Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Työtön on aika lomalla.
Koska ei tarvitse käydä töissä.
Rahaa tulee joka kuussa tarpeeksi.
Huoletonta ja kivaa elämää siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N30 kirjoitti:
Työttömiltä tulisi ottaa pois kaikki rahallinen tuki. Asunto pään päälle ja lautasellinen puuroa x 2 päivässä eikä mitään muuta. Alkaisi tekemään mieli töitä aika äkkiä.
Onhan tuo sinunkin kohtelusi sitten, kun jäät työttömäksi?
Aikuisen terveen ihmisen kuuluu huolehtia itse omasta elatuksestaan, eikä olla mankumassa tukiaisia yhteiskunnalta. Jos ei työt huvita, voi elää omilla säästöillään.
Mitäs sinä teet sitten, kun jäät työttömäksi ja ennen pitkää säästösi loppuvat, sinä kysymyksenväistelijä?
Menen taas töihin. Niin olen ennenkin rahattomuustilanteeni ratkaissut. Tt-tukea ja asumistukea olen saanut 0 päivää.
Sinullapa on hieno tilanne, kun voit ihan itse valita, oletko työtön vai et. Luulisi, että noin taitavan ihmisen päässä vilahtaisi ymmärrys siitä, että sinulla ei oikeasti ole kokemusta työttömyydestä. Ja oivallus siitä, että et kuulu tähän keskusteluun millään mittapuulla.
Itse en uskaltaisi jättäytyä pitkäaikaistyöttömäksi, vaan työttömyyden pitkittyessä ottaisin minkä tahansa tarjotun työpaikan vastaan. Myös muulta kuin omalta ammattialaltani ja/tai vähän pidemmänkin matkan päästä nykyisetä asuinpaikastani. Pahoittelen, jos loukkaannut tästäkin.
Et sinä sitten mikään välkky olekaan - välkyt nimittäin osaavat pysyä hiljaa silloin, kun eivät tiedä keskustelunaiheesta mitään.. Kukaan ei jää eikä jättäydy pitkäaikaistyöttömäksi. Mietipä sitä hetki.
Mietitään. Tunnen ihan oikeasta elämästä ainakin yhden, joka parin vuoden työttömyydenkin jälkeen yhä ilmoittaa, ettei mene siihen-ja-siihen paikkaan, vaikka siellä oleva tuttu työnjohtaja on häntä pyytänyt töihin. Syynä niinkin looginen juttu kuin parin vuosikymmenen takainen erimielisyys tytäryhtiön kanssa muutaman kympin summasta...
Ja tämä yksi esimerkki siis kertoo sinulle, että ilmiö on on yleinen ongelma?
50% tuntemistani työttömistä. mutta eihän se nyt ole mikään yleinen ongelma, jos vain joka toinen työtön haluaa jatkaa työttömän "ammatissaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N30 kirjoitti:
Työttömiltä tulisi ottaa pois kaikki rahallinen tuki. Asunto pään päälle ja lautasellinen puuroa x 2 päivässä eikä mitään muuta. Alkaisi tekemään mieli töitä aika äkkiä.
Onhan tuo sinunkin kohtelusi sitten, kun jäät työttömäksi?
Aikuisen terveen ihmisen kuuluu huolehtia itse omasta elatuksestaan, eikä olla mankumassa tukiaisia yhteiskunnalta. Jos ei työt huvita, voi elää omilla säästöillään.
Mitäs sinä teet sitten, kun jäät työttömäksi ja ennen pitkää säästösi loppuvat, sinä kysymyksenväistelijä?
Menen taas töihin. Niin olen ennenkin rahattomuustilanteeni ratkaissut. Tt-tukea ja asumistukea olen saanut 0 päivää.
Sinullapa on hieno tilanne, kun voit ihan itse valita, oletko työtön vai et. Luulisi, että noin taitavan ihmisen päässä vilahtaisi ymmärrys siitä, että sinulla ei oikeasti ole kokemusta työttömyydestä. Ja oivallus siitä, että et kuulu tähän keskusteluun millään mittapuulla.
