinne edes huolittaisiin. Työikää on kymmenen vuotta jäljellä.
Sama kokemus kuntakokeilusta. Aiemmatkaan työllisyyden kuntakokeilut eivät tuoneet pysyviä työpaikkoja. Joten hallitus päätti että yritetään samaa kolmannen kerran ja odotetaan eri lopputulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työttömien nöyryyttäminen on ilmiö, joka on hyväksytty vaikka on laitonta. Olen osa-aikatyössä, aliarvostetussa tehtävässä.
Mutta koettu on työttömyyttäkin. Satoja hakemuksia tehty, harvoin edes vastausta. Soiteltu suoraan yrityksiin, tarjottu työpanosta. Voi mennä vuosia, ennen kuin onnistaa. Jos silloinkaan.
Työtön on usein fiksu, koulutettu, terveydestään parhaalla mahdollisella tavalla huolehtiva. Se ei näy päälle päin.
Törkeääkin halventamista ovat mm työkokeilut. Hyväksikäyttöä maassa, jossa puhutaan kauniita sanoja ihmisarvosta.
Presidentti ja etenkin hallitus voisi tehdä paljonkin, esim velvoittaa kunnat palkkaamaan oikealla palkalla esim osa aikaisia. Työtä riittää kyllä.
Tämä on niin totta, töitä riittää mutta ei palkanmaksuhalukkuutta. 80-luvulla ei olisi tullut kuuloonkaan mitkään työkokeilut ja ilmaistyön teettäminen. Silloin jos olit työtön pääsit työllistämistuella töihin puoleksi vuodeksi vaikka olit nuori ja vailla työkokemusta. Eli maksettiin normipalkkaa eikä mitään kulukorvausta ja työttömyyskorvausta niinkuin nykyään. Osa tekee jopa kuukausia näitä työkokeiluja ja harjoitteluita. Täysin naurettava ja työttömiä hyväksikäyttävä systeemi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites teillä muilla tähän ketjuun kirjotelleilla on vuosi alkanut? :)
Entäs Ap, miten Sinulla menee?
Itse olen edelleen työtön yksinhuoltaja eikä muutosta ole näkyvissä. Pitkän työttömyyden jälkeen on vaikeaa työllistyä ja lisäksi voimavarojani vie paljon iäkkään äitini hoitaminen.
Kiitos kysymästä. Minulla menee hyvin. Opiskelen siis ansiosidonnaisella uutta alaa (johon saan kyllä hyväksilukuja edellisestä tutkinnostani) ja tarkoitus on valmistua vuoden lopuksi. Toivon työllistyväni siis viimeistään silloin paremmin.. Olen saanut opinnoista uskoa tulevaan ja merkitystä arkeen. Tsemppiä kaikille muillekin ja onnea vuoteen 2022. Itse palaan säännöllisesti lukemaan ketjua ja vertaiskokemuksia. Olen saanut niistä paljon. Ei syytetä itseämme vaan vika on ihan muualla. Ap
Kiva kuulla, Tsemppiä sinulle ja kiitos tämän hienon ketjun aloittamisesta! :)
Kiitos❤️Ja kiitos kaikille kokemusten jakamisesta tähän ketjuun. Fiksuja tyyppejä ketju täynnä! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten siis käytännössä pääsee opiskelemaan työttömyyskorvauksella? Mitä siihen vaaditaan?
Alan pitää olla työllistävä työkkärin mielestä. Se on tärkein kriteeri. Tällä hetkellä varmaan lähihoitajaksi, sosiaalityöntekijäksi, varhaiskasvatuksen opettajaksi, sairaanhoitajaksi uskon, että pääsee opiskelemaan työttömyyskorvauksella.
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin pitkäaikaistyöttömän on todella vaikeaa päästä työn syrjään takaisin (tai edes ensi kertaa) kiinni. Itse olin työttömänä aikuisikäni alkuvuodet -99-11. Työllistyminen tuntui täysin mahdottomalta kolmekymppisenä ja täysin työkokemusta vailla ja olin jo melkein valmistautunut elämään ikuisesti tuilla. Ja voin kertoa että ei tuilla eläminen mitään herkkua ollut. Sosiaalista elämää ei ollut oikeastaan ollenkaan, mihinkään ei ollut varaa paitsi ruokaan, en ostanut koko tuona aikana ainuttakaan uutta vaatekappaletta. Minulla oli vain yksi pari kenkiä joita käytin joka säällä kesät ja talvet. Silmälaseja ei ollut varaa uusia, eikä hammaslääkärissä ollut varaa käydä. Onneksi olin edes jonkinlaiset silmälasit saanut Suomen Puolustusvoimien kustantamana.
Keväällä 2011 päätin heittää vielä viimeisen hail maryn. Lähdin kouluttautumaan työvoimapoliittiseen koulutukseen 700km päähän kotoa koska 2008 tapaamani tuleva vaimoni tuli raskaaksi. Kävin vuoden koulutuksesta 8kk samalla kun vaimo odotti lastamme ja sain ihka ensimmäisen työpaikkani jo kesken koulutuksen, tosin 140km päästä kotoa.
Siitä se ura sitten vihdoin urkeni kun ensi kertaa sai jalan oven väliin. Vielä täytyi yksi työttömyysjakso tosin tuonkin jälkeen kestää 2013-2014 ja alkoi jo epätoivo jossain kohtaa hiipiä takaisin mieleen. Onneksi löytyi kuitenkin vielä vihdoin työnantaja joka uskalsi työpaikan antaa, tällä kertaa työpaikka olikin sitten jo samassa kaupungissa.
Nykyisin olen parin työpaikanvaihdon jälkeen kohtuullisen kokoisen PK-yrityksen IT-päällikkö. Paistoi se aurinko vihdoin risukasaankin.