Itse en uskaltaisi jättäytyä pitkäaikaistyöttömäksi, vaan työttömyyden pitkittyessä ottaisin minkä tahansa tarjotun työpaikan vastaan. Myös muulta kuin omalta ammattialaltani ja/tai vähän pidemmänkin matkan päästä nykyisetä asuinpaikastani. Pahoittelen, jos loukkaannut tästäkin.
Et sinä sitten mikään välkky olekaan - välkyt nimittäin osaavat pysyä hiljaa silloin, kun eivät tiedä keskustelunaiheesta mitään.. Kukaan ei jää eikä jättäydy pitkäaikaistyöttömäksi. Mietipä sitä hetki.
Mietitään. Tunnen ihan oikeasta elämästä ainakin yhden, joka parin vuoden työttömyydenkin jälkeen yhä ilmoittaa, ettei mene siihen-ja-siihen paikkaan, vaikka siellä oleva tuttu työnjohtaja on häntä pyytänyt töihin. Syynä niinkin looginen juttu kuin parin vuosikymmenen takainen erimielisyys tytäryhtiön kanssa muutaman kympin summasta...
Ja tämä yksi esimerkki siis kertoo sinulle, että ilmiö on on yleinen ongelma?
50% tuntemistani työttömistä. mutta eihän se nyt ole mikään yleinen ongelma, jos vain joka toinen työtön haluaa jatkaa työttömän "ammatissaan".
Siis tunnet kaksi työtöntä, joista toisen perusteella päättelet, että puolet maan työttömistä haluaa olla työttömiä?
Ettei ahdistava elämäntilanne vain unohtuisi niin sain TYP palveluista puhelun tänään, kyllä ne kaikkensa teki että mut oltaisiin saatu kuntouttavalle tai työkokeiluun..
Tää on just tätä, kunnollista apua et kyllä saa että saisit sen ihan oikean PALKALLISEN työpaikan mutta tällaista pilipali sontaa on kyllä tarjolla.
muita joihin TYP on ollut yhteydessä ? mitä kävi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
muita joihin TYP on ollut yhteydessä ? mitä kävi?
TYPin asiakkaaksi ei siirrytä mitenkään automaattisesti, vaan sinne laitetaan asiakkaaksi ne joilla on terveyden kanssa ongelmia, ehkä elämänhallinnankin, eli he tarvitsevat sitä että siellä on useammalta taholta ammattilainen hoitamassa asioita, eli sosiaalityöntekijä, Kelan edustaja, työkkärin edustaja, ehkä jopa sairaanhoidon puolelta joku, riippuen asiakkaan ongelmista. Pelkästään pitkä työttömyys ei riitä siihen että laitettaisiin TYPin asiakkaaksi. Olen itse ollut monesti yli 2 vuotta työttömänä, eikä ole koskaan ehdotettu TYPin asiakkuutta koska minun ongelmani on vain se että en ole päässyt töihin.
Oletko koskaan kohdannut tilannetta, missä kysyt jotain asiaa te-toimiston työntekijältä ja hän ei tiedä asiasta yhtään mitään vaikka juuri hänen jos kenen pitäisi tietää?
Esimerkkinä, kysyin vähä aikaa sitten te-virkailijalta opintoihin liittyvää asiaa ja hänen vastauksensa oli näinkin paljon puhuva ja auttava "nyt en kyllä osaa sanoa." Kysyin siis että miten käy tukien jos hakeutuisin koulutukseen x.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkokeilu on ihmisen nöyryyttämistä. Ei töitä tarvitse kokeilla. Vai oliko teidän mielestänne esim heinätyöt pellolla "kokeilua"? Kyllä siinä nousivat heinät seipäälle ja kuivuttuaan latoon. Ihan naurattaa miten Suomen asiat ovat retuperällä. Omia kansalaisia nöyryytetäön kaikenmaailman "uravalmennuksilla" ja "kokeiluilla", mutta jättifirmojen rikastumista tuetaan.
Kaikki haluavat työtä. Minulle ei TEpalvelut ole mitään järjestäneet. Itse olen kaiken hommannut.
Kukaan ns päättäjistä ei kehtaa olla työttömän puolella ja järjestää oikeita töitä edes osa-aikaista.
Siellä ne kansanedustajat näpyttävät kännykkää ja palkka juoksee.
metsä teollisuuden teollisuus apinat 10000e palkkoineen ajoivat ensin alas ketjun muut jäsenet NYT TOIVOTTAVASTI ITSENSÄKKIN. olisi pitänyt olla kierrätystä vuosi metsurina vuosi jalat pöydällä. TOIVOTTAVASTI KOKEVAT TYÖTTÖMYYDEN HYVINKIN KONKREETTISESTI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyys on päässyt niin syvälle ihon alle että tunnen syvää lannistuneisuutta jo valmiiksi jos yritän miettiä mitä alaa haluaisin opiskella tai millaisiin töihin haluaisin.
Tuntuu että turha edes yrittää kun en kuitenkaan menesty valintakokeissa tarpeeksi hyvin -> enkä pääse vieläkään/taaskaan elämässä ns eteenpäin ja että vaikka hakisin töihin niin ei ne mua valitse koska olen *aska verrattuna täydellisiin hakijoihin jotka on työpaikkaa vaihtamassa.
Niin paljon olisi haaveita mitä haluaisin toteuttaa mutta aina on sama ongelma kaikessa, raha.
En tiedä miten itseäni auttaisin tai miten jaksaisin yrittää kun *askaa tulee niskaan joka kerta kun jotain yrität.
Vaikka työn ei pitäisi eikä saisi olla koko elämä, muu ympäristö toitottaa koko ajan että olen loinen ja kaikkea muuta kun en ole ns missään. Hävettää olla mitä olen, ja mitä en ole.
Elämä tuntuu valuvan sormienvälistä, itkettää.
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys on päässyt niin syvälle ihon alle että tunnen syvää lannistuneisuutta jo valmiiksi jos yritän miettiä mitä alaa haluaisin opiskella tai millaisiin töihin haluaisin.
Tuntuu että turha edes yrittää kun en kuitenkaan menesty valintakokeissa tarpeeksi hyvin -> enkä pääse vieläkään/taaskaan elämässä ns eteenpäin ja että vaikka hakisin töihin niin ei ne mua valitse koska olen *aska verrattuna täydellisiin hakijoihin jotka on työpaikkaa vaihtamassa.Niin paljon olisi haaveita mitä haluaisin toteuttaa mutta aina on sama ongelma kaikessa, raha.
En tiedä miten itseäni auttaisin tai miten jaksaisin yrittää kun *askaa tulee niskaan joka kerta kun jotain yrität.
Vaikka työn ei pitäisi eikä saisi olla koko elämä, muu ympäristö toitottaa koko ajan että olen loinen ja kaikkea muuta kun en ole ns missään. Hävettää olla mitä olen, ja mitä en ole.
Elämä tuntuu valuvan sormienvälistä, itkettää.
Oon useempana aamuna miettiny et jos vaan vetäis ranteet auki ja lähtis helvettiin tästä maailmasta. Oon ollu työkkärin kirjoilla 2kk päästä 13v, josta 1v9kk merkonomina. Uutta tutkintoo en pääse opiskelemaan ilman opintolainaa, ja lainaa en ole ottamassa. En tiiä minkä takia synnyin tähän maailmaan, pian 13v putkeen työttömänä, en oo koskaan seukannu eikä mul oo ainuttakaan ystävää eikä harrastusta. 2020 merkonomiksi valmistuttuani lähetin 8kk aikana 400 paikkaan hakemuksen ja paska jäi käteen koko ruljanssista. Saadakseni työpaikan pt-kaupasta mulla pitää olla keskon kassan kokemus, asiamiespostin osaaminen ja veikkauskoneen osaaminen. Ikärajapassit ja muut turhakkeet. Lisäksi pitää olla osastokohtainen osaaminen. Miten saan kaiken tuon osaamisen jos en pääse edes haastatteluun? En voi mennä edes orjaksi 9e päivä koska ne kaupat mistä olen kysynyt et pääsiskö harjoitteluun niin niissä on vaadittu koronapassi. Tulee olemaan saatanan hauskaa jos toukokuussa tulee aktiivimalli 2 voimaan. Mites helvetissä haet töitä jos jokasessa paikassa on rokotepakko että pääset kauppaan myyjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys on päässyt niin syvälle ihon alle että tunnen syvää lannistuneisuutta jo valmiiksi jos yritän miettiä mitä alaa haluaisin opiskella tai millaisiin töihin haluaisin.