Älkää menettäkö toivoanne. Joskus täytyy heittäytyä että saa palkinnon.
Ihana kuulla. Kiitos kirjoituksestasi. Ihan parasta, kun sinunlaiselle on onni vihdoin potkinut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites teillä muilla tähän ketjuun kirjotelleilla on vuosi alkanut? :)
Entäs Ap, miten Sinulla menee?
Itse olen edelleen työtön yksinhuoltaja eikä muutosta ole näkyvissä. Pitkän työttömyyden jälkeen on vaikeaa työllistyä ja lisäksi voimavarojani vie paljon iäkkään äitini hoitaminen.
Kohta tulee 13v työttömyyttä täyteen josta 1v9kk merkonomina ja loppua ei ole näkyvissä mun työttömyyteen.
Jösses, miten maailmassa joku voi olla noin kauan työtön? Eikä ole hankkinut koulutusta johonkin työllistävään jo aiemmin.
Joutusin lopettamaan mun vakituisen työsuhteen 2009 koska perheessä tapahtui ikäviä asioita, ja sairastuin masennukseen josta pääsin irti 2014 jonka jälkeen olin kuntouttavassa 2014 - 2017. Tuon jälkeen menin opiskelemaan merkonomiksi 2018 - 2020. Yritin 2009 jälkeenkin kouluttautua mutta ne meni vituiksi, varasto alan koulusta potkittiin pois ajokortittomana, vartija alan koulusta potkittiin pois liian heikon yleiskunnon takia, kone ja metalli alan koulusta potkittiin pois paniikki kohtausten vuoksi (liian kova meteli), ja datanomi koulun joutusin lopettamaan migreenien takia (ruutujen tuijottelu aiheutti). Merkonomin tutkinto on ainut mistä olen valmistunut, mutta ei tällä tutkinnolla työllisty. Niin ja tuolta kuntouttavasta sain suosittelijan, mutta ei siitä ole apua ollut.
Ei kukaan tajua mitään ennen kuin se on niin sanotusti omassa kupissa.
Takavuosina, kun vielä oli Työvoimatoimisto, mikäli oikein muistan, joku virkailija unohti paperini pöytälaatikkoon, työsuhdetta ei jatkettu, ja selityksenä oli, että "työllisyyden kannalta työsuhteen jatkaminen ei ole tarpeellista". Tarpeellista oli siis saada aikaan yksi työtön. Jotta kiitoksia vain näille "työnsä" tehneille.
Mulle tuli sähköpostiin jo kolmas kuntakokeilun tyytyväisyyskysely.
Pitäisi olla laitonta julkaista työpaikka ilmoitus ilman mitään tietoja siitä paljonko on palkka, sori mutta ei ihmiset tule töihin jos ei tiedä mitä siitä saa vastineeksi.
Joku aikaisemmin kyseli mitä kuuluu niin vastailen siihen nyt vuorostani!
Ihan hyvää kuuluu ellei mietitä sitä tosiaasiaa että edelleen elelen kituuttaen pienimmällä mahdollisella tuella (perus työttömyysturva, muuta ei heru koska en asu yksin) ja koetan pitää pään kasassa.
Selaan työpaikkoja päivittäin kyllä, mutta suurinosa mitä siellä on on joko alaarvoisesti tunnitettuja (10h/vko tyyliin) tai sitten ravintola-alaa tai sote alaa joista kummallekaan en sovellu eikä ole kyllä koulutustakaan.
Haen kouluun kunhan haut alkaa mutta pelottaa sekä ahdistaa etten pääse sinnekään. Tavallaan pelottaa sekin jos pääsen, koska sitten alkaa taistelu te-toimiston kanssa alkavatko he tukemaan opintojani vai joudunko sille todella mitättömälle kelan opintotuelle, velkaa en mielellään ottaisi koska ei ole mitään varmuutta tulevaisuudesta onko töitä millä se takaisin maksaa.
Kannan häpeää kyllä kun olen kotona päivisin kun ns pitäisi olla tekemässä töitä. Koetan itselleni jankuttaa ettei ihmisarvo ole työpaikasta kiinni, voit olla täys m*lkku silti vaikka olisi kuinka korkea palkkainen työ.. mutta kyllä tää silti aika kurjalta tuntuu. Välttelen ihmisiä joista tiedän että heti minut nähdessään ne alkaa tingata olenko töissä vai koulussa ja jos en niin MIKSI?!
Psykofyysisesti voin paljon paremmin työttömänä (vähemmän stressiä), mutta nyt keskituloisena työssäkäyvänä on kieltämättä sikäli helpompaa, että solahdan perheellisen miehen rooliodotuksiin kuin villasukka jalkaan. Elämänlaatuni ei työssä käyvänä ole kuitenkaan parantunut millään muulla kuin materiaalisilla mittareilla.
Ehkä olin poikkeus työttömien joukossa, koska "osasin" aina arvostaa vapaa-aikaani, mutta halusin nyt kuitenkin tuoda tämän esiin. Ei se ruoho ole välttämättä juurikaan virheämpää työelämän puolella, ei edes koulutusta vastaavassa ns. unelmatyössä. Aina on jokin paine ja stressi, oli elämäntilanne mikä tahansa. :(
Työvoimapulasta hokeminen on absurdia kantasuomalaisten ihmisten syrjäyttämistä ja todellisuudessa työvoimmapula on vain halpatyövoiman perään itkemistä.
On myös sanottu jopa työnantajien suusta etteivät palkkaa työttömiä vaan ottavat mielummin ulkomaalaisen työntekijän, mitä tästä voikaan päätellä kun samaa touhua on järjestelmällisesti lähes kaikissa työpaikoissa?