Tuntuu että turha edes yrittää kun en kuitenkaan menesty valintakokeissa tarpeeksi hyvin -> enkä pääse vieläkään/taaskaan elämässä ns eteenpäin ja että vaikka hakisin töihin niin ei ne mua valitse koska olen *aska verrattuna täydellisiin hakijoihin jotka on työpaikkaa vaihtamassa.Niin paljon olisi haaveita mitä haluaisin toteuttaa mutta aina on sama ongelma kaikessa, raha.
En tiedä miten itseäni auttaisin tai miten jaksaisin yrittää kun *askaa tulee niskaan joka kerta kun jotain yrität.
Vaikka työn ei pitäisi eikä saisi olla koko elämä, muu ympäristö toitottaa koko ajan että olen loinen ja kaikkea muuta kun en ole ns missään. Hävettää olla mitä olen, ja mitä en ole.
Elämä tuntuu valuvan sormienvälistä, itkettää.Oon useempana aamuna miettiny et jos vaan vetäis ranteet auki ja lähtis helvettiin tästä maailmasta. Oon ollu työkkärin kirjoilla 2kk päästä 13v, josta 1v9kk merkonomina. Uutta tutkintoo en pääse opiskelemaan ilman opintolainaa, ja lainaa en ole ottamassa. En tiiä minkä takia synnyin tähän maailmaan, pian 13v putkeen työttömänä, en oo koskaan seukannu eikä mul oo ainuttakaan ystävää eikä harrastusta. 2020 merkonomiksi valmistuttuani lähetin 8kk aikana 400 paikkaan hakemuksen ja paska jäi käteen koko ruljanssista. Saadakseni työpaikan pt-kaupasta mulla pitää olla keskon kassan kokemus, asiamiespostin osaaminen ja veikkauskoneen osaaminen. Ikärajapassit ja muut turhakkeet. Lisäksi pitää olla osastokohtainen osaaminen. Miten saan kaiken tuon osaamisen jos en pääse edes haastatteluun? En voi mennä edes orjaksi 9e päivä koska ne kaupat mistä olen kysynyt et pääsiskö harjoitteluun niin niissä on vaadittu koronapassi. Tulee olemaan saatanan hauskaa jos toukokuussa tulee aktiivimalli 2 voimaan. Mites helvetissä haet töitä jos jokasessa paikassa on rokotepakko että pääset kauppaan myyjäksi.
Et ole yksin. Itse ollut työttömänä ollut saman aikaa. Ennen koronaa aloin opiskella sotealaa koska toivoin vihdoin työllistyväni. Pakko oli lopettaa.
Moni yli 50 + korkeasti koulutettu ei pääse edes työvoimatoimiston koulutuksiin.
Eli he ovat myös huonossa asemassa. Töihin ei oteta eikä koulutukseen pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkijaa monipuolinen, hyvä kielitaito, jonka jälkeen hakeutukaa opiskelemaan/ töihin ulkomaille, vaikka vain vähemmäksikin aikaa. Nykypäivänä sinun on oltava monipuolinen; sosiaaliset taidot ovat myös oltava hallussa. Koko ajan on kehitettävä omaa osaamistaan, "pysyttävä mukana."...Työtarjouksia rupeaa kyllä tulemaan; vaatimukset työnantajan puolelta ovat nykyään vain tosi kovat.
Vierailija kirjoitti:
Hankkijaa monipuolinen, hyvä kielitaito, jonka jälkeen hakeutukaa opiskelemaan/ töihin ulkomaille, vaikka vain vähemmäksikin aikaa. Nykypäivänä sinun on oltava monipuolinen; sosiaaliset taidot ovat myös oltava hallussa. Koko ajan on kehitettävä omaa osaamistaan, "pysyttävä mukana."...Työtarjouksia rupeaa kyllä tulemaan; vaatimukset työnantajan puolelta ovat nykyään vain tosi kovat.
Voi olla hyvä idea tavallaan, mutta vaikea toteuttaa. Monet työttömät ovat työttömyytensä takia vähävaraisia ja toimeentulotuen piirissä jolloin edes niistä työttömyyskorvsuksista ei voi säästää. Muuttaminen vaatii rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä mielenterveys alkaa rakoilla. En enää tiedä, miten jaksaisin toivoa.
Olen 36-vuotias, paperit amk:ista viestinnästä sekä taustalla myös pari ammattitutkintoa ja osan matkaa sihteeriopintoja sekä työkokemusta näistä kaikista ja liudasta sekalaisia pätkä- ja keikkatöitä, mitä nyt milloinkin olen onnistunut saamaan. Olen ihan normaali ja terve ihminen enkä mitenkään "häiritsevän" näköinen. Asiallinen ja kova tekemään työtä ja töistä tullut hyvää palautettakin esim. asiakkailta.
Vakituista työtä en ole milloinkaan saanut.
Ja koska en halua jäädä tuleen makaamaan ja voivottelemaan, etten näillä tutkinnoilla saa töitä, yritän vaihtaa alaa. Korkeakoulupaikka siis jo käytetty, joten olen vähemmistössä kun valitaan uusia opiskelijoita amkiin ja yliopistoon.
Hain jo kolmatta kertaa lähihoitajakoulutukseen enkä päässyt.
En ole päässyt myöskään amk-haussa yhtään minnekään ja kolme kertaa olen hakenut. Jäänyt vain tosi pitkälle varasijoille, vaikka kyseessä olisi jokin pienemmän ja syrjäisemmän kaupungin amk. Olen hakenut hoito- ja sosiaalialoille.
Haen kaikkia työpaikkoja, joita vain suinkin uskoisin pystyväni tekemään ja joissa osaisin jotakin ja joihin minulla on koulutusta tai kokemusta.
Joka ikisestä paikasta tulee sitä valitettavasti-viestiä. Niistäkin, joihin minulla on ihan kaikki osaaminen. Kyselen vielä perään, missä meni vikaan, mitä minulta puuttuu, kuinka voisin kehittää itseäni ja hakemustani jatkossa jne. Ei vastausta tai sitten jotain ympäripyöreää, joka ei hyödytä minua.
Olen käynyt työkkärin tarjoamia valmennus- ja cv-kursseja. Niistä ei ole mitään hyötyä. Turhaa sanahelinää, joka ei luo uusia työpaikkoja. En tarkoita olla negatiivinen, mutta minun kuten teidän muidenkin työnhakijoiden on oltava realistisia. Tosiasia on se, että harva saa työpaikan ja hakijan valinta tuntuu olevan joko silkkaa arvontaa tai suhteilla pelailua. Toivomalla ja uskomalla ja uusia kursseja käymällä ei synny uusia työpaikkoja. Niitä on liian vähän.
Töitä on muttei työpaikkoja, joista maksetaan kunnollinen palkka.
Kaikkien työttömiä morkkaavien ja työttömiä haukkuvien päättäjien pitäisi lukea tämä ketju. Oikein ajatuksella.
Vanha viesti, mutta vastaan tähän, koska viestissä nousee esille heti kolmannessa lauseessa se, miksi kirjoittajan on vaikea löytää vakituista ja kokoaikaista työtä, jos työnantajat olettavat hänen olevan naisen, nimittäin ikä.
Itselläni on työttömyysjaksoja takana hieman alle kolmikymppisenä, kolmivitosena ja vähän päälle nelikymppisenä. Lisäksi olen hakenut aktiivisesti uusiin tehtäviin suuren yhtiön sisällä 30-38 -vuotiaana, myös YT-neuvottelujen aikana ja irtisanomisajan kuluessa, jolloin työnantajalla on ollut takaisinottovelvoite. Viimeisintä työnhakukierrosta lukuunottamatta en ole koskaan, siis koskaan, päässyt Suomessa edes haastattelukierrokselle vakituista ja toistaiseksi voimassa olevaa työpaikkaa hakiessani. Työsuhteeni ovat olleet määräaikaisia, joista yksi on vakinaistettu. Suuresta yhtiöstä vihdoin viimeisen yt-kierroksen jälkeen irtisanomispaketin valittuani eräs saman paketin ottanut HR-puolella ollut henkilö pyysi miettimään, keitä näihin hakemiini tehtäviin oli valittu. Ja sanotaanko, että eipä joukossa juuri ollut lapsentekoikäisiä "naisoletettuja", todistettavissa olevasti pienten lasten äideistä puhumattakaan.
Tämän jälkeen töitä hakiessani ikääni ei ole vahingossakaan näkynyt missään hakemuksessani tai rekrykanavissa, ja olen jopa "punaliputtanut" kanavia, joissa tätä kysytään. Tutkinnon suorittamisvuosista, joita monissa automaattilomakkeissa jopa anonyymihauissa ovelasti kysytään, sen voi tietysti päätellä.
Tästä syystä olin edellisen määräaikaisuuden päätyttyä yllättynyt siitä, kuinka helposti pääsin haastatteluihin edellisen määräaikaisuuden päätyttyä jopa niihin "vakipaikkoihin". Koulutus, eivätkä oikeastaan työkokemus tai -taidotkaan eivät edelliseltä kierrokselta olleet muuttuneet, mutta niin vain aloin saada haastattelukutsuja "generistinä" ylitarjonta-alalla. Oikeastaan muuta selittävää tekijää muutokselle en nähnyt kuin selvästi nelosella alkavaksi pääteltävissä olevan iän. Työllistyinkin parin kuukauden aktiivisen haun jälkeen, ja tämän jälkeen olen saanut jopa yhteydenottoja rekryäjiltä.
Mutta tiedostan, että iloinen tilanteeni työmarkkinoilla kestäö ehkä viitisen vuotta, ja viisikymppisenä plakkarissa pitäisi sitten olla "eläkevirka", ellei nykyinen työ sitä ole.
Työttömille tiedoksi, että monilla aloilla on työvoimapula.
Käyttäkää järkeänne.
Työttömyys on ikävää mutta..... jos haluaa tehdä työtä niin sitä löytyy. Valitettavasti se ei usein vastaa omaa koulutusta mutta onko sitä koulutusta pakko tuijottaa? Itse aloin pitkän työttömyyden ja velkasaneerauksen jälkeen yrittäjäksi alalle, joka ei todellakaan houkutellut mutta sillä tiellä ollaan 18 vuosi alkoi juuri. On oma asunto, toki myös velkaa ,luottotiedot kunnossa, ruokaa kaapissa ja vähän voi myös harrastaa. Ei tämä elämä luksusta ole ollut mutta työtä löytyy jos tahtoo tehdä.Ja olen tyytyväinen, että elän omillani enkä tuilla.
Alkoholismi ja MT-ongelmat eivät ole "huono elämäntapa".
Johtuu siitä, kun gradun tekovaiheessa ei ole ollut ihan oman alan paikkaa, niin on pitänyt tehdä lopputyö toisarvoisessa paikassa. Siispä, työnantajat ovat itse aiheuttamassaan tilanteessa, nyt sitten kova parku että ulkomailta pitää saada "pätevää" väkeä. Typerintä on se, että poliittiset johtajat lähtee tuohon kelkkaan. Se on tämän maan tuho